Avasin silmäni enkä ensin muistanut missä olin. Tuota tapahtuu tosi harvoin, mutta silloin kun tapahtuu, se on aina tosi outoa.
Helsingissä, Marian luona.
Jossain kahvinkeiton ja lapsen vaatekriisin ("En halua tätä mekkoa..! - No ottaisiko Sanni sitten sen? Se on violetti, minulle kelpaisi kyllä.") välillä Maria kiikutti luokseni tutun näköisiä purkkeja. "Oletko kokeillut näitä? Nää on ihan tosi hyviä".
Tästähän alkaa jo muodostua déjà-vu. Viimeksi Tiinan luona tapahtui sama; eteeni tuotiin Idunia kasvot innosta loistaen. Jos en olisi jo itse tutustunut merkkiin niin alkaisi vakavasti tulla tunne, että olen missannut jotain maagista. ;)
Idun on näköjään parissa vuodessa todella onnistunut lyömään itsensä läpi. Aika kiinnostavaa, kun kyseessä on vain apteekeissa myytävä kosmetiikkamerkki.
Maria lähti töihin ja heitti minut samalla Kalasataman metroasemalle.
Olin keskustassa yhdeksän maissa, hain Kampin supermarketista aamiaista ja suunnistin jälleen Lasipalatsille.
Aina kun olen Helsingissä, teen töitä Lasipalatsin Kaupunkiverstaalla. Mainio paikka; kaupunkitoimistotila jota kuka tahansa saa käyttää ilmaiseksi. Tilaan kuuluu myös pieniä neuvottelutiloja joita voi erikseen varata.
Lasipalatsin vessassa minua tervehti fasismin vastainen My Little Pony -tarra. :)
En ole olkalaukkuihmisiä silloin, kun pitää kantaa mukana läppäriä. Kuljenkin aina koululaistyyliin reppu selässä tapaamisesta toiseen. :) Ostin North Facen läppärirepun viime kesänä Chamonixista, ja se on yksi parhaita hankintojani.
Kello 9.20 Kaupunkiverstaalla oli vielä hyvin tilaa ja monta pöytää vapaana. Levittäydyin isolle sellaiselle ja söin aamiaissalaattini.
Vastasin sähköposteihin. Tuotenäytetarjouksia, Airbnb-viestejä, Couchsurfing-yhteydenottoja ("ei, en valitettavasti ole Maarianhaminassa houstaamassa toukokuussa") ja yksi älyttömän mielenkiintoinen ja erilainen yhteistyöehdotus josta innostuin niin että silmissä tuikki.
Mistäs tänään kirjoittaisin blogiin? Päätän usein päivän postauksen aiheen vasta aamulla. Minulla on loputtomasti enemmän tai vähemmän puolivalmiita luonnoksia, ja valitsen niistä fiiliksen mukaan. En suunnittele postausten julkaisuajankohtia etukäteen kuin tosi harvoin, esimerkiksi silloin kun tiedän olevani poissa koneelta useamman päivän ja jutut täytyy ajastaa.
Harkitsin kakkuteeman ja interrail-kuulumisten välillä. Zuii-testausten jatkojututkin ovat hyvällä mallilla, mutta ei tuntunut siltä että haluan kaksi Zuii-juttua peräjälkeen. Fiilis on tärkeä ;)
Päädyin kakkunyyttäreihin.
Arvioin saavani jutun valmiiksi yhteen mennessä, jolloin kävisin lounaalla ennen päivän sovittua tapaamista PR-toimistolla. Halusin myös ehtiä VR:n kansainvälisten lippujen luukulle tekemään muutamia pakollisia paikkavarauksia tulevalle reilille.
Noooh. Siinä sitten hieroin kuvia ja säädin fontteja vähän turhankin hartaasti, ja kuten niin tavallista, aika katosi jonnekin ja yhtäkkiä tajusin että kello näytti 15.00. Samperi! Moneltakohan se VR:n kansainvälinen piste menee kiinni?
Vaivautumatta siirtämään kysymystä ajatuksen tasolta käytännön selvitykseen, julkaisin kakku-jutun, suljin koneen ja lähdin rivakasti kohti lounaspaikkaa.
