Terveiset laivalta. Täällä nökötän hytissäni Viikkarin Gracella ja evästelen. (Grace on muuten paras paatti joka seilaa Ruotsin ja Suomen väliä, ja tämän sanoo laivoilla joka kuukausi kulkeva henkilö. Joten trust me :) Silja voittaa vain Happy Lobsterillaan <3)

Tai evästelin, nettiyhteys on pätkinyt koko matkan ajan niin paljon että kuvien otosta, aamiaisesta ja postauksen aloittamisesta on jo kuusi tuntia. ;)

Minulla on joku kumma viehtymys eväisiin. Minä vain tykkään usein syödä omia eväitä vaikka olisi varaa ravintolaan tai kahvilaankin. Ainakin saa just mitä haluaa ;)

Mitä muuten tykkäätte Pariisista ostamastani eväskassista? Mun mielestä niin söpö! Näitä olisi ollut kylmälaukkuversioinakin mutta ne olivat painavampia ja ostin tämän kolmen euron halvimman version.

Aamiaiseksi meni vielä purkki ihanaa 4-prossaista Kesoa, sitä on aina ostettava Ruotsissa (ja Ahvenanmaalla). Suomessa on vain sitä 1,5-prossaista.

Esitelläänpä saman tien muutakin "matkakalustoa". :)

Minulla on rinkan lisäksi matkalaukku, ja sen sisällä "cityreppu". Otin matkalaukun mukaan koska tiesin tekeväni runsaasti kosmetiikkaostoksia.

Matkalaukku oli reppua ja sen sisältämää kameraa, opaskirjoja ja häälahjaa lukuunottamatta tyhjä menomatkalla. Paluumatkalla laukun sisus täyttyi kosmetiikasta. Se painaakin nyt ihan kiitettävästi... ;)

Näppärän kompakti kamerareppu on uusi hankinta ja ihan täydellinen ratkaisu mun päivälaukuksi matkoille.

Minulla kulkee mukana painava kamera jota on huono kuljettaa missään käsi- tai olkalaukussa, ja lisäksi tykkään pakata päivisin mukaan myös takin ja pitkähihaisen neuleen viileitä iltoja varten. Olen useimmiten liikenteessä koko päivän ilman että käyn välillä kämpillä vaihtamassa vaatteita, joten koko päivän tarpeiden on kuljettava mukava.

Mun vanha kamerareppu on iso klohmo köntys, minkä vuoksi en olekaan käyttänyt sitä vuosikausiin. Se soveltuu paremmin jonnekin kuvauskeikalle kuin päivärepuksi reissukäyttöön.

Uusi reppuni on kevyt, kestävä, kompakti ja tilaihme. :) Pidän objektiiveja repun erillisessä, omavetoketjullisessa pohjaosassa josta ne saa nopeasti esiin ilman suurta kaivelua ja varsinaisessa reppuosassa kulkevat kameraa, vaatteet + muu kama.

.

Seuraava kuva on taas sulle, Jonttu. ;) Jonttu kysyi millaisissa vaatteissa tykkään liikkua matkoilla, tai mitä pidän itselleni mukavana pukeutumistyylinä matkoilla. No, tyylini ei poikkea kotioloista, mutta ehkäpä valitsen mukaan vielä kotiolojakin "rähjäisempiä" vaatteita. Esimerkiksi tälle matkalle ostin mukaan erikseen oman halpistakin, joka sai rauhassa ruttaantua ja nuhjaantua rinkan alla. Olisin mainiosti voinut uhrata jonkun vanhan kulahtaneen farkkurotsini, mutta matkan säätila vaati lämpimämpää päällystakkia.

Kävelykenkinä minulla oli mukana Vagabondin kevyet tossut (kuvassa) ja erinomaiset Legerot jotka ovat Vagabondeja tukevammat ja Goretex-pintaiset joten sopivat sateisiinkin päiviin. Tai no, riippuu sateen volyymista... Amsterdamin sateessa Goretex oli voimaton.

Lämpimämmissä säissä luotan Ecco-sandaaleihini. <3

Palelen herkästi joten tarvitsen paljon kerroksia joita voi tarpeen mukaan lisätä tai vähentää. Perussetti tällä reissulla oli toppi + löysä trikoopaita + kaksi neuletta + takki + huivi. Nämä kulkivat joka päivä mukana. Damissa ja Belgiassa oli niin kylmä että nuokin hädin tuskin riittivät.

Suuri huivi on ihan must. Kirjoitin 'monitoimihuivi', jolla tarkoitan maksikokoista tuubihuivia jonka voi tarvittaessa levittää harteille lisälämmöksi tai kääriä päälleen vaikka rantamekoksi biitsillä. Tällä reissulla huivi oli käytössä lämpiminäkin päivinä kameran takia. Painavaa 6D:tä ei ole miellyttävä roikottaa kaulassa ilman mitään pehmikettä, niskaan alkaa koskea jo tunnissa. Kuvaan niin paljon että kamera roikkuu kaulassa melkein koko päivän.

Loppu"kevennys":

Kynnet kestivät viime päiviin saakka - etusormen kynsi katkesi tänä aamuna vain hetki sen jälkeen kuin mun "spork" eli matka-aterin oli katkennut. Sympatiahajoaminen kynneltä..?

Olin suunnitellut kynsihuollon huonosti ennen matkaa, ja niinpä huoltoväliksi tuli nyt kuusi viikkoa joka on aika maksimi mun kohdalla. Yllättävän hyvin geelipinnat ovat kyllä kestäneet, vain tuo tänään luovuttanut etusormen kynnen pinta oli ottanut ilmaa alleen.

Odotan niin kovasti tulevaa viikkoa jolloin pääsen kampaajalle, kynsihuoltoon ja - - lenkille! ^_^

Aloitin perusteellisemman tutustumisen AHA-happojen maailmaan vuoden vaihteessa Paula’s Choicen tuotteilla. Kevään aikana pääsin syventämään kokemusta ”the” AHA-happomerkin, Exuviancen kautta.

