Nyt kaikki henkisestä hyvinvoinnista kiinnostuneet kuulolle :)
Olen saanut teiltä aikaisemmin vinkkejä ja neuvoja erilaisten stressi- ja ahdistustilanteiden hallintaan kirjoittaessani aiheista kuten lentopelko, arjen suorituspaineet, ylimitoitettu huoli läheisistä ja "kaikki ei voi olla näin hyvin, kohta täytyy tapahtua jotain pahaa" -ahdistus.
Monissa kommenteissa minulle ehdotettiin avuksi keinoja kuten mindfulness, jooga ja meditaatio. Olen saanut niistä paljon oivalluksia, ja nykyään osaankin tietoisesti rauhoittaa itseäni kun esimerkiksi kodin kaaokseen - tai vaikka tietokoneeseen - liittyvä ahdistus ottaa vallan. Kun vielä oppisin sen lentopelkoa hillitsevän alkoholittoman rauhoittumiskeinon....
Nyt minulla on antaa teille jotain vastaavaa takaisin. :)
Tutustuin hiljattain ystäväni kautta muuan suomalaistuneeseen ranskalaismieheen, tottelee nimeä Philippe. (Nuorekkaan näköinen nelikymppinen, ja puhuessamme omasta ammatistani Philippe ei malttanut olla kertomatta, että kylppäristä löytyy täysi rivi Biothermin naamarasvoja ;D)
Juho Juutilainen ja Philippe Santraine
Philippen ammatti ei kuitenkaan liity kosmetiikkapäniköihin. Mies on yhdessä kahden ystävänsä kanssa perustanut henkisen hyvinvoinnin edistämiseen keskittyvän yrityksen, jonka luoma virtuaalivalmentaja Newolo auttaa kehittämään tunneälykkyyttä, hallitsemaan stressiä ja oppimaan uusia elämäntaitoja. Newolo on kehitetty yhteistyössä VTT:n kanssa ja yhdistää meditaatiota, mindfulnessia ja kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä.
Ohjelma lanseerattiin Suomessa vuonna 2012 ja on saatavilla myös Länsi-Euroopassa neljällä eri kielellä. Saksassa Newolo on saanut arvostetun ZPP-sertifikaatin, eli yrityksen palvelut on hyväksytty osaksi Saksan sairasvakuutusjärjestelmää. Kyseessä on siis varsin vakavasti otettava valmennustyökalu.
Tähän mennessä ohjelmasta on ollut saatavilla yritysversio, mutta nyt siitä ollaan lanseeraamassa kuluttajaversiota yksityishenkilöille. Tässä kohtaa pääsemme minuun ja teihin. :)
Sain Philippeltä kiinnostavan ehdotuksen: haluaisinko tarjota lukijoilleni mahdollisuuden testata Newolon beta-ohjelmaa? Kokeilu on luonnollisestikin ilmainen. Kuluttajaversio on vielä kehitysvaiheessa, ja kaikki feedback ohjelmasta on kehittäjille kullanarvoista.
Totta kai nappasin kiinni ideasta. :)
Itsekin lähdin mukaan testaamaan ohjelmaa ja muutamien havaintojeni perusteella ohjelmaa on jo hienosäädetty. :)
Myös teillä on siis mahdollisuus kokeilla Newoloa ja antaa Philippen tiimille arvokasta palautetta - ja parhaassa tapauksessa saada testijaksolta arvokkaita työkaluja itselle.
Koko valmennusohjelma on 10-viikkoinen, ja ilmainen kokeiluaika on 2 viikkoa. Kokeilu ei sido käyttäjää mihinkään, eikä betaohjelmaan rekisteröityessä tarvitse antaa mitään maksutietoja. Kyseessä ei siis ole lehtien kuponkitarjouksista tuttu "Saat ensimmäisen jakson ilmaiseksi ja sitten siirryt kestotilaajaksi -yadda-yadda" -tyyppinen jippo.
Mikäli kuitenkin kahden viikon jälkeen on kiinnostunut jatkamaan harjoittelua ohjelman parissa, käyttömaksu on 7,50€ / kk.
Newolon toimintaan kuuluu erilaisten hyvää tekevien järjestöjen tukeminen, ja minäkin sain valita Newolon yhteistyökumppaneista kohteen, jolle Newolo lahjoittaa osan lisenssimaksuista.
Valitsin kohteeksi Siskot - Syöpäkuntoutujat Ry'n. Siskot Ry'n tarkoituksena on tukea syöpää sairastaneiden naisten kuntoutumista ja rikastuttaa heidän psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointiaan. Jos siis joku betaohjelmaan Karkkipäivän kautta rekisteröitynyt käyttäjä hankkii Newolo-lisenssin, 30% lisenssistä saaduista tuloista menee Siskoille.
Newolo pähkinänkuoressa:
- Tarvitset ohjelman käyttämiseen tietokoneen tai tabletin (sovellus ei toimi toistaiseksi puhelimissa.
- Valmennuksessa on 10 tasoa, joista kuhunkin kuuluu erilaisia harjoituksia kuten rentoutustekniikoita ja kirjoitustehtäviä sekä valmennusvideoita. Yksi taso vie 30-45 minuuttia.
- Ohjelmaa voi tehdä omassa tahdissaan ja jättää harjoituksen kesken koska vain, tallentamalla etenemiskohdan klikkaamalla yläkulman raksia. Ohjelma palaa samaan kohtaan kun seuraavan kerran palaat ohjelmaan.
- Kaikki antamasi henkilökohtainen tieto (esim. luonteenpiirteet, sukupuoli, työasema) näkyy vain sinulle.
- Ohjelman kehitystiimiin kuuluu psykologeja ja tutkijoita ja se perustuu mindfulnessin ohella kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan.
Newolon perustaja, itsekin syövän sairastanut ja sen myötä elämässään pysähtymishetken kokenut Juho Juutilainen kertoo, ettei Newolon ole tarkoitus tarjota pikaratkaisuja. Ihmiset haluavat elämänhallintaan instaratkaisuja, mutta uuden tavan oppiminen vie tutkimusten mukaan keskimäärin 66 päivää tai kymmenen viikkoa.
“Ihmiset ovat luonnostaan ulkoapäin ohjautuvia, ja me haluamme auttaa heitä tulemaan sisältäpäin ohjautuviksi. Silloin heidän päätöksiään ohjaavat ympäristön sijaan heidän omat arvonsa.”
.
Jos kiinnostuit testaamaan Newoloa, ei muuta kuin tästä linkistä eteenpäin:
Saat rekisteröitymisen jälkeen sähköpostiin linkin jonka kautta luot itsellesi salasanan. Sitten vain harjoittelemaan! :)
.
