Olen tässä miettinyt asiaa, joka taas nosti päätään sunnuntaisen postauksen kommenteissa.

Nimittäin itsetunto, minäkuva - ja sen esiintuominen. Ennen kaikkea suhde omaan ulkonäköön.

Jos tuot itsesi esiin myönteisesti, annat ymmärtää että arvostat itseäsi ja tykkäät vielä peilikuvastasikin - olet omahyväinen. Jos tuot esiin negatiivisia kokemuksia itsestäsi - olet itsetunto-ongelmainen huomionkerjääjä.

Pitäisi olla hyvä itsetunto, sitä arvostetaan. Kuitenkaan itseään ei saa kehua. Eikä liioin haukkua.

Pahoin pelkään, että kyseessä on kulttuurisidonnainen asia ja tämä liittyy nimenomaan suomalaisuuteen. Vai pitävätkö esimerkiksi ruotsalaiset kynttiläänsä vakan alla..?

Mitä oikein pitäisi tehdä? Miten tuoda esiin hyvä itsetunto korrektilla tavalla? Missä kulkee kultainen keskitie?

Heh. Tajusin juuri postauksen kuvitusta etsiessäni, että satun kirjoittamaan tätä tekstiä tasan vuosi edellisen itsetuntopostaukseni jälkeen. Muistattehan sen reisikompleksi-ynnä-muu-jauhannan joka "ristiinnaulitsi" minut joidenkin lukijoiden silmissä a) pahimmanlaatuiseksi huomionhakuiseksi kehujen kerjääjäksi, b) syömishäiriöiseksi, c) muuten vain egoistiseksi turhanvalittajaksi.

Jos taas tekisin tänään postauksen siitä, kuinka kauniita viikkoja kevääseeni on mahtunut, kuinka hyvä ruoka ja ystävät tekevät minut onnelliseksi, kuinka peilistä katsoo nainen josta tykkään ja kuinka ihanaa elämää ylipäänsä saan elää, saisin todennäköisesti kommenttivyöryn siitä kuinka kehtaan lesoilla hyvinvoinnillani ja tarvitseeko sitä onneaan nyt korostaa kun "Afrikassa kuolee lapsia nälkään".

Niin. Missä on se keskitie?

P.S. Kommentteja luettuani haluan vielä korostaa, että postauksen tarkoituksena ei ollut ”nurista” siitä, että miksi juuri minulle jätetään tietyntyyppisiä itsetuntokommentteja (vaikka itseäni jutussa esimerkkinä käytänkin), vaan pohtia ihmisten suhtautumista yleisellä tasolla. ”Onpas leso” tai ”Kylläpä kerjää huomiota” –tulkintojen kohteeksi eivät joudu vain bloggarit tai muut itsestään julkisesti puhuvat, vaan kuka tahansa jonka itseään koskeva viestintä – oli se sitten arvostavaa tai väheksyvää, on kuulijan mielestä vailla perusteita. Tai muuten vain tarpeetonta.

Muutama kommentoija on pukenut sanoiksi sen mitä itsekin ajattelen – elämään mahtuu niin hyviä ja huonoja hetkiä sekä hyviä ja huonoja kokemuksia itsestä - ulkonäköön ja elintasoon katsomatta, ja kaikesta pitää saada voida puhua. Se, että jollain ”aina menee vielä huonommin” ei mielestäni voi olla perustelu sille, ettei myös negatiivisia tuntemuksiaan saa käsitellä julkisesti.

Primerit eli meikinpohjustusvoiteet eivät kuulu henkilökohtaisiin suosikkituotteisiini. En ole sellaisia koskaan käyttänyt koska en koe sellaista tarvitsevani, mutta monille tämä tuoteryhmä on yksi ehdottomia meikin kulmakivia. Minkä ymmärrän enemmän kuin loistavasti. Oikealla tuotteella meikin saa todellakin kestämään kauemmin, ihon pinnan taiottua sileäksi, kiiltoa hillittyä ja hipiälle tuotua upeaa kuultoa.

Primereita on pääasiallisesti kahdenlaisia; meikin kestoa lisääviä joiden tärkein raaka-aine on silikoni, ja ihoa heleyttäviä, joissa ei välttämättä tarvita silikonia lainkaan. Jälkimmäisten tärkein ainesosa on helmiäispigmentti ja/tai muunlaiset kiiltopartikkelit. Tässä jutussa paneudutaan meikin kestoa lisääviin primereihin. Tosin muutama niistä tuo myös jonkun verran kuultoa.

Olen saanut blogin kautta erinäisiä primereita, joista valitsin tähän juttuun kolme; IsaDoran, Dermosilin ja Kicksin. L'Orealin Studio Secrets Primerin olen joskus hankkinut itse satunnaisia keikkameikkauksia varten.

Kaikki neljä ovat silikonipohjaisia mutta hyvin erilaisilla koostumuksilla.

.

Dermosilin Primer on joukon kuivin.

Inci: cyclopentasiloxane, dimethicone/vinyl dimethicone crosspolymer, polymethyl methacrylate, caprylic/capric triglyceride, diacetyl boldine, väripigmenttejä, mica, triethoxycaprylylsilane.

Ainesosaluettelostakin näkee, ettei voide sisällä juuri mitään kosteuttavaa. Tuubia täytyy muistaa ravistaa (se lukee pakkauksessakin) tai aine tulee ulos epätasaisena "lörönä".

