Huvittaisiko saada itselle kosmetiikkaa sisältävä joulukalenteri?
Jos nyökkäsit, niin sitten ei muuta kuin osallistumaan :)
Yves Rocher tarjoaa yhdelle Karkkipäivän lukijalle 24 pussukkaa täynnä kosmetiikkayllätyksiä.
Osallistut arvontaan jakamalla kommenttiboksissa jonkun joulumuiston, ihan minkä vain :)
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 22.11. kello 24.00 saakka. Jätäthän kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.
Kalenteripussukat voi ripustaa roikkumaan mukana tulevalla narulla ja pyykkipojilla, jos haluaa :) Tässä minun viime vuoden YR-kalenterini.
*
Edit. Rovaniemi-breikki on nyt pitänyt minut (sangen mieluisalla tavalla <3) poissa koneen ääreltä, joten älkää ihmetelkö kun en ehdi julkaista arvontakommentteja. Haluan lukea kaikki kommentit samalla kun julkaisen, ihania ja hauskoja muistoja teillä joita haluan fiilistellä :) Pääsen kunnolla "muhimaan" koneen ääreen taas maanantaina. Pidennän samalla arvontaan osallistumisaikaa maanantaihin 23.11. kello 24.00 saakka.
946 comments on “Voita kosmetiikkajoulukalenteri”
Ensimmäinen joulumuisto joka tulee mieleen, on kuusenkoristelu. Se on ollut niin pitkään kun muistan, minun homma. Pienempänä äiti tietenkin auttoi. Edelleenkin yritän pitää perinteestä kiinni. Nykyään vaan omat ja miehen lapset tahtovat osallistua, enkä tohdi kokonaan kieltää. Lasten mentyä nukkumaan, järjestelen sitten koristeita kuusessa minun mieleiseen järjestykseen :D
Yks hauskimpia muistoja on se, kun syötiin riisipuuroa ja mun pikkuveli sai suuhunsa mantelin. Hän pelästyi ihan mielettömästi ja alkoi hysteerisesti, naama väärällään itkeä :D (huom, hän oli tällöin vielä vauva)
Voi pikkuveljeä :)
Pikku-piija 3 vee juoksutti suklaalevyn roskikseen, kun iskä sanoi että "suklaa on pahhaa, vie pois se". Pappa oli eri mieltä ja juoksi perään että sai suklaan pelastettua :) Nyt 21 vuotta myöhemmin istun papan kans sohvalla joulupäivänä ja syyään suklaata :D
Minun joulumuistoni:
Olin rippikouluiässä ja äidin kanssa aattohartaudessa. Kävin hakemassa sakastista papilta kuittauksen ja perussairaudestani johtuen kompastuin tullessani kynnykseen ja lensin pääedellä alttarikaiteeseen. Verta tuli todella paljon niinkuin päästä yleensäkin. Paperia ei ollu kellään, pappi antoi ens hätään jotain kirkkotekstiilejä.
Veljeni tuli hakemaan meitä ja kantoi minut autoon. Kodin kautta (jouluruoka piti pelastaa) päivystykseen, jossa pään haava liimattiin. Päivystyksestä ensiapuun, koska totesin etten pysty kävelemään. Siellä pään haava aukesi ja riitelin lääkärin kanssa kun vastustin tikkejä. Ei tikattu, lisää liimaa vaan.
Sen aaton vietin verissä päin nilkka nyrjähtäneenä ja just ehittiin mummolaan ennen joulupukkia.
Ei ehkä paras joulumuisto, eikä kyllä naurattanu sillä hetkellä, vaikka jälkeenpäin sille kärsiiki jo ainaki hymyillä.
Voi kauhea, onneksi ei käynyt pahemmin tuon kaatumisen kanssa...!
