Kevään "Zuii-sarjan" viimeisessä osassa lähemmän tarkastelun alla meikkivoide - ja yllättäen loistavaksi osoittautunut luonnonkosmetiikan meikinpohjustusvoide.
Zuii-look:
Meikkivoide sävyssa Natural Medium
Poskilla luomiväri Rose Mist
Luomilla vaaleita sävyjä Radiance-paletista, kultaa Sunset-duosta ja solo-luomivärit Tawney ja Rose Mist
Huulilla Sheerlips-huulipuna sävyssä Dahlia
Okraista kultaa ja kullanruskeaa yhdistävä Sunset-duo on sinisilmäisten varmoja nakkeja. Sävyt sopivat myös upeasti tummanruskeille silmille.
Tawney on "likainen taupe" eli sellainen vähän kellertävämpi taupe-ruskea.
Rose Mist on kultaan taittava pinkkipersikka, toimii loistavasti myös poskipunana.
Sheerlips-punat ovat kosteuttavampia ja ohuempikoostumuksellisia kuin Zuiin perushuulipunat. Sheerlipsit eivät kuitenkaan ole niin rasvaisia kuin vaikkapa Laveran Brilliant Care -punat.
Tykkään Sheerlips-koostumuksesta enemmän kuin Zuiin peruspunasta, ne ovat aavistuksen kuivakoita.
Sitten pohjan tehokaksikko.
Kuten Hauschka-meikkivoiteen arvostelussa jo totesin, nyt alkaa löytyä näitä Laveralle pärjääviä, hyviä luonnonkosmetiikan meikkivoiteita. :) Zuiin meikkipuuteri ei oikein ollut mun juttu, vaikka muuten puuterimaista meikkipohjaa suosinkin, mutta Zuiin meikkivoide - kyllä, kiitos! :)
Koostumus on kosteuttavan tuntuinen ja jättää ihon kauniin kuulaaksi, juuri sellaiseksi vähän kasteiseksi mistä tykkään. Ei kiiltäväksi, se on eri asia. ;) Peittoaste on läpikuultava, sanoisin, että kevyin kolmikosta Hauschka, Lavera ja Zuii.
Entäs primer? Ensimmäinen kohtaamani luonnonkosmetiikan meikinpohjustaja kasvoille. Siitä lisää alempana, höpistään ensin meikkivoideosuus.
Sävyvertailua: Hauschkan ja Laveran vaaleimmat meikkivoidesävyt vs. Zuiin Natural Medium. Hauschka on selvästi neutraalein ja Zuii punertavin. Kasvoillani nämä kaikki kolme näyttävät kuitenkin yhtä sopivilta ja luonnollisilta.
Sain valita minulle sopivan sävyn viidestä näytteestä, jotka lähetettiin minulle ennen varsinaista testituotelähetystä. Näytteet olivat sävyistä Olive Light, Natural Fair, Natural Medium, Beige Fair, ja Beige Medium. Nettisivun kuvien perusteella olisin veikannut Olive Lightin sopivan minulle parhaiten, mutta se olikin liian vaalea. Myös Natural Fair oli liian vaalea, Beige Fair ja Medium taas liian tummia.
Jäljelle jäi Natural Medium, joka on sävyistä neutraalein. Muiden Zuii'den rinnalla se ole yhtään punertava, mutta Laveran ja Hauschkan seurassa mitä selvimmin.
Maahantuojan nettikaupan sivuilla oleva sävykartta ei anna ihan oikeaa kuvaa sävyjen tummuusasteista toisiinsa nähden. Esimerkiksi Natural Fair näyttää sävykartassa paljon tummemmalta kuin onkaan.
Kokemukseni mukaan Zuiilta löytyvät kuitenkin luonnonkosmetiikkamerkkien vaaleimmat meikkivoidesävyt. Olive Light esimerkiksi on huomattavasti Laveran, Hauschkan ja Santen vaaleimpia sävyjä vaaleampi. Light Rosen ja Porcelainin pitäisi käsitykseni mukaan olla vieläkin vaaleampia (en ole nähnyt niitä livenä).
Pinta on kyllä kaunis. :)
Etenkin, kun sen levittää primerin päälle.
Miten luonnonkosmetiikan pohjustaja oikein toimii, kun siinä ei voi olla kestoa pidentäviä silikoniyhdisteitä?
Zuiin primerin toimintaidea onkin ihan muu kuin varsinaisesti kiinnittää meikki. Se on itse asiassa kevyt kosteustuote, joka valmistelee ihon meikkivoidetta varten täyttämällä ihon pinnan janon tarpeen juuri ennen meikin levitystä. Kun ihon pinnan kuivuus on poistettu kevyellä, vähärasvaisella tuotteella välittömästi ennen meikin levitystä, meikki levittyy optimaalisesti, sillä se ei takerru kuiviin kohtiin.
Luonnonkosmetiikan meikkivoiteiden heikkona kohtanahan on levittyvyys, niistä puuttuessa levittyvyyttä helpottavia synteettisiä liukastajia. Tällaisia liukastajia ei ole (ainakaan toistaiseksi) ollut mahdollista valmistaa luonnonkosmetiikan keinoin. Jos ihon pinnassa on vähänkään kuivuutta, luonnonkosmetiikan meikkivoide tarraa heti kiinni kuiviin kohtiin ja tuloksena on epätasainen, kuivakan näköinen pinta. Tähän tyyliin (kuvissa luonnonkosmetiikan BB-voide).
Rose Mist -kombo poskilla ja luomivaossa = tykkään.
Eikö kevyt kosteusvoide sitten aja samaa asiaa kuin Zuiin primer? kysytte.
Kenties. Koostumuksesta riippuen jotkut varmasti toimivatkin samaan tapaan. Zuiin primerin koostumus on kehitetty nimenomaan meikin alle, eli se sisältää optimaalisessa suhteessa vettä, rasvoja ja humektantteja. Liian rasvainen voide vaikuttaa päinvastaisella tavalla liuottaen meikkiä irti.
Olen käyttänyt Zuiin pohjustajaa nyt pari kuukautta ja koen ehdottomasti, että se on parantanut kaikkien luonnonkosmetiikan meikkivoiteiden levittyvyyttä. Tuotetta voi mainiosti käyttää myös yksinään kosteustuotteena, mutta itse olen laittanut sitä päivävoiteen päälle. Primerista jää iholle todella miellyttävän tuntuinen sileä pinta. Se myös tuo iholle kevyttä kuultoa (ja lupaa tasoittaa ihon sävyä, mitä itse en kylläkään allekirjoita. Tuote on vaaleaa emulsiota vailla mitään sävyä).
Zuii Flora Foundation Primerille siis täältä isot peukut! :)
Loppuun vielä silmämeikki Sunset-duolla.
Liikkuvalla luomella duon okrakulta, luomivaossa kullanruskea.
