Huvittaisiko saada itselle kosmetiikkaa sisältävä joulukalenteri?
Jos nyökkäsit, niin sitten ei muuta kuin osallistumaan :)
Yves Rocher tarjoaa yhdelle Karkkipäivän lukijalle 24 pussukkaa täynnä kosmetiikkayllätyksiä.
Osallistut arvontaan jakamalla kommenttiboksissa jonkun joulumuiston, ihan minkä vain :)
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 22.11. kello 24.00 saakka. Jätäthän kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.
Kalenteripussukat voi ripustaa roikkumaan mukana tulevalla narulla ja pyykkipojilla, jos haluaa :) Tässä minun viime vuoden YR-kalenterini.
*
Edit. Rovaniemi-breikki on nyt pitänyt minut (sangen mieluisalla tavalla <3) poissa koneen ääreltä, joten älkää ihmetelkö kun en ehdi julkaista arvontakommentteja. Haluan lukea kaikki kommentit samalla kun julkaisen, ihania ja hauskoja muistoja teillä joita haluan fiilistellä :) Pääsen kunnolla "muhimaan" koneen ääreen taas maanantaina. Pidennän samalla arvontaan osallistumisaikaa maanantaihin 23.11. kello 24.00 saakka.
946 comments on “Voita kosmetiikkajoulukalenteri”
Parhaiten on jäänyt mieleen kun 8vuotiaana tutkin siivouskaappia ja löysin minunnja veljeni kirjeet pukille. Se vei uskon pukkiin mutta jouluntaikaan uskon edelleen.
Viime joululta on mukavin muisto oman rakkaan antama joululahja. Kaunis hopeinen sydänriipus <3
Hiljainen kaupunki jouluaatto yönä saa kolmivuorotyöläisen aina onnelliseksi. Lunta, aurajoen valot ja glögi, vain mulle :)
Tonttulakki.Pehmeää lämmintä materiaalia oleva,päähän sopiva valkoreunuksinen hiippalakki,jossa ihana helisevä pikku tiuku.Kulkusen helke muistona.
Kaikki lapsuuden joulut 12 vuotiaaseen asti. Vietimme aaton aina aamusta alkaen mummulassa, jossa oli isän kolme sisarusta perheineen. Nuorimman serkun kanssa aina harjoittelimme monta laulua tanssiesityksineen pukille :) Pukki oli sama aina joka vuosi ja nyt aikuisena, kun pukkia on nähnyt muissa merkeissä on hän aina muistuttanut näistä lauluesityksistä ja muistanut laulut :)
Hmm, ehkä hassuin joulumuisto on lapsuudesta. Muistan selkeästi ihmetelleeni joulupukkia, tarkalleen ottaen joulupukin ääntä. Se kun oli naisen :D
Parhaita joulumuistoja ovat lapsuuden joulut mummolassa ja se valtava jännitys kun joulupukkia odoteltiin. Kerran pukilla olikin sitten ruskea takki ja naamari. :D oli vissiin jäänyt aikuisilta pukin puvun hankkiminen ja piti mennä sillä mitä löytyi. Ei mmennyt läpi tämä esitys ;)
Yksi joulumuisto tulee ainakin heti mieleen; vanhempani saivat nähdä tyttärenpoikansa ensimmäistä kertaa jouluaattona 2001. Kyseessä oli siis siskoni, joka oli synnyttänyt viikkoa aiemmin. Vierailu tuli yllätyksenä vanhemmilleni, jotka luulivat, että kovien pakkasten vuoksi vauva ja tuoreet vanhemmat jäävät viettämään joulua omaan kotiin. Toisin kävi! :)
Lapsuudenkodissa meillä oli jouluna aina joulumatto, joka haettiin vintiltä alas vain joulun ajaksi. Se oli ruskea, karvainen villamatto. Sen päällä kieriskeltiin, siinä tuoksui ummehtunut vintti ja karva tuntui karhealta. :) Hajun tunnen vieläkin nenässäni...
