Kuvasatoa lauantain hääjuhlalookista.

Laitan kuvia itse häistä vielä myöhemmin tänään (tai huomenna), halusin laittaa nämä meikki/hiuslook-jutut erikseen.

Kävin häitä varten tuttuun tapaan kampaajalla, ja pyysin rentoa kampausta. Sain niin kivan tukan että - ehm, en ole malttanut luopua siitä ja kampaus on mulla päässä vielä tänäänkin :D Se vain pysyy ja pysyy! ^_^ Tänä iltana taitaa olla pakko jo purkaa se ja pestä tukka.

Mutta kun tää on niin ihana....! * ei malttaisi millään luopua * Tykkään just tällaisista rennoista, ei pitkään-väännetyn näköisistä mutta samalla eleganteista hiuksista..!

(Tuossa kuvassa mulla on muuten mekon selkämys auki, siksi pussittaa. Meni pieni ikuisuus taistella yksin tuo vetoketju kiinni kun se menee alaselästä niskaan saakka.... Ensin pelkäsin että joudun menemään häihin mekko auki ja pyytämään jotakuta vierasta vetämään vetskarin! ^_^)

Niin söpö rusettikampaus! <3 Ihan erilainen kuin mitä mulle on koskaan kampaajalla tehty.

Yrityksiä kuvata hiuksia peilin kautta...

Minusta näytti siltä kuin mulla olisi paljon enemmän hiuksia kuin normaalisti :)

Meikissä yhdistin beigeä, viileää ruskeaa ja kylmän pinkit huulet.

Olin suunnitellut laittavani häihin pinkit huulet jo kotona matkalle lähtiessä, mutta unohdin ottaa mukaan pinkkiin taittavan  poskipunan. Tajusin tämän vasta juhla-aamuna. Minulla on mukana vain kultaisena hohtava korallinen poskipuna, joka ei sopinut tähän lookkiin ollenkaan.

Mutta ei hätä tämän näköinen.

Miksasin poskipunan huulipunasta ja kosteusseerumista. Huulipuna on Maybellinen Plushest Pink, saatu blogin kautta. Se näyttää kuvassa kostean kiiltävältä, mutta on itse asiassa aika mattainen ja kuivakoostumuksinen. Seerumin kanssa sain siitä tarpeeksi notkean ja sävystä sopivan läpikuultavan poskipunaksi.

Silmämeikissä jätin tällä kertaa minulle ominaisen siipirajauksen pois ja tein hyvin klassisen kahden sävyn meikin vahvalla, koko silmän kiertävällä rajauksella. Liikkuvalla luomella beigeä ja luomivaossa viileää tummanruskeaa Rimmelin Smoky Brown -paletista (vakkariluomivärejäni matkoilla kun hylsy on niin pieni ja littana, vie vähän tilaa).

Rajauksena käytin yhtä uusista Sephora-kynistäni, metallista taupe-sävyä Flirting Game. Reissumaskarana pikkukoko Diorin Diorshow Extase'sta, vähän kuivahtanut jo...

Vaikka tein banaanivarjostuksesta tosi tumman ja aika jyrkän...

...se ei juuri edes näy silmien ollessa auki. Kiitos vahvan kulmaluun yhdistettynä matalaan ja pieneen silmään. Tällaiseen silmänmuotoon saa laittaa juhlameikissä huoletta vaikka kuinka tumman banskuvarjostuksen eikä näytä ylilyödyltä.

Hassua - kun kerrankin tein mielestäni aivan erityisen yksinkertaisen juhlameikin, sitä kiiteltiin ja kehuttiin koko ilta. :D Silloin kun taas oikein panostan ja teen jonkun viiden sävyn nyanssivirityksen näyttävillä rajauksilla kukaan ei sano mitään ^_^ Ehkä tästä voi päätellä että nuo yksinkertaisemmat lookit pukevat minua paremmin.

Seerumihuulipuna-kombo toi muuten poskille luonnostaan kauniin korostuksen, ei tarvinnut laittaa highlighteria. :)

Jokohan tämä pälli on nähty...

Olisitte nähneet kun yritin ottaa näitä kokovartalokuvia kämpilläni..! Itselaukaisimen juhlaa... Tietysti ehkä yksi kymmenestä kuvasta oli tarkentunut.

Jouduin siirtämään kokonaisen seinällisen huonekaluja pois että sain vaalean taustan, ja siltikin tuonne jäi tuollainen johto, aargh :D Kaikkea sitä tuleekin hommailtua blogin tähden.