Minun iholleni Dermosil jättää helposti kuivan näköisiä kohtia. Myös kämmenselälle kokeillessa tulos on sama. Iho jää hyvin mattaiseksi. Silikonikoostumus häivyttää huokosia, mutta vain kevyesti. Vahvempaan blurraukseen vaaditaan paksumpi koostumus. Hyvin peruskamaa.

Kenelle? Erittäin rasvoittuvalle iholle joka ei ole pintakuiva. Plussaa kotimaisuudesta ja hajusteettomuudesta.

L'Orealin Studio Secrets Smoothing Resurfacing Primer on jo vuosia ollut yksi markettipuolen suosituimpia meikinpohjustajia. Eikä ihme. Tämä tökötti nimittäin toimii.

Inci: cyclohexasiloxane, dimethicone, dimethicone/vinyl dimethicone crosspolymer, silica, acrylates copolymer, disodium stearoyl glutamate, aluminum hydroxide, väripigmenttejä.

Sen erittäin paksu, moussemainen koostumus täyttää huokoset supertehokkaasti, tasoittaa ihon pinnan karheudet ja häivyttää juonteita. Vaaleanpunainen pigmentti heleyttää ihoa. MUTTA. Studio Secrets rullaa ja murustuu helposti. Sitä täytyy annostella hyvin vähän kerrallaan ja mielellään vähän lämmittää koostumusta sormien välissä ennen kasvojen iholle viemistä. Joidenkin iholle se myös on liian kuivaa.

Studio Secrets sisareni leualla - ennen ja jälkeen.

Kenelle? Suurihuokoiselle, karhealle, juonteiselle ja epätasaiselle iholle. Ei ihanteellisin kuivalle iholle.

Tähän tuotteeseen luotan ja tulen käyttämään asiakasmeikkauksissa jatkossakin. Mutta - suurin suosikkini on vielä tuonnempana.

Kicks Face Primer yllättää kosteuttavan tuntuisella, voidemaisella koostumuksellaan. Tunsin jo ennen inciin katsomista että tämä beibi on aivan erilainen. Ja kyllä - pakkaustekstissäkin lukee "hydrating and nourishing formula".

Inci: aqua, talc, ethylhexyl methoxycinnamate, phenyl trimethicone, isopropyl isostearate, dimethicone, steareth-2, mica, steareth-21, cyclopentasiloxane, magnesium aluminum silicate, phenoxyethanol, glycerin, diglycerin, sodium dehydroxyacetate, xanthan gum, benzoic acid, disodium edta, lactic acid, dehydroacetic acid, parfum, glucose, benzimidazole diamond amidoethyl urea carbamoyl propyl polymethylsilsesquoxane, ethylhexylglycerin, titaanidioksidi.

Tästä minulla ei valitettavasti ole ihokuvaa, mutta pinta jää kauniin kuulaaksi ja huokoset tasoittuvat kevyesti. Voide kuivuu hetkessä samettisen himmeäksi, mutta ei kuitenkaan yhtään kuivaksi. Erittäin miellyttävän tuntuinen koostumus ja kaunis pinta.

Kenelle? Henkilölle, jolla ei ole ihossa paljon tasoitettavaa tai näkyviä huokosia, mutta jolla on ongelmia meikin keston kanssa. Sopii myös pintakuivalle iholle (todella kuivasta en osaa sanoa).

Ja sitten päästäänkin uuteen ihastukseeni, josta jo tuossa Dermablend makeover -postauksessa vähän vihjasin.

IsaDoran Undercover Face Primer.

Minulla on ollut tämä primer jo ties kuinka kauan, mutta koska primerit eivät tosiaan yleisesti kuulu suurimpiin kiinnostukseni kohteisiin, en ollut edes jaksanut korkata sitä. Olin jo suunnilleen unohtanut sen olemassaolon, kun se yksi päivä osui taas silmiini "Testausta Odottavien" laatikossa.

No kokeillaan nyt tämäkin pois, ajattelin. Ja jopas..! Koostumus hurmasi minut kertalaakista.

Ensifiilis: sileää, todella miellyttävästi liukuvaa ja kauniisti levittyvää, upea pinta, ei yhtään kuivaa vaikka kuitenkin "jämäkkää", ei rullaa...

Muutamalla sanalla sanoen: tätä tuotetta luulisin kalliiksi luksustuotteeksi jos testaisin sokkona! Todellakin "selektiivinen" tuntu.

Undercover ihollani

Inci on niiiiiin pitkä että en jaksa sitä kokonaan tähän kirjoittaa, laitan ekan neljänneksen: aqua, dimethicone, isododecane, silica, hd/trimethylol hexyllacetone crosspolymer, polysilicone-11, castor oil bis-hydroxypropyl dimethicone esters, coco-caprylate/caprate, nylon-12, cucumis sativus fruit extract, rosmarinus officinalis leaf water, butylene glycol jne.

Undercoverin incissä on Kicksin tavoin vettä (ja muitakin kosteuttavia ainesosia), mikä selittää sen erilaisen tunnun verrattuna perus-silikonipohjaisiin primereihin. Undercoveriin on näköjään jopa leivottu kasviuutteitakin. Niiden merkityksellisyydestä en mene sanomaan (noh, en usko että ne olennaisesti tuotteen toimivuuteen vaikuttavat :D), mutta selvästi koostumukseen on panostettu. Näin moniainesosaiseen primeriin en ole vielä aiemmin törmännyt. Olivat kaikki incin kymmenet ainesosat perusteltuja eli ei, tässä on VOITTAJATUOTE. Ihan älyttömän hyvän tuntuinen primer. En voi muuta sanoa.