Exuviance on merkkinä tuttu, mutta en tiennyt aikaisemmin, että juuri kyseisen merkin takana olevat tohtorit ovat kehittäneet kosmetiikasta tuntemamme AHA- ja PHA-happoteknologian ylipäänsä. Exuviance luotiin tämän teknologian ympärille, ja on siis ilmeisesti maailman ensimmäinen AHA-happoihin pohjautuva ihonhoitosarja.

Tohtorismiehet ovat nimeltään Eugene Van Scott ja Ruey Yu. He kehittivät ensimmäisen standardoidun glykolihappokuorinnan ja myöhemmin PHA-happoteknologian. Nyt seuraa ensimmäinen ihmettely: saamassani tietolehtisessä kerrotaan, että ”PHA on saatavana vain Exuviancelta”. Myös minulle hoidon suorittanut Exuviance-kosmetologi kertoi, että ”Tätä ainesosaa ei ole muilla merkeillä kuin Exuviancella”.

Asia ei kuitenkaan ole näin. Jokainen vähänkään kosmetiikka-alaa seuraava tai ylipäänsä kosmetiikkaa käyttävä on varmasti bongannut PHA-happoja siellä sun täällä, niitä on mm. Estelle & Thildin ja Paula’s Choicen tuotteissa, muutaman mainitakseni. Eli mikähän on perusteena tälle väittämälle…

Kuulostaa tietysti hienolta markkinointiteksteissä ja vähemmän perehtyneet asiakkaat uskovat varmasti ;) Nämä ovat juuri näitä juttuja jotka ärsyttävät itseäni valtavasti kosmetiikan (tai minkä tahansa asian) markkinoinnissa; tehdään ylimitoitettuja, harhaanjohtavia tai jopa täysin ei-tosia väittämiä luottaen siihen, että ei se tavallinen kuluttaja näistä kuitenkaan mitään tiedä tai ota selvää.

Exuviancen käyttämät PHA-hapot ovat glukonolaktoni ja laktobioninen happo. Glukonolaktonia on esimerkiksi Estelle & Thildin SuperBioactive-voiteissa ja laktobionista happoa Cliniquen Turnaround-seerumissa. Exuviance voi tietysti sanoa, että heidän PHA:nsa on puhtaampaa ja parempaa ja niin poispäin, mutta se ei ole sama asia kuin esittää, että ainesosaa on saatavilla ainoastaan Exuviancelta.

”Exuviancen ihonhoitojärjestelmä on tarkoitettu ihmisille, joiden iho ei vaadi ihotautilääkärin hoitoa, mutta jotka haluavat hyödyntää lääketieteellisen ihonhoidon edistysaskelia”, kerrotaan merkin tietolehtisessä. ”Exuviancen edistykselliset ihonhoitotuotteet perustuvat yli 40 vuoden tutkimustyöhön. Tutkimus on edelleen Exuviancen menestyksen salaisuus. Exuviance on ylpeä kliinisestä historiastaan ja johtavasta asemastaan ammattimaisen ihonhoidon kentällä”.

Vaikuttavan kuuloista tekstiä, ja kuvaa hyvin sarjan imagoa. Exuviance haluaa profiloitua tieteellisenä ja innovatiivisena ihonhoitosarjana, englanniksi tätä kosmetiikan genreä tai ryhmää kutsutaan ”cosmeceuticalsiksi”. Sarjaa myydään vain hoitoloissa.

En ole aiemmin kokeillut Exuviancen tuotteita, mutta olin saanut kuulemani perusteella kuvan korkealle arvostetusta ja luotetusta merkistä - ja kalliista. Itse asiassa hinnat eivät lopulta olleetkaan ihan niin tyyriitä kuin kuvittelin, kallein tuote on noin 80 euroa maksava seerumi puhdistus- ja hoitotuotteiden hintojen liikkuessa 30-50 euron tuntumassa. Aikalailla perushintainen hoitolasarjojen joukossa.

Yksi Exuviance-muisto vuosien varrelta on muuten seuraavanlainen: Ahvenanmaan hoitolapseni, silloin teini-iän iho-ongelmista kärsivä Ronja, laittoi minulle viestiä kysyen, tunnenko Exuviancen ja mitä mieltä olen merkistä, ja voisinko vinkata hänelle mistä sarjaa saisi mahdollisimman halvalla. Ronja oli vakuuttunut siitä, että juuri Exuviance on ratkaisu iho-ongelmiin. En löytänyt hänelle mitään nettikauppaa, josta Exua saa halvalla. ;) En muista löysinkö ylipäänsä mitään nettikauppa joka myy Exuviancea.

Exuviancen ihonhoito-ohjelma perustuu neljään peruspilariin:

1. Puhdistus. Suositellaan suoritettavaksi aamuin illoin.

2. Kuorinta. Kaikilla Exuviancen tuotteilla on AHA/PHA-happojen kautta kevyesti kuoriva vaikutus. Sarjaan kuuluu myös rakeellinen kuorinta.

3. Kosteutus ja korjaus = kosteuttavat hoitovoiteet ja seerumit.

4. Suojaus = UV-suojan sisältävän voiteen käyttöä pidetään ehdottoman tärkeänä. Tämä suositus pätee käytännössä kaikkien AHA-happoa sisältävien tuotesarjojen kohdalla.

Exuviancen kaikissa päivävoiteissa on suojakerroin, lukuun ottamatta erittäin kuivan ihon Ultra Restorative Creamia.

Exuviancen tuotevalikoima on lopulta hyvin yksinkertainen ja kattaa ihotyypit normaalista herkkään (rosacea / atopia) ja kuivaan ihoon. Akneiholle ja ikääntyneelle iholle on omat täsmäsarjansa. Vartalolle on myös muutama erityistuote.