.
Hintatietoja:
Meikkivoide 40,50€ / 30 ml
Primer 32,25€ / 30 ml (valikoimassa on myös sävyä korjaavia CC-pohjustajia)
Luomiväriduo 31,20€ / 3,5 g
Solo-luomiväri 24,80€ / 1,5 g
Sheerlips-huulipuna 28,50€ / 2 g
Iloinen aurinkonarkomaani täällä hei!
Pääsin tänään täysin yllättäen uuteen Visia-kuvaukseen. Ja olen sen jäljiltä varsin iloinen! :)
Joku teistä varmaan muistaa syväluotaavan, ihon pinnan alaisia kerroksia erityiskameralla kuvaavan Visia-analyysin, jossa kävin lokakuun lopussa. Kyseinen analyysi paljasti ihoni todellisen kunnon pinnan alta, ja tulosten mukaan ihoni oli erittäin UV-vaurioitunut. Arvo oli järkyttävät 17 asteikolla, jossa 50 on keskiarvo ja sitä ylemmät luvut hyviä ja alemmat huonoja.
Lokakuun analyysin yhteenveto
Analyysin suorittanut Taina Heikkinen totesi tuolloin, että arvoon huonoon vaikutti osaltaan se, että olin juuri viettänyt seitsemän viikkoa Kreikan auringon alla. Analyysiin saapuessa matkasta oli vain runsas viikko. Heikkisen mukaan arvot todennäköisesti ovat erilaiset talvella.
Kävin tänään osana Exuviancen testijaksoani Exuviance-hoidossa, ja ihan yllärinä hoidon aluksi suoritettiin Visia-analyysi. Nyt arvot olivat UV-säteilyn ja porfyriinien osalta aivan erilaiset, ja muutkin arvot kauttaaltaan parempia.
Mun iho ei olekaan niin vaurioitunut...!
UV-läikkäarvo oli lokakuussa 17 - nyt 78!!
Arvo 100 on siis paras, 0 huonoin.
Tässä kuvassa tulokset lokakuulta.
Arvot nyt toukokuussa ovat:
Läikät 91 (silmin nähtävät, ihon pinnassa olevat läikät)
Rypyt 89
Pinta 96
Huokoset 97
UV-läikät 78 (pinnan alla olevia, ei silmin havaittavia)
Ruskeat läikät 82 (pinnan alla olevia, ei silmin havaittavia)
Punaiset kohdat 91
Porfyriinit 75
Minulle hoidon suorittanut kosmetologi Heli Kariniemi totesi, että ihoni on erittäin hyvässä kunnossa eikä minun tarvitse olla huolissani UV-vaurioista - kunhan vain suojaan ihoni hyvin jatkossakin.
Mitä tästä opimme? Aurinko vaurioittaa ihoa todella paljon - mutta iholla on myös kyky palautua auringon heikentämästä tilasta ja korjata vaurioita. Ainakin osalla ihotyypeistä. Aivan kuten ihotautilääkäri Tapio Rantanen kertoi taannoin haastattelussani.
En tietenkään laiminlyö ihon kunnollista suojausta vastaisuudessakaan tämän tiedon valossa, mutta en aio vältellä aurinkoa. Suojarasvat naamaan ja ulos nauttimaan! :) (Mutta en sano että kaikkien pitäisi niin tehdä, on aivan yhtä ok valita suojata ihonsa vaatteilla ja jäädä varjoon.)
Olen tainnut löytää uuden lempparituotteen!
Mikään ei ole niin karsea hiusjuttu (itselle) kuin tyvikasvu. Tällä hetkellä en saa värjätä hiuksiani kiitos Mago-tuuhennuksen, ja tyvikasvu on aika jäätävä. Tumma tyvikasvu saa hiukset jatkuvasti näyttämään likaisilta, mikä on pahinta.
Mutta nyt tähän on löytynyt apu. Kolme minuuttia kylppärin peilin edessä - ja tyvi on himmennetty! Vailla mitään hiuksia vahingoittavia kemikaaleja!
Joo, eihän se kokonaan tietenkään katoa, mutta sävyn tasoitus on melkoinen - ja näyttää luonnolliselta.
Kyseessä on viime viikolla Helsingin vierailulla saamani Color Wow - puuterimainen tyvikasvun peiteaine.
Niin nopea laittaa, niin näppärä! Eikä tulos jäänyt lainkaan jauhomaiseksi niinkuin PR-toimistolla suoritetussa demossa, siellä taidettiin laittaa ainetta vielä paljon enemmän.
Minun ei tarvinnut harjailla mitään jauheita pois. Ihan uskomatonta että jauhemainen aine voi käyttäytyä näin hiuksessa..! Siveltimen veto, ja väri jää hiukseen.
Tästä tulee ehdottomasti vakkarituote hiustuotekaappiini...! Nyt saan aina tarpeen vaatiessa tyvikasvun häivytettyä parissa minuutissa. Ja jauhe lähtee hiuksista seuraavassa pesussa.
Niin nopeaa, niin vaivatonta, eivätkä hiukset kärsi. Voiko olla hyödyllisempää tuotetta meille, joille tyvikasvu on jatkuva seuralainen?
Color Wow'ta saa kuudessa eri värissä; puhtaanvaalea (minun sävyni), vaalea, vaaleanruskea, ruskea, tummanruskea ja musta. Hintaa on noin 39,90€ ja tuotetta saa kampaamoista ja tavaratalojen kampaamotuoteosastoilta.
Interrail-reittisuunnitelmani alkaa olla valmis.
Tapahtui yksi odottamaton ja mitä mieluisin yllätys, joka muutti matkan alkupäivien suunnitelmat. Muistatteko, kuinka potkin itseäni Floridassa missattuani mahdollisuuden tavata yhden rakkaimmista ja pitkäaikaisimmista (kirje)ystävistäni, meksikolaisen Lilianan?
Minulle jäi tuosta ihan kamala morkkis - mutta nyt meillä onkin täysin puun takaa tullut tilaisuus tavata Amsterdamissa!
Tässä kuukausi takaperin Liliana ilmoitti saapuvansa toukokuussa Amsterdamiin ex tempore -matkalle (hän on töissä matkailualalla ja saa silloin tällöin tällaisia tilaisuuksia), ja matkan viimeiset päivät ovat juuri minun reilini kaksi ensimmäistä päivää. Tämän kuullessani muutin välittömästi suunnitelmani aloittaa reissu Belgian Bruggesta, ja kiidän suorinta reittiä (joka sekin vie yli vuorokauden) Tukholmasta Amsterdamiin.
Liliana! Liliana!! Olemme tunteneet vuodesta 1997 ja nyt tapaamme viimein...!! Niin huippua, reili ei voisi paremmin alkaa! <3
Ja kyllä minä vielä joku päivä pääsen sinne Meksikoonkin...! ;)
Tuleva kolmen viikon matkareittini näyttää tältä:
Lukijoiden vinkeistä nappasin tunnelmallisen Bruggen Belgiassa ja Alsacen "viinipääkaupungin" Colmarin Ranskassa.
