Kaikkihan meistä tykkäävät välillä mussuttaa jotain ihanan suolaista, mausteista ja rapeaa. Olit sitten millä ruokavaliolla tahansa.
Perunalastuille, suolapähkinöille, popcorneille, voileipäkekseille ja juustonaksuille on toinenkin vaihtoehto. Esittelen tässä oman Top-vitoseni.
Nämä ovat kuin juustonaksujen ja riisikakkujen herkullisen onnistunut risteytys. Näihin tulee julmettu himo, joten näiden kanssa on ainakin vhh:laisen oltava varovainen ettei rouskuttelu lähde lapasesta, sillä hiilihydraattia näissä on suunnilleen yhtä paljon kuin perunalastuissa - tosin se on hitaammin imeytyvää laatua.
Kalorien laskijat ilahtuvat tiedosta, että energiaa soijasipseissä on n. 25% vähemmän kuin perunalastuissa.
Naksujen raaka-aineena on perunan sijaan soija-riisijauhoseos. Makuja on monia, oma suosikkini on Cheddar koska maku muistuttaa niin paljon juustonaksuja - minulle on aina uponnut juustohässäkät perunanaksuja paremmin! :)
Ostamani merkki on Genisoy. En ole nähnyt tällaisia Suomen kaupoissa, kertokaa jos tiedätte jonkun merkin jota myydään täälläkin.
Paahdetut, suolatut kurpitsansiement ovat mitä mainioin popcornin tai suolapähkinän korvike. Siemenet pullistuvat paahdettaessa ja osa jopa poksahtaa niinkuin popparit. :) Näitä voi oikein hyvin tehdä itsekin, mutta minä olen tilannut omani iHerbistä.
Ostin viimeksi Spicy-version, mutta pidän edelleen enemmän perusvariantista.
Kurpitsansiemenissä on alkaen 13% hiilihydraattia, joten en tiedä mistä Eden Organic on tietonsa napannut - heidän mukaansa kun näissä herkuissa ei ole grammaakaan imeytyvää hiilaria.
Lisäksi kurpitsansiemenissä on runsaasti proteiinia, magnesiumia ja sinkkiä. Suolaa näissä on kevyemmin kuin suolasnäkeissä yleensä.
Näiden lähinnä linnunruoalta näyttävien keksien makuun piti vähän aikaa totutella, mutta lopulta koukutuin. :)
Pellavassa on oma, vahva makunsa josta joko pitää tai sitten ei - tai pitää yhteydestä riippuen. Itse tykkään pellavansiemenistä esimerkiksi näkkärissä ja tällaisissa suolaisissa kekseissä, mutta paljaaltaan tai makeissa ruoissa maku on vähän turhan voimakas.
Go Raw'n Spicy Flax Snax -kekseissä on pellavan lisäksi auringonkukansiemeniä ja seesaminsiemeniä ja mausteena mm. jalapenoa, korianteria, limeä ja valkosipulia. Maustamattomissa Flax Snaxeissa on pellavansiementä, seesaminsiementä ja tomaattipulveria - mutta nämä eivät oikeasti maistu yhtään miltään. Pitäydyn jatkossa Spicy-versiossa. :)
Isossa kourallisessa keksejä on hiilihydraattia 5 g (Spicy) tai 2 g (maustamaton). Pellavansiemenistä saa runsaasti omega-rasvahappoja (enemmän hyödyllisempää kolmosta kuin kutosta.)
Lydia's Organicsin mantelipohjaiset, mausteiset keksit ovat epäilemättä myös "joko-tykkäät-tai-et-yhtään" -kategoriaa. Keksit muistuttavat maultaan aiempaa Lydia's -löytöäni Auringonkukansiemenleipää, minkä arvelen johtuvan samantyylisistä mausteista. Jauhopohja näissä on erilainen.
Keksit on maustettu kuivatulla porkkanalla, sellerillä, vihersipulilla, sitruunalla ja kahdella eri levällä, nori- ja punalevällä. Tykkään rouskutella näitä maustamattoman tuorejuuston kanssa.
Hiilihydraattia on kolmen keksin annoksessa 4 grammaa.
Lehtikaalisipsit olivat kaikkein ensimmäinen vhh-sipsinkorviketuttavuuteni. Ne ovat ihania, mutta eivät helposti murtuvan ja pehmeämmän rakenteensa vuoksi tuo aivan yhtä autenttista ”rouskusnack” –elämystä kuin suussa tyydyttävästi raksahtavat soijasipsit, kurpitsansiemenet ja pellavakeksit.
Hiilihydraattia kolmasosapussissa on 3 g, eli nämä ovat todella vähähiilihydraattinen snack. Omaan makuuni Lydian lehtikaaliraksuissa saisi olla pikkuisen miedommin cayenne-pippuria, mutta toisaalta tulisuus taltuttaa suolaisen & mausteisen himon selvästi tehokkaammin kuin ei-tulinen snack.
Oma suosikkimakuni on Mega Green.
Kaikki vhh-snack-kokeilut eivät ole olleet niin onnistuneita. Esimerkiksi Go Raw’n Spicy Seed Mix, jota tilasin innoissani kerralla kolme isoa pussia kun huomasin erityisen alhaisen hiilaripitoisuuden, osoittautui vähemmän maukkaaksi suolaherkuksi. Siemensekoituksessa pitäisi pakkaustieojen mukaan olla samat mausteet kuin Spicy Flax Snax –kekseissä, mutta en tykännyt niistä.
Siemenille on kuitenkin tullut käyttöä – käytän sekoitusta osana näkkäritaikinaani. :) Näkkäriin niiden tuoma kevyt mausteisuus sopii loistavasti.
Tilaan kaikki snackkini, niin kuin myös paljon muitakin vhh-ruoka-aineita, iHerbistä. Jos haluat tilata iHerbistä, saat ensitilaajana katettua postikulut (4 dollaria kun paketin paino on alle 1,8 kg) koodillani NIJ031, jolla saa 5 dollaria alennusta ensimmäisestä tilauksesta. Tai 10 dollaria, mikäli tilaus ylittää 40 dollaria.