Tuotteet ovat reseptiikaltaan tuttua seka-synteettistä kosmetiikkaa, eli pääsääntöisesti synteettiseen pohjaan on lisätty joitain luonnosta saatuja ainesosia. Esimerkiksi laktobionista happoa saadaan maitosokerista. Tuotteissa on myös silikoniyhdisteitä.

Tuotelehtisessä silmään tarttui kohta mantelihaposta (yksi AHA-hapoista). Esitteen mukaan mantelihappo on rasvaliukoinen. Kaikki aiemmin kuulemani tieto on ollut sillä pohjalla, että AHA-hapot ovat vesiliukoisia ja BHA-hapot rasvaliukoisia. Juuri siksi BHA-happoa pidetään parempana rasvoittuvalle ja herkästi tukkeutuvalle iholle --> se läpäisee talikertymät ja pääsee huokosen sisään syväpuhdistamaan. Myös Wikipedian mukaan mantelihappo on vesiliukoinen. Pääsemme taas tähän ikuiseen, ”Miksi lopulta luottaa mihinkään tietoon kun aina tulee uusi asiantuntija kumoamaan sen”. Tätä mietin viikottain, ja siksi tuntuu välillä hyvin väsyttävältä yrittää välittää mitään ”tietona” pitämäänsä.

Minulle hoidon suorittanut Exuviance-kosmetologi korosti, että tuotteet ovat täysin rasvattomia. Väittämä, jota jouduin jälleen epäilemään, sillä kuiva iho tarvitsee ehdottomasti lipidipitoisia hoitotuotteita enkä ole vielä tähän päivään mennessä nähnyt täysin rasvatonta kuivan ihon hoitosarjaa. Ja kyllähän tuotteista löytyykin rasvoja laidasta laitaan, mm. sheavoita, triglyseridejä, kasviöljyjä ja rehellisiä mineraaliöljyjäkin.

Kun toin tämän esiin, kosmetologi korjasi lausumaansa; ”No, tuotteet eivät sisällä sellaisia tukkivia rasvoja”.

’Tukkivat’ ja ’ei-tukkivat’ rasvat ovat alue, joka on niin sanotusti ”herran hallussa”. Tietyistä rasvoista voi esittää, että ne ovat potentiaalisempia tukkimaan huokosia kuin toiset rasvat, mutta ei ole mahdollista luokitella rasvoja jotenkin yleispätevästi ”tukkiviksi” ja ”ei-tukkiviksi”. Mineraaliöljy esimerkiksi voi tukkia yhden ihon, mutta toimia toisella mitä parhaana pehmittäjänä ja kosteuden lukitsijana.

Itse olisin hyvin varovainen käyttämään markkinoinnissa ilmaisua ”Tuotteemme eivät tuki ihoa” – miten sellaista voisi luvata?

On todettava, että edessäni on jälleen merkki, joka jättää markkinointimateriaalinsa (ja osittain tuotekokemustenkin) kautta jotenkin hämmentyneen ja ristiriitaisen fiiliksen. On kyllä hyvin mielenkiintoista arvioida, miten eri tavoilla (ja uskottavuudella) erilaiset merkit ovat valinneet markkinoida itseään. Sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa, miten tuotteet asiakkailla toimivat. Moni on aivan varmasti löytänyt Exuviancesta iholleen sen parhaan mahdollisen partnerin.

Miten minun ja Exuviancen kevään mittainen suhde sujui, siitä saatte lukea osassa 2. :)

Kuvat: Exuviance. Estelle & Thild kuva: Estelle & Thild.

Joo, tiedän että sanon monestakin paikasta näin, mutta nyt tarkoitan sitä aivan erityisen suurella sydämellä.

Tänne on palattava. Pian.

Berliini on kuulema kahdeksan kertaa Pariisin kokoinen.

Siitä voi miettiä kuinka paljon ehtii kolmessa päivässä näkemään. ;)

Joten Berliini: tehdäänkö pian uudet treffit?

Ei malttaisi millään lähteä mutta Hampurin juna odottaa. Huomenna on reilipassini viimeinen voimassaolopäivä. Jos tänään ei olisi pakko lähteä eteenpäin niin meikä olisi kyllä NIIN tuolla joenvarsipuistossa chillaamassa.... Hikinen juna ei voisi juuri nyt vähempää innostaa ;)

.

Ostoksiakin tuli suoritettua.

Olisikohan näissä vähäksi aikaa taas testattavaa:

P.S. Edit Hampurista; odottaessani junaa Berliinin asemalla tuli ostettua samanlainen kassillinen Alterraa Rossmannilta... ;D

Nämä on niin halpoja että voi vain suunnilleen kahmia koriin mitä mieli tekee... Yksikään tuote ei maksa yli viittä euroa. :)

Ja....

Hello...!

I haz it!

BareMineralsin Ready-puuteri, joka jäi Colmarissa saamatta Sephoran myyjän pudotettua ja rikottua ostokseni kassalla.

Täältä sain puuterin vielä euron halvemmalla kuin Ranskassa ;)

*

Tällä reissulla oli kyllä kaikenkaikkiaan sellainen olo että "pidot vain paranivat" matkan edetessä. Amsterdamin ja Bruggen kylmyydestä Ranskan ja Slovenian kautta Berliinin 30 asteen helteeseen, ja tuntui kuin asteet olisivat nousseet myös kuvaannollisesti :)

Tunnelmia slovenialaisen ystäväni Natashan ja hänen miehensä Matjazin häistä Ljubljanasta.

Ihanaiset!

Natashan meikki ja puku olivat niin kauniit. Nainen oli hääpäivänään todellakin upeimmillaan. Ja miten suloisen vastarakastuneelta pari vaikuttaa vielä 11 vuoden yhdessäolon jälkeenkin...! <3

Natashan puvusta pyydettiin parempaa kuvaa, kas tässä. :)

Bestman ja morsiusneito Drew ja Katja olivat pariskunta, jonka kanssa olisin mieluusti jatkanut jutustelua vielä juhlien jälkeenkin. Miten inspiroivia ihmisiä!

