Asia, missä olen auttamatta jäänyt kelkasta lopetettuani työt kosmetiikkaliikkeessä, ovat uutuudet. Tottahan toki paatunut ja itseään kunnioittava kosmetiikkafriikki seuraisi uutuuksia mediastakin, mutta minä.... nyyyh.... en kai sitten ole tarpeeksi paatunut. Luulisi sentään, että ne kaikkein puhuttavimmat uutiset tavoittaisi meikäläisenkin, mutta ilmeisesti olen viettänyt kesän niin korvat täynnä itikoita ja suu täynnä shampanjaa että tämänkin kokoluokan kelkka pääsi menemään ohi ilman että edes kulmiani kohotin.

Kiljuin varmaan 5 minuuttia kun tajusin, mitä tuulia tämä meikkisyksy tuo tullessaan.

Dior uusii kaikki viisikkonsa ja viime viikolla kauppoihin on pätkähtänyt kokonaista 13 uutta 5 Couleurs -palettia!! Näistä kaksi on syksyn limited edition -sävyä, loput muodostavat uuden viisikoiden perusvalikoiman.

Huuutoa!! Siis tyyliin New Kids On The Block vuonna 1991 Helsingin Jäähallissa -tason huutoa!

Okei, en enää pysy yhtä hyvin perässä uutuuslanseerauksissa kuin myyjävuosinani, mutta jotain muuta olen kuitenkin saanut takaisin. Jotain meikkifriikille jopa arvokkaampaa.

Sen vanhan hullaantumisen tunteen ja vatsan pohjassa möyrivän innostuksen meikkituotteisiin. <3

Niin paljon kuin työ kosmetiikan ympäröimänä kuulostaakin kosmetiikkafriikin unelmalta, ja niin ihanaa ja antoisaa kuin se käytännössä onkin - - sillä on ne toisetkin seuraukset. Kun intohimo muuttuu työksi.... Ymmärrätte, mitä monen kohdalla tapahtuu. Se jokin palo sammuu tai vaimenee. Se muuttuu erilaiseksi. Meikit ovat yhä ihania mutta.... niiden räplääminen on työtäsi. Suhde niihin muuttuu. "Oi, kas, onpas Diorilla taas kaunis syyslook!" saatoin todeta vuonna 2011. Mutta halusinko ostaa jonkun paleteista? En. Aiheuttivatko mainosvisuaalit onnen kiljahduksia? Eivät.

Vuosi 2008: "Aaaaaww, pakko-saada, minkä noista oikein ottaisin??!" Ja tuntitolkulla netin meikkikuvien äärellä haaveilua ja huokailua.

Vuosi 2014. Tänä keväänä tunsin sen. Sitä oli taas ilmassa.... "Ohh. Voi että tuota luomiväriä...! Minä haluan.... taas ostaa."

Niin haluan. :) Olen toipunut myyjävuosien kosmetiikkaähkystä. Ja sille on syytä hymyillä. :)

Kulutusjuhlijaa minusta ei koskaan kuitenkaan saa. Sellainen minä en ole, vaikka kosmetiikkaostoksilla taas käynkin. Tämä friikki ostaa harkiten. Miettii pitkään, tuumailee, swatchailee, selaa inspiraatiokuvia netissä. Nautinto on sitä suurempi, kun sitten lopulta tekee päätöksen ja kävelee kauppaan (tai klikkautuu nettikauppaan).

Juuri nyt tämä tuumailee näitä ihanuuksia.

#456 Jardin.

Vihreää, kermaista kultaa ja sinistä. Vihreä vetoaa aina. Yhdistettynä kultaan, aina toimiva kombo minun silmilleni. Vaalea roosakin on klassinen koko luomen perussävy. Sininen..? Hankalampi, mutta tuo kaivatun lisäkontrastin paletin väreihin. Tyylikäs, ihastuttava kokonaisuus.

# 566 Versailles.

Kullankimalteista täydellisyyttä ja kaunis kaakaonruskea. Niin takuuvarma väriharmonia - lukuunottamatta pakan sotkevaa hopeaa! Haluaisin kaivella tämän paletin suunnittelijan päätä. Miksi hopea..? Erittäin mielenkiintoinen valinta. Näkisin todella mielelläni tällä paletilla toteutetun meikin jossa on kaikkia sävyjä.

Versaillesia tuskin kotiutan hopean vuoksi.... Tai pakkoko sitä on noihin muihin yhdistää jos ei siltä tunnu. :) Hopea on kuitenkin minulle se ehkä kaikkein vähiten sopiva meikkisävy joten se jäisi todennäköisesti käyttämättä yksinäänkin.

# 676 Candy Choc.

No tämähän kuuluisi Karkkipäivän talliin ihan itsestään selvästi, ja menneisyydessä olisin Nami-shokin ostanutkin silmää räpäyttämättä. Niin ihanan pirteä kokonaisuus, ehdoton kevätpaletti..!