Newoloon voi tutustua myös näiden esimerkkivideoiden kautta:
Newolo-harjoitus: tavoitteiden visualisointi
Newolo-harjoitus: etäisyyden ottaminen
Palautetta ja kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen:
support@newolo.com
Lisää Newolosta Good News Finlandin artikkelissa: Newolon virtuaalivalmentaja parantaa elämäntaitoja
.
Moi! Täältä tulee spontaani pikapostaus liittyen aiemmin mainitsemaani LivBoxin bloggaajaboksiin, jossa olen mukana tänä syksynä.
Kuva: Charming Nails
Huomasin Charming Nailsin blogista, että boksi on jo ilmestynyt, mutta koska en itse taida ehtiä boksiani saamaan ennen reissuun lähtöä, teen tällaisen minipostauksen jonka ainoa tehtävä on informoida kiinnostuneille, että boksi on nyt ulkona ja mikäli sisältö kiinnostaa, siitä voi käydä lukemassa Charming Nailsin blogista. (En mainitse tuotteita tässä postauksessa mikäli joku boksin tilaaja ei vielä ole saanut lootaansa eikä halua spoilaantua :))
Tekee mieli kertoa, että MiniFitness-blogin Eevin suosikki oli yksi minunkin valintojani ;) Todella loistava tuote.
Koska tunnetusti tykkään rehellisesti availla tuntojani, niin totean myös sen, että vähän harmistuin kuullessani, että oma mukaan päätynyt valintani on ollut boksissa jo useamman kerran aikaisemminkin. Koska en kuulu boksin tilaajiin, en tiennyt tästä suosikkeja nimetessäni. Boksiin päätynyt Karkkipäivän suosikki todellakin on yksi suurimpia lemppareitani, ei epäilystäkään, mutta tilaajien kannalta olisi varmaankin ollut kiinnostavampaa saada tutustua johonkin ihan uuteen tuotteeseen jota LivBoxissa ei aiemmin ole ollut.
Varmasti boksista kuitenkin löytyi kivoja ylläreitä monelle ja ehkäpä tuo minunkin suosikkini on jollekin uusi juttu! ^_^ Tuollahan se taas vilahti pakattavan matkakosmetiikan joukossa - tällä kertaa otan tuplat mukaan ettei käy niinkuin viime syksynä! ;)
....siinähän kävi näin (TRAGEDIA), ja sitten näin (PELASTUS). Loppu hyvin kaikki hyvin ^_^
No niin, koko kesä on sitten ahkerasti käytelty muotoilutuotteita. Tavoitteena oli siis löytää helppo rakennetta ja volyymia tuova tuote, jota voi käyttää myös ilman lämpömuotoilulaitteita kuiviin hiuksiin, minä kun en föönaile.
Täytyy sanoa, että olen aika ylpeä itsestäni - olen todellakin käyttänyt tuotteita lähes* jokaisen pesun jälkeen, ja minulla oli jopa Sveitsin matkalla mukana pari haasteen tuotteista. Näinkin laiskasta muotoilutuotteiden käyttäjästä kun on kyse, niin olisin voinut lyödä vetoa että jossain vaiheessa haaste hiipuisi taka-alalle.
Mutta ei. Mä testailin, mä kerrostelin, mä tunnustelin, mä löysin suosikit.
* "Lähes": heinäkuun tahmaongelman yhteydessä olin 3-4 pesua käyttämättä muotoilutuotteita.
Arkistokuva kesäkuulta 2013 Got2Be-muotoilutuotekampanjasta.
Ja se tahmajuttu muuten ylipäänsä - anteeksi lukijani jolle minun piti aiheesta vastata kommenteissa. Tahmaisuus ei kadonnut heti Suomeen palattuani ja pestessä hiukset täällä, mutta haihtui sitten pikku hiljaa pesu pesulta. Nyt hiukset ovat kutakuinkin normaalin tuntuiset.
Päädyin tällaiseen selitysmahdollisuuteen: hiuksiini oli takertunut suolaa ja/tai jotain muita kemikaaleja lilluessamme Zermatissa kylpylän suolapitoisessa "Floating"-altaassa. Hiukset olivat altaasta noustessa karheat ja lähmäiset, mutta mielestäni tahma kyllä katosi kun pesin hiukset. Todennäköisesti hiuksiin kuitenkin jäi altaasta jotain, mutta en jostain syystä kiinnittänyt siihen huomiota (mikä on kyllä outoa...) ennenkuin viikkoa myöhemmin, enkä enää siinä vaiheessa yhdistänyt ilmiötä kylpylävierailuun.
Mystinen juttu kaiken kaikkiaan. Ja jos tuollaisista suolavesialtaista voi jäädä noin pahat takertumat hiuksiin, niin eikö niiden yhteydessä pitäisi lukea joku kehoitus mennä veteen suihkumyssy päässä...?
Haasteen tuotteet: kaksi aerosolia, yksi spray ja kaksi voidemaista tuotetta. Lupauksia kiharoiden korostuksesta uskomattomaan rakenteeseen, välittömään näyttävyyteen ja pitkäkestoiseen viimeistelyyn. Olen saanut kaikki blogin kautta.
Kokonaisuutena totean, että vaikka suosikkeja löytyi (itse asiassa kaikissa oli omat hyvät ominaisuutensa), ei joukosta erottunut yhtäkään supermegamahtavaa tätä-ilman-en-enää-pärjää -tuotetta. Se todellinen Holy Grail -tuote odottaa edelleen jossain.
Mutta näistäkin jää ehdottomasti muutama vakituiseen käyttöön. Yhteen näistä huomaan jo tarttuvani lähes päivittäin. :) Eli haasteesta jäi jotain konkreettista käteen.
Se tuote, jota käytän lähes päivittäin - viimeksi tänään - on tässä.
KMS Hair Play Playable Texture
200 ml 30,30€
Sen tuotekuvaus kuuluu näin: "Monipuolinen, uudelleentyöstettävä tuote hiusten valmisteluun, muotoiluun ja viimeistelyyn. Käyttö: kosteisiin hiuksiin föönaukseen ja muotoiluun, kuiviin hiuksiin muotoilun rakenteen korostukseen ja pitkäkestoiseen viimeistelyyn."
Sannin kokemus: Playable Texture tuo hiukseen selkeiten rakennetta viidestä testituotteesta, olematta tahmainen. Kuiviin hiuksiin toimii kuin kevyt hiuskiinne. Tuntu hiuksissa muistuttaa hieman kuivashampoota tai hiuspuuteria, mutta tuotteessa ei ole puuterimaisia ainesosia.