Drew ja Katja ovat myyneet koko omaisuutensa ja lähteneet tammikuussa vuoden mittaiselle maailmanympärimatkalle mukanaan vain yksi matkalaukku, surffilaudat ja kamerakalusto. "Travellers. Photographers. Storytellers", lukee heidän käyntikortissaan. Ah. Alan niin seuraamaan heidän taivaltaan. Aiivan upeita kuvia. Colmarissa ja Bruggessakin olivat jo ehtineet käymään, ihan hitusen laadukkaampia kuvia kuin meikäläisen ^_^

Perhe <3

Raatihuoneen portailla yhteiskuvaan säntäsi katutaiteilija.

Juhlat jatkuivat pitkälle aamuun saakka.

Taja = Natasha.

Ruokaa oli niin paljon että kannatti tulla tyhjällä vatsalla :D Menu koostui kahdesta alkuruoasta ja "neverending" pääruoasta, tai ainakin erilaisia liharuokia sisältäviä tarjottimia kannettiin pöytiin niin runsaasti ettei ainakaan meidän pöydässä niistä saatu tuhottua kolmasosaakaan :) Näytti todella herkulliselta (en koe lihaa vastenmielisenä vaikken sitä syökään).

"Lihattomille" oli tarjolla vaaleaa kalaa ja mustekalaa. Ihan täysiä vegeilijöitäkin mahtui vieraslistalle, ja heidän pääruokansa oli risottoa.

En tuntenut vieraista ketään mutta pöydässäni istui todella mukavaa ja puheliasta porukkaa. Ilta (ja yö) sujuivat rattoisasti rupatellessa kaikesta mahdollisesta, alkaen slovenialaisesta skuta-raejuustosta Suomen VR:n Veturi-ohjelmaan...!!

Joo - toisella puolellani istuva vaaleapuseroinen mies oli juuri viettänyt puoli vuotta Erasmus-vaihdossa Helsingissä. :) Hän päivitteli Suomen kallista julkista liikennettä ja kertoi, kuinka hänellä oli ollut varaa matkustaa käytännössä vain Veturi-tarjouksilla. Oivoi, miksei kukaan kertonut opiskelijaraukalle Matkahuollon nettilipuista...

Vieraat saivat jättää sormenjälkensä lehdeksi puumaalaukseen. Ihana idea. :)

Olisin kauheasti halunnut esitellä teille tarkan ja hyvän kuvan Natashan häämeikistä ja analysoida sen upeutta, mutta en vain onnistunut saamaan meikistä hyvää lähikuvaa.

Meikin oli tehnyt Natashan ystävä, joka sattuu myös olemaan Slovenian tunnetuimpia meikkitaiteilijoita. Meikki oli tehty MACin ja IsaDoran (!!) meikeillä. Silmissä oli tehokkaasti silmää laajentava ja muotoa pidentävä kaakaonruskea varjostus ja voimakas, metallisen kultainen highlight silmän sisänurkassa. Natashalla on voimakas kulmaluu ja silmät aika syvällä, kuten itsellänikin, ja silmät oli saatu suurennettua upeasti ulospäin tehdyllä varjostuksella ja ulkonurkasta reilusti pidemmillä ripsenpidennyksillä.

Tässä kuvassa on meikin erottuvuuden kannalta mitä parhain valaistus, mutta jouduin ottamaan kuvan kauempaa koska hääpari seisoi virallisessa kuvaussessiossa enkä tosiaan kehdannut mennä väliin keskeyttämään meikkikuvapyynnöilläni... :D

Huulipuna oli tosi mehukas ja kiiltävä pinkki, raikas ja tyttömäinen kontrasti lämpimälle silmämeikille. Puna ei näytä kuvissa niin pinkille kuin mitä se oli luonnossa. Punan sävy oli makeudessaan sitä luokkaa että tämä vieras katseli sitä "Mullekin tuo" -silmällä... ;)

Hääkynnet. Olin yllättynyt siitä, että IsaDora on täällä niin tunnettu merkki.

Ja tässä tämä ihana huulipuna! Max Factorin Colour Intensifying Balm, kosteuttava, huulirasvamainen kiiltopuna. Natasha sanoi ettei mielellään käytä tavallisia huulipunia koska ne tuntuvat liian kuivilta.

Olen yrittänyt etsiä punaa kaupoista, tuloksetta. Onko joku nähnyt tätä Suomessa...?

Tässä Voluptous Pinkin sävy näkyy paremmin. Niin nami, ja ihana kiilto!

*

Natasha ja minä olemme tunteneet toisemme vuodesta 1997 tai 1998, en enää muista tarkalleen milloin kirjeenvaihto alkoi. Olemme tavanneet vuosien mittaan neljästi. Viimeksi näimme syksyllä 2012 kun Natasha ja Matjaz ajoivat Venetsiaan tapaamaan minua ja Mr. Karkkipäivää lounaan merkeissä. Ihanat tyypit - ajoivat kolme tuntia suuntaansa Ljubljanasta Venetsiaan ja takaisin vain nähdäkseen meitä pienen hetken! (Aikataulut eivät antaneet myötä pidempään tapaamiseen.)

Kirjeenvaihto on kyllä iki-ihana harrastus. Sitä oppii tuntemaan toisen niin eri tavalla kuin "tavalliset", välittömän  lähipiirin ystävänsä. Vaikkei toista tapaisi koskaan, voi tulla aivan mielettömän läheisiksi.

Ljubljana on kyllä niin ihastuttava paikka että täytyisi ihan senkin takia alkaa treffaamaan Natashaa useammin :) <3

P.S. Minua varoitettiin, että slovenialaisissa häissä sitten juodaan, ja kunnolla.