Nuo muut rinkulat kartalla ovat suunnitteluvaiheen merkintöjä.
Lähden tulevana sunnuntaina Tukholmasta aamujunalla ja saavun illalla Hampuriin. Jatkan matkaa varhain seuraavana aamuna Amsterdamiin, jossa ehdin tavata Lilianaa puolikkaan päivän verran. 'Dam on lopulta sen verran kaukana Tukholmasta ettei sinne ihan nopeasti kiskoilla heilahdakaan.
Liliana lentää seuraavana aamuna takaisin Meksikoon, minä jatkan Bruggeen.
Koska halusin ehdottomasti varata Pariisille viikon (no, se kutistui lopulta kuuteen päivään), minun piti päättää, mitä tehdä Bruggen ja Colmarin suhteen. Häät Ljubljanassa ovat 30. toukokuuta, ja haluan olla siellä edellisenä iltana. 19. päivän ja 29. päivän väliin ei jääkään niin paljon aikaa "rellestää" kuin olin ajatellut, ja kun siitä omistaa 6 päivää Pariisille, ei muille kohteille jää kuin 4 päivää. Päädyin lopulta jakamaan päivät Colmarin hyväksi; viivyn Bruggessa yhden yön ja Colmarissa kolme.
Ljubljanassa viivyn yhteensä kolme yötä, ja sieltä jatkan yöjunalla Münchenin kautta Berliiniin. Nyt on enää auki mitä teen viimeisten päivien suhteen - uskallanko jättää paluun Tukholmaan reilipassin viimeiseen voimassaolopäivään, vai pysähdynkö vielä vaikkapa Hampurissa tai Köpiksessä toiseksi viimeisenä päivänä. Köpis-stoppi jättäisi enemmän pelivaraa, sieltä on tiheät yhteydet Tukholmaan. Jos jätän paluun Berliinistä viimeiseen päivään, yksikin junan missaus tai reilu myöhästyminen sabotoisi pääsyni Tukholmaan passin voimassaoloaikana.
Jään pohtimaan.
Junayhteyksiä tutkiessani havaitsin, että yli 90% reittini junista sisältää pakollisen paikkavarauksen tai lisämaksun reilipassilla matkustavalle. :( Tämä on sangen tylsää ja vesittää reilauksen luonteeseen kuuluvaa spontaaniutta. Junissa on tietyt kiintiöt reilipassilaiselle, ja kun tämä kiintiö on täynnä, niin sitten saa kaivaa kuvetta ja maksaa normilipun jos mielii juuri siihen junaan. Tämän vuoksi suositellaan etukäteisvarauksia, mutta se tosiaan syö reissun spontaaniutta. Kyllä on systeemit muuttuneet siitä kun viimeksi reilasin, 15 vuotta sitten vain harvaan junaan tarvitsi maksaa lisämaksu.
Minulla on reitilläni muutama junayhteys joihin minun on ihan pakko saada paikka, kuten Tukholma-Hampuri (muuten missaan Lilianan) ja Colmar-Ljubljana (muuten missaan häät...!). Colmar-Ljubljana -yhteys etenkin on tosi kinkkinen, ja junaa saa vaihtaa kolmesti. Yksi vaihtoaika Stuttgartissa Villachissa on vain 10 minuuttia. Veikkaan että Stuttgart on aika iso asema, ja oikean laiturin löytämiseen voi helposti mennä se 10 minuuttia... Ja entäs jos edellinen juna on myöhässä...? Vähän jänskättää nämä yhteydet. Olisi kyllä ihan helkkarin noloa jos en ehtisi häihin...!
VR:n kansainvälisen lippuluukun mentyä kiinni nenäni edessä Helsingissä viime viikolla, olen nyt joutunut hoitamaan paikkavarauksia puhelimitse. VR:n ainoa kv-piste sijaitsee Helsingissä.
Eipä näy olevan yksinkertaista VR:n henkilökunnallekaan nuo varaukset.... Kaksi pitkää puhelua on jo käyty, ja varaukset ovat edelleen kesken...! Varaussysteemi on niin aikaavievä että virkailija ei halunnut tehdä varauksia puhelun aikana (säästääkseen mun rahaa, ystävällistä tietenkin), ja sanoi soittavansa takaisin 30 minuutin kuluttua. Hän soitti vasta puolentoista tunnin kuluttua, eikä toinen varauksista ollut vieläkään valmis (!!). Minulla oli kiire tapaamiseen joten sovimme, että projekti jatkuu huomenna ja virkailija soittaa minulle aamulla... Johan on säätämistä parin paikkalipun kanssa.....
No, ensi viikolla tähän aikaan olen.... Lilianan kanssa 'Damissa! Wu-huu! ^_^
Sympaattista, miten moninaisissa asioissa lukijat kääntyvätkään puoleeni, välillä täysin odottamattomistakin aiheista. Minulta pyydetään useimmiten apua meikki- ja ihonhoitoasioissa, mutta kasvavassa määrin myös matkailuvinkkejä (sinä joka kysyit Sporadeista, vastaan pian, anteeksi kun on taas jäänyt roikkumaan!) ja jopa ruokavalioon liittyvää konsultaatiota. Helmikuussa sain sähköpostiini seuraavanlaisen viestin lukijalta;
"Moikka!
Voisitko antaa minulle hieman aloittelijan ohjeita vaeltamisessa? Haluaisin lähteä ensimmäistä kertaa vaeltamaan poikaystävän kanssa, mutta suoraan sanottuna minulla ei ole mitään hajua mitä kaikkea mukaan pitää pakata, minne kannattaa mennä, uskaltaako heti jäädä yöksi jne. Voisitko tehdä blogin puolelle tai vastata sähköpostilla jotain tärkeimpiä asioita tai joitain nettisivuja, joilta löytyy hyvää tietoa?"
Camilla, nyt seuraa vastaus :) Olin tekemässä juttua Kurjenrahkan retkestämme, kun keksin, että tässä yhteydessähän voisin toteuttaa lukijan toiveen vaellusvinkeistä :)
Olen käytännössä kaukana eräekspertistä, mutta jonkinlaista retkeilyrutiinia on alkanut jo syntyä.
Olen aina tykännyt liikkua luonnossa, mutta perusteellisemman kaavan retkeilystä teltta- ja laavuyöpymisineen innostuin vasta mieheni kautta. Mr. Karkkipäivä on varsinainen eräjorma ja on luonnossa ehkä parhaassa elementissään. <3 Hän on tietysti tehnyt eräilystä minulle helppoakin - kotona kun on kaikki "pelit ja pensselit" valmiina, minun tarvitsi vain seurata mukana metsään ^_^
Minne mennä?