Plussat: monipuolisuus, tuo sekä rakennetta että toimii hiuskiinteen tavoin. Kiinnitys ei toki ole yhtä voimakas kuin varsinaisessa kiinteessä, mutta riittävä minun tarpeeseeni. Tuote kuivuu hitaahkosti antaen varaa möyhiä hiuksia, eikä se kuivuttuaankaan jätä jäykkää pintaa.
Extraplussa ihanasta, iloisesta väristä! Lime + liila = ihana!
Miinus: ei lähde kunnolla irti harjatessa ja hiuksia on jopa hieman vaikea saada selviksi tuotteen käytön jälkeen.
GOLDWELL Style Sign Naturally Full 3
200 ml 22,60€ - 26,70€ (kampaamosta riippuen)
Tuotekuvaus: "Kevyt, monikäyttöinen suihke. Antaa eloisaa ja luonnollista rakennetta hiuksiin tahmaamatta koko päiväksi. Antaa hennoille hiuksille välitöntä näyttävyyttä ja tuuheutta - vain yhdellä tuotteella. Käyttö: suihkuta pyyhekuiviin hiuksiin ja föönaa kuiviksi, tai työstä kuiviin hiuksiin."
Sannin kokemus: aika lailla KMS:n Playable Texturen tuntuinen tuote, ja incitkin ovat hyvin samanlaiset vaikuttavien (eli niiden muotoilevien) ainesosiensa osalta. (KMS'ssä on muuten mielenkiintoisesti läjä hedelmähappoja - mitä ne tekevät hiustuotteessa..? Goldwellista AHA-hapot uupuvat.) Naturally Full ei ehkä tunnu ihan niin kiinnittävältä kuin Playable Texture, eikä viimeistely kuulu sen lupauksiinkaan. Sarjassamme "ihan kiva" tuote, mutta Playable Texture lyö tämän monipuolisempana.
Plussat: nopeasti möyheää rakennetta tukkaan. Hiukset eivät jää mattaisiksi ja jauhoisiksi niinkuin hiuspuutereilla.
Miinukset: ei juuri mainittavia, paitsi tylsän näköinen pakkaus :D
UNIQUE Sea Salt Spray
150 ml 16€
Testituotteiden toinen luonnonkosmetiikan edustaja. Ecocert-sertifioitu. KMS'n Playable Texturen ohella suosikkini.
Tuotekuvaus: "Tuo hiuksiin tuulentuivertaman merivesilookin, tuuheutta ja uskomatonta rakennetta."
Sannin kokemus: tehoiltaan mieto, saa suihkia paljon että tuntuu hiuksissa. Kosteisiin hiuksiin suihkittuna ei jätä hiuksiin tuotetuntua juuri lainkaan, mikä on tälle käyttäjälle mieluista. Hiukset eivät kuitenkaan ole kuivuttuaan juurikaan tavallista tuuheammat, kiharat kenties vähän korostuneemmat. Harjatessa ei mitään tuotetuntua.
Kuivaan hiukseen suihkittuna tuotetuntu on selkeämpi, mutta ei tällöinkään epämiellyttävän tahmea tai karhea. Toki suola tahmeus tuntuu jonkun verran, mutta tulos ei ole lähmäinen tai jäykkä (minulla on ollut aiemmin pari hyvin jäykän pinnan jättävää suolavesisuihketta, en tykännyt).
Käytän Uniquen suihketta niin, että laitan sitä parhaan tuloksen aikaansaamiseksi sekä kosteaan että kuivaan tukkaan. Tuloksena mukavan luonnollisesti tuuheutunut ja tekstuuria saanut tukka, jossa on huomattavasti vähemmän tuotetuntua kuin Playable Texturessa ja Naturally Full'issa. Uniquen suihke ei tee ikävää tahmapehkoa edes parina päivänä peräjälkeen kerrostettuna.
Plussat: luonnollinen tuote joka täyttää lupauksensa tuulentuivertamasta biitsi-lookista.
Miinukset: pullon suu tukkeutuu välillä, mutta se ei oikeastaan ole varsinainen miinus vaan suolasuihkeen ominaisuus. Huuhtelu lämpimällä vedellä avaa suun heti.
CUTRIN Chooz Soft Curl Definer
150 ml 15,90€
Tuotekuvaus: "Rakennetta, elinvoimaa ja joustavaa pitoa kiharoille. Kevyt voide nostaa esiin luonnontaipuisien tai kiharakäsiteltyjen hiusten parhaat puolet. Lopputuloksena kauniit, kiiltävät ja silkkisen pehmeät kiharat. Käyttö: puristele tasaisesti pyyhekuiviin tai kuiviin hiuksiin."
Tätä tuotetta käytin ainoastaan pyyhekuiviin hiuksiin.
Sannin kokemus: tuntuu hiuksiin levittäessä aika rasvaiselta ja potentiaaliselta lähmääjältä. Aiempi kokemus vastaavista tuotteista tuki odotuksia ensimmäisellä kokeilukerralla. Mutta ei! Cutrinin Soft Curl Definer yllätti - hiusten kuivuttua lähmä on kadonnut ja hiukset jäävät mukavan muheviksi ja sileiksi. Kiharat tulevat lupauksen mukaisesti nätisti esiin. Look on aivan erilainen kuin suolavesisuihkeella, joka sekin korostaa kiharoita mutta pörröisellä tavalla.
Soft Curl Definer tuntuu jopa hoitavalta, ja incistä löytyykin hoitoaineista tuttuja silottajia ja pehmentäjiä. Toimii siis myös ikäänkuin hiuksiin jätettävänä hoitoaineenakin.
Plussat: saa annostella useammankin pumppauksen ilman vaaraa raskaasta ja lähmäisestä tukasta. Muiden vastaavien tuotteiden kohdalla pystyn käyttämään hädin tuskin yhtä pumppausta tai hiukset jäävät tahmeiksi. Todella mukavan tuntuinen tuote kiharoiden korostamiseen.
Miinukset: tämä ei ole sinällään miinus, koska tuote tekee mitä lupaa, mutta itse etsin ennenkaikkea tuuheuttajaa, eikä Soft Curl Definer tuuheuta yhtä tehokkaasti kuin testin muut tuotteet.
LESS IS MORE Flower Whip
150 ml 29€ / 30 ml 8,50€
Luonnonkosmetiikan versio Cutrinin tyyppisestä kiharavoiteesta.
Tuotekuvaus: "Ravitseva muotoiluvoide kiharoille hiuksille tuomaan kevyttä rakennetta ja erottelua. Saa aikaan kauniin kiillon ja ilmavuutta."
