Noloimmat meikit Karkkipäivän historiassa julkaistiin huhtikuussa 2010 - tosin pidin niitä jo silloin epäonnistuneina.
Juttu: Neon 2
Etenkin tämä pinkki-kulmakarvainen viritys on jotain aivan karmeaa. Nuo ei ole hauskoja edes vitsinä. :D
* * Sanni viettää tällä viikolla nettilomaviikkoa ja blogissa esitellään poimintoja arkistoista * *
Kun eilisen meikkikuvan kohdalla kritisoin häivytysjälkeä, niin tämän päivän arkistopostauksena onkin sitten tutorial meikin häivytykseen. :)
Juttu: Meikin häivytys
Postaus on neljän vuoden takaa ja siinä esittelen miten värit saa liukumaan toisiinsa luomella ja kuinka reunat saa häivytettyä utuisiksi. Itsestäänselvää peruskauraa monelle, mutta ei esimerkiksi itselleni kun vuonna 2006 aloin käyttää luomilla muutakin kuin sitä vaaleaa beigeä ja tummanruskeaa. Enkä muuten "aikaisemmassa meikkielämässäni" edes tiedostanut sellaista asiaa kuin häivytys - kunhan länttäsin värit luomelle ja ne oli siinä juuri sen näköisinä kuin vaahtomuoviapplikaattori ne siihen jätti. :D
* * Sanni viettää tällä viikolla nettilomaviikkoa ja blogissa esitellään poimintoja arkistoista * *
Ehdin työskennellä kosmetiikkaliikkeessä myyjänä kolme vuotta. Noihin vuosiin mahtuu paljon ihania muistoja ja tulen vähän haikeaksi kun muistelen etenkin ensimmäistä vuottani jolloin olin varmasti Suomen onnellisin myyjä. Olin niin käsittämättömän onnellinen ja inspiroitunut työstäni että sen tunteen soisi kaikille...
Tässä muutamia postauksia työstäni vuosien varrelta:
Kun asiakas ei tiedä mitä tarkoittaa
Asiakaspalvelu kosmetiikkaosastolla
* Sanni viettää tällä viikolla nettilomaviikkoa ja blogissa esitellään poimintoja arkistoista * *
Olin ihan ehtinyt unohtaa, että maailmalle "karannut" siskoni esiintyi Karkkipäivässä ensimmäisen kerran jo elokuussa 2009. Arkistoja selaillessani törmäsin tällaiseen meikkipostaukseen:
Voi hehheh... Sisareni ei ole koskaan viihtynyt kovin räikeissä meikeissä, vaikka persoonallisuudesta ei väriä puutu. Ai mutta joo, olihan hänellä jouluna jotain vihreän tapaista luomillaan - epäilemättä joskus minulta saatu luomiväri..! :)
Vanhoja meikkikuviaan ei kyllä pitäisi hirveästi katsella, aina löytää jotain "aaargh"-tunteita herättävää. Tässäkin meikissä silmääni pistää ulkonurkan varjostuksen "kaari" joka saisi kyllä olla paljon paremmin häivytetty.
Ai niin, mikä ihmeen "Inkivääri"? (Mainitaan tuossa papukaijapostauksessa.) Ensimmäisen blogivuoden bloggasin sillä nimimerkillä. ;) Tuntuu nyt ihan hullulta, mistä ihmeestä mä noin tyhmän aliaksen keksin...
* * Sanni viettää tällä viikolla nettilomaviikkoa ja blogissa esitellään poimintoja arkistoista * *
Blogissa on nähty kynsiäni vaikka sun minkä näköisenä, mutta karseimman kuvan löysin geelausajoilta.
Juttu: Kynnet kuntoon
Jutussa käyn huollattamassa kynteni ja niihin laitetaan uusi geelaus.
Kynteni kasvavat luonnostaan vinoon mutta geelaus auttoi niitä pysymään suorina. Suoraa kynttä voisi itsestään selvästi pitää kieroon kasvanutta kauniimpana, mutta ei näitä.... :D Hyi helkkari! Pitkät, kierot kynnet ovat aina olleet osa minua ja olen tottunut niiden persoonalliseen, ehm, rumuuteen, mutta nämä pitkät, suorat kynnet... Ihan järkytyin kun näin tämän kuvan!
Ja voi, miten kauniiksi ne sitten taiottiin huollossa. Tuollainen pituus olisi tälläkin hetkellä eniten mieleeni.
Sanni.... ei.
.
