Tänään vuorossa kesähemmottelua jaloille.
Arvottavana muhkea setti Schollin Velvet Smooth -tuotteita, kirsikkana kakun päällä Essien kynsilakka.
Setti sisältää seuraavat tuotteet:
* Velvet Smooth -päivävoide
* Velvet Smooth -yönaamio
* Velvet Smooth -seerumi
(luit oikein: jaloillekin voi olla seerumi :D)
* Velvet Smooth -rullaraspi
* Velvet Smooth -jalkakylpy
* Essie Muchi, Muchi -kynsilakka
Osallistut arvontaan simppelisti jättämällä kommentin tähän postaukseen. Voit vaikka kertoa, minkä väristä lakkaa sinulla on varpaankynsissä, jos nyt lakkaa sattuu varpaissa olemaan :)
Jätä kommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.
Osallistumisaikaa on maanantaihin 6.7. kello 24.00 saakka.
.
Sain setin kokeiltavaksi itsellenikin (teille kuitenkin oma, käyttämätön paketti :)), ja tässä kokemuksia.
Päivävoide on koostumukseltaan ohutta ja aika vesimäistä. Kosteuttaa kiitettävästi, mutta ei juuri pehmennä. Sopii siis "tavallisen" kuntoisille jaloille joissa ei ole kovettumia. Monen kuluttajan mieleen on varmasti voiteen nopea imeytyvyys (josta saa kiittää incissä toisena olevaa alkoholia), tätä voi siis nimensä mukaisesti laittaa päiväksi ja vetää sukat pian jalkaan voitelun jälkeen.
Yönaamioksi nimetty voide on yhtä kuin rasvaisempi, täyteläisempi ja pehmentävämpi voide. Tämä sopii minunkin korppujaloilleni, vaikka ei pehmentävyydeltään ole sitä ihan kaikkein tehokkainta luokkaa. Ainesosista ei löydy esimerkiksi karbamidia, joka on kovettumia pehmentävien jalkavoiteiden tehoainesosia. Velvet Smooth -yövoiteessa on sen sijaan pehmittäjinä mm. manteliöljyä, auringonkukan siemenöljyä ja mineraaliöljyjä.
Seerumia en oikein ymmärrä.
Tuote lupaa tehokosteutusta erittäin kuivalle iholle, mutta mielestäni inci ei tue lupausta: veden jälkeen seerumissa on glyserolia, joka kyllä on kosteuttava aine, mutta sitten tuleekin jo viskositeetinsäätäjä ja säilöntäaine fenoksietanoli. Fenoksietanolia saa olla kosmetiikkatuotteissa maksimissaan 1%, joten sen jälkeen tulevia ainesosia on vain 1% tai alle. Seuraavana tuleva saccharide isomerate on humektantti, joka kenties toimii tehokkaasti alle yhdenkin prosentin pitoisuudella, siihen osaa vastata vain kosmetiikan kemisti. Mutta seuraavana on kuivattava alkoholi, sitten koostumuksen paksuntaja ja sitten hajuste. Ei kuulosta järin "tehokosteuttavalta" cocktaililta. Seerumin vetinen ja nopeasti ihoon katoava koostumus kertoo, ettei siinä voi olla kovin suurta pitoisuutta glyseroliakaan. Korkea glyserolipitoisuus tekee tuotteesta tahmean tuntuisen iholla.
Minun jalkapohjieni kuivuus on sitä tyyppiä, joka vaatii nimenomaan rasvamaisia tuotteita. En koe seerumin tekevän iholleni mitään. Kenties se tuo jonkinlaista lisäkosteutusta ihoon päivävoiteen alla käytettynä, mutta en keksi millainen ihotyyppi siitä hyötyisi. Kuiva, joka ei kuitenkaan ole kovettunut...?
No, itse valitsen tästä porukasta mieluiten rasvaisen yövoiteen. :)
Rullapäinen automaattiraspi on sähkökäyttöinen. Timanttikiteitä sisältävää rullapäätä on saatavana kolmella eri karkeusasteella; normaali, hienojakoinen ja erittäin karkea.
Raspaus on minulle jokakuukautinen rutiini, joten tämä laite oli mielenkiintoista testata. Pärjäisikö se manuaaliraspille?
Velvet Smooth -raspissa on turvatoiminto, joka pysäyttää rullapään, jos laitetta painetaan iholle liian voimakkaasti. Raspilla ei siis voi vahingossa painaa niin kovaa että iho vaurioituu.
Odotin, että automaattiraspi tuntuisi iholla voimakkaammalta kuin manuaalinen, mutta tunne olikin päinvastainen. Velvet Smooth -rullapää tuntuu oikein miellyttävältä ja hellävaraiselta (kokeilin normaalikarkeudella). Minun dinosaurusnahkaani sai käsitellä rullalla yhtä kauan kuin manuaaliraspilla samaan tulokseen.
Ehkä olen itse enemmän "toiminnan ihminen" :D ja tykkään tunteesta, kun kovettumia saa hinkata niin että tuntuu. Siksi valitsen itse manuaaliraspin, vaikka sähkökäyttöinen raspi teki yhtä hyvää jälkeä vähemmällä vaivalla (aikaa tosin meni yhtä kauan). Tavallisen raspin etuna on kokokin - vie vähemmän tilaa toilettilaukussa. ;) Rullapääraspaus on kuitenkin todennäköisesti iholle paljon hellävaraisempi ja kaikin puolin "terveellisempi" käsittely kuin minun raivokas hinkkaamiseni.
Kenelle? Hifistelijöille, jotka tykkäävät käyttää ihonhoidossaan laitteita. :)
Pahoittelen jos seuraava kuva on liian inhorealistinen jonkun sietokyvylle.
Päkiäni ennen ja jälkeen Velvet Smooth -käsittelyn. Kuten näkyy, jalkapohjani ovat todella rutikuivat ja päkiän iho paksu ja kova.