Voi, ihania joulumuistoja on vaikka kuinka paljon! Yksi lämpimimmistä on muutaman joulun takainen onnellinen yhteinen hetki vanhempien, isovanhempien, sukulaisten ja lemmikkien kanssa. Samassa tilassa oli kaikenikäisiä ihmisiä, hyvää jouluruokaa, ihania lemmikkejä ja niin lämmin ja kaunis tunnelma. Ulkona satoi lunta ja kaikkialla oli kauniita koristeita. Illan kruunasi se, kun joulupukki tuli säkkinsä kanssa kylään. Kyllä perheen pienimpien huulille nousi melkoinen hymy. :)
Useimmilla joulumuistot ovat varmasti ihania. Ihanaa muistoa ei pyydetty. Vanhempani olivat hetken aikaa olleet eroamispuuhissa. 23. päivä joulukuuta isä häipyi. Äiti itki koko jouluaaton. Joulusta tulee vielä nykyäänkin hieman ahdistunut olo.
Voi kuinka ikävää :( Olen pahoillani.
Dramaattisin joulumuisto on teini-iästä kun umpisuoleni tulehtui ja se piti leikata, vietin sitten joulun sairaalassa. Kun pääsin kotiin huoneessa odotti upouudet stereot, se oli ihana yllätys :)
Ehdottomasti se kun veljen kanssa pelattiin pingu-peliä joka joulu kun se pääsi kylään (näitä ei ollut kuin muutama). Vieläkin vajaa kolmekymppisenä on tuo peli kaapissa ja se kaivetaan joka joulu esille :)
Se on joka joulu ihanaa kun saa koristella kuusen:) Parhaat joulumuistot on mummilasta:)
Joulu jona kävimme perheen kanssa yökirkossa, ja lauloimme poislähtiessä kaikki joululauluja kirkon pihalla. Se tunnelma jäi mieleen.
Parhaat joulumuistot liittyy varmasti omaan lapsuuteen ja sittemmin omien lasten joulun viettoon. Siihen huikean jännityävään hetkeen juuri ennen joulupukin saapumista. Jouluruokiin, kuusen tuoksuun, joulusaunaan. Voi niitä on niin paljon. Hautausmaan kynttilät on yksi koskettavimpia hetkiä jouluna.
Mieleen muistuu ensimmäinen joulu Uudessa-Seelannissa, jossa asuimme muutaman vuoden - tuntui varsin eksoottiselta perinteiseen suomalaiseen jouluun tottuneesta. Sisko lähetti postitse Fazerin joulukalenterin, niin tuntui joulun odotus edes vähän kotoisammalta - kalenteri matkasi siis varsin pitkän matkan :)... Uudessa-Seelannissa asuessani löysin myös blogisi, jota olen siitä saakkaa innolla lukenut, vuosi oli 2010 :). Kiitos sinulle blogistasi :)!
Juttelin mieheni kanssa jokunen päivä sitten joulumuistoista. Totesimme yhdessä, että paras hetki on herätä jouluaattona jännään päivään. Kyllä se jouluaatto tuntuu edelleenkin näin aikuisena jotenkin satumaiselta.
Paras joulumuisto on Tapaninpäivän matka mummolaan, jossa kokoontui myös muu suku jouluruuan äärellä :)
Paras joulumuisto on varmaankin siltä vuodelta, kun siskon kanssa muutettiin vanhempien luota pois opiskelujen perään. Jouluksi kotiin mennessä osasi perheen keskeistä aikaa arvostaa paljon enemmän kun ei enää nähtykään päivittäin, ja se joulutunnelma ja porukalla rummikubin pelaaminen oli aivan mahtavaa! :) Siskoni varmasti ilahtuisi kosmetiikkakalenterista, hän oli sellaista jo aiemmin katsellut, mutta ne oltiin ehditty myydä loppuun ennen kuin hän ehti hankkia sellaisen:(
Varmaan ne parhaimmat on kuusen koristelu aattoaamuna samalla kun tulee Joulupukin kuumalinja ja se, että olen saanut äidiltä niin kauan pyjaman lahjaksi kuin muistan ja odotan sitä aina innolla! :D
Yksi jouluaatto satoi paljon lunta. Mentiin mummon ja siskon kanssa tekemään lumitöitä ulos. Oli kauhean innokas ja jännittynyt olo kun piti odotella joulupukkia. Kuului kummia tömpsäyksiä ulko-ovelta...mitä ihmettä! Joulupukki oli käynyt sillä välin laittamassa lahjasäkit kuusen alle kun tulimme lumitöistä? Kumma kun pukkia ei oltu nähty,vaikka pappa oli sisällä vahtimassa! Joulun salaisuus.