Jokainen iHerb-asiakas saa ensitilauksensa yhteydessä oman vastaavan koodin, jota voi sitten jakaa tutuilleen. Koodin käytöstä saa bonusta, joka on yhtä kuin alennusta seuraavasta iHerb-tilauksesta.
Kun elintarvikkeita sisältävän tilauksen arvon postikuluineen pitää alle 46 dollarin, ei tule ylimääräisiä alv- tai tullimaksuja. :)
Jiihaa! Vähänkö olen aina riemuissani kun löydän näitä "köyhän miehen" versioita suosikkituotteistani! :)
Tämä löytö etenkin on erityisen mieluinen, alkuperäistä "rikkaan miehen" tuotetta kun ei ole pariin vuoteen enää saanut Suomesta.
Kyseessä on köyhisversio ainakin Karkkipäivän pitkän linjan lukijoille erittäin tutusta huulikiiltotuotteesta; suursuosikistani Dermaglow'n Instant Lip Gloss Plumperista.
Saanko esitellä: Kicks Lip Plumper!
Huvittaa kun välillä sattuu näitä että "löydän" hallustani jonkun tosi hyvän tuotteen joka on ollut minulla jo pitkään, enkä ole sitä ehtinyt testaamaan enkä yhtään tajunnut millainen helmi tuotevaraston uumenissa uinuu. Niinkuin vaikka taannoin esittelemäni loisto-primer IsaDoran UnderCover.
Kicksin huulikiillon sain Kicksin PR:ltä muistaakseni viime keväänä tai kesän alussa. Laatikkoon vain odottamaan ja sinne jäi. Nyt tämän kevään aikana otin sen vihdoin käyttöön. Ja jumpe - tämähän on ihan kuin Dermaglow'n lempparini! ('Jumpe'-sanaa ei varmaan käytetä enää kuin Aku Ankassa..? :D)
Minulle lähetetty sävy on neutraali pinkki-beige Sweet. Se tuo vain ihan aavistuksen sävyä ja näyttää - ja tuntuu - huulilla käytännössä ihan samalta kuin Dermaglow'n Bare Beige.
Plumper-tyyppisiä kiiltoja on markkinoilla pilvin pimein. Kaikki eivät tosiaankaan tunnu samalle. ;)
Superhyvä sävy arkeen! Juuri sellainen huulirasvan korvike jota voi sutaista koska vain vaikka olisi ilman meikkiäkin koska lopputulos ei ole yhtään meikatun näköinen.
Uudemmille lukijoille taustatietona: ihastukseni Dermaglow'n "huultenpullistajaan" ei johdu sen pullistavasta efektistä (joka on hyvin, hyvin mieto, huulten uurteet vain käytännössä hieman siliävät piparminttuöljyn tuoman ärsytysreaktion seurauksena - ja voihan sitä haluta uskoa että myös valmistajan mainostamat hyaluronihappomolekyylit siihen vaikuttavat.. ;)) Kyseinen tuote vain tuntuu huulilla aivan mielettömän hyvältä, ja osasyynä on myös tuo pullistaville tuotteille ominainen kihelmöinti. Olen nimittäin koukuttunut kihelmöivään tunteeseen Blistex-riippuvuuteni kautta - Blistex-huulivoiteessahan on kamforia joka tuo huulille vastaavanlaisen kevyen pistelyn.
Lisätietoa huulia pullistavista kiiltotuotteista ja niiden vaikuttavista aineista:
Vertailussa pullistavat huulikiillot
Kicksin Lip Plumperissa kihelmöinnin tuo mentoli. Toinen vaikuttava aine on hyaluronihappo. Kiilto ei ole ihan yhtä tahmeaa kuin Dermaglow'n mutta pysyy silti huulilla erittäin hyvin. Tahmeus ei myöskään ole sellaista kärpäspaperi-luokkaa.
Kiilto tuoksuu kevyen karkkimaiselta, mieleen tulee joku suklaakonvehti... Ehkä Fazerina? :) Sävyjä on saatavilla kolme; läpinäkyvä Bare, punapinkki Sexy ja beigepinkki Sweet. Hintaa kiillolla on 11,90€ - eli aika lailla mukavampi luku kuin Dermaglow'n käsittämätön 50 euroa..!
Aiemmat "köyhän miehen" tuotelöydöt:
Youth Code, köyhän miehen Génifique
Köyhän miehen Dior - Idun Brunkulla
Viva La Divalta köyhän miehen Naked-paletti
Löytyi: köyhän miehen vastine lempparipeiteaineelleni
.
Onko teillä omia vinkkejä kalliiden, hyvien tuotteiden edullisemmista korvikkeista?
Karkkipäivän kuvia on jälleen käytetty luvatta.
Tällä kertaa kyseessä on vieläpä varsin vakavastiotettava media - johtava sanomalehti.
Sain eilen viestiä Islannissa asuvalta lukijaltani, joka oli hämmästynyt nähdessään tutut kasvot paikallisen Morgonbladid-lehden verkkojulkaisussa. Morgonbladid on Islannin suurin sanomalehti ja vastaa meidän Helsingin Sanomia.
Artikkeliin pääsee tästä.
Ja siellähän minun naamani tosiaan koreilee, ilman minkäänlaista asianmukaista kreditointia puhumattakaan luvan kysymisestä.
Mihin tekijänoikeuksien kunnioittamisessa ollaan menossa kun jo tämän tason media sortuu käyttämään julkaisujensa kuvitukseen Googlen kuvahakua! Sillä mistäpä muualta kuvani olisi verkkojulkaisuun päätynyt.
Viestin lähettäneen lukijan mukaan artikkelissa haastatellaan islantilaista "ekohippigurua" Guðrún Bergmannia ja siinä puhutaan Laveran BB-voiteesta ja kosmetiikan lisäaineista. Jos kirjoittaa Googlen kuvahakuun "Lavera BB Cream" on minun kasvokuvani ensimmäinen tarjokas. Alkuperäinen juttuni jossa kuva ilmestyi löytyy täältä.
Juttu ilmestyi Morgonbladidin Smartland Mörtu Maríu -sivulla, joka on naisille suunnattu teemasivusto vähän niinkuin MTV3:n Helmi-sivut aikoinaan.