Kynsiin liittyy myös todennäköisesti kaikkien aikojen kontroversiaalisin postaus Karkkipäivän historiassa:
Hirmukynsien tarina, eli kuinka kasvati pitkät kynnet
Ymmärrän kyllä täysin, kuinka tuon postauksen kuvamateriaali voi ällöttää monia. :D Vaikka jutun julkaisusta on jo 3,5 vuotta tulee siihen yhä edelleen kammoksuvia kommentteja ^_^
* * Sanni viettää tällä viikolla nettilomaviikkoa ja blogissa esitellään poimintoja arkistoista * *
Moni alusta saakka mukana roikkunut lukija muistaa varmasti tämän postauksen joka aiheutti aikoinaan varsinaisen Manly-villityksen! Minullahan oli todella pitkään tuossa sivupalkissa kestolinkki eBay'n Manly-tarjontaan koska sain niin paljon kyselyitä paletin saatavuudesta.
Juttu: Man(ly), what colours!
Hullua että tästäkin on jo neljä ja puoli vuotta..! Muistan kuin eilisen kun kuvasin palettia Maarianhaminan kämppäni parvekkeella. :) Koko Manly-huuma tuntuu nyt jotenkin liikuttavalta... Näitä megapaletteja kun löytyy nykyään vähän vaikka mistä. Manly oli kyllä silloin muinoin tärkein leikkikaluni värien maailmassa ja innosti aivan mielettömästi erilaisiin meikkeihin. Voi niitä aikoja..! <3
Blogini nimihän on tullut alunperin siitä, että koin jokaisen päivän olevan minulle kuin "karkkipäivä" kun sain aloittaa sen leikkimällä meikeilläni. :) Tämä lause koreili sivupalkissakin blogin alkuaikoina. Blogin osoite oli Blogger-aikoina EyeLoveMornings.blogspot.com (ja hei - osa teistä lukijoista tulee muuten vieläkin blogiin sen osoitteen kautta..!) ^_^
* * Sanni viettää tällä viikolla nettilomaviikkoa ja blogissa esitellään poimintoja arkistoista * *
Joulukuussa 2010 kirjoitin jutun, joka on yksi harvoista suhteellisen paljon negatiivista palautetta saaneista kirjoituksistani blogin historiassa.
Revin vähän huumoria Hannele Laurin meikkityylistä, eikä postaus ollut osan lukijoista mielestä kovin hyvän maun - eikä Karkkipäivän tyylin - mukainen. Päädyin myöhemmin olemaan osittain samaa mieltä, eikä julkkismeikkisarja sitten koskaan jatkunut- vaikka olisin toki voinut toteuttaa sarjaa jatkossa vähän eri tyylillä.
Juttu: Järkyimmät julkkismeikit
* * Sanni viettää tällä viikolla nettilomaviikkoa ja blogissa esitellään poimintoja arkistoista * *
Jään ensi viikolla nettilomalle.
Puhuin eilisessä ruokapostauksessa addiktiivisesta luonteestani, ja yksi sen ilmentymiä on netin ongelmakäyttöni. Välillä netti saa minusta aivan liian suuren vallan ja saan koneen äärellä istumisesta jopa fyysisiä pahoinvointioireita kuten kiristävän tunteen rintakehään. Keskittymiskykyni murenee ja koen hermostumisen ja hallinnan katoamisen tunteita. Aloitan miljoona asiaa enkä saa mitään niistä loppuun. Huomaan vain liimautuneeni tuijottamaan ruutua.
Viime viikkoina olen kärsinyt näistä oireista jälleen paljon. On outo tunne, kun haluaisi vain istua kirjoittamassa ja samalla koneen läsnäolo ahdistaa hirveästi.
Tarvitsen lomaa netistä.
Tilanne on onneksi parantunut siitä mistä kerroin vajaa kolme vuotta sitten, ja olen onnistunut jonkun verran jarruttamaan tyhmentymistäni. Netillä on kuitenkin edelleen ikävästi addiktoiva ja kaiken muun ympärillä "lamauttava" vaikutus minuun.
Tiedän että pari päivää lomaa helpottaa ahdistuksen karistamisessa.
En kuitenkaan halua Karkkipäivän hiljenevän kokonaan lomani ajaksi. Minulla on lähes viiden vuoden verran arkistoa, johon mahtuu varmasti hurjasti postauksia joista suurin osa teistä ei tiedä/muista mitään. Keksinkin, että julkaisen lomaviikkoni ajan poimintoja vuosien varrelta - noloimpia meikkikuvia, hauskoja muistoja, keskustelua herättäneitä "kohuja" ja mielestäni hyödyllisiä tutorialeita.
