Iiik! Tämä on se juttu josta en ole meinannut malttaa olla hiljaa..! Mutta nyt se on ulkona! :)
Mun oma kauneusaiheinen lukijamatka...!
Lähdetään tammikuussa Tallinnaan kosmetiikkateemaiselle viikonloppumatkalle :)
Matkatoimisto Pohjolan Matka otti minuun yhteyttä viime keväänä ja kertoi olevansa kiinnostunut järjestämään kanssani kauneusaiheisen matkan Tallinnaan. Voitte kuvitella että melkein lensin sukistani, mikä tilaisuus...! Ihana Tallinna ja kauneusteema..! Ja vielä luonnonkosmetiikkapainotuksella!
Lähdimme ideoimaan matkaa, ja Pohjolan Matka leipoi kasaan niin hienon ohjelman että wow..! Luvassa on mm. workshop, jossa saamme itse valmistaa vartalonhoitotuotteita luonnonkosmetiikan raaka-aineista! En ole itsekään koskaan aiemmin päässyt osalliseksi tällaiseen työpajaan, vähänkö kiinnostavaa..!
Matkan kesto on perjantai-illasta sunnuntaihin ja ajankohta 22.-24. tammikuuta 2016.
Lähdemme matkaan Helsingin Länsisatamasta perjantaina 22.1. kello 18.30 ja paluu on sunnuntaina 24. tammikuuta Tallinnasta kello 12.30, saapuminen Helsinkiin kello 16.00.
Pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvilla on mahdollisuus ostaa Pohjolan Matkalta liittymäkuljetukset matkalle, liittymäkuljetusten bussireitit näkee täältä.
Ohjelma Tallinnassa (lauantain retket omalla bussilla):
LAUANTAI
Kello 10.00 Vierailu Solaris-kauppakeskuksessa keväällä 2015 avattuun Pillerkaar-myymälään, jossa myydään vain Virossa valmistettuja luonnonkosmetiikkatuotteita. Vierailun yhteydessä pääsemme tutustumaan tarkemmin virolaiseen luonnonkosmetiikkamerkki JOIK'iin, jonka edustaja on paikalla kertomassa meille JOIKista.
Kello 11.15 Lounastauko Kalamajan Telliskivi-keskuksessa. (Tunnelmallinen, boheemi tehdasmiljöö joka toimii nykyään taide/käsityö/kulttuuri/ravintolakeskuksena.) Täällä on mm. ihana F-Hoone! Jokainen voi valita mieleisensä ruokapaikan.
Telliskivi
Kello 12.15 Vierailu Telliskivessä sijaitsevassa Mimemis-luonnonkosmetiikkamyymälässä. Mimesiksen valikoimaan kuuluu myös mineraalikosmetiikkaa.
(Toki olette vapaita pyörimään Telliskivessä myös muissa liikkeissä, keskus on täynnä toinen toistaan ihanampia käsityöläisliikkeitä sisustuksesta vaatteisiin ja kosmetiikkaan. Listaus liikkeistä täällä. Suosittelen itse mm. Minu Väike Maailm -myymälää jossa myydään ihania pöllötyynyjä <3 ja juuri Suomeenkin rantautunutta Nurme-kosmetiikkaa)
Kello 13.15 Siirtyminen Viimsin kartanoon Harmoonikum-keskukseen kauneuden maailmaan. Ohjelmassa luonnonkosmetiikan työpaja, jonka aikana saamme kuulla luonnonkosmetiikan valmistusperiaatteista ja pääsemme itse valmistamaan vartalokuorinnan ja hoitoöljyn. Työpajan opettaja valmistaa vielä vartalovoiteen, josta jokainen saa oman purnukkansa mukaan. Työpajan aikana tarjoillaan yrttiteetä, pikkuvoileipiä sekä kakkua.
Kello 16.30 Majoittuminen Tallinnan keskustaan Sokos Hotel Estoriaan kahden hengen huoneisiin. Illanvietto vapaasti; ostoksia Tallinnan lukuisissa liikkeissä, kauneushoitoja, kulttuuria, kävelyä kauniissa vanhassakaupungissa...
Ehkäpä osa haluaisi lähteä vaikka porukalla illalliselle? :) Esimerkiksi viime Tallinnan reissun lemppariini Rataskaevuun 16:een :)
SUNNUNTAI
Aamiainen hotellissa.
Omaa aikaa käydä vielä vaikkapa ostoksilla ennen laivan lähtöä.
Omatoiminen siirtyminen hotellilta satamaan (taksi maksaa 5 euroa tai jotain ;)), laivalla tulee olla viimeistään kello 12.00.
Saapuminen Helsinkiin Länsisatamaan kello 16.00. Liittymäkuljetuksen ostaneille bussikuljetus lähtöpaikkakunnille.
Mimesis
*
Matka hinta on 139 € ja sisältää:
- Laivamatkat Helsinki-Tallinna-Helsinki Tallinkin M/S Baltic Queenilla, menomatka valitussa hyttiluokassa ja paluumatka kansipaikoin
- Kuljetukset Tallinnassa ohjelman mukaan
- Opastetut vierailut suomalaisen oppaan johdolla ohjelmassa mainituissa paikoissa
- Harmoonikum-keskuksen ohjelma: luento + työpaja (pääosin englanniksi) sekä työpajan aikainen välipalatarjoilu
- Yöpyminen Solo Sokos Hotel Estoriassa kahden hengen huoneessa
- Aamiainen hotellissa
Hintaan eivät kuulu:
- Muut ruokailut kuin Harmoonikumin workshop-tarjoilu ja hotelli Estorian aamiainen
- Liittymäkuljetukset (kuljetusten hinnat riippuvat lähtökaupungista ja ne selviävät Pohjolan Matkan sivuilta, esimerkiksi Lahdesta kuljetus on 17 € / suunta ja Joensuusta 27,50 € / suunta)
.
