Kävin eilen huoltamassa kynteni poikkeuksellisesti Maarianhaminassa, koska en ehdi enää ennen reissuun lähtöä vakkaripaikkaani Tampereelle.

"Onpa sinulla terävän muotoiset kynnet!" sain kuulla. "Vad du har spetsiga naglar...!"

Nythän kaikilla ilmeisesti kuuluu olla neliöön viilatut kynnet. Mutta että omani olisivat terävät..? Itse pidän muotoa luonnollisen ovaalina. Session aikana kynsieni muotoa luonnehdittiin vielä useaan otteeseen adjektiiveilla outo ja erikoinen. Vähän huvitti kun mielessäni ajattelin mitä rouva sanoisi, jos näkisi kynteni luonnontilassa vääntyneinä ja lapion muotoisina...! ^_^ Nythän ne olivat sentään suorat ja toisen kynsiammattilaisen muotoon viilaamat.

Kynnenlaittaja tunnusti geelauksen päätteeksi, ettei osaa (!!) viilata tämän muotoisia kynsiä. "Niistä tulee kuitenkin neliön muotoiset". Ooo-kei. Niinpä kynteni jätettiin kokonaan viilaamatta.

Mielenkiintoinen ja erilainen kynsihuoltokokemus.

Kynnenlaittajia on monenlaisia... Hauska päästä kertomaan tätä tarinaa ja näyttämään kynsiä sitten elokuussa vakkarilaittajalleni. :) Ehkä kynteni hänenkin mielestään ovat oudot, mutta hän vain on tahdikkaampi eikä lauo asiaa päin asiakkaan naamaa..? :D

....ja eikös sitten keskisormen kynsi jäänyt tänään yhden vetolaatikon väliin ja katkennut. :(

Kynsillä Essien herkullinen Status Symbol. Sain tämän joskus vuosia sitten ja nyt vasta laitoin ensimmäistä kertaa - uskomattoman kiiltävä pinta ilman päällyslakkaa...!

.

* * Minun piti tänään pitää vapaapäivä bloggauksesta mutta teki sitten kuitenkin mieli jakaa tämä pieni mitätön kohtaus eiliseltä ;) On se vain vaikea pysytellä pois koneelta vaikka kuinka päättää että tänään pidän välipäivän. No, tällainen lyhyt ja nopea vain...! ^_^ * *

Aika rientää ja kesä valuu eteenpäin kuin hiekka lasissa...

Kesäarvontatuotteita on vielä mukava laatikollinen jäljellä. Tänään niistä lähtee arvottavaksi joukko aurinkotuotteita + itseruskettavia.

Tämän kesän sää näkyy selvästi suosivan itseruskettavia, mutta toivotaan että aurinkosuojatuotteillekin tulisi vielä tarvetta. :)

Terveiset sateisesta Maarianhaminasta ;) Tänään luvassa mm. kesäteatteria sateenvarjon alla... No ei olekaan. Peruttu sään takia. Höh.

Arvottavana seuraavat setit:

1. Lumene:

* Itseruskettava ja kosteuttava voide kasvoille

* Kevyesti päivettävä itseruskettava ja kosteuttava voide kasvoille ja vartalolle

* Heleyttävä BB-vartalovoide (tuo iholle sävyä joka lähtee pois pesussa)

2. Biosolis:

(luonnonkosmetiikkaa, fysikaalinen aurinkosuoja)

* Aurinkosuojaöljy vartalolle SK 6

* Aurinkosuojavoide kasvoille ja vartalolle SK 15

* Itseruskettava Spray

Aurinkosuojaöljyä ja -voidetta minulla on kaksin kappalein. Toisia on testattu muutaman kerran viime kesänä (juttu täällä), toiset ovat avaamattomat. Itseruskettavaa on yksi kappale, avaamaton. Arvon kaksi settiä, toisen itseruskettavan kera, toisen ilman.

3. Korres

Sävyttävä aurinkosuojavoide kasvoille SK 50.

Sisältää aitoa luonnonjogurttia. UV-suoja sekä kemikaalinen että fysikaalinen.

Voiteesta kerrotaan näin: "Runsaasti luonnollista laktoosia, proteiineja, mineraaleja ja vitamiineja sisältävä jogurtti lisää ihon ylimpien kerrosten vesipitoisuutta ja raikastaa sitä. Pihatataruute, joka sisältää runsaasti flavonoideja, suojaa ihon säikeitä infrapunasäteilyltä, kiinteyttää sitä ja vähentää näkyviä juonteita sekä estää auringon aiheuttamia ennenaikaisia ikääntymisen merkkejä. Aloe vera yhdessä B5-provitamiinin kanssa rauhoittaa, kosteuttaa ja vahvistaa ihon vastustuskykyä."

Arvonnan tuotteet on saatu blogin kautta.

*

Tällä kertaa ajattelin vaivata teitä kysymyksellä. Karkkipäivä-blogilla tuntuu olevan monen eri tyyppisiä lukijoita, tai lukijoita, jotka lukevat blogia eri syistä. Osa kertoo lukevansa vain ruokajutut, osa kommentoi palaavansa aina kun on matkajuttuja (etenkin Kreikkaa ;)), osa on uskollisia kosmetiikkalukijoita ja skippaa muut jutut. Osa lukee kaiken :)

Nyt haluaisin kuulla, millainen lukija sinä olet.  

Mitä juuri Sinä luet Karkkipäivässä? Kuulutko tietyn aihealueen lukijaryhmään vai oletko kaikkiruokainen?

Osallistut arvontaan vastaamalla ylläolevaan uteluun ja kirjoittamalla kommenttiin minkä settien arvontaan haluat osallistua. Kaikkien arvontaan saa osallistua. :)

Osallistumisaikaa on torstaihin 9.7. kello 24.00 saakka.

*

Kesäarvonnat jatkuvat elokuussa - - maanantaina tämä nainen poistuu jälleen Suomen rajojen ulkopuolelle ja palaa heinäkuun lopussa. :) Toivottavasti silloin on vielä Suomen kesää jäljellä! Hyvällä tuurilla se Kunnon Kesä alkaa vasta sitten ;)

Nyt kun hiukseni ovat viileän sävyiset, olen muokannut pesu- ja hoitorutiinin sen mukaiseksi.

Viileää sävyä on tunnetusti haastavaa pitää yllä, ja useimpien hiukset lähtevät tarmokkaasti kellertymään ilman vastatoimenpiteitä.