Sannin kokemus: ei yhtä lähmäisen tuntuinen levittäessä kuin Cutrin, mutta jättää hiuksten kuivuttua selvästi tuotetuntua. Tuntuu harjatessa tahmealta, mutta tahmeus häivyttyy seuraavina päivinä (pesen hiukset joka kolmas päivä). Tuo kiharat mukavasti esiin. Tukka on selvästi muhkeampi. Cutriniin verrattuna tulos on pörheämpi ja tuuheampi.
Plussat: Luonnollinen, hoitava muotoilutuote.
Miinukset: tahmea tuntu hiuksissa.
*
Suosikkini haasteen tuotteista olivat siis tuuheuden kannalta KMS Playable Texture sekä Uniquen Sea Salt Spray, ja kiharoiden ja miellyttävän tuntunsa kannalta Cutrinin Soft Curl Definer. Muhkeimman tukan saa tietysti aikaiseksi kerrostamalla useita eri tuotteita.
.
Mikä on teidän lempparimuotoilutuotteenne? Pärjääkö joku vain yhdellä?
Mitä kuvassa tapahtuu?
No, täällähän valitaan ja pakataan antaumuksella seuraavan kuukauden tai puolentoista matkakosmetiikkaa. :)
Käytän siihen apuna blogini matkatavarapostauksia. Vieressä on tabletti ja selaan sieltä systemaattisesti kaikki tuotteet (ja muut matkatavarat) jotka minulla oli mukana viime vuonna.
Inhoan pakkaamista, eikä minulle ole kaikkien näiden vuosien aikana syntynyt siihen vieläkään sujuvaa rutiinia. Stressaan ja ahdistun mielettömästi pakkaamisesta. Syy? Koska se sisältää valitsemista. Valintatilanteet, jopa niinkin yksinkertaiset kuin "kumman värisen kynsilakan otan mukaan?", aiheuttavat minulle stressiä.
Mielenkiintoista; matkailun, ja nimenomaan yksin matkustamisen kautta olen oppinut paljon itsestäni ja siitä, mitkä asiat minua tavallisessa arjessa ahdistavat. Viime syksynä oivalsin, että minua eniten arjessa stressaava asia on odotukset. Se oli tärkeä havainto.
Ajatuksia yksin matkustamisesta ja odotusten kotiin jättämisestä kirjoittelin muuan lokakuisena aamuna täällä.
Toinen arjen stressitekijä on yllä mainitut valinnat ja, kummallisinta kyllä, omaan kotiin liittyvä "suorituskenttä". Ehkä joku muistaa parin vuoden takaisen Kotistressaaja-juttuni.
No mutta, ei ollut tarkoitus heittäytyä filosofiseksi tässä jutussa.
Nyt olisi selvittävä näistä, heh, suuren luokan valinnoista, joita käsimatkatavaralla matkustaminen merkitsee. Onneksi omat postaukset ovat apuna. :)
Seuraavana ohjelmassa: minkä väriset rajauskynät otan mukaan? Entä montako kynsilakkaa mahtuu vielä litran vetoiseen pussiin kun se on täytetty muulla, tarpeellisemmalla kosmetiikalla?
(Tiedän. Kun "ongelmat" ovat tätä luokkaa, saa olla erittäin onnellinen. Näitä saa myös ottaa huumorilla. ;))
Kuvissa muuten näkyy tällä viikolla saamani ripsiväri, jota olen testannut vasta kerran mutta se aiheutti välittömästi niin suuren "jiii-haa!!" -reaktion, että kaveri valikoitui matkakumppaniksi saman tien ja tulen siitä varmasti pian kirjoittamaan tarkemman esittelyn. Vaikuttaa siltä, että suursuosikkini IsaDoran Precision sai haastajan!
Apuna pakkauksessa käytän näitä postauksia:
(olen niin visuaalisesti orientoitunut ihminen, että konkreettiset kuvat matkatavaroista tekevät hommasta paljon helpompaa kuin pelkkä kirjallinen listaus ^_^)
Käsimatkatavaralla matkustaminen
*
Ja hei - ajattelinpas vaihtaa matkan ajaksi Kreikka-bannerin. :) Mitäs tykkäätte? Joku näistä vaihtuu tikkaribannerin tilalle lauantaina :)
(...on muuten myönnettävä, että bannerin lopullinen vaihto on ollut viime aikoina yhä enemmän ja enemmän mielessä.... Jauhan siitä aina aika ajoin, mutta en koskaan tee asialle mitään. Pitää ehkä syksyllä järjestää bannerikilpailu tai marssia jonkun graafikon luokse pyytämään apua...)
.
.
.
Illalla olisi tarkoitus vielä puskea ulos kesän muotoilutuotehaasteen tulokset.
Mutta ensin: pakkaus loppuun. :) Mitä aiemmin saa pakattua, sitä vähemmän stressiä loppuviikosta.
Olin viikonloppuna "minilomalla" Helsingissä Indiedaysin vuosittaisen tapaamisen merkeissä. Vaikka tapaaminen käytännössä lasketaan työmatkaksi, niin täytyy sanoa, että kyllä minä tällaista aktiviteettipäivää enemmänkin hemmottelulomana pidän :)
Tässä teille vähän vinkkejä Helsingin lomaan. Aina ei tarvitse mennä Suokkiin, Hietsuun tai Kiasmaan (tai mitä ihmiset nyt yleensä Helsingissä tekevätkään... ;)) Äijän voisin ainakin joskus viedä Room Escape -peliin, se oli niiiiin mahtava!
Kun päivän varsinainen työosuus eli palaveri oli hoidettu pois alta, oli "loman" vuoro.
Tätä ohjelmanumeroa olin itse odottanut eniten:
Pääsimme Tomi Björckin Gaijin-ravintolaan sake-tastingiin.
Hyvät ravintolat ja ns. fine dining on minun ja miehen yhteinen, rakas harrastus, jota tosin itse pääsen toteuttamaan vähän harvemmin. Misteri käy työnsä puolesta paljon Helsingissä ja on käynyt testaamassa melkein kaikki Björckin ravintolat, ja palaute on ollut pelkästään suitsuttavaa.
Kun näin Gaijinin osaana tapaamisohjelmaa, melkein repesin innostuksesta. Jess, vihdoin minäkin pääsen maistamaan Björckin ruokaa! Ja nimenomaan aasialaista. Aasialainen makumaailma on minulle hyvinkin vieras, koska en ole esimerkiksi koskaan matkustellut Aasiassa. Kun kokemus on luokkaa "Kuopion kiinalaisen ravintolan kasviksia hapanimeläkastikkeessa", voi ymmärtää, millä innolla ja uteliaisuudella odotin Gaijinin vierailua.