Muistan hyvin ensimmäisen yhteisen joulun pikkuvelipuoleni kanssa. Hän jännitti pukkia niin kovasti että hänellä oli koko pukin vierailun ajan Julia-konehti suussa, hän ei uskaltanut edes purra tai nielasta sitä ennen kuin pukki lähti
Lapsena (ehkä vähän aikuisenakin ;)) lumiukko telkusta!
Joulussa on parasta se, kuinka koko laaja perheemme viettää yhdessä mökillä aikaa ilman kiirettä. Perinteikkäästi joulukuuseksi haetaan metsän hirvein näre ja nauru raikaa kun yritämme keksiä keinoja saada kuusenkoristeet mahtumaan ja pysymään näreen harvoilla vinoilla oksilla.
Uskoin lapsena tonttuihin, en joulupukkiin. Äiti laittoi paketteja aina tiettyyn kaappiin jemmaan ja sanoi että tontut hakevat ne ennen joulua. Kävin aina huolestuneena katsomassa olivatko paketit jo haettu, ja kyllä ne aina jossain vaiheessa sieltä hävisivätkin!
Parhain ja rakkain joulumuisto liittyy erääseen jouluyöhön, jolloin palasimme kotiin sukulaisten luota. Olin ehkä noin neljän-viiden vanha ja muistan kuinka sytytimme eteiseen valon ja siellä oli maailman ihanimmat vaaleanpunaiset samettiset nukerattaat. Ihanammat kuin olin edes uskaltanut toivoa ja ne joita luulin, etten sinä jouluna saanut. Oi joulua, kohta se on taas täällä :). Mukavaa joulunodotusta Sanni!
Samoin sinne Papu :) Voi noita nukkerattaita... <3 Mikään aikuisena lahjasta koettu ilo ei kyllä voita lapsen iloa kun hän saa jotain oikein toivomaansa... :)
Taisin olla viisivuotias, kun veli paljasti joulusaunassa, ettei joulupukkia ole olemassa :D se selitti paljon, miksi joulupukki näytti toisinaan naapurin sedältä ja toisinaan isä katosi johonkin juuri silloin, kun pukki tuli ;D
Mulle mieleen tuleva joulumuisto on se, kun sain lahjaksi ekan kännykän. Olin sitä pitkään ja hartaasti toivonut, kun kavereilla tietysti oli jo. Mun vanhemmat olivat laittaneet kännykän käyttövalmiiksi pakettiin ja voit varmaan vaan kuvitella mun ilmettä, kun yhtäkkiä yksi minulle osoitetuista lahjapaketeista alkoikin soida :D Mun isä siihen siis soitti huoneen toisesta päästä juuri, kun olin kyseistä pakettia käteeni ottamassa :) Oli kyllä mieluisa lahja silloin!
Hauska toteutus lahjalla :)
Ihana joulukalenteri! Paras joulumuisto on varmaankin se, kun siskoni oli matkustanut toiselta puolelta Suomea viettääkseen joulun kanssamme. Kukaan ei kertonut asiasta, joten yllätys oli lievästi sanottuna suuri kun avasin oven ovikellon soidessa! :-D ♥
Kyllä parhaimmat joulumuistot liittyvät tuohon nelijalkaiseen. Jokavuotinen perinne tarkkailla kaatuuko joulukuusi kun sitä pitkin yrittää kiivetä, teurastetaanko joulupallot ja häviääkö joulupöydästä lohet. Muutaman kerran on ollut varsin lähillä jo... :) Silti joulua ei ole ilman kissaa.