Omiin toimenpiteisiini kuuluu violettisävyinen shampoo sekä hoitava kevytsävy. Hiukset ovat pysyneet ihan mukavasti viileinä, lukuunottamatta tyveä, jonka jo kampaaja totesi olevan itsepintaisen lämmin. Sävytteellä olen saanut senkin alueen "aisoihin", vaikka yhtä viileä se ei ole kuin pituudet.

Viime kesänä hetken mielijohteesta ostamani Lushin Daddy-O on nyt päässyt kunnolla käyttöön. (En oikein tiedä miksi sen alunperin ostin... ehkä ajattelin että se kirkastaa kullankin sävyistä tukkaa..? Outoa logiikkaa.)

Daddy-O kirkastaa vaaleita hiuksia sitruunan avulla, ja shampoon violetti pigmentti taittaa hiusten keltaisuutta. Tai niin olisi ainakin tarkoitus. En oikein tiedä miten tehokkaasti shampoo tuotetyyppinä toimii tässä tarkoituksessa, sehän viipyy hiuksissa lopulta niin lyhyen aikaa. Tuntuu jotenkin epätodennäköiseltä että sitruunamehu tai väripigmentit ehtisivät tehdä hiuksessa juuri mitään 30 sekunnin vaahdotuksen aikana. Siksi pyrin itse antamaan shampoon vaikuttaa hiuksissa hetken ennen huuhtelua.

Miten te muut "hopeashampoiden" käyttäjät teette..?

Kommentoin Daddy-O'n tuoksua jo viime kesänä, jolloin kutsuin sitä kiltisti "hieman itämaiseksi ja voimakkaaksi". Nyt kun tuote on säännöllisessä käytössä, on sanottava, että tuoksu on totaalista päänsärkykamaa. En ole kuunaan käyttänyt mitään näin voimakkaan tuoksuista kosmetiikkatuotetta - paitsi Lushin Godiva-saippuaa. Kuulostaa varmasti liioittelulta, mutta Daddy-O'lla pestessä tuntuu, että tuoksu nousee ihan päähän. Alkaa pökerryttää.

Oikeastaan en pidä Daddy-O'ssa muusta kuin sen hyvästä vaahtoavuudesta. Ja ulkonäöstä. ;) Tykkään Lushin pakkauksista.

Seuraavaksi ostan varmaan kauneusbloggaajakollegoiden suosikkihopeashampoon, Fudgen Clean Blonden.

Koska Daddy-O jättää hiukset hitusen takkuisiksi (on siis hyvin pesevä), suoritan kakkosvaahdotuksen Yves Rocherin Nutritionilla joka on hoitavampi shampoo. Yleisesti on tietysti hoitoaineen tehtävä silottaa ja selvittää hiukset, mutta minä tykkään siitä, että hiukset ovat selvähköt jo shampoon jälkeen. Eli pidän sopivasti hoitavista shampoista.

YR:n Nutrition on sillä rajalla, että se on yksinään vähän liiankin hoitava (ja myös pesuteholtaan mieto), mutta esimerkiksi Daddy-O'n kaltaisen pesevämmän shampoon kanssa yhdessä käytettynä toimii minulla ihanteellisesti.

Kakkosvaahdotus on muuten mielenkiintoinen aihe - minulle se on aina ollut itsestäänselvyys, hiukset kuuluu vaahdottaa ja huuhdella kahdesti, mutta toiset pitävät kakkosvaahdotusta aivan turhana eivätkä ymmärrä sen funktiota lainkaan. Tästä oli muistaakseni keskustelua jossain aiemmassa postauksessa.

Joskus bloggaajana saa aivan erityisen sopivia, etten sanoisi räätälöityjä tuotetestaustarjouksia.

Olisin muutenkin ollut hankkimassa jotain shampoota tehokkaampaa sävyntaittajaa, vähintään violettipigmenttistä hoitoainetta, mutta ennenkuin ehdin liikahtaakaan kaupan suuntaan, oltiin PR-tahoilla jo huomioitu vaihtunut hiusten värini. Sähköpostiini hulahti tarjous kokeilla kylmän sävyn ylläpitoon Goldwellin Soft Color -vaahtosävytteitä ja saman sarjan sävyttäviä muotoiluvaahtoja.

No mikäpäs siinä :)

Minulle lähetettiin Soft Color kolmessa sävyssä; 10V, 10BS ja REF sekä Color Styling Mousse sävyissä 9P ja REF.

Soft Color -vaahtosävytteiden reseptit on uusittu viimeksi puolitoista vuotta sitten, ja niistä tehtiin entistä hoitavampia ja koostumuksesta kermaisempi. Tiedotteen mukaan 10 V (Violet) on suosituin sävy lämpimien sävyjen neutralointiin. 10BS on Beige-Silver  ja REF taas on yhtä kuin Refreshener For Highlights eli tarkoitettu raitojen kirkastukseen. REFiä ja BS:ää en ole vielä kokeillut.

Kaikkien vaahtojen sävyt ovat hyvin samanlaiset, mutta ilmeisesti niissä on hiuksissa kuitenkin jotain eroa. Beige-Silverin voisi kuvitella sopivan tummemmalle vaalealle. Millähän tavoin raitojen kirkastaja sitten eroaa 10V:stä eli "yleisvioletista"...?

Ensimmäinen kokeilukerta 10V:llä ei tuottanut minkäänlaista tulosta, vaikka annoin vaahdon vaikuttaa 30 minuuttia. Sävyä neuvotaan pitämään hiuksissa 5-15 minuuttia, mutta "a deeper result will be achieved with longer processing times". Seuraavilla kerroilla neutraloiva vaikutus on kuitenkin ollut havaittavampi, ja olen ollut tuotteeseen tyytyväinen. Olen käyttänyt sävytettä joka toisen pesun yhteydessä. Seuraavalla kerralla kokeilen REFiä.

Vaahto muuten tuntuu hiuksissa aivan ihanalta, koostumus on tosiaan ylellisen kermainen ja liukas. Tällä ei saa hiuksia takkuun. Oikeastaan sävyte tuntuu enemmänkin  hoitoaineelta. Siellä onkin parit tehokkaasti silottavat, liukastavat kvatit mukaanleivottuina; steartrimonium chloride (aka quaternium-10) ja behentrimonium chloride. Tämän parivaljakon voi bongata useista silottavista, hyvin selvittävistä hoitoaineista.