Parhaimmat joulumuistot ovat lapsuusajoilta, kun jännitin aina hirveästi joulupukin tuloa :) Muistan ikuisesti pienenä saamani valkoisen kissapehmolelun, oikeastaan omistan se vieläkin :)
No vitsi mikä tuuri! Ensimmäinen reaktioni oli HALUAN, kunnes huomasin että su 22.11. asti aikaa.. kunnes bongasin että olitkin pidentänyt osallistumisaikaa tälle päivälle! :) Vielä vajaa 1,5h aikaa, jee! :)
Parhaita joulumuistoja ovat lapsuudet joulut, kun jaksettiin vielä tehdä kaikki jouluperinteet. Ruoat, kuusi, pukki, tunnelma, tv-ohjelmat ym.. Nyt tekisi hirveästi mieli äidin tekemää luumurahkaa <3
Viime joulu oli ihana sillä aattona meille satoi varmaan puolisen metriä lunta.. Olin siitä melkein enemmän innoissani kuin jouluruoista! ;) Pari edellistä joulua olivat olleet harmaita ja sekös aina vähän harmittaa.
Ehdottomasti paras joulumuisto löytyy lapsuudesta ja nuoruudesta, jolloin tapana oli lähteä aikaisin aattona maastoon ratsastamaan muiden heppatyttöjen kanssa. Samalla kun köpöteltiin pitkin metsiä, niin laulettiin myös joululauluja tonttulakit päässä (myös hevosilla :D). Ratsastuksen jälkeen kotona odotti aina riisipuuro ja aattosauna. Parasta!
Parhaat joulumuistot ovat varmaankin sieltä lapsuudesta. Veljen ja siskon kanssa ei jaksettu millään odottaa iltaan, että saadaan avata lahjoja, ja käytiin pitkin päivää hypistelemässä kuusen alla olevia paketteja! :D Ja tietysti jo ennen aattoa koluttiin koko talo läpi ja yritettiin etsiä niitä paketteja jo etukäteen..! Nykyään parasta on se perheen kanssa vietetty aika, kun kaikki ovat koolla. Siinä on aina se oma tunnelmansa. :)
Parhaimmat joulumuistot ovat mielestäni jokavuotiset jouluperinteet eli hautuumaalla käynti, joulukuusen koristelu, joulupukin vierailu, perheen kanssa yhdessäolo ja jouluruokailu :)
Emme olleet viettänyt joulua yhdessä pappani kanssa vuosiin, mutta viime jouluna saimme hänet ylipuhuttua luoksemme ja vietimme aivan ihanan joulun. Ikävä kyllä pappani menehtyi äkillisesti tänä kesänä ja tämä joulu tullee olemaan meille hyvin raskas. Silti se, että vietimme hänen viimeisen joulunsa yhdessä, on tehnyt siitä minulle erittäin rakkaan muiston :)
Menin veljeni ja naapureiden kanssa tonttulakit päässä hiippailemaan ikkunan taakse. Pikkuveljeni, joka oli koko päivän kiukutellut juoksi heti sisälle tullessamme ovelle vastaan ja sanoi että nyt pitää olla kiltisti kun tontut on tarkastuskierroksella!
Nyt tulee muutamakin vastaus. Lapsuuden perheessäni joulu meni kuten monella muullakin suomalaisella: isä humalassa ja äiti sen takia pettynyt. Joulunpyhät meni usein vanhempien tapellessa ja hyvin jännittyneessä tunnelmassa. Muutamat joulut muistan ilona, koska olimme mummolassa. Ne joulut olivat ihania. Tätini oli pukki ja jakoi lahjat. Illalla päästiin kotiin ja oli ihana nukahtaa päivän jännittämisen jälkeen.
Vastaukseni on kuitenkin tämä: Nykyään ihanimmat joulut vietän kaksistaan mieheni kanssa. Syömme jouluruokia ja vietämme aikaa kaksistaan. Vuodesta emme kerkeä olemaan kuin muutamia viikonloppuja ja pari kokonaista viikkoa yhdessä. Työpäivämme menevät sen verran ristiin, että ei pääse nauttimaan toistensa seurasta kuin lomalla tai muutamilla yksittäisillä vapaapäivillä. Jouluna saa olla aina yhdessä, ilman mitään velvotteita ketään tai mitään kohtaan.