No, suomalaisena on todettava, että oli aika kilttiä menoa. ;) Ja hyvä niin.

Olen ollut Berliinissä vasta puolikkaan päivän.

Jo nyt tiedän että kemiat kohtasivat. :)

Miten (suur)kaupungit voivatkaan olla erilaisia... Nuorekkaan iloinen Amsterdam, sofistikoituneen chic Pariisi, kotoisan tunnelmallinen Ljubljana, rähjäisen hurmaava Berliini...

Joo, mun piti laittaa niitä häätunnelmia seuraavaksi. Mutta kuten sanottua, fiilis ratkaisee. Tänä aamuna fiilis sanoi; Berliini-postaus. :)

Syy numero 1: täällä vain on hyvä boogie.

Sen tunsi välittömästi.

Aikamoinen kontrasti Pariisin ja Ljubljanan keskustaan.

Syy numero 2: rosoisen rumankaunis kaupunkimiljöö.

Olen sanonut, että en pidä betonilaatikkoarkkitehtuurista.

Ei se toki kilpailekaan kauneudessa keskiaikaisten kaupunkien kanssa. Mutta tunnelma ratkaisee. Betoniseinätkin voivat henkiä erilaista energiaa. Täällä on hyvä energia.

No mutta söpöläiset....! Pitäisikö, pitäisikö....

Syy numero 3: vesi.

Kaikki paikat joissa on vesielementti, oli se sitten järveä, jokea tai merta, ovat aina asteen tunnelmallisempia.

Asun Kreuzbergissä Landwehr-kanaalin vieressä. Aivan ihana alue.

Syy numero 4: maitotuotteet! ^_^

En oleta että kukaan muu ymmärtää tätä, meitä maitotuote-entusiasteja ei liene ihan valtavan suureksi harrastajajoukoksi :D

Rahkoja vaikka millä eri mausteilla ja rasvapitoisuuksilla, erilaisia raejuustoja, loputtomiin tuorejuustoja, kahvikermaa (ahh!! Ei mikään itsestäänselvyys kaikkialla Euroopassa, yritäpä löytää vaikka Ranskasta) ja hei - - turkkilaisten jogurttien mekka...! Saksassahan asuu niin paljon turkkilaisia että täältä löytyy varmasti yhtä laaja kirjo turkkijoguja kuin Turkista konsanaan. Eikö litra riitä? No osta 2,5 kilon ämpäri! :)

Syy numero 5: luonnonkosmetiikka.

Tutustuin eilen antaumuksella DM- ja Rossmann-ketjujen omiin (superhalpoihin) luonnonkosmetiikkasarjoihin, ja etenkin DM:n Alverde yllätti mielettömän pro'lla valikoimallaan. Siis herran jestas - tällainen halpissarja ja valikoimasta löytyy ihan kaikki samat tuotteet kuin synteettisiltäkin meikkisarjoilta - pohjustajat, geelieyelinerit, ripsiseerumit, highlighterit... Siis WHOAH, oikeasti.

Erilaisia peiteaineitakin oli varmaan neljää erilaista ja niissä taittovärejäkin. Siis respekt, Alverde.

Miksei tätä saa Suomesta?

Kokeiluun lähti jo heleyttävä primer ja silmämeikinpohjustaja. Varmasti ostan vielä viimeisenä Saksan päivänä lisää, pää menee ihan pyörälle kun olisi niin paljon kiinnostavaa testattavaa.

Syy numero 6: kotoisuus.

Airbnb-kämppä on jälleen mitä persoonallisin ja mukavin.

Paitsi että huoneet ovat vähän kylmät... juttelin eilen keittiössä paksuissa fleece-takeissaan hytisevien argentiinalaistyttöjen kanssa. Tytöt keittelivät teetä ja sanoivat, etteivät olleet varautuneet siihen että Euroopassa voi vielä kesäkuussakin olla näin kylmä. Pariisissakin olivat jäätyneet.

Berliinissä sentään on ulkona lämmin, mutta sisällä talossa tosi viileää.

Yksinäinen illallinen.

Olisin ihan älyttömästi halunnut eilen mennä ulos syömään kivassa seurassa. Nimenomaan seurassa. Vaikka yksin illastaminen onkin vähän tylsää, ei minulla yleensä ole mitään sitä vastaan. Täällä kuitenkin tuli erityisen vahvasti fiilis, että en halua mennä yksin, täällä "kuuluisi" mennä jollain kivalla kaveriporukalla. Tunnelma on niin vahvasti sosiaalinen.

Kaihoisasti katsoin kanaalin reunalla istuvia iloisia ihmisiä. No, joskus palaan vaikka siskojeni kanssa, oijoi, täällä olisi niin mahtavaa viettää aikaa siskoporukalla. <3 Nuorin sisareni on asunutkin täällä jonkun aikaa, paikka on kyllä selvästi aivan hänen henkisensä. :)

No, olenhan kuitenkin viettänyt matkalla paljon aikaa myös seurassa, tämä on ollut varmaan sosiaalisin yksin tekemäni reissu loppujen lopuksi. Liliana, Sofié, lukijani Nora ja Johanna, Natasha... <3

Ai että on ollutkin taas niin  mahtavat pari viikkoa. Vielä on muutama päivä jäljellä, otetaan niistä kaikki irti! :) Minulla on Berliinin majapaikkani tarjoamana käytössä myös polkupyörä, tänään lähden huristelemaan valtavaa Berliiniä ristiin rastiin.

P.S. Ostin eilen taas yhden rajauskynän.... ;)

Kuvasatoa lauantain hääjuhlalookista.

Laitan kuvia itse häistä vielä myöhemmin tänään (tai huomenna), halusin laittaa nämä meikki/hiuslook-jutut erikseen.