Jotenkin huvittaa aina, kun vertaan minun ja misterin jalkapohjia. Äijää on siunattu mitä sileimmällä jalkapohjaniholla, ihan kuin vauvan iho...! Ei minkäänlaisia paksuja, kovettuneita kohtia, ei edes kuivuutta. Käsittämätöntä että jollain miehellä voi olla tuollainen iho jalkapohjissa. Mr. Karkkipäivä - born with natural Velvet Smooth skin... ;)
P.S. Mun suosikkituote Schollilta on kautta aikojen ollut rehellinen Kantapäävoide. :) Siinä on 25% karbamidia - johan pehmenee! :)
On tuotteita, jotka vain ovat lajissaan parhaita. Erottuneet joukosta kuin ne kuuluisat jyvät akanoista.
Testaan vuosittain massoittain tuotteita, joista suurin osa on "ihan hyviä", osa erinomaisia tai jopa loistavia. Palatessani aikojen päästä ko. tuotteeseen, voi fiilis olla erilainen. Mutta joidenkin kohdalla fiilis vain vahvistuu. Sitä ihan hätkähtää, "Niin siis tämä tosiaan ON näin hyvä..!"
Tällaisia aina-luotettavia kestosuosikkeja on elämässäni kulkenut mukana jo ennen kosmetiikkamyyjän ja blogin mukanaan tuomaa massatestausta. Ikuisuuslemppareihin kuuluvat mm. Sebamedin pesuneste, Blistexin ja Carmexin purkkihuulirasvat sekä Maybellinen vihreä, asetoniton kynsilakanpoistoaine.
Parhaita tuotteita on kiva aina välillä nostaa esiin ja muistuttaa niiden verrattomuudesta. Vaikka tämänkin postauksen tuotteet olen hehkuttanut Karkkipäivässä jo aiemmin, joka vuosi tulee uusia lukijoita jotka eivät tiedä mitään vanhoista ihkutuksista. :)
Uudelleennoston arvoisia tuotteita ovat olleet mm. Korresin shampoo, Sanctumin hoitoaine sekä Kicksin Skin Treat -tuotteet. Legendaarisesta Urban Decayn Primer Potionista puhumattakaan.
Tällä kertaa nostan esiin yhden maailman parhaista käsivoiteista sekä fantastisen hiustenhoitoaineen.
Vaikka olenkin siirtynyt pääsääntöisesti luonnonkosmetiikan käyttäjäksi, on edelleen joitain normikosmetiikan tuotteita, joiden koostumukset ylittävät miellyttävyydessään ja toimivuudessaan luonnonkosmetiikan. Yksi tällainen tuote on käsivoide. Vaikka luonnonkosmetiikan merkeilläkin on todella hyviä käsivoiteita, yksikään niistä ei ole niin täydellinen kuin Clarinsin Hand and Nail Treatment.
En ole kuullut kenestäkään, joka ei olisi Clarinsin käsivoidetta kokeiltuaan ihastunut siihen. Koostumus on vain jotain niin ylivertaisen hemmottelevan ihanaa että ei ole toista yhtä täydellistä käsien hoitajaa tullut vastaan. Voide samalla kosteuttaa tehokkaasti tuntumatta vetiseltä ja ravitsee tuntumatta liian rasvaiselta.
Koostumus on jämäkän täyteläinen ja liukuu iholla hyvän tovin niin että kynsinauhatkin saa hierottua perusteellisesti. Tuoksu on mieto ja viehättävä. Voiteen imeydyttyä iholle ei jää yhtään rasvainen tai tahmea tunne, mutta iho tuntuu silti syväravitulta ja suojatulta. Iho on sileä ja pehmeä.
Niin parhautta että en voi kuin antaa ihailevat aplodit tämän voiteen kehittäjälle. Voide kuuluukin käsittääkseni Clarinsin klassikoihin ja on ollut valikoimassa monet vuodet, en edes tiedä kuinka pitkään.
Itse tutustuin voiteeseen töissäni kosmetiikkaliikkeessä ja olin kerralla koukussa. Tämänhetkisen kappaleeni olen saanut joululahjaksi miehen perheeltä - ihan sattumalta, eivät edes tienneet että kyseessä on yksi suurimpia lemppareitani :)
Muita törkeän hyviä käsivoiteita ovat Crabtree & Evelynin Hand Therapy ja Elizabeth Ardenin 8 Hour Cream Intensive Moisturising Hand Treatment, nämä kuitenkin itselleni parempia talveen.
Sitten hiustenhoitoaineiden aatelistoa.
Kaavin tuubista viimeiset loppuun eilen, siksi Edward Scissorhands -käsittely ;)
Vakiolukijoilleni tuttu tuote, arvelen: Yves Rocherin silikonittoman Botanical Expertise -hiustuotelinjan Nutrition (tai Nutri-Silky, kummalla nimellä tätä nyt haluaa kutsua) -hoitoaine. Aivan yhtä loistava on saman sarjan Reparation/Nutri-Repair -hoitoaine. Nutrition on tarkoitettu kuiville, Reparation erittäin kuiville ja vahingoittuneille hiuksille. Niiiiiin loistavia hiustuotteita että ihan hyrisen.
Olen kokeillut sarjasta nämä kaksi hoitoainetta, ja voisin niiden perusteella veikata, että myös sarjan värikäsiteltyjen hiusten hoitoaine on yhtä hyvää. Näissä on se aiemmin hehkuttamani, hämmentävän onnistunut luonnollinen koostumus ilman silikoneja - on siis täysin mahdollista saada supersilottava ja pehmentävä tulos ilman synteettisiä ainesosia. Kaikki sertifioidun luonnonkosmetiikankaan valmistajat eivät siihen pysty. Fantastista tuotekehittelyä Yves Rocherilta.
Olen kokeillut sarjasta myös Nutrition-, Reparation- ja Couleur -shampoot, jotka myöskin ovat erittäin hyviä, tosin jonkun makuun kenties liiankin hoitavia ja hellävaraisesti peseviä.
Täytyy sanoa että pikkuisen harmitti kun tuo Nutrition-tuubi loppui, koska minulla ei tällä hetkellä ole Maarianhaminan asunnolla muuta hoitoainetta kuin Alverden. Eikä Alverde valitettavasti pärjää loistohoitoaineiden kilvassa....