Tässä Undercover-vertailu siskoni kasvoilla. Ylempänä paljas iho, alempana Undercover-iho. Huokoset ovat häivyttyneet ja ihon sävy tasoittunut. Ihon pinta on sileä. Voide ei ole rullannut kertaakaan eri kokeilujen yhteydessä.

Yhtä tehokkaasti Undercover ei huokosia blurraa kuin L'Orealin Studio Secrets, mutta se on tietysti koostumuskysymys. Studio Secrets on hyvin paksua ja täyttää huokoset massallaan. Itse pidän Undercoverin notkeasta ja "kosteamman" tuntuisesta koostumuksesta paljon enemmän.

Vielä leukalähikuva.

Kenelle? No ihan kaikille jotka tykkää käyttää primeria!! :)

Melkein tekee itsekin mieli käyttää vaikka meikki kestää kasvoilla muutenkin. :)

.

Kertokaas omia primer-suosikkejanne. Kuinka moni teistä käyttää säännöllisesti primeria? Käytättekö enemmän heleyttäviä vai meikin kestoa pidentäviä?

Muistatte, kun kerroin teille ehkä rumimmasta ruoka-aineesta johon olen törmännyt - tempeh. Tai tempe, miten kirjoitusasu toimii suomeksi paremmin (koska h ei joka tapauksessa äänny).

Kiitos teidän vinkkien, sain kuin sainkin tuosta rypyläisestä "avaruuskuutiosta" valmistettua oikein makoisat sapuskat! :)

Niille jotka eivät aiempaa juttua lukeneet ja joille ruoka ei ole tuttu: tempe on kakkumainen, sienirihmaston yhteensitoma massa fermentoituja kokonaisia soijapapuja. Sitä voi tehdä muistakin palkokasveista tai viljasta, mutta soija on yleisin.

Tempen maku jakaa mielipiteitä, ja omaakin mielipidettä oli lopulta vaikea muodostaa. Tämä on kieltämättä ehkä persoonallisimman makuista proteiinia mitä olen elämässäni maistanut. Maku ei ole paha mutta erikoinen - voin kuvitella että siihen voi pikkuhiljaa jopa koukkuuntua. "Suutuntuma" oli juuri sellainen mitä tempen ulkonäön perustella odottaisikin - kuin söisi hyvin isorakeista, yhteenpuristettua, friteerattua riisikönttiä. Aika miellyttävä rakenne, pureskeltavampi kuin tofu. Mausta tuli ensimmäisenä mieleen savuisuus ja paahteisuus... Jotain lihaisaakin aromissa on. Tempen yhteydessä usein mainittua pähkinäisyyttä ja sienimäisyyttä en maistanut.

Mutta sitten niihin ruokiin! Tein kaksi erilaista kokeilua teidän vinkkienne pohjalta.

Vinkki #1: paista tempeä chilin, valkosipulin ja inkiväärin kanssa. Kuulosti hyvältä ja simppeliltä! :) Tästä lähtöasetelmasta päädyin seuraavanlaiseen tuotokseen:

Kuutioin puolikkaan tempe-mötikän. Kuumensin pannussa öljyä ja kuullotin siinä tuoretta chiliä, valkosipulia ja raastettua inkivääriä. Heitin joukkoon tempet ja paistelin kunnes olivat ruskistuneet.

Hmm. Mitäs sitten? Joku kastike? Tähän sopisi tomaatti. Ja tietysti sekaan jotain kasviksen tynkää.

Poistin kaiken pannulta - siirsin tempet omalle lautaselleen ja kaavin reilusti ruskistuneet chilit, valkosipulin ja inkiväärin omalle lautaselleen odottamaan paluuta kastikkeeseen.

Kuutioin sipulia ja vihreää paprikaa ja suikaloin porkkanaa. Pannuun kuullottumaan ja sekaan uusi tuore satsi valkosipulia ja raastettua inkivääriä. Kasvisten kypsyttyä kaadoin päälle tomaattimurskaa ja lisäsin joukkoon aiemmin ruskistuneen chili-valkosipuli-inkivääri-erän. Annoin pulputella hiljalleen tovin ja maistoin. Hmm-momentti numero 2. Kyllä tämä kaipaisi vielä jotain muutakin maustetta. Mutta en tiedä mitä.

Googlasin "intialainen tomaattikastike" saadakseni ideoita. Törmäsin tähän reseptiin. Kappas, siellähän oli myös chiliä, inkivääriä ja valkosipulia. :) Nappasin ohjeesta juustokuminan ja korianterin ja lisäsin niitä pannuun. Välimaisto. Vielä vähän makeutusta kiitos. Lisäsin steviaa. Lirautin joukkoon myös soijakastiketta jota tunnun tuikkaavan melkeinpä kaikkiin kastikkeisiin ja saattoipa pannuun kaatua vähän ruokakermaakin makua pyöristämään. Nyt alkaa saavuttaa valmiutta..!

Yhtäkkiä mieleeni pälähti paneer - tuo ihana tuorejuusto jota saa nepalilaisissa ja intialaisissa ravintoloissa. Oijoi kun se sopisi tähän mössöön...! No mutta kotimainen leipäjuustohan on paneerin kaukainen "serkku"! Sitä löytyy aina meidän jääkaapista, joten ei kun viipaloimaan muutama mehukas pala ja tomaattikastikkeen joukkoon. Juustopalojen alkaessa sulaa heitin joukkoon myös tempet.