Ulkona satoi.
Tieni kulki kadun yli Kiasmaan, jonka kahvila oli seuraava kohteeni. Edellisellä Helsingin vierailulla Luonnonkaunis-messut/Blog Awards -viikonloppuna kävimme miehen kanssa katsomassa Kiasmassa Robert Mapplethorpen näyttelyn, ja tässä yhteydessä silmiini osui Cafén menu. Whoa! Miten paljon ihanan kuuloisia ruokia...! Onko tällaista kahvilamenua olemassakaan? Pääruoissa vain yksi liharuoka ja neljä kalaruokaa...!
Tiedänpä, missä tulen viettämään kaikki seuraavat lounashetkeni Helsingissä. ^_^
Tilasin Kolatun munajuustosalaatin puolikkaana annoksena (sekin onnistui..!) ja punakampelaa tilli-punajuurikastikkeessa.
Kauniit ja erinomaisen maukkaat annokset - ja hintaa alle 19 euroa...!
Lähdin eteenpäin mitä tyytyväisimpänä. Tyytyväisyys ei kuitenkaan kestänyt kuin korttelin päähän rautatieaseman halliin, jossa minulle selvisi, kellon näyttäessä 16.20, että kansainvälisten lippujen luukku oli sulkeutunut neljältä. Eihhh.
Olisiko kannattanut tarkistaa ne aukioloajat aikaisemmin?
Lievästi pää savuten lähdin kohti tapaamista Korkeavuorenkadulle. Onneksi olin kutakuinkin rauhoittunut Yves Rocheria edustavalle PR-toimistolle saapuessani.
En ole aikoihin käynyt Yves Rocherilla, josta minulla alkaa jo melkein olla huono omatunto. Merkki kun kuitenkin on minulle rakas, eikä millään muulla sarjalla ja minulla ole yhtä pitkää historiaa. Mielelläni kirjoitan Yves Rocherin tuotteista, mutta kun ehtisi niitä joskus taas testailemaankin....
Sain kuulla viimeisimmistä uutuuksista, kuten herkän ihon sarjasta, kynsilakoista ja kasvovoiteiden pakkausuudistuksesta. Harmillisesti sertifioituun Organic Cosmetic -sarjaan ei ole tullut mitään uutta.
Sain poimia mukaani minua kiinnostavia tuotteita, ja niiden joukossa olivat mm. Omena-Tähtianis-kausituoksun suihkugeeli ja vartalokuorinta sekä täysin vaahtoamaton, voidemainen Low ShamPoo. Incin perusteella sulfaatiton Low Shampoo toimii kuten conditioner only -pesu, mielenkiintoista...! Tämän testausta odotan kovasti. (Niiden jo jonossa olevien, hmm, viiden shampoon jälkeen...)
Minulle esiteltiin myös muutamia muita toimiston edustamien merkkien tuotteita, kuten Color Wow - jauhemainen tyvikasvun peittoväri.
Olin saanut tästä muinoin sähköpostiin tiedotteen, mutta ensireaktioni oli, "Blääh, tyvikasvuko muka peittoon jollain jauheella?" Enkä tilannut siitä kokeilukappaletta. No, nyt tuote sitten demonstroitiin minulle käytännässä, ja joudun ehkä vähän muuttamaan reaktiotani.
Tyvessäni näkyvät raidat on tehty Color Wow -jauheen sävyllä Platinum. Jauheen annetaan vaikuttaa ja kiinnittyä hetki ja hiukset voi sitten harjata jotta ylimääräinen jauhe poistuu. Kuvassa hiuksia ei ole harjattu käsittelyn jälkeen, siksi tyvessä näkyy vähän jauhoisuutta.
Värin luvataan kestävän seuraavaan pesuun saakka. Todellakin wow! Aine tuli minulle ihan täydelliseen aikaan - tyvikasvuni kun on melkoisen hirveä enkä voi sitä värjätä ennenkuin Mago-pidennykset on poistettu. (Tai voisin, mutta en itse vaan Mago-kampaajalla. Väri ei saa yhtään osua pidennyksiin.) Sain mukaani Platinum-sävyn, ja kirjoittelen teille myöhemmin miten tuote on minulla toiminut. Virve ainakin näkyi vakuuttuneen.