*
Yves Rocherista puheen ollen... this just in:
Nyt sitä kesän limited edition -hohdepuuteria on vihdoin saatu lisäerä Suomeen.
YR:n yhteyshenkilön arvion mukaan uusi erä riittää pariksi viikoksi. Erä tulee myyntiin Yves Rocherin verkkokauppaan maanantaina 6. heinäkuuta. (Toivottavasti tämä nyt tällä kertaa pitää paikkansa ;)).
Edit. 6.7. Puuteri oli tullut myyntiin tänään klo 12 jälkeen, tässä suora linkki tuotetta etsiville.
Seglinge.
Pikkuinen saari Kumlingen kunnassa, Ahvenanmaan itäisessä saaristossa.
Kuka aavistaisi mitä traumoja tämäkin paikka voi jollekulle aiheuttaa.
Asukasluku: 40. Tai melkein, seglingeläisten mukaan.
"Olisi helppoa esitellä jokainen seglingeläinen, meitä ympärivuotisia asukkaita on nimittäin vain vajaat 40. Pääset tutustumaan meihin vierailullasi saarellamme. Tapaat meidät kaupassa, venesatamassa, jalkapallokentällä ja uimarannalla sekä kyläteillä. Tule juttelemaan niin saat kuulla enemmän elämästämme Seglingessä. Neljä meistä on lapsia, yhdeksän työikäisiä ja puolet eläkeläisiä."
Näin kerrotaan Seglingen kotisivulla. Voiko taas muuta sanoa kuin sympaattista.
Ahvenanmaalaisista työkavereistani peräti kaksi on Seglingestä. Toisen heistä kynnenkasvatusprojektia ihasteltiin viime kesänä ;)
Onko Seglingessä jotain nähtävää? Kannattaako siellä käydä? kysyin työkavereiltani.
"Javisst, javisst!"
"Det finns ju en jätte fin naturstig där", sain kuulla. Siellä on hieno luontopolku. "Hela 7 km lång. Den måste ni gå! Du som tycker om att vandra".
Luontopolku esitettiin minulle niin upeana kohteena että sinnehän oli päästävä.
Viime lauantaina teimme retken Seglingeen.
Matka Maarianhaminasta kestää lyhimmillään 2,5 tuntia. Ensin tunnin ajomatka Hummelvikin satamaan Vårdöön ja sieltä 1,5 tunnin lauttamatka Kumlingeen. Saanen muuten suositella kaikille kotiseutumuseoiden ystäville jäämistä ensimmäisellä pysäkillä Enklingessä, josta löytyy mielestäni todellinen kätketty helmi - Hermasin museotila, laatuaan Suomen viimeinen täysin säilynyt, alkuperäisellä paikallaan sijaitseva museotila. Kävin siellä ensimmäistä kertaa viime kesänä ja paikka on aivan äärettömän kiinnostava.
Seglinge sijaitsee todellakin "off the beaten track". Kumlingen pääsarelle saavuttuaan on vielä ajettava saaren halki (noin 15 minuutin matka) ja otettava lossi Seglingeen (ylitys noin 10 minuuttia).
Vihdoin perillä!
Pilvisenä alkanut päivä alkoi kirkastua ja pilvet väistyivät. Katoimme picnic-lounaan tienpientareelle mitä idyllisimmän maalaismaiseman keskelle, lähelle vaelluspolun starttia. Ah. Harmaan viikon jälkeen tuntui vihdoin kesäiseltä, vaikka ilmassa oli edelleen koleutta.
Ravittuina lähdimme taittamaan luontopolkua. Me = minä, äiti ja Mr. Karkkipäivä.
Reitti alkoi kallioisena aavoissa maisemissa. Tulee ihan mieleen Lappi, äiti totesi.
Noin kilometrin jälkeen polku sukelsi metsäisemmälle osuudelle. Polku kulki paikoin tiheässä, korkeassa kasvillisuudessa. Tässä vaiheessa katsoin tarpeelliseksi muistuttaa parempaa puoliskoani saarimaakunnan huomattavan suuresta punkkipopulaatiosta, minkä vuoksi punkkiystävällisessä maastossa liikkuessa pitkälahkeiset housut ovat shortseja parempi idea. Äiti ja minä olimme ennakoineet punkkimaaston mahdollisuuden ja lähteneet pitkälahkeisessa. Armas kultaseni ei.
"Nyt on kesä. Silloin pidetään shortseja".
Niin tietysti.
Emme ehtineet patikoida metsäosuuden jälkeen montaakaan minuuttia, kun misterin koivesta löytyi punkkivälitarkastuksen yhteydessä ensimmäinen punkki. Se ei ollut vielä kiinnittynyt, punkit vaeltavat iholla usein hyvänkin tovin ennen pureutumista.
Seurasi miehen pään sisäinen lyhyt neuvottelu. Punkit eivät kuulu asioihin, joita tämä muuten Kylmäpäinen Mies hyväksyisi. Tai kestäisi. Lappi-kokemus viime kesältä viimeistään osoitti, missä tämän karpaasin raja kulkee. Hyönteiset. Niillä lähtee miehen järki.
Uhattuaan jo kääntyä takaisin, mies vaihtoi kuitenkin lopulta shortsit pitkälahkeisiin. Jotka hän sentään oli jollain viisaudella pakannut mukaansa.
Reitti jatkui kohti Seglingen tunnettuja hiidenkirnuja, ja pian olimme saavuttaneet rannan. Ihailimme hetken kimaltavaa merta aurinkoisilla kallioilla.
Se oli patikan viimeinen rauhallisessa tunnelmassa vietetty hetki.
Matka jatkui rantaviivaa seuraillen. Polku katosi tässä vaiheessa kokonaan, ja reitti kulki muutaman kymmenen metriä todella tiheässä rantakasvillisuudessa. Pusikossa, totuudenmukaisesti ilmaistuna. Heinikkoa oli melkein vyötäröön saakka ja matalien puiden oksat viistivät hiuksia ja kasvoja.
Päästyämme pusikko-osuuden toiselle puolelle, oli punkkitarkastuksen tulos odotettavissa.