Mutta nykyisyys... Mitä tekee beigeentynyt nyky-Karkkipäiväläinen..? Hän jää aprikoimaan. Candy Choc on eittämättä ihana. Ei neutraali tila välttämättä ole millään lailla lopullinen. Karamellin sävyinen kevät voi tulevaisuudessa olla taas yhtä Sannia kuin vuonna 2009 :)

# 656 Pastel Choc.

Tässä kaunokaisessa on jo todella realistinen hankinta"vaara"... Oijjoi miten klassiset, toimivat sävyt.

Vasemman alakulman oranssilta näyttävä sävy ei ole luonnossa lainkaan noin värikäs vaan muistuttaa Candy Chocin vasemman yläkulman persikkaa. (Olen siis näitä käynyt jo kaupoissa luonnollisestikin kuolaamassa... Piti melkein pyyhkiä teline mun jäljiltä...)

#796 Cuir Cannage.

Entäpä tämä upeus.... Ruskeaa ja beigeä, joohh... mutta kaikki eri nyansseja, toisistaan selkeästi erottuvia, luoden harmonisen mutta kuitenkin vivahteikkaan kokonaisuuden joka imartelee suunnilleen kenen tahansa sävytystä... Tällä paletilla ei varmaan kukaan voi epäonnistua. Kokoelman ehdottomia helmiä.

Cuir Cannagen kotiutustodennäköisyys on kutakuinkin 98%.

# 646 30 Montaigne.

Kuin Cuir Cannagen kiltimpi pikkusisko. Yhtä lailla pomminvarma beigen-ruskea kokonaisuus, mutta hillitymmällä eleganssilla. Muutamissa sävyistä on myös henkäys pinkkiä, mikä ei näy tässä kuvassa. Täydellinen väriharmonia vaalealle, lämpimälle sinisilmälle. Miksei myös punatukalle.

.

Sen vain sanon, että olen ihan ratkeamassa halusta päästä meikkaamaan näillä ja juuri nyt voisin enemmän kuin mielelläni palata hetkeksi vanhalle työpaikalleni leikkimään näiden kanssa.... Mikä näissä Dioreissa oikein on.... Miksi juuri nämä viiden sävyn paletit...? Sen kun osaisi sanoa. Jos jonkun meikkituotteen eeppiseksi luomisessa on onnistuttu esimerkillisesti, niin se on Dior 5 Couleurs. Onnittelut Diorin markkinointitiimille, vuosienkin jälkeen täällä edelleen seotaan... ^_^

Mites te? Aiheuttavatko friikin viisikko-tunnustukset lähinnä hämmentyneitä otsanrypistyksiä vai kuinka moni nyökyttelee tietäväinen hymy kasvoillaan, "Mä niin tiedän mistä sä puhut"....?

Kuvat Avenue Montaigne, Nailderella, ja Selfridges.

Vieraskynänä tänään Mr. Karkkipäivä, joka on taas tehnyt tuttavuutta uuden kosmetiikkatuotteen kanssa.

"Kädessäni on Lush:n toteuttama tukka-aine. Se on nimeltään Zest, joka tässä tapauksessa viitannee sitrushedelmän kuoreen, sillä tuotteessa on käytetty kolmea erilaista sitrusöljyä. Tai näin ainakin puteliin liimatussa lärpäkkeessä kerrotaan. Sitrusöljyjen vaikutuksesta hiukset jäävät raikkaiksi, hedelmäisiksi ja jämeröiksi. Purkissa ei kerrota, että mikäli kirjoittaa tuotearvostelua tai –kuvausta samalla kun kopeloi putelia, niin käytettävän läppärin näppäimistö muuttuu tahmaiseksi ja nuhjuiseksi.

Suuri kansanosa tunnistaa Lush:n parhaiten kauppapaikkojensa voimakkaista tuoksuista, joiden ansiosta parranajo liikkeessä on vaivatonta ilman omaa partavaahtoakin. Vesi tulee silmistä ja vaahto suusta. Lush on myös englantilainen ja vaihtoehtoinen rock-yhtye, joka toimi aktiivisesti vuosina 1987-1998. Bändi oli yksi ensimmäisistä kenkiintuijottelijoista ja heidän soundinsa kerrotaan myöhemmin jalostuneen kohti perinteistä brittipoppia.

Zest jatkaa Lush:n tavaramerkiksikin muodostunutta tuoksullisesti korostunutta linjaa. Olen käynyt asioimassa Lush:n liikkeessä aikaisemmin myös täysin oma-aloitteisesti, mutta toisin kun monien muiden kohdalla, itselleni ei tule vastustamatonta himoa syödä esillä olevia tuotteita. Zest siis tuoksuu voimakkaasti. Se on pakattu semi-epäkätevään puteliin. Kuljetuksen aikana purkissa oleva tuote vyöryy kantensa sisäpintaan ja sitä kautta myöhemmin kierteisiin ja sormiin. Tästä miinus Nickylle.

