Olen maininnut kesäisin ylähuulen iholle ilmestyvästä hyperpigmentaatiostani eli melasmasta (varmaan kyllästymiseen saakka..? :D). Alettuani suojata aluetta SPF 50-voiteella olen saanut ongelman aika hyvin kuriin, mutta mikään voide ei tietenkään anna 100-prosenttista suojaa UV-säteilyä vastaan. Niinpä alue joka tapauksessa täplittyy jonkun verran aurinkoisena aikana.

Syksyn tullen "pigmenttiviikset" aina vaalenevat kunnes talvella niitä ei käytännössä erotu lainkaan. Mutta keväällä heti pienikin aurinkoaltistus saa ihon vetämään täplille. Talvella UV-säteily on Suomen leveysasteilla niin mietoa ettei se vaikuta melasmaan (etenkään kun en viihdy rinteissä missä lumi voimistaa säteilyä).

Viime syksynä kokeilin nopeuttaa kesän hyperpigmentaation hälvenemistä Louis Widmerin Pigmacare-seerumilla. Ei tulosta. Nyt ajattelin heittää haasteen Kiehl'sin vastaavalle, seerumille nimeltä Clearly Corrective Dark Spot Solution.

1,5-millin pikkunäytteeni riittää varmasti kuukaudeksi ylähuulen alueelle. Minkä tahansa aineen pitäisi näyttää tehonsa 28 päivässä, sillä se on ihon uusiutumisen sykli. Joten bring it on, Dark Spot Solution!

Kiehl'sin seerumeista puheen ollen, haluan näyttää yhden jutun.

Muistatteko, kun olen kertonut Powerful-Strength C-vitamiini-seerumista ja siitä, kuinka sen supersilikoninen (seerumissa ei ole lainkaan vettä!) koostumus on iholla todella ikävän tuntuinen? Se rullaa, ja kun päälle levittää kosteusvoidetta, niin sekin alkaa rullaamaan.

1. C-Vitamiiniseerumiklöntti.

2. Levitetään. Pyörii iholla valkoisena, paksuna, kalvomaisena kerroksena.

3. Kun kerroksen lopulta saa hierottua "näkymättömiin", on iholla kuitenkin edelleen havaittavissa selkeä kalvo. Kuin primer-kerros.

4. Päälle levitettävä kosteusvoide jää sekin pyörimään kalvon päälle valkoisena.

* * huokaus * *

Nyt keksin kuitenkin jotain, joka olisi pitänyt älytä jo vuosi sitten kun aloin ko. seerumia käyttää. Laitan C-vitamiiniseerumin alle toisen, kosteuttavan seerumin, joka tekee ihon pinnan vastaanottavaisemmaksi C-vitamiiniseerumin koostumukselle. No, silikonihan ei tietenkään mihinkään imeydy, mutta kun alla on kosteutettu iho, tökötti sentään levittyy kauniisti eikä rullaa.

Tällä hetkellä käytössä talvella esitelty Favoran kosteusserumi, joka vetelee viimeisiään. Täytyy muuten sanoa, että tykkään tästä todella paljon, ja saatanpa ostaa tätä uuden pullon (ensimmäisen sain blogin kautta) vaikkei se luonnonkosmetiikkaa olekaan. On nimittäin sen verran hyvän tuntuista iholla. Ja täysin silikoniton.

Favoran päälle C-vitamiiniseerumi levittyy nurisematta eikä jää pyörimään valkoisena.

Tätä vinkkiä voi soveltaa myös muihin voiteisiin. Joskus ihon pinta on niin kuiva, ettei paksu, suurimolekyylinen ja rasvainen voide tunnu kunnolla imeytyvän, mikä voi aiheuttaa ihmetystä kun luulisi tietysti että kuiva iho imee kuin sieni minkä tahansa tarjotun rasvan. Kun pinnan "valmistelee" ensin ohuella kosteusseerumilla tai geelimäisellä kasvovedellä (sellaisella, joka ei heti haihdu iholta), pääsee paksumpi voide imeytymään paremmin.

