Huvittaisiko saada itselle kosmetiikkaa sisältävä joulukalenteri?
Jos nyökkäsit, niin sitten ei muuta kuin osallistumaan :)
Yves Rocher tarjoaa yhdelle Karkkipäivän lukijalle 24 pussukkaa täynnä kosmetiikkayllätyksiä.
Osallistut arvontaan jakamalla kommenttiboksissa jonkun joulumuiston, ihan minkä vain :)
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 22.11. kello 24.00 saakka. Jätäthän kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.
Kalenteripussukat voi ripustaa roikkumaan mukana tulevalla narulla ja pyykkipojilla, jos haluaa :) Tässä minun viime vuoden YR-kalenterini.
*
Edit. Rovaniemi-breikki on nyt pitänyt minut (sangen mieluisalla tavalla <3) poissa koneen ääreltä, joten älkää ihmetelkö kun en ehdi julkaista arvontakommentteja. Haluan lukea kaikki kommentit samalla kun julkaisen, ihania ja hauskoja muistoja teillä joita haluan fiilistellä :) Pääsen kunnolla "muhimaan" koneen ääreen taas maanantaina. Pidennän samalla arvontaan osallistumisaikaa maanantaihin 23.11. kello 24.00 saakka.
946 comments on “Voita kosmetiikkajoulukalenteri”
Muistan kuinka lapsena odotettiin mummolassa joulupukkia jännityksellä ja suurella ilolla kolmessa polvessa. Sinä vuonna pukki ilmestyikin ensin kurkkimaan ikkunaan, jonka takaa eivät aikuisetkaan uskoneet kenenkään kurkkaavan! Pukki oli ängennyt lumisten marjapensaiden ja talon väliin, päällään vanha lampaantalja ja maailman rumin pukinnaamari, kun aikainen enoni karjasi "Mikä perkele!" ja muutkin aikuiset säikähtivät niin me lapset tietenkin rupesimme huutamaan kovaan ääneen äitiä ja itkemään. Olipa siinä sitten joulurauha tiessään kun pukki tuli tupaan. On sitä jouluaattoa joskus aina muisteltu ja naurettu, mutta enpä toivo sellaista joulua toiste.
Ehdottomasti mukana arvonnassa! :)
Muistelen lämmöllä viime joulua. Kaikki läheiseni olivat niin tyytyväisiä itse tekemiini lahjoihin. Tunsin suurta kiitollisuutta. Tämä luo tälle joululle toisaalta paineita, en pysty mitenkään samaan.
Voi juku mikä kalenteri! Mun joulumuistoni on noin 15 vuotta vanha ja asia, josta kuulen lähes joka joulu. Olipa nimittäin kerran joulu, jolloin en suostunut syömään mitään muuta kuin graavilohta. Sillä sitten elin joulun pyhät kun muu ei maistunut :p nykyään onneksi uppoaa jo lähes kaikki lanttulaatikkoa ja rosollia lukuunottamatta!
Jee, kiva arvonta! Viime joululta muisto: tilattiin naapurin poika käymään meillä joulupukkina. Jossain vaiheessa lahjojen jakoa tajuttiin ettei pukki olekaan tuttu. Jäätiin miettimään että kukahan meillä just kävi. Myöhemmin kuultiin että naapurin poika ei päässytkään, joten oli järkännyt kaverinsa käymään. Unohti vain ilmoittaa meillekin.
Ensimmäinen yhteinen joulumme mieheni kanssa meni hieman pipariksi. Olimme leiponeet ja paistaneet kinkun, jääkaappi oli täynnä herkkuja, lahjat hankittu ja kuusi kuristeltu... Jouluaattona sitten molemmat heräsimme kuumeessa, eikä tietenkään ruoka maistunut ja joulufiilis oli tipotiessään. Molemmat pärski eri huoneissa joulun yli, eikä tiptappia meillä kuulunut. Ruuista suurin osa päätyi bioroskiin :(
Onneksi kahdeksan seuraavaa joulua on sujunut paremmin! ;)
Perheessämme ei ole enää pieniä lapsia, jotka olisivat ihanalla lapsen innolla mukana joulupukin ja joulun odotuksessa. Toki me kaikki odotamme joulua, mutta se on erilaista kuin pienten lasten kanssa kun joulupukin ja lahjojen odotus on niin jännittävää. Pukkia ei ole ollut joulussamme mukana pitkään aikaan, mutta viime vuonna ovikello soi. Siellä oli pikkusiskoni pukeutuneena joulupukikiksi kaikkien lahjojemme kanssa. Koko perhe sai kunnon naurut kun pikkusiskoni astui sisään ja alkoi jakaa lahjoja. Otimme monta kuvaa meistä "lapsista" istumassa "pukinpolvella". Niitä katsoessa riittää naurua ja hyviä muistoja näin vuoden jälkeenkin, varmasti myös vuosia eteenpäin :)
Lapsena en olisi millään malttanut jaksaa istua ruokapöydässä, sillä lahjojen avaus oli vuorossa vasta ruokailun jälkeen. Ah sitä tuskaa kun tuntui että kaikki naaaatiskeli ikuisuudelta tuntuvan ajan!