.

Loppuun vielä tilannepäivitys muotoilutuotehaasteen tiimoilta:

Tällä hetkellä suosikikseni on muodostumassa Uniquen suolavesisuihke. Tosi kiva tuote; kosteisiin/pyyhekuiviin hiuksiin laitettuna suihke ei jätä minkäänlaista tuotetuntua, korostaa vain kiharoita kevyesti ilman tahmeutta tai jäykkyyttä. Kuiviin hiuksiin suihkutettuna suihke tuo autenttista "tulin juuri tuuliselta merenrantakävelyltä" -fiilistä. Suolaveden tuoma tahma ja kevyt karheus on sopivan mietoa, jotta se ei jätä hiuksia ällöttävän tuntuisiksi, mutta kuitenkin riittävä jotta hiukset tuuheutuvat. Suihke ei jätä hiuksia jäykiksi kuten muutama aiemmin kokeilemani suolavesisuihke.

Haasteen tuotteista kokeilematta on enää yksi. Mutta koko kesä näitä käytellään, tarkoitus on löytää suosikki nimenomaan pitkäaikaisemmalla käytöllä. Muutama testikerta ei aina kerro koko totuutta. :) Katsotaan seisooko Uniquen suihke voittajapallilla elokuun lopussa :)

*

P.S. Schollin hemmottelusetin jaloille voitti Paula. Onnittelut ja ei kun raspailemaan! ^_^

Misellaarivedet ovat ilmiönä kuin "uusi BB-voide". Niitä hypetetään, kuluttajat haluavat niitä (koska kaikki puhuvat niistä) ja jokainen itseään kunnioittava, trendejä seuraava kosmetiikkamerkki on lisännyt sellaisen valikoimaansa.

Viimeisimpien joukossa Mádara.

Sain tuotteen testiin merkin maahantuojalta.

Misellaari/misellivesille ja BB-voiteille ei ole yhteistä ainoastaan suuri hype ja räjähdysmäinen suosio. Ne ovat samankaltaisia myös siinä mielessä, että kummatkin ovat jo olemassaolevan tuotetyypin eteenpäinkehittelyä; BB-voiteet ovat sävyttäviä päivävoiteita hieman peittävämmällä koostumuksella ja misellaarivedet ovat kasvovesiä voimakkaammin puhdistavilla ainesosilla täydennettynä.

Kuten aiemmin todettua, en kuulu itse misellivesien kuluttajiin, enkä koe, että ne täyttävät lupauksensa poistaa iholta kaiken meikin ja lian. Sitä ne eivät minun ihollani tee; en tiedä kuinka monta vanulappua tulisi käyttää jotta kasvot tulisivat puhtaiksi. Siinä neljän jälkeen jo kyllästyy ja huuhtaisee ihon kunnon putsarilla ja vedellä, menee huomattavasti nopeammin.

Olen testannut useita misellivesiä ja kaikki toimivat meikinpoistajina yhtä heikosti, lukuunottamatta Garnierin misellivettä jolla silmämeikki lähtee oikein tehokkaasti ja miellyttävästi. Kasvomeikkiä ei sekään jaksa poistaa, tai sanotaan, että olen luovuttanut neljännen vanulapun kohdalla.

Mádaran Micellar Water edustaa luonnonkosmetiikan versiota. Se poistaa meikin yhtä heikosti kuin muutkin, mutta tuntuu iholla miellyttävältä eikä kuivata. Iholle jää hieman tuotetuntua, mutta ei ikävän nahkeaa tunnetta.

Korostan jälleen, että misellivesien puhdistava ominaisuus toimii heikosti minun ihollani, enkä halua yleistää sitä - vaikka kiistatta tämän tyyppinen tuote ei millään mittareilla ole sieltä puhdistavimmasta päästä putsareiden joukossa. Kokemusten perusteella misellivedet kuitenkin täyttävät lupauksensa useilla kuluttajilla ja moni kokee meikinkin lähtevän oikein hyvin.

Minä käytän misellivesiä aamuputsareina poistamaan kasvoilta unihiet ja möhnät. Siinä hommassa misellivesi on oikein passeli. Luulen tosin, että tavallinen kasvovesi toimii tarkoitukseen kohdallani ihan yhtä hyvin. :) Misellivedestä kenties jää vain psykologisesti puhtaampi tunne... ;)

Mádara Micellar Water inci:

aloe barbadensis leaf juice

rosa damascena flower water

hamamelis virginiana leaf water

glycerin

paeonia lactiflora root extract

benzyl alcohol

caprylic/capric glucoside

sodium pca

xylitylglucoside

propanediol

potassium sorbate

anhydroxylitol

lactic acid

xylitol

aroma

sodium hyaluronate

phragmites communis extract

poria cocos extract

rhamnose

glucose

glucuronic acid

Muuten - tässä on mun tämänhetkinen "kuvausstudio" :D

Missä sitä ottaa kuvat kun ei ole valoboksia eikä mitään järkevää neutraalia taustaa... No, esimerkiksi parvekkeella ja taustaksi ainoa riittävän suuri valkoinen vaate; toppatakki. Luovuus kehiin. :)

.

The Body Shopin tuoksuarvonnassa voitti Katri. Onnittelut! :) Voittajaan on otettu yhteyttä.

Eli Maarianhaminan uudet ravintolat, osa 2:

Kvarter 5.

Maarianhaminan lupaavimmalta kuulostava uutuusravintola kantaa nimeä Kvarter 5, ja on osa täysin uudistettua Pommern-hotellia kaupungin ydinkeskustassa. Hotellin sisäänkäynti on Norragatanin puolella, ravintolaan pääsee myös Ålandsvägenin puolelta omasta sisäänkäynnistä (kuvassa).

Vanhaan Pommern-hotelliin liittyy mukava ruokamuisto; hotellin silloisessa ravintolassa tarjoiltiin ihan paras lounas. Pommern sijaitsee lähellä vanhaa työpaikkaani, ja ehdin sinne ja takaisin juuri sopivasti lyhyen ruokikseni aikana. Oli aina viikon kohokohta käydä siellä lounaalla, joka päivälle tämä luksus ei kuulunut. Tuohon aikaan söin vielä leipääkin ja talon oma sekaleipä oli aivan legendaarista mehevyydessään ja herkullisuudessaan. Kosteaa ja mureaa... Tai olla siirappiakin taikinassa. ;) Jos lounaalle tuli vähän myöhemmin, oli talon leipä useimmiten jo lopussa. Se harmitti joka kerta. :)

Sitten tähän päivään.