Postaukset on ajastettu, mutta annan itselleni todennäköisesti luvan käydä iltaisin noin vartin verran julkaisemassa kommentteja (mikäli sellaisia on tullut) ja lukemassa päivän sähköpostit.
Lomaviikkoni aikana pyrin joka päivä kokeilemaan jotain uutta asiaa kuten uutta jumppaa, uutta ruokareseptiä, kuuntelemaan uuden, minulle tuntemattoman levyn. Tekemään kaikkea mikä ei liity nettiin.
"Nähdään" sitten taas uusin voimin. :)
Totaalisesta ruokavaliomuutoksestani on nyt kaksi ja puoli vuotta. Se on varmaan suurin elämäntapamuutos mitä olen koskaan tehnyt ja olen hurjan iloinen että se todella jäi pysyväksi. Liikunnan ujuttaminen elämääni on toinen tärkeä asia, mutta se ei valitettavasti ole lainkaan yhtä nautinnollista kuin ruoka. :p
Minulle nykyinen ruokavalioni on jo niin luonnollinen osa arkea että sitä ei enää ajattele minään erityistä suunnittelua tai pähkäilyä vaativana asiana. Hämmästynkin aina kun joku kaveri kysyy, ”Mutta mihin ravintolaan sun kanssa voi edes mennä kun syöt niin oudosti..?” Kyllähän jokaisessa ravintolassa on kalaa ja kasviksia..! :D
Moni tuntuu tekevän vähähiilihydraattisesta ruokailusta monimutkaisemman kuin se onkaan, hyvänä esimerkkinä äitini joka ei edelleenkään ymmärrä lainkaan mihin ruokavalio perustuu. ”Etkö sinä siis syö edes jäätelöä?” hän kysyi viimeksi jouluna.
Toki ruokavalioon liittyvät rajoitukset saattavat ärsyttää tai ihmetyttää ihmisiä. ”Mitä väliä jos otat yhden pullan?” ”Kamoon, siinä on vain vähän couscousia..!” Etenkin joitain ihmisiä tuntuu vaivaavan, jos hoikka ihminen haluaa karsia herkut ruokavaliostaan. Vaikka enhän minä niitä ole karsinut – vain vaihtanut toisenlaisiin herkkuihin!
Arvelen, että valtaosa ihmisistä ainakin täällä Suomessa syö suhteellisen terveellisesti ja monipuolisesti. Perinteinen lautasmalli lienee juurtunut aika monen päähän kouluajoilta. Useimmat tuntemani ihmiset syövät monipuolisesti kalaa, lihaa, kasviksia, hedelmiä ja maitotuotteita. Monet ovat myös tottuneet säännöllisiin ruoka-aikoihin jo lapsesta saakka.
Minun kohdallani ei ollut näin.
Olen kasvanut eineksillä, muroilla ja voileivällä. Lapsena olin aina vähän haikeana kun kaverit lähtivät pihaleikeistä kotiin. ”Meillä on ruoka kuudelta”.
Meillä otettiin jääkaapista jotain kun tuli nälkä. Perunoiden, kastikkeen ja lihapullien sijaan meillä syötiin sellaisia ruokia kuin talkkunaa ja leipäpöppää. Tai hilloviiliä ja riisipiirakoita. (Ai mitä on leipäpöppä? Murretaan näkkileivästä paloja lautaselle, kaadetaan päälle kuumaa maitoa ja viimeistellään voinokareella. Voilá – lämmin ruoka.)
Opin ”laittamaan ruokaa” siinä vaiheessa kun opin keittämään riisiä ja makaronia. Yläasteella lämmin ruokani oli aina makaronia tai spagettia valmiskastikkeilla – ehdottomat lempparit olivat Blå Bandin metsäsienikastike ja Barillan oliivikastike. Riisiä söin vähän harvemmin, ja sitä aina pakastealtaan wok-vihannesten kanssa. Lukioaikoina mukaan tulivat myös nuudelit.
Olen ollut kala-kasvissyöjä 14-vuotiaasta saakka. Kalaa tai muutakaan proteiinia en kuitenkaan juuri kotioloissa syönyt, mitä nyt joskus kalapuikkoja tai muita pakastealtaan paneroituja seitivirityksiä.