Tässä vaiheessa voin kertoa, ettei minulla kaikkina Ahvenanmaan vuosinani ole kertaakaan ollut punkkia. Toisillakin olen nähnyt niitä vain muutaman kerran. Olen kai ollut harvinaisen onnekas.
Nyt niitä oli kengissä ja housunlahkeissa kauttaaltaan.
Vaikka ällötti ja inhotti ihan hirveästi, istuin rauhallisesti kallion reunalle nyppimään ja ravistelemaan pikkupetoja irti. Oikeasti pelkään punkkeja jopa aika hysteerisestikin, mutta jotenkin onnistuin pitämään hermot kasassa ja pään viileänä.
Takanani oli meneillään vähemmän rauhallinen näytös. Mies kiroili ja repi housuja jalastaan raportoiden, että "Näitä on mun lahkeissa ainakin joku kaksikymmentä".
Äiti puolestaan istui tyynenä kauempana, ilmeisen epäuskoisena punkkien laumahyökkäyksestä. Ei näyttänyt olevan kiirettää suorittaa tarkistustoimenpiteitä. "Joojoo..!!" sieltä kuului kun komensin rouvaa kiltisti vetämään sääret paljaiksi.
Vaikka hysteria on tarpeetonta, on punkkeihin painava syy suhtautua vakavasti. Borrelioosi ja Kumlingen tauti eivät ole leikin asioita.
Mies oli Kevon hyttysinvaasion tavoin lähes hajoamispisteessä.
"%¤#&@ mä en ala jonkun luontopolun takia ottamaan borrelioosiriskiä ¤@£$&# jos tällaisesta seuraisi joku sairaus niin en antaisi ikinä itselleni anteeksi #@!&#¤"
Ymmärsin häntä.
Punkkien valtaamat housut lensivät kallioon ja hetken vaikutti siltä että siihen ne myös jäisivät. Sammareiden saumoissa mahdollisesti vielä lymyilevät ryömijät etoivat miestä niin, että hän mietti olisiko parempi kävellä loppumatka kalsareissa ja nyppiä punkkiliftarit suoraan iholta.
Lopulta tilanne rauhoittui.
Housut oli ravisteltu, sukat käännelty ylösalaisin, kengännauhat irroteltu. (Minulla oli kengännauhoissa ainakin viisi punkkia.)
Mies puki housut takaisin jalkaan.
Jatkoimme polkua hiljaisina ja erilaisen tunnelman vallassa. Punkkivälikohtaus sai minut mietteliääksi.
Ympärillä levittäytyi edelleen mitä kaunein luonto; auringossa kylpeviä kallioita, kallioista metsää, kimaltava aava ja sininen taivas. Reitti kulki kiistatta upeissa maisemissa, työkaverini oli aivan oikeassa. Silti niinkin vähäpätöisen tuntuisella asialla kuin hyönteisellä oli valta varjostaa elämys. En voi väittää, että olisimme enää pystyneet kulkemaan levollisina. Jokainen pysähtyi hinkkaamaan sääriään jokaisen puskaosuuden jälkeen. Silmin havaittuja punkkeja riitti vielä loppureitilläkin. Toisissa olosuhteissa Seglingen luontopolku olisi ollut parhaita luontoelämyksiä mitä olen kokenut.
Oliko reaktiomme ylimitoitettu? En tiedä. Ehkä olisi riittänyt, että olisimme tehneet huolellisen tarkastuksen vasta reitin lopussa. Arpapeliähän se on. Vaelluspolun kävelyyn meni noin kolme tuntia. Siinä ajassa punkit joko ehtivät pureutua ihoon tai eivät. Riippuu varmaan ihan punkin fiiliksistä. Haukkaanko nyt vai ryöminkö vielä mehevämpään kohtaan? Itseäni ei kiinnostanut osallistua tällaisiin arpajaisiin.
*
Kuudelta olimme takaisin Kumlingen satamassa. Taksivene haki meidät Bärön pikku-saarella sijaitsevaan Glada Laxen- ravintolaan, jonne pääsee vain omalla veneellä tai tilaamalla ennakkoon kuljetuksen pöytävarauksen yhteydessä.
Illallisen saapuessa pöytään alkoivat "punkkipolun" kauhut laimentua. Olihan tämä nyt kuitenkin ollut tosi kiva päivä. Ehkä koko punkkikohtaukselle voisi myöhemmin vain nauraa.
Mieskin oli säyseänä. Toivon aina että Mr. Karkkipäivä, joka ei suinkaan ole ollut mikään suuri Ahvenanmaa-fani, saisi täällä käydessään positiivisia kokemuksia ja hänestä olisi kiva tulla uudestaan. Nyt olin tietämättäni vienyt hänet pahimpaan hyönteispainajaiseen.
"Noo, se oli tilanteen mukainen spontaani reaktio", mies sanoi. Sävystä päättelin, että mies alkoi jo toipua.
Päivän viimeinen lautta Kumlingesta toi meidät Vårdöön kymmeneltä. Pitkä päivä.
Kotona Maarianhaminassa teimme vielä perusteellisen punkki-ratsauksen, ja kuka olikaan onnistunut voittamaan punkkilotossa ellei "Ei-ne-minuun-tartu" äiti.
Päivä päättyi minun taistellessa yökötystä irti poltetun nuppineulan pään ja hiuspinnin avulla. Hemmetin huono hetki unohtaa pinsetit toiseen kotiin. En tiedä onko monellekaan teistä punkin poisto tuttua hommaa, mutta se ei todellakaan ole helppoa ilman asianmukaisia välineitä.
Misterinkin nivusista löytyi vielä yksi, mutta kuollut ja ei-porautunut.
Voin vain jäädä arvailemaan mitkä traumat tästä äijälle jää.
(Itse säästyin kiinnittyneiltä peijakkailta.)
Huohhh.
The Seglinge Experience.
Hitsiläinen, minulla on niin paljon näitä kesäarvontojakin että täytyy laittaa hihat heilumaan että saan nämä ulos kesän aikana :)
Tänään kohteena ihana tuoksu; Italian auringon alla kypsynyttä mehevää viikunaa.