Jouluun liittyy niin paljon ihania muistoja, että vaikea valita :) Meillä on perinteenä, että kuusen alla aattoaamuna odottaa yhdet lahjat (ilmeisesti lähtenyt siitä että perheen kärsimättömimmät jaksaisivat odottaa iltaan pukin tuloa...) ja viime joulunakin heräsin kuudelta aamulla enkä olisi malttanut odottaa pikkusiskojen heräämistä, että päästäisiin avaamaan lahjoja yhdessä, vaikka olenkin jo parikymppinen ja yleensä en arkenakaan jaksaisi näin aikaisin nousta. :D
:) <3
Parhaimpia joulumuistojani on kun olin pieni, asuimme niin lähellä hautuusmaata, että näin kaikki ne kynttilät lumisessa maisemassa keittiömme ikkunasta ja kaikki ne perheet, jotka toivat niitä. Oli muuten pimeä aattoilta ja se valomeri oli jotain satumaista! Kävimme saunassa ja sillä välin oli pukki tuonut lahjat kaikille juuttisäkissä ovellemme, seuraavaksi äiti keitti glögiä, ja siitä alkoi se lapsen riemu lahjojen ja rakkaimpien ihmisten parissa. <3
Paras joulumuisto on viime vuodelta kun vietin joulun ja uuden vuoden Lontoosssa. :)
Joulusta tulee aina mieleen tämä: Mummulassa aattoiltana, minä, pikkuveli ja serkkupoika polvillaan mummun makkarin nahkasohvalla nenut kiinni ikkunassa odottamassa JOULUPUKKIA!! Tunnelma oli aina taianomainen, ulkona lunta ja pakkasta, kynttilöitä, joulukoristeita, herkkuja, ympärillä niin paljon rakkaita, joista liian moni on nyt poissa.. ;( Rakkaita muistoja, jotka on aina sydämessä. En unohda koskaan. Siksi rakastan Joulua <3
<3 <3
Toissajouluaattona olin levittänyt kaikki lahjapaketit lattialle, sammutin valot, laitoin kaikki mahdolliset jouluvalot ja kynttilät päälle, keitin glögiä ja availin paketteja:) Paras joulumuisto vähään aikaan!
Itselleni joulun tekee Lumiukko elokuva. Sen olen katsonut vuosittain pienestä lapsesta saakka ja joka kerta se nostattaa tunteet pintaan. Lumiukkoon kiteytyy lapsuus ja joulu. Ja tänä jouluna katson Lumiukon ensimmäistä kertaa oman lapseni kanssa ja toivon että hänellekin hetkestä tulee vuotuinen perinne. <3
Lumiukossa on kyllä jotain aivan erityistä, liekö millään muulla piirretyllä yhtä syvälle juurtunutta merkitystä suomalaisyleisölle... Ja onhan elokuva suosittu muissakin maissa, mutta en tiedä onko missään muualla samaa perinnettä näyttää se tv:ssä joka joulu. Muistan kun TV2 jätti Lumiukon näyttämättä yhtenä vuonna ja siitähän syttyi sellainen polemiikki että 'Ukko on sen jälkeen kuulunut joka ikiseen jouluun :)
Kerran lapsena täytyi veljien kanssa laulaa joulupukille, ja meillä tuli mieleen vain joululaulujen pilaversioiden sanoja tyyliin "pukki roikkuu hirtettynä pienen kuusen oksilla". Kait me yritettiin jotenkin mumista puolet biisistä läpi :D
Se kun pääsin ensimmäistä kertaa ajamaan omalla koiravaljakolla jouluaattoaamuna omasta pihasta. Varustin reen kulkusilla ja painoin tonttulakin päähän ja eiku menoksi! Siinä oli joulutunnelmaa kerrakseen.
Oi ihanaa! Mä en ole koskaan päässyt koirarekiajelulle. Tai pitäisikö sanoa vielä. :)
Lapsuudesta muistan joulunajan lähinnä äitini kiukuttelusta kun koti piti siivota kaappien sisältöä myöten ja muutenkin jouluvalmisteluista tuli aina enemmän stressiä kuin tunnelmaa. Nykyisin pidän joulusta kun saan viettää sen haluamallani tavalla ja odotankin nyt erityisesti ensimmäistä yhteistä joulua poikaystävän kanssa: karataan kaveriporukalla Rukalle ja otetaan rennosti.