Kävin häitä varten tuttuun tapaan kampaajalla, ja pyysin rentoa kampausta. Sain niin kivan tukan että - ehm, en ole malttanut luopua siitä ja kampaus on mulla päässä vielä tänäänkin :D Se vain pysyy ja pysyy! ^_^ Tänä iltana taitaa olla pakko jo purkaa se ja pestä tukka.

Mutta kun tää on niin ihana....! * ei malttaisi millään luopua * Tykkään just tällaisista rennoista, ei pitkään-väännetyn näköisistä mutta samalla eleganteista hiuksista..!

(Tuossa kuvassa mulla on muuten mekon selkämys auki, siksi pussittaa. Meni pieni ikuisuus taistella yksin tuo vetoketju kiinni kun se menee alaselästä niskaan saakka.... Ensin pelkäsin että joudun menemään häihin mekko auki ja pyytämään jotakuta vierasta vetämään vetskarin! ^_^)

Niin söpö rusettikampaus! <3 Ihan erilainen kuin mitä mulle on koskaan kampaajalla tehty.

Yrityksiä kuvata hiuksia peilin kautta...

Minusta näytti siltä kuin mulla olisi paljon enemmän hiuksia kuin normaalisti :)

Meikissä yhdistin beigeä, viileää ruskeaa ja kylmän pinkit huulet.

Olin suunnitellut laittavani häihin pinkit huulet jo kotona matkalle lähtiessä, mutta unohdin ottaa mukaan pinkkiin taittavan  poskipunan. Tajusin tämän vasta juhla-aamuna. Minulla on mukana vain kultaisena hohtava korallinen poskipuna, joka ei sopinut tähän lookkiin ollenkaan.

Mutta ei hätä tämän näköinen.

Miksasin poskipunan huulipunasta ja kosteusseerumista. Huulipuna on Maybellinen Plushest Pink, saatu blogin kautta. Se näyttää kuvassa kostean kiiltävältä, mutta on itse asiassa aika mattainen ja kuivakoostumuksinen. Seerumin kanssa sain siitä tarpeeksi notkean ja sävystä sopivan läpikuultavan poskipunaksi.

Silmämeikissä jätin tällä kertaa minulle ominaisen siipirajauksen pois ja tein hyvin klassisen kahden sävyn meikin vahvalla, koko silmän kiertävällä rajauksella. Liikkuvalla luomella beigeä ja luomivaossa viileää tummanruskeaa Rimmelin Smoky Brown -paletista (vakkariluomivärejäni matkoilla kun hylsy on niin pieni ja littana, vie vähän tilaa).

Rajauksena käytin yhtä uusista Sephora-kynistäni, metallista taupe-sävyä Flirting Game. Reissumaskarana pikkukoko Diorin Diorshow Extase'sta, vähän kuivahtanut jo...

Vaikka tein banaanivarjostuksesta tosi tumman ja aika jyrkän...

...se ei juuri edes näy silmien ollessa auki. Kiitos vahvan kulmaluun yhdistettynä matalaan ja pieneen silmään. Tällaiseen silmänmuotoon saa laittaa juhlameikissä huoletta vaikka kuinka tumman banskuvarjostuksen eikä näytä ylilyödyltä.

Hassua - kun kerrankin tein mielestäni aivan erityisen yksinkertaisen juhlameikin, sitä kiiteltiin ja kehuttiin koko ilta. :D Silloin kun taas oikein panostan ja teen jonkun viiden sävyn nyanssivirityksen näyttävillä rajauksilla kukaan ei sano mitään ^_^ Ehkä tästä voi päätellä että nuo yksinkertaisemmat lookit pukevat minua paremmin.

Seerumihuulipuna-kombo toi muuten poskille luonnostaan kauniin korostuksen, ei tarvinnut laittaa highlighteria. :)

Jokohan tämä pälli on nähty...

Olisitte nähneet kun yritin ottaa näitä kokovartalokuvia kämpilläni..! Itselaukaisimen juhlaa... Tietysti ehkä yksi kymmenestä kuvasta oli tarkentunut.

Jouduin siirtämään kokonaisen seinällisen huonekaluja pois että sain vaalean taustan, ja siltikin tuonne jäi tuollainen johto, aargh :D Kaikkea sitä tuleekin hommailtua blogin tähden.

Tein muuten vielä saman päivän aamuna paniikkikenkäostoksen Henkkamaukalta kun minusta yhtäkkiä tuntui että mun ah-niin-vähän-tilaa-rinkassa-vievät matalakorolliset sandaletit olivatkin aivan liian arkiset. Ostin Hennesiltä halvimmat korkeakorkoiset mitä löytyi, eikä nuokaan nyt niin  juhlavat ole (tuollaiset korkkipohjaiset), mutta olinpahan ainakin vähemmän kääpiö. ;)

French Connectionin mekkoni on muuten loistava reissumekko, kangas ei rypisty rinkkaankaan "rutattuna" :)

*

Seuraavana päivänä jatkoin yrityksiä kuvata tukkaa Henkkamaukan sovituskopissa. :) (Joo, taas mä olin siellä...)

Sanoinko jo että rakastan tätä kampausta! ^_^

Katsotaan saavunko sunnuntaina Suomeen rusetti yhä päässäni... No ei sentään. ;)

Matkan tähän saakka paras ruokaelämys koettiin Colmarissa Ranskassa.

Kuulostan varmaan ruokasnobilta (vaikka kaiken maailman eväsvirityksineni olen toisaalta myös kaikkea muuta :D), mutta uskaltaisin sanoa tämän: tähden kyllä huomaa. Hyvää ja vallan loistavaa ruokaa tarjoaa monikin ravintola, mutta jotain erityistä Michelin-tähden saaneissa paikoissa täytyy olla. Jotain, joka nostaa ne omaan luokkaansa. Joka kerta sen huomaa.