En myöskään oikein syönyt kasviksia, mikä teki minusta vähän erikoisen kasvissyöjän. Söin kasviksia lähinnä paprikan ja tomaatin muodossa voileivän päällä tai sitten niitä riisin kylkeen paistettuja pakastevihanneksia. Salaattia en syönyt kotioloissa koskaan. Myös lisukkeina kasvikset jäivät usein lautaselle – jos esimerkiksi kalaa ei tarjoiltu ravintolassa perunan vaan parsan kanssa olin ihan että ”Miten tämän voi edes syödä..?”
* puistelee päätään *
Muistan kerran kysyneeni kotitalouden opettajalta miksi ihminen ei voi syödä pelkkää leipää. Olin vilpittömän ihmeissäni siitä, miksi ihmiset jaksavat valmistaa lämmintä ruokaa erilaisin lisukkein. Mielestäni voileivän päälle kasatut täytteet ajoivat saman asian. Opettaja meni muistaakseni aika hiljaiseksi.
Parikymppisenä kärsin niin hurjasta turvotuksesta ja muista vatsavaivoista että kävin ravitsemusterapeutilla. Minun todettiin syövän liian yksipuolisesti ja proteiiniköyhästi. (Aijaa? :D) Terapeutti käski lisätä kasvisten ja proteiininlähteiden määrää. En jaksanut. Lyhyellä aikavälillä tuollainen muutos ei vaikuttanut olooni mitenkään eikä motivoinut kokonaisvaltaiseen muutokseen. Palasin pussikeittojeni ja voileipieni pariin.
Fast-forward vuoteen 2014. Lautaseni täyttyvät kasviksista, kalasta, juustosta ja kananmunasta. Täytetyn patongin tilalla on lämminsavulohta ja höyrytettyä parsakaalia. Syön tofua kermaisessa kookoskastikkeessa. Odotan vesi kielellä aamuista munakastani vihreällä salaattipedillä. Blå Bandit ovat jääneet kaupan hyllyyn ja valmistan sienikastikkeen itse.
Miksi juuri vähähiilihydraattinen ruokavalio lopulta käänsi kelkan? En todellakaan väitä, että kaiken leivän, riisin ja pastan poisjättäminen on ehdoton edellytys nykyiselle hyvinvoinnilleni. En kuvittele hetkeäkään ettenkö voisi aivan hyvin nauttia niitä edelleen kohtuullisissa määrin. Ruokaremontissanihan on pohjimmiltaan kysymys syömäni ravinnon monipuolistamisesta ja ilon löytämisestä ruoan laitossa.
Niin. ”Mitä väliä siis jos otat yhden pullan?” On sillä väliä. En halua ottaa pullaa tai syödä viljapastaa edes kerran kuussa. Enkä taipua ”Tässä kakussa on vain ihan pikkuisen sokeria” –kompromisseihin.
Luonteeni on hyvin joko-tai-painotteinen, ja minulle sopivat selkeät rajoitukset. Viihdyn ääripäissä. Keskivaiheille jääminen ei vain ole… minua. Toinen vahva piirre on addiktoituminen. Koukutun helposti eri asioihin jolloin niiden ”kulutusta” on vaikea kontrolloida.
Vhh-ruoka johti pysyvään elämäntapamuutokseen koska sillä oli nopea, selvästi havaittava ja kokonaisvaltainen vaikutus - toisin kuin ”Alat vain syödä enemmän proteiinia” –neuvoilla. Se motivoi. Vhh toi myös mukanaan luovuuden elementin ruoanlaittoon, mikä oli kohdallani varsin ratkaisevaa. Yhtäkkiä ruoanlaitosta tuli hurjan mielenkiintoista. Alun haasteista selviäminen ja uuden makumaailman löytäminen oli palkitsevaa ja ruoan merkitys vaihtui "välttämättömästä pahasta" inspiroivaksi harrastukseksi.
Ei leivän ja makaronin yhdistäminen nykyiseen ruokavaliooni järkevinä määrinä varmasti vaikuttaisi terveyteeni mitenkään, mutta en vain halua niitä enää takaisin. En tarvitse niitä enkä näe mitä etua vanhojen riippuvuuksien mukana roikottaminen toisi.
Sitä paitsi parsakaalista on tullut minulle uusi "pasta". ;) Söisin sitä vaikka joka päivä. :)
Toisessa ääripäässä minulla on hyvä olla, ja sehän on tärkeintä.
.
Millaisia elämäntapamuutoksia teidän elämäänne mahtuu?
Esimerkkiruokaviikko ennen ja nyt.