Kenelle maistuu? :)
Sain arvottavaksi The Body Shopin uuden Voyage-tuoksukokoelman Italian Summer Fig -tuoksun.
"Latvatuoksun viileä raikkaus syntyy tuoreista vihreistä sävyistä kuten rypäleenlehdet ja krookus, jotka vangitsevat merivedellä pirskoteltujen viikunapuiden raikkaan tunteen.
Sydäntuoksussa on herkkä kukkaiselementti, jossa Toscanan ruusu lisää ripauksen naisellisuutta.
Pohjatuoksuna ovat lämpimät ja koukuttavan aistilliset ambra ja tammi".
On se kyllä varmaan hauska työ sanailla noita kosmetiikan tuotteiden kuvauksia...! ^_^
Voyage-valikoiman tuoksuissa käytetään luonnon aitoja, käsin poimittuja raaka-aineita. Italian Summer Fig -tuoksun viikunat on poimittu käsin keskikesällä, jolloin pehmeä hedelmäliha on mehevimmillään ja aromi täyteläisin, tuottaen erittäin hienostuneen viikunan aromin.
Voyage-sarjan tuoksut sisältävät myös luomutuotettua reilun kaupan alkoholia Ecuadorista. Tuoksut ovat 100% vegaanisia. Edit. Sarjan tuotteet tulevat myyntiin 13. heinäkuuta.
Italian Summer Fig -valikoimaan kuuluu myös kevyempi Fragrance Mist, suihkugeeli, vartaloemulsio sekä täyteläisempi vartalovoide.
Haluaisitko omaksesi tämän tyylikkään tuoksun?
Osallistut arvontaan jättämällä kommenttilaatikkoon kesäiset terveiset kenelle tahansa :)
Osallistumisaikaa on lauantaihin 4.7. kello 24.00 saakka.
Jätäthän kommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi sille tarkoitetulle riville.
Torkuin parvekkeella ilta-auringossa. "Menen ihan kohta sisään ja teen sen blogijutun", ajattelin. Niinä hetkinä kun horros tilapäisesti hälveni vaihtaessani asentoa aurinkotuolissani.
Kello 18.30 aurinko alkaa kadota parvekkeeltani. Varjon viileys herätti minut. "Menen ihan kohta sisään..." ajattelin taas. Tartuin maahan pudonneeseen Allt Om Mat -lehteen ja aloin lukea lehden fetajuustotestiä. Feta... Mmmm.... Testijutussa oli kuva paahdetuista kasviksista kera murustetun fetan.
Mmmm.
Tässähän alkaa olla nälkä. Ja kello näyttää tosiaan illallista.
Katsoin taivaalle. Aurinko oli kadonnut talon katon taakse.
Mutta pihalle se vielä paistoi. Koko loppuillan.
.
Tuntia myöhemmin olin kattanut kerrostaloasuntoni pihalle yhden hengen "Välimeren illallisen".
Ihan pihalla.
Eikä mitään blogijuttua. *
Parvekkeen pikkukalusteet heilahtivat hetkessä pihalle.
Uunipaahdettua munakoisoa, porkkanaa, punasipulia, kirsikkatomaattia, paprikaa, salottisipulia, valkosipulia, minttua, timjamia.
Fetaa, pistaasipähkinöitä, hyvää oliiviöljyä. Suolaa ja pippuria.
Lasissa Sannin spesiaali; omena light -siideriä, vissyä ja limeä. Tätä kuuluu juoda auringossa. Tai saunan jälkeen.
Kerrostalon pihakin voi olla ihan kiva paikka :)
.
*) Paitsi tämä. ;)
Huomenna Seglinge-stoori ja Mr. Karkkipäivän housut. Jos en nukahda taas parvekkeelle.
Tässä meillä on taas mielenkiintoinen esimerkki huipputaitavasti brändätystä ja markkinoidusta sarjasta. Tai ainakin allekirjoittaneen mielestä sarjan brändäys on onnistunut.
Merkissä yhdistyvät kaikki menestyskonseptin elementit; on sopivasti teknologiaa, trendikkäästi luonnollisuutta ja uskottavuutta tuovia sertifikaatteja, aimo kauhallinen eksoottisuutta ja lisäarvoa tuova reilun kaupan yhteistyö paikallisten alkuperäisheimojen kanssa. Koostumuksia löytyy niin luonnon- kuin normikosmetiikan kuluttajakunnalle. Kaiken päälle tyylikäs pakkaus-design, huolellisesti suunniteltu visuaalinen kokonaisilme ja markettitason hinnat.
Siinä meillä niin esteettisesti, sisällöllisesti kuin aatteellisesti houkuttava paketti nimeltään Natura Siberica. From Russia With Love.
Sain kuulla sarjasta joskus viime vuonna lukijani vinkistä, ja tutustuin siihen paremmin huhtikuisella Tallinnan vierailullani. Natura Sibericaa saa myös Suomesta, mutta niin harvoista paikoista, että en itse ollut (enkä ole vieläkään) siihen koskaan täällä törmännyt.
Merkin sivut ovat tutustumisen arvoiset mielikuvamarkkinoinnista kiinnostuneille - todella tyylikkäästi ja vetovoimaisesti luodut sivut.
Ostin kotiinviemisiksi kahdeksan tuotetta, joista esittelyssä tänään hiustuotteet. Ja kerronpa samalla ajatuksiani brändistäkin.
"Natura Siberica is the ultimate natural experience, containing high percentage of wild harvested Siberian herbs".
Merkki mainostaa itseään "ultimaattisena luonnollisena elämyksenä". Kovasti jälleen ratsastetaan luonnollisuudella, ja on Sibericalla heittää uskottava rivi erilaisia sertifikaattejakin tukemaan imagoa.
Tämä on muuten erikoista ja epätavallista - että merkki sertifioi tuotteitaan useammalla eri organisaatiolla. Yhdellä Natura Siberican tuotteella voi siis olla BDIH-, toisella Ecocert- ja kolmannella ICEA-sertifikaatti.