Ja hei – tähtiateriasta ei tarvitse maksaa maltaita! Michelin-tason ravintoloissa on usein mahdollista syödä lounasmenu vähintäänkin kohtuulliseen hintaan – vai mitä sanotte esimerkiksi L’Atelier du Peintren kolmen (+ keittiön tervehdys) ruokalajin lounaasta, joka keventää kukkaroa 29 eurolla? Kaksi ruokalajia maksaa 24 euroa. Viinit päälle jos niitä halajaa.

Minulla on esitellä teille kaksi alsacelaista ruokaelämystä, kumpikin maksoi 40 euroa. Kummatkin olivat hyviä omalla tavallaan; toinen perinteistä, maukasta kotiruokaa, toinen gastronomiaa, joka saa ruokailijan hämmästymään joka haarukallisella.

Kysyin paikallisen viinintuottajan maistelukellarissa vinkkiä hyvään, rehellistä alsacelaista ruokaa tarjoavaan ravintolaan.

Minut ohjattiin ravintola Koifhusiin, jonka menusta löysinkin ilokseni hapankaalia ja kalaa. Chocroute eli hapankaali on perialsacelaista ruokaa, mikä tuli itselleni vähän yllätyksenä. Toisaalta historia selittää; Alsacehan kuului pitkään Saksalle, joten ruokakulttuuri täälläpäin Ranskaa on vahvasti saksalaisvaikutteista. Liha ja makkarat ovat yleisesti hapankaalin tunnetumpi seuralainen, mutta joistain paikoista saattaa löytää kalaisankin hapankaalilautasen.

Alkuruoaksi tilasin periranskalaisen sipulipiirakan. Quiche-piiraat lienevät yleisiä koko Ranskassa. Joka puolella kahviloiden, leipomoiden ja delicatessen-myymälöiden ikkunoissa lepäävät värikkäät quichet ovat kieltämättä saaneet tämän leivonnaisaddiktin suupielet kuolaantumaan. Rakastan piirakoita. Kotona leipoisin saman tien viljattoman version…

Koifhusissa tilaamastani piiraasta söin vain täytteen. Sehän siinä on se herkullisin osa. ;) Juuri niin ihanan makeaa sipulia kuin saatoin odottaa.

Pääruoan saapuessa petyin hieman. Olisihan se pitänyt arvata. Ruokalistalla ei leivityksiä juuri mainita, joten aina pitäisi muistaa erikseen varmistaa onko kala paneroitua vai peräti taikinakuoressa kypsennettyä. Annokseni oli nimeltään ”Hapankaalia ja kolmea kalaa”. (Kyllä, hapankaali on tässä se The Elementti ja mainitaan ensin, kala ja liha ovat ikään kuin vain sen lisukkeita ;)) Yksi kaloista oli paksulti paneroitu, toinen filotaikinan sisällä.

Riisuin kalat viljakuorrutteistaan. Annos oli vielä tämänkin toimenpiteen jälkeen hervoton. Kuka tällaista jaksaisi leipäkuorrutteiden – ja erillisen leivän – kanssa edes syödäkään… Hapankaali oli erinomaista. Tämä oli ensimmäinen kerta kun söin hapankaalia lämpimänä. Olen mieltänyt sen kylmäksi ruoaksi, mutta se maistuikin paremmalta kypsennettynä. Maku oli pehmeämpi ja happamuus lempeämpi kuin raa'assa hapankaalissa.

”Tosi hyvä illallinen!” viestitin Mr. Karkkipäivälle iloisena, vaikkakin aavistuksen liian kylläisenä.

Seuraavan päivän lounaalla sain muistutuksen siitä, mitä on 'tosi hyvä' ja 'tosi hyvä' ruoka.

Airbnb-emäntäni halusi ehdottomasti varata minulle pöydän L’Atelier du Peintreen kuultuaan, että olen jonkin sortin kulinaristi. Colmarissa on kaksi yhden Michelin-tähden ravintolaa ja tämä on toinen niistä, modernimpi. Kun lounasmenu irtoaa alkaen 24 eurolla, on minullakin varaa Michelin-elämykseen tällä reissulla.

Paikan päällä päädyin kuitenkin ottamaan kolmen ruokalajin version, kun ne juustot…

Säästän teidät kömpelöiltä yrityksiltä löytää oikeutta tekevää verbaliikkaa kuvaamaan ruokien makuja. Riittää varmasti, kun sanon vain, että ruoka oli aivan taivaallista. Jos haarukka voisi sulaa suuhun niin sekin oli lähellä tapahtua nyt.

Ei tällaista ruokaa oikein edes haluaisi syödä päivittäin (vaikka kotona asuisi se Michelin-kokki :)), nämä hetket säästää mielellään harvoin ja antaumuksella  koettavaksi hemmotteluksi joka tuo pienen kultareunan arkeen. Jollekulle se on ihana laukku tai kaunis koru, minulle ravintola. <3

Keittiön tervehdys: kurkku-inkiväärijuoma, macaron-leivos raparperitäytteellä, turska-cevicheä ja avokadojäätä.

Alkuruoka: simpukkasalaattia ja kylmäsavukoljaa, parsa-pannacottaa ja -moussea ja rakuunajäätelöä.

Pääruoka: tonnikalan sukuista kalaa (bonite) ja vihreää munakoisocurrya. Basilikaöljyssä marinoituja vihanneksia. Kalan päällä pudre d'olive eli oliivipuuteria? :D En tiedä miten tuo suomentuu, mutta kuivaa ja rapeaa se oli. En olisi itse tunnistanut oliiviksi, lunttasin menusta.

Annosten koot evät varmaankaan hahmotu kunnolla kuvista, mutta ne olivat reiluja. Kalaa oli arvioni mukaan ainakin 200 g, ei mikään piperrystaideannos niinkuin gourmet-paikkojen ruoista usein odottaa. Juustot olivat jo liikaa, alkuruoka ja pääruoka riittivät enemmän kuin hyvin hoitamaan tämän asiakkaan kylläisyystilaan.