Viime joulu oli vähän erilainen joulu, kun vietin joulua poikaystäväni ulkomaalaisen perheen kanssa. Aattoa vietettiin rannalla 30 asteen helteessä, joten joulufiilis ei ollut ihan perinteisemmillään, mutta hauskoja ja erilaisia muistoja jäi! :) Perinteisimmistä jouluista muuistuu mieleen tietysti jouluruuat ja herkut, lumikinokset, kaunis hautausmaa, ja rento yhdessäolo perheen kesken, elokuvia katsellen ja kirjoja lukien ja joka välissä napostellen :D
Parhaat muistot liittyvät lapsuuden jouluihin. Se jännityksen nipistely vatsanpohjassa ,tärkeät ihmiset ympärillä ja lämmin tunnelma tekivät joulusta vuoden parhaimman juhlan.
Kolme vuotta sitten ensimmäinen yhteinen joulu mieheni kanssa, voi sitä jännityksen määrää <3 siinä meni käpykakku lattialle ja perintölautanen säpäleiksi, mutta ei se tunnelmaa pilannut!
Ei ihan varsinainen joulumuisto, mutta tuli tuosta joulukalenterista mieleen:
Aina pienenä kun minulla oli joulukalenteri (ei koskaan mitään suklaista, vaan ihan kuvakalenteri), niin "säästelin" aina niitä luukkuja mahdollisimman pitkään. Joko niin, että sitten sain ihanasti aukaista monta kerralla, tai joskus kun olin sattunut saamaan useamman kalenterin auoin luukkuja vielä tammikuussa! :D
Nykyään ne kalenterin luukut tuppaa ennemmin unohtumaan kuin että varsinaisesti niitä säästelisin... Tästä kuitenkin luulen että muistaisin aukoa luukut! :)
Lapsuuden jouluista muistan erään mukavan perinteen. Aatonaattona (illalla) tonttu oli käynyt jättämässä kaikille hieman etukäteen yhdet paketit ja paketeista löytyi yleensä uudet pyjamat tai pussilakanat :)
Yksi mukavimmista muistoista liittyy meidän itse luomaamme jouluperinteeseen; isän kanssa leivotaan aattona aina joku super öky-suklaakakku. Sit reseptiä etsitään ja fiilistellään aina etukäteen ja aattona se toteutetaan. Lahjojen availun jälkeen keitetään kahvit, syödään kakkua ja jutellaan ja kiitellään lahjoista.
Se kun lapsena heräsin siihen kun kotona tuoksui joulu ja kuulin kuinka äiti raahasi säkillistä joululahjoja kellarista pitkin eteistä kuusen alle. Oli hyvä mieli ja jännitti :)
Lämpimin joulumuisto on outoa kyllä joululta, jolloin olin sinkku ja sain tehdä ihan mitä lystäsin omassa asunnossani. Hankin vain itselleni mieluisia ruokia, nukuin miten sattui huvittamaan ja katsoin kaikki lällyimmät jouluun liittyvät elokuvat, mitä dvd:ltä tai televisiosta sattui löytymään. Saatoin lähteä yöllä pienelle kävelylle ihan vain katsomaan miten kaunis jouluvalaistu kaupunki on, miten hiljainen kaupunki on, eikä kukaan tullut humalassa iskemään. Keneltäkään ei tarvinnut saada mielipiteitä minkään tekemisen suhteen eikä minulta vaadittu mitään. Kokemuksena sinkkujoulu oli mahtava, enkä vierasta moista uudelleenkaan jos niikseensä sattuu!
Joulumuistoista nousee väkisinkin mieleen joulu '13 jonka piti olla eka joulu tuoreen vauvavahvistuksen kanssa mutta minäpä paukautin sairaalaan ja heräilin keinonukutuksesta ja sain tajuntaani takaisin lähempänä helmikuuta :P Se jouluun panostamisesta.
Niinpä päätin että jouluja siitä eteenpäin juhlitaan ihan erityisen jouluisasti o/
Yhtä muistoa ei voi nostaa yli muiden kun joulu yleensä on aina ihana, kimmeltävät valot
Hui, kuulostaa pelottavalta..! Onneksi heräsit!