Ihan off topic mutta tähän muuten perustuu Cliniquen 3-Stepin kolmosvaihe eli Dramatically Different -voiteen tai -geelin käyttö. Cliniquehan suosittelee, että ihon perushoito päätetään aina heidän Dramatically Different -kosteusvoiteeseensa, ja vasta sen päälle levitetään varsinainen päivä- tai yövoide. DDML ja DDMG auttavat Cliniquen mukaan päälle tulevia tuotteita imeytymään paremmin. ;)

Palaan Dark Spot Solutioniin kuukauden kuluttua vertailukuvien kera.

Ihan siitä ilosta, että palaan taas tänään kesätöihin vanhaan työpaikkaani, omistan viikon teeman työpaikkaruokailulle :D Julkaisen joka päivä ylimääräisenä postauksena "Päivän lounaan".

En kuvittele olevani mikään erityisen nerokas työpaikkaruokailija jonka vinkeistä ihmisten työlounaat muuttuvat viiden tähden kulinaristisiksi nautinnoiksi. :) Ei. (Vaikka olisihan se kiva... ;)) Mutta kokemus kertoo, että työpaikkaruokailu on asia, johon monet eivät jaksa panostaa ja evääksi tulee haettua mikropitsaa ja muita einesvirityksiä. Tai lounas syödään ravintolassa tai kahviossa. Kaikilla ei kuitenkaan ole tällaista mahdollisuutta, ja silloin eväät ovat päivän sana. :)

Ehkä lounasviikkoni inspiroi jotakuta luopumaan pariksi päiväksi pakastealtaan "thai-kuutioista"..? Vaikka eineslounaat saattavat tuntua halvoilta, niihin uppoaa lopulta yllättävän paljon rahaa. (Puhun kokemuksesta...) Kotiruoka tulee paljon edullisemmaksi. Ja kun valmistat ruoan itse, skippaat kaiken maailman turhat lisäaineet... Kuka sellaisista haluaa maksaa? :D

Pitemmittä puheitta, maanantain lounas:

Uuniseitiä jonka päällä pinaatti-juustokuorrutus sekä höyrytettyjä, pestossa marinoituja ruusukaaleja ja vihreitä papuja.

Valmistan työeväät yleensä aina edellisenä iltana.

Valmistusika: 30 minuuttia. Pakasteseitipalat pinaattijuustokuorrutteineen uuniin noin 25 minuutiksi, kasvisten höyrytys, pyörittely pestossa. Valmista. Vinkki: pyyhkäise myös kalan pintaan ohut kerros pestoa. Pirkan sitruunapesto on erityisen hyvää.

Lounaan hinta: n. 2,50€.

Tein eilen myös siemennäkkäriä. Olen alkanut valmistaa sitä siskoni vinkistä hieman muunnellulla reseptillä, jossa yksi muna korvataan vedellä ja oliiviöljyllä. Koostumus on mielestäni hitusen parempi kuin pelkällä kananmunalla.

Otan töihin mukaan myös pari näkkäriä ja tuorejuustolevitettä mahdollista välipalatarvetta varten.

Alkuperäinen näkkärireseptini löytyy täältä.

Muuten - - jos joku on odottanut sitä Dr. Hauschka -vierailun raporttia, se on tuloillaan ja monta sivua on jo naputeltu kasaan! :) Kerrottavaa on niin paljon että tulen jakamaan jutun useampaan osaan.

Mukavaa työ- tai lomapäivää kaikille! Ja hyvää ruokahalua! ;)

En malta olla jakamatta muutamia fiiliskuvia Tukholman Gamla Stanista. Niin tuttu. Niin kulunut vakiokohde. Niin täynnä turisteja. Mutta aina yhtä kaunis.

Haluaisin joskus tulla Tukholmaan talvella. Paikan näkisi ihan eri tavalla. Jäin ajatuksen valtaan viime syyskuussa kun kävelin myöhään illalla hiljaisen Gamla Stanin läpi vailla turistimassoja. Tällä viikolla, kun vietin Julien kanssa muutaman päivän Tukholmassa, ajatus kutitteli jälleen.

Tukholma on jollain tavalla monille meille suomalaisille "liian tuttu" kiitos punaisten ja sinisten laivojen ja tax free -keitaiden, ja samalla kuitenkin vieras. Ainakin minulle. Olen käynyt kaupungissa elämäni aikana varmasti yli 70 kertaa. Ja viettänyt kerralla enemmänkin aikaa kuin sen klassisen "Päivä Tukholmassa" -viuhahduksen kuusituntisen. Silti en oikeastaan tunne Tukholmaa lainkaan loppuuntallattujen Drottninggatanin, Kungsträdgårdenin, Skeppsholmenin ja Gamla Stanin tuolla puolen.