Meillä on pikkusiskoni kanssa Joulutraditio, katsomme aina Holiday-leffan. Vaikka molemmat olemme jo omillamme ja välillä asumme pitkin eurooppaa on traditio pysynyt voimissaan :)
Muistan kuinka toissa jouluna oli täysin lumeton joulu Vantaalla. Koiraa ulkoilutin vesisateessa ja ulkona oli synkkää ja pimeää. Kyllä silloin kaipasi lunta maahan.
Ekana tulee mieleen joulumuisto muutaman vuoden takaa kun haudutin ekaa kertaa riisipuuroa. En oikein osannut sitä enkä tajunnut kuinka paljon sitä puuroa pitää kähjätä. Puuro tuli loppujen lopuksi valmiiksi 4 tunnin hauduttamisen jälkeen(oikea haudutusaika taitaa olla vajaa tunti) :D Oli kyllä hyvää puuroa, vähän sai vaan odotella sen valmistumista.
Lapsuudessa yhdessä vietetyt joulut perheen ja lähimpien sukulaisten kesken :)
Yksi ikimuistoisimpia jouluja oli, kun lähdimme perheen kanssa Aasiaan jouluksi. Vähän erilainen ja hassu joulu kun ei ollut lunta missään! :D
Eka joulu kuopuksen kanssa ♡ repäisi pukilta parran ja esikoisille selvisi että pukki ei ollut oikea (kun ei reagoinut parran lähtöön)
Paras joulumuisto on joka joulu! Olen aivan hullu jouluihminen ja hihkun joka syksy, kun glögit tulee kauppoihin ja seuraavaksi joulukoristeet ja kohta jo joulukarkit ja musiikki :D Odotus on parasta aikaa.
Viime vuoden piirakkatalkoot. Koko perhe oli koolla ennen joulua, mikä on harvinaista sillä kaikki "lapset" perheessämme ovat muuttaneet jo kotoa eri suuntiin. Hauskaa riitti ja homma sujui tosi sutjakkaasti kun äidin pikku apurit olivat mukana ;) tuli entiset joulut vahvasti mieleen kun oli vielä oikeasti pieni.
Lapsena meillä oli muovinen tekokuusi. Siskojen kanssa piilotimme kuusen oksien ja koristeiden sekaan jonkun pienen lelun esim. hyvin pieni nukke ja toisen tehtävänä oli löytää nukke kuusesta. Löytäjän vuoro oli seuraavaksi piilottaa esine kuuseen. :) Ai että noita ihania lapsuuden jänniä hetkiä.
Lumisella hautausmaalla käynti. Hautausmaa näyttää kauniilta kaikkine kynttilöineen. Tulee levollinen mieli. Traditio joka joulu.
7-vuotiaana menin mummolassa Joulupukin polvelle istumaan. Ihmettelin pukin tuttua ääntä..tarrasin parrasta kiinni ja kiskaisin...sieltä paljastui tätini mies :O
Se joulu meni pilalle, minulta ja nuoremmilta serkuiltani. Syytin vanhempiani valehtelusta ja kiukuttelin pitkään sen jälkeen. Nyt nuorin lapseni on siinä rajalla, että uskooko hän vai ei!
Parhaita joulumuistoja ovat perinteiset joulut aamupuuroineen, paketeista kuoriutuneet toivelahjat, sekä muille ostetut/tehdyt onnistuneet lahjat :-)
Meillä oli lapsena siskoni kanssa tapana käydä kurkkimassa joululahjoja etukäteen. Heti äidin poistuttua kotoa syöksyimme vaatehuoneeseen lahjasäkille. Teipit auoimme varovasti ja kurkkasimme pakettien sisään. Aattona esitimme sujuvasti yllättyneitä paketteja avatessamme =) Jälkikäteen äiti kyllä on paljastanut, että tiesi meidän käyneen salaa paketteja aukomassa. Nykyään maltan jo olla kurkkimatta paketteihin etukäteen - mutta toki kiusausta helpottaisi jos saisi aukoa tuollaisia kosmetiikkapaketteja ihan joka joulukuun päivä!