Olen laittanut MBL:lle viestiä ja pyytänyt selitystä kuvani luvattomaan käyttöön. Saa nähdä vastataanko sieltä mitään.
Sitaattioikeuden puitteissa Suomessa saa ottaa lainauksia toisen teoksesta (oli se sitten tekstiä, musiikkia tai kuvataidetta) kysymättä lupaa tekijältä, mutta alkuperäinen tekijä ja lähde on mainittava siteerauksessa. En tiedä onko Islannissa vastaavanlaista lakia, mutta lähdettä ja tekijää he eivät kuitenkaan ole maininneet.
Aiemmin kuviani on käytetty luvatta muuan ammattikoulun opetusmateriaalissa sekä Espanjassa sijaitsevan suomalaisen meikkaaja/maskeeraaja-koulun nettisivujen kuvagalleriassa.
Kuvakaappaukset Morgonbladidin sivuilta.
Istuimme eilen Kastelholman linnan kupeessa auringossa kun puhelin soi. Kello oli vaille kuusi.
Jämijärvellä oli tippunut laskuvarjohyppääjien kone. Sydän hyppäsi lyönnin yli.
Puhelimessa oli läheiseni. Hän on ollut saman koneen kyydissä. Huoli, kauhea huoli. Ketä koneen kyydissä oli? Tiesimme – joukossa tulisi olemaan tuttuja.
Hiljaisuus. Suru. Sanattomuus.
Katsoin peltomaisemaa. Kahvi jäähtyi mukissa.
En menettänyt Jämijärven turmassa ketään omaa läheistäni, mutta onnettomuus koskettaa henkilökohtaisesti lähipiiriäni. Eikä sillä ole lopulta väliä. Menehtyneet ovat jonkun läheisiä, jonkun siskoja ja veljiä, jonkun puolisoita. Nuoria ihmisiä, siivillään.
Aamulla läheiseni soitti jälleen. Hän ei ollut nukkunut koko yönä. En osaa kuvitella miltä hänestä tuntuu. Silti minäkin olen pysähdyksissä.
Tällaiset ovat uutisia joita itse pelkään kaikkein eniten. Elämää ei pidä hukata huolehtimiseen mutta minä olen huolissani. Melkein aina.
Tämä on sanottu niin monta kertaa, mutta se ei kulu koskaan. Eläkää niin kuin jokainen päivä olisi elämä itse. Se ensimmäinen ja ehkä myös viimeinen päivä. Ei huolehtien niin kuin minä, vaan iloiten, arvostaen. Halatkaa ystäviänne aina kun tapaatte. Koskaan ei ole liikaa osoittaa läheiselleen, että hän on rakas.
Seisoin eilen kameroineni okran sävyisen maalaismaiseman keskellä. Oli niin kaunista. Samalla joku sai uutisen, jota ei koskaan haluaisi kuulla. Hetki. Tunne johon on vaikea tarttua.
Tänään paistaa aurinko, mutta päivä on harmaa.
Syvä osanottoni Jämijärven turmassa menehtyneiden omaisille ja läheisille.
Olimme tällä viikolla mieheni kanssa Kööpenhaminassa, kuten jo tulikin aiemmin kerrottua.
Matka oli yllätyssyntymäpäivälahjani Mr Karkkipäivälle. Halusin ilahduttaa miestäni jollain laadukkaalla, mieleenpainuvalla elämyksellä joka vastaisi edes jotenkin niitä kaikkia ihania yllätyksiä joita mieheni on minulle vuosien varrella järjestänyt. Minulle on välillä tullut huono omatunto siitä, että minulla ei suoraan sanottuna ole varallisuutta tarjota miehelleni samanlaisia yllätyksiä joilla hän on minua hemmotellut. Elämysten laatua ei tietenkään voi mitata rahassa, mutta siitä ei esimerkiksi pääse yli eikä ympäri, että tasokkaaseen ravintolaan ei mennä syömään viidellä kympillä.
Minulle oli selvää, että miehen syntymäpäiväyllätyksen täytyy liittyä ruokaan. Se kun on meille yhteinen ja niin rakas harrastus. Halusin viedä miehen Michelin-tähden ravintolaan. Aloin säästää lahjaan jo viime vuoden puolella.
Koska rakastamme kummatkin myös matkailua, halusin mahdollisuuksien mukaan yhdistää lahjaan ulkomaanreissun. Koska valtaosa budjetista meni ravintolaan, oli matka saatava halvalla. No, halpalentoyhtiöiden aikoina se ei tokikaan ole ongelma eikä mikään. Matkat sain tuttuun tapaan halvemmalla kuin Tampere-Kuopio-junaliput.
Mutta entäs majoitus.... Tiesin, että Mr Karkkipäivä ei kokisi oloaan mukavaksi Couchsurfing-tyyppisessä majoituksessa, ja halusin muutenkin viettää aikaa nimenomaan kahdestaan eikä CS-housti oikein sopinut tämän matkan tunnelmaan. Hotelleista minulla olisi ollut juuri ja juuri varaa johonkin kaikkein ankeimpaan hostelli-tyyppiseen, eikä sekään tuntunut kovin kivalta ajatukselta toisen juhlamatkalle.
Vastaus: Airbnb! Tämä palvelu on ikäänkuin Couchsurfauksen kaupallinen versio, ja sen kautta on mahdollista saada aivan huipputason majoitusta huomattavasti hotelleja edullisempaan hintaan. Ideana on se, että yksityisihmiset vuokraavat asuntojaan - joko pelkkää huonetta tai sitten koko asuntoa niin, että paikka on kokonaan sinun.
Hintaan, jolla olisin tavallisilta hotellimajoitussivuilta saanut sen ankean 8 neliön hostellikopperon, löysin Airbnb'n kautta 70 neliön upean, elegantin asunnon aivan Kööpenhaminan keskustasta. Ja mikä vielä plussaa? Ei tarvitse odotella klo 14:n että pääsee tsekkautumaan sisään tai lähteä klo 12 - useimmat Airbnb-vuokraajat ovat joustavia ja mekin pääsimme asuntoomme heti aamulla kaupunkiin saapuessamme ja luovutimme asunnon lähtöpäivämme iltana vasta lähtiessämme lentokentälle.