Kansallis- ja luonnonpuistot sekä valtion retkeilyalueeet tarjoavat merkittyjä luontopolkuja ja reittejä lyhyemmistä päivä- tai viikonloppupatikoista aina pidempiin vaelluksiin. Merkityillä reiteillä on lähes mahdoton eksyä, joten aloittelijakin voi suunnata niille huoletta.
Luontoon.fi-sivulla on listattu esittelyineen kaikki Suomen kansallispuistot sekä retkeilyalueet. Sivulla on todella kattavasti tietoa kaikesta retkeilyyn ja vaellukseen liittyvästä alkaen siitä, miten puistoihin pääsee niin julkisilla kuin omalla kulkuneuvolla. Aloittelevalle retkeilijälle hyödyllinen on sivustolle koottu Retkeilyn ABC, josta löytää yksityiskohtaisia vinkkejä niin varusteiden hankintaan kuin retkiruoan suunnitteluun. Todella hyvä sivu!
Retkikartta.fi-sivulta löytyvät kaikkien puistojen tulostuskelpoiset kartat reitteineen.
Miten luonnon- ja kansallispuisto eroavat toisistaan? Luonnonpuistot on perustettu ensisijaisesti luonnonsuojelua ja tutkimusta varten, ja niiden suojelumääräykset ovat kansallispuistoja ankarammat. Suurin osa luonnonpuistoista on suljettu muilta kuin tutkijoilta, mutta osassa saa liikkua merkityillä reiteillä. Nämä yleisölle avoimet luonnonpuistot eivät retkeilijän näkökulmasta eroa kansallispuistoista mitenkään; kummissakin on merkittyjä reittejä ja palveluita kuten tulentekopaikkoja, telttailualueita (joiden yhteydessä myös puu-cee-käymälät), laavuja ja vuokra- tai autiotupia.
Esimerkiksi Kevo, jossa vaelsimme unohtumattoman hyttysten täyteisen viikon viime kesänä, on luonnonpuisto.
Monilla retkeilyalueilla on omia reittejä myös pyörätuolilla liikkuvalle.
"Uskaltaako heti jäädä yöksi?"
Uskaltaa :) Yöpyminen kansallis- tai luonnonpuistojen merkityillä reiteillä on turvallista, ja sesongista riippuen kohtaat usein myös muita yöpyjiä telttailupaikoilla. Jos telttaa ei ole omasta takaa tai ei halua sellaisessa yöpyä, on vaihtoehtona myös katto pään päällä eli laavu, tupa, kota tai kammi. Tupatyypit vaihtelevat puistosta riippuen. Lisätietoa erilaisista tuvista löytyy täältä.
Villieläimiä ei Suomen kansallispuistojen merkityillä reiteillä tarvitse pelätä.
Ainoa harmillinen kohtaaminen "villieläimen" kanssa meidän vaelluksilla tapahtui Repovedellä, jossa hiiret söivät yöllä pähkinäjemmani repun sivutaskusta. ^_^ Muuten ainoat kiusaa aiheuttavat eläimet ovat öttiäiset kesä-Lapissa. Ja sitä kiusaa ei muuten kannata aliarvioida ;)
Ylemmät kuvat: vadelmakynnet ja mun rakkaat, ihanat, maailman parhaat vaelluskengät. / Vhh:laisen perusaamiainen retkiolosuhteissa ei paljon kotiaamiaisesta poikkea; kahvia, kananmunaa ja kasviksia. :)
Mitä pakata?
Lyhyelle viikonloppuvaellukselle meidän setti on tällainen:
Miehen rinkassa:
Teltta, ensiapupakkaus, Leatherman, otsalamppu, makuualusta, makuupussin laineri (eli ohut silkkipussi), retkikeitin, kaasua tai bensaa, keittoastiat, juoma-astiat (Platypus + Nalgene) ruokaa, vaihtokalsarit ja -sukat, taukotakki (eli lämmin untuvatakki), myssy, packlite-Goretex-takki ja -housut (jos sataa). Säästä riippuen mukana joskus myös Ruskovillan yökerrasto. Windstopper-takki kulkee rinkan hupussa josta sen voi nopeasti vetää päälle.
Päällä: softshell-housut, pitkähihainen merinovillapaita ja sen päällä ohuempi tekninen paita (eli materiaalia joka siirtää kosteuden pois iholta), tuubihuivi.
Puuvillaisia vaatteita ei muuten suositella vaellukselle, ne pitävät hien ja kosteuden itsessään.
Auringonlasku Kurjenrahkan Vajosuolla
Mun rinkassa:
Kummankin makuupussit, makuualusta, vaihtovaatteet (sukat, alushousut, merinovillakerrasto), Goretex-housut, untuvatakki, myssy, ruokaa, ruokailuastiat, kirja, otsalamppu, termospullo, vesiastia (Platypus). Rinkan hupussa Windstopper-takki.
Päällä: softshell-housut, merinovillainen pitkähihainen paita ja sen päällä tekninen t-paita, tuubihuivi. Usein vielä säästä riippuen fleece-takki (palelen herkästi).
Vaatteita pakatessa kannattaa pitää mielessä, että kävellessä on useimmiten kuuma ja hiki (jolloin toppatakki on viimeinen asia jota kuvittelee tarvitsevansa), mutta taukopaikalla tulee vilu hyvin nopeasti. Silloin iloitset untuvatakistasi :)
Illalla tulee usein jopa kylmä, ja minä ainakin vedän kevät- ja syysvaelluksilla päälle kaikki mukana olevat takit ja housut kun ilta hämärtyy. Kesävaellukset ovat ainoita jolloin untuvatakille ei ole ollut käyttöä.
Ruoka
Lyhyillä viikonloppuvaelluksilla ruokaa tarvitsee ottaa mukaan sen verran vähän, että suosimme tuoreruokaa. Se tietysti painaa, mutta viikonloppurinkka tarvikkeineen on muutenkin kevyehkö joten ruoan paino ei haittaa. Viikon vaellukselle mukaan lähtee enemmän perinteistä pussi- ja kuivaruokaa, paitsi minulla, jolla on oma retki-vhh-ruoka. Ja sen vuoksi saankin kantaa painavampaa rinkkaa ;)
Olen tosin kehittynyt huimasti retki-vhh-ruoan suhteen, ja nyt nauran kippurassa kun muistelen ensimmäistä vhh:n aikaista vaellustani Kilpisjärvelle.... Ei hyvänen aika sitä tölkkien ja tetrojen määrää... Ihan käsittämätöntä. :D
Kurjenrahkalla herkuteltiin mm. loimulohella, (palaneella) bataatilla ja porkkanalla sekä munakermaviilikastikkeella.