Hotelli Pommern on uusittu ja uudelleenrakennettu niin perusteellisesti ettei sitä käytännössä enää samaksi hotelliksi tunnista. Ei tullut otettua aulasta kuvia mutta kovin oli hieno ja freesi. Hyvin erityylinen kuin Maarianhaminan muut hotellit.

Kvarter 5 -ravintola haluaa profiloitua vähän parempana paikkana viinikellareineen ja lounge-konsepteineen, ja kilpailee tyylillisesti Maarianhaminan suosituimman ravintolan Indigon kanssa. Paitsi että tunnelmaltaan ja interiööriltään paikka ei valitettavasti voita Indigoa, ravintola henkii liikaa hotellin aulaa ollakseen sopivan intiimi ja tunnelmallinen. Ravintolasta on suoraan näköyhteys hotellin aulaan, ja pöytään istuessaan voi sielunsa silmin nähdä aamiaisbuffaan jonottavat hotelliasiakkaat.

Vanhan hotelli Pommernin makoisa leipä on tietysti historiaa, mutta ravintolassa on tarjolla uusi klassikko; aivan sairaan hyvää siemennäkkileipää!

Myönnän, että tyhjensin koko lautasen, seuralaiselleni Lenitalle ei niin maistunut. Kysyin tarjoilijalta näkkärin kokoonpanon, ja siinä on spelttijauhoa, pellavan-, kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä. En potenut huonoa omaatuntoa speltistä. ;)

Tilasin alkuruoaksi kampasimpukkaa. Annokseen kuului myös kinkkua, jonka pyysin jättämään pois.

Ruoan saapuessa pöytään kulmakarvat vähän nousivat; kaksi kampasimpukkaa. Annoksella oli kuitenkin hintaa 12,90€. Lihaelementin jäädessä pois lisätään annoksiin tietysti muuta raaka-ainetta (tässä tapauksessa oletus oli luonnollisestikin enemmän simpukkaa), mutta sain annokseni ainoastaan pienempänä versiona.

Kuten jotkut vanhemmat lukijat saattavat muistaa Englannin maaseudulla sattuneesta ravintolavälikohtauksesta, olen tarkka ruoan hinnan ja laadun (laatuun kuuluessa myös kohtuullisen annoskoon) kohtaamisesta, ja ilmaisen kyllä tyytymättömyyteni jos on tarve.

Kysyin tarjoilijalta, eikö hänestäkin 12,90€ ollut aika kova hinta kahdesta kampasimpukasta. Tarjoilija oli samaa mieltä ja pahoitteli ettei annokseeni oltu lisätty ruokaa vastaamaan poistettua kinkkua. Ilmoitin suoraan odottavani alennusta. Ja sen sain; neljä euroa. :)

Pääruoaksi tilaamani ahven oli moitteeton ja maukas annos. Kalaa oli tarpeeksi ;)

Lenita tilasi talon purilaisen ja vaikutti tyytyväiseltä.

Minulle ruoan kanssa suositeltu itävaltalainen punaviini oli oikein hyvää. Pyysin poikkeuksellisesti punkkua koska sitä teki mieli, mutta kaikissa paikoissa ei aina ole kalalle sopivaa punaviiniä. (Kuten vaikkapa Köketissä, jonka suppea viinilista käsittää vain kolme punaviiniä.)

Täytyy joskus tulla Kvarter-vitoseen ihan asiakseen maistelemaan viinejä (kun niin mainostavat viinivalikoimansa laadukkuutta) ja kokeilemaan päivittäin vaihtuvia pikkuannoksia (joita tällä kertaa ei kutsuta tapaksiksi ;)), joita voi tilata naposteltavaksi suoraan viinibaarissa. Pikkuannosten lista näkyy ainoastaan paikan päällä, ei netissä.

Kokonaisuutena ruoan puolesta oikein hyvä kokemus, mutta tunnelmallisesti lattea. Hotelli-fiilistä ei päässyt karkuun.

Kuten sanottua, täytyy tulla joskus uudelleen, vaikkapa pimeään vuodenaikaan. Jospa hämärä toisi luonnostaan tunnelmaa ;)

*

Loppuun vielä pizzavinkki:

Länsisatamassa sijaitsevan Pub Albinin (sijaitsee vierasvenesataman laiturilla) tämän kesän uutuus, kasvispizza Grönt E Skönt, on parhaita kasvispizzoja joihin on tullut vuosien varrella törmättyä.

Itse en vehnäpizzaa syö, mutta täytteet tuli kyllä maisteltua äidin ja siskoni lautasilta. :)

Virkistävän erilainen ja raikas kokonaisuus: parsaa, keltajuurta, fetaa ja paahdettua mantelia.  En ole ennen mantelia pizzassa nähnyt, mutta toimii mainiosti. Makea keltajuuri sopii täydellisesti suolaisen mantelin ja fetan seuraan, ja kokonaisuutta raikastaa parsa kera tuoreiden salaatinlehtien. Kaikki olivat samaa mieltä: ihan kymppi setti!

Albinissa on muutenkin hyvät pizzat ja sijainti on lyömätön - länsisataman ravintolat ovat paras paikka nauttia auringonlaskusta. :)

Tänään vuorossa kesähemmottelua jaloille.

Arvottavana muhkea setti Schollin Velvet Smooth -tuotteita, kirsikkana kakun päällä Essien kynsilakka.

Setti sisältää seuraavat tuotteet:

* Velvet Smooth -päivävoide

* Velvet Smooth -yönaamio

* Velvet Smooth -seerumi

(luit oikein: jaloillekin voi olla seerumi :D)

* Velvet Smooth -rullaraspi

* Velvet Smooth -jalkakylpy

* Essie Muchi, Muchi -kynsilakka

Osallistut arvontaan simppelisti jättämällä kommentin tähän postaukseen. Voit vaikka kertoa, minkä väristä lakkaa sinulla on varpaankynsissä, jos nyt lakkaa sattuu varpaissa olemaan :)

Jätä kommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.

Osallistumisaikaa on maanantaihin 6.7. kello 24.00 saakka.