Visuaalisesti kellertävänvihreä tukka-aine on oudolla tavalla miellyttävä. Mutta tätäkään ei tee mieli juoda. Jos sen joisi, kuvittelisin suuntuntuman muistuttavan osteria ohennettuna. Aineen sormituntuma on kaksijakoinen. Ensimmäisenä haasteena on saada sopiva määrä tuotetta tarttumaan purkkiin työnnettyyn sormeen. Tyypillisesti kertymä on turhan pieni ja seuraavalla yrityksellä liian suuri. Tämä on harmittavaa. Kokonaisuus jää kuitenkin plussan puolelle.

Ohjeen mukaan ainetta tulee ensin levittää takaraivolle ja sen jälkeen edetä määrätietoisesti kohti otsaa. Näin lopputuloksesta tulee varmimmin mieleinen. Koska tykkään ainakin välillä elää vaarallisesti, olen noudattanut päinvastaista menettelyä otsalta takaraivolle. Lopputuloksena on mukavan jämäkkä pito, jota voi hyödyntää maltillisen kostutuksen kanssa useamman kerran. Mikäli iltapesu jää väliin, ei aineen pito kuitenkaan seuraavana aamuna ole enää täysin tyydyttävä. Mikäli iltapesu ei jää väliin, lähtee aine hiuksista helposti yhdellä pesulla. Ja kas, hiukset ovat jälleen kuin uudet. Tästä plussa Nickylle.

Kokonaisuutena Zest on yllätyksetön tuote ja pysyy uskollisena Lush:n tyylille. Yritys on kenties ajanut itsensä nurkkaan ja fanit odottavat siltä itsensä toistamista. Satunnaiselle käyttäjälle virkistävämpää olisi kohdata yllätys. Hyytelömäisenä hyllyvä ja jokseenkin tahmainen tukka-aine tekee minkä lupaa, pitää hiukset ojennuksessa, mutta sen syvällisempää suhdetta tuotteeseen ei pääse muodostumaan. Annan kuitenkin kokonaisuudesta plussan Nickylle.

Kuka on Nicky? Hän on putelissa olevan lärpäkkeen mukaan tehnyt tämän tuotteen 17.4.2014. Näin."

*

Zest on saatu Lushilta.

Sannin sananen: Pakkausvalinta geelissä tosiaankin on kaikkea muuta kuin käytännöllinen, ja purkki on muutaman käyttökerran jälkeen kauttaaltaan tahmea. Miehet etenkin kuljettavat tukka-aineitaan jatkuvasti mukanaan töistä harrastuksiin ja harrastuksista kotiin, ja tällaiseen käyttöön purkki on aivan onneton. Kannen jengat ovat tahmassa jo kun purkin avaa ensimmäistä kertaa - voitte kuvitella miltä purkki näyttää pyörittyään viikon treenikassin pohjalla. Ymmärrän kyllä ettei Lush käytä muovituubeja (vaikka muoviahan purkkikin on), mutta tällaisenaan pakkaus on harvinaisen epätoimiva. Itse tuote kyllä vaikuttaa hyvältä ainakin miehen kommenttien perusteella. (Itse en käytä geeliä.)

Aurinkokapselit, oletteko kokeilleet niitä?

Minä en ennen tätä kesää.

Olen saanut aurinkovitamiineja testattavaksi kahdeltakin eri firmalta, ja aloitin Yves Rocherin tarjokkaasta. Olen käyttänyt tabletteja kesäkuun alusta saakka. Kyseessä on siis ihoa auringonottoon valmistava ravintolisä. Kapselit sisältävät helokkiöljyä, beetakaroteenia ja antiosidanttikompleksin.

Tuotteesta kerrotaan näin:

"Aurinkovitamiineilla on ihoon kaksinkertainen vaikutus:

* Kaunistava vaikutus: kupari edistää ihon luonnollista pigmentoitumista, beetakaroteeni ja sinkki auttavat ihoa pysymään hyväkuntoisena

* Suojaava vaikutus: E-vitamiinin, sinkin ja seleenin antioksidanttiyhdistelmä auttaa soluja suojautumaan auringon aiheuttamalta hapettumisstressiltä."

Kuulostaa hyvältä. Kai. :) Ulkoisesti en voi väittää että olisin havainnut kapseleiden käytöllä mitään vaikutuksia, mutta sehän ei tietenkään tarkoita sitä etteikö tuo suojaava vaikutus silti toteutuisi. Sitä vain ei pysty silmin havainnoimaan. Minulla on sen verran hyvin ruskettuva ja hyväkuntoinen  iho, että en usko tuon "kaunistavan vaikutuksen" mitenkään radikaalisti voivan minun ihossani näkyäkään.

Ulkoisen vaikutuksen toteutumisestakin minulla kuitenkin ON tietoa! :)

Juteltiin muutaman blogikollegan kanssa näistä aurinkovitamiineista kun tavattiin kesällä Indiedays-miitissä. Uusi Kuu -blogin Emilia puhkesi innoissaan selittämään, että hän on tänä kesänä vihdoin onnistunut saamaan rusketuksen aurinko-lisäravinteen ansiosta. Emilian iho on vaalea ja huonosti ruskettuvaa, helposti palavaa tyyppiä joka lähinnä vain punoittaa auringossa oleilun jälkeen, mutta tänä kesänä iho olikin päivettynyt kauniisti ja tasaisesti juuri palamatta. Mitään syvää megarusketusta Emilialla ei tietenkään ollut, sillä aurinkoihotyyppiä ei voi mikään vitamiinicocktail muuttaa, mutta tasainen, selvästi havaittava päivetys iholle kuitenkin oli ilmestynyt (todistin itse rusketusrajat! :D). Emilian käyttämä aurinkokapseli on Bioteekin.