Annos ei voittaisi ulkonäkökehuja Tomi Bjöckiltä, mutta hyvää oli! :) Ihanat juusto"klimpit" kruunasivat pöperön.

Vinkki #2: Indonesialainen Gado Gado eli kylmistä ja lämpimistä kasviksista, keitetystä kananmunasta, tempestä ja maapähkinäisestä kastikkeesta koostuva ruoka. En ole tällaisesta koskaan kuullutkaan, mutta tulevaisuudessa Gado Gado tulee varmasti vierailemaan lautasellani useamminkin! Totaalisen eri makuista mitä olen tottunut itse kokkaamaan, indonesialaiset maut eivät ole minulle lainkaan tuttuja.

Käytin tätä ohjetta oman jää- ja maustekaappini sisällön mukaan varioiden. Tamarinditahnaa, kalakastiketta ja vaaleaa soijakastiketta piti hakea erikseen kaupasta, en ole niitä koskaan ennen käyttänyt.

Aloitin paistamalla kuutioidut tempet sellaisinaan ilman mausteita pannulla öljyssä. Siirsin 100-asteiseen uuniin odottamaan (että pysyvät lämiminä).

Kastike

1 valkosipuli

1 chili

--> Murskasin morttelissa .

n. 3 dl kasvislientä

2 dl kookosmaitoa

1 runsas rkl maapähkinävoita

1 runsas tl tamarinditahnaa

ripaus steviaa

pieni loraus (vajaa rkl) kalakastiketta

pieni loraus vaaleaa soijakastiketta

puolikkaan limetin mehu

Yhdistin kasvisliemen, kookosmaidon, murskatun chilin ja valkosipulin ja kaikki muut ainekset ja sekoittelin sauvasekoittimella.

Kasvispohja

Kuorimaveitsellä suikaloitua porkkanaa, höyrytettynä

Kiinankaalia, höyrytettynä

Tuoretta pinaattia, höyrytettynä

Tuoretta suikaloitua kurkkua

Raakaa punasipulia

Kovaksi keitettyä kananmunaa

Kokosin kasvikset lautaselle. Lisäsin päälle tempet ja mikrossa kuumaksi lämmitetyn gado gado -kastikkeen.

.

Makeaa, jännää, todella maukasta!

Seuraavana päivänä tein vielä hiukan eri version eri kasviksilla ja lisäsin päälle seesaminsiemeniä. Kastike on niin voimakkaan makuista että tempejä ei tosiaan tarvitse maustaa millään.

Taas on saatu uusia makuelämyksiä perustonnikalojen ja pakasteseitin rinnalle! :) Kyllä ruoka on <3

Näin on sitten Karkkipäivän ensimmäinen lukijamiitti koettu :) Kyllä jännitti että tuleeko paikalle lopulta edes kukaan, mutta kaikki saapuivat ja meillä oli niin mukava parituntinen että en voi kuin olla superiloinen ideastani järkätä tapaaminen!

Meitä oli perjantaina koolla minä ja kuusi lukijaa Jyväskylän Ekolossa. Kukaan ei tuntenut toisiaan entuudestaan ja yhtä hyvin olisimme voineet istua siinä kahvikuppejamme hämmennellen ja "On ilmoja pidellyt" -fraaseja mumisten. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan kaikki alkoivat heti iloisesti juttelemaan keskenään eikä kertaakaan tullut sellainen "Öö, sanokaa nyt joku jotakin" -fiilis. :) Oli hurjan luonteva ja rento tunnelma.

Rupattelun ohessa saimme maistella Ekolon tarjoamia raakaruoka-snackkeja; pähkinöitä, Life Foodin näkkäriä ja keksejä ja Cocoan suklaakuorrutteisia manteleita.

Ekolon Kalle jutusteli meille superfoodeista ja erityisesti raakasuklaasta. (Mä en ole muuten vielä kertaakaan koettanut itse valmistaa sitä itse mikä on aika outoa kun niin tummaa suklaata rakastan..! Täytyy oikeasti tsempata ja saada aukko paikattua :))

Kysyin minkä "superin" Kalle valitsisi jos saisi valita vain yhden. Vastaus oli levät - chlorella ja spirulina.

Miittiläisten suosikkisnack (minä mukaanluettuna) oli Life Foodin porkkanakeksit. Nämähän ovat vähän kuin minun siemennäkkärini mutta kevyemmällä koostumuksella, näissä on vain auringonkukansiementä, pellavansiementä ja porkkanaa (eli oikein vhh ;)).

Oli tavallaan hassu tunne istua pöydän päässä ja miettiä, että nämä kivat tytöt tulivat tänne tapaamaan juuri minua, vaikka eivät tunne minua..! En tiedä tottuuko kukaan bloggaaja siihen, että joku saattaa haluta tavata heidät vain, koska tykkäävät sivusta jota he kirjoittavat netissä. :) Se on erikoinen mutta tietysti mukava tunne.

