Tuli sitten tosiaan piipahdettua paikallisella ”Tallinnan risteilyllä” eli Palm Beachista Bahamalle.
Tällaiselle härmäläiselle Bahaman risteily tietysti kuulostaa todella eksoottiselta, ja kuten aiemmin kerroin, nappasimme kiinni tarjoukseen kuin nälkäinen kala koukkuun.
Kahden yön risteily ja päivä Grand Bahamalla – ei voi olla huono diili. Ei se sinällään huono diili ollutkaan, mutta kun se laiva… Noh. Ei sitä vain osaa Karibian risteilyn yhteydessä asennoitua siihen, että vaikka ympäristö on jotain muuta kuin Pohjolassa, ei itse alus välttämättä ole sen kummoisempi kuin meidän tutut brenkkulaivat.
Palm Beachista lähtevien risteilyjen hinta on alkaen 179 dollaria (+satamaverot) ja hinta sisältää kaikki ruoat sekä viihde-esitykset laivalla. Juomat maksavat erikseen. Laiva lähtee illalla kello 18, mutta paattiin pääsee kahdentoista jälkeen jolloin voi nauttia jo koko ensimmäisen päivän hintaan kuuluvista ruoista.
Laivalla ei käytetä rahaa muualla kuin casinossa, muuten juomat ja mahdolliset ostokset maksetaan "Ship identity" -kortilla (kuvassa) johon joko ladataan rahaa tai rekisteröidään luottokortin tiedot laivan check-inissä.
Laivalle ei saa tuoda omia juomia, mutta inside-vinkistä päätimme kuitenkin yrittää kuljettaa omat ”mehut” mukana. Kaikkien laukut läpivalaistiin terminaalissa, mutta henkilökuntaa ei kiinnostanut puuttua kuin härskeimpiin monen litran muilutustapauksiin. Meidän taskumatit menivät kommenteitta läpi.
Laivamme Grand Celebration oli kooltaan samaa luokkaa kuin meidän kotoiset Tallinnan laivamme. Se on rakennettu Ruotsissa vuonna 1987.
Suomessakin markkinoitavien hulppeiden luksus-Karibianristeilijöiden sijaan astuimme vaatimattomaan, interiööriltään parhaat päivänsä nähneeseen laivaan, kuluneiden pintojen ja haalistuneiden sohvaryhmien maailmaan jostain vuosikymmenten takaa.
Olimme maksaneet kalliimmasta, ikkunallisesta hytistä. Vasta sinne saapuessamme tajusimme, ettei ikkunasta olisi tämän tyyppisellä risteilyllä mitään iloa. Laiva lähtee hämärän laskeutuessa ja risteilee yön = pimeää, ja päivällä taas olisimme Bahamalla, emme tuijottamassa ikkunan läpi. Jep. Tuli maksettua siitä tietoisuudesta, että hytissä on ikkuna. Satamassa saimme ihailla sen läpi avautuvaa näkymää kontteihin.
Laivassa oli neljä ruokailumahdollisuutta; hintaan kuuluvat buffet-sali, ”valkopöytäliinaravintola” ja poolside-grilli, sekä lisämaksullinen fine dining –tyyppinen paikka. Buffetissa ja valkopöytäliinamestassa tarjoiltiin samaa ruokaa, sillä erolla että pöytäliinapaikkaan piti tehdä varaus jompaankumpaan illan kahdesta kattauksesta. Grillistä ja buffetin pizza-tiskiltä sai ruokaa ns. väliaikoina, kun muissa ravintoloissa oli kattaustauko.
Yllätyimme buffetin laadusta. Hintaan kuuluvan pöperön voisi kuvitella olevan jotain hyvin yksinkertaista ja mielikuvituksetonta, mutta Ocean View Buffetin tarjonta oli mitä loistavin. Meistä ruoka oli todella hyvää ja vaihtoehtoja monipuolisesti; aina oli niin liha-, kala- kuin kasvisvaihtoehdot ja runsaasti lisukkeita ja herkullisia salaatteja jotka pursusivat värikkäitä kasviksia ja erilaisia viherpohjia. Ei mitään perusjäävuorisalaattikamaa.
Ruoasta siis loistopisteet!