Muistan aina aattoaamun lapsuuden perinteet, joulupukki ja noitarumpu, lumiukko ja joulupukin kuumalinja :)
Joulumuistoja on vaikka millä mitalla, mutta näitä muiden ihania muistoja lukiessa palautui mieleen tällainen: Olen maalta kotoisin, ja kovalumisina talvina myrskysäällä sähkökatkokset olivat melko yleisiä. Olin alle kouluikäinen, kun joulun aluspäivinä sähköt olivat lumimyräkän takia pitkään pois. Ulkona satoi lunta, istuttiin sisällä kynttilänvalossa tuli leivinuunissa ja laulettiin koko porukalla joululauluja <3
Kuulostaa tunnelmalliselta :)
Parhaisiin joulumuistoihin kuuluu ehdottomasti lapsuuden joulut mummolassa perheen kanssa. Yritin kerran viettää joulua nykyisessä kotimaassani, mutta eihän se tuntunut yhtään samalta, joten tänäkin vuonna lennän jouluksi kotiin :)
Mä (ja koko perhe) muistetaan se, kun Chaos 6 v ujosteli joulupukkia ihan hirveästi aluksi, mutta kun ei malttanut odottaa, että pääsee paketteja avaamaan niin tokaisi pukille "Voisitko jo lähteä, niin päästään avaamaan paketteja, kiitos!" Ja ihmettelin, kun kaikki nauroivat :D
Hehheh ^_^
Uskoni joulupukkiin meni karulla tavalla. Eräs joulu pukki kävi, ja hetki tämän lähdettyä menin hakemaan jotain autotallista. Autotallin oven avattuani näin edessäni äidin entisen työkaverin, joulupukin asu vielä puoliksi päällä, puhumassa puhelimeen kaljapullo toisessa kädessään. Paiskasin äkkiä oven kiinni ja runtäsin yläkertaan kertomaan shokkiuutuset sisaruksilleni, joulupukkia ei olekaan.
Voi ei! :/
Mun hauska joulumuisto liittyy piparinleivontaurakkaan veljen kanssa. Äiti teki sankollisen taikinaa, jonka me saimme leipoa pipareiksi. Isä tuli kesken urakan ja nappasi äkkiä piparin suuhun luullen sen paistetuksi. Ilme nauratti meitä lapsia, kun suu olikin täynnä taikinaa.
Parasta joulussa on lahjat ja hyvä ruoka (+jouluherkut ;)). Viime vuonna syötiin jouluruoka ensimmäistä kertaa mökillä yhdessä sukulaisten kanssa. :)
Kiva kun lisäsit osallistumis aikaa, oli niin rankka viikonloppu etten jaksanut lukea blogeja.
Hyvää joulun odotusta!<3
Parhaita joulumuistoja lapsuudesta on, kun tädin kanssa aina katseltiin toisen kerroksen ikkunasta milloin joulupukki tulee, ja joka vuosi pukin tunnisti samasta autosta :)
Kun olin lapsi, oli meillä perinteenä mennä parvekkeelle polttamaan tähtisädetikkuja "että joulupukki löytää perille". Sillä välin kun olin milloin kenenkäkin kanssa parvekkeella, kannettiin lahjat rappukäytävään ja pian ovikello jo soikin ;) nyt "aikuisena" parasta joulussa on ollut siskonlasten ilo lahjoja avatessa <3
Minun ja pikkusiskoni ollessa vielä pikkumuksuja olimme kuulemma ihan mahdottomia herhiläisiä koko päivän, kun tokihan joulussa kutkutti joulupukki ja lahjat kaikkein eniten. Ja kun lahjat oli vihdoin avattu, me emme malttaneet mennä millään nukkumaan. Niimpä sitten kun vietimme ensimmäistä jouluamme vain perheen kesken (sitä ennen aina koko suvun voimin isovanhempien luona) ihan uudessa kodissamme avattiinkin paketit jo heti aattoaamuna vanhempien mielenrauhaa säästääksemme. Muutettuani pois kotoota pikkusisko soitti yleensä jo seitsemän aikoihin että missä minä viivyn, kun paketit pitää avata! :D Nyt on siskokin jo aikuinen ja muuttanut omaan kotiinsa, vaan edelleen meillä alkaa joulun vietto heti aattoaamuna pakettien avaamisella. Kyllähän sitä nykyään malttia löytyisi ja joulun paketitonta puolta arvostaa ihan eri tavalla, mutta se nyt vaan kuuluu tehdä niin.