Myöskään siihen, että joku pitää minua meikki- tai kosmetiikka"guruna", en tule koskaan osaamaan suhtautua. Tästä juteltiinkin miitissä. Kun aloitin blogin pitämisen viisi vuotta sitten olin vain yksi kosmefriikki muiden joukossa, ihminen, joka intoilee voide- ja shampoopurkeista, tykkää syynätä incejä vähän tarkemmin ja rakastaa meikata - ja mielellään myös höpöttää siitä julkisella sivulla. Sitten opiskelin kosmetiikkamyyjäksi, menin töihin liikkeeseen ja yhtäkkiä olin joidenkin silmissä "guru". Hassua. Raja ammattilaisen ja harrastajan välillä on oikeasti lopulta henkäyksen pieni. Jos sitä edes pystyy määrittelemään. :)

.

Nyt kun olen saman kuun sisällä tavannut lukijoitani sekä meikkausten että Ekolo-miitin merkeissä ja tapaamiset ovat olleet hurjan kivoja, rohkenen ehkäpä tulevaisuudessakin järjestää vastaavia tilaisuuksia.

Kivaa että teette Karkkipäivästä Karkkipäivän yhdessä mun kanssa! :)

Sunnuntai-illan "saa hymyillä" -postauksessa nostalgiakuvia vuosilta 88-90, olkaa hyvä. :)

Ponit pääsivät tietysti välillä myös ulos kävelylle.

Ponien joulujuhla. Tässä ponit avaavat lahjojaan. :)

Vampyyrityttö....

Olin hyvin kalpea ja vakavan näköinen lapsi - vaikka vakavan ilmeen takaa löytyikin pirskahteleva persoonallisuus. Minua ei voinut parhaalla tahdollakaan kutsua kauniiksi lapseksi. Pahoitteluni tarpeettoman vahvasta sanavalinnasta. Sanotaan mieluummin että en ollut se kaikkein rusoposkisin ja hymyilevin lapsi. :)

Vanhoja kuva-albumeita katsellessa ei todellakaan tunnu ihmeelliseltä, että kiinnostuin kosmetiikasta niin varhaisella iällä ja "meikatusta minästä" muodostui hyvin nuorena se "todellinen minä".

Toisaalta ikä on tehnyt minulle hyvää. :) Siis oikeasti. Harva ihminen sanoo näyttävänsä 30-vuotiaana paremmalta kuin 17-vuotiaana, mutta minä voin sanoa niin. Ehkäpä kokemus liittyy myös itsetuntoon. Joka tapauksessa, vasta 30 täytettyäni olen alkanut kokea että myös meikitön Sanni on "oikea Sanni".

Rakas ystäväni Mili <3

Olemme kuvassa 11-vuotiaita, ja menossa on ylimenokausi leikki-iästä teini-ikään. Ponitytöistä Nyykkärityttöihin.

Huoneessani oli vielä 12-vuotiaaksi saakka ponihylly, vaikka en enää poneilla leikkinytkään.

5-luokkalainen tekee läksyjä. Kirjoituspöydällä New Kids On The Block -juttujen lisäksi myös Baywatch-fanikuvia. :)

Voi New Kids...! <3 Kuinkas paljon fanikrääsää muilla Nyykkäri-faneilla on ollut? Paljastakaa NKOTB-menneisyytenne, ikäluokkani Karkkipäivä-lukijat...! :D

(Tämän kuvan naamakalpeus oli jo liikaa julkaistavaksi... :p)

*

Vielä loppuun päivän ilostusaihe: afrikkalainen tanssi! Kävin tänään siskoni kanssa monikulttuurikeskuksella kokeilemassa afrikkalaista tanssia ja tiedättekö, koin ehkä ensimmäistä kertaa todellista liikuntatilanteeseen liittyvää iloa! :) Se oli niin hyvän mielen tunti että ilo ja hymy jäi kareilemaan koko olemukseen loppupäiväksi. Afrikkalainen musiikki tempasi minut mukaansa ja sympaattisen opettajan energiasta ei voinut olla saamatta tartuntaa..! Niin kivaa! :)

Laitetaanpa vihdoin kuvia Dermablend-meikkisessiosta! :) Luulen, että tätä postausta on moni odottanut. "Virallinen" kampanjapostauspäiväni on vasta 31. maaliskuuta, mutta koska kuvamateriaalia on tarpeeksi kahteenkin postaukseen niin laitan ensimmäisen osan ulos jo nyt.

Olen siis mukana Indiedaysin ja Vichy Dermablendin kampanjassa, jossa sai haluamallaan tavalla toteuttaa meikin Dermablendin meikkipohjatuotteilla. Minä halusin toteuttaa meikin lukijoilleni, ja päädyin lopulta valitsemaan kuusi mallia hieman erityyppisillä ihotilanteilla. On aknea, punoitusta, syntymämerkkiä, näppyjä ja arpia.

Katsotaan miten Dermablend selvisi! :) Meikkipohjatuotteita on neljää erilaista, joiden peittoasteet menevät näin:

Fluid Corrective Foundation: kevyin, vähäisten ja keskivaikeiden ihovirheiden peittoon (itse pidän jo tätäkin tuotetta erittäin peittävänä). Aurinkosuojakerroin 35.

Corrective Compact Cream Foundation: keskivaikeista vaikeiden ihovirheiden peittoon (kiinteä ja hitusen kuivempi koostumus kuin fluidissa, sisältää myös talkkia). Aurinkosuojakerroin 30.

Total Body Corrective Foundation: vartalomeikkivoide keskivaikeista erittäin vaikeiden ihovirheiden peittoon (vedenkestävä). Aurinkosuojakerroin 15.

Corrective Stick: peiteväri pienten alueiden korjaukseen, kaikkein korkein peittävyys. Aurinkosuojakerroin 30.