Pudistelimme päätämme uima-altaiden ”Closed For Maintenance” –ilmoituksille (vain kaksi poreallasta oli toiminnassa) ja halpaakin halvemmille aurinkotuoleille, mutta päätimme, että risteilyaluksen puutteet eivät tulisi pilaamaan viikonloppuamme.
Okei, olimme "Rosellalla", mutta ainakin Karibian Rosellalla..! Itsehän siitä tunnelmasta lopulta vastaa. :) Parempi nauraa kaiken kälyisyydelle ja ottaa se viihteen kannalta kuin nurista. ;)
Täytimme jääkulhon ja asettauduimme tyytyväisinä aurinkotuoleille salakuljetettuine rommeinemme. (En rohkaise ketään tällaiseen käytökseen.)
Ahh, the life. Kylmä drinkki kädessä ja kohta suuntana Bahama.
Hyvä jos ehdimme saada lasin tyhjäksi kun laivalla kaikui kuulutus, että kaikkien tulee osallistua pelastautumisharjoitukseen. Henkilökunta komensi kaikki sisälle ja meidän tuli noutaa hyteistä pelastusliivit ja kokoontua omille kokoontumisasemillemme.
Tosi hyvä juttu mielestäni, mutta harjoituksen päätyttyä aurinko oli niin matalalla, että saimme unohtaa lämpimällä aurinkokannella lököttelyn. Mööh.
Pitkähihaista päälle vain ja tutustumaan laivan sisätiloihin.
Duty free -myymälä oli sekin kuin... no, ei ainakaan 2000-luvulta. Baby powder, anyone? Kosmetiikkatarjonta rajoittui kahteen hajuvesihyllyyn - testeri oli tarjolla peräti yhdestä tuoksusta.
Kello 18.00 oli aika suunnata merelle. Grand Celebrationin lähtiessä Palm Beachin satamasta ihailimme rannikon upeaa siluettia pilvenpiirtäjineen auringon laskiessa taustalla.
Loppuilta kului perinteisissä risteilymerkeissä; hihiteltiin hytissä, syötiin navat täyteen buffassa (jälkkäreiden joukossa oli sokeroimatonta juustokakkuakin), ihmeteltiin senioritungosta casinossa, katsottiin varsin laadukas varietee-esitys ja sheikattiin yökerhossa pikkutunneille.
Meillä oli tosi hauskaa, ruskeat kokolattiamatot ja kuluneet sohvaryhmät eivät tahtia haitanneet. DJ soitti hyvää musiikkia ja suomi-mammojen iloksi kuultiin myös vanhempiakin hittejä. Panin merkille, että olin diskossa ainoa silmälasipäinen bailaaja. ;)
Merkillepantavaa oli myös se, että amerikkalaiset eivät bailaa yhtä myöhään kuin suomalaiset. Kun kahden maissa palasimme hyttiimme, oli meno selvästi hiljentynyt eri puolilla laivaa, eikä hyttiimme kuulunut pihaustakaan vaikka se sijaitsi ravintolakannen alapuolella.
Seuraavana aamuna koimme suuren ärtymyksen: ei kunnon kahvia. Buffetista sai vain huoltoaseman sumppiin verrattavaa litkua ja laivan ainoan kahvilan kahviautomaatti oli rikki. Tosiaan; automaatin. Kunnon espresso-keitintä ei laivan fasiliteetteihin kuulunut.
BAHAMA
Freeport on Bahaman toisiksi suurin kaupunki pääkaupunki Nassaun jälkeen. En osaa sanoa mitä itse asiassa bahamalaiselta kaupungilta odotin, mutta en sitä mitä kohtasimme. (Tosin myöhemmin kuulimme, että käytännössä kaikkialla Karibialla näyttää tältä.)
Laivan shuttle-bussin kuski ei meinannut uskoa, kun sanoimme olevamme menossa ”downtown Freeport” – muut turistit kun kuskataan laivalta suoraan Port Lucayan turistialueelle. Mies oli ihan että, ”Tiedättekö mihin oikein olette menossa? Siellä ei ole mitään”.
Kuski ei suostunut meitä keskustaan jättämään (vaikka ajoi siitä ohi), joten otimme Port Lucayasta paikallisbussin takaisin keskustaan.
Kohtasimme hurrikaanin runteleman, autioituneen basaarialueen ja sen jälkeen - - joo, kuski oli oikeassa. Ei juuri mitään.