Toinen testiin saamani aurinkovitamiini tulee Imedeeniltä. Nämä kapselit lähtevät mukaani Kreikkaan. Pakkauksessa on juuri sopivasti kahden kuukauden annos. Myös Imedeen lupaa suojata soluja hapettumisstressiltä, ja A-vitamiini "edistää ihon pysymistä normaalina". (Hassu ilmaisu :D).

Imedeenillähän on kokonainen sarja ihonhoitotabletteja. Ovatko tuotteet joillekin teistä tuttuja..? Periaate kuulostaa ihan toimivalta, vitamiinithan toimivat ihonkin hyväksi parhaiten nimenomaan sisäisesti nautittuna. "Imedeenin solujen muodostusta tukevat ja hapettumisstressiltä suojaavat täsmäravintoaineet toimivat dermiksessä, jota voiteet eivät tavoita",  kertoo pakkaus.

Ihanteellisesti ihonhoidon voi siis jakaa kahteen osaan, ulkoiseen ja sisäiseen; kosmetiikalla pehmennetään ja suojataan ihon ylintä kerrosta eli epidermistä ja ravinnolla hoidetaan ja vahvistetaan ihoa sisältä päin. Moni unohtaa kuinka tärkeä osa ravinnolla todellakin on ihon kunnon ylläpidossa. Tällä en tarkoita, että ihmisen tulisi ostaa purkkikaupalla pillereitä, vaan ihan niillä järkevillä jokapäiväisillä ravintovalinnoilla (tuoreita kasviksia, hyviä öljyjä) voi vaikuttaa merkittävästi. :)

*

Meanwhile... tänään olikin hauska ja erilainen päivä!

En kerro vielä enempää mutta ensi viikolla saatte nähdä mitä tänään puuhailin! :)

....ja tällainenkin laatikko saapui tänään. Ei mitenkään ikävä näky kosmetiikkafriikille ^_^ Kyseessä on syksyn uutuuslähetys Laveralta, merkin meikit ovat kokemassa jälleen suurta uudistusta. Naurahdin kun näin tuon Deep Darkness -maskaran tuotteiden joukossa, ilmeisesti joku Laveralta luki Butterfly Effect -maskara-arvioni ja bongasi sieltä lauseen, jossa kerroin että kaikki muut Laveran maskarat on tullut testattua Deep Darknessia lukuunottamatta. :D

Heinäkuisen meikkipaketin sisältöön tutustuminen jatkuu Benecosin uusien puuterituotteiden muodossa.

Tuotteet olen saanut arvioitaviksi Biodelly-nettikaupasta.

Natural Trio Blush Fall In Love ja Natural Highlighting Powder Stardust. Ensimmäinen saa tuomion  "nojaahh...", jälkimmäinen arvion "jesjes!!"

Kyseessä on BDIH-sertifioitua luonnonkosmetiikkaa eli meikkejä vailla synteettisiä pigmenttejä.

Fall In Love -poskipunassa yhdistyy kolme sävyä, joista yksi on heleä lohi-pinkki, keskimmäinen viileähkö vaaleanroosa ja kolmas beigehtävä vaalea luumu. Keskimmäinen sävy on korostussävy eli tuo iholle vain helmiäistä hohtoa.

Täytyy sanoa, että yhdessä sävyt muodostavat aika hassun kokonaisuuden. Tällaisissa monisävyisissä poskipunatuotteissa on tarkoituksena joko pyöräyttää siveltimeen kaikkia sävyjä, tai sitten valita vain muutamaa sävyä tietystä kohtaa. Benecosin tapauksessa vaihtoehdot ovat lohipinkki-vaaleanroosa tai beigeluumu-vaaleanroosa. Kummassakin jälki on roosan highlighter-sävyn vaikutuksesta enemmänkin korostuspuuterimaista kuin poskipunamaista. Kaikissa sävyissä pigmentti on hyvin hentoa ja sitä irtoaa kehnohkosti. Sivellintä saa todella hinkata poskipunassa jotta siitä saa väriä irti.

Yhdessä kaikki kolme sävyä muodostavat suhteellisen mitäänsanomattoman, miedon sävyhäivähdyksen joka antaa viileän vaikutelman.

Ennen- ja jälkeen kuvissa ero on vain hienoisesti havaittavissa.

Tässä kuvassa näkyy hyvin, kuinka keskimmäinen highlighter-sävy tekee "poskipunasta" melkeinpä vaaleamman kuin muu iho.