Luonnollisuutta siis löytyy oikeastikin, mutta sertifioidulla tasolla vain osassa tuotteista. Valikoimassa on myös "normikosmetiikkaa" silikoneilla sun muilla perinteisillä synteettisillä ainesosilla formuloituna. Tätä markkinointipuoli ei tietenkään nosta esiin, ja normikosmetiikankin tuotteet on varustettu kuluttajaa hämäävillä Wild Harvested -logoilla ja "ei-sisällä-sitä-ja-tätä-ainesosaa" -printeillä, jotka luovat mielikuvaa luonnollisista tuotteista.
Natura Siberican sivuilta ei näe suoraan erillistä listausta merkin sertifioiduista tuotteista, mutta sivuja selailtuani arvioisin sertifikaatin olevan alle puolella valikoiman tuotteista.
Hiustuoteryhmä muodostaa poikkeuksen - tässä ryhmässä voi sivupalkista valita lajitteluperusteeksi BDIH- ja Cosmos-sertifioinnin.
Alempana näkyvä "Natural & Organic Certified" -kategoria listaa myös sellaiset tuotteet, joissa on korkea pitoisuus luonnollisia ainesosia, mutta joilla ei syystä tai toisesta ole sertifikaattia.
Kuten jo alussa totesin, pidän Natura Siberican konseptia kokonaisuutena todella onnistuneena ottaen huomioon tuotteiden ja brändin luomat mielikuvat yhdistettynä hintaan ja tuotekokemuksiin. Mielestäni on kuitenkin outoa ja kenties jollain tapaa jopa falskia, että brändi, joka pohjaa imagonsa ja markkinointinsa luonnollisuuden varaan, noudattaa luonnonkosmetiikan periaatteita vain osassa tuotantoaan. Eikö syö hieman "ultimaattisen luonnollisuuden" uskottavuutta, jos valmistaja samalla kuitenkin käyttää myös luontoon maatumattomia, ei-ympäristöystävällisiä ainesosia..?
Juttuja, joita voi miettiä. :)
.
Mutta sitten siihen kaiketi teidän kannaltanne kiinnostavimpaan osuuteen, eli tuotearvioihin. :)
Joukossa on jälleen myös Löytö.
Natura Siberican hiustuotevalikoima on laaja ja rönsyilevä. Esimerkiksi kuiville, vahingoittuneille ja huonokuntoisille hiuksille löytyy shampoo ja hoitoaine yhteensä seitsemänä eri versiona. En välttämättä itse ymmärrä tällaisen valikoiman logiikkaa, mutta ei se mitään. Ainakin meille kuivahiuksisille löytyy testattavaa ja valinnanvaraa :)
Vaihtoehtojen runsaus sai minut pähkäilemään pitkän tovin Tallinnan Kaubamajassa. Kemppariosaston henkilökunta kierteli minua otsa rutussa kyykkiessäni ikuisuuden Siberican hyllyllä ^_^, ja päädyin lopulta monen houkuttavan tarjokkaan joukosta kahteen shampoo/hoitis-settiin. Tarkoitus oli ostaa vain yksi shampoo ja hoitoaine, mutta... noh, ehkä juuri tämän vuoksi NS:llä on niin monta samankaltaista tuotetta. ;)
Oblepikha Siberica eli Siperian tyrnimarja on Natura Siberican hiustuotesarjoista laajin, ja siihen kuuluu neljä eri shampoo/hoitis-duoa sekä monenmoista naamiota, öljyä, muotoilutuotetta ja seerumia - jopa päänahan kuorinta-aine.
Valitsin Intensive Hydration -shampoon ja -hoitoaineen normaaleille ja kuiville hiuksille.
Shampoo on i-h-a-n-a. Se ei ole luonnonkosmetiikkaa, mutta inci on mukavan luonnollis-painotteinen.
Geelimäinen koostumus on sopivan paksu. (Melkein tästä voi heti päätellä, ettei kyseessä ole luonnonkosmetiikkaa, luonnonkosmen shampoot kun tuppaavat olemaan sitä "kämmeneltä-lattialle" -tyyppiä.) Ihana, ihana, tuoksu!! Tulee mieleen joku hurjan tuttu asia, makeinen? Jälkiruoka..? Huumaavan herkullinen joka tapauksessa. Tämä meni kerralla Erityisen Koukuttavan Tuoksuisten Kosmetuotteiden valikoituun joukkoon. Vaahtoaa mukavasti ja runsaasti, käyttäytyy hiuksissa mallikkaasti eli muodostaa sopivan liukkaan vaahdon jossa sormet sujahtelevat vaivatta takertumatta hiuksiin ja tyveen.
Hiukset tuntuvat kevyesti selvitetyiltä eivätkä nirskuvan nahkeilta huuhteluvaiheessa, mikä kertoo shampoon hoitavuudesta. Vuoden parhaita tuotteita!
Oblepikha Intensive Hydration Conditioner
Tyrnimarja-hoitiksen koostumus ja kokonaisvaikutelma jää jälkeen shampoosta, kerrankin näin päin. Hoitoaine on teholtaan oikein hyvä, hiukset jäävät sileiksi ja pehmeiksi, mutta löysän liru koostumus luo halvahkon yleisfiiliksen, eikä tuote tunnu hiuksissa sellaiselta superliukkaalta mistä itse tykkään hoitiksissa. Hoitoaineen sisältämät silikoniyhdisteet eivät auta. Silkkinen tunne huuhdellessa ei myöskään ole kummoinen; hiukset ovat selvät ja sellaiset "perussileät". Kuivuttuaan hiukset ovat kuitenkin mitä pehmeimmät ja siloisimmat.
Hoitoaineen tyrnin tuoksu on hieman shampoota miedompi, mutta kuitenkin oikein nami. :)
Shampoota ostaisin (ja ostankin varmasti seuraavalla Tallinnan visiitillä) lisää. Kun kokonaiselämys on näin napakymppi; pakkaus viehättävä, tuoksu koukuttavan herkullinen, koostumus mieleen ja pesutehokin miellyttävä hoitavuuden ja pesevyyden ollessa tasapainossa - mitä muuta saattaisi shampoolta kaivata? Eikä hintakaan päätä huimaa - 400 ml alle kympin.