Olen käynyt Venäjällä silloin kun se vielä oli Neuvostoliitto, ja kyllä minulle Freeportissa tuli mieleen, ”Karibian Neuvostoliitto..?”
Ei paikka mitenkään rumakaan ollut, mutta siellä oli vain… hiljaisia katuja ja matalia taloja. Jotka eivät näyttäneet oikein miltään. Pieniä köyhän näköisiä kauppoja. Joista suurin osa oli kiinni, koska oli lauantai. Ei puistoja. Ei kiinnostavaa arkkitehtuuria. Ei oikein ravintoloitakaan. Yksi kahvila. Jos en olisi tiennyt paremmin, en olisi arvannut olevani jonkun maan toiseksi suurimmassa kaupungissa.
Kuljeskelimme vähän hölmistyneinä autioilla kaduilla. Halusimme ostaa postikortit ja löytää postitoimiston. Postitoimisto löytyi (kiinni), postikortteja ei.
Koko keskustan kiertämiseen meni alle tunti. Jouduimme toteamaan, että ei kai tässä muukaan auta kuin palata kiltisti Port Lucayaan. Autenttinen Freeport oli tässä, se ei muuttuisi sen kiinnostavammaksi vaikka kuinka kiertäisimme uuden korttelin ympäri.
Ei muuta kuin muiden turistien sekaan meille rakennettuun pastellin väriseen maailmaan valkoisten hiekkojen äärelle.
Port Lucaya on Freeportin ulkopuolella sijaitseva kauppojen, hotellien, ravintoloiden ja hiekkarannan muodostama resort-alue. Koska itse kaupungissa ei ole "mitään", on turisteille rakennettu oma maailma.
En ole ikinä käynyt tällaisessa paikassa. Ymmärrettävää, että turismista elävä paikka haluaa tällaisen luoda, mutta silti hassua. Minun ja rakennettujen loma-alueiden kemia ei oikein kohtaa. Olin Bahamalla, mutta tavallaan en. Olin Bahamalle rakennetussa omassa pikku-todellisuudessa jolla ei ole juuri muuta tekemistä aidon Bahaman kanssa kuin ilmasto - ja tietysti rannat ovat kaikkialla saarella yhtä tyrmäävät.
Juttelimme paikallisbussissa Lucayassa lomailevan kanadalaisen pariskunnan kanssa. He olivat viettäneet Bahamalla jo viikon, mutta kävivät Lucayan ulkopuolella nyt vasta ensimmäistä kertaa. Ihmettelimme, miten he saivat aikansa kulumaan. Pariskunta kertoi viihtyvänsä Lucayan torialueella jossa on "aina ihmisiä".
Tori- ja kauppa-alue on pinta-alaltaan arviolta noin puolet jalkapallokentästä. Alueen läpi kävelee 7 minuutissa. No, ainahan voi pysähtyä halvalle drinkille - two shots for 5 dollars... ;)
Makuja ja lomatyylejä on monia. :)
Keskimmäisessä kuvassa on muuten bahamalaisia poliiseja virkapuvuissaan.
Mitä Bahamasta voi sanoa yhden päivän vierailun jälkeen?
No rannat. Ne rannat, ja häkellyttävän kirkas vesi. Niiden vuoksihan tänne ensisijaisesti tullaan, eikä ihme. Minusta Kreikan siniturkoosi meri on sekin jo eksoottinen, mutta entäs täällä… Sen vain näkee, että nyt ollaan jossain ihan muualla kuin Välimerellä. Pirates Of The Caribbean -leffoja on muuten kuvattu täällä, Freeportin ja Lucayan alueella.
Valo, hiekan koostumus, veden väri, kirkkaus… Se on omaa luokkaansa. En ole rantalomaihmisiä, mutta tällaisella biitsillä viihtyisin päivän jos parikin.
Sitten pitäisi varmaan ottaa kyyti Nassau'hun. :) Kuvien perusteella siellä sentään on jotain nähtävääkin.
Palasimme viimeisellä shuttle-bussilla Grand Celebrationille ja ilta kului pitkälti samoissa merkeissä kuin edellinenkin. Hyvää ruokaa ja oikeasti hieno varietee-esitys. Diskoilu jäi lauantailta väliin.
Tuulisen yön jälkeen juhlapaatti rantautui Palm Beachiin kello 7.00 aamulla.