En voi kuin suositella mitä lämpimimmin! Meidän asuntomme vuokrahintaan kuului vielä rajaton kahvikiintiö! ^_^ Keittiön Nespresso-keitin ja kahvikapselit olivat vapaasti käytettävissämme. Ja kyllä niitä tosiaan tuli hyödynnettyä..! :)
Sitten siihen Suureen Ravintolaillalliseen.
Se oli todellakin Suuri. :)
Kööpenhaminassa on eniten Michelin-tähden ravintoloita Pohjoismaissa - kokonaista 15 kappaletta, joista kahdella kaksi tähteä. Noihin kahden tähden ravintoloihin ei ollut mitään tsäännssiä saada enää pöytävarausta huhtikuulle kun tammikuussa aloitin varauskyselyt.
Netin arvostelujen perusteella päädyin lopulta yhden Michelin-tähden ravintola Kokkeriet'iin.
Lähetin ravintolaan etukäteen onnittelukortin joka odotti miestäni pöydässämme kun saavuimme! ^_^
Valitsimme 8 ruokalajin maistelumenun, joka käytännössä olikin yhtä kuin kuusitoista ruoka-annosta. Ennenkuin saimme edes menua käteemme, oli eteemme tuotu jo viisi erilaista alkupalaa keittiön tervehdyksinä. Tahti tuntui alkuun jo vähän liiankin huimalta..!
Kaikki annokset olivat luonnollisestikin uskomattoman kauniita ja osa meni kokoonpanonsa puolesta jo molekyyligastronomian puolelle.
Tällaisessa paikassa jos missä on noloa alkaa kuvaamaan annoksiaan (tosin tehtiin sitä muissakin pöydissä ;)), joten otimme illan aikana hyvin vähän kuvia. Yllä muutamia annoksia. Alareunan vasen annos oli yksi suosikeistani - merikrottia tuhkalla ja lakritsilla maustettuna. Ja tokihan lautasella oli paljon muutakin hässäkkää mutta oli mahdoton painaa mieleen kaikkien annosten sisältöä kun ruokia oli niin mielettömästi..! :)
Tältä se minun 70 euron "kuohkea föönaukseni" sitten näytti illan aikana...! Voin sanoa että mietin kerran jos toisenkin mihin miljoonaan parempaan kohteeseen olisin tuon rahan voinut sijoittaa... Mrrr!
Viimeisenä jälkkärinä oli kakkua. Miehen omaan oli laitettu kynttilä syntymäpäivän johdosta! :)
Ja minun kakkuni...
...se oli valmistettu sokerittomana ja mantelijauhokakkupohjaan...! :) :) Uskomattoman loistavaa palvelua.
Ilmoitin pöytävarauksen yhteydessä että en syö lihaa tai kanaa ja jos mahdollista, jonkun jälkiruoan voisi korvata juustolla sillä en pidä makeasta ja välttelen sokeria. Juustoa en saanut - mutta kaikki minun jälkkärini oli tehty sokerittomina! :)
Istuimme ravintolassa yhteensä viisi tuntia. Ruoka oli täydellisen hyvää ja meillä oli mielettömän viihtyisä ilta. Ruoka ja koko elämys oli todellakin hintansa arvoinen, mutta arvatkaa mitä tapahtui? Mikä ihan pikkuisen harmittaa...! Viimeisten annosten välillä minä melkein nukahdin pöytään - ja pari kertaa taisin oikeasti torkahtaakin! Joitain annoksia en enää edes muistanut seuraavana päivänä..! Kuvia katsellessa olin ihan että "Söinkö mä tuollaisenkin..?"
Kävi nimittäin niin, että olin edellisenä yönä nukkunut varhaisen lennon ja yöbussin takia vain yhden tunnin. Kävelimme koko päivän Kööpenhaminassa enkä ottanut päivätorkkuja vaikka väsytti jo päivällä.
Kun kello viimeisten ruokalajien aikaan oli jo lähemmäs 01.00 Suomen aikaa, oli väsymys kasvanut niin valtavaksi että keikuin koko ajan unen ja valveen rajamailla. Ja yhä vain tuli niitä annoksia...! Myös miehellä oli selviä vaikeuksia saada silmät pidettyä auki jälkkärien aikaan... hihhih... ollaan me varmasti oltu aika huvittava näky. :)
Tällainen oli meidän Kööpenhamina. Ja kyllä, misteri tykkäsi lahjastaan kovasti. <3
Olen saanut Sokokselta kokeiltavaksi We Care Icon -meikkejä. Vihdoin pääsen kunnolla tutustumaan tähänkin sarjaan! :) Toistaiseksi kokemusta on vain ruskeasta eyelinerista, joka onkin kyllä ollut ahkerassa käytössä.
Tämä juttu oli julkaisuvalmiina jo eilen mutta villiinnyin tiramisusta niin että se kiilasi ohi ^_^
Valitsin luomivärejä kolmeen eri lookkiin, lisää siis tulossa myöhemmin. :)
Ensimmäinen look on hillitty "kauneusmeikki" ruskean ja vaalean ruusun sävyillä. Silmämeikin tein kolmen sävyn Smoky Brown -paletilla jonka kauniin viileät sävyt vetivät ihollani yllättävän punertaviksi, etenkin tuo keskimmäinen sävy.
Tämä on toisaalta jo tuttu ilmiö, ihoni on sen verran lämmin että hyvin monet, jostain syystä etenkin hohtavat ruskean sävyt, näyttävät ihollani aina lämpimiltä. Mattaruskea pysyy paremmin "itsensä sävyisenä".
We Care Iconilla on kolmen sävyn Smoky-paletteja kolmea erilaista; satiini-mattakoostumuksella varustetut ruskea ja harmaa-musta sekä kimaltavammalla koostumuksella pinkki-vaalea-harmaanmusta.