Vaaleiden korostussävyjen käyttö osana tällaisia monisävypuuterituotteita on yleistä, mutta useimmiten highlighter-sävyn osuus pidetään pienempänä kuin muiden sävyjen, jottei sen vaaleus pääse dominoimaan. Benecosin Trio Blushissa vaaleaa sävyä on mielestäni liikaa. Lohi-pinkki olisi kaunis ja raikas sävy yksinään, mutta sitä on vaikea saada sipaistua siveltimeen ilman roosan sävyä joka vaalentaa sen väkisin.

Totean, että itse pidän huomattavasti enemmän Benecosin mono-poskipunista. Kaikki kolme sävyä; Mallow Rose, Sassy Salmon ja Toasted Toffee, ovat erinomaisen toimivia sävyjä hyvällä pigmentillä. (Rose ja Toffee esitelty täällä, Sassykin minulla on mutta en ole ennättänyt postaamaan siitä.) Benecosin poskipunilla on hintaa 6,80€.

Highlighter Powder eli korostuspuuteri saa sitten ne hurraa-huudot. Hurraat siksi, että niin harvalla meikkisarjalla on vakiovalikoimassaan korostuspuuteri. Hyvähyvä Benecos!

Stardust on aavistuksen roosaan menevä mutta jälki on iholla lopulta hyvin neutraalia, lähinnä vain kuultoa, joten sanoisin että sävy sopii lämpimällekin iholle. Hohde on tarpeeksi erottuvaa tuodakseen selkeän korostuksen, mutta maltillista verrattuna moniin muihin elämän varrella kohtaamiini korostuspuutereihin. Joissain yksilöissä hohde on todella voimakkaan helmiäistä, Stardustissa enemmänkin satiinista. Sopii erinomaisesti myös silmämeikin yleishäivytykseen (eli kun kaipaat jotain neutraalin vaaleaa sävyä jolla häivyttää varjostuksen rajat.)

Vertaus Lily Lolon Ivory Tower -luomiväriin - jolla sitten saa halutessaan sellaista voimakkaampaa korostusta.

Benecosin korostuspuuteri maksaa 8,50€.

24.8. saakka saatte vielä 15 % pois Biodellyn hinnoista koodilla KAR14.

*

...ja ihan muusta aiheesta....

Tänään kävin sen ostamassa.

Kyllä mä haluan tämän testata formaldehydistä ja sen aiheuttamasta ärsytysriskistä huolimatta. Jos saan ikäviä oireita, lopetan tuotteen käytön. Ei kai siinä sen kummempaa.

Saas nähdä tekeekö Trind mun kynsille saman kuin Saralle. :)

Otin äsken verrokkikuvat. Tänään, 19. elokuuta 2014, kynteni ovat tässä kunnossa.

Oikea käsi.

Vasen käsi.

Kynsinauhatkin ihan kauheassa kunnossa... Sen siitä saa kun laiskistuu öljyämisen kanssa. :( Säännöllinen, mieluiten jokapäiväinen öljyäminen todella tuo huomattavan hyödyn. Ja silti olen vain lakannut tekemästä sitä. Huokaus.

Katsotaan mihin Trind pystyy. Jos minulla ei Kreikasta tultua ole vahvat, lohkeilemattomat kynnet, niin marssin geelaukseen.

...ja tuon kirjoitettuani muistin heti, että Välimeren ilmastossahan kynnet aina paranevat muutenkin... Hmmmh... No, aloitan nyt kuurin kuitenkin samantien ja jatkan sitten Kreikasta palattua. Voi kunpa pääsisin taas tulevaisuudessa esittelemään säännöllisesti lakkakuvia, niinkuin ennen....

...ovat nimimerkki Neiti (sinulle Natural Code)

sekä

nimimerkki Tuuuuuulia (sinulle Terre D'Oc)

Laitan teille justiinsa meiliä! :)

Sorry neljän rivin "postaus", päivän varsinainen postaus tulossa myöhemmin. :)

Haluaisiko joku adoptoida BB-voiteen?

Nämä kaksi unohtuivat kesän kosmetiikkahuutajaisista ja haluaisin mieluusti antaa ne eteenpäin jotta ne saisivat onnellisen elämän jonkun kylppärin kaapissa tai meikkilaatikossa! :)

Terre D'Ocin BB-voide mun on pitänyt antaa adoptioon jo ajat sitten, mutta se ressukka oli hautautunut Hemnesin uumeniin niin etten löytänyt sitä kootessani kesän huutajaistuotteita.

Sain voiteen vuosi sitten, eli ihan tuoretta se ei enää ole. Olen käyttänyt sitä vain pari kertaa ja tammikuun jälkeen korkkia ei ole avattu. Arvelen tuotteen olevan edelleen ihan kunnossa.

Meikki- ja swatch-kuvia Terren BB-voiteesta löydätte tästä postauksesta. Sävy on 952 Rose des Sables.

Lumenen Natural Code BB-voiteen olen saanut muistaakseni joskus viime talvena tai keväällä. Pakkaus on avaamaton. Se on mulkoillut minua kylppärin hyllyllä kaikki nämä kuukaudet, mutta koska BB-voiteet eivät ole minulle se kiinnostavin tuoteryhmä, NC:n beebee on jäänyt testaamatta. Elämä lyhyt, testattavia tuotteita paljon, jne....