Karvainen työntekijä, toimistokoira Kerttu. :)
Lähtiessäni PR-toimistolta oli VR-harmi jo jonkun verran unohtunut. Onnistuin kuitenkin hetkeä myöhemmin sekoilemaan ratikoiden kanssa niin, että se sai minut ärtymään uudelleen ja miettimään, kannattaako tällaisen maalaisen Helsingissä ylipäänsä liikkuakaan ilman viisasta paikallista.
Olin menossa yöksi toiselle ystävälleni Länsi-Pasilaan, ja olin olevinaan selvittänyt pääseväni sinne 7B-ratikalla. Siinä sitten etsin onnettomana 7B:n pysäkkiä ihmetellen, miksi Pasilaan päin meneviltä pysäkeiltä kulki vain 7A, ja kadun toisella puolella takaisin päin tuli 7B. Voi ihmistolloa.... Jouduin sitten soittamaan kaverilleni ja tunnustamaan etten löydä oikeaa pysäkkiä, saadakseni kuulla naurun lomasta että 7A ja B kulkevat saman reitin mutta vastakkaisiin suuntiin.
Kiitos ystäväni, kun kestätte minua. :)
Tällainen oli tarina kahdesta päivästäni Helsingissä.
Huomenna ei tule enää "Sannin mukana torstaina" -jaksoa. ;) Jos joku huolestui.
19 comments on “Sannin mukana keskiviikkona: kuinka kadottaa aikaa ja sekoilla liikenteessä”
Hei ei oo ollenkaan hölmöä ettei tajuu tota A/B-ratikkajuttua! Mullekaan ei oo ikinä mennyt jakeluun miksei se voi olla ihan vaan jompi kumpi! eihän bussitkaan tee mitään tollasta! :D
No niinpä! :D
Upeaa järjenkäyttöä viimeisessä kuvassa, pikselöin kaikkien naamat mutta laitanpa silti mukaan postaukseen :D
Kyllä! :) Tämä oli kertomus päivästäni, ja päivä päättyi ystävien luona. Siispä: kuva ystävien luota. Kaikki eivät halua kasvojaan blogiin.
Mutta aivan varmasti mun järjenkäyttöä voi kyseenalaistaa ;) Itselle on mieluisampi laittaa edes joku kuva kuin tyhjää.
Sonjalle tuli varmaan tosi hyvä mieli tästä huomiosta!
Harmi kun YR lopettaa täällä JKL:ssä : /
Voi ei, lopettaa? Onko liike ollut J-kylässä kauankin?
Kuopiossa YR on ollut niin kauan kuin muistan... Ensimmäiset kosmetologiset hoidotkin olen ottanut siellä. On kyllä jotenkin hassuakin miten suuri auktoriteetti YR minulle oli nuorena kauneudenhoidon saralla, se oli melkeinpä itsestäänselvyys... Ja edelleen käyttäisin tuotteita ensisijaisena ihonhoitosarjanani jos en olisi hurahtanut luonnonkosmetiikkaan.
On se ollut aika monta vuotta! Kaikki tuotteet -50%, pitää mennä hamstraamaan jotain muistoja :)
Erikoinen nimivalinta tuolla Low ShamPoolla. Tarkoitan vaan tuota, kun Poo on korostettu isolla alkukirjaimella. ;D
Samaa mietin itsekin, ja tuli mieleen "no poo" -suuntaus, eli "ei shampoota".