Olen aiemmin swatchaillut näitä Sokoksella useaan otteeseen ja pitänyt laatua sen verran hyvänä että olen jopa suositellut ko. paletteja hyvien ja edullisten ruskeiden tai harmaiden palettien kyselijöille. Nyt voin vahvistaa arvioni: laatu on hyvä. Sävyt levittyvät silkkisesti eivätkä varise.
Yhden kokeilukerran perusteella mono-sävyt ovat hitusen kuivempaa laatua. Mutta palaan tähän kun olen kokeillut niitä kunnolla (sain testiin yhteensä viisi "monoa").
Tämän meikin suosikkituotteeni on Moisture Wear -huulipuna sävyssä Natural Soft Rose. Sain valita testisävyt itse ja valitsin tämän ja lämpimämmän Perfect Hot Coralin. Natural Soft Rose (#4) on todella kaunis ja (tekisi kovasti mieli käyttää englannin sanaa wearable ;)) helppokäyttöinen sävy arkeen. Käytän harvoin tällaisia ruusun sävyjä, mutta pitäisi kyllä käyttää useammin! :)
Moisture Wear -huulipunan koostumus on kevyt, liukas ja voidemainen.
Meikkipohjan tein Perfect Wear -meikkipuuterilla, sävy 3 Perfect Apricot.
Poskille sipaisin Natural Glow -poskipunaa sävyssä 2, Perfect Rose. Poskipunassa on kaksi eri puolta, persikkaisempi ja pinkimpi. Käytin persikkaista puolta. Sävy on hyvin, hyvin läpikuultava = tässä on vähän pigmenttiä.
Lisäsin poskipäille, kulmaluulle ja silmäluomen sisänurkkaan korostukset All Over Shimmer Highlighter -puuterilla, sävy 1 Magic Glow. Puuterin persikkaisen beige alin raita sopii kauniisti täydentämään Smoky Brown -luomiväripaletin harmoniaa. Sipaisin sitä alaluomelle tummanruskean sävyn alle.
We Care Icon on meikkisarjoissa sieltä kaikkein huokeimmasta päästä, hinnat taitavat olla Rimmelin tasoa. Esimerkiksi luomiväripaletti kustantaa 10,90€ ja huulipuna 7,50€. Minusta on aina erityisen kiva kokeilla ja pystyä suosittelemaan edullisia merkkejä joihin kaikilla on varaa. :)
Perusteellista arviota We Care Iconin laadusta en osaa vielä antaa, mutta tämän ensimmäisen meikin perusteella vaikuttaa oikein hyvältä. Huulipuna ja luomiväripaletti saavat erityismaininnan - ja jo aiemmin omistamani eyeliner joka on todella hyvä!
Mitenkäs te ja WCI? Onko merkki monille tuttu?
Onko teillä koskaan soinut ovikello yhdeksän jälkeen illalla, ja oven takana on seissyt siskosi tuoreen tiramisukakun ja kahden chihuahuan kanssa?
Ja sanonut, että nyt koemaistellaan tää tekele? :)
Kyseessä on vieläpä vhh-tiramisu.
Veikkaan ettei kovin monen käsi noussut ylös :D
Ennenkuin kukaan ehti iskeä lusikkaa kakkuun, kiikutin sen yläkerran kuvausstudioon. Ilmassa oli jotain erityisen hetken tuntua. Vhh-tiramisu....
Sisareni on siis myös lähtenyt kokeilemaan vähähiilihydraattista ruokavaliota. Hän rakastaa leipomista ja haluaa tehdä syntymäpäivilleen sokeroimatonta, vehnäjauhotonta tiramisua. Meille maisteltavaksi tuotu kakku on koeversio numero 1.
"Mullekin..?"
Kakku on taivaallista.
Kun luette tätä, vedän juuri kolmatta (tää on viimeinen..!) palaa. Sisko - sinä todellakin onnistuit. :)
Slurps x 100 000.
.
Vhh-tiramisukakku (8-10 annosta)
Vhh-sokerikakkupohja:
1 muna
0,75 dl erytritolia
75 g sulatettua voita
0,25 dl vettä
0,5 tl vaniljapulveria (= jauhettua vaniljatankoa)
0,75 dl mantelijauhoa
0, 75 dl Bake Pro -leivontaproteiinia (= kuumuutta kestävää heraproteiinijauhetta)
0,5 tl leivinjauhetta
Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vatkaa munat ja makeutusaine kuohkeaksi. Lisää joukkoon sulatettu voi ja vesi. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Kaada taikina mantelijauholla leivitettyyn kuivakakkuvuokaan ja paista kakku uunin keskiosassa noin 30-35 minuuttia.
Täyte:
4 kananmunaa
500 g mascarponea
4 rkl erytritolia
1 tl rommiaromia (tai aitoa rommia, amarettoa tai muuta makeaa jälkkäriviiniä)
raastettua tummaa suklaata (miel. yli 70%) tai tummaa kaakaojauhetta
n. 1 dl jäähtynyttä vahvaa kahvia
Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa keltuaiset ja makeutusaine vaahdoksi. Yhdistä keltuaisvaahtoon mascarpone. Vatkaa valkuaiset kiiltäväksi, kovaksi vaahdoksi. Yhdistä vaahdot ja lisää rommi.
Viipaloi sokerikakkupohja n. sentin paksuisiksi paloiksi. Kostuta kakkupalat kahvilla. Kokoa kakku vuokaan; laita ensimmäiseksi vaahtokerros, sen päälle kahvilla kostutettuja kakkupaloja ja palojen päälle suklaaraastetta. Toista kerrokset. Viimeistele vaahtokerroksella ja suklaaraasteella/kaakaojauheella. Anna tekeytyä jääkaapissa yön yli tai vähintään muutama tunti.
Mitäs me kakku-Cartmanit.... :)
Mun oli vain pakko jakaa tämä ihan saman tien. ^_^
Noniin, nyt sitten vihdoin juttua maaliskuisesta vierailustamme Lumenen tehtaalle. :) Olin kyllä tosi otettu kun selvisi, että tarkoin valittuja kutsuttuja oli vain viisi. Yksi ei päässyt tulemaan, ja meitä oli kierroksella itseni lisäksi Virve, Erika ja Mona.