.

Sain setin kokeiltavaksi itsellenikin (teille kuitenkin oma, käyttämätön paketti :)), ja tässä kokemuksia.

Päivävoide on koostumukseltaan ohutta ja aika vesimäistä. Kosteuttaa kiitettävästi, mutta ei juuri pehmennä. Sopii siis "tavallisen" kuntoisille jaloille joissa ei ole kovettumia. Monen kuluttajan mieleen on varmasti voiteen nopea imeytyvyys (josta saa kiittää incissä toisena olevaa alkoholia), tätä voi siis nimensä mukaisesti laittaa päiväksi ja vetää sukat pian jalkaan voitelun jälkeen.

Yönaamioksi nimetty voide on yhtä kuin rasvaisempi, täyteläisempi ja pehmentävämpi voide. Tämä sopii minunkin korppujaloilleni, vaikka ei pehmentävyydeltään ole sitä ihan kaikkein tehokkainta luokkaa. Ainesosista ei löydy esimerkiksi karbamidia, joka on kovettumia pehmentävien jalkavoiteiden tehoainesosia. Velvet Smooth -yövoiteessa on sen sijaan pehmittäjinä mm. manteliöljyä, auringonkukan siemenöljyä ja mineraaliöljyjä.

Seerumia en oikein ymmärrä.

Tuote lupaa tehokosteutusta erittäin kuivalle iholle, mutta mielestäni inci ei tue lupausta: veden jälkeen seerumissa on glyserolia, joka kyllä on kosteuttava aine, mutta sitten tuleekin jo viskositeetinsäätäjä ja säilöntäaine fenoksietanoli. Fenoksietanolia saa olla kosmetiikkatuotteissa maksimissaan 1%, joten sen jälkeen tulevia ainesosia on vain 1% tai alle. Seuraavana tuleva saccharide isomerate on humektantti, joka kenties toimii tehokkaasti alle yhdenkin prosentin pitoisuudella, siihen osaa vastata vain kosmetiikan kemisti. Mutta seuraavana on kuivattava alkoholi, sitten koostumuksen paksuntaja ja sitten hajuste. Ei kuulosta järin "tehokosteuttavalta" cocktaililta. Seerumin vetinen ja nopeasti ihoon katoava koostumus kertoo, ettei siinä voi olla kovin suurta pitoisuutta glyseroliakaan. Korkea glyserolipitoisuus tekee tuotteesta tahmean tuntuisen iholla.

Minun jalkapohjieni kuivuus on sitä tyyppiä, joka vaatii nimenomaan rasvamaisia tuotteita. En koe seerumin tekevän iholleni mitään. Kenties se tuo jonkinlaista lisäkosteutusta ihoon päivävoiteen alla käytettynä, mutta en keksi millainen ihotyyppi siitä hyötyisi. Kuiva, joka ei kuitenkaan ole kovettunut...?

No, itse valitsen tästä porukasta mieluiten rasvaisen yövoiteen. :)

Rullapäinen automaattiraspi on sähkökäyttöinen. Timanttikiteitä sisältävää rullapäätä on saatavana kolmella eri karkeusasteella; normaali, hienojakoinen ja erittäin karkea.

Raspaus on minulle jokakuukautinen rutiini, joten tämä laite oli mielenkiintoista testata. Pärjäisikö se manuaaliraspille?

Velvet Smooth -raspissa on turvatoiminto, joka pysäyttää rullapään, jos laitetta painetaan iholle liian voimakkaasti. Raspilla ei siis voi vahingossa painaa niin kovaa että iho vaurioituu.

Odotin, että automaattiraspi tuntuisi iholla voimakkaammalta kuin manuaalinen, mutta tunne olikin päinvastainen. Velvet Smooth -rullapää tuntuu oikein miellyttävältä ja hellävaraiselta (kokeilin normaalikarkeudella). Minun dinosaurusnahkaani sai käsitellä rullalla yhtä kauan kuin manuaaliraspilla samaan tulokseen.

Ehkä olen itse enemmän "toiminnan ihminen" :D ja tykkään tunteesta, kun kovettumia saa hinkata niin että tuntuu. Siksi valitsen itse manuaaliraspin, vaikka sähkökäyttöinen raspi teki yhtä hyvää jälkeä vähemmällä vaivalla (aikaa tosin meni yhtä kauan).  Tavallisen raspin etuna on kokokin - vie vähemmän tilaa toilettilaukussa. ;) Rullapääraspaus on kuitenkin todennäköisesti iholle paljon hellävaraisempi ja kaikin puolin "terveellisempi" käsittely kuin minun raivokas hinkkaamiseni.

Kenelle? Hifistelijöille, jotka tykkäävät käyttää ihonhoidossaan laitteita. :)

Pahoittelen jos seuraava kuva on liian inhorealistinen jonkun sietokyvylle.

Päkiäni ennen ja jälkeen Velvet Smooth -käsittelyn. Kuten näkyy, jalkapohjani ovat todella rutikuivat ja päkiän iho paksu ja kova.

Jotenkin huvittaa aina, kun vertaan minun ja misterin jalkapohjia. Äijää on siunattu mitä sileimmällä jalkapohjaniholla, ihan kuin vauvan iho...! Ei minkäänlaisia paksuja, kovettuneita kohtia, ei edes kuivuutta. Käsittämätöntä että jollain miehellä voi olla tuollainen iho jalkapohjissa. Mr. Karkkipäivä - born with natural Velvet Smooth skin... ;)

P.S. Mun suosikkituote Schollilta on kautta aikojen ollut rehellinen Kantapäävoide. :) Siinä on 25% karbamidia - johan pehmenee! :)

On tuotteita, jotka vain ovat lajissaan parhaita. Erottuneet joukosta kuin ne kuuluisat jyvät akanoista.

Testaan vuosittain massoittain tuotteita, joista suurin osa on "ihan hyviä", osa erinomaisia tai jopa loistavia. Palatessani aikojen päästä ko. tuotteeseen, voi fiilis olla erilainen. Mutta joidenkin kohdalla fiilis vain vahvistuu. Sitä ihan hätkähtää, "Niin siis tämä tosiaan ON näin hyvä..!"