Satamassa oli samat rajamuodollisuudet kuin lentokentilläkin Yhdysvaltoihin saavuttaessa, ja minä sain passiini poikkeuksellisen muiston – rajavirkailija löi passiini väärän päivämäärän. Olen leiman mukaan saapunut Bahamalta 13.2., kun oikea päivämäärä oli 15.2. Hullua, että tällaisia virheitä sattuu niinkin tarkan valtion kuin USAn rajamuodollisuuksissa.
”Tallinnan risteilyllä Karibialla” – kokemushan tämäkin. :)
29 comments on “Bahama-mamas”
Voi vitsit, nuo ruoat näyttävät oikeasti tosi hyvilä mutta hytti taas puolestaan sellaiselta 80-luvun asuntovaunulta. :) Ihana termi tuo Suomi-mama muuten. :)
Apua, tuo laiva näyttää ihan oikeasti Tallinnan laivalta! Samantyylisen kokolattiamatot ja kaikki! :'D Mutta tosiaan, olihan se laiva sentään Karibialla, ei Suomenlahdella :) Ja Bahama! En tosiaan tiedä, miltä olen kuvitellut siellä näyttävän! Värikkäältä, eloisalta ehkä? Mutta en ainakaan mitään tuollaista! Hauskaa loppuloma kuitenkin teille :))
Kiitos, olen jo itse asiassa kotiutunut ja toivun täällä parhaillaan jet lagista :)
Voi kiitos Sanni tästä ja muista Floridan-postauksista! Miehen kanssa olemme suunnitelleet road trip -tyylistä reissua Florida-Louisiana-akselilla, mutta voisihan siihen yhdistää tällaisen Bahama-Tallinna-risteilynkin. Taannoisista induktiopostauksista tulin valitettavasti vain ahdistuneeksi, mutta inspiroiduin taas tästä ja olen kovin iloinen, että blogisi näyttää parhaita puoliaan.
Mukava kuulla :)
Harmillista että ravintojutut ovat joillekin niin ahdistavaa luettavaa, mutta niinhän se kai on että toisille niihin liittyy "haamuja" joita toiset taas eivät kykene tajuamaankaan. Vaikeita juttuja.
Korjaan sen verran, että eivät minua ravintojutut yleisesti ottaen ahdista eikä niihin omalla kohdallani liity mitään "haamuja". Eniten minua ahdisti se, että kokoisesi nainen kokee tarvetta kontrolloida painoaan, samoin kuin puheet pehmenneistä kyljistä ym. Ei ole mielestäni mitään väärää siinä, että on tietoinen ravinnosta ja tarkkailee painoaan. Yleinen puhe (jota muuten tulee joka tuutista) naisen vartalosta yhtenä isona ongelmakohtana ja ties minä muhkurana vain ahdistaa minua. Päätin uudenvuoden lupauksena lopettaa läskieni puristelun ja makkaroista murehtimisen. Samalla päätin keskittyä muutenkin vähemmän itseeni, huomioida enemmän rakkaitani ja tehdä enemmän mukavia asioita, joista nautin. Täytyy sanoa, että olen aika pirun paljon onnellisempi kuin ennen.
Pidemmittä vuodatuksitta, it's good to have matka-Sanni back, turvallista matkan jatkoa!
Kiitos :)
Matka-Sanni on jo kotona, tuuttaamassa ulos juttua lentopelosta.
Kuulostaa reissulta jolla haluaisin olla. Buffet, halpaa viinaa ja lämpöä, oi joi!
:D
Mutta ruoka ainakin näyttää olleen hintansa arvoista - ei mitään tyypillistä amerikkalaista roskaruokaa!
Joo, ei todellakaan roskaruokaa. "Junk food" rajoittui lähinnä pizza-corneriin ja grillipisteen hamppareihin. Buffetissa kalakin oli grillattua, höyrytettyä tai raakaa (ceviche-salaatissa) - ei leivitettyä niin kuin Ruotsin laivoilla yleensä...! Ihan mahtavaa.