Tein muuten vielä saman päivän aamuna paniikkikenkäostoksen Henkkamaukalta kun minusta yhtäkkiä tuntui että mun ah-niin-vähän-tilaa-rinkassa-vievät matalakorolliset sandaletit olivatkin aivan liian arkiset. Ostin Hennesiltä halvimmat korkeakorkoiset mitä löytyi, eikä nuokaan nyt niin  juhlavat ole (tuollaiset korkkipohjaiset), mutta olinpahan ainakin vähemmän kääpiö. ;)

French Connectionin mekkoni on muuten loistava reissumekko, kangas ei rypisty rinkkaankaan "rutattuna" :)

*

Seuraavana päivänä jatkoin yrityksiä kuvata tukkaa Henkkamaukan sovituskopissa. :) (Joo, taas mä olin siellä...)

Sanoinko jo että rakastan tätä kampausta! ^_^

Katsotaan saavunko sunnuntaina Suomeen rusetti yhä päässäni... No ei sentään. ;)

Matkan tähän saakka paras ruokaelämys koettiin Colmarissa Ranskassa.

Kuulostan varmaan ruokasnobilta (vaikka kaiken maailman eväsvirityksineni olen toisaalta myös kaikkea muuta :D), mutta uskaltaisin sanoa tämän: tähden kyllä huomaa. Hyvää ja vallan loistavaa ruokaa tarjoaa monikin ravintola, mutta jotain erityistä Michelin-tähden saaneissa paikoissa täytyy olla. Jotain, joka nostaa ne omaan luokkaansa. Joka kerta sen huomaa.

Ja hei – tähtiateriasta ei tarvitse maksaa maltaita! Michelin-tason ravintoloissa on usein mahdollista syödä lounasmenu vähintäänkin kohtuulliseen hintaan – vai mitä sanotte esimerkiksi L’Atelier du Peintren kolmen (+ keittiön tervehdys) ruokalajin lounaasta, joka keventää kukkaroa 29 eurolla? Kaksi ruokalajia maksaa 24 euroa. Viinit päälle jos niitä halajaa.

Minulla on esitellä teille kaksi alsacelaista ruokaelämystä, kumpikin maksoi 40 euroa. Kummatkin olivat hyviä omalla tavallaan; toinen perinteistä, maukasta kotiruokaa, toinen gastronomiaa, joka saa ruokailijan hämmästymään joka haarukallisella.

Kysyin paikallisen viinintuottajan maistelukellarissa vinkkiä hyvään, rehellistä alsacelaista ruokaa tarjoavaan ravintolaan.

Minut ohjattiin ravintola Koifhusiin, jonka menusta löysinkin ilokseni hapankaalia ja kalaa. Chocroute eli hapankaali on perialsacelaista ruokaa, mikä tuli itselleni vähän yllätyksenä. Toisaalta historia selittää; Alsacehan kuului pitkään Saksalle, joten ruokakulttuuri täälläpäin Ranskaa on vahvasti saksalaisvaikutteista. Liha ja makkarat ovat yleisesti hapankaalin tunnetumpi seuralainen, mutta joistain paikoista saattaa löytää kalaisankin hapankaalilautasen.

Alkuruoaksi tilasin periranskalaisen sipulipiirakan. Quiche-piiraat lienevät yleisiä koko Ranskassa. Joka puolella kahviloiden, leipomoiden ja delicatessen-myymälöiden ikkunoissa lepäävät värikkäät quichet ovat kieltämättä saaneet tämän leivonnaisaddiktin suupielet kuolaantumaan. Rakastan piirakoita. Kotona leipoisin saman tien viljattoman version…

Koifhusissa tilaamastani piiraasta söin vain täytteen. Sehän siinä on se herkullisin osa. ;) Juuri niin ihanan makeaa sipulia kuin saatoin odottaa.

Pääruoan saapuessa petyin hieman. Olisihan se pitänyt arvata. Ruokalistalla ei leivityksiä juuri mainita, joten aina pitäisi muistaa erikseen varmistaa onko kala paneroitua vai peräti taikinakuoressa kypsennettyä. Annokseni oli nimeltään ”Hapankaalia ja kolmea kalaa”. (Kyllä, hapankaali on tässä se The Elementti ja mainitaan ensin, kala ja liha ovat ikään kuin vain sen lisukkeita ;)) Yksi kaloista oli paksulti paneroitu, toinen filotaikinan sisällä.