Makuupussin lämpöalueeseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota jos on palelevaa sorttia, niinkuin minä. Minä nukun kesälläkin makuupussissa, jonka comfort-alue on jossain miinuksen puolella.
On parempi hikoilla liian lämpimässä makuupussissa kuuman yön sattuessa, kuin hytistä yön läpi liian viileässä pussissa. Lämpimästä makuupussista voi aina ujuttautua osittain ulos ja helpottaa kuumuutta, mutta liian viileään pussiin ei auta mikään.
Hyvät vaelluskengät ovat yksi tärkeimpiä varusteita, kumisaappaissa tai lenkkareissa ei tosiaankaan kannata lähteä vaellusreiteille.
Jonkun lyhyen luontopolun saattaa kenties selvittää kumppareissa, mutta pidemmillä reiteillä kunnon kengät ovat must.
Suosittelen vaelluskenkien hankintaa alan liikkeestä. Omani ovat Meindlin ja olleet alusta asti kuin yhtä jalkojeni kanssa. Näissä kengissä eivät jalat väsy, tuki ja istuvuus ovat täydelliset <3 Olen kulkenut Meindleilläni jo vuodesta 2007.
Olen niin iloinen, että olen saanut miehen kautta löytää retkeilyn ilon. Luontoelämykset tuovat tärkeää ja tarpeellista vastapainoa tietokoneen ääressä jumittavalle arkielämälleni, ja lyhytkin yhden yön vaellus on todellinen henkireikä. On ihanaa jättää some ja koneet ja teknologia hetkeksi taakseen ja olla 100-prosenttisesti läsnä luonnon keskellä.
Se on uskomattoman rentouttavaa.
Satumetsä.
Loppuun täytyy vielä kertoa leipomistarina Kurjenrahkalta. :)
Niin sitä vain mieskin laittaa kätensä taikinaan nuotiolla, voisiko uskoa!
Mr. Karkkipäivä tuo joka retkelle mukana lettu- tai pullataikinainekset (valmiiksi kotona sekoitetut), sillä ne "kuuluvat totta kai asiaan".
Tällä kertaa misterin "tikkupulla"taikina ei vain oikein onnistunut, eikä taikinaan saatu sopivan sitkoista ja paksua koostumusta jotta sen olisi saanut käärittyä optimaalisesti tikun päähän.
Pulla näytti tältä. :) Minulle tuli mieleen kärähtänyt kivespussi.....
Mies sitten keksi, että pullanhan voi paistaa myös folion päällä. Touhua katsellessa minunkin alkoi kovasti tehdä mieli pullaa. En ota retkille mukaan muuta jälkkärimäistä kuin tummaa suklaata ja proteiinipatukoita, sillä minun ei oikeastaan koskaan tee eräillessä mieli makeaa.
Nyt leivonnaisen himo kasvoi kuitenkin niin suureksi, että harkitsin jo hetken vehnälle antautumista.
Sitten muistin, että minulla on retkiruokien joukossa minigrip-pussillinen psylliumia (käytän sitä esimerkiksi kastikkeiden saostukseen). Hei, minähän voin tehdä improvisoidun vhh-taikinan!
Tuumasta toimeen. Sekoitin taikinan soijakermasta, psylliumista ja ruokalusikallisesta kaurahiutaleita. Makeutusta minulla ei ollut, mutta maustoin taikinan kanelilla.
Taikina öljytylle foliolle kypsymään. (Kuvassa vieressä vehnäversio.) Pinnan ruskistuttua lisäsin päälle tummaa steviasuklaata. "Tikkupullaleiriläiset" alkoivat luoda kiinnostuneita katseita leivonnaiseeni, joka muistutti ilmiselvästi....
Chocolate-chip-cookieta! No eikös vain! :) Pehmeänä versiona.
Näin sain minäkin oman retkipullan. :) Kaikkeen see psyllium taipuukin, todellinen monitoimijauhe. Kokemuksesta innostuneena aloin heti kehitellä helposti mukanakulkevia jauhosekoituksia, joista voin tulevaisuudessa valmistaa vhh-lettuja tai vaikka muffinseja, jos pullan himo vastaisuudessa iskee erätulilla! :)
*
Onko lukijoiden joukossa retkeilijöitä? Olisi mukava kuulla juttuja vaikkapa ikimuistoisimmasta vaelluksestanne tai vinkkejä erityisen kauniille reiteille.
Kyllä luonto vain tekee hyvää.
Maskarat - se ikuinen luonnonkosmetiikan "kompastuskivi". Luonnollisen ripsivärin on todella hankala kilpailla synteettisiä sisariaan vastaan, ongelmia on etenkin pysyvyydessä ja allekirjoittaneen kokemusten pohjalta kerrostuvuudessa.
Zuiin volyymimaskara on saanut paljon kehuja; tämä kuulema pysyy varisematta ja ripsiin saa oikeasti sitä paksuuttakin. Minulla ei ole koskaan ongelmia ripsarin pysyvyyden kanssa, joten sitä puolta en osaa arvioida, mutta se volyymi. Tähän mennessä luonnonkosmetiikan maskaroista vain Dr. Hauschkan Volume Mascara on saanut ripsiini runsautta - tosin senkään jälki ei voita synteettisiä maskaroita.
Ensimmäinen reaktioni Zuiin maskaran korkattuani oli; "Onpas kuivaa!" Siis todella kuivaa, verrattuna ihan mihin tahansa koskaan käyttämääni ripsariin. Yleensähän vastakorkattu uuden ripsarin massa on jopa märkää. Koin Zuiin maskaran olevan niin kuivahtaneen oloinen, että kysyin asiasta maahantuojalta. Sain testiin uuden. Se oli yhtä kuiva. Myös Kempparin Noora kommentoi omassa arviossaan Zuii-ripsarin kuivuutta, joten päättelen, että tämän maskaran massan kuuluu olla tällainen.
Massan kuivuus näkyy myös ripsissä. Ripsari levittyy rosoisesti ja "nukkaisesti".
Entä sitten volyymipuoli?
Kyllä, Zuiin maskara kerrostuu näkyvästi. Siitä siis peukkua, lupaus täyttyy.
Mutta jäljen siisteydestä voi olla montaa mieltä. Massan ollessa kuivaa on jälkikin sen mukaista. Kerrostuvuudesta annan täydet pisteet, sillä massalla todellakin saa lisättyä kerrosta kerroksen päälle, ja ripsarilla on mahdollista saada yhtä paksut ripset kuin normimaskarallakin (ainakin minä olen saanut). Jälki on kuitenkin pörröistä ja paikoin jopa paakkuista. Välillä onnistun saamaan paakuttomamman tuloksen, mutta useimmilla kerroilla jälki on yllä näkyvän mukainen.