Tällaisia aina-luotettavia kestosuosikkeja on elämässäni kulkenut mukana jo ennen kosmetiikkamyyjän ja blogin mukanaan tuomaa massatestausta. Ikuisuuslemppareihin kuuluvat mm. Sebamedin pesuneste, Blistexin ja Carmexin purkkihuulirasvat sekä Maybellinen vihreä, asetoniton kynsilakanpoistoaine.

Parhaita tuotteita on kiva aina välillä nostaa esiin ja muistuttaa niiden verrattomuudesta. Vaikka tämänkin postauksen tuotteet olen hehkuttanut Karkkipäivässä jo aiemmin, joka vuosi tulee uusia lukijoita jotka eivät tiedä mitään vanhoista ihkutuksista. :)

Uudelleennoston arvoisia tuotteita ovat olleet mm. Korresin shampoo, Sanctumin hoitoaine sekä Kicksin Skin Treat -tuotteet. Legendaarisesta Urban Decayn Primer Potionista puhumattakaan.

Tällä kertaa nostan esiin yhden maailman parhaista käsivoiteista sekä fantastisen hiustenhoitoaineen.

Vaikka olenkin siirtynyt pääsääntöisesti luonnonkosmetiikan käyttäjäksi, on edelleen joitain  normikosmetiikan tuotteita, joiden koostumukset ylittävät miellyttävyydessään ja toimivuudessaan luonnonkosmetiikan. Yksi tällainen tuote on käsivoide. Vaikka luonnonkosmetiikan merkeilläkin on todella hyviä käsivoiteita, yksikään niistä ei ole niin täydellinen kuin Clarinsin Hand and Nail Treatment.

En ole kuullut kenestäkään, joka ei olisi Clarinsin käsivoidetta kokeiltuaan ihastunut siihen. Koostumus on vain jotain niin ylivertaisen hemmottelevan ihanaa että ei ole toista yhtä täydellistä käsien hoitajaa tullut vastaan. Voide samalla kosteuttaa tehokkaasti tuntumatta vetiseltä ja ravitsee tuntumatta liian rasvaiselta.

Koostumus on jämäkän täyteläinen ja liukuu iholla hyvän tovin niin että kynsinauhatkin saa hierottua perusteellisesti. Tuoksu on mieto ja viehättävä. Voiteen imeydyttyä iholle ei jää yhtään rasvainen tai tahmea tunne, mutta iho tuntuu silti syväravitulta ja suojatulta. Iho on sileä ja pehmeä.

Niin parhautta että en voi kuin antaa ihailevat aplodit tämän voiteen kehittäjälle. Voide kuuluukin käsittääkseni Clarinsin klassikoihin ja on ollut valikoimassa monet vuodet, en edes tiedä kuinka pitkään.

Itse tutustuin voiteeseen töissäni kosmetiikkaliikkeessä ja olin kerralla koukussa. Tämänhetkisen kappaleeni olen saanut joululahjaksi miehen perheeltä - ihan sattumalta, eivät edes tienneet että kyseessä on yksi suurimpia lemppareitani :)

Muita törkeän hyviä käsivoiteita ovat Crabtree & Evelynin Hand Therapy ja Elizabeth Ardenin 8 Hour Cream Intensive Moisturising Hand Treatment, nämä kuitenkin itselleni parempia talveen.

Sitten hiustenhoitoaineiden aatelistoa.

Kaavin tuubista viimeiset loppuun eilen, siksi Edward Scissorhands -käsittely ;)

Vakiolukijoilleni tuttu tuote, arvelen: Yves Rocherin silikonittoman Botanical Expertise -hiustuotelinjan Nutrition (tai Nutri-Silky, kummalla nimellä tätä nyt haluaa kutsua) -hoitoaine. Aivan yhtä loistava on saman sarjan Reparation/Nutri-Repair -hoitoaine. Nutrition on tarkoitettu kuiville, Reparation erittäin kuiville ja vahingoittuneille hiuksille. Niiiiiin loistavia hiustuotteita että ihan hyrisen.

Olen kokeillut sarjasta nämä kaksi hoitoainetta, ja voisin niiden perusteella veikata, että myös sarjan värikäsiteltyjen hiusten hoitoaine on yhtä hyvää. Näissä on se aiemmin hehkuttamani, hämmentävän onnistunut luonnollinen koostumus ilman silikoneja - on siis täysin mahdollista saada supersilottava ja pehmentävä tulos ilman synteettisiä ainesosia. Kaikki sertifioidun luonnonkosmetiikankaan valmistajat eivät siihen pysty. Fantastista tuotekehittelyä Yves Rocherilta.

Olen kokeillut sarjasta myös Nutrition-, Reparation- ja Couleur -shampoot, jotka myöskin ovat erittäin hyviä, tosin jonkun makuun kenties liiankin hoitavia ja hellävaraisesti peseviä.

Täytyy sanoa että pikkuisen harmitti kun tuo Nutrition-tuubi loppui, koska minulla ei tällä hetkellä ole Maarianhaminan asunnolla muuta hoitoainetta kuin Alverden. Eikä Alverde valitettavasti pärjää loistohoitoaineiden kilvassa....

*

Yves Rocherista puheen ollen... this just in:

Nyt sitä kesän limited edition -hohdepuuteria on vihdoin saatu lisäerä Suomeen.

YR:n yhteyshenkilön arvion mukaan uusi erä riittää pariksi viikoksi. Erä tulee myyntiin Yves Rocherin verkkokauppaan maanantaina 6. heinäkuuta. (Toivottavasti tämä nyt tällä kertaa pitää paikkansa ;)).

Edit. 6.7. Puuteri oli tullut myyntiin tänään klo 12 jälkeen, tässä suora linkki tuotetta etsiville.

Seglinge.

Pikkuinen saari Kumlingen kunnassa, Ahvenanmaan itäisessä saaristossa.

Kuka aavistaisi mitä traumoja tämäkin paikka voi jollekulle aiheuttaa.

Asukasluku: 40. Tai melkein, seglingeläisten mukaan.

"Olisi helppoa esitellä jokainen seglingeläinen, meitä ympärivuotisia asukkaita on nimittäin vain vajaat 40. Pääset tutustumaan meihin vierailullasi saarellamme. Tapaat meidät kaupassa, venesatamassa, jalkapallokentällä ja uimarannalla sekä kyläteillä. Tule juttelemaan niin saat kuulla enemmän elämästämme Seglingessä. Neljä meistä on lapsia, yhdeksän työikäisiä ja puolet eläkeläisiä."