Riisuin kalat viljakuorrutteistaan. Annos oli vielä tämänkin toimenpiteen jälkeen hervoton. Kuka tällaista jaksaisi leipäkuorrutteiden – ja erillisen leivän – kanssa edes syödäkään… Hapankaali oli erinomaista. Tämä oli ensimmäinen kerta kun söin hapankaalia lämpimänä. Olen mieltänyt sen kylmäksi ruoaksi, mutta se maistuikin paremmalta kypsennettynä. Maku oli pehmeämpi ja happamuus lempeämpi kuin raa'assa hapankaalissa.

”Tosi hyvä illallinen!” viestitin Mr. Karkkipäivälle iloisena, vaikkakin aavistuksen liian kylläisenä.

Seuraavan päivän lounaalla sain muistutuksen siitä, mitä on 'tosi hyvä' ja 'tosi hyvä' ruoka.

Airbnb-emäntäni halusi ehdottomasti varata minulle pöydän L’Atelier du Peintreen kuultuaan, että olen jonkin sortin kulinaristi. Colmarissa on kaksi yhden Michelin-tähden ravintolaa ja tämä on toinen niistä, modernimpi. Kun lounasmenu irtoaa alkaen 24 eurolla, on minullakin varaa Michelin-elämykseen tällä reissulla.

Paikan päällä päädyin kuitenkin ottamaan kolmen ruokalajin version, kun ne juustot…

Säästän teidät kömpelöiltä yrityksiltä löytää oikeutta tekevää verbaliikkaa kuvaamaan ruokien makuja. Riittää varmasti, kun sanon vain, että ruoka oli aivan taivaallista. Jos haarukka voisi sulaa suuhun niin sekin oli lähellä tapahtua nyt.

Ei tällaista ruokaa oikein edes haluaisi syödä päivittäin (vaikka kotona asuisi se Michelin-kokki :)), nämä hetket säästää mielellään harvoin ja antaumuksella  koettavaksi hemmotteluksi joka tuo pienen kultareunan arkeen. Jollekulle se on ihana laukku tai kaunis koru, minulle ravintola. <3

Keittiön tervehdys: kurkku-inkiväärijuoma, macaron-leivos raparperitäytteellä, turska-cevicheä ja avokadojäätä.

Alkuruoka: simpukkasalaattia ja kylmäsavukoljaa, parsa-pannacottaa ja -moussea ja rakuunajäätelöä.

Pääruoka: tonnikalan sukuista kalaa (bonite) ja vihreää munakoisocurrya. Basilikaöljyssä marinoituja vihanneksia. Kalan päällä pudre d'olive eli oliivipuuteria? :D En tiedä miten tuo suomentuu, mutta kuivaa ja rapeaa se oli. En olisi itse tunnistanut oliiviksi, lunttasin menusta.

Annosten koot evät varmaankaan hahmotu kunnolla kuvista, mutta ne olivat reiluja. Kalaa oli arvioni mukaan ainakin 200 g, ei mikään piperrystaideannos niinkuin gourmet-paikkojen ruoista usein odottaa. Juustot olivat jo liikaa, alkuruoka ja pääruoka riittivät enemmän kuin hyvin hoitamaan tämän asiakkaan kylläisyystilaan.

Ruokajuomana join lasillisen tarjoilijan suosittelemaa rieslingiä. Aivan eri maailmasta kuin  edellisillan pöytävalkkari.

*

Gastronomia on äärimmäisen kiehtova taiteen laji. Minulla ei ole taitoa tai edellytyksiä ymmärtää, miten mauista saadaan sellaisia kuin ne huippukokkien loihtimina ovat, mutta onneksi riittää, että voin nauttia lopputuloksesta aisteillani. Se on kuin taikuutta.

Kun vertaan lounaskokemustani du Peintressä vaikkapa Tallinnan Ribeen, on Ribe vain kalpea aavistus.

Keittiön tervehdys, kolme ruokalajia, lasi erinomaista valkoviiniä ja puolikas lasi yhtä lailla täydellisesti mätsättyä punaviiniä (juustojen kanssa) maksoivat Michelin-tähden ravintolassa 40 euroa.

Sipulipiiras, annos kalaa ja hapankaalia, lasi (pahaa) valkoviiniä ja lasi kuohuviiniä maksoivat tavallisessa kotiruokaravintolassa 40 euroa.

Ihan mielenkiintoista. Suosittelen tsekkailemaan tähti-ravintoloiden lounasmenuja, mikäli edullinen ruokamatka makujen nirvanaan kiinnostaa yhtään. :)

Missä te olette kokeneet parhaimman ja mieleenpainuvimman ruokaelämyksen?

Onko aterian loihtinut kenties poikaystävä tai kummitäti tai onko se nautittu korealaisessa pikaruokabaarissa, picnicillä vai hienostuneessa gourmet-paikassa? :)