Lumenen tehdas sijaitsee Espoossa, enkä ole koskaan aiemmin siellä käynyt, en edes tehtaanmyymälässä. Ja kuten aiemmin kerroin, Lumene ei mitenkään hurjan helposti päästä vierailevia ryhmiä tuotantotiloihinsa. Siksikin olin erityisen otettu ja innostunut varta vasten bloggaajille järjestetystä tutustumiskäynnistä.
Vierailu alkoi pienellä Lumenen historian kertauksella ja ihonhoidon trendikatsauksella. Sorry tämä pateettinen ruokaräpsy joka ei mitenkään liity itse tehtaaseen, mutta olinpahan taas ilahtunut kun Lumenellakin oli otettu huomioon mun ruokavalio. ^_^ Kääk, olenko mä jo näin tunnettu karppailija… :D
Asiantuntijana toimi Lumenen tuotekehityspäällikkö, kemisti (FT, kemia) Josefin Backman. Backman oli tosi hyvä tyyppi! Rempseä ja sellainen meidän "tavan tallaajien" kieltä puhuva, ei mikään "pölyinen tiedemies" ^_^.
Ihonhoidon trendeissä anti-aging dominoi edelleen. Uudet teknologiat ja aktiiviaineiden ihoonkuljetukseen liittyvät innovaatiot ovat suuria juttuja anti-aging –tuotekehittelyssä. Myös luonnollisuus-trendi jatkaa voimakasta kasvua.
Kirjoitin ylös muutamia anti-age -trendin avainsanoja.
Historia- ja trendikatsauksen jälkeen lähdimme tutustumaan laboratorioon.
Keskustelu kävi vilkkaana koko kierroksen ajan ja puhuimme mm. kantasoluteknologiasta, eläinkokeista, hajusteista, säilöntäaineista, vaikuttavista anti-age –ainesosista ja allergiatesteistä. Backman vastaili kysymyksiimme avoimesti rempseään tyyliinsä eikä mielestäni pyrkinyt vastauksillaan mitenkään glorifioimaan työnantajaansa ja maalaamaan Lumenelle jotain superhäikäiseviä kultaisia raameja. Minulle jäi mielikuva avoimesta ja luotettavasta kosmetiikkafirmasta joka valmistaa toimivaa, laadukasta peruskosmetiikkaa, kuuntelee aktiivisesti kuluttajien toiveita ja pysyy ajan hermolla.
Kokosin tähän kiinnostavimpia kierrokselta mieleen jääneitä juttuja.
.
Lumenen tuotekehittelystä
* Yhden tuotteen kehitys voi kestää noin 1,5 vuotta mutta sujuu nopeimmillaan kolmessakin kuukaudessa, kuten BB-voiteen kohdalla. Joihinkin trendeihin on kyettävä vastaamaan erittäin nopeasti, mistä BB-voide on hyvä esimerkki.
* Lumene-tuotteiden säilyvyys testataan pitämällä niitä 3 kk lämpökaapeissa 40 asteessa. Lämpöaltistuksen aikana seurataan miten tuotteet kestävät ja tapahtuuko niissä muutoksia. Joitain tuotteita altistetaan myös pakkaselle.
Kysymys: miksi kasviöljyt eivät ole korkealla Lumenen inceissä vaikka Lumene korostaa markkinoinnissaan kasvipohjaisia ainesosia?
Vastaus: koska Lumene käyttää mieluummin muita tehokkaampia ainesosia kuten erilaisia peptidejä, kasviuutteita ja marjojen siemenöljyjä.
(Sain tähän kysymykseen Backmanilta jälkeenpäin laajennetun ja tarkennetun vastauksen, jossa sanavalintaani hieman korjattiin ja kerrottiin, että Lumene korostaa markkinoinnissaan marjojen siemenöljyjä, ei yleisesti kasviöljyjä. Itse laskin kysymyksessäni marjatkin kasveiksi… Semantiikka-asioita. ;) Lumene suosii marjaöljyjen ohella muitakin kotimaisia öljyjä kuten rapsia. Backman halusi myös tuoda esiin, että Lumenen käyttämät caprylic/capric triglyceride, isopropyl palmitate ja decyl oleate (rasvamaisia aineita, käytetään pehmentäjinä ja löytyvät usein incin alkupäästä) ovat peräisin kasveista.
Ainesosista
* Parabeenihysteria on täysin perusteeton, parabeenit ovat kosmetiikkateollisuuden tehokkaimpia ja turvallisimpia säilöntäaineita. (Olenkohan kuullut tämän aiemminkin..? :D No ehkä joku 197 kertaa kaikilta kohtaamiltani alan ammatti-ihmisiltä. Eikä heillä ole todellakaan mitään kaupallisia intressejä puolustaa parabeeneja. Vaihtoehtojakin kun kosmetiikkateollisuudella on – mutta mitkään niistä eivät ole yhtä hyviä tehtävässään kuin parabeenit.)
* Kollageeni ei tee kosmetiikassa yhtään mitään – se ei imeydy ihoon. (Tämäkin jo aiemmin minulle tuttua tietoa. Voitte siis naiset avoimesti naureskella markkinoiden kollageenia sisältäville voiteille.)
* Sen sijaan peptidit imeytyvät ja niillä on oikeasti tutkittuja vaikutuksia
* Hyaluronihappo on yksi kosmetiikan kalleimpia raaka-aineita
* Antioksidanteilla on ihonhoitotuotteissa ensisijaisesti tuotteen säilyvyyteen vaikuttava ominaisuus, mutta ne vaikuttavat myös ihoon. (Antioksidantit kuuluvat mun henkilökohtaisiin lemppariaiheisiin! ”Oletko siis nähnyt aiheesta tutkimuksia?” kysyin Backmanilta. Ja kyllä, hän on lukenut tällaisia tutkimuksia. :))
* Antioksidantit eivät Backmanin mukaan haihdu kannellisista purkeista niin nopeasti, kuin esimerkiksi Paula Begoun tiimeineen väittää. Toki tuubit ja pumppupullot säilövät antioksiodantit paremmin, mutta eivät ne kaikki katoa hetkessä purkeistakaan.
