Huvittaisiko saada itselle kosmetiikkaa sisältävä joulukalenteri?
Jos nyökkäsit, niin sitten ei muuta kuin osallistumaan :)
Yves Rocher tarjoaa yhdelle Karkkipäivän lukijalle 24 pussukkaa täynnä kosmetiikkayllätyksiä.
Osallistut arvontaan jakamalla kommenttiboksissa jonkun joulumuiston, ihan minkä vain :)
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 22.11. kello 24.00 saakka. Jätäthän kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.
Kalenteripussukat voi ripustaa roikkumaan mukana tulevalla narulla ja pyykkipojilla, jos haluaa :) Tässä minun viime vuoden YR-kalenterini.
*
Edit. Rovaniemi-breikki on nyt pitänyt minut (sangen mieluisalla tavalla <3) poissa koneen ääreltä, joten älkää ihmetelkö kun en ehdi julkaista arvontakommentteja. Haluan lukea kaikki kommentit samalla kun julkaisen, ihania ja hauskoja muistoja teillä joita haluan fiilistellä :) Pääsen kunnolla "muhimaan" koneen ääreen taas maanantaina. Pidennän samalla arvontaan osallistumisaikaa maanantaihin 23.11. kello 24.00 saakka.
946 comments on “Voita kosmetiikkajoulukalenteri”
Eniten joulumuistoja on tietysti lapsuudesta, kun lahjoja odotti todella malttamattomana. Muistan, kun sain aivan valtavan kokoisen paketin josta paljastui leikkihella, jonka isä oli tehnyt. Eipä ollut kellään muulla samanlaista. :)
Nykyään nautin vain siitä, että saa olla rauhassa vanhempien luona joulun ajan, levätä ja leipoa.
Muisto lapsuudesta.
Jouluaattona nostettiin kuusi sisään ja sain koristella kuusen perheeni kanssa. Isä laittoi tähden viimeiseksi latvaan. Sitten perheen kesken ihailtiin lopputulosta, joulukuusta koristeineen ja kynttilävaloineen. Ihanan rauhallinen hetki jouluhössötysten keskellä.
Jokavuotisiin jouluperinteisiin kuuluvat kuusen koristelu aattoaamuna, sen jälkeen joulurauhan julistus tv:stä ja joulupuuron syönti.
Mieleenpainuvin joulu on mulle ollut se, kun mummoni (Karjalan evakko) kertoi lapsuudestaan ja sota-ajasta. Hän kävi läpi niin ilot kuin surut. Muistan melko monet tarinat vieläkin selvästi, vaikka tästä joulusta on jo vuosia. Ehkä jopa vuosikymmen.
Oi kyllä, Yves Rocherin kalenterin kanssa olisi ihana odottaa joulua! Yksi parhaista joulumuistoistani lapsuudesta on ehdottomasti jouluaattoaamun hautausmaalla käynti - matkan varrella näin nimittäin lähitalon pihalla ihkaelävän joulutontun! Jälkikäteen ajatellen taisi kylläkin olla kyse aamusaunaan hiipineestä tonttulakkipäisestä talon ihmisasukkaasta, mutta lapsen silmin joulutonttu oli toki ainoa järkeenkäypä vaihtoehto ^_^
Täällä kellarissa istun yksikseni juomassa glögiä ja paketoimassa lahjoja... Uusia joulumuistoja luomassa siis!
Hyvää joulun odotusta & kiitos kivasta arvonnasta. Meillä kaksi teinityttöä riemastuisivat kalenterista!
Joulu vietettiin mummolassa, aina. Aattoaamuna koristeltiin kuusi; ukki asensi ensin valot, ja sen jälkeen me lapset saimme taiteelliset vapaudet. Päivä tuntui loputtoman pitkältä. Ehdittiin rakentaa lumilinna, saunoa ja syödä päivällinen (ja pitkästyä monta kertaa), ennen kuin pukki lopulta saapui :)
Tällainen joulumuisto tuli mieleen: olimme juuri tulleet aattona saunasta ja olimme anoppilassani yläkerrassa vaihtamassa vaatteita, kun alakerrasta kuului epäilyttävää lahjapapereiden rapinaa.. Juoksin alakertaan ja huusin samalla koiranpennullemme kieltoja (kukaan muu ei siellä olisi voinut olla, taloudessa ei ollut lapsia). Kun pääsin alakertaan huomasin koiran suussa yhden paketin, sen ainoan joka oli hänelle paketoitukin. <3 Muihin ei ollut koskenutkaan.