LISÄTIETOA yhden ja kolmen hengen varauksista:
- Jos olet lähdössä matkaan yksin ja haluat varata ns. naispaikan, eli majoitut laivassa ja hotellissa toisen yksin matkustavan kanssa, varaus on tehtävä Pohjolan Matkalle soittamalla (puh. 0201 303 303) tai sähköpostitse info@pohjolanmatka.fi. Netin kautta varatessa järjestelmä ei tarjoa naispaikkaa, vaan lisää yhden hengen varaukseen automaattisesti yhden hengen huoneen lisämaksun 68 euroa.
- Jos teitä on lähdössä kolmen hengen porukka, kolmas henkilö mahtuu samaan hyttiin ja hotellihuoneeseen lisävuoteella. Tällöin kolmannen hengen hinta lisävuoteessa on 85 euroa. Tämän voi varata netin kautta.
*
IKÄRAJASTA:
Matkalle on 18 vuoden ikäraja. Alle 18-vuotias voi osallistua matkalle mikäli mukana on huoltaja, huoltajan valtuuttama perheenjäsen tai huoltajan valtuuttama vähintään 25-vuotias valvoja, jolloin mukana on oltava huoltajan allekirjoittama matkustuslupa (voi tulostaa linkistä).
Matkan varaus ja tarkat ohjelmatiedot Pohjolan Matkan sivuilla.
Koen tarpeellisena kertoa, että itse en hyödy taloudellisesti teidän varauksistanne, eli en saa matkasta mitään provikkaa. Oma lukijamatka on minulle suuri kunnia :) Ei taida olla ennen tällaista Suomessa järjestetty - pioneerijuttu...! ^_^
Olen iloinen ja innoissani Pohjolan Matkan tarjoamasta mahtavasta tilaisuudesta. Reissupaketti kuulostaa huisin kivalta, toivottavasti innostutte lähtemään mukaan! :) Kavereita messiin ja pidetään hauska tammikuinen viikonloppu! ^_^
.
Lue juttuni Tallinnahurahduksesta viime huhtikuulta. <3
Ja shoppailua... Natura Siberica, Puhas Loodus, Lush.. (etenkin Lush on halapoo tuolla Virossa, vink vink...). Plus laivan tax free tietenkin.
P.S. Ja mun kanssa ei ole pakko hengata matkalla... :D ^_^ Saa tulla juttelemaan ja vaikka kyselemään kosmetiikka- tai meikkivinkkejä, mutta mun seura ei ole pakollista :D
Voi misteriä mitä missasit... En saanut tällä kertaa herra Karkkipäivää mukaani syksyn blogigaalaan, koska työasiat kutsuivat miestä maantieteellisesti toiseen sijaintiin.
No, "korvaavassa" avec-pariskunnassa ei todellakaan ollut valittamista, ja itse ilta Halloween-teemoineenkin oli hauskin blogigaala jossa olen tähän saakka käynyt. Kummasti se pukuteema vain lisää tunnelmaa :)
Ja menikö joltain ohi että mulla oli paras tukka koskaan!! Siis mun mielestä! En pääse yli kuinka paljon tuosta ponitukasta tykkäsin...!
Kiitos siitä kuuluu kampaajaystävälleni Leenalle, joka on monelle vanhemmalle lukijalle blogista tuttu vuosien varrelta. Pitänee kohta tehdä Leenalle oma tägi blogiin kun nainen alkaa olla niin vakiokamaa Karkkipäivässä :)
Tupla-aveccini Leena ja Philippe ennen ja jälkeen oman juhlalookkinsa.
Minun oli tarkoitus saada gaalailtaan My Little Pony -aiheinen meikki/maski (se oli se projekti johon etsin meikkaria aiemmin viikolla), mutta meikkaajani perui keikan lauantaiaamuna joten olin ilman maskia.
Aina niin idearikas Leena keksi hätäavuksi, että tehdään mulle meikin sijaan ponihiukset! :) On kuultu huonompiakin ideoita! :D
Tukka oli niin överi ettei mitään järkeä ja siksi se oli aivan paras!
.
"Marie Antoinette Goes Cuckoo". Leenan antama nimi mun hiuksille :)
Ja hei, enkö luvannut että meikkibimbo palaa... ;) Jos tämä meikki ei näytä bimbolta niin en tiedä mikä näyttää :D
Kynnet olisivat saaneet olla pinkit, mutta no, kukas niitä siellä hämärässä huomasi... Ja mätsäsihän ne kuitenkin silmämeikkiin :)
Mekkokin oli viime hetken hätälaina Leenalta.
Minun oli tarkoitus laittaa sisareltani lainaama aivan ihana pikkumusta (omat pikkumustat on nyt kaikki käytetty gaaloihin :D En tod. enää osta uutta vain näitä tilaisuuksia varten ;)), mutta vaikka olin sovittanut sitä aiemmin, se osoittautuikin h-hetkellä aavistuksen liian väljäksi. Olkaimettomana olisin joutunut nykimään sitä tissien kohdalta koko illan kun se valui... A-kuppisten ongelmia...