Eiköhän ole parempi antaa NC BB jolle kulle joka sen oikeasti käyttää. :)

Sävyjä on vain yksi. En valitettavasti osaa sanoa sävystä mitään koska en ole avannut pakkausta. Pakkaustekstissä kerrotaan, että voide on "tasapainottava", eli pitäisi näin ollen sopia myös sekaiholle. Voiteessa on suojakerroin 25.

Nämä BB:t lähtevät uusiin koteihinsa ihan mun piikkiin, eli nämä ovat arpajaiset (ei tarvitse siis maksaa postikuluja niinkuin huutajaisissa).

Mikäli haluat antaa kodin joko Terre D'Ocille tai Natural Codelle, huikkaa kommenttiboksiin joko TERRE tai NATURAL CODE. Laita sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville, se näkyy vain minulle.

Voit osallistua vain toisen arvontaan. Osallistumisaikaa on tämä päivä (18.8.) eli klo 24.00 saakka.

Luonnonkosmetiikan ripsivärimarkkinoilla on yksi tekijä, joka pukkaa uutta maskaraa ulos melkein yhtä tiheällä pöhinällä kuin synteettisellä puolella Lorkku ja kumppanit konsanaan. No ei ihan, mutta ero kilpailijoihin on huomattava.

Kyseessä on Lavera, ja tällä hetkellä merkin valikoimaan kuuluu peräti kuusi (!) erilaista maskaraa. Se on oikeasti ihan hurja määrä, kun muilla luonnonkosmetiikan merkeillä on yksi tai kaksi.

Uusin tulokas on Butterfly Effect Mascara. Sain sen kokeiltavaksi Laveran maahantuojalta.

Teen paljon yhteistyötä Laveran kanssa, ja valikoiman muut ripsivärit ovat minulle myös tuttuja, toisiksi uusinta Deep Darkness -maskaraa lukuunottamatta. Kokemukseni mukaan kaikki Laveran maskarat tuovat, tuotanoin, ihan samanlaisen tuloksen. Minun ripsissäni siis.  Olenkin päätellyt, että valikoiman eri maskaroiden pääasiallisena erona on itse harja. Massa on kaikissa kokeilemissani ollut yhtä ohutta ja huonosti kerrostuvaa. Harjan puolesta olen tykännyt eniten Volume Mascarasta ja Double Blackista. Minkäänlaista tuuheus- tai pituuseroa ripsarit eivät kuitenkaan tuo.

Uusi Butterfly Effect sisältää silkkikuituja, joiden olisi tarkoitus pidentää ripsiä. Olen jutellut maskaroiden kuituteknologiasta blogissa aiemminkin, ja todennut, että kuituihin liittyy samanlainen "toisilla toimii, toisilla ei" -ilmiö kuin esimerkiksi 38-maskaroihin. Minulla kuidut eivät toimi. Ne vain kieltäytyvät tarttumasta ripsieni päihin. Lukuisat kuitumaskarat on kokeiltu, jopa sellainen jossa kuituja lisätään erikseen maskaroituihin ripsiin, ja aina sama tulos. Minun ripseni eivät näillä konstein pidenny.

Olen kuitenkin omin silmin nähnyt ripsiä, jotka on saatu ihan tekoripsien näköisiksi kuitumaskaralla. Teknologia siis kiistatta toimii joidenkin ripsissä.

Silkkikuidut ovat havaittavissa Butterfly Effectin harjassa. Harja on iso ja kuminen, eli kumiharjojen ystäville tuli nyt toinen tarjokas Laveran valikoimaan. Aiempi kumipäinen löytyy Double Blackista, muut ovat perinteisiä "pulloharjamaisia".

Ripsiväristä kerrotaan seuraavaa:

"Butterfly Effect Mascara levittää, tuuheuttaa ja pidentää ripsiä luoden aistikkaan katseen." (Välihuomautus: hihi... mua naurattaa aina nämä sanavalinnat... aistikas katse..! ^_^) "Uudenlainen harja tekee ripsistä runsaat, kaarevat ja erotellut. Ripsivärin silkkikuidut pidentävät ripsiä näyttävästi, samalla kun ergonomisesti muotoiltu kumiharja tekee ripsistä intensiivisen kaarevat ja runsaat. Harjan pallomainen pää levittää maskaran jopa kaikkein pienimpiin ripsiin, mikä takaa tarkan lopputuloksen jo yhdellä vedolla."

Tässä minun Perhosripseni.

Intensiivisen kaarevat ja runsaat... aistikkaat...

No ei. Tälläkään kertaa. :)

Verrataanpas suosikkiini, IsaDoran Precision Mascaraan. Ei todennäköisesti tarvitse erikseen kertoa kummalla puolella kuvassa on kumpaa, mutta teistä katsoen vasemmalla on IsaDora, oikealla Lavera.