Paras joulumuisto on toissa vuodelta, jolloin sain ensimmäistä kertaa juhlia joulua oman rakkaan kanssa. :)
Lapsuudesta mahtavia muistoja ovat kuusenhaut isän ja siskon kanssa. Mmonta kertaa on valoisassa ja hämärässä etsitty sitä yhtä tiettyä kuusta, kerran ajelimme mahdottomassa pakkasessa kelkalla useamman tunnin löytämättä mitään. Isä vei meidät tytöt kotiin lämpiämään ja kahvin jälkeen lähti itse vielä pimeään. Pianhan tuo tuli kauniin kuusen kanssa kotiin, taisi olla helpompaa ilman meitä pieniä "täydellisyyden" metsästäjiä :D
mulla on hyviä joulukosmetiikkamuistoja paljon. Teininä sain aina lahjaksi body shopin mangon tuoksuista vartalovoita ja huulikiiltoa. Se tuoksu sekoittuu mielessäni satsunan ja kanelin kanssa, ja kuuluu jouluun samalla tavalla kuin piparit ja glögikin.
Joskus varmaan jo 20 vuotta sitten (!! - hui..) mulla iski jano nukkumaanmenon joten hipsin keittiöön hakemaan vettä. Vanhemmat tupakoivat silloin vielä liesituulettimen alla, ja he paketoivat siinä samalla juuri sellaista pientä kosketinsoitin-pianoa. Arvelin heti että minun ei kuulunut nähdä asiaa, ja jotten olisi pilannut heidän hyvää Aatonvalvojaisiltaansa niin luikin äkkiä takaisin lastenhuoneeseen ja unohdin varmaan janonkin, kun olin niin jännittynyt jouluaatosta. Seuraavana päivänä koitin sitten olla oikein yllättynyt saadessani kyseisen pianon.
Vuosia myöhemmin kerroin vanhemmillekin että lahja oli kyllä paljastunut jo etukäteen. :D
Paras joulumuisto on muutaman vuoden takaa kun kokoonnuttiin koko suvun kesken aatto-iltana pelaamaan lautapelejä! :)
Minulle on jäänyt mieleen joulu n. 10 vuotta sitten, kun nykyisen avomieheni kanssa vaihdoimme lahjoja leikkipuistossa aatonaattoiltana, olimme silloin 16-vuotiaita ja seurustelleet vuoden verran. Sain mieheltäni lahjaksi Geisha-suklaarasian ja erittäin suloisen sydänkortin. Istuimme keinuissa jutellen myöhään iltaan, ja mietimme miten tulisimme selviämään tulevasta yhdestä päivästä, jolloin emme pääsisi näkemään toisiamme <3
Voi että <3
En muista minkäikäinen olin, kun jouluaaton joulusaunassa isosiskoni paljasti ettei joulupukkia ole oikeasti olemassa. Olin aika hämmentynyt sinä jouluna.
Paras joulumuisto taitaa olla ylipäänsä jouluaattoa edeltävät illat. Koko joulun ihanuus tuntuu silloin olevan vasta edessä ja nukkumaan mennessä on ihanan kutkuttava olo kun tietää että seuraavana päivänä on jouluaatto :)
Mahtava idea ja tilaisuus :) joulumuistoja on itse kullakin tietysti paljon, mutta itselle tuli ensimmäisenä mieleen nyt reilun vuoden vanhan koirani ensimmäinen joulu viime jouluna. Pieni mies oli varsin onnellinen kinkunpaloista ja possunkorvista mitä sai mutta riemulla ei ollut rajaa kun hän sai joulupaketin. Koiraherra pääsi itse repimään paketin ja paketista paljastui röhkivä possu, jokaisen koiran unelma. Koira valehtelematta monta tuntia leikki possun kanssa ja toi röhkivän vaaleanpunaisen olennon milloin kenenkin naamalle.. Kukaan ei kuitenkaan raaskinut ottaa possua talteen ja hiljentää röhkimistä kun toisella oli ilo ylimmillään
Ei varmasti <3 Täytyyhän nyt murrenkin saada tuoda esiin jouluilonsa :)
Lapsuuden parhaita joulumuistoja on joulukuusen hakeminen omasta metsästä aatonaattona tai aattoaamuna. Oli jännittävä lähteä metsään aikuisten kanssa. Omasta metsästä haettu kuusi tuoksui hyvältä.