Onneksi Leenan kaapista löytyi aika lailla täydellinen mekko, oi että ihastuin siihen! Se on muuten Guessin, joku kysyi tuolla aiemmin.
Muistatteko vielä viime syksyn lookkini? Nuokin hiukset Leenan ideoimat. ;)
Kumpi look parempi? :) Tämä vai viime vuotinen?
*
Mutta sukelletaan sitten itse gaalan tunnelmiin. :) Tämän kertainen Indiedays Blog Awards järjestettiin Helsingissä The Tiger -yökerhossa.
En tiedä onko The Tiger aiempia gaalalokaatioita suurempi, mutta tällä kertaa tungos ei ollut niin mahdoton kuin viime vuosina, eikä varpailleni tallottu kertaakaan illan aikana. Olisin siis voinut laittaa ne ponikengät... ;)
Tämä oli hauska hetki. Pysähdyin ottamaan tytöistä kuvaa (paparazzimaisesti lupaa kysymättä :p), ja sinihiuksinen tyttö juoksiki sitten perääni kun lähdin eteenpäin.
Valmistauduin poistamaan kuvan kamerasta, mutta tytöllä olikin ihan muuta asiaa.
Hän kertoi olevansa blogini lukijoita ihan ensimmäisestä vuodesta saakka, ja että juuri minä olen inspiroinut häntä kiinnostumaan meikkauksesta ja sitä myöten maskeerauksesta.
Illan look oli hänen ensimmäinen maskeerauksensa, tai ilmeisesti ainakin julkinen sellainen. Upeaa työtä! :) Huikeaa ajatella, että minä, ihan perusmeikkari joka vain tykkään höpöttää meikeistä ja vääntää rautalangasta jotain varjostuksen kulmaa ja siveltimen merkitystä, inspiroin toisia tällaiseen taiteeseen...! Wow!
Leena 50-luvun henkisessä lookissaan.
Aina niin tarttuvasti hymyilevä Iina erottui yleisön joukosta hänkin ponimaisuudellaan :) <3
Juulia kertoi, että mun eyeliner-postauksen ajoitus ei kuulema olisi voinut olla parempi ;)
Hän oli hankkinut jutun innoittamana geelieyelinerin ja illan nukkesilmät olivat syntyneet sillä. "Ihan älyttömän hyvä rajaustuote!", Juulia intoili. :) Jee!
Välillä muistin katsoa vähän illan virallista ohjelmaakin ^_^ :D
Mutta ihmisten joukossa kiertely ja lookkien kuvailu oli kieltämättä kiinnostavampaa :)
Kun pystit oli jaettu otimme tanssilattian haltuun.
Mun äijä ei tykkää tanssia. On se muuten ässä tyyppi mutta voisi joskus vähän tanssia ^_^
Ja ketäs täältä löytyy...? Upea joukko kauneusbloggaajakollegoitani. :)
Tytöt olivat olleet Sensaisti-Marin luona etkoilemassa ja meikkailemassa, ja kaikkien lookit olivat aivan mahtavat. Toiset ne osaa, minä sudin lilaa luomeen :)
Marin blogissa on paremmat kuvat tyttöjen lookeista, käykää ihmeessä katsomassa. Mari on aivan ilmiömäinen meikkaaja
Glitz & Glam -blogin Minna.
Miten niin liikaa? -blogin Elisa.
Eyeshadow And Flame -blogin Ilona.
Nutturapää-blogin Myy.
Ja Karkkipäivä-blogin Sanni.
Aikakoneella suoraan 80-luvulta ;)
.
Makeup rundown:
Silmät
Shiseido Violet Visions -voideluomiväri (pohjustus)
MAC jauhemainen pigmentti Violet (liikkuvalla luomella)
MAC-luomiväri Stars'n'Rockets (luomivaossa)
Pure Luxe -mineraaliluomiväri Pink Ice (kulmaluulla)
IsaDora -geelieyeliner (musta)
MUFE Aqualiner (kimaltava violetti, mustan päällä)
Iho
MUFE HD Foundation #130
Lumene Sun Radiance Skin Tone Perfector #20 Perfect Tan (miksattu meikkivoiteeseen)
Lavera-irtopuuteri
MAC Mineralize-poskipuna sävyssä Pleasantry
Benecos-highlighter
Huulet
Viva La Diva -huulipuna #30 Hard Rock Sweetie
Viva La Diva -huulipuna #32 Back Stage
.
Hotellille päästyä vaivuin tuijottamaan hiuksiani peilistä. Voitte kuvitella aavistuksen säälittävän tilanteen...
Juhlista palaava keski-ikää lähestyvä nainen, "pimpattuna" gaalalookkiin joka on kaukana hänen omasta tyylistään, hiukset jollaisia hän ei koskaan osaisi itse laittaa... Hän näyttää joltain muulta... Hän katsoo peiliin ja haluaisi aina näyttää siltä. Illan juomatarjoilun luoma pörröisen utuinen tila mahdollisesti vielä vahvistaa naisen tunnetta siitä, että hän ei haluaisi luopua hetkestä, mennä nukkumaan, irtautua peilin näkymästä. Nuo hiukset.... Ne pitäisi nyt riisua pois. Nainen kumartuu peiliä kohden kamera kädessään. Hän haluaa vielä ikuistaa toisen versionsa.