Ei muuten pidä ihan paikkaansa, että amerikkalaiset eivät jaksaisi bailata railakkaasti - mutta tuo risteily ei tainnut olla siitä reippaimmasta päästä.. Dokumenteissa on vilahtanut upeita laivoja kasinoineen, yökerhoineen jne... Mutta hinnatkin ovat sitten tuhansia dollareita ;)
Joo, tuo mun kirjoittama oli ehkä vähän turha yleistys, mutta ottaen huomioon että laivalla oli myös tosi paljon nuoria, yllätyimme menon kesyydestä. No, Spring Break on vielä edessäpäin...! ^_^
mites muuten, tuli mieleen tällainen kun sulla on aika "tiukka" ruokavalio, niin jos olet reissun päällä eikä ole mahdollisuutta ostaa itse ruokia niin että tiedät mitä ne sisältävät, niin pystytkö "tinkimään" ruokavaliostasi? Siis että haittaako sinua tai meneekö elimistösi sekaisin (enemmän kuin joku pieni tai iso turvotus) jos söisit päivän tai parin ajan normaalia enemmän hiilareita? jos kuvitellaan vaikka tilanne että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin normiruoka, perunaa tai pastaa esimerkiksi. oletko syömättä tai syötkö vain pienen annoksen?
oon joskus pohtinut tällaista, ihan mielenkiinnosta siis enkä mitenkään irvailuna, että jos on ruokarajoitteita, niin kuinka pitkälle sitä pystyy tai on valmis joustamaan?
Hehheh, mun mielestä mun ruokavalio ei ole kovinkaan tiukka :D
Ravintolassa syödessä hiilihydraattitietoinen valitsee simppelisti leivittämättömät versiot proteiinista ja lisukkeiksi kasvikset. Eli: varmistan ettei tilaamani kala ole leivitetty ja mikäli annoksessa on valmiiksi perunaa tai riisiä niin vaihdan sen kasviksiin. Buffetissa ruokaillessa ei tarvitse edes vaihtaa mitään; sen kuin jättää perunat, pastat ja riisit väliin ja ammentaa lautaselle höyrytettyjä kasviksia tai salaattivihanneksia :)
Ainoa asia, jota hiilaritietoinen ruokailija ei oikein voi ravintolassa kontrolloida, on kastikkeet. Kastikkeissa on 90-prosenttisella varmuudella aina valkoisia jauhoja ja/tai sokeria, eikä niitä voi pyytää valmistamaan erikseen - tai no, ainahan voi kokeilla mutta koska on selvää, ettei ravintolakeittiöissä ole esim. vhh-saostajaa, niin pyyntö on aika turha. :)
Itse olen Kreikan salaattifiaskon jälkeen ottanut tavaksi varmistaa kastikkeen sokeripitoisuuden kun tilaan salaattia (jos kastike on makea vaihdan sen oliiviöljyyn), mutta muutoin syön esim. lämpimän aterian kastikkeen ihan tyytyväisenä. Syön lähes aina kalaa, eikä kalan kanssa tarjottava kastike ole makeaa juuri muualla kuin aasialaisessa keittiössä. Kastikkeen saostamiseen käytetty jauhomäärä on lopulta niin pieni, että en välitä siitä. Se ei myöskään pilaa makua, toisin kuin sokeri. En voi sietää makeita kastikkeita.
Eli pitkän jaarittelun jälkeen tiivistettynä vastauksena kysymykseesi: ei, en koe että minun edes tarvitsee tinkiä ruokavaliostani ravintolassa syödessä. Ainoa joustaminen jonka teen, liittyy kastikkeeseen. Laivalla söin teriyaki-kastikkeessa marinoitua lohta. Teriyaki-kastikkeessa on sokeria, mutta onneksi marinadia oli kalassa tosi vähän eikä se maistunut makealta.
Vaikea kuvitella että koskaan olisi tilannetta, että tarjolla olisi pelkästään perunaa ja pastaa :D Nehän ovat vain lisukkeita, ja niiden lisäksi on jokin pääruoka, lihaa tai kalaa. Jos kuvitellaan, että menen jonnekin vieraaksi ja tarjolla on kalaa, perunaa ja pastaa, niin syön pelkästään kalaa. Jos taas joutuisin tilanteeseen, jossa tarjolla olisi lihaa, perunaa ja pastaa, niin en söisi mitään.
sorry, kirjoitin kommenttini vähän puoliajatuksella, mutta tuota siis juuri hain, että jätätkö annoksesta pois perunan tai pastan vai syötkö nekin, muun lautaselta löytyvän lisäksi. :D
mutta nykyään aika monessa raflassa saakin vähähiilarisen version annoksesta kuin annoksesta kun vain pyytää.