Ylistävistä arvioista päätellen kuivakka koostumus kuitenkin toimii monien muiden ripsissä paljon paremmin. Teiltä lukijoiltakin olen kuullut vain positiivisia kommentteja. Nooran lisäksi en ole kohdannut muita kuivuutta mainitsevia arvosteluja. Esimerkiksi Ida365 julisti Zuiin Volumen parhaaksi kokeilemakseen luonnolliseksi maskaraksi joka ei varise yhtään eikä liukene edes tihkusateessa.
Pullea harja on silmän muodolleni vähän liian suuri. Pidän itse myös enemmän erottelevista harjaksista, nämä tuuheat ja spiraalin muotoiset eivät ole suosikkejani.
Maskaran sävystä - sävy Granite ei ole täysin musta vaan mustanharmaa. Jostain syystä Volume Mascaraa saa vain tässä yhdessä sävyssä.
Muutama kuva hieman siistimmällä lopputuloksella.
Zuiin Volume Mascaralla on hintaa 26 euroa. Sitä myyvät mm. maahantuojan oma verkkokauppa, Jolie ja Biodelly.
Avasin silmäni enkä ensin muistanut missä olin. Tuota tapahtuu tosi harvoin, mutta silloin kun tapahtuu, se on aina tosi outoa.
Helsingissä, Marian luona.
Jossain kahvinkeiton ja lapsen vaatekriisin ("En halua tätä mekkoa..! - No ottaisiko Sanni sitten sen? Se on violetti, minulle kelpaisi kyllä.") välillä Maria kiikutti luokseni tutun näköisiä purkkeja. "Oletko kokeillut näitä? Nää on ihan tosi hyviä".
Tästähän alkaa jo muodostua déjà-vu. Viimeksi Tiinan luona tapahtui sama; eteeni tuotiin Idunia kasvot innosta loistaen. Jos en olisi jo itse tutustunut merkkiin niin alkaisi vakavasti tulla tunne, että olen missannut jotain maagista. ;)
Idun on näköjään parissa vuodessa todella onnistunut lyömään itsensä läpi. Aika kiinnostavaa, kun kyseessä on vain apteekeissa myytävä kosmetiikkamerkki.
Maria lähti töihin ja heitti minut samalla Kalasataman metroasemalle.
Olin keskustassa yhdeksän maissa, hain Kampin supermarketista aamiaista ja suunnistin jälleen Lasipalatsille.
Aina kun olen Helsingissä, teen töitä Lasipalatsin Kaupunkiverstaalla. Mainio paikka; kaupunkitoimistotila jota kuka tahansa saa käyttää ilmaiseksi. Tilaan kuuluu myös pieniä neuvottelutiloja joita voi erikseen varata.
Lasipalatsin vessassa minua tervehti fasismin vastainen My Little Pony -tarra. :)
En ole olkalaukkuihmisiä silloin, kun pitää kantaa mukana läppäriä. Kuljenkin aina koululaistyyliin reppu selässä tapaamisesta toiseen. :) Ostin North Facen läppärirepun viime kesänä Chamonixista, ja se on yksi parhaita hankintojani.
Kello 9.20 Kaupunkiverstaalla oli vielä hyvin tilaa ja monta pöytää vapaana. Levittäydyin isolle sellaiselle ja söin aamiaissalaattini.
Vastasin sähköposteihin. Tuotenäytetarjouksia, Airbnb-viestejä, Couchsurfing-yhteydenottoja ("ei, en valitettavasti ole Maarianhaminassa houstaamassa toukokuussa") ja yksi älyttömän mielenkiintoinen ja erilainen yhteistyöehdotus josta innostuin niin että silmissä tuikki.
Mistäs tänään kirjoittaisin blogiin? Päätän usein päivän postauksen aiheen vasta aamulla. Minulla on loputtomasti enemmän tai vähemmän puolivalmiita luonnoksia, ja valitsen niistä fiiliksen mukaan. En suunnittele postausten julkaisuajankohtia etukäteen kuin tosi harvoin, esimerkiksi silloin kun tiedän olevani poissa koneelta useamman päivän ja jutut täytyy ajastaa.
Harkitsin kakkuteeman ja interrail-kuulumisten välillä. Zuii-testausten jatkojututkin ovat hyvällä mallilla, mutta ei tuntunut siltä että haluan kaksi Zuii-juttua peräjälkeen. Fiilis on tärkeä ;)
Päädyin kakkunyyttäreihin.
Arvioin saavani jutun valmiiksi yhteen mennessä, jolloin kävisin lounaalla ennen päivän sovittua tapaamista PR-toimistolla. Halusin myös ehtiä VR:n kansainvälisten lippujen luukulle tekemään muutamia pakollisia paikkavarauksia tulevalle reilille.
Noooh. Siinä sitten hieroin kuvia ja säädin fontteja vähän turhankin hartaasti, ja kuten niin tavallista, aika katosi jonnekin ja yhtäkkiä tajusin että kello näytti 15.00. Samperi! Moneltakohan se VR:n kansainvälinen piste menee kiinni?
Vaivautumatta siirtämään kysymystä ajatuksen tasolta käytännön selvitykseen, julkaisin kakku-jutun, suljin koneen ja lähdin rivakasti kohti lounaspaikkaa.
Ulkona satoi.
Tieni kulki kadun yli Kiasmaan, jonka kahvila oli seuraava kohteeni. Edellisellä Helsingin vierailulla Luonnonkaunis-messut/Blog Awards -viikonloppuna kävimme miehen kanssa katsomassa Kiasmassa Robert Mapplethorpen näyttelyn, ja tässä yhteydessä silmiini osui Cafén menu. Whoa! Miten paljon ihanan kuuloisia ruokia...! Onko tällaista kahvilamenua olemassakaan? Pääruoissa vain yksi liharuoka ja neljä kalaruokaa...!
Tiedänpä, missä tulen viettämään kaikki seuraavat lounashetkeni Helsingissä. ^_^
Tilasin Kolatun munajuustosalaatin puolikkaana annoksena (sekin onnistui..!) ja punakampelaa tilli-punajuurikastikkeessa.
Kauniit ja erinomaisen maukkaat annokset - ja hintaa alle 19 euroa...!
Lähdin eteenpäin mitä tyytyväisimpänä. Tyytyväisyys ei kuitenkaan kestänyt kuin korttelin päähän rautatieaseman halliin, jossa minulle selvisi, kellon näyttäessä 16.20, että kansainvälisten lippujen luukku oli sulkeutunut neljältä. Eihhh.
Olisiko kannattanut tarkistaa ne aukioloajat aikaisemmin?
Lievästi pää savuten lähdin kohti tapaamista Korkeavuorenkadulle. Onneksi olin kutakuinkin rauhoittunut Yves Rocheria edustavalle PR-toimistolle saapuessani.