Nourishing and Protective Shampoo
Shampoo sisältää 99% luonnollisia ainesosia, mikä luo heti odotukset koostumukselle. Ja aivan - koostumus on hyytelömäistä lirua. Tuoksu on epämääräinen, yrttinen ja vähän metsäinen mutta ei mitenkään erityisen miellyttävä. Vaahtoavuus niukkaa, eikä vaahto ole kovin pehmeää tai liukasta kermaisuudesta puhumattakaan. Pesuteho miedohko, hiukset eivät jää narskuviksi. Ei takuta.
Tästä shampoosta en erityisemmin pidä.
Nourishing and Protective Conditioner
Tässä parivaljakossa hoitoaine hakkaa shampoon, se voittaa itse asiassa myös Tyrni-hoitoaineen. Koostumus on hieman paksumpi kuin Tyrnissä ja tuoksu pehmeän kukkainen, tulee mieleen Yves Rocherin suihkutuotteiden tuoksumaailma. Hoitis on selvästi Tyrniä liukkaampaa ja hiukset huuhdellessa silkkisemmät.
Sarjassamme "ihan mukava, toimiva hoitoaine" jonka käytän mielelläni loppuun, mutta en ostaisi uudelleen. Maailmassa on niin paljon niitä täydellisiäkin hoitoaineita. ;)
*
Natura Siberican maahantuojaksi löytyi Googlen avustuksella Silkway. Mikäli kiinnostuit Natura Sibericasta eikä tiedossa ole lähiaikoina reissua Venäjälle tai Baltiaan, Silkwaylta voi tilata tuotteita tai tiedustella Suomen jälleenmyyjiä. Shampoo ja hoitoaine (400ml) maksavat Suomessa 15,50€.
P.S. Otsikosta voitte kiittää kaveriani Miliä joka aikaisemmassa Natura Siberica -postauksessa nimesi venäläiset tuotteet "Putin-pulloiksi". ;)
Kuvat: Sanni ja Natura Siberica.
Exuviance-arvonnassa näytekokoisten tuotteiden setin voitti Jaana.
Sheer Refining Fluidin voitti Karol.
Onnea voittajille! :)
*
Off topic.
Pikkuisen Seglingen idyllisellä vaelluspolulla koettiin eilen draamaa.
"Nuo housut saa jäädä tähän! En helkkari ota niitä enää mukaan..!"
.
Mitä housuille tapahtui? Kävelikö Mr. Karkkipäivä loppureitin pelkissä kalsareissa?
Tarina seuraa myöhemmin. :)
(Haha, sori miten ankea "cliffhanger"... ^_^
Houstaan tänään vielä vieraita ja huomenna on taas paremmin aikaa blogille. :)) No. Ei ollutkaan.
Ah, söin viime viikolla jotain aivan tajuttoman hyvää.
Muutakin kuin sitä juhannussafkaa ;)
Elämäni ensimmäiset bataattiranskalaiset.
Aivan järjettömän hyvän makuisia. Täytyy ihmetellä, että peruna jaksaa sinnitellä suomalaisten suosikkina kun on olemassa jotain niin hyvää kuin bataatti. Vaikka joo, tottakai ymmärrän että peruna on kotimainen ja kotimaista kannattaa suosia. Siinä mielessä pidettäköön siis perunan voittokulkua Suomessa myönteisenä asiana ;)
Mutta bataatti... Sori vain, pottu, mutta häviösi oranssille amerikanserkulle on jäätävä.
Bataatissa on aika paljon hiilareita, 17%. Se ei siis kuulu suurina määrinä vhh:laisen lautaselle. Mutta bataatti on hiilaritietoiselle parempi vaihtoehto kuin peruna alhaisemman glykeemisen indeksinsä ansiosta. Sen sisältämä hiilihydraatti imeytyy hitaammin kuin perunan, aiheuttaen näin pienemmän piikin verensokerissa.
Bataatti... oijjoi. Tosiaan - jos joku vastustamaton hiilariheikkous pitää nimetä, niin se ei enää aikoihin ole ollut leipä tai pasta. Se on bataatti.
Nautin ensimmäiset bataattiranuni Ahvenanmaalla, yhdessä Maarianhaminan ihka uusista ravintoloista. Tarkoituksena onkin esitellä Maarianhaminaan tänä vuonna putkahtaneita uusia ruokapaikkoja. Pisteet paikallisten yritteliäisyydelle - Maarianhaminassa on pieneen kokoonsa nähden todella paljon ravintoloita, - liikaakin, joidenkin ahvenanmaalaisten mielestä. Usean vääjäämättömänä kohtalona on kuihtua pois muutaman vuoden kuluessa. Viime vuonna hyvästit jätettiin ainakin pihvipaikka Texas Long Hornille, yhdelle sushipaikalle ja lounasravintola Havtornille. Katsotaan miten näiden uusien voimien käy.
Ekonomiegatanille, Pentikin entisiin tiloihin, on avannut vasta runsas kuukausi sitten Köket Bistro & Bar.
"Kyökki" asettuu hintatasoltaan Ahvenanmaan edullisempaan luokkaan, kalapääruoankin saa alle kahdella kympillä mihin ei turhan usein saarimaakunnan ruokapaikoissa törmää. Alku- ja pääruoat tosin ovat yhtä tyyriitä kuin muuallakin.
Kun bongasin menun pääruoista parmesaani- ja pestogratinoidun munakoison, sitä oli vain saatava. Tiedättehän minut ja munakoison... :) Aina on testattava miten hyvin paikka osaa sen laittaa.
Pyysin saada munakoisosta alkuruokaversion ilman pastaa (joka kuului annokseen), ja sehän onnistui loistavasti. Pääruoaksi nimittäin halusin kalaa - ja niitä bataattiranuja jotka olin Köketin menulta vaaninut jo päiviä aikaisemmin..!
Munakoisoannos oli oikein onnistunut, koiso oli kypsennetty makuni mukaisesti todella pehmeäksi niin että se oikein suli suussa.