Ruokajuomana join lasillisen tarjoilijan suosittelemaa rieslingiä. Aivan eri maailmasta kuin  edellisillan pöytävalkkari.

*

Gastronomia on äärimmäisen kiehtova taiteen laji. Minulla ei ole taitoa tai edellytyksiä ymmärtää, miten mauista saadaan sellaisia kuin ne huippukokkien loihtimina ovat, mutta onneksi riittää, että voin nauttia lopputuloksesta aisteillani. Se on kuin taikuutta.

Kun vertaan lounaskokemustani du Peintressä vaikkapa Tallinnan Ribeen, on Ribe vain kalpea aavistus.

Keittiön tervehdys, kolme ruokalajia, lasi erinomaista valkoviiniä ja puolikas lasi yhtä lailla täydellisesti mätsättyä punaviiniä (juustojen kanssa) maksoivat Michelin-tähden ravintolassa 40 euroa.

Sipulipiiras, annos kalaa ja hapankaalia, lasi (pahaa) valkoviiniä ja lasi kuohuviiniä maksoivat tavallisessa kotiruokaravintolassa 40 euroa.

Ihan mielenkiintoista. Suosittelen tsekkailemaan tähti-ravintoloiden lounasmenuja, mikäli edullinen ruokamatka makujen nirvanaan kiinnostaa yhtään. :)

Missä te olette kokeneet parhaimman ja mieleenpainuvimman ruokaelämyksen?

Onko aterian loihtinut kenties poikaystävä tai kummitäti tai onko se nautittu korealaisessa pikaruokabaarissa, picnicillä vai hienostuneessa gourmet-paikassa? :)

Kaikenlaisia "murheita" sitä voikin olla.

Minä rakastan bloggaamista ja tarinoiden jakamista niin paljon, että juttuideoiden jonolle ei näy loppua. Sen sijaan, että koskaan joutuisin miettimään, että mitähän sitä tänään kirjoittaisi, on ongelmana päinvastoin ajan kuluttaminen koneella ja julkaistavien juttujen pakollinen karsiminen. Haluaisin jakaa niin hurjasti kaikkia ihania, kiinnostavia ja ihmetyttäviä asioita, että kaikki eivät vain mahdu ulos ja on pakko jättää osa ikuiselle standby-listalle.

Jos julkaisisin kaikki luonnoksiin päätyvät aiheet, tulisi postauksia päivittäin ainakin kolme eikä siinä tietenkään ole mitään järkeä. Miksi käyttää enemmän aikaa vuorokaudesta asioiden jakamiseen koneen äärellä kuin niiden varsinaiseen kokemiseen? ^_^ Hullu noidankehä. Mutta tunne on vahvasti se, että haluaisin pystyä kirjoittamaan blogiin niin paljon enemmän kuin minkä järkevä koneella vietettävä aika päivässä sallii.

Tosiaan, ongelmansa kullakin. :)

Etenkin reissussa juttuideoita pulppuaa suunnilleen joka kadun kulmauksessa.

Tällä hetkellä jonossa odottavat...

Sofién iki-ihana vhh-kakkuyllätys Pariisissa.

Lisää Colmarista. Suuri kiitos sille lukijalle joka vinkkasi paikasta! :) Ilman lukijaa en olisi paikasta kuullutkaan.

Matkakosmetiikkahöpinää. Reissujen vakiojuttuja. :)

Vierailu hajuvesien erikoisliikkeessä Nosessa, jossa minulle ja Sofiélle tehtiin olfaktorinen analyysi. Niiiin mielenkiintoista..!

Ruokaelämyksiä Alsacessa.

Natashan häät. Ahh, niin ihana päivä!

...ja vaikka kuinka monta jo Suomessa luonnosteltua tuotearvostelua.

Todennäköisesti en ehdi kirjoittamaan ja julkaisemaan näitä kaikkia reissun aikana, vaikka ne tietysti olisi kaikkein kivointa julkaista tuoreeltaan (ja usein joku vielä spontaanimpi impulssipostaus ajaa jonossa olevien ohi).

Toivotaan, että Suomessa on palattuani niin tylsää niin että näitä voi postailla rauhassa ilman että tulee muita "pakko-jakaa" juttuja väliin ^_^

Piti käydä vain äkkiä lähikaupassa mutta hämärtyvä kaupunki imaisi minut kaduilleen.

Tämänkertainen majapaikka. Vanhan kaupungin sydämessä linnan kupeessa. Alle 40 eukkaa yö, koko asunto käytössäni.

Kynttilöistä suuri lisäplussa! Ja jääkaapissa kulhollinen kananmunia jotka saan kuulema syödä :)

Täällä on  jopa tuoksuöljykynttilä...

Maisema parvekkeelta.

Mun piti ottaa tämä ilta iisisti ja mennä ajoissa nukkumaan kun eilisyö meni miten meni.

No, ei tänäänkään.

On muuten hassua, kun Ranskassa alkoi hämärtää pikkuhiljaa vasta kymmenen aikoihin ja pimeä tuli joskus puoli yhdentoista aikoihin, kun taas Ljubljanassa pimentyi nopeasti jo yhdeksän jälkeen. Menin ruokakauppaan valoisassa varttia vaille yhdeksän, ja kun tulin ulos, oli jo selvästi hämärää.

Todella viehättävä kaupunki. Muistot Ljubljanasta 15 vuoden takaa ovat yhtä hämäriä kuin Tallinnan edellisen vierailun kohdalla, ja taas sai yllättyä mitä positiivisimmin. Joen varren tunnelma on kuin pienen skaalan Seine konsanaan, ja jyrkän kukkulan päällä kohoava linna kruunaa maiseman. Keskustasta tuli ehkä vähän mieleen sellainen "Praha kohtaa Pariisin" taskukoossa <3