Sitten hän irrottaa hiukset pinni kerrallaan ja menee lopulta nukkumaan. Kasa pastellinsävyisiä jouhia tyynyn vieressä.
Seuraavana päivänä hän palauttaa mekon ja on taas oma itsensä.
Sellainen oli tämänkertainen Blog Awards :)
Mä en voi mennä nukkumaan. Mä haluan pitää nää hiukset.
Indiedays Blog Awards October 2015.
En saanut meikkiä mutta sain hiukset.
Miksei aina voi näyttää tältä?
Nyt on taas niin monia kivoja juttuja vireillä että jos tätillä olisi insta-tili niin sinne olisi tänään ilmestynyt kuva Sannista ja #innoissaan. :)
Toivottavasti pääsisin jo viikonloppuna kertomaan teille yhdestä koko syksyn työn alla olleesta jutusta..! :)
Joo, tiedän että tällaiset salamyhkäilyvihjaukset on ankeita, ei vain malttaisi enää olla hiljaa..! :)
Myös seuraavat asiat ilahduttavat:
* Join juuri kauden ensimmäisen glögin.
* Sain neljän kuukauden juurikasvun värjättyä ja hiukset freesattiin muutenkin taas asteen viileämmiksi.
* Anoppi oli ostanut pihkavoiteen mun blogijutun takia! Siis mahtavaa että anoppi ylipäänsä lukee mun blogia (terveisiä sinne maalle <3) mutta että hän vielä innostuu ostamaan jotain mun suosituksesta :D Ja pihkavoide oli kuulema toiminut erinomaisesti pitkään vihoitelleen haavan parantajana!
* Sain vihdoin päivitettyä iPadin käyttöjärjestelmän ja Ruutu toimii taas ja voin katsoa Vain Elämää -jaksoja kuntosalin juoksumatolla :D
* Syksy on ihanaa aikaa! Kreikassa on ihanaa mutta niin on Suomessakin! :)
. . .
Kuvien meikki:
Silmät: Urban Decay Naked Smoky -paletin sävyt Slanted, Dagger, Combust ja Thirteen
Meikkipohja: Garnier BB-voide + Lumene Sun Radiance Skin Tone Perfector
Poskipuna: Tarte Exposed
Huulipuna: Dior Rouge Dior #298 Beige Rita
Tiedätte, että olen eyeliner-tyttöjä.
"Signature"-lookkiini kuuluu siipimäinen rajaus, siksi eyeliner. Joko nestemäinen tai voidemainen/geelimäinen.
Näistä kahdesta voidemainen on ehdoton suosikkini, johtuen sen paremmasta hallittavuudesta nestemäiseen verrattuna. Juuri tätä asiaa haluan tänään valottaa :) Mikä tekee voidemaisesta eyelinerista paremman nestemäiseen verrattuna?
(Voidemaisia eyelinereita kutsutaan alalla itsepintaisesti geelimäiseksi, vaikka ne eivät todellakaan ole geelimäisiä. Koostumus on hyvin samanlainen kuin voidemaisissa luomiväreissä, ehkä aavistuksen jäykempi.)
Voidemaisen eyelinerin ainoa miinus nestemäiseen verrattuna on (minun mielestäni) sivellin, joka on hankittava erikseen ja kuljetettava erillään itse eyelinerista. Lisäksi se on pestävä jokaisen käytön jälkeen.
Nestemäinen on kieltämättä nopeampi käyttää kun sivellin on mukana pakkauksessa.
MUTTA. Nestemäinen koostumus asettaa tietyt haasteensa.
Koska koostumus on sanalla sanoen märkä, sitä on vaikeampi hallita kuin voidemaista.
Ongelma #1: Märkä eyeliner leviää helposti luomella, jopa tottuneella meikkaajalla.
Tässä kuvassa vähän liioittelin leviämisefektiä räpyttelemällä silmää heti rajauksen laiton jälkeen, mutta näin voi käydä hyvin helposti. Ihan näin pahasti nestemäinen eyeliner ei minulla joka kerta tahri, mutta joudun aina pitämään silmää hetken kiinni kesken meikkauksen jotta rajaus kuivuu, muuten se karkaa luomen juonteisiin ja vekkeihin.
Myös siiven häntää on vaikeampi saada siistin teräväksi voidemaiseen verrattuna, koska nestemäinen koostumus luonnollisestikin leviää herkemmin eikä "jää aloilleen".
Märkyyttä voi vähentää pyyhkimällä nestemäisen eyelinerin sivellintä pullon suuhun ennen iholle vientiä, mutta tällöin menettää myös osan pigmentistä. Tämä on nestemäisen eyelinerin ongelma #2: pigmentin epätasainen sekoittuminen nesteeseen.
Pulloa täytyy aina muistaa ravistaa ennen käyttöä, ja siltikin jälki on usein epätasaista. Sivellintä on dipattava purkkiin monta kertaa jotta saa tasaisen värisen/peittävän jäljen. Ja joka dippauksella tulee taas lisää nestettä = märempi tulos, pidempi kuivumisaika, leviämis/tahriintumisvaara.
Voidemaisessa eyelinerissa koostumus on stabiili ja pigmentti on sekoittunut tasaisesti voiteeseen. Saat joka dippauksella saman verran pigmenttiä.