* Joillain anti-age –ainesosilla on oikeasti vaikutuksia myös dermiksessä saakka.
* Kemiallisesti ei ole mitään väliä, onko joku ainesosa luonnosta vai synteettinen, esimerkiksi kookoksesta johdettu sulfaatti tai synteettinen sulfaatti ovat kemiallisesti ja toiminnallisesti ihan sama asia. Eli ”kookos-SLS” ei ole sen hellävaraisempi kuin täysin synteettisesti valmistettu SLS (sodium lauryl sulfate).
Hajusteista ja allergiatesteistä
* EU:n mielestä lista 26:sta eniten allergisoivasta hajusteesta tulisi pidentää jo 200 ainesosaan. Kaikki hajusteet ovat loppujen lopuksia potentiaalisesti allergisoivia.
Kysymys: mitä tarkoittaa hypoallerginen?
Vastaus: termiä voi käyttää ainoastaan tuoksusta, ei koko tuotteesta (mitä näkee varsin yleisesti). Hypoallerginen tuoksu on tuoksu, jossa allergisoivien hajusteiden pitoisuus on pidetty mahdollisimman pienenä.
* Hajusteettomassa tuotteessa raaka-aineiden ominaistuoksu on peitetty hajua ”syövillä” ainesosilla.
* Ilmaisu ’allergiatestattu’ ei lopulta kerro yhtään mitään, ei ole mitään virallista määritelmää tai kriteerejä sille, millaisia testejä tulisi suorittaa ja miten usealle henkilölle.
* Kaikille tuotteille tehdään joka tapauksessa ns. patch-testi eli pidetään ainetta iholla 48 tuntia ja seurataan reaktioita. Termillä ”allergiatestattu” varustettu tuote ei vältämättä eroa testauksensa puolesta millään lailla ”normaalisti” patch-testatusta tuotteesta.
* Allergia- ja Astmaliiton logolla varustettuihin tuotteisiin voi luottaa sillä ne ovat käyneet läpi tarkemman syynin. Allergiatunnus kertoo, että ihotautilääkärit ovat tutkineet tuotteen ja se täyttää allergianäkökulmasta asetetut kriteerit (= allergisoivat ainesosat on pidetty minimissä ja tietyillä ainesosilla, kuten fenoksietanolilla, on normikosmetiikkaa alhaisemmat sallitut maksimipitoisuudet).
Kysymys: miksi kaikista tuotteista ei tehdä ”herkän ihon tuotteita”? Eihän kenenkään iholle voi olla pahaksi tuote, josta on jätetty pois potentiaalisesti allergisoivia ainesosia?
Vastaus: Syy on kosmeettinen. Monet potentiaalisesti allergisoivat ainesosat tuovat tuotteeseen paremman iho-fiiliksen kuin ei-allergisoivat. Ja suurin osa kuluttajista toivoo tuotteilta nimenomaan miellyttävää ”skin-fiilistä”.
.
Aurinkosuojatuotteista
* EU:ssa on vain 10-15 sallittua UV-filtteriä, USA:ssa käytetään vielä vanhoja ja useampia filttereitä.
* Suojakertoimen mittaamiseen käytetään silmämääräisiä testejä, ei mitään koneellista menetelmää. Suoja-aineet testataan levittämällä niitä ihmisiholle, altistamalla iho UV-säteilylle ja tekemällä silmämääräinen arvio ihon punoitusasteesta (!).USA:ssa mittautetuilla tuotteilla on yleensä korkeampi suojakerroin kuin EU:ssa. Näin ollen amerikkalainen SPF 50 –voide ei välttämättä Euroopan standardien mukaan ole 50.
* UV-filtterit jättävät tuotteeseen lähes aina tahmean fiiliksen, siksi on haastavaa kehittää miellyttäviä aurinkosuojavoiteita.
* Backman on ylpeä kehittämästään Lumenen LAB-sarjan Age Reverse –voiteesta, jonka suojakertoimellinen koostumus ei kuulemma ole lainkaan tahmea.
Tällaista jäi "käteen" Lumenelta! Kuten Vesa Rämöä haastatellessa, olisin voinut jäädä roikkumaan Backmaninkin takin liepeisiin vielä vaikka kuinka pitkäksi toviksi... Vierailuemännät yrittivät lempeästi ohjata meitä ulkona odottavaan taksiin kun minä ja Virve oltiin vain että "Vielä yksi kysymys...! Hei vielä tää tuli mieleen - -!" ^_^
Suuret kiitokset Lumenelle hurjan mielenkiintoisesta tilaisuudesta ja erityiskiitos Josefin Backmanille!
Ja kiitokset myös niille lukijoille jotka jaksoivat lukea jutun loppuun saakka ^_^ Oli niin paljon kiinnostavia pointteja että en malttanut tiivistää :)
Tummat silmänaluset. Ne saavat kasvot näyttämään väsyneiltä, oli sitten kyseessä mies tai nainen. Mutta kuinka moni mies lähtee tekemään toimenpiteitä niiden häivyttämiseksi? Aika harva.
Sillä totuushan on, että rakenteellisesti tummia silmänalusia ei häivytetä muulla kuin meikillä.
Minunkin miehelläni on tummat silmänaluset. Olen jo vuosia yrittänyt taivutella häntä käyttämään jotain kevyttä peiteainetta edes tilaisuuksissa, joissa tulisi näyttää vähän skarpimmalta ja pirteältä. No, eihän perusmiestä saa koskemaan meikkituotteeseen ei sitten millään. Turha toivo.
Viime vuonna sain vinkin eräältä ystävältäni jonka miehellä myös on tummat silmänaluset. Kuten minun äijäni, myös ystäväni mies oli oppinut käyttämään kosteuttavaa silmänympärysvoidetta. Ystäväni oli keksinyt ostaa miehelleen sävytetyn silmänympärysvoiteen, ja kas, mies oli hyväksynyt sen ihonhoitorutiiniinsa. :)
Kyseessä on Garnierin BB-voide silmänympäryksille. Idea on sama kuin BB-kasvovoiteissakin - kosteuttavaan voidepohjaan on yhdistetytty peittävää väripigmenttiä. Tuotetta ei siis tarvitse nähdä meikkituotteena, mikä on tärkeää miehen kohdalla.