Pohdin pitkään, että kysynkö vai en, joten kysyn kuitenkin :D
Meikkivoiderumbaan kyllästyneenä (etsi hyvä, kokeile sävy, pohdi hintaa, pohdi lisää hintaa, osta hampaita kiristellen, ja eräänä aamuna meikkivoide tappelee vastaan niin että tekisi mieli heittää vesilintua koko purkilla) En siis ole onnistunut löytämään täydellistä meikkivoidetta vieläkään :D Syitä esimerkiksi väärä sävy, epäsopiva koostumus tai epätasainen lopputulos. Vika voi olla käyttäjässäkin :D
SIISPÄ,
toivo kallistuisi noihin mineraalimeikkipohjiin. Oletko kokeillut Mary Kayn mineraaleja ikinä? Ainakaan en löytänyt mainintaa blogista, ja muutenkin kokemuksia kyseisestä merkistä saa metsästää kuin valtiosalaisuutta.. Ilmeisesti Lily Lolon pohja on se suosikki ja aurinkosuojakertoimen sisältävänä se olisikin hyvä vaihtoehto..mutta toisaalta jos Mary Kayn tuote olisi hyvä, ei minun tarvitsisi kamppailla sävyvalinnan kanssa, kun ystäväni tekee sen puolestani :D Ja tuota Mary Kaytä voisin oikeasti kokeilla ennen ostamista, jotta sävy olisi oikea.
Eli kysymys on lienee tämä: Oletko kokeillut Mary Kay -tuotteita? Ja onko Lily Lolo hyvä valinta hieman rasvoittuvalle iholle, joka tarvitsee hieman tasoitusta ja peittävyyttä, mutta mitään "pakkelikerrosta" en todellakaan hae :D
Hei MillaKaroliina!
En ole koskaan kokeillut mitään MaryKayn tuotteita. Lienevätköhän 100-prosenttisia..? Useimpien ei-mineraalimerkkien (eli merkit jotka eivät ole pelkästään mineraaleille omistautuneita) mineraalipohjat ovat sekoitteita joissa on sekä mineraaleja että synteettisiä ainesosia.
Mitä suojakertoimeen tulee, puhtaissa, 100-prosenttisissa mineraalipohjissa se on "automaattisesti" mukana, sillä pohjan pääainesosat titaanidioksidi ja sinkkioksidi ovat fysikaalisia UV-suodattimia. :) Kaikki mineraalimerkit eivät kuitenkaan mainosta tuotteitaan UV-suojallisina (kuten ei myöskään Lolo), sillä maininta suojakertoimesta vaatii erilliset suojakertoimen määrittävät testit.
Lily Lolo sopii kaikille ihotyypeille. :)
Ystävänikään ei osannut äkkiseltään sanoa, mitä tuote sisältää ja minäkin epäilen, ettei se varmasti mitään täysin luonnollista voi olla :D En kuitenkaan ole vannoutunut luonnonkosmetiikan käyttäjä joten en niistä synteettisistä aineista liikaa välitä. Kunhan lopputulos olisi hyvä ja hengittävä :D Jatkan kyselyä, jospa vaikka ainesosalistakin jostain löytyisi!
Katselin netistä tuota Color Wow-tuotetta ja ainakin Sokoksen verkkokauppa on pullollaan kehuvia kommentteja. Ajattelin itse hankkia tämän ja kokeilla. Tämä on ehdottomasti blogien parasta antia: tietoa tuotteista, joista ei olisi muuten kuullutkaan. Kiitos siitä!
:)
Kävin kattoo tuota Idunin kultaista luomiväriä ja oih ja voih , se täytyy ostaa!
Onkohan uudet yvesit jo myynnissä?
Tuo Idunin kultainen on kyllä tosi ihana :) Nimimerkillä "oliskohan mulla jo tarpeeksi kultaisia luomivärejä..?" ^_^
Yvesin kesän kausituoksutuotteet ei kuulema vielä ole kaupoissa.
Aikaiseen aamuvuoroon lähtiessä on käynyt parikin kertaa tuo, että herää eikä muista missä on tai mitä pitäisi tehdä; kauhea tunne kaiken kaikkeaan. Siinä tulee heränneeksi kuvaannollisesti henkeä haukkoen.
Enpä ole muuten tiennyt tuosta Lasipalatsin tilasta, ja viime postauksen kohdalla jo ihmettelinkin, että mikä tila tuo on.
Lasipalatsin kaupunkitoimisto on kyllä superkätevä! Ihanaa kun saa jossain (yleisessä sisätilassa) syödä omia eväitäänkin ihan vapaasti! ^_^
Tuo omien eväiden syönti julkisilla paikoilla on tuottanut minullekin vaikeuksia.