Mukavia joulumuistoja on vaikka kuinka, mutta yksi nousee aina ylitse muiden, tästä on varmaan jo yli 15v aikaa. Tämä tapahtui oikeastaan ennen joulua, joulukorttien postittamisen aikaan. Silloin käytettiin vielä nuoltavia postimerkkejä, ja kaikki miljoonat kortit täytyi kirjoittaa tietysti viimeisenä iltana, kauhealla kiireellä, hikipaja-tyyppisesti. Äiti kirjoitti, sisko laittoi postimerkit, minä häiritsin toimitusta. Päästiin viimeiseen korttiin, ja äiti tuskaili: missä h****tissä se viimeinen postimerkki nyt on? Silloin heräsin todellisuuteen ja tajusin mitä olin tehnyt. Tunnustin: "Mie söin sen."
:D
Eikähh XD
Moikka,
Lapsena meillä oli tapana lähteä joulukuusenhakureissuun mökille aattoaamuna iskän kanssa.Matka meni rattoisasti äitin vanhaa, mustaa Blaupunkt-radiota kuunnellen (josta antenni oli vähän vääntynyt se pyörähdettyä traktorin päältä maahan) ja veljeni kanssa kilpaa lasten joululauluja rallatellen.Möksällä isä joutui raahaamaan sekä kuusta että kiskomaan meitä lapsia vuoronperään hangesta ( kun jomman kumman töppönen oli jumittunut syvään hankeen).Kotiin oli ihana tulla aamupuuhailujen jälkeen ja syödä riisipuuroa. Isäni sairastui noin vuosi sitten ALS-tautiin ja on melkein sänkypotilaana.Kuitenkin ihania muistoja voi muistella ja olla kiitollinen hyvistä hetkistä ja toivoa että meillä olisi mahdollisuus vielä viettää tuleva joulu yhdessä.
Toivottavasti <3 <3
Minun joulumuistoni on perinne, lapsuudenkotini on vanha omakotitalo leivinuunilla. Jouluaaton aattona isäni lämmittää uunin ja paistaa yön yli kinkkua valvoen itsekin aamuyön tunneille. Parasta tietysti oli, jos sattui itse heräämään sattumalta valmistumisaikaan ja sai etukäteismaistiaisia :)
Mieleenpainuvin joulumuistoni on vuodelta 1993 - olin silloin 7-vuotias ja pikkuveljeni syntyi tapaninpäivänä! Joulu oli erikoinen, koska äiti oli sairaalassa ja vietimme sitä isän, isoveljen ja isovanhempien kesken. Jännitimme isoveljen kanssa kovasti, saisimmeko pienen veljen vai siskon. Sinä jouluna meillä ei ensimmäistä kertaa käynyt joulupukkikaan, olimmehan jo niin "isoja" :)
Ihania joulumuistoja on vaikka kuinka, mutta nyt mieleeni nousee pahin. Vuoden 2012 joulu ei ollut ihan perinteinen. Sairastuin aatonaattona kurkkukipuun ja kuumeeseen. Jouluaattona kuume huiteli jo 40 asteessa ja olo oli todella heikko särkylääkkeistä huolimatta. Kaikki lääkäriasemat olivat jo kiinni, joten ainoa vaihtoehto oli lähteä TAYS:n päivystykseen viettämään aattoa. Onneksi lähdin matkaan. CRP oli 200, joten minut otettiin osastolle antibioottitiputukseen. Kyseessä oli ärhäkkä angiina. Sen kuumeen, kurkkukivun ja turvotuksen muistan aina :)
Mukana arvonnassa <3
Voi ei mikä joulu..! Siinä ei paljon laatikoita - tai muutakaan - syöty varmaan... Toivottavasti sulle jätettiin herkkuja sen verran että pääsit herkuttelemaan parannuttuasi :)
Piilotettiin pojalle rahalahja pahvilaatikon pohjalle.Hän piti tuolloin paljon Dinosauruksista. Päällinen vuorattiin sanomalehti silpuilla ja tehtiin oljista pesä kookospähkinälle. Poika ei tunnistanut kookosta vaan luuli aidosti sen olevan dinosauruksen muna.