Siihen pitäisi tehdä muutos.

Tukholmahan on aivan mielettömän mahtava mesta. Ja vaikka Vanhan Kaupungin viehätys kapeine kujineen ei koskaan hiivu - haluan alkaa tuntea muitakin paikkoja. Julien kanssa majoituimme Kungsholmenin kaupunginosaan. En ole koskaan aiemmin käynyt siellä. Ja hei, sehän oli myös tosi kiva paikka!

Päässäni alkoi kehittyä idea.... Katsotaan jos se vaikka toteutuu talvella. :) * * AirBnB'n kuukausivuokria tiiraillen..... * *

Kuka tykkää Tukholmasta? :)

Kosmetiikkabongaus: Ruotsin Kicksissä myydään näköjään ekosertifioitua meikkisarjaa, Unea. Suomen Kicks on myös toivonut valikoimiinsa "vihreää" meikkisarjaa, mutta minkähän vuoksi Une ei ole tullut Suomeen..? Vaikutti tosi kiinnostavalta ja kivan näköiseltä sarjalta. Ekomeikkejä ei todellakaan ole markkinoilla tungokseksi asti.

Lopuksi vielä karkkikauppa- & suklaalöytö....

Karkkia kun en syö, eivät namikaupat yleensä houkuttele minua luokseen. Laadukkaita suklaapuoteja lukuunottamatta.

Nyt kuitenkin silmäni takertuivat näyteikkunan läpi Drottninggatanilla sijaitsevan Karamellaffärenin suklaahyllyyn. Mikä mittava valikoima sokeroimatonta suklaata...! Ja tummaa sellaista, tietysti..!

Menimme sisään, ja suklaahyllyn takana asiakkaita tervehti kyltti jossa luki "Vi har sockerfritt lösviktsgodis" eli "Meillä on sokeroimatonta irtokarkkia". Sekin vielä..! En ole itse enää aikuisiässä ollut irtokarkin ystävä, mutta tottahan nyt näitä piti muutama maistaa kun löytyi kerran ihan oma sokeroimaton osasto! :) Ostin pari salmiakkinamia ja niitä klassisia Haribon vadelma -tyyppisiä hedelmäkarkkeja. Ihan hyviltä maistuivat.

Ruotsissa vähähiilihydraatiton ruokavalio on ehkä suosituin koko Euroopassa, paljon suurempi juttu kuin Suomessa. Ruotsissa LCHF (ruotsalaisten käyttämä termi karppauksesta) -juttuihin törmää vähän kaikkialla. Maassahan on jopa LCHF-sertifioituja ravintoloitakin..! Ja sokeroimattomia vaihtoehtoja on huomattavasti Suomea enemmän.

Irtokarkit sikseen, todellinen Löytö isolla L:llä oli belgialaisen Cavalierin metsämarjan makuinen, stevialla ja erytritolilla makeutettu tumma suklaa. Cavalierin stevia-suklaita myydään Suomessakin, mutta vain kolmea eri makua (itse en ole ainakaan muita löytänyt). Karamellaffärenissa taisi olla kaikki Cavalierin suklaalevymaut, ja ostin niistä Extra Dark Berriesin sekä Mocha Darkin.

Extra Darkissa on 84% kaakaota eli todellakin suklaa minun makuuni. Makubalanssi marjoineen on todella onnistunut. Imeytyvää hiilihydraattia koko 85 g levyssä on vain 4,1 grammaa! Varmasti alhaisimman sokeripitoisuuden suklaa (99-prosenttiset poislukien) mitä olen koskaan löytänyt, ja ihan älyttömän hyvän makuista!

Kuvassa näkyy myös "kilpailevan" lafkan tarjokas, eli espanjalaisen Torrasin tumma, stevialla ja erytritolilla makeutettu, kuivattua metsämarjaa sisältävä suklaa. Torrasin suklaan sain viime kesänä YesDeliltä.