Kuvassa kumpaakin maskaraa on levitetty yksi kerros. (Yksi kerros: vedetään useampi veto, mutta ei anneta vetojen jättämän massan kuivua välillä.)

Mistä ero johtuu? Pääasiallisesti siitä, että luonnonkosmetiikan ainesosilla ei ole mahdollista luoda yhtä takertuvaa = tehokkaasti kerrostuvaa maskaramassaa kuin synteettisillä keinoilla. Kun harjaa Precisionia ripsiin, ovat ripset joka vedon jälkeen hitusen paksummat, sillä uuden vedon jättämä ripsarimassa tarttuu helposti kiinni alempaan kerrokseen. Luonnonkosmetiikan maskarat eivät käyttäydy näin. Vaikka kuinka vetelet, ei massaa jää ripsiin sen paksummin. Saadakseen massan kerrostumaan edes jotenkin, on odotettava että edellinen kerros kuivuu kokonaan.

Tässä Butterfly Effect -ripset kahdella kerroksella. Eli joo, saahan sinne vähän volyymia kun jaksaa odottaa ensimmäisen kerroksen kuivumista. Koin kuitenkin, että massa lähti herkästi paakkuuntumaan toisella kerroksella. Kolmatta kerrosta en olisi enää laittanut.

Mutta, mutta! Jälleen voidaan todeta, että mikä toimii yhdellä näin, toimii toisella toisin. Siksi kosmetiikka-arvostelut ovat lopulta aika hassuja. Jos minä kehun puuteria A, voidetta Ö ja seerumia C, ja joku kiinnostuu niistä sen perusteella, niin eiväthän ne välttämättä toimi hänellä lainkaan. Nyt minä kerron, että taas tuli testattua yksi maskara joka ei toimi lupaamallaan tavalla, ja joukko ihmisiä ajattelee, "No blääh, tuota en ainakaan osta." Mutta jollakulla heistä tuote voisikin toimia vallan mainiosti.

Virven ripsissä Butterfly Effect näyttää ihan eri maskaralta. Vaikka Virvelläkin on yhtä hentoiset ripset kuin minulla. Ei paakun paakkua ja huomattavasti enemmän volyymia yhdellä kerroksella. Just saying.

IsaDora Precision Mascara

Vaikka kerroksen kuivumisen odottelua ei voi edes vaivaksi kutsua (odotellessahan meikkaa vaikka muuta osaa nassusta), niin itse haluan maskarani mieluiten sellaisena, joka kerrostuu saman tien. Ei nyt ollut tarkoitus mainostaa tässä postauksessa toista maskaraa, mutta verrokkikuvilla saan selkeästi havainnollistettua luonnonkosmetiikan ja synteettisen maskaran eron ripsissäni.

Lavera Butterfly Effect         -         IsaDora Precision

Ja vielä harjan koosta ja muodosta... Se on tuloksen kannalta lähes yhtä olennainen asia kuin massan ominaisuudet.

Minun silmieni kokoon nähden Butterfly Effect on todellinen jumboharja, jolla en valitettavasti saisi siistiä tulosta vaikka massa olisikin parempaa. Markkinointitekstissä mainittu "pallomainen pää" ei auta asiaa millään tavalla. Näin suuri harja sotkee pienen ja ahtaan silmän väkisinkin, mikäli harjan yrittää tuoda ihan ripsien tyveen. Kulmaluukin suttaantuu. Pienet tarkkuusharjat, kuten Precisionissa, ovat omiaan minun silmieni rakenteelle.

Laveran uutukaisella on hintaa 23 euroa, mikä kuulostaa jo aika arvokkaalta. Toisaalta massaakin on 11 milliä, mikä on paljon maskaroiden maailmassa. Esimerkiksi Max Factorin supersuositussa Masterpiece-maskarassa on tavaraa huimat 4,5 milliä.

Loppuun vielä "muotokuva" ripsistäni... Katsokaa nyt näitä reppanoita, ripset voisi melkein laskea. Ei näin surkeaa ripsistöä ole helppo saada runsaan ja tasaisen näköiseksi millään maskaralla.

Välillä ihmettelen ihmisten kommentteja maskarakuvien yhteydessä (puhun nyt blogeista ylipäänsä, itse saan tämän tyyppisiä kommentteja yllättävän harvoin). Joskus näkee hirveitä taivasteluja jonkun "hämähäkkiripsistä" tai ylipäänsä epäsiistin näköisestä ripsarituloksesta. Tuleeko kommentoijille mieleen, että henkilön omat ripset ovat luonnostaan tietynlaatuiset, eikä niitä välttämättä saa sen tuuheamman, siistin tai anti-hämppiksen näköisiksi vaikka niitä olisi meikkaamassa mikä guru tahansa? Minun ripseni sojottavat usein ihan toivottomasti joka suuntaan vaikka olisin vetänyt huolellisesti vain yhden ohuen kerroksen.

On todellakin olemassa ripsiä, joita ei saa tasaisen viuhkamaisiksi markkinoiden kalleimmallakaan megamaskaralla. ;)

Aamuiseen muistutuspostaukseen laittamani kuva oli näköjään sanelema koko loppupäivän tunnelmani.