Tässä rajaus voidemaisella eyelinerilla. Ero on aika selkeä.
Vasen silmäluomeni on vielä oikeaa epätasaisempi ja iho on ripsirajassa hyvinkin "vekillä". Epätasaisuus ei näy kun luomi on meikitön, mutta rajaus paljastaa ihon poimut heti. Minun on hyvin vaikea tehdä vasempaan silmääni täysin tasaista rajausta, ja nestemäisellä se on lähes mahdotonta.
Voidemaisella tulos on huomattavasti parempi. Voide ei karkaa poimuihin niinkuin neste, ja saan rajasta suoremman.
Voin myös täyttää voidemasisella eyelinerilla luomen poimujen aikaansaamat kolot rajauksessa. Nestemäisellä se ei onnistu.
Jos teilläkin on poimuiset tai juonteiset luomet tai olette muuten vain kokeneet ongelmia nestemäisen rajauksen kanssa, suosittelen kokeilemaan voidemaista. Kynä tietysti sotkee kaikkein vähiten, mutta se on myös kömpelömpi eikä sillä saa yhtä tarkkaa ja terävää rajausta kuin nestemäisillä ja voidemaisilla.
Tussi on toinen hyvin tarkkaan tulokseen yltävä rajaustuote ja helpommin hallittava kuin perinteiset dipattavat nestemäiset, mutta se toimii ihanteellisimmin (nuorella) tasaisella iholla. Se ei täytä poimuisen luomen koloja yhtä nätisti kuin voidemainen, joka jäykemmän laatunsa puolesta asettuu poimujen päälle tasaisemmin kuin ohuemman ja nestemäisen laadun tussi.
Kaipaatko lisätietoa? :) Kattava juttu erilaisista eyelinereista täällä.
*
Tutorialini erilaisiin silmänrajauksiin:
Taas näitä mun spontaaneita ideoita! ^_^ Voi olla ettei kukaan ennätä näin lyhyellä varoajalla, mutta kokeillaan onnea.
Löytyisikö Tampereelta luovaa meikkitaiteilijaa ja/tai body paint -artistia, jolta liikensi aikaa tunti tai pari tämän viikon lauantaina eli Pyhäinpäivänä muuan projektiin?
Ajankohta olisi akselilla aamupäivä-iltapäivä, riippuen Sinun aikataulustasi.
Kuva ei liity projektiin, kunhan heitin jotain kuvitukseksi ;)
Luvassa näkyvyyttä Karkkipäivä-blogissa - jos sellainen siis sattuisi kiinnostamaan :)
Voin toki yhteistyön onnistuessa mutta näkyvyyden ei-kiinnostaessa jättää taiteilijan anonyymiksikin toiveiden mukaan :)
Jos olet etsimäni henkilö, ota yhteyttä osoitteeseen karkkipaiva (at) hotmail.com niin kerron lisää.
*
P.S. Olen ihan unohtanut ilmoittaa Carmex-arvonnan voittajat :) Carmex-huulirasvat lähtevät seuraaville lukijoille:
Roosaa, Kaisu, Tepsu, Camilla, Aahoo, Pilvi, Jansku ja mussu.
Voittajiin on otettu yhteyttä maanantaina. Kaikista muista olen kuullut mutta Camilla - kurkkaatko sähköpostiisi (myös roskapostifiltteriin ;))
Nopea ja helppo metallisen hohtoinen iltameikki Urban Decayn Naked Smoky -paletilla.
Näyttävä, mutta samalla "kiltti" meikki kiitos voimakkaasti valoaheijastavien sävyjen. Meikkiin käytettiin yhtä mattaista ja kolmea hohtavaa sävyä.
Marianna ennen ja jälkeen meikin.
Ennen-kuva on aika sähäkkä sekin, kiitos Urban Decayn Matte Revolution Bittersweet-huulipunan, jota Marianna on käyttänyt päivittäin saatuaan Urban Decay -paketin. Neito rakastui punaan sen verran lujaa että annoin hänen pitää sen - sopii Mariannalle ehdottomasti paremmin kuin minulle :)
Käytin meikkiin sävyjä Whiskey (matta tummanruskea), Radar (hohtava kaakaonsävyinen keskiruskea), Dirtysweet (pronssinen toffee) ja High (hohtava shampanja).
Marianna oli oikeassa - Smoky-paletin sävyt häivyttyvät toisiinsa kuin itsestään. Uskon, että jopa vasta-alkaja saa näillä sävyillä kauniin tuloksen aikaiseksi. :) Ainakin kun pysyttelee hohtavissa sävyissä joiden kanssa ei juuri ole vaaraa liian terävistä varjojen kulmista.
Mistä tunnistaa laadukkaan luomivärin? 1. Se on pigmenttinen. 2. Sen koostumus levittyy kauniisti. 3. Se tarttuu ihoon. (On tosiaan olemassa huippupigmenttisiä sävyjä, jotka eivät kuitenkaan kunnolla tartu kiinni ihoon, jolloin luomiväri lähtee kävelemään siveltimen mukana kun yrität häivyttää. Erittäin turhauttavaa.)