Ei kovin jouluinen, mutta ensimmäinen mieleen tullut joulumuisto tapahtui noin 7 vuotta sitten. Olin jo kesäkuussa ottanut salaa kielilävistyksen, eikä vanhemmilla puolen vuoden jälkeenkään ollut tietoa siitä.
Kunnes joulupöydässä serkkutyttö 5v sanoi, että hänkin haluaa kielikorun, kun Lillilläkin on :D (lapset on niin ihmeen tarkkaavaisia, en ollut ikinä serkulle näyttänyt korua, mut hän oli huomannut sen silti:)
Hieman vanholliset vanhemmat eivät mun lävistyksestä tietenkään pitäneet, mut onneks pääsivät asian yli suht nopeesti ja joulu ei mennyt pilalle :D
Rotillamme riitti ihmettelyä kun eräänä päivänä olohuoneeseen oli ilmestynyt ihkaoikea puu. Kuusenjalasta lipitettynä vesi maistui erityisen hyvältä ja neulasmatolla oli mukava kököttää. Siinä oli joulun ihmettä kerrakseen.
Yksi parhaista joulumuistoista on vuodelta 2009. Pääsimme silloin muuttamaan rakentamaamme omakotitaloon, jossa yhä asumme
kun olin ala-asteella, isä teki minulle ja siskolleni (tai me varmaan autettiin askartelussa) joulukalenterin pahville tulitikkurasioista ja laittoi sinne kaikkia yllätyksiä :)
Sain 6-vuotiaana lahjaksi Baby bornin, joka oli silloin ystävieni keskuudessa kovin juttu. Lahja ei tuntunut materialistiselta, sillä hoidin nukkea kuin omaa lastani ainakin kaikki joulun pyhät :D
Mieleenpainuvin ja sydäntälämmittävin joulumuistoni on viime joulu kokonaisuudessaan. Perheen ainoaa kasvissyöjää, eli minua, oli huomioitu ensimmäistä kertaa ruokapuolella. Minulle oli tehty omaa "kinkkua" tofusta ja omaa "lihapateeta" sieni-kasvispateena. Lämmitti sydäntä, varsinkin kun vietimme joulua ensimmäistä kertaa anoppilassa. Samoin jätimme lahjat kokonaan antamatta yhteissopimuksena ja menimme sen sijaan lappiin viettämään joulua kunnon talvisiin maisemiin. Ensimmäinen ei-kaupallinen jouluni joka oli tähän asti ehdottomasti paras ikinä! :)
Kuusen nouto metsästä ollessani pieni lapsi vielä.
Lunta oli pohjoisessa kotikotona yli puoli metriä ja hakureissu tuntui kestävän ikuisuuden. Luulin ettävietetään koko joulu metsässä jumissa.
Lapsena halusin kovasti jotain sellaista pientä pelilelua lahjaksi ja meillä on tapana laittaa lahjat etukäteen kuusen alle, joten menin sitten hipelöimään paketteja. Yksi lahja oli sopivan kokoinen, joten avasin sen varovasti ja katsoin, että siellähän se peli sitten oli. Ovela pikkutyttö pisti lahjan huomaamattomasti takaisin kiinni ja kukaan ei saanut tietää. Tosin nykyään olen jo paljastanut äidilleni pikku vakoiluni, joita pienenä tein aika paljon. :-D
Vähän ankea joulumuisto parin vuoden takaa: toivoin koko joulukuun lunta, mutta toisin kävi: kävelin kaatosateessa ystävän luokse syömään jouluruokaa aattona. :D
Ihana arvonta!
Tässä olenkin yrittänyt saada joulufiilistelyä käyntiin niin kiva muistella jotain ihanaa joulua.