Tänään oli sellainen kunnon liha tirisee hikikarpaloiden tihkuessa huokosista -päivä , varmastikin kesän viimeisiä, ja minä kiiruhdin parvekkeelle tervehtimään aurinkoa ja viettämään Kreikkaa.

Tein jopa frappéa, jota normaalisti juon vain Kreikassa. Eli kylmää pikakahvijuomaa. (Oikeaoppisesti sitä tietenkin juodaan lasista eikä Muumi-mukista :D). Ummistin silmäni... annoin auringon kareilla kasvoillani. Makustelin frappéani. Lähetin viestin Mariannalle Ateenaan. "Terveiset pikku-Kreikasta...! Otin jo varaslähdön..!"

Aloin suunnitella tulevaa saarireittiäni. Yliviivaustussi poimi ahkerasti jo käytyjä kohteita. Listamaanikko minussa heräsi pitkästä aikaa... Illalla tekisin Excel-taulukon kaikista Kreikan saarista joilla olen käynyt, saariryhmittäin.:) Teen sen kun tämä postaus on valmis. ^_^

Tällä reissulla suuntaan Sporadeille, se on ainoa kohde josta olen täysin varma. Se on nimittäin ainoa saariryhmä jolla en ole vielä Kreikassa käynyt. Skiathos, Skopelos, Alonnisos, Skyros... Menisinkö Evian kautta ensin Skyrokselle? Vai Voloksesta Skiathokselle..?

Rrrrakastan matkojen suunnittelua. Olisin voinut tehdä siitä urankin. Puolisen vuotta ehdin olla matkatoimistossa ennen kuin Ahvenanmaa puuttui peliin ja muutti elämän sen hetkisen suunnan. Olen alunperin ammatiltani matkailuvirkailija. :) En ole tainnut sitäkään täällä aiemmin kertoa. Samalla innolla kun neuvon asiakkaille luomiväri- ja meikkivoidesävyjä, voisin olla matkatoimistossa räätälöimässä unelmamatkaa Afrikkaan, Aasiaan tai Grönlantiin...

Mutta juuri nyt räätälöin omaa unelmamatkaani Kreikan saarille. Vol. 3. :)

Kävin läpi viime syksyn kuvia ja minut valtasi niin voimakas onnen tunne. Nuo värit... Ihanat, auringon lämmittämät värit. Minulle tuli yhtäkkiä ikävä niinkin random asiaa kuin joka-aamuista La Meloise -merkkistä pikakahviani, joka oli aluksi aivan hirveän makuista mutta pian aloin tykkäämään sen erikoisesta mausta yhdistettynä NouNou-kahvimaitoon.

Vietettyäni koko iltapäivän parvekkeella Kreikassa, ja luettuani läpi mm. koko Lonely Planetin "Kreikkalainen ruoka" -osion, olin oudon mieliteon vallassa. Gyros...! Eli kreikkalainen vastine kebabille, vartaassa paistettuja, pitaleivän ja jogurttikastikkeen kanssa tarjottavia lihasuikaleita.

Menin keittiöön ja päätin tehdä elämäni ensimmäisen gyrosin. Pitaleipää ja lihaa en tosin syö, mutta jonkinlaisen mielitekoa tyydyttävän lärpäkkeen tulisin valmistamaan. :)

Vehnäleseistä, Fibrex-hiutaleista, kookos- ja mantelijauhoista nopsaan paistettu "pita", valkosipulilla, mintulla ja basilikalla maustettua ranskankermakastiketta (ei ollut jogurttia), salaattia ja Quorn-purilaisesta viipaloituja "kebab"-suikaleita.

Gyroshan se siinä! :) Varaslähtöpäiväni Kreikassa oli täydellinen. ^_^

Olettehan kaikki "kynnelle kykenevät" ja kiinnostuneet vastailleet kesän kosmetiikkakyselyihin? :)

Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä tulokset läpi ja julkaista blogissa yhteenveto. Mikäli missasit nämä kyselyt, käy ihmeessä vielä vastaamassa.

Kreikka ei liity tähän mitenkään mutta halusin tähän jonkun kuvan... :p

Kysely 1 on tarkoitettu kaikille, ja se käsittelee kosmetiikan hintaa ja ostotottumiksia.

Kyselyyn 1 pääset tästä.

Kysely 2 on tarkoitettu luonnonkosmetiikan käyttäjille, ja se käsittelee samoja teemoja kuin nro 1, mutta luonnonkosmetiikan näkökulmasta.

Kyselyyn 2 pääset tästä.

Ja vielä "miesten ulkonäköjuttua" odottaville - olin suunnitellut kirjoittavani ja julkaisevani jutun heinäkuussa, mutta aktiivinen loma-aikataulu non-stop reissuineen ei lopulta jättänyt aikaa sen tyylisen, huomattavasti enemmän aikaa vaativan postauksen koostamiseen. Mutta juttu on tulossa! Kun kesätyöni päättyy, minulla on taas enemmän aikaa blogille. :)