Enkä pettynyt.
Sakelle kaikki kunnia, mutta kyllä se oli ennen kaikkea ruoka joka täällä ihastutti. Saken kaveriksi meille oli katettu pöytään valikoima Gaijinin menun finger food - annoksia.
Mitäpä sanotte tällaisista snackseista Pohjois-Aasian tyyliin:
Albacore-tonnikalaa, grillattu kevätsipuli-shiso-kastiketta, omenamarinoitua daikonia, paahdettua shisoa, yuzu-majoneesia ja kirjolohenmätiä.
Lohisashimia, yuzu-majoneesia ja kirjolohenmätiä rapealla mustekalakeksillä.
Häränlihatartar shisolehdellä, tryffelimajoneesia ja japanilaisia pikkeleitä.
Rapeaksi paistettua taskurapua, höyrytettyä mustekalanmusteleipää ja red dragon -majoneesia.
Tomi Björck oli itse paikalla kertomassa meille ruoanlaittofilosofiastaan ja tiestään ravintoloitsijaksi.
Osalle Björck saattaa olla tuttu vain Masterchef-ohjelmasta, mutta mieheen kannattaa ehdottomasti tutustua hänen ravintoloidensa kautta. Björckillä on tätä nykyä neljä ravintolaa Helsingissä ja yksi Tukholmassa. Björck suunnittelee edelleen kaikkien ravintoloidensa menut ja jokaisen annoksen, eli mitä suuhusi täällä pistät, on todellakin Björckin käsialaa.
Vaikka en ollut tastingiin ilmoittautuessani esittänyt ruokarajoitteisiini liittyviä toiveita (sillä pidin sitä tämän ravintolan kohdalla epäasiallisena - miksi kukaan ylipäänsä tulisi aasialaiseen ravintolaan jos ei syö riisiä tai sokeria?), oli Gaijiniin kuitenkin ilmoitettu Indiedaysin toimesta yhdestä "ruokavammaisesta". Niinpä pöydän reunalla nökötti kolme erityisesti minulle valmistettua versiota annoksista, joissa oli lihaa, leipää tai vehnätaikinaa.
Vähän tuntui nololta mutta hei, tulipahan selvitettyä että annoksista on mahdollista saada omaan ruokavalioon sopivat versiot. Liha-annoksesta oli tehty mm. tofuversio. Eli kasvissyöjillekin löytyy Gaijinista vaihtoehtoja. :)
Mami Go Go'n suloinen Minttu joutui kamerani tulitukseen. Ihanaa että joku antaa luvan julkaista syömiskuvia ^_^
Sakea eli riisiviiniä tuli sitäkin muuten maistettua elämässä ensimmäistä kertaa. Kiinnostava aromimaailma, johon tutustun mieluusti joskus paremmin pitkän kaavan aterian merkeissä. Tällä kertaa jouduin rajoittamaan maistelua pieniin siemauksiin kun viini tuntui lähtevän uhkaavasti kihoamaan nuppiin... ;)
Enkä todellakaan halunnut lähteä päihtyneenä seuraavaan ohjelmaosuuteen, joka oli
Room Escape -peli.
Kenelle tämä on tuttu juttu? Minä en ole koskaan ollut mukana missään tämän kaltaisessa aikaisemmin ja kuulin koko konseptista ylipäänsä vasta vähän aikaa sitten.
Kyseessä on siis peli, jossa 2-6 hengen tiimin on "paettava" lukitusta huoneesta ratkomalla tehtäviä ja arvoituksia. Aikaa on 60 minuuttia. Pelien kulku ja toteutustyyli vaihtelevat järjestäjästä riippuen, tehtävien ollessa välillä fyysisempiä, välillä enemmän aivotyötä.
Meidän pelimme järjesti Amazed. Heillä on neljä eri huonetta eli neljä peliä. Minun tiimilleni valikoitui Kaksoisagentti X -huone, mikä aiheutti muutamissa bloggaajakollegoissani naurua ja merkitseviä hymyjä. Tässähän kun hiljattain selvisi, että minä olen kaksoisagentti... ;)
Agentti-taustastani huolimatta olin pelissä aivan surkea..! :D Mutta hauskaa oli, ja oikeasti todella jännittävää. Jos ei ole ennen ollut tämän kaltaisessa mukana, ei voi aavistaakaan millaista se on. (Huoneessa ei ymmärrettävistä syistä saanut ottaa koko huoneen paljastavia kuvia.)
Kokemus herätti välittömän halun päästä pelaamaan uudestaankin, ja katsoa, toimisivatko aivot vähän skarpimmin kun pelin logiikka on tutumpi. Meidän tiimistämme kaksi oli pelannut Room Escapea aiemmin ja he olivat kenties vähän välkympiä, mutta me muut seisoimme etenkin alussa totaalisen hölmistyneinä ja tumput suorina...! :D Peli on hauska, kekseliäs ja oikeasti haastava. Huoneet on suunniteltu todella huolellisesti ja tilanne tuntuu aidosti jännittävältä. Seinällä tikittää kello jossa minuutit vähenevät...
Pelin jälkeen kuulimme toiselta tiimiltä, että heidän huoneensa oli ollut suorastaan pelottava!
Kuten alussa kirjoitin, olisi tosi hauska kokeilla tätä joskus Mr. Karkkipäivän kanssa. Kiinnostaisi nähdä miten nopeasti misteri selviäisi huoneesta..! Tällainen peli antaa oivan tilaisuuden tarkastella omaa ja muiden ratkaisu- ja toimintakykyä ns. "pakkotilanteessa". :) Itselleni tuli sellainen fiilis, että jotenkin hyydyin ihan totaalisesti ryhmässä enkä osannut keskittyä. Kun välillä sai kiinni jostain arvoituksesta ja sen avaamisesta, tuli toisaalta jo uutta stimulaatiota sotkemaan päätä... Aivan mahtavaa aivojumppaa, tekisi varmasti hyvää säännöllisesti harrastettuna! :D Me muuten selvittiin ulos ajassa 59:20. :)
.
Aivo"pumpin" jälkeen olikin hienoa päästä hetkeksi lepäämään hotellille. Meille oli varattu huoneet uudesta boutique-hotelli Indigosta Bulevardilta. Matkustustyylini tuntien tiedätte, että tällaiset paikat ovat minulle erittäin harvinaista herkkua.
Miniloma, todellakin.
Pienen huilihetken jälkeen oli vuorossa yhteinen illallinen hotellin ravintolassa.