En ole aikoihin käynyt Yves Rocherilla, josta minulla alkaa jo melkein olla huono omatunto. Merkki kun kuitenkin on minulle rakas, eikä millään muulla sarjalla ja minulla ole yhtä pitkää historiaa. Mielelläni kirjoitan Yves Rocherin tuotteista, mutta kun ehtisi niitä joskus taas testailemaankin....
Sain kuulla viimeisimmistä uutuuksista, kuten herkän ihon sarjasta, kynsilakoista ja kasvovoiteiden pakkausuudistuksesta. Harmillisesti sertifioituun Organic Cosmetic -sarjaan ei ole tullut mitään uutta.
Sain poimia mukaani minua kiinnostavia tuotteita, ja niiden joukossa olivat mm. Omena-Tähtianis-kausituoksun suihkugeeli ja vartalokuorinta sekä täysin vaahtoamaton, voidemainen Low ShamPoo. Incin perusteella sulfaatiton Low Shampoo toimii kuten conditioner only -pesu, mielenkiintoista...! Tämän testausta odotan kovasti. (Niiden jo jonossa olevien, hmm, viiden shampoon jälkeen...)
Minulle esiteltiin myös muutamia muita toimiston edustamien merkkien tuotteita, kuten Color Wow - jauhemainen tyvikasvun peittoväri.
Olin saanut tästä muinoin sähköpostiin tiedotteen, mutta ensireaktioni oli, "Blääh, tyvikasvuko muka peittoon jollain jauheella?" Enkä tilannut siitä kokeilukappaletta. No, nyt tuote sitten demonstroitiin minulle käytännässä, ja joudun ehkä vähän muuttamaan reaktiotani.
Tyvessäni näkyvät raidat on tehty Color Wow -jauheen sävyllä Platinum. Jauheen annetaan vaikuttaa ja kiinnittyä hetki ja hiukset voi sitten harjata jotta ylimääräinen jauhe poistuu. Kuvassa hiuksia ei ole harjattu käsittelyn jälkeen, siksi tyvessä näkyy vähän jauhoisuutta.
Värin luvataan kestävän seuraavaan pesuun saakka. Todellakin wow! Aine tuli minulle ihan täydelliseen aikaan - tyvikasvuni kun on melkoisen hirveä enkä voi sitä värjätä ennenkuin Mago-pidennykset on poistettu. (Tai voisin, mutta en itse vaan Mago-kampaajalla. Väri ei saa yhtään osua pidennyksiin.) Sain mukaani Platinum-sävyn, ja kirjoittelen teille myöhemmin miten tuote on minulla toiminut. Virve ainakin näkyi vakuuttuneen.
Karvainen työntekijä, toimistokoira Kerttu. :)
Lähtiessäni PR-toimistolta oli VR-harmi jo jonkun verran unohtunut. Onnistuin kuitenkin hetkeä myöhemmin sekoilemaan ratikoiden kanssa niin, että se sai minut ärtymään uudelleen ja miettimään, kannattaako tällaisen maalaisen Helsingissä ylipäänsä liikkuakaan ilman viisasta paikallista.
Olin menossa yöksi toiselle ystävälleni Länsi-Pasilaan, ja olin olevinaan selvittänyt pääseväni sinne 7B-ratikalla. Siinä sitten etsin onnettomana 7B:n pysäkkiä ihmetellen, miksi Pasilaan päin meneviltä pysäkeiltä kulki vain 7A, ja kadun toisella puolella takaisin päin tuli 7B. Voi ihmistolloa.... Jouduin sitten soittamaan kaverilleni ja tunnustamaan etten löydä oikeaa pysäkkiä, saadakseni kuulla naurun lomasta että 7A ja B kulkevat saman reitin mutta vastakkaisiin suuntiin.
Kiitos ystäväni, kun kestätte minua. :)
Tällainen oli tarina kahdesta päivästäni Helsingissä.
Huomenna ei tule enää "Sannin mukana torstaina" -jaksoa. ;) Jos joku huolestui.
Heräsin klo 7.00 kuten melkein joka aamu. Kahvia pannuun ja Zuii-meikkipuuterijutun kuvien käsittelyä.
Luulin ehtiväni mainiosti vielä salillekin ennen bussin lähtöä, mutta hups vain, kello olikin kohta 9 enkä ollut vielä edes meikannut. Ei muuta kuin "maskia naamaan" ja pakkaamaan kamoja. Kello 10.03 olin vielä sullomassa rahka-raejuustoevästä reppuun. Tyypillistä minua.
Istuin bussiin kello 10.26. Huoh.
Perillä Helsingissä oli harmaata. Suuntasin tuttuun työpisteeseen Lasipalatsin kakkoskerrokseen.
Kirjoitin Zuii-meikkipuuteripostauksen valmiiksi ja syvennyin selailemaan Ljubljanan Airbnb-majapaikkoja. Löydettyäni sopivan ja lähetettyäni vuokraajalle kyselyn, totesin kellon olevan sen verran että nyt oli lähdettävä seuraavaan bussiin ja kohti päivän pääohjelmaa; Dr. Hauschkan tapahtumaa Annalan puutarhassa.
Pikainen yritys siistiytyä Lasipalatsin vessassa kuivashampoon voimin. Blääh, hiukset on yhtä töttöröö kuin aina. Ei väliä. :)
Nousin bussista 20 minuuttia ennen tapahtuman alkamisajankohtaa, mikä oli hienoa ennakointia, sillä tietenkin lähdin bussipysäkiltä ensin väärään suuntaan. Printattu kartta kädessä. :D Ennalta tuntemattomiin kaupunginosiin ja osoitteisiin suunnistaessa sitä aina käy mielessä, että nyt siitä älypuhelimesta "niinku olisi oikeasti hyötyä"....
Löysin lopulta perille Annalaan. Luvassa oli ohjelmaa koko iltapäiväksi aina ilta-seitsemään saakka. Tilaisuus oli järjestetty nimenomaan bloggareille, ja paikalla oli liuta tuttuja kasvoja. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin Dr. Hauschkan bloggaajatilaisuudessa. :) Olen ollut Hauschkan kanssa todella paljon tekemisissä niin entisen työpaikkani kuin blogikuvioiden kautta, mutta koskaan aiemmin en ole päässyt paikalle varsinaiseen bloggaajatapahtumaan.
Meille oli tehty hauskoja tehtävärasteja joilla saimme tutustua käytännön kautta Hauschkan tuotteisiin. Ensimmäisellä rastilla pääsimme jalkakylpyyn, ja minua nolotti kuoria jalkani sukista. No, en ollut ainoa ^_^ Tuntuu kieltämättä nololta, että on töissä kauneusalalla eikä oikein jaksa pitää jalkojaan edustavan näköisinä... Sinne ne tuppaavat unohtumaan sukkiin talven aikana.
Tilaisuudessa kerrottu info ei pitänyt sisällään minulle paljonkaan uutta, olen lukenut "Hauschka-läksyni" hyvin :D Yhdestä uutuudesta kuulin kuitenkin ensi kertaa vasta nyt:
Yöseerumi.