miten lähipiirisi muuten suhtautuu ruokavalioosi? onko joku sukulaistäti loukkaantunut, kun et ota tarjolla olevaa pullaa? ihmetelläänkö, tai ihmeteltiinkö aluksi, kun toit esim. illanviettoihin omat eväät?
ja kiitti vastauksista! :)
Käyn loppujen lopuksi tosi harvoin vieraisilla paikoissa joissa olisi "pullaperinnettä" (--> vanhemmat sukulaiset), oikeastaan anoppila on ainoa sellainen paikka, ja anoppi on niin kultainen että valmistaa mulle aina oman kerma/mascarpone/marja-jälkkkärin kun muille tarjoillaan vehnästä. Vaikka anoppila on hyvin perinteinen "pulla- & pottupaikka", ruokavaliomuutostani ei taivasteltu tai kyseenalaistettu eikä valinnastani ole loukkaannuttu.
Oman sukupolveni ihmiset tai sitä nuoremmat taas ovat jo niin moderneja ja kaiken maailman ruokavalioihin tottuneita, ettei kukaan ihmettele jos joku kantaa illanviettoihin omia eväitä. En muista saaneeni aiheesta kommentin kommenttia :D
Kirjoitat kyllä tosi mukavalla otteella näitä matkapostauksia aina! Ja osaat tarkastella asioita niin laajasti eri näkökulmista, mikä on tietenkin vaan hyvä asia :) Ja blogisi on ihanan maanläheinen sopivan realismin kera.
Kiitos Henne :)
Sellainen ihan aiheeseen liittymätön kysymys (johon en usko postauksesta tällä kertaa löytyvän vastausta suoraan :)), että oletko nähnyt sellaisia minikokoisia pikkuponeja. Ne olivat aika kovaa muovia, korkeintaan kolmen sentin kokoisia, värikkäitä pikkuponeja, joilla oli pitkät sateenkaaren väriset hännät. Itse leikin niillä lapsena, ja ne pari tärkeää ovat hukkuneet johonkin. Harmittaa todella paljon. En edes tiedä, millä nimellä näitä voisi hakea netistä kuvina, kun miniponi- tai pikkuponihakusanoilla tulee vain oikeiden ponien kuvia.
Hmm, mulle tulee etäisesti mieleen jotain... Harmi kun MLP-keräilijän kirjani ovat Ahvenanmaalla enkä pääse juuri nyt tsekkaamaan niistä. Jotenkin muistelen, että Hasbron My Little Pony -linjassa olisi joskus G1-aikoina julkaistu tuollaisia ihan miniponejakin. Olen itse asiassa aika varmakin asiasta, nyt kun mietin. Mutta en tiedä millä nimellä niitä voisi hakea enkä jaksa kahlata koko MLP Landin tietokantaa läpi... ;)
Erään pari vuotta vanhemman tytön kanssa haudattiin kaksi tällaista ihanaa pikkuponia maan alle muovirasiassa, kyseessä oli aarrekätkön tekeminen. :) Nyt ei enää naurata!
Voi ei... :D ^_^
Voin kyllä odotella, kunnes piipahdat taas Ahvenanmaalla. :)
My little pony petite ponies? :) Mietin hetken ja muistin kuinka mummilassa oli sellaisia parin kolmen sentin kokoisia pelinappulaa muistuttavia poneja ja googlaamalla löytyikin. :) Mulla on tuo valkoinen varmaan vieläkin jossain...
http://ic.pics.livejournal.com/imperium_bunny/27997205/27691/27691_900.jpg
Joo, just noita mä mietin!
Tarkoittamani ponit ovat erilaisia, paljon hoikempia figuuriltaan eivätkö muistuta My Little Poneja varsinaisesti. Pikkuponeja ne kuitenkin ovat.
Ehkä ne ovat jotain toista sarjaa kuin Hasbron poneja..?
Luultavasti kyllä. Olisi kuitenkin ihana saada selville, että mitä ne hautaamani yksilöt olivat. :) Kätköpaikkaa en enää tarkalleen muista, ja en viitsi kuitenkaan alkaa kääntämään koko vanhempien pihaa nurin löytääkseni mahdolliset ponien raadot...