En tiedä kuinka moni teistä lukee Colour Me -blogia, mutta sanoin Colour Me'ta kirjoittavalle Juulialle (viehättävä rusettipäinen neitokainen ylimmässä kuvassa), että "Jos minulla olisi tyyli, se olisi sinun tyylisi" ^_^
Juulian suloinen, värikäs ja tyttömäinen tyyli hiuksista vaatteisiin ja meikkiin on aina vedonnut minuun. Vaikka en ole itse kiinnostunut vaatteista enkä jaksaisi nähdä Juulian garderoobin kokoamisen vaivaa, se ei estä minua ihailemasta hänen hurmaavaa habitustaan. :)
Oli hurjan mukavaa tutustua vihdoin vähän paremmin myös Annaan ja Sebastianiin. Monia Indiedays-kollegoitani en tunne juuri lainkaan, enkä kaikkien blogeja toki luekaan. Anna ja Sebastian ovat aina vaikuttaneet tosi symppiksiltä ja olen oikein odottanut että pääsisin jossain tapaamisessa paremmin juttusille heidän kanssaan. Nyt vihdoin nappasi! :)
*
On muuten ollut mielenkiintoista seurattavaa vuosien varrella, miten olen itse muuttunut näissä blogiyhteisötapaamisissa. Olen joskus aiemmin kertonutkin, kuinka kipsissä olin ensimmäisissä Indiedays-tapaamisissa vuosia sitten, vasta liityttyäni mukaan. Koin olevani niin ulkopuolinen maalaisjuntti pääkaupunkilaisten muotibloggaajien keskellä kuin olla voi. Tuskin sain sanaa suustani tapaamisissa ja olisin vain halunnut haihtua näkymättömiin.
Muutos ei ole ollut nopea, mutta pikkuhiljaa olen rentoutunut ja jotenkin löytänyt paikkani yhteisössä. Toki sekin on varmasti vaikuttanut, että portaalin blogiperhe on kasvanut ja monipuolistunut. Perhe-, ruoka- ja kotoilubloggaajien keskellä ei ole enää niin pelottavaa kuin muotibloggaajien. :) Nykyään taidan epäilemättä olla se, joka on tapaamisissa melkein eniten äänessä Go 4 It -Mintun ohella! :)
Osan jatkaessa vielä Helsingin yöhön, minä vetäydyin huoneeseeni nukkumaan. Oli muuten mukavin hotellisänky missä olen koskaan nukkunut - ja multa ei näitä heru kovin herkästi ;)
Aamulla odotin uteliaana Indigon paljon hehkutettua aamiaista. Osa ID-kollegoistani on yöpynyt täällä aikaisemmin ja aamupala tuntui olevan se asia, josta kaikki puhuivat vierailun jälkeen.
Minun arvioni? No kyllähän kelpasi, kuohkea munakas maistui mehevien grillattujen kasvisten kyljessä ja leikkeleosastolta löytyi ikuisten kylmäsavulohisiivujen tilalta herkullinen lohipatee. Erityispisteet erinomaisen hyvälle kahville, joka tarjoillaan pöytiin omassa kannussaan. Indigo selvisi myös kermatestistä - sain kahvini kanssa kuohukermaa ;) Se ei suinkaan onnistu kaikissa hotelleissa. :)
Kiitos Indiedaysille ja mukaville ja ei-enää-niin-pelottaville blogikollegoilleni hauskasta viikonlopusta! :)
Söin tänään aamiaiseksi ja illalliseksi sydänsalaattia.
Tässä muutama hauska (vhh)ruokaidea tälle rapealle ja grilliystävälliselle salaatille.
AAMIAINEN: sydänsalaatinlehtiä tuorejuustomunavoilla.
Munavoi:
(tämä on mun yhden hengen annos ja täyttää neljä salaatinlehteä)
3 munaa
25 g maustamatonta tuorejuustoa
50 g raejuustoa
ropsaus suolaa
Lusikoi munavoita sydänsalaatinlehdille ja mausta paprikajauheella ja kurkumalla. Sirottele päälle chia-siemeniä.
Sydänsalaatinlehdet ovat sen verran tukevia että niitä voi käyttää "kuppeina" ja täyttää kaikenlaisilla kivoilla tahnoilla ja mössöillä. Muusattu avokado-tomaatti-raejuusto on toinen lempparitäytteeni.
ILLALLINEN: Uunipaahdettua sydänsalaattia fetalla, manteleilla ja chilijogurttikastikkeella.
Inspiraation tähän ruokaan sain kuopiolaisesta Panza-ravintolasta, jossa olen syönyt hieman vastaavanlaisen annoksen. Lisäsin omaan versiooni fetaa.
Puolita kaksi kokonaista sydänsalaattia ja aseta uunipellille (tämä on myös yhden hengen annos, tai ainakin mun nälän mukainen annos :)). Murustele tai pilko päälle fetaa ja puolitettuja/murskattuja manteleita. Maun mukaan päälle voi lorauttaa myös vähän chilikastiketta jos tykkää tulisemmasta mausta. Paahda uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes salaatti ja feta alkavat ruskistua.
Valmista kastike luonnonjogurtista ja chilistä (itse käytin Sambal Oelek -chilikastiketta) ja lisää ripaus makeutta haluamallasi makeuttajalla. Minä rapsautin sekaan vähän steviaa. Tarjoile paahdetut sydänsalaatit kastikkeen kera.
Minua pyydettiin vähän aikaa sitten kirjoittamaan blogistani esittelyteksti.
Syy: Karkkipäivä on valittu ehdolle A-Lehtien järjestämään The Blog Awards -kilpailuun.
Uteliaana avasin ehdokkuudesta kertovan sähköpostiviestin miettien, mihin kategoriaan minut on laitettu. Lasketaanko Karkkipäivää edelleen kauneusblogeihin..? Olenko mahdollisesti siirtynyt blogigenressä lifestyle-osastoon..?
Kyllä, Kauneus-kategoriassa ollaan.
Tunsin suurta ilahdusta, mutta niukkaa ehdokaslistaa katsellessa minut valtasi myös vääryyden tunne. Kussakin kategoriassa on vain viisi ehdokasta. Suomessa on valtavasti laadukkaita kauneusblogeja jotka keskittyvät pelkästään kauneuteen ja kosmetiikkaan. Karkkipäivä on iloisenkirjava sillisalaatti raejuustoa, ripsiväriä ja reppureissailua. Vien paikan joltakulta joka ansaitsisi olla täällä. Miksi minä olen täällä edelleen..?