Pääruoka-annokseni saapui sekin tuunattuna. Tässä kohtaa ei siis voi puhua makujen varsinaisesti onnistuneesta liitosta, sillä alkuperäiseen annokseen kuuluva mangosalsa ei kommunikoi ihanteellisesti bataattiranskisten kanssa, jotka nekin ovat makeita.
Köketissä perunavaihtoehtoina on keitetty peruna, tavalliset ranskalaiset ja bataattiranskikset. Bataatti ei siis kuulu valmiiksi mihinkään suunniteltuun annoskokonaisuuteen, vaan ne saa pyytämällä.
Ruokalistan ainoa kala-annos on makea, "Sitruuna-fariinimarinoitu uunilohi mangosalsalla ja manteliperunoilla". Pyysin sen vhh-versiona eli ilman marinointia ja bataatilla, joka tietysti muutti koko annoksen idean, mutta asiakkaan toive toteutettiin sen kummemmin kulmia kohottelematta. ;) Mangosalsaa en enää kehdannut pyytää jättämään pois ;D
Mä halusin nuo ranut.
Ja ne oli JUST niin hyviä kuin odotin. :)
Mangosalsa ei tosiaankaan sopinut niiden kanssa, mutta sain mitä halusin :)
*
Ahvenanmaasta ja ravintoloista puheen ollen, tänä vuonna on ilmestynyt myös kokonainen kirja Ahvenanmaan ruokapaikoista. Aika huisia..! Alle 29 000 asukkaan maakunta, ja täällä on niin paljon kulinarismia että ravintoloita riittää kirjaksi saakka. :)
Matglädje på Åland esittelee 30 ravintolaa ja kahvilaa ympäri Ahvenanmaata. Mukana on myös kunkin ruokapaikan suosikkiresepti. Kun näin kirjan kaupassa niin sehän oli heti saatava! Laadukkaita kuvia ja kaunista katseltavaa. Ja sivuilta löytyy paikkoja joissa en itsekään ole vielä käynyt.
Kuten kuvan Stickstugan, yksi niitä saaren mansikkapaikkoja joihin en ole vielä tutustunut. Harmillisen harvoin tulee suunnattua Järsöön päin, jossa Stickstugan sijaitsee. Pitäisi joku päivä vuokrata pyörä (mulla ei ole omaa...!) ja tehdä retki Järsöön, alue on mitä viehättävin päiväretkikohde Maarianhaminasta. Tie kulkee siltojen ja pengerteiden yli huikean kauniissa saaristomaisemassa.
*
Ilokseni huomaan, että vanhat Ahvenanmaata matkailukohteena esittelevät postaukseni ovat nousseet klikatuimpien joukkoon taas nyt kesällä. :) Sieltä ne kai tulevat esiin hakutuloksissa ihmisten googlatessa Ahvenanmaan lomavinkkejä.
Heitetään suositut linkit nyt tähänkin jonkun uuden lukijan ihmeteltäväksi:
Pitäisi kyllä päivittää kummatkin postaukset, niin paljon uusia kivoja mainitsemisen arvoisia paikkoja on ilmestynyt kirjoitettuani jutut viisi vuotta sitten.
Tänään ollaan suuntaamassa koko päiväksi pohjois-saarille Kumlingeen ja Seglingeen. :) Kivaa viikonloppua kaikille!
Minulta kysytään välillä, onko itselleni toimivien ihonhoitotuotteiden ja tuotetyyppien löytäminen ollut hankalakin taival. Monia tuntuu kiinnostavan, olenko joutunut käymään vuosien mittaan läpi moniakin sarjoja löytääkseni ne parhaat, joiden avulla ihoni voi parhaiten. Vastaus kaikessa tylsyydessään: en. Minun iholleni käy suunnilleen kaikki, ja valintaani ohjaa ensisijaisesti tuotteen miellyttävä tuntu, ja sen jälkeen brändi (johon liittyvät seikat kuten hinta, tuotteiden ulkonäkö ja saatavuus).
Kommenttilaatikossa on käyty aiheen tiimoilta kiinnostavia keskusteluita. Toiset ovat siinä onnellisessa asemassa, että iho on niin helppo ja kaikin puolin tavallinen ja tasapainossa, ettei käytetyillä tuotteilla, ainesosilla tai sarjoilla juuri ole merkitystä. Toiset taas ovat tilanteessa, jossa iho on niin vaativa, herkkä ja hankala, että toimivien tuotteiden löytäminen on varsinainen elämänmittainen projekti ja melkein salapoliisityötä.
Tästä minulle tuli mieleeni kiinnostava aihe: miten eri asioita ihonhoito ihmisille edustaa.
Ihon hoito. Mitä se lopulta on? Yleisesti ottaen se on ihon kunnon ylläpitämistä sellaisena, että iho säilyttää vastuskykynsä ulkoisia ärsykkeitä vastaan ja pystyy toimittamaan tehtäväänsä elimistömme suojamuurina. Terve iho estää vieraiden aineiden ja mikro-organismien pääsyn elimistöön ja suojaa sitä UV-valolta, kuumuudelta ja kylmyydeltä.
Mutta luonnollisestikin on myös ihonhoidon esteettinen puoli. Kulttuuriimme kuuluu kauniin ihon arvostaminen. Kaunis iho on asia, jota tavoitellaan. Valtaosa meistä todennäköisesti käyttää kosmetiikkaa hoitamaan ihoa juuri tässä mielessä.
Tein aiheen tiimoilta kyselyn. :)
Mitä ihonhoito sinulle merkitsee - lähinnä ihon (normaalin) kunnon ylläpitoa vai jonkun tietyn ongelman (esimerkiksi punoitus, kuivuus, akne, rypyt) hoitoa?
Onko kosteusvoide sinulle "vain" kosteusvoide? Vai edustaako se sinulle ratkaisua parempaan, kauniimpaan ihoon?
Pääset kyselyyn tästä. Se sisältää seitsemän kysymystä, vastaus ei vie kauaa. :)
Laiskemmille on sivupalkissa pikaversio ;)
P.S. Exuviance-arvontaan saa vielä osallistua koko perjantain ajan, olin laittanut kellonajan väärin ;)