Näin kerrotaan Seglingen kotisivulla. Voiko taas muuta sanoa kuin sympaattista.

Ahvenanmaalaisista työkavereistani peräti kaksi on Seglingestä. Toisen heistä kynnenkasvatusprojektia ihasteltiin viime kesänä ;)

Onko Seglingessä jotain nähtävää? Kannattaako siellä käydä? kysyin työkavereiltani.

"Javisst, javisst!"

"Det finns ju en jätte fin naturstig där", sain kuulla. Siellä on hieno luontopolku. "Hela 7 km lång. Den måste ni gå! Du som tycker om att vandra".

Luontopolku esitettiin minulle niin upeana kohteena että sinnehän oli päästävä.

Viime lauantaina teimme retken Seglingeen.

Matka Maarianhaminasta kestää lyhimmillään 2,5 tuntia. Ensin tunnin ajomatka Hummelvikin satamaan Vårdöön ja sieltä 1,5 tunnin lauttamatka Kumlingeen. Saanen muuten suositella kaikille kotiseutumuseoiden ystäville jäämistä ensimmäisellä pysäkillä Enklingessä, josta löytyy mielestäni todellinen kätketty helmi - Hermasin museotila, laatuaan Suomen viimeinen täysin säilynyt, alkuperäisellä paikallaan sijaitseva  museotila. Kävin siellä ensimmäistä kertaa viime kesänä ja paikka on aivan äärettömän kiinnostava.

Seglinge sijaitsee todellakin "off the beaten track". Kumlingen pääsarelle saavuttuaan on vielä ajettava saaren halki (noin 15 minuutin matka) ja otettava lossi Seglingeen (ylitys noin 10 minuuttia).

Vihdoin perillä!

Pilvisenä alkanut päivä alkoi kirkastua ja pilvet väistyivät. Katoimme picnic-lounaan tienpientareelle mitä idyllisimmän maalaismaiseman keskelle, lähelle vaelluspolun starttia. Ah. Harmaan viikon jälkeen tuntui vihdoin kesäiseltä, vaikka ilmassa oli edelleen koleutta.

Ravittuina lähdimme taittamaan luontopolkua. Me = minä, äiti ja Mr. Karkkipäivä.

Reitti alkoi kallioisena aavoissa maisemissa. Tulee ihan mieleen Lappi, äiti totesi.

Noin kilometrin jälkeen polku sukelsi metsäisemmälle osuudelle. Polku kulki paikoin tiheässä, korkeassa kasvillisuudessa. Tässä vaiheessa katsoin tarpeelliseksi muistuttaa parempaa puoliskoani saarimaakunnan huomattavan suuresta punkkipopulaatiosta, minkä vuoksi punkkiystävällisessä maastossa liikkuessa pitkälahkeiset housut ovat shortseja parempi idea. Äiti ja minä olimme ennakoineet punkkimaaston mahdollisuuden ja lähteneet pitkälahkeisessa. Armas kultaseni ei.

"Nyt on kesä. Silloin pidetään shortseja".

Niin tietysti.

Emme ehtineet patikoida metsäosuuden jälkeen montaakaan minuuttia, kun misterin koivesta löytyi punkkivälitarkastuksen yhteydessä ensimmäinen punkki. Se ei ollut vielä kiinnittynyt, punkit vaeltavat iholla usein hyvänkin tovin ennen pureutumista.

Seurasi miehen pään sisäinen lyhyt neuvottelu. Punkit eivät kuulu asioihin, joita tämä muuten Kylmäpäinen Mies hyväksyisi. Tai kestäisi. Lappi-kokemus viime kesältä viimeistään osoitti, missä tämän karpaasin raja kulkee. Hyönteiset. Niillä lähtee miehen järki.

Uhattuaan jo kääntyä takaisin, mies vaihtoi kuitenkin lopulta shortsit pitkälahkeisiin. Jotka hän sentään oli jollain viisaudella pakannut mukaansa.

Reitti jatkui kohti Seglingen tunnettuja hiidenkirnuja, ja pian olimme saavuttaneet rannan. Ihailimme hetken kimaltavaa merta aurinkoisilla kallioilla.

Se oli patikan viimeinen rauhallisessa tunnelmassa vietetty hetki.

Matka jatkui rantaviivaa seuraillen. Polku katosi tässä vaiheessa kokonaan, ja reitti kulki muutaman kymmenen metriä todella tiheässä rantakasvillisuudessa. Pusikossa, totuudenmukaisesti ilmaistuna. Heinikkoa oli melkein vyötäröön saakka ja matalien puiden oksat viistivät hiuksia ja kasvoja.

Päästyämme pusikko-osuuden toiselle puolelle, oli punkkitarkastuksen tulos odotettavissa.

Tässä vaiheessa voin kertoa, ettei minulla kaikkina Ahvenanmaan vuosinani ole kertaakaan ollut punkkia. Toisillakin olen nähnyt niitä vain muutaman kerran. Olen kai ollut harvinaisen onnekas.

Nyt niitä oli kengissä ja housunlahkeissa kauttaaltaan.

Vaikka ällötti ja inhotti ihan hirveästi, istuin rauhallisesti kallion reunalle nyppimään ja ravistelemaan pikkupetoja irti. Oikeasti pelkään punkkeja jopa aika hysteerisestikin, mutta jotenkin onnistuin pitämään hermot kasassa ja pään viileänä.

Takanani oli meneillään vähemmän rauhallinen näytös. Mies kiroili ja repi housuja jalastaan raportoiden, että "Näitä on mun lahkeissa ainakin joku kaksikymmentä".

Äiti puolestaan istui tyynenä kauempana, ilmeisen epäuskoisena punkkien laumahyökkäyksestä. Ei näyttänyt olevan kiirettää suorittaa tarkistustoimenpiteitä. "Joojoo..!!" sieltä kuului kun komensin rouvaa kiltisti vetämään sääret paljaiksi.

Vaikka hysteria on tarpeetonta, on punkkeihin painava syy suhtautua vakavasti. Borrelioosi ja Kumlingen tauti eivät ole leikin asioita.

Mies oli Kevon hyttysinvaasion tavoin lähes hajoamispisteessä.

"%¤#&@ mä en ala jonkun luontopolun takia ottamaan borrelioosiriskiä ¤@£$&# jos tällaisesta seuraisi joku sairaus niin en antaisi ikinä itselleni anteeksi #@!&#¤"

Ymmärsin häntä.