Kauneus-kategoria määritellään näin:
"Suomen parhaana palkittavasta kauneusblogista lukija löytää vinkkejä niin kampaajalle, kauneusostoksille kuin kylpyhuoneeseenkin. Bloggaajalla on tekemiseen opettavainen ja inspiroiva ote. Hänen vaiheittaisista meikkiohjeistaan, lookit hyvin vanginneista valokuvistaan sekä perinpohjaisista, omakohtaisista tuotesuosituksistaan löytyy uutta kokeiltavaa niin arkeen kuin juhlaankin.
Suomessa on vaikka kuinka monta upeaa ja inspiroivaa kauneusblogia joka täyttää tämän määritelmän. Soisin, että palkintogaaloissa alettaisiin nostaa esiin muitakin kuin meitä vanhoja tuttuja. Karkkipäivä on sielultaan kosmetiikkafriikin blogi, se on selvää. <3 Mutta antaisin paikkani mielelläni uusille, freeseille tulokkaille. Sellaisille, jotka eivät kirjoita raejuustosta ja roskiin menevästä ruoasta. :)
Niin, se blogiesittely.
Tällainen siitä tuli:
(The Blog Awards -sivulla siitä karsittiin pois kaikki muihin aihepiireihini liittyvä)
"Karkkipäivä aloitti taipaleensa keväällä 2009 pesunkestävänä meikkiblogina jonka keskeisin sisältö painottui värikkääseen meikki-ilotteluun. Blogin nimikin tulee siitä, että koin jokaisen päivän olevan kuin karkkipäivä, kun sen saa aloittaa hauskoilla meikkileikeillä.
Työllistyttyäni kauneusalalle laajeni blogin sisältö pikkuhiljaa ihonhoidosta tuote-esittelyihin ja tuotelupausten ja markkinointiväittämien kriittiseenkin arviointiin. Karkkipäivä ei ole koskaan halunnut olla pelkkä ihanien tuotteiden hehkutusblogi vaan tutkia kauneusbisnestä pintaa syvemmältä ja kertoa siitä, mitä markkinointitekstien takana oikeasti on. Ote on kuitenkin rento ja humoristinen itseironiaa unohtamatta. Vaikka kirjoittajan otsalla ryppyjä jo näkyykin, ei tässä blogissa suhtauduta asioihin otsa rutussa!
Viime vuosina blogin aihepiiri on laajentunut entisestään lifestyle-tyyliseksi pitäen sisällään matkailua sekä terveellisiin elämäntapoihin ja ravintoon liittyviä juttuja. Blogi on oma hyvän mielen paikkani jossa saan yhdistää kaikki elämäni inspiroivimmat asiat. Jos saan hymyn jonkun huulille, olen onnistunut! :)"
Kuvituksena tämän päivän meikkilookkini. Pahoittelen, että en ehdi vastata tänään kommentteihin, sillä vietän koko päivän Indiedaysin vuositapaamisessa Helsingissä.
Palaillaan huomenna! :) Vielä on kesää myös iholla...! ;)
P.S. Niin se äänestys... :D The Blog Awards Finland -ehdokkaita voi käydä äänestämässä täällä.
Tuli taas mieleen tällainen mitä omituisin aihe blogattavaksi. (Alanko mä käydä tätimäiseksi..? Onko nää ihan tätiaiheita..? Varoittakaa jos siltä vaikuttaa! Mun viimeiset 15-vuotiaat lukijat nostaa kohta kytkintä :D)
Hukkaan menevä ruoka.
Kuinka paljon heitätte ruokaa pois? Jääkö teillä paljon yli ruokaa tai elintarvikkeita jotka ehtivät mennä pahaksi?
Aihe tuli mieleeni tänään kun tyhjentelin jääkaappia Maarianhaminassa. Tunnustaudun pakastus- ja ruoanjämienhyödyntäjäfriikiksi (- kaikkien muiden friikkeyksieni ohella.. mitäs niitä löytyikään, kosmetiikka-, kontrolli-, lista…).
Minun tekee pahaa heittää ruokaa pois, ja esimerkiksi tilanteessa, jossa olen lähdössä pitkälle reissulle (kuten nyt), pyrin säästämään tai hyödyntämään jääkaapin sisällön niin perusteellisesti kuin mahdollista. Myös mieheni sangen liikkuvainen työ ja elämäntyyli pitävät huolen siitä, ettei jääkaappi ehdi joka viikko tyhjentyä normaalin arkiruokailun kautta, ja ilman toimenpiteitä ruokaa ehtisi mennä pahaksi aika paljon.
Miehelle vähän korvapuustia siitä, ettei hän ole oppinut huolehtimaan pilalle menevien elintarvikkeiden hyödyntämistä…
Palatessani omilta matkoilta saa miehen jäljiltä olevaan jääkaappiin aina tehdä kiinnostavan tutkimusretken tutustuen eri asteiden kuivettumis- ja homehtumisvaiheissa oleviin vihanneksiin, juustoihin ja leikkeleisiin. Kyllä sinne minunkin jäljiltäni joskus jää vihanneksia, se myönnettäköön, mutta ei tuo mies useinkaan niitä heitä pois vaikka emäntä olisi poissa monta viikkoa :D (Kenen kotona tämä on tuttua...?)
Tänään tyhjensin Maarianhaminan jääkaapin kaikesta öljyjä ja maustetahnoja lukuun ottamatta. Kuten tuli todettua, olen Pakastaja. Heitän pakkaseen melkein kaiken jonka arvioin selviävän pakkasesta hyödyntämiskelpoisena. Luin jostain, että jopa tuoretta, raakaa omenaa voi pakastaa, ja niinpä pakastin viime syksynä sisareni tuomaa omenasatoa. Kelpasivat hyvin piirakan täytteeksi sulatettuina.
Pakastan myös kaikki maitotuotteet, avatutkin. Raejuustot, jogurtit, rahkat, kermat, soijamaidot. Soijamaito esimerkiksi ei ole pakastuksesta moksiskaan, eikä makukaan muutu. Kypsytetty juusto selviää pakastuksesta myös suhteellisen hyvin, mutta tuorejuustojen rakenne muuttuu. Ne ovat edelleen syötäviä, mutta sopivat vetistyneen rakenteensa puolesta paremmin vaikka kastikkeisiin tai sosekeittoihin kuin sellaisinaan syötäviksi. Viime kesänä pakastin netin ohjeiden mukaan jopa mozzarellaa (kaikki neste on poistettava), ja sen koostumus ja maku säilyivät lähes täydellisesti.