Koostumuksen "fiilis" on makuasia, mutta itseäni miellyttävät eniten lähes voidemaisilta tuntuvat, erittäin pehmeästi levittyvät laadut. Urban Decaylla on paljon tällaisia luomivärejä, ja tähän mennessä testaamistani Smoky-paletin sävyistä valtaosa kuuluu tähän kategoriaan ja täyttää kaikki laadukkaan luomivärin kriteerit. On niin fantastista, kun alat huiskia luomiväriä iholle, ja se vain pysyy siinä, häivyttyen kauniin utuiseksi, kuin sulaen naapurisävyyn...
Mariannalla oli pohjustuksena MACin voidemainen Paint Pot -luomiväri sävyssä Bare Study.
Levitin luomivakoon banaanivarjostuksen Smoky-paletin mattaisella tummanruskealla Whiskey-sävyllä. Se näyttää hieman hohtavalta johtuen hohtavasta Bare Study -pohjustuksesta.
Seuraavaksi levitin luomen ulkonurkkaan viistovarjon keskiruskealla, kimalteisella Radar-sävyllä.Sipaisin sävyä myös kevyesti luomivakoon Whiskeyn päälle.
Yleensä teen toisinpäin, eli levitän keskitumman sävyn luomivakoon ja tummimman sävyn luomen ulkonurkkaan. Nyt halusin kuitenkin piirtää Mariannan luomivaon selkeästi esiin, ja mattainen (tummempi) sävy toimii tehtävässä paremmin kuin valoaheijastava.
Kolmantena vaiheena levitin lopulle liikkuvalle luomelle pronssista Dirtysweet-sävyä. Sävy näyttää luomella vaaleammalta kuin paletissa, tai ehkä se johtuu vain kontrastista Mariannan syvänruskeisiin silmiin.
Dirtysweet on erittäin hohtava, metallinen sävy. Mariannan suosikki. Ei ihme, juuri tällaisia sävyjä on niin helppo vain sipaista koko luomelle ja ne näyttävät upeilta yksinään ilman mitään varjostuksia. "Meikkitumpelon" luottosävyjä :)
Seuraavaksi sipaisin ihan luomen sisänurkkaan aavistuksen shampanjan sävyistä High-sävyä, joka on toiseksi vaalein paletin sävyistä.
Tykkään lähes kaikissa meikeissä lisätä vaalean korostuksen luomen sisänurkkaan. Smoky-paletin vaalein sävy Thirteen on mattainen, eikä olisi sopinut tähän meikkiin. Mattainen korostus muuten hohtavassa meikissä näyttäisi oudolta eikä oikein toimisi.
Seuraavaksi häivytin varjostuksen reunat. Parhaiten tähän olisi sopinut lähes ihonvärinen, vain kevyesti valoaheijastava sävy, mutta sellaista ei Smoky-paletissa ole. Niinpä sekoitin High'ta ja Dirtysweetia ja häivytin niillä. Jälleen, Thirteen olisi toiminut huonosti sen ollessa mattainen. Se olisi "katkaissut" meikin metallisen hohtavan kokonaisuuden.
Nyt meikki näytti tältä.
Sävykartta.
Joo tuo mun geelikynnen kasvuraja on karsee! :D Mä niin tiedän. No, nyt se on fiksattu ;)
Taivuttelin kädellä Mariannan päätä oikeaan kulmaan katoavan valon suhteen - meikkasimme ja kuvasimme kilpaa laskevan auringon kanssa :).
Jännästi, viileä Bittersweet-huulipuna näyttää kuvissa sopivan lämpimän silmämeikin pariksi. Livenä ne näyttivät aika kamalalta yhdistelmältä.
Seuraavaksi Marianna putsasi huulimeikin ja tein hänelle superpikaisen meikkipohjan (aurinkolaskeeaurinkolaskee-täytyy-vielä-ehtiä-ottaa-luonnonvalossa-kuva-koko-meikistä-apuaaa).
Meikkipohjaan käytin jotain Mariannan meikkipuuteria (olisiko ollut Clarinsin) ja poskipunaa (Avonin?), jota Marianna ei kuulema itse osaa koskaan käyttää koska pitää sävyä outona. Minusta se sopii hänelle aivan mahtavasti! Kuten alta voi todeta :)
Huulipuna on sekin Avonin.
Halusin meikkiin jonkun nuden punan, mutta sellaista ei tullut Urban Decayn lähetyksen mukana. Kummatkin Smokyn mukana tulleet punat ovat kirkkaita ja räväköitä.
Sellainen meikki siitä tuli :)
.
Kuinkas moni on jo leikkinyt kotona omalla Naked Smokyllaan? :)
.
* * Minun palettini on saatu blogin kautta * *
Historiallinen päivä on koittanut.
Tätä päivää en odottanut näkeväni.
Sanni + designer-kengät. Ja kengille omistettu postaus Karkkipäivässä.
<3
Muistatteko, kun viime talvena hihkuin innosta luettuani uutisen Minna Parikan syksyllä ilmestyvästä My Little Pony -teemaisesta kenkäkokoelmasta?
Kirjoitin silloin, että tässä olisi nyt mahdollisesti elämäni ensimmäinen design-tuote, johon olisin valmis sijoittamaan.
Nyt kokoelma on ilmestynyt.
Ja minulle koitti aikainen jouluaatto, kun misteri veti yllätyskortin hihastaan autossa matkalla Helsinkiin; "Saat joululahjasi jo tänä viikonloppuna".
"Mitä tarkoitat?"
"No ne ponikengät".
Iiiiiii!!!!!