Osassa 1 mukana Elina, Kirsi ja Heidi.

Kokeilin Elinalle toiselle puolelle kiinteää, toiselle puolelle nestemäistä meikkivoidetta vaaleimmassa sävyssä 15 Opal, tarkoituksena testata mahdollista sävyeroa. Rasiassa Compact-versio näyttää hitusen erisävyiseltä kuin Fluid, mutta kasvoilla eroa ei huomannut.

Elinan kasvoille riitti yksi kerros meikkivoidetta. Meikkipohja kiinnitettiin Dermablendin irtopuuterilla.

En laittanut malleille lainkaan aurinkopuuteria tai poskipunaa jotta meikkivoiteiden sävy iholla tulisi mahdollisimman selkeästi esille.

Kirsillä on oikealla puolella kasvoillaan voimakkaasti punoittava syntymämerkki. Vasemmalla puolella iho on hyvässä kunnossa ja iholla on näkyvissä vain aavistus couperosaa.

Aloitin Kirsin syntymämerkin peiton kiinteällä meikkivoiteella. Levitin meikkivoidetta 2-3 kerrosta sientä käyttäen. Levitin päälle seuraavaksi kaksi kerrosta Body Corrective -meikkivoidetta. Lopuksi lisäsin tarvittaviin kohtiin Corrective Stick -peiteainetta.

Toiselle puolelle kasvoja riitti yksi kerros Fluid Corrective -meikkivoidetta.

Syntymämerkki peittyi erittäin hyvin, mutta pinta jäi -odotetustikin - suhteellisen voimakkaasti meikatun näköiseksi. Tämäntyyppistä osittain kohollaan olevaa ihovirhettä on hyvin haasteellista saada peitettyä niin, ettei pinta näyttäisi meikatulta. Mitä tasaisempi pinta = sitä luonnollisempi tulos. Epätasaisuudet ihossa tuovat meikin aina selvemmin näkyviin.

Uskon, että tulos olisi ollut vieläkin parempi, mikäli syntymämerkin punaisuutta olisi ensin neutraloitu vihreällä peiteaineella (jollaista Dermablendin valikoimaan ei kuulu). Tällöin päälle olisi todennäköisesti tarvinnut levittää vähemmän meikkivoidekerroksia. Mikäli iholla on voimakkaita värivirheitä, suoritetaan niiden neutralointi aina ensimmäiseksi ennen varsinaisen meikkipohjan levitystä.

Heidin kasvot nähdessäni menin vähän hämilleni, sillä edessäni oli vallan upea iho, enkä nähnyt siinä käytännössä mitään peitettävää. Heidin kohdalla voidaan puhua ihosta, joka on kauneimmillaan ilman meikkiä, tai niin vähällä meikillä kuin mahdollista. Näin tasaista persikkaihoa tapaa yleensä vain lapsilla..! :)

Heidi haki Dermablend-malliksi toivoen saavansa apua silmien ympärillä sijaitsevien, onnettomuudesta aiheutuneiden arpien peittoon. Arvet erottuvat ihosta vain hienoisen epätasaisina kohtina. Yksi arvista alkaa auringonvalon vaikutuksesta Heidin mukaan punoittaa ja muuttuu maksaläiskän väriseksi, mutta tähän aikaan keväästä tätä värimuutosta ei ollut vielä havaittavissa.

Koska arvet eivät väriltään poikkea ympäröivän ihon sävystä hienoista vaaleutta lukuunottamatta, ei niitä käytännössä pysty meikkivoiteen keinoin juuri peittämään. Ja koska Heidillä on luonnostaan niin kaunis iho, ei peittävästä meikkipohjasta olisi hänelle etua muutenkaan. Luonnostaan tasaisen ja kuulaan ihon hehkua ei kannata sammuttaa meikillä - "vähemmän on enemmän" pätee todellakin tällaisissa tapauksissa! :)

Niinpä meikkasin Heidin ihoa vain paikallisesti; tasoitin nenän ja huultenympärysalueen punoitusta sekä silmien alusten varjoja Total Body Corrective -meikkivoiteella. (Miksi Total Body eikä kevyempi Fluid Corrective? Koska Fluidista tai Compactista ei löydy sopivaa sävyä Heidin lämpimälle oliivi-iholle.) Levitin meikkivoidetta myös arpien alueelle, mutta sillä ei käytännössä ollut vaikutusta. Arpien erottuvuus tulee siitä kun valo osuu niihin tietyssä kulmassa, ei värivirheestä. Kesällä UV-säteilyn tummentaessa arpia on peiteaineesta jo eri lailla hyötyä.

Muualle kasvoihin levitin primer-tuotetta (toisen merkin, Dermablendillä ei ole primeria) joka ikäänkuin näkymättömästi "viimeisteli" Heidin ihon. Kerron tästä tuotteesta omassa jutussaan, en yleensä ole kovin innostunut primereista mutta tuo kyseinen tuote on saanut minut aika lailla ihastumaan.

.

Kiitokset vielä Elinalle, Kirsille ja Heidille! Suuri kiitos myös ystävälleni Ninalle Kauneushuone Blinkistä joka tarjosi Blinkin tilat käyttöömme! :)

Kuun viimeinen päivä katsellaan sitten toiset kolme Dermablend-meikkausta, ja tällöin teillä on myös mahdollisuus osallistua tuotearvontaan.