^_^
Joulu, 2011. Olin kolmetoistavuotias. Isä oli saatu sairaalasta kotiin, mutta koko joulu oli vähän niin kuin vitsi. Piparitaikina maistui hyvältä, mutta samalla liian karvaalta, jokin tunti pidättelevän meitä kaikkia. Viimeinen perhekuva, johon ikuistettiin kaikki meidät, onneksi saatiin se. Takan lämpö ja tonttulakit. Lahjoja jaettiin vaikka samalla tiedettiin ettei yksi meistä ole kunnolla läsnä. Televisiosta taisi tulla shrek, vihreä hirviö sai meidät edes vähän paremmalle tuulelle. Jouluruoka ei maistunut samalta. Sattui katsoa kun toinen kärsii vierellä mutta olin nuori, joten lahjatkin oli ihan kivoja. Paras lahja oli saada isä kotiin, vaikka ei se kauaa kestänytkään.
Olihan se viimeinen joulu, kun koko perhe oli yhdessä.
Joulu on tärkeää aikaa, koska silloin näkee sisarruksia ja vanhempia, jotka kaikki asuvat eri puolilla Suomea. Ihana ruoka on varmaan tärkein elementti meidän joulussa perheen yhteisen ajan lisäksi. :)
Jaan myös vähän surullisemman muiston. Olin ala-asteella kun mammani sairastui vähän ennen joulua vakavasti ja joutui viettämään joulun sairaalassa. Meidän perheen aatto tuntui todella kurjalta, sillä perinteenä on mennä mamman luo jouluaterialle. Tuona vuonna se jäi väliin ja muistan olleeni hyvin surullinen ja huolissani mammasta. Onneksi taas seuraavana vuonna perinne sai jatkoa!
Ihanaa, että pidensit osallistumisaikaa, sillä huomasin kilpailun vasta tänään! :)
Joulumuistoni on lapsuudesta. Joulupukki ei koskaan käynyt meillä sisällä asti, vaan jätti aina lahjat eteiseen tai ulos. Yhtenä jouluna joulupukki (ilmeisesti naapuri) soitti vain ovikelloa ja hipsi matkoihinsa ennen kuin endimme siskon kanssa ovelle.
Lapsena äiti lauloi aina joulun alla vanhoja joululauluja, kun nukutti minua. Oli ihanaa nukahtaa siihen jouluvalojen loisteessa. Yhtenä jouluaattona taas syntyi kauhea riita, kun olisin väkisin halunnut istua ikkunan vieressä katsomassa, kun pukki saapuu porolla. Yllättäen en saanut... ;) Tunnelmallista joulun odotusta! :)
Olin ykkösluokkalainen koululainen ja vanhempi sukulaispoika n. 18 vee toimi meillä joulupukkina. Muistan ikuisesti sen hämmenyksen kun huomasin että miksi joulupukki kuulostaa ja näyttääkin sululaispojalta. :D
Osallistun arvontaan! Joulumuisto: Se kun asuttiin pohjois-suomessa, ja siellä oli aina paljon lunta jouluna. Olen kyllä lumesta saanut tarpeekseni, mutta toivon silti tänne eteläänkin valkeaa joulua, lapsien takia.
Joulukalenterista tulee ehdottomasti mieleen "pussikalenteri", jonka äiti ja kummitätini toteuttivat meille siskon kanssa muutamana vuonna, kun oltiin pieniä. Kangaspussukassa oli pienempiä pusseja, joihin kiinnitetyissä nauhoissa luki jokaisessa päivä ja se, kumpi saisi "luukun" avata. Kalenterin sisältö oli kaikkea herkuista kynttilöihin ja pieniin leluihin ja tietysti aattona sieltä löytyi jotkin isommat paketit :) Oli se nyt paljon jännempää kuin suklaakalenterin avaaminen!