Se on jäänyt syömättä, sillä maku on alhaisesta sokeripitoisuudesta huolimatta hurjan makea, minun makuuni jopa ällöimelä. Torrasin tummassa on kaakaoprosentti vain 58%, jolloin makeutusaineen määrä kasvaa luonnollisesti suuremmaksi kuin 84-prosenttisessa Cavalierissa.

Vaikka Torrasin suklaa on kenties "parempi" kuin ei-stevialla makeutetut, keinotekoisia makeutusaineita sisältävät sokeroimattomat suklaat, sen maku ei överimakeudessaan voittanut minua Torrasin asiakkaaksi.

...kun taas Cavalier... Mmmm...! Tässä suklaassa maistuu kunnolla aito kaakao, mutta maku ei ole yhtään kitkerä (ainakaan minun tummaan suklaaseen tottuneille makunystyröilleni). Kuivattu vadelma, mustikka ja mustaherukka maistuvat juuri sopivasti. Hyvin kevyesti, tuoden vain tyylikkään vivahteen. Stevian ja erytritolin ominaismaku pysyy hillittynä eikä maku ole tippaakaan imelä.

Näitä täytyy hamstrata lisää seuraavalla Tukhoman reissulla! :) Miinuksena hinta, 45 kruunua... (noin 4,90€... auts.)

Muita Cavalierin ystäviä? :)

Ensimmäinen meikki Tukholman MAC-hankinnoilla.

Liikkuvalla luomella All That Glitters, sisänurkassa ja kulmaluulla Shroom (ei uusi hankinta), luomivaossa Sumptuous Olive ja ulkonurkassa Satin Taupe.

Hihkuin riemusta meikatessani. Ah, tätä tuttua MAC-laatua..! Frost- ja Veluxe Pearl -laatujen  koostumus on sellaista ihanan "semi-voidemaisen" tuntuista joka kerrostuu mielettömän hyvin. Sävyt erottuvat luomella toisistaan hyvin vaikka ovatkin neutraaleja.

Tätä laatua kun vertaa vaikka Make Up Storen useimpiin Microshadow-luomiväreihin niin ero on kuin päivällä ja yöllä. MUSin Microshadow-luomivärien laatu on kummastuttanut minua läpi koko kosmefriikin elämäni. Useat niistä ovat todella kuivia ja pigmentti tarttuu iholle huonosti. Kun yrität kerrostaa sävyä, lähtee aiempi kerros siveltimen mukana. Aaarghh!! MACin Lustre-laatu muistuttaa tätä koostumusta, ja siksi välttelenkin sitä MAC-ostoksilla (ja kysyttäessä keltä tahansa MAC-fanaatikolta vastaisivat useimmat heistä samoin.... ). Onneksi Lustret ovat MACin valikoimassa vähemmistössä.

Koostumusasiat ovat sellaisia, joita voisin pohtia maailman tappiin. Miksi joku firma haluaa valmistaa huonoja, kuivia ja pöllyäviä luomivärejä? Miksi MAC valmistaa Lustrea kun se pystyy myös Frostin, Satinin ja Veluxe Pearl'in kaltaiseen laatuun? Ja miksi Make Up Store on valmistaa Microshadow-laatua kun heillä on myös huomattavasti parempi Cybershadow-laatu..? Ei voi kuin ihmetellä.

Tässä swatcheja halukkaille. :) Eivät näytä yhtään tylsiltä vaikka neutraaleja ovatkin.

.

Kasvoilla Flow Kosmetiikan mineraalimeikkipohja ja Zuiin Mango-poskipuna ja huulilla MACin Patentpolish Lip Pencil sävyssä Innocent (saatu blogin kautta).

Unohdin kuvata tuon Patentpolish -huulikiillon, joten tässä vähän huonolaatuinen kuva lehdistötiedotteesta (sävy Innocent ylimpänä):

Nythän näitä jumbokynä-huulikiiltoja alkaa olla kaikilla merkeillä Cliniquen Chubby Sticksien saavuttaman jättimenestyksen vanavedessä. (Toki kynän muotoon pakattuja huulikiiltoja on ollut olemassa jo ennen Chubby Sticksejäkin, mutta samat "keksinnöt" ilmestyvät markkinoille aina aika ajoin uudestaan, ja Cliniquen Chubby Sticks -formulointi oli niin onnistunut että tämä huulikiiltomuoto nousi uuteen suurkukoistukseen.)