Punkkien valtaamat housut lensivät kallioon ja hetken vaikutti siltä että siihen ne myös jäisivät. Sammareiden saumoissa mahdollisesti vielä lymyilevät ryömijät etoivat miestä niin, että hän mietti olisiko parempi kävellä loppumatka kalsareissa ja nyppiä punkkiliftarit suoraan iholta.

Lopulta tilanne rauhoittui.

Housut oli ravisteltu, sukat käännelty ylösalaisin, kengännauhat irroteltu. (Minulla oli kengännauhoissa ainakin viisi punkkia.)

Mies puki housut takaisin jalkaan.

Jatkoimme polkua hiljaisina ja erilaisen tunnelman vallassa. Punkkivälikohtaus sai minut mietteliääksi.

Ympärillä levittäytyi edelleen mitä kaunein luonto; auringossa kylpeviä kallioita, kallioista metsää, kimaltava aava ja sininen taivas. Reitti kulki kiistatta upeissa maisemissa, työkaverini oli aivan oikeassa. Silti niinkin vähäpätöisen tuntuisella asialla kuin hyönteisellä oli valta varjostaa elämys. En voi väittää, että olisimme enää pystyneet kulkemaan levollisina. Jokainen pysähtyi hinkkaamaan sääriään jokaisen puskaosuuden jälkeen. Silmin havaittuja punkkeja riitti vielä loppureitilläkin. Toisissa olosuhteissa Seglingen luontopolku olisi ollut parhaita luontoelämyksiä mitä olen kokenut.

Oliko reaktiomme ylimitoitettu? En tiedä. Ehkä olisi riittänyt, että olisimme tehneet huolellisen tarkastuksen vasta reitin lopussa. Arpapeliähän se on. Vaelluspolun kävelyyn meni noin kolme tuntia. Siinä ajassa punkit joko ehtivät pureutua ihoon tai eivät. Riippuu varmaan ihan punkin fiiliksistä. Haukkaanko nyt vai ryöminkö vielä mehevämpään kohtaan? Itseäni ei kiinnostanut osallistua tällaisiin arpajaisiin.

*

Kuudelta olimme takaisin Kumlingen satamassa. Taksivene haki meidät Bärön pikku-saarella sijaitsevaan Glada Laxen- ravintolaan, jonne pääsee vain omalla veneellä tai tilaamalla ennakkoon kuljetuksen pöytävarauksen yhteydessä.

Illallisen saapuessa pöytään alkoivat "punkkipolun" kauhut laimentua. Olihan tämä nyt kuitenkin ollut tosi kiva päivä. Ehkä koko punkkikohtaukselle voisi myöhemmin vain nauraa.

Mieskin oli säyseänä. Toivon aina että Mr. Karkkipäivä, joka ei suinkaan ole ollut mikään suuri Ahvenanmaa-fani, saisi täällä käydessään positiivisia kokemuksia ja hänestä olisi kiva tulla uudestaan. Nyt olin tietämättäni vienyt hänet pahimpaan hyönteispainajaiseen.

"Noo, se oli tilanteen mukainen spontaani reaktio", mies sanoi. Sävystä päättelin, että mies alkoi jo toipua.

Päivän viimeinen lautta Kumlingesta toi meidät Vårdöön kymmeneltä. Pitkä päivä.

Kotona Maarianhaminassa teimme vielä perusteellisen punkki-ratsauksen, ja kuka olikaan onnistunut voittamaan punkkilotossa  ellei "Ei-ne-minuun-tartu" äiti.

Päivä päättyi minun taistellessa yökötystä irti poltetun nuppineulan pään ja hiuspinnin avulla. Hemmetin huono hetki unohtaa pinsetit toiseen kotiin. En tiedä onko monellekaan teistä punkin poisto tuttua hommaa, mutta se ei todellakaan ole helppoa ilman asianmukaisia välineitä.

Misterinkin nivusista löytyi vielä yksi, mutta kuollut ja ei-porautunut.

Voin vain jäädä arvailemaan mitkä traumat tästä äijälle jää.

(Itse säästyin kiinnittyneiltä peijakkailta.)

Huohhh.

The Seglinge Experience.

Hitsiläinen, minulla on niin paljon näitä kesäarvontojakin että täytyy laittaa hihat heilumaan että saan nämä ulos kesän aikana :)

Tänään kohteena ihana tuoksu; Italian auringon alla kypsynyttä mehevää viikunaa.

Kenelle maistuu? :)

Sain arvottavaksi The Body Shopin uuden Voyage-tuoksukokoelman Italian Summer Fig -tuoksun.

"Latvatuoksun viileä raikkaus syntyy tuoreista vihreistä sävyistä kuten rypäleenlehdet ja krookus, jotka vangitsevat merivedellä pirskoteltujen viikunapuiden raikkaan tunteen.

Sydäntuoksussa on herkkä kukkaiselementti, jossa Toscanan ruusu lisää ripauksen naisellisuutta.

Pohjatuoksuna ovat lämpimät ja koukuttavan aistilliset ambra ja tammi".

On se kyllä varmaan hauska työ sanailla noita kosmetiikan tuotteiden kuvauksia...! ^_^

Voyage-valikoiman tuoksuissa käytetään luonnon aitoja, käsin poimittuja raaka-aineita. Italian Summer Fig -tuoksun viikunat on poimittu käsin keskikesällä, jolloin pehmeä hedelmäliha on mehevimmillään ja aromi täyteläisin, tuottaen erittäin hienostuneen viikunan aromin.

Voyage-sarjan tuoksut sisältävät myös luomutuotettua reilun kaupan alkoholia Ecuadorista. Tuoksut ovat 100% vegaanisia. Edit. Sarjan tuotteet tulevat myyntiin 13. heinäkuuta.

Italian Summer Fig -valikoimaan kuuluu myös kevyempi Fragrance Mist, suihkugeeli, vartaloemulsio sekä täyteläisempi vartalovoide.

Haluaisitko omaksesi tämän tyylikkään tuoksun?

Osallistut arvontaan jättämällä kommenttilaatikkoon kesäiset terveiset kenelle tahansa :)

Osallistumisaikaa on lauantaihin 4.7. kello 24.00 saakka.

Jätäthän kommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi sille tarkoitetulle riville.