Vichy Dermablend-tuotteita myydään valikoiduissa apteekeissa ja hinnat ovat noin 22-29 euroa. Tuotteet ovat hajusteettomia ja testattu herkälle iholle sopiviksi.

Lisätietoa Dermablendistä täällä.

Moikat junasta! Teen tässä blogihistoriaa suorittamalla elämäni ensimmäistä blogipostausta iPadilla :D En osaa liittää tähän kuvaakaan, h*mmetti. Hmm, tai voinhan etsiä WordPressin kuvapankista jonkun vanhan random-kuvan, kuvattomat postaukset on niin tylsiä.

Halusin vain purkaa spontaanin ilostukseni illan ohjelmasta, olin nimittäin muutaman muun bloggarin kanssa tutustumassa Lumenen laboratorioon Espoossa ja tämä oli yksi kiinnostavimpia tehdasvierailuja mihin olen päässyt osalliseksi. Lumene ei ole koskaan aikaisemmin kutsunut ketään bloggaajia tuotantotiloihinsa, eikä sinne juuri päästetä alan opiskelijoitakaan. Meitäkään ei päästetty kun yritettiin koulun kanssa järjestää sinne yritysvierailua. Paikkaa on jo alkanut verhota vähintään mystinen aura, kun ovet on pidetty niin tiiviisti kiinni :)

Siksi olinkin todella positiivisesti yllättynyt tämän illan tilaisuudesta, joka antoi Lumenesta kaikkea muuta kuin mystisen kuvan. Luonnollisestikin jokainen firma valitsee minkä verran ja mitä tuotannostaan ja raaka-aineistaan kertoo, ja tietyt asiat ovat totta kai liikesalaisuuksia, mutta erittäin avoimesti Lumenen kemisti ja tuotekehityspäällikkö Josefin Backman meille vastaili. Edes kysymykset tyyliin "Miksi kasviöljyt muodostavat inceissänne lopulta niin pienen osan vaikka imagonne on vahvasti pohjoisen marjoissa" eivät saaneet Backmanille jauhoja suuhun.

Opin taas paljon uutta ja sain vahvistuksia monille vanhoille ikuisuusaiheille (kuten onko sillä oikeasti käytännön merkitystä onko shampoon sulfaatti luonnollista vai synteettistä alkuperää - ja mitä itse asiassa tarkoittaa "allergiatestattu"). Älyttömän, älyttömän kiinnostavaa! Aivan mahtavaa että Lumene halusi tällaisen tilaisuuden järjestää. Vaikka olen monia alan ammatti-ihmisiä tavannut ja haastatellut niin kyllä se vain aina on erityisen antoisaa päästä jututtamaan ehtaa kemistiä. :)

Kerron vierailusta myöhemmin enemmän omassa postauksessaan kun saan lumenelaisilta kuvia labrakierrokseltamme. Tuotantotiloihin ei saanut viedä mukaan omaa kameraa.

Seuraava tehdasvisiitti on tiedossa toukokuussa - pääsen vierailemaan Saksaan Dr. Hauschkan Walan tehtaalle..! Olen jo nyt suunnittelemassa mitä kaikkia kiperiä kysymyksiä esitän, esimerkiksi alkoholin käytöstä tuotteissa ja sen perusteluista haluan todellakin kuulla. :) Saa nähdä miten avoimesti siellä kerrotaan tuotekehityksestä ja raaka-ainevalinnoista.

Vähänkö mahtavaa ja jännää päästä mukaan tällaisiin! :)

Mä olen tänään juonut hieman liikaa kahvia ja niinpä hakkaan jo toista yöllistä postausta sen sijaan että pää olisi tyynyssä. :)

Huomisesta Ekolo-miitistä - laskin että "kyllä"-halukkaita oli 15 kpl ja "ehkä"-halukkaita kolme. Uskaltaisin veikata (vaikken ole Jyväskylän Ekolossa käynytkään), että kaikki teistä varmaan mahtuvat myymälään, eli kaikki ovat tottakai tervetulleita. Superfood-maistiaistarjoiluja pystyn kuitenkin lupaamaan vain kuudelle, kun Ekolon puolelta kuudesta hengestä puhuttiin. (Heillä ei muuten ole enempää tuolejakaan :D) Näin ollen arvoin siis joukostanne kuusi kappaletta maistiaismiittaajia :)

Ja he ovat:

Laitan vielä linkit nimimerkkeihin kun Laurojakin oli kaksi. Anne, Jessi, Sara, laura, Ellinen ja Bella.

Tapaamisiin siis huomenna perjantaina Ekolossa klo 14. :) Jännää :)

Emme puhuneet ekololaisten kanssa "hengailun" kestosta, mutta voisin veikata että varmaan ainakin runsaan tunnin hengaan itse paikalla. :) Eli kolmenkin aikaan voi vielä tulla morjestamaan jos sattuu ohi kulkemaan.

(P.S. Yöllinen postaus #1 aiheesta vhh-proteiinipatukat löytyy tuosta alempaa. Jos nyt patukat kiinnostaa ja silleen. ;))

Lähdin tänään asiakseni Sokoksen 3+1-päiville. Tällä kertaa kohteenani ei ollut Klippoteketin kuivashampoo, jota muutoin tulee aina hankittua tarjouspäiviltä. Kävin ostamassa Atkins-patukoita.