En ole monia stick-huulikiiltoja itse kokeillut, joten en osaa MACin omia verrata muihin, mutta minun huulillani tämä tuntui oikein miellyttävän huulirasvamaiselta. Innocent on toimiva nudebeige sävy, ja jälki on minun huulillani kauniin tasainen. Temptalian Christine ei näyttänyt olevan vakuuttunut näiden laadusta.

Oletteko te ihastuneet "pullukkakynä-huulikiiltoihin"?

Taas on tullut se aika vuodesta,  kun kolmen vuoden takainen juttuni auringosta ja ruskettumisesta asiantuntijahaastatteluineen on ajankohtainen. Koska samaa juttua on turha kirjoittaa joka vuosi uudestaan, ja mukaan tulee aina uusia lukijoita, linkkaan alkuperäiseen artikkeliin kesäkuulta 2011.

Se on mielestäni sen verran hyödyllinen että sietää tulla nostetuksi joka kesä :)

Haastattelin artikkeliin ihotautilääkäri Matti Hannukselaa ja ihotautilääkäri Tapio Rantasta sekä kosmetiikka-asiantuntija Päivi Kousaa. Juttu käsittelee mm. suojakertoimiin liittyviä "myyttejä", aurinkoihotyyppejä ja sitä, mitä iholle itse asiassa tapahtuu ruskettuessa. Voiko auringossa ylipäänsä olla turvallisesti? Ja mitä eroa on suojakertoimellisella päivävoiteella ja aurinkovoiteella?

Lue niin tiedät :)

Juttuun pääset tästä.

* * Varoitus: postauksessa on kuva kastemadosta. Ei saa valittaa jos lounas ei maistu ;) * *

Minulta kysyttiin aiemmin kokemuksia kuvissa vilahtaneesta Laveran itseruskettajasta, ja vastasin, että en ole ollut kovin kiinnostunut testaamaan ko. tuotetta. En ole itseruskettajien suurkuluttaja eivätkä uutuudet jaksa minua hurjasti innostaa. Käytän tyytyväisenä hyväksi havaitsemiani lemppareita ja olen rehellisesti sanottuna laiska testaamaan uusia.

Eilen illalla sain kuitenkin ex tempore -päähänpiston kokeilla Laveralta saamiani itseruskettajia. Otin ne mukaan huutajaisia varten ja ajattelin, että voihan nuo nyt kerran testata ennen kuin menevät teille. :)

Olen aiemmin testannut yhden luonnonkosmetiikaksi lähes laskettavan itseruskettajan, Vita Liberatan Moussen. Arvostelu täällä.

Laveralla on kaksi itseruskettajaa, yksi vartalolle ja toinen kasvoille. Tuotteilla on NaTrue-sertifikaatti. Kummassakin on ruskettavina ainesosina DHA:ta sekä sävyä parantavaa ja kellertävyyttä vähentävää erytruloosia.

Olipahan taas naapureilla hauskaa kun konttailin pihalla kuvaamassa purkkeja... Ainakin siinä vaiheessa, kun pihalla konttaava nainen päästi kesken kaiken hirveän kiljaisun ja sätki sandaalin jalastaan kuin jonkun epilepsiakohtauksen vallassa. Kesken kuvanoton nimittäin tunsin yhtäkkiä, kuinka jotain limaista kiemursi varpaani ympärille.

Mato.

Eihän tuossa nyt mitään kamalaa, mutta jotenkin naisen (ainakin minun) on vaikea estää klassista kiljaisu-ja-sätkintä -reaktiota tuntiessaan jotain mahdollisesti hämähäkiksi, madoksi tai muuksi ällöksi luokiteltavaa ihollaan.

Madoista takaisin itseruskettajiin.... :) Testasin kummatkin itseruskettajat sääreen.

Kasvo-itseruskettajassa on minun makuuni todella miellyttävä - jotenkin dr.hauschkamainen - tuoksu. DHA:n ominaistuoksu ei erotu levitysvaiheessa lainkaan.

Voide on aika täyteläistä eikä se meinannut itse asiassa imeytyä kunnolla kun levitin sitä. Olin tosin esikosteuttanut ihon kosteusvoiteella, mutta ilmeisesti ainakin tämä kasvoitseruskettaja on itsessäänkin niin rasvaista ja kosteuttavaa että esikosteutustoimenpiteen olisi voinut jättää väliin.