Hauvat <3
muistelen lämmöllä joulua, jonka vietin Australiassa ystäväni kanssa hänen sukulaistensa luona. Ainoa joulu ulkomailla :)
Useampia vuosia sitten kun olin noin yläasteikäinen meille tuli käymään joulupukki - vaikkemme koskaan pikkuveljeni kanssa olleet joulupukkiin uskoneetkaan ja kaikki lahjatkin oli jo avattu. Pukki näytti olevan hieman ulapalla ja niin oltiin mekin, sillä vanhempamme eivät olleet "tilanneet" pukkia käymään! Emme edelleenkään tiedä mistä pukki tupsahti, mutta olihan se ihan hauska kohtaaminen kun kaikki oli yhtä ulapalla. Jälkikäteen on vain mietityttänyt, että toivottavasti ei jollain toisella perheellä jäänyt pukki käymättä kun meille eksyi...
Voi ei :D
Tuli heti mieleen lapsuuden perhejoulut, ja se, kun äiti oli mulle ja siskolle ommellut itse juhlapuvut aatoksi <3 Yhdessä valokuvassakin poseerataan niissä kuusen ja lahjojen edessä.
Varmaan mieleenpainuvinta on ollut ensimmäinen töissä vietetty joulu, muutoinhan ne noudattelee aikalailla samaa kaavaa..
Voih juuri tänään juttelin kaverini kanssa joulumuistoista :D parasta joulussa on nähdä sukulaisia ja viettää aikaa perheen kanssa! Mutta voisin jakaa tähän muiston tai perinteen joka jatkuu vieläkin :D
Kun olin sisaruksieni kanssa pienempiä, kirjoitimme joulupukille joululahjatoivelistan joka tuli laittaa eteisen maton alle, josta yöllä tonttu tuli sen hakemaan. Aamulla oli jännittävää käydä kurkkimassa kun lista oli kadonnut :D edelleen vaikka olemme kaikki päälle 18 vuotiaita, kirjoitamme toivelistan jonka jätämme eteisen maton alle :D minusta tämä on jotenkin söpöä!
Ehdottomasti :)
Mieheni joutui olemaan viisi vuotta joulunsa Keski-Euroopassa työn vuoksi. Minä lensin tietysti seuraksi. Ensimmäisenä vuonna asunto oli pikkuruinen eikä jouluateriaan kuulunut miniuunin takia kuin kylmiä ruokia ja herkkuja. Ulkona satoi vettä ja oli harmaata. Silti tuntui spesiaalilta saada viettää ensimmäinen yhteinen joulu. Katolinen jumalanpalvelus kruunasi aattoillan, ja satoipa sieltä palatessa muutama lumihiutalekin. :)
Ihanin joulumuisto on muutaman vuoden takaa, kun kotona oli monia sukulaisten lapsia ja sen vuoksi pitkästä aikaa joulupukki tuli kylään. Sinä vuonna oli runsaasti lunta ja pukki saapui pihaan porojen kanssa. Kun kuulin porojen kellojen kilkatuksen lähestyvän pimeällä tiellä olin täysin kananlihalla ja yhtä innoissani kuin lapsena :)
Kyllä mulle intuitiolla ekana joulumuistona tuli kuusen haku jouluaattoaamuna isän kanssa. Lunta oli nivusiin asti, mutta sopiva kuusi löytyi.
Paras muisto lapsuuden jouluista on kaikki ihanat herkut mummoloissa :)
Ensimmäiseksi tulee mieleen joulumuisto viime vuodelta, jolloin olin perheeni kanssa toisella puolella maapalloa ja kipeänä. Kauhea köhinä ja väsymys koko ajan. Silloin ei naurattanut, mutta nykyään voin nauraa koko tapaukselle. :D
Toissajouluna yllätyin pahasti kun paketista löyty kallis merkkituote, josta olin ajatellu että on viimeisin mitä haluan itelleni. Yritäpä siinä sitten selitellä että hyvä lahja se oli, kun antaja kyllä huomas mun ilmeen avatessa vaikka yritin sitä piilotella.