Dr. Hauschkan ihonhoitofilosofiaanhan ei kuulu yövoidetta, tai ylipäänsä mitään rasvaista yöhoitotuotetta. Kasvoille jätetään perusihonhoito-ohjelman mukaisesti iltaisin vain kasvovesi, mutta nyt suositukseen on tullut lisäys; yöseerumi. Hauschkalla on aiemmassa valikoimassaan ikääntyneelle iholle tarkoitettu yöseerumi, mutta nyt lanseerattu uutuus on kaikille ihotyypeille ja kaiken ikäisille.
Tavanomaisen kosmetiikkabrändin kohdalla tästä voisi tehdä päätelmän, että on haluttu kehittää lisämyyntiä tukeva tuote, mutta Hauschkan kohdalla en ole taipuvainen uskomaan niin. Dr. Hauschkan valikoima elää hyvin, hyvin hitaasti ja muutoksia tai uudistuksia tapahtuu todella harvoin. Uusia tuotteita ei lanseerata edes joka vuosi. Myynnin edistäminen jatkuvilla uutuustuotteilla ei ole Hauschkan juttu, eikä tyypillistä monelle muullekaan luonnonkosmetiikan merkille.
Yksi tehtävärasteista piti sisällään ihon puhdistuksen. Hauschkan puhdistus on kolmivaiheinen; ensin poistetaan meikki emulsiolla, sitten iho syväpuhdistetaan jauhettuun manteliin pohjautuvalla puhdistusvoiteella, joka on yksi Dr. Hauschkan todellisia klassikkotuotteita. Kolmantena vaiheena iho virkistetään suihkutettavalla kasvovedellä.
Herkälle iholle suositellaan puhdistustuotteeksi ainoastaan emulsiota. Emulsiolla poistetaan myös silmämeikki, ja jos meikki on erittäin kestävää laatua, voi puhdistusemulsioon myös lisätä kasvoöljyä.
Hauschkan puhdistusrituaali oli monelle muulle tapahtuman osanottajalle uusi kokemus, ja naiset hämmästelivät kilvan mantelitahnan (siltä se tosiaan näyttää :D) iholle jättämää pehmeyttä. Jauhetussa mantelissa on joku ihme taika, Hauschkan puhdistusvoide on niitä omalaatuisia kauneustuotteita joille on syntynyt Maine isolla m:llä.
Rakeinen töhnä näyttää ja tuoksuu epäilyttävältä, ja sen levitys tuntuu (ainakin minusta) epämiellyttävältä. Murumainen koostumus houkuttaisi hankaamaan voidetta ihoon niinkuin kuorinta-ainetta, mutta niin ei saakaan tehdä. Voide kuuluu painella, ei hieroa. Mantelitahna imee itseensä tehokkaasti likaa ja onnistuu jotenkin kummasti syväpuhdistamaan myös huokoset. Moni on raportoinut saaneensa puhdistusvoiteesta avun sitkeisiin mustapäihin. Taika-ainetta, ilmeisesti. :)
Sainpa muuten minäkin tytöt innostumaan yhdestä Hauschka-tuotteesta (taisin olla aika paljon äänessä :D); Voidenaamiosta, nykyiseltä nimeltään Kirkastava naamio. Itse en juuri käytä naamioita koska en koe saavani niistä hyötyä, mutta Voidenaamioon ihastuin edellisellä työpaikallani totaalisesti. Kyseessä on naamio, joka tuntuu tekevän kaiken; tasoittaa ihon väriä ja pintaa (ihan kirjaimellisesti jopa arpien aiheuttamaa epätasaisuutta), poistaa punoitusta, kirkastaa ja tietysti myös kosteuttaa ja pehmentää.
Viimeisellä rastilla pääsimme leikkimään meikeillä. Monet pääsivät kokeilemaan Hauschkan uutta meikkivoidetta ensimmäistä kertaa.
Itse katselin kaihoisasti sivellinsettiä, johon tein vuosi sitten lähempää tuttavuutta WALAn vierailulla Saksassa. Hauschkalla on todella laadukas sivellinkokoelma, mutta sitä ei saa Suomesta.
Kello 19 oli aika jättää Annala ja suunnata takaisin keskustaan. Ilmeni, että kännykkään tilattava julkisen liikenteen lippu ei käykään busseissa, joten olin tietämättäni tullut paikalle pummilla. Eipä sitten muuta kuin kävely 6-ratikan pysäkille ja kiskoilla takaisin - olen käytännössä aina vailla käteistä ja Helsingin liikenteessä riippuvainen kännykkälipuista. (Kuopio on kuulkaas edistyksellinen paikka - siellä voi maksaa kaupungin liikenteen busseissa pankkikortilla...! Hyvä Kuopio! :))
*
Kutosen jätettyä minut rautatieaseman eteen oli seuraavana ohjelmassa vatsan täyttäminen eli illallistreffit ystäväni Marian kanssa. Olin jo aiemmin päivällä vaaninut Ravintola Lasipalatsin ruokalistalta oivallisen kuuloisen parsamenun, ja kun Mariallakin oli parsa-fiilis, suuntasimme yksissä tuumin Lasipalatsiin.
Kiljuvalla nälällä varustettuina päädyimme tilaamaan "syö-niin-paljon-parsaa-kuin-haluat" -annoksen nimeltä Parsapaletti. Annokseen kuuluu kiinteä määrä lisukkeita (kuvassa) ja parsaa saa tilata lisää niin paljon kuin napa vetää. Jos ja kun lisukkeet loppuvat, on parsaa tietysti vähän tylsä syödä sellaisenaan, joten lisukkeita on säännösteltävä.
Marian annoksessa oli myös kinkkua.
Jos parsasta tykkää - ja syö sitä mielellään paljon - voi Lasipalatsin settiä suositella mitä lämpimimmin. Annoksesta ei todellakaan jäänyt nälkä, mutta myönnän, että Tallinnan ravintoloita hintatasoineen tuli vähän ikävä... Kuvan lautasella on hintaa 39,50€, mikä on kuitenkin aika kova hinta kasviksista, kananmunasta, nökäreestä katkarapuskagenia ja mätiä ja parista kylmäsavulohipalasta. Kovasti sitä mieli ajautui miettimään, kuinka monta vastaavaa lautasellista lahden puolelta saisi samaan hintaan....
Kömmin illalla sänkyyn puolen yön maissa, Marian tyttären tuhistessa vieressä omassa sängyssään. Lapset... ne kun kuulema nukahtavat, niin saa meluta vaikka kuinka paljon vieressä eivätkä ne herää. Ja kun meitsi on jossain vieraana, niin yleensä äänen taso on suhteellisen korkea. ;)
Nukahdin saman tien. Jo ajatellen aamukahvia.