Eilen sitten astuin elämässäni ensimmäistä kertaa Minna Parikan liikkeeseen.
"Saako täällä vetää jotkut pussit omien raihnaisten kenkiensä päälle?" kysyin, tietoisena Totti-chihuahuan pureskelemien Dinsko-saappaideni kontrastista liikkeen maailmaan.
Onneksi liikkeessä ymmärretään huumoria eikä piitata siitä missä kuosissa asiakas sisään saapuu :)
Poni-teemainen kokoelma käsittää neljät kengät (kahdet korkkarit, biker-buutsit ja tuollaiset, öö, miksi noita oikeanpuoleisia tolppakorkoja kutsutaan? :D) sekä laukkuja.
Minulle oli selvää, mitä halusin: ne lakeriset Celestia-piikkikorkkarit.
Celestia-korkkareita on kolmessa värissä: pinkki Berry-Pastel, liila Purple-Green ja musta Black-Rainbow.
Viime talvena julkaistujen kuvien perusteella olin varma, että ottaisin itsestäänselvästi liilat. Onhan se lempivärini.
On nätit <3
...mutta...
...pinkit osoittautuivat vieläkin söpömmiksi ja kokonaisuudeltaan harmonisemmiksi.
Nämä kiitos! :)
Sujahtivat jalkaan aivan täydellisesti....
Olin suunnitellut sijoittavani kenkiin veronpalautuksistani, mutta Joulupukki ennätti ensin :)
Hotellilla ihailin kenkälaatikkoa lapsenomaisen ilon vallassa.
Minulla... tällaiset kengät...!
...mutta uskaltaako näillä koskaan kävellä...?
My precious.
Ateenassa sijaitsee yksi parhaita kasvisruokaravintoloita joissa olen koskaan käynyt: Rosebud. Olen syönyt siellä Ateenassa käydessäni neljä tai viisikin kertaa, saaden aina erinomaista palvelua - viime viikon maanantain tehdessä mieleenpainuvan poikkeuksen.
Kirjoitin ravintolasta kaksi vuotta sitten blogiinkin, kehuen heidän taivaallista mustaa makkaraansa. Missään, toistan: missään en ole saanut näin hyvää kasvismakkaraa. En edes Zürichin maailmankuulussa Hiltlissä.
Halusin tarjota Mariannalle illallisen kiitoksena hänen vaivannäöstään Urban Decay -meikkijutun kanssa.
Marianna halusi Rosebudiin. Hän kertoi, että kahden vuoden takainen Rosebudissa jakamamme kikhernepizza oli edelleen muistoissa yhtenä erikoisimmista ja herkullisimmista ruokakokemuksista. Marianna ei ole kasvissyöjä, eikä hän normaalisti käy vegeravintoloissa. Siksi Rosebud edustaa hänelle hyvin erityistä ravintolaelämystä.
Eli osoitteeksi Rosebud, Kolonaki siis. :) Kolonaki muuten on Ateenan keskustan rikkaiden kaupunginosa, ns. mini-Beverly Hills. ("Todellinen" Beverly Hills on Kifissian lähiö keskustan ulkopuolella.) Kolonakista et juurikaan löydä perinteisiä halpoja tavernoita vaan valkopöytäliinaisia, kalliimman tason ja lähtökohtaisesti myös paremman palvelutason ravintoloita, ovathan alueen asukkaat jotain ihan muuta kuin perusduunareita.
Mukava illanviettomme sai hämmentävän käänteen, kiitos kuvassa näkyvän pizzan.
Tilasimme alkuruoaksi punajuuri-vuohenjuustosalaatin. Nam. Rosebudin hintataso on kreikkalaisittain korkeampi, mutta suomalaiselle ei mitenkään erityisen kallis; punajuurisalaatti esimerkiksi maksoi 9,50€.
Minä tilasin pääruoaksi samantyylisen kustomoidun setin kuin aiemminkin, eli kasvismakkaraa ja grillattuja kasviksia. Tällä kertaa pyysin mukaan myös hampurilaispihvin (lautasen ylälaidassa näkyvä köntti), sitä kun en ole aiemmin maistanut. Normaalisti kasvismakkara ja hampparipihvi kuuluvat hot dog - ja hampurilaisannoksiin, mutta ravintolalle ei ole koskaan ollut ongelma tuunata minulle special-lautasta jossa saan nautiskella näistä herkuista ilman leipää ja ranskalaisia perunoita.
Sillä nämä ovat oikeasti jotain NIIN hyvää. N-i-i-n hyvää. Rosebudin kasvismakkara valmistetaan sienestä ja fava-pavuista, hampurilaispihvi taas kolmesta eri sienestä ja salaisesta mausteseoksesta. En kertakaikkiaan voi tarpeeksi ylistää näiden herkullisuutta. Olen syönyt elämäni aikana hemmetin monta versiota kasvisnakeista ja -pihveistä, mutta nämä ovat aivan eri levelillä. Kasvisruoan gourmet-tasoa, todellista artesaaniruokaa.
Marianna halusi myös maistaa kuuluisaa hot dogia, ja tilasi omansa normaaliversiona.
"Taivaallista!" kuului kommentti. "En ole koskaan syönyt yhtä hyvää hodaria, vaihtaisin normaalihodarin tähän koska tahansa!"
.
Mutta sitten se pizza.