No, positiivinen yllätys se oli loppujen lopuksi. Ei ole ollut melkein mitään negatiivista sanottavaa ja on kyllä pysynyt priimakunnossa, kun pakko noin kalliista on pitää hyvää huolta.
Kyllä ne mukavimmat joulumuistot ovat lapsuudesta, mutta näin aikuisiällä mieleen on jäänyt kun muutama vuosi sitten olimme tulossa hautausmaalta, niin risteyksessä viereisellä kaistalla autoa ajoi joulupukki. Se sai hymyn huulille hautuumaavisiitin jälkeen :)
Yksittäistä joulumuistoa on hankala keksiä, mutta joka joulu ajetaan aamulla mökille syömään joulupuuro ja ne muistot säilyy ikuisesti <3
Joulumuistoja on paljon... Parhaimmat liittyy perheen kanssa olemiseen ja ruokailuun ja pahimmat 39 asteen kuumeessa lähinnä tajuttomuuden tilaa maatessa kun muut pitävät hauskaa. :D Se joulumuisto tuli mieleen, kun joskus teini-ikäisenä päätettiin kaverin kanssa ostaa suklaakalenterit joskus joulukuun puolessa välissä ja syödä ne kerralla. Siinä iässä oli jotenkin noloa pitää vielä kotona suklaakakenteri, jonka yhden luukun aukaisee aina joka aamu. Joten päätettiin laitaa ranttaliksi ja tuhota suklaakakenterit kerralla. Vitsi, että siitä tuli paha mieli! Muistan vieläkin miten tuntui jotenkin tosi väärältä ja pahalta sen jälkeen. :D Nuoruuden kokemuksia... Opetti sen, että taikuutta on hyvä aina olla elämässä ja pienet jutut on joskus tosi tärkeitä. :)
Aivan :)
Joulumuisto on jouluaatto lapsuudesta, joskin lähes kaikki jouluaatot lapsuudena aikana oli suunnilleen samanlaisia. Sisarusten kanssa ollaan kotona illalla, katsotaan tvstä elokuvaa ja odotetaan vanhempia töistä, (Vanhemmat yrittäjiä ja ovat joulut ja viikonloput ym aina töissä)ja se hetki sitten kun vanhemmat tulevat illalla myöhään ja voi aloittaa yhteisen joulun vieton, se oli jotain niin parasta. Se tunnelma ja yhdessäolo vanhempien kanssa. Jos yksittäinen joulumuisto pitäisi sanoa, niin kuusenkoristeiden esille ottaminen ja kuusenkoristelu yhdessä sisarusten kanssa, kun minun ja siskon mielestä veli koristeli kuusta väärin, ja yritimme vaihtaa kuusenkoristeita vaihvihkaa eri paikkoihin ja piiloon niitä veljen suosikkeja, jotka eivät omaa silmää tyylilillisesti mielyttäneet. Ihana arvonta.
:D
Jouluaattoaamu alkaa uunipuurolla appivanhempieni luona, jonka jälkeen päivä jatkuu saunalla. Alkuillasta menen suurperheeni luokse joulupöytään, ja taas palkitaan koko vuoden odotus, kun äidin tekemät herkut katoavat napoihin. Illalla avataan lahjoja ja katsotaan leffoja kaikki yhdessä. Joulu on ihanaa aikaa <3
Paras joulumuistoni on muutaman vuoden takaa. Vietin joulua isäni ja kummieni kanssa kummieni luona. Valvottiin myöhään, höpötettiin, juotiin glögiä ja syötiin kinkkua keskellä yötä. Olisipa jokainen joulu samanlainen.