Jouluaattona suvun aikuiset olivat ahtaneet itsensä ihan täyteen jouluruuasta lahjojen jakamisen jälkeen. Itse en vielä silloin välittänyt niin perinneruuista ja suklaahan menee tunnetusti eri vatsaan niin sain yksin käydä juustojen kimppuun. Pikkusisko-juuston sainkin aattoiltana tuhottua ihan yksin ;)
Todellakin! En itse raaski ostaa tätä kun on kuitenkin aika kallis kerralla. :)
Mun joulumuistoihin kuuluu aina ekana se, että ollaan isolla porukalla koolla mun lapsuuden kodissa, ihan joka joulu <3
Voi miten kiva idea! Parhain joulumuisto/hetki on se ihana rauhallinen hetki kun on syöty ja paketit on jaettu ja riivitty auki. Syvennytään uusiin kirjoihin, napsitaan suklaata kynttilänvalossa, jälkikasvu leikkii rauhassa uusilla leluilla (haha, in my dreams). Maassa rauha ja hyvä mieli :)
Mun ehdottomasti parhaat joulumuistot liittyvät lapsuuden jouluaamuihin. Oli ihana nukkua pitkään ja herätä mummon keittämän riisipuuron tuoksuun. Kömpiä villasukat jalassa alakertaan keittiöön, jossa jo tädit mummon lisäksi puuhailivat jouluruokien parissa. Kauhaista iso kauhallinen riisipuuroa lautaselle ja kuorruttaa se kanelilla. Makustella puuroa suussa ja katsella sitä touhua. Siinä oli sellaista odottavaa tunnelmaa, mitä ehkä näin vanhempana ei enää koe, vaikka jouluaatot ovat edelleen ihania. :)
Mulle tuli heti mieleen yks joulumuisto, joka on tapahtunut varmaan noin 8 vuotta sitten. Elikkä tuolloin asuin vielä vanhempieni luona ja minulla ja nuorimmaisimmalla pikkuveljelläni on ikäeroa 10 vuotta. Tuo kyseinen pikkuveljeni on pesunkestävä jouluihminen, en tunne ketään joka olisi yhtä hullaantunut joulusta joka ikinen vuosi. :D Tuolloin hän oli varmaan noin 7 vuotias.
Elikkä saatiin sitten toisen vanhemman pikkuveljeni kanssa hieno idea pukea tämä vanhempi pikkuveljeni tontuksi. Laitettiin vanusta hieno parta ja haettiin ullakolta äitini ostamat pukinvaatteet. Sitten laitoin veljeni hyppimään ulos lumihankeen ikkunan alle ja pyysin innoissani nuorimmaista veljeä katsomaan. No velihän tuli ja hetken tarkkailtuaan ikkunasta tilannetta totesi, että miksi ihmeessä Ville hyppelee pihalla tonttuvaatteissa??
Ei se sitten mennytkään ihan putkeen... :D No ainaki meillä oli hauskaa ja tuolle jutulle ollaan saatu nauraa monet kerrat vuosien jälkeen.
Mutta no ei veljeni sentäs tuon vuoksi lakannut uskomasta joulupukkiin, se on aivan toinen tarina taas se. :D
Kun olin pieni ja juhlilme vielä isolla porukalla joulua, tästä puhutaan vieläkin hauskana tarinana. Kaikki oli joulupöydän ympärillä ja puuroa alettiin jakamaan mihin oli piilotettu se taika manteli minkö jokainen halusi! Kaikki halusivat sen ja minä ilmoitin kovaan ääneen että "hyi mä en halua sitä mantelia" ja tottakai kun otan ensinmäisen lusikallisen puuroa niin maistoin mantelin! Mikä tuuri että ensimäisellä lusikallisella ja ainoana joka ei mantelia halunnut niin minulle se sitten osui!
Voi joulumuisto, niitä on niin paljon ja kaikki niin rakkaita, rakastan joulua :)
Lapsena muistan kun näin ikkunasta tontun (isosiskoni), voi sitä riemun määrää.
Aikuiselämän alkupuolella muistan, kun siskoni poika pelästyi joulupukkia ja juoksi syliini, oli lämmin olo, että kelpasin pienen ihmisen turvaksi.
Ja nyt viimeisimpinä muistoina yhteisen joulu avopuolisoni kanssa hänen perheen luonaan, ihanaa jakaa tärkeä pyhä nii rakkaan ihmisen kanssa, olla läsnä kun hän avaa joululahjani ja nähdä reaktiot, sekä myös toisin päin.
Ja vielä se ihanuus, kun otetaan kaksi kissaa mukaan viettämään joulua miehen perheen luo, siellä on iso omakotitalo jossa on pitkä käytävä, jota pitkin juoksennella, he on niin onnellisen oloisia, on tilaa riehua ja seikkailla. <3 Ja ne joulunaluspäivät, kun mieli on iloinen ja odottava, joululaulut soi ja puuhataan kaikkea kivaa yhdessä.