Yleensähän en koskaan osta Atkinseja Suomesta vaan tilaan ne iHerbistä (kappalehinta siellä 1,30€, Suomessa 2,80€), mutta Herbissä ei harmillisesti ole lempparimakuani Chocolate & Orangea. Nyt kun sitä sai huiman (ehm) 80 sentin alennuksella niin päätin pitkästä aikaa maksaa Suomen hinnan. Mukaan lähti myös pari Chocolate Decadencea.

En käytä VHH-patukoita makeisen korvikkeena vaan kannan niitä mukanani pähkinöiden ohella "hätäapuna", jos täytyy saada jotain välipalaa tai pikatankkausta treenin jälkeen. Syön aniharvoin patukan kerralla kokonaan, ja yleensä niitä kulkee laukussa vielä useampia eri makuja. Nytkin on treenikassissa kolme puoliksi syötyä patukkaa minigrip-pussissa. Joo, ehkä ällöä. :)

Atkinsit ovat suosikkejani, mutta viime aikoina olen kokeillut paria muutakin merkkiä.

QuestBareja on hehkutettu vähän siellä sun täällä ja kiitelty patukoiden lyhyttä ja "puhdasta" ainesosalistaa ja erinomaista makua. Siinä missä Atkins-patukka koostuu kymmenistä ainesosista, Questissa on 10.

Questeissä ei ole sokeria tai suklaakuorrutetta ja kaikki (Questin mukaan) turhat lisäaineet on jätetty pois. Patukoissa on ainoastaan proteiinia (20 g per pötkö), kuitua, makeutusaineita (luonnollisista steviaa, lo han guo'ta ja erytritolia, keinotekoisista sukraloosia), ja mausta riippuen pähkinöitä, pähkinävoita, kuivattua marjaa tai hedelmää tai muuta maun lähdettä. Quest ylpeilee sillä, että heidän patukoidensa "ravitsemuksellinen profiili sekä maku ovat markkinoiden parhaat" ja "vaati vuosien työn kehittää näin täydellinen ja terveellinen proteiinipatukkaresepti".

No jo on lupaukset ja hypetykset...!

"We know that once you taste Quest Bars you'll agree that no other protein bar even comes close to matching the combination of amazing flavor and perfect nutrition with absolutely no compromises."

Ooookei. Tällä pohjustuksella odotukset olivat enemmän kuin korkealla haukatessani Questiä ensimmäistä kertaa. Tilaamani maku on Chocolate Brownie.

Öööhöm.

Näin niinkuin kiltisti sanottuna patukka maistui kahdeksi kuukaudeksi keittiön pöydälle unohtuneelta suklaa-brownielta. Näin kuivaa ja sitkeää proteiini - tai mitään muutakaan - patukkaa en ole ikinä maistanut..! Patukkaa on oikeasti vaikea pureskella ilman että leukaa alkaa särkeä. Maku on hyvin kuiva ja mitäänsanomaton.

Amazing flavour...? Satuinko vain tilaamaan sen kaikkein huonoimman Quest-maun?

Quest mainostaa myös, ettei käytä pötkylöissään glyserolia. Tämän tyyppisten elintarvikkeiden raaka-aineisiin perehtymättömänä en ymmärrä, mitä välteltävää juuri glyserolissa on (kosmetiikan muodossa sitä ainakin tulee nautittua runsaasti joka päivä), mutta ilmeisesti Quest näkee siinä jotain pahaa. Glyserolihan säilyttää ja sitoo kosteutta - liekö sitten juuri sen puuttuminen syynä patukoiden huomattavaan kuivuuteen.

Myöhemmin luin, että Questeja suositellaan lämmitettävän mikrossa ennen syömistä koostumuksen parantamiseksi. Hmmh, kuka saa proteiinipatukkansa jossain salilla mikroon?

Atkins-patukoista en ala tässä sen pidempiä jauhaa, mutta ne ovat Questeihin verrattuna "kosteita" ja meheviä. Rakenne on pehmeä ja helposti pureskeltava. Advantage-patukat ovat juuri sopivan miedosti makeutettuja ja maut ovat kautta linjan todella hyviä.

Toinen uusi tuttavuus Questin ohella on suomalaisen Leaderin valmistama So Lo-Carb! Protein. Minttusuklaa-patukassa on imeytyvää hiilihydraattia vain 1 g - vaikka ainesosaluettelosta löytyy niin sokeripitoista maitosuklaata, maissitärkkelystä kuin tomusokeriakin. Ainesosia on lähes yhtä paljon kuin Atkinsin patukoissa, ja proteiininlähde on sama: soija (Quest käyttää maitoproteiinia).

Leaderin Minttusuklaa on makuuni hieman liian makea ja karkkimainen, tämä ei maistu proteiinipatukalta tai ateriankorvikkeelta (vaikka protskuahan tässä piisaa - 24 g). Ihan onnistunut maku kylläkin jos hakee nimenomaan VHH-karkkipatukkaa.

En taida olla ihan heti vaihtamassa pois Atkins-leiristä. Eiväthän nämä tosiaan mitään varsinaista terveysruokaa ole, mutta minun patukka-viikossa-tai-kahdessa -kulutuksellani syön näitä ihan hyvällä omallatunnolla. :)

Questeille tekisi mieli antaa vielä toinen mahdollisuus ihan vain selvittääkseni ovatko muutkin maut noin kuivia ja, no, mauttomia, mutta kaikki Quest Bar'it ovat tällä hetkellä lopussa iHerbistä.

Onko teillä suosikkiproteiinipatukoita?