Joulumuistoni on lapsuudesta, jolloin uskoin joulupukkiin. Asuimme omakotitalossa, johon oli kaksi sisäänkäyntiä ja niiden välissä oli keittiön ikkuna. Verhot laitettiin kiinni ja olin utelias avaamaan niitä kiellosta huolimatta. Kurkistin verhonraosta ja näin, kun joulupukin lahjasäkkejä siirrettiin vanhempieni toimesta toiselta ovelta pääsisäänkäynnille. Ihmettelin asiaa ja sain vastaukseksi, että pukki on tuonut säkit aiemmim ja tulee itse perässä. Tokihan uskoin tämän ja pukki vieraili seuraavanakin jouluna
Yksi parhaista joulumuistoista on viime joululta, kun kävimme silloin reilun 1-vuotiaan lapseni kanssa Rovaniemellä katsomassa joulupukkia Santaparkissa. Lapsi ei suostunut istumaan joulupukin sylissä, mutta vieressä kuitenkin. Saimme muistoksi kuvan, jossa joulupukki istuu keskellä ja me koko perhe hänen vieressä:)
Minusta ja siskostanikin on tuollainen kuva viime vuodelta :)
Vietimme viime joulun mökillä katsoen Hercule Poirotia. Takkatulen lämmössä, kissat matkassa, monta päivää joka päivä saunoen, ihan kahdestaan. Täydellinen joulu.
Lapsuudesta muistan kun odotettii joulupukkia ihan jännittyneinä eikä ruokakaan maistunu! Nykyisin onneksi voi nauttia jouluateriasta.:)
Joulumuisto... muutama vuosi sitten asuin ulkomailla ja päätin, etten tule jouluksi kotiin, ensimmäistä kertaa, joten päätimme tehdä lanttulaatikkoa! Ongelmaksi muodostui lantun tunnistaminen kaupassa:
a) googlettamalla selvisi, että lanttu on englanniksi swede, swedish turnip, turnip tai kaikenlaista muuta; samoin myös nauris on englanniksi turnip
b) lanttu ja nauris näyttävät silmääni melko samalta.
Kaupasta löytyi jomman kumman näköinen vihannes, mutta siinä ei missään lukenut mitä se on. Ostin sellaisia joka tapauksessa. Jännittyneenä sitten tehtiin nauris- tai lanttulaatikkoa. Ihan hyvää siitä joka tapauksessa tuli. :)
:D Niin hauska muisto :)
Hauskin joulumuistoni on lapsuudesta eräs joulu, jolloin minä ja veljeni saimme uudet polkupyörät. Olimme molemmat ala-asteikäisiä silloin, ja saimme uudet pyörät, joilla olisimme halunneet päästä pyöräilemään heti aattoiltana. Silloin kuitenkin oli kova pakkanen, emmekä saaneet lupaa mennä enää illalla kokeilemaan pyöriämme ulos. No, tästä sisuuntuneina päätimme testata pyöriämme sisällä! Talomme ei todella ollut suuri, mutta ajoimme pyörillämme alakerrassa edestakaisin sen, mitä siellä mahtui ajamaan :)
Äidin tekemä jokajouluinen suklaanappitäytekakku, nam! :)
Jouluaatto, perhe, yhdessäolo ja hyvä ruoka, niistä koostuu täydellinen joulu!
Paras joulumuistoni on, kun vietimme vielä lapsuudessani joulua oman perheeni kesken. Nyt joulut, mukavaa toki niinkin, kuluvat mieheni perheen kanssa.
Huih jes! Vielä kerkiää osallistua. :) Oma joulumuistoni on lapsuudesta, kun äitini oli jouluaattona sairas ja hyvin kipeä, mutta halusi silti antaa minulle kunnon joulun. <3 Aamulla riisipuuro, sen jälkeen ruokien valmistus, lahjojen antaminen ja kaiken se teki yksin kipeänä vain minun eteeni. En ikinä unohda sitä joulua. <3
Äidit <3
Paras joulumuisto on perinteet! Perinteistä pidetään kiinni jouluna ja samalla kaavalla mennään jo lähemmäs 30-vuotta. Välillä olen miettinyt pitäisikö keksiä jotain uutta tai irtaantua niistä kaikista, mutta olen tullut tulokseen että näin on juuri hyvä. :)
Jouluaattoaamun tunnelma. Kuusen koristelu, puuro ja viimiset touhuamiset ennen joukurauhanjulistusta <3
Rakkain joulumuisto on lapsuudesta, kun saimme veljeni kanssa lahjaksi Stigat (rattikelkat) ja pääsimme vielä laskemaan mäkeä niillä illalla kun oli lunta.