Garnier BB Cream Eye Roll-On, sävy Light
Minäkin päätin kokeilla "onneani". :) Ostin miehelle joululahjaksi Garnierin BB-rollerin silmänympäryksille. En maininnut mitään tuotteen väripitoisuudesta vaan jätin voiteen extraominaisuuden miehen itsensä "löydettäväksi". Pelkäsin, että jos alan heti puhumaan tummien silmänalusten peittämisestä, miehen epäluulot heräisivät heti ja tuubi jäisi avaamatta.
Ja niin sitten kävi, että minunkin miehestä tuli BB-silmänympärysvoiteen käyttäjä..! Olin yllättynyt, kun mies ei ensin edes kommentoinut aineen väriä. Ehkäpä hän vain ajatteli, että no, tämä nyt on tällainen beige sy-voide. Joka tapauksessa, tuote on ollut hänellä säännöllisessä käytössä joulusta saakka.
BB-silmänympärysvoide ei tietenkään peitä tummuutta yhtä tehokkaasti kuin varsinainen peiteaine, sillä siinä on (tottakai) vähemmän pigmenttiä. Juuri tämäkin tekee siitä niin loistavan tuotteen miehelle. Voide ei vaadi paljonkaan häivyttelyä kun sävy on jo tasoittunut ihoon. Iho ei jää meikatun näköiseksi vaan freesautuu juuri sopivan luonnollisesti.
Oikean (teistä katsoen vasemman) silmänalusen alla BB-voidetta, toinen puoli voiteeton.
Tulos: tummuus ei ole hävinnyt kokonaan, mutta selvästi häivyttynyt ja mies näyttää pirteämmältä. :)
BB-silmänympärysvoide sopii tietysti mainiosti kenelle tahansa, jolla ei ole paljon peitettävää silmien alla ja joka haluaa nopean tuotteen jolla hoitaa sekä sy-ihon kosteutus ja ihon sävyn kirkastus.
Garnierin BB-rollerin ainoaksi miinukseksi voisi mainita falskaavan kuulapään. Ainakin Mr Karkkipäivän käytössä kuula on falskannut ja aine oli kerran sotkenut koko kosmetiikkalaukun sisällön. Silti tuubi ei ole lentänyt roskiin, eli ilmeisesti siitä kuitenkin tykätään..! ;)
* * *
Olen viime aikoina saanut blogiin tavallista enemmän kysymyksiä koskien tummien silmänalusten peittoa, joten kokosin tähän faktakulman asiaan liittyen. Tummien silmänalusten häivytys vaikuttaa olevan monelle mystisempi seikka mitä olen kuvitellutkaan. :) Myös Jyväskylän lukijamiitissä nousi esiin kysymyksiä tummien silmänalusten ongelmasta.
Tummia silmänalusia on kahdenlaisia;
1. "Väliaikaisia", elämäntilanteen ja -tapojen aiheuttamia; huonosti nukutut yöt, juhlinta, stressi. Myös kertyneiden kuona-aineiden sanotaan voivan aiheuttaa tummuutta silmien alle.
2. Pysyviä; ihon ja kasvojen luuston rakenteen aikaansaamia.
Jälkimmäisiin ei tehoa kuin meikki, ensinmainittuihin meikin lisäksi tietysti elämäntapojen muutos.
Markkinoilla on paljon silmänympärysvoiteita, jotka lupaavat kosteutuksen lisäksi myös vaalentaa silmänalusia. Näiden aineiden teho perustuu yleensä valoaheijastaviin ja varjoja optisesti häivyttäviin pigmentteihin ja/tai ainesosiin, jotka vilkastuttavat silmänympärysalueen nestekiertoa ja laittavat kuona-aineet liikkeelle. Kolmas keino on mekaaninen - silmänympärysvoiteessa viileä metallipää jolla painelemalla/rullaamalla kuona-aineet ja nestekertymät saadaan liikkeelle. Tämä auttaa myös sy-ihon turvotukseen.
Kysymys: mitä eroa on peiteaineella ja valokynällä? Eikö valokynä auta parhaiten tummiin silmänalusiin?
Valokynän käyttötarkoitus vaikuttaa olevan yksi väärinymmärretyimpiä asioita kosmetiikkamaailmassa. Hyvin moni sekoittaa valokynän ja peiteaineen keskenään.
Valokynä on kevyempi ja huomattavasti läpikuultavampi tuote kuin peiteaine. Sen ensisijaisena tarkoituksena on tuoda iholle valoaheijastavia pigmenttejä --> häivyttää juonteiden pohjia ja kevyitä varjoja sekä korostaa kasvojen korkeimpia kohtia kuten poskipäitä ja kulmaluuta.
Peiteaine ei usein ole lainkaan valoaheijastavaa ja sen tarkoituksena on tuoda iholle peittäviä, värillisiä pigmenttejä jotka korjaavat ihon värivirheitä kuten selkeästi tummia silmänalusia, punoitusta ja finniarpia.
Jos sinulla on aina ollut todella tummat silmänaluset, kyseessä on rakenteellinen syy ja löydät kaikkein tehokkaimman avun vahvapigmenttisestä peiteaineesta. Vaalennusta lupaavat silmänympärysvoiteet tai valokynät eivät tällöin juuri auta.
Minulla on ollut tummat silmänaluset lapsesta saakka, ja käytän niiden peittoon vahvapigmenttisiä peiteaineita. Suosikkejani ovat Lily Lolon Cover-Up -peiteaine, Estee Lauderin Double Wear Stay-in-Place Concealer ja Make Up For Everin HD Concealer.
Tässä koottuna Karkkipäivässä ilmestyneitä juttuja silmänalusten peitosta.
Silmä mustana - suuri peiteainetesti
Tummat silmänaluset ja niiden peitto
Dermablend-peiteaine silmänalusilla
Näin meikkaat väsyneen ihon heleäksi
Toivottavasti faktakulmasta oli apua! :)