Tulisi jo joulu. :D
Apua kaikki sata kirjoitusvirhettä ja kielioppivirhettä, oli vähän nopeasti kirjoitettu, pahoitteluni! Oikein ilkeää tekee. :D
Vautsi mikä idea! :) Parhain joulumuisto on lapsena mummolassa ruokien ja herkkujen äärellä ja joulupukin odotus sekä jouluohjelmat! <3
Mukana arvonnassa!
Viime jouluna oltiin mökillä ja oli aivan mahtavaa käydä ulkosaunassa, kun ulkona paukkui kova pakkanen. Jouluaattoaamuna nähtiin järven yli kaunis auringonnousu. Oli ikimuistoista :)
Oujee mikä arvonta!
Yksi hauska joulumuisto on jäänyt mieleeni erityisesti (ja varmasti muidenkin joulua perheeni kanssa viettäneiden..).
Lapsena vietimme usein joulua yhdessä perheeni ja isäni parhaan ystävän ja tämän pojan Ollin kanssa, joka oli minua muutama vuosi vanhempi. Yksi joulu Ollilla oli jostain kumman syystä mukanaan pieru-spray, ja aattona päätimme yhdessä hänen ja pikkusiskoni kanssa spreijata olohuoneessa olevan joulukuusen ja sohvamme sillä pieruspreyllä kun aikuiset eivät nähneet.
Parasta joulussa on ehdottomasti perheen parissa vietetty aika :) Ei tarvitse mitään erikoista.
Joulumuistoja on vaikka miten paljon mutta jotenkin ne joulut kun ei enää ollut joulupukkishowta tai muutakaan aikataulua vaan saatiin rauhassa touhuta mitä halutaan on ollut parhaita. Aamulla nukuttiin niin pitkään kun maltettiin, sitten syötiin riisipuuroa ja ehkä käytiin koiran kanssa lenkillä ja lahjat avattiin jo iltapäivällä niin saatiin aattoilta leikkiä uusilla leluilla ja pelata uusia pelejä :)
Paras joulumuistoni on sukulaisten kanssa mökillämme vietetty joulu. Silloin oli joulutunnelma aidoimmillaan. Perheen kesken (vain 3 ihmistä) vietetyt joulut tuntuivat sen jälkeen aika tylsiltä.
Yhtenä jouluna meillä kävi neljä joulupukkia yhtä aikaa. ;)
Meillä joulupöydän kruununa on jo vuosia komeillut kalkkuna kinkun sijaan. Enkä nyt puhu kauppojen kalkkunarullista, vaan kokonaisesta, hyvin savustetusta kalkkunasta. Sen maku on jotain taivaallista! Asiaa ei voi oikeastaan ymmärtää ennen kuin on päässyt maistamaan :) Monet vannoutuneet kinkun rakastavat ovatkin tulleet "käännytetyiksi", kun ovat päässeet maistamaan suussasulavaa, hyvin savustettua Pohjanmaalaista kalkkunaa.
Kun olin lapsi, meillä luettiin aina aattona jouluevankeliumi.
Eräs joulu pukki toivoi perinteisen joulupukkilaulun sijaan Sata Salamaa - se oli hyvä! :)
Muistan yhden lapsuuden joulun kun sain lahjaksi piiitkään toivomani metsämansikan makuisen huulirasvan
Maku oli aivan kamala, mutta kukaan sitä ei ääneen sanonut.
Ihanaa joulun odotusta!!
Itseäni vanhempien jouluvinyylien kuunteleminen.
Päälimmäisenä jouluista tulee mieleen viime vuosina perinteeksi muodostunut Raskasta joulua -konsertissa käyminen joulua edeltävänä viikonloppuna. Seurana on aina vähintään serkkuni, joskus myös äiti ja täti. Viime vuonna ajeltiin muutaman sadan kilometrin päähän, jotta päästiin kuuntelemaan juuri omia lemppariartisteja. Kotimatkalla keksittiin vielä, että käydäänpä leikkimässä kavereiden kanssa pulkalla, joten ajeltiin keskellä yötä sata kilometriä ylimääräistä. Yksityisautoilu on toki epäekologista, mutta tällaisissa tapauksissa matkan päämääristä jää niin hienoja muistoja, että se on sen arvoista!