Parina viime vuonna parasta on ollut joulukuusen koristelu lapsenlapseni Toivon (nyt 5 v.) kanssa.
Paras joulumuisto on lapsuudesta, kun sain kauan haaveilemani Barbien kaupan joululahjaksi. Kauppaan kuului myyntivitriinejä, joihin hartaana asettelin mm. minikokoisia meikkejä näytille, muistan esim söpön paidannapin kokoisen puuterirasian : )Tuo joulukalenteri olisi nyt kyllä ihana!!
Parhaat muistot on siltä viimeiseltä joululta, jonka saimme viettää vielä mummon kanssa :) Sen lisäksi että mummo oli persoonaltaan aivan ihana ja lämmin (jouluinen!), teki hän parasta piimäjuustoa, sitä oli aina iso kimpale joulupöydässä.
Ai, huvittaisiko voittaa oma joulukalenteri?! Ou jes!! :) Ei olekaan sellaista ollut vuosiin. Joulu on saanut aivan uuden merkityksen lasten tultua kuvioihin. Omalla pienellä perheellä luodut jouluperinteet ovat kaikista parasta: riisipuuroa jouluaattoaamuna, pukin odotusta ja linnoittautuminen kotiin lastenleffojen ja uusien lelujen pariin joulupäiväksi ja tapaniksi. Ihanaa joulun odotusta!! <3
Parhaat joulumuistoni ovat lapsuudesta. Satoi lunta ja saimme mennä yhdessä vanhempieni ja pappani kanssa pulkkamäkeen. Kotona odotti lämmin joulupuuro ja joulusauna ja joku lahjakin oli jo ilmestynyt kuusen alle. Voi sitä ilon määrää:)
Paras joulussa on perheen kesken vietetty aika ja lahjojen avaaminen :)
Jostain syystä tulee heti ensimmäisenä mieleen joulumuistoksi se, kun pikkusiskoni, joka inhoaa pähkinöitä ja manteleita yms. sai riisipuuron seasta mantelin ja alkoi itkemään aivan hysteerisenä :D Kaikki muut olisivat kovasti halunneet mantelin, sillä se toisi onnea koko seuraavalle vuodelle, mutta siskolleni mantelin saaminen oli suuri järkytys!
Ihana on ollut lahjojenjaon jälkeinen seesteinen hetki, kun olen hipsinyt ulos omissa oloissani ihastelemaan huikaisevan kirkasta tähtitaivasta. ompa joskus joulun alla revontuliakin näkynyt.
Paras muisto joulusta on, kun teininä sain lahjaksi koiranpedin missä oli kortti, jolla sain lunastaa itselleni koiranpennun. Tuossa se lahja edelleen on ja ikääkin jo 16v. <3
Ja tänään vietän 30v päivää, joten kakenteri menisi samalla kivana synttärilahjana. :)
Ensimmäinen joulu yhdessä poikaystäväni kanssa oli ihana, ensimmäinen oikea ja rauhallinen joulu jonka olen viettänyt :)
Ei ehkä niin mukavin mutta muistettavin joulumuisto: Olimme matkalla mummolaan aattona, -30 astetta pakkasta ja auto jäätyi keskelle ei mitään. Kävelimme n. 2km lähimpään taloon soittamaan apua. Emäntä tarjosi glögiä kun olimme mekoissamme umpijäässä. Ei siinä kaikki, seuraavana jouluna sattui sama juttu ja lähes samassa paikkassa.
Eih :D
Lapsuudesta muistan joulukalenterin, jonka isä teki erään lehden ohjeella. Lastulevystä sahattu vihreä sydän, jonka reunoilla 24 naulaa. Yhtäkään niistä naulasta roikkuvista yllätyksistä en enää muista, mutta itse kalenteri oli 70-luvun mittapuulla hieno.