Ennen tilausta varmistimme, että pizza todellakin oli se sama jonka olimme syöneet aiemmin. Kyseessä on siis raaka-vegaanipizza, jonka pohja tehdään vehnän sijaan kikhernejauhosta, eikä pizzaa kypsennetä uunissa. Osoitin sormella pizzaa menun sivulla, ja kysyin, tehdäänkö pohja edelleen kikherneistä. "Kyllä", kuului vastaus.
Kun pizza tuotiin pöytään, huomasimme heti, että se oli perinteinen paistettu, vehnäpohjaan tehty pizza. Marianna kysyi tarjoilijalta, oliko keittiössä sattunut joku erhe, sillä tilasimme kikhernepizzan. Keskustelu käytiin kreikaksi, mutta kielimuurinkin yli pystyi havaitsemaan, kuinka tarjoilija närkästyi. Seurasi Mariannan ja tarjoilijan välinen keskustelu, joka nopeasti sai väittelyn sävyn. Tässä vaiheessa Marianna kääntyi puoleeni ja kysyi, emmekö todellakin olleet syöneet kikherneestä tehdyn pizzan täällä aikaisemmin.
Tottakai olimme syöneet, minullahan oli siitä kuviakin. Sanoin tämän tarjoilijalle englanniksi, joka flippasi täysin.
"It is impossible!" tarjoilija sanoi, ja äänenvoimakkuus vain kohosi hänen jatkaessaan, "Rosebud has never, ever had a pizza made out of chick peas! It is impossible that you order such pizza because we don't have one! I bring you the only pizza we have on the menu!"
Huomauttessani tarjoilijalle, että olin varta vasten ennen tilausta kysynyt, valmistetaanko pizza edelleen kikhernejauhosta, tarjoilija hermostui yhä enemmän. Hän kiisti että olimme ikinä pizzan raaka-aineista keskustelleetkaan, ja väitti luulleensa, että olin puhunut kasvisnakeista. (Häh? Nehän tehdään ihan muusta kuin kikherneistä...)
Olimme Mariannan kanssa hyvin hämmentyneitä. Tiesimme kummatkin, miten tilanne oli mennyt, ja tässä tarjoilija seisoi inttämässä vastaan raivon partaalla, vieläpä väittäen että olimme keksineet aiemman kikhernepizzan päästämme.
Sanoin tarjoilijalle, että voisimme näyttää blogista kuvan kikhernepizzasta. Tällöin tarjoilija menetti loputkin itsehillinnästään. Hän huusi: "You are making me crazy! There has never ever been a chick pea pizza in this restaurant, never!"
Sitten hän syöksyi keittiöön. Jäimme istumaan järkyttyneinä.
No, ainakin pizzan täyte näytti hemmetin hyvältä.
Hetken kuluttua tarjoilija palasi. Hän oli mitä ilmeisimmin keskustellut asiasta keittiöhenkilökunnan kanssa.
"Okay. So there has been a chick pea pizza here before."
Saatoin vain arvata miten vaikeaa oli tunnustaa tappionsa.
"But so what? There isn't one anymore, so there you have it, the only pizza we offer right now."
Sitten mies poistui, eikä palannut ennen kuin halusimme maksaa illan päätteeksi. Mies ei pyytänyt anteeksi käytöstään emmekä luonnollisestikaan saaneet laskuun mitään hyvitystä miehen väärinkäsityksestä.
Sanomattakin on selvää, että loppuiltamme oli osittain pilalla pizzavälikohtauksen jälkeen. Herranjestas - joutua nyt tarjoilijan riehunnan kohteeksi kun hän ymmärtää väärin..!
Suomessa mies olisi todennäköisesti saanut käytöksestään vähintään varoituksen. Itsekin asiakaspalvelualalla työskennelleenä tiedän, ettei vastaan väittäminen, äänen korottaminen ja asiakkaalle inttäminen ole millään muotoa sopivaa tai hyväksyttävää käytöstä, totaalisesta itsehillinnän menetyksestä puhumattakaan. Miehen olisi pitänyt mennä välillä keittiön puolelle vetämään henkeä ja laskemaan kymmeneen. Uskomatonta, ettei hän pyytänyt anteeksi edes siinä vaiheessa, kun myönsi olleensa väärässä pizzan suhteen.
Illasta jäi paha mieli.
Mutta - siitäkin huolimatta, ja melkein harmittaa edelleen suositella paikkaa jossa voi joutua tällaisen asiakaspalvelukokemuksen kohteeksi:
Rosebudissa saa maailman parasta kasvisruokaa mitä olen maistanut.
Jopa se pizzan täyte; sientä, jotain kermaista tuorejuustoa, kasvis"bolognese"kastiketta, yrttejä... en edes tunnistanut mitä kaikkea herkullista siinä oli mutta se oli käsittämättömän hyvää. Voisin tilata mokoman vehnäplätyn uudestaan ja maksaa koko hinnan pelkästä täytteestä.
Ja ymmärrän, ettei yksi tarjoilija ja hänen huono päivänsä kerro mitään koko ravintolan henkilökunnasta tai asenteesta. Meillä vain kävi huono tuuri juuri tuona iltana.
Mutta mielenkiintoisesti - Rosebudista ei ole vastattu mitään, kun laitoin sinne palautetta miehen epäasiallisesta käytöksestä. Se tietysti kertoo jotain.
P.S. Oletteko te koskaan joutuneet tarjoilijan kiukun kohteeksi?