Meillä ei yleensä ole ollut tapana juoda alkoholia jouluisin (eipä oikeastaan muutenkaan) mutta toissa jouluna perheen kesken keksittiin että sinä jouluna voitaisiin hommata punaviinipullo jouluateriaa varten. No, huomasi kyllä ettei ollut paljoa alkoholi maistunut vuosien varrella, sillä yritimme avata epätoivosesti pulloa vaikka millä keinoilla, eikä me saatu sitä korkkitulppaa sieltä mitenkään ulos. Jossakin kohtaa tajuttiin, että ollaan jollain ihmeellä saatu työnnettyä se korkki vahingossa liian syvälle, eikä ollut enää muuta vaihtoehtoa kun katkaista kaula. Käytiin sitten pihalla katkaisemassa viinipullon kaula betonisen portaan avulla, tislattiin lasinsirut pois ja lopuksi sitten juotiin herkullista punaviiniä jouluruoan kanssa!
Voi eiii...! ^_^ No se viini varmasti maistui erityisen hyvältä jo vaivan takia :)
Minä olen jouluihminen henkeen ja vereen ja joulu on ollut lapsuudessani mielestäni hyvin samanlainen. Nyt kun itse asun Rovaniemellä 400km päässä lapsuudenkodistani ja joulut täysin kiinni töissä, muistelen lämmöllä kaikkia ihania jouluperinteitä. Rakkain niistä taitaa kuitenkin kuulua jouluaattoon. Jouluaattoaamuisin nimittäin heräämme katsomaan Joulupukin kuumalinjaa, sekä koristelemaan juuri sisälle kannetun joulukuusen. Samalla nautitaan äidin meille lapsille (vaikka ollaan edelleen aikuisia, sama perinne jatkuu) suuret suklaajoulupukit. Kuusen koristelun jälkeen maistelemme aamusella leivinuunista ulos otettua joulukinkkua ja muita jouluherkkuja. Sen jälkeen kannoimme lahjat kuusen alle. Yleensä tässä vaiheessa katsomme Joulurauhan julistuksen tv:stä ja sen jälkeen lähdemme viemään haudoille kynttilät. Tässä vaiheessa päivä hämärtää jo kunnolla ja on aika laittaa kotiin pihalle roihut ja lyhdyt palamaan. Sen jälkeen onkin aika saunoa, ruokailla ja availla lahjat. Loppuilta vietetään rennoissa merkeissä yleensä lautapelejä pelaillen perheen ja lähisuvun kanssa <3. Tänäkin jouluna muistelen lämmöllä noita jouluja ja keskityn luomaan joulutunnelmaa muille ihmisille :)
Jouluaaton perinteet on meillekin tosi tärkeitä ja noudattaa aina suunnilleen samaa kaavaa, vielä tänäkin päivänä vaikka kaikki lapset olemme jo aikuisia :) Aatto perinteineen on ehkä vuoden ihanin päivä, ainakin vuoden paras juhla <3
Myös se on ihanaa että toiset omistautuvat luomaan joulutunnelmaa muille työnsä puitteissa, kuten sinä <3
Viime jouluna pelattiin anoppilassa lautapelejä kolmeen asti yöllä. Viimeisessä pelissä, sovellettiin sääntöjä aika rankalla kädellä ja keksittiin uusia lennosta, jotta kaikki pysyivät pitkässä pelissä mukana loppuun asti. Olen vähän jäykkis normaalisti pelien sääntöjen suhteen, mutta silloin oli hauskaa päästää irti ja olla vähän luova. Usein harmittaa hävitä, mutta nyt en enää edes muista kuka voitti, itse pelaaminen oli jo niin hauskaa.
Kyllä parhaimpia muistoja on tullut niinä jouluina kun lapset ovat olleet pieniä.
Lasten aito ilo, on ollut ihanaa katsottavaa!