Mitä en pysty pakastamaan, otan mukaan tai annan esimerkiksi sisarilleni. Nyt Maarianhaminasta lähti mukaan kassillinen tuorevihanneksia kuten porkkanaa, paprikaa ja sipulia. Ehdin syömään nämä vielä toisessa kodissani ennen reissuun lähtöä. Nyt varmaan nauratte, mutta toin jopa Zürichistä mukanani vihanneksia ja yhden avokadon, joita en ehtinyt syödä majapaikassani. ”Matkaeväiksi”, ajattelin, mutta söin Sveitsistä mukana kulkeutuneen avokadon vasta viikkoa myöhemmin. :) Se oli vielä ihan kunnossa.
Kaikki ihmisten poisheittämä ruoka ei kuitenkaan ole pahentunutta. Moni, oma mieheni mukaan lukien (Sanni kurtistaa kulmiaan), heittää päiväyksensä ylittäneet, avaamattomatkin elintarvikkeet saman tien roskiin.
Ymmärrän tämän tiettyjen elintarvikkeiden, kuten tuoreen lihan ja kalan kohdalla, mutta en esimerkiksi maitotuotteiden. Tai kananmunien. Useimmat tietävätkin, että kananmunat säilyvät viikkoja, jopa kuukausiakin, päiväyksensä jälkeen. (Luin juuri jostain kanalan pitäjästä joka puhui munien säilymisestä kuukausissa.) Kananmunan kuntoisuuden voi helposti tarkistaa vesilasitestillä; jos veteen laitettu raaka muna kelluu, se on pilaantunut. Pohjaan uppoava on syömiskelpoinen. Pilaantuneen munan sisällä kehittyneet kaasut nostavat sen pintaan.
Entä maitotuotteet? Useat juovat maitoa päiväyksen jälkeen luottaen hajuaistiin (ja kahvin kanssa voi suorittaa juoksettumistestin), mutta moniko söisi kolme viikkoa vanhaa jogurttia? Tai kuukauden vanhaa rahkaa?
Hapanmaitotuotteet säilyvät huomattavan pitkään päiväyksensä jälkeen, kunhan niitä ei avaa. Puhutaan viikoista, jopa kuukaudesta. Tämä vahvistettiin Arlalta, kun viime kevään rahkahulabaloon yhteydessä kysyin heiltä maitorahkan säilyvyydestä. Rahkaa voi muuten Arlan mukaan pakastaakin, mutta kuten muissa tuorejuustoissa (rahkahan on itse asiassa tuorejuustoa), koostumus muuttuu jonkun verran.
Myös raejuusto säilyy pitkään päiväyksensä yli avaamattomana. Sekin valmistetaan maitohappokäymisen avulla, ja hapatus pidentää säilyvyyttä.
Heinäkuussa Sveitsiin lähtiessä jääkaappiin jäi pari soijajogurttia. (Ne, kuten maitojogurtit, ovat myös hapantuotteita.) Parasta ennen 10.7., eli päiväyksestä oli 6 viikkoa. Söisinkö..? Kyllä söin. Jogurtin tuoksu, koostumus ja maku olivat täysin normaalit. Toinen jogurteista jäi vielä avaamatta. Sujautin sen asunnolta lähtiessä kerman ja mantelimaidon kanssa pakkaseen…
Tiedän, että kuulostan nyt joltain Martalta, mutta ruoan hävikki Suomessa on ihan kamala. Suomalaiset heittävät ruokaa menemään 120-160 miljoonaa kiloa vuodessa (saasyoda.fi).
Täällä puhuttiin hiljattain kestävästä kulutuksesta halpisvaate-kirjoitukseni kommenteissa. "Halparättien” ostamista on helppo kritisoida, mutta moniko tulee ajatelleeksi, että myös ruoan poisheittäminen voi yhtä lailla olla epäeettistä kulutusta? Kuluttajaliiton mukaan "yksittäisen kuluttajan ruokavaliossa ympäristön kannalta suuri merkitys on poisheitetyn ruoan määrällä."
En todellakaan röyhistele täällä rintaani koska pakastan aterioita ja sullon porkkanapusseja käsilaukkuun, sillä paljon matkustelevana elämäntyylini kiistatta aiheuttaa ympäristökuormitusta. Mutta kuten kotimaisesta ruoasta kirjoittaessani, haluan tuoda esiin pikku juttuja joilla voi olla ja on merkitystä. En itsekään ollut tullut ajatelleeksi ruokahävikin merkitystä ympäristölle, ennen kuin sattumalta osuin aihetta käsittelevään uutiseen.
On epärealistista olettaa, että monikaan kulutus- ja nautintopohjaiseen kulttuuriimme tottunut muuttaisi yhtäkkiä tapansa ja lakkaisi shoppailemasta, tekemästä lentomatkoja tai ottamasta pitkiä kuumavesisuihkuja. Minusta sellaisesta on turha tuntea syyllisyyttä, me emme kaikki ole täydellisen epäitsekkäitä teoissamme. On aivan loistavaa, että joku on tiedostavampi. Mutta myös se on hyvä, jos me muut teemme vaikka niitä pieniä arkisia asioita, joilla on merkitystä pitkässä juoksussa.
Eikö ole hassua, että sen lauantaisen pyttipannun jämän pakastaminen voi olla yksi sellainen asia. :)
*
Ja nyt lupaan kirjoittaa lähiaikoina enemmän kevyitä ja viihteellisempiä (pinnallisempia?) juttuja...! ^_^ Eiköhän täältä taas parit tuotearvostelut ja meikkipostaukset irtoa. :)
Tänään väsyin lomalentojen äkkilähtöjen kyttäilyyn. Ei näytä Jooniaa enää olevan tarjolla alle satasella joten en uskalla enää odottaa ettei Norskinkin halvat mene.
Ateena it is.
Likavittoksen kukkula, Publicin kirjakauppa Sintagman reunassa, A For Athensin kattoterassi, se aito ja oikea horiatiki-salaatti... ja ystäväni...! Nähdään runsaan viikon kuluttua! <3 <3
Ja tekin tuutte mukaan! :)
Tällä kertaa olisi tarkoitus suunnata Joonian saariston puolelle, mutta katsellaan mitkä ovat fiilikset sitten paikan päällä.
*
P.S. Edit. Arvonnassa voittivat seuraavat lukijat:
Liisa - Florascent-setti (tarkistatko Liisa roskapostisi, sulla on Hotmail-osoite ja etenkin Hotmailiin lähetetyt viestit blogisähköpostista menevät jostain syystä melkein aina roskapostiin)
Ina - Korres/Acorelle/Crazy Rumors -setti
Johanna - Lumene/Korres -setti
nnu - Huulipunasetti
Voittajiin on otettu yhteyttä. Onnittelut! :)