Jouduin hieromaan voidetta sääreen aikamoisen tovin ennenkuin valkoisena pyörivä pinta imeytyi. Ehkäpä saatoin annostella voidetta vähän liikaakin..? Toistin levityskokeen vielä tänään kämmenselkään ja kyllä voide tuntui siinäkin hyvin runsaalta.

Pinta jäi aika tahmeaksi.

Vartaloitseruskettajassa on hieman erilainen tuoksu kuin kasvoille tarkoitetussa, ja tuoksu on voimakkaampi. Tässäkään voiteessa ei kuitenkaan tuoksahda DHA vielä levitysvaiheessa. Oikein miellyttävän tuntuinen ja tuoksuinen voide. Minusta koostumus tuntui kasvovoidetta notkeammalta ja hitusen ohuemmalta. Imeytyi nopeammin kuin kasvo-versio, mutta iho jäi tahmeaksi.

Koska iho oli edelleen tahmea nukkumaan mennessä (suoritin voitelun illalla), nukuin lököhousut jalassa välttääkseni mahdollisen lakanoiden värjääntymisen.

Aamulla heräsin mielettömän voimakkaaseen DHA:n tuoksuun. Tai hajuun. Miksi sitä nyt itse kukin haluaa kutsua. Urgh. Tämä on tietysti tuttu ilmiö kaikille "itsareiden" käyttäjille, sillä DHA:n tuoksu tulee aina väkisin esiin sen alkaessa vaikuttaa iholla. Tuoksun voimakkuus vaihtelee tuoteformuloinnin mukaan. Nyt se oli aivan erityisen vahva. Ei muuta kuin nopeasti suihkuun.

Tulos: joo-o, säärissä on havaittavissa tasainen, mieto päivetys. Kutsuisin tulosta vastaavaksi, kuin "asteittain ruskettavat" itseruskettajat tekevät.  Tai sitten esikosteutuskäsittelyni laimensi tulosta. Sekin on mahdollista. Itse kuitenkin pidän enemmän miedosta tuloksesta jota voi sitten itse säädellä lisäkäsittelyillä. Aina on helpompi lisätä päivetystä kuin saada pois kerralla tullut vahva väri.

Eli sanoisin, että ihan kelpo itseruskettajia nämä laveralaiset. Synteettisten versioiden koostumukset ovat toki ehkä hieman pidemmälle hiottuja ja nopeammin kuivuvia/imeytyviä (tosin kaikissa ei ole erytruloosia, ja erytruloosi on aina hyvä juttu!), mutta luonnonkosmetiikan käyttäjälle nämä ovat oiva valinta.

Olen parhaillaan Julien kanssa Tukholmassa, ja kuten tyypillistä, nuuskin aina tuttuun tapaan samat kosmetiikkamestat. Ja hypistelen läpi niitä ihan samoja tuotteita. (Tässä voisi oikeastaan tehdä erotuksen kosmetiikasta kiinnostuneen ja kosmetiikkafriikin välillä - friikki ei koskaan saa tarpeekseen jopa niiden ihan samojen meikki- ja ihonhoitopurkkien, nappien ja hylsyjen hypistelystä, siinä missä kosmetiikasta kiinnostunut suuntaa kaupoissa kierrellessään katseensa ja aikansa todennäköisesti mieluummin uusiin merkkeihin ja tuotteisiin. ;))

Minä voisin mennä MACille, Kicksiin tai Åhlénsin kosmetiikkaosastolle joka ikinen päivä ja tuntea joka kerta yhtä vastustamatonta tarvetta hypistellä niitä samoja purnukoita. :D Tiedä vaikka tänäänkin ehdin vielä Åhlensille tai NK:lle vaanimaan ne samat eilen moikatut tuotteet ^_^. Friikki mikä friikki.

Eilen valitsin MAC-nuuskuttelun kohteeksi NK:n MAC-pisteen. Se on toinen Tukholman kahdesta MAC-pisteestä joka myy myös irtonappeja ja paletteja. Itse ostan MAC-luomivärit aina mieluiten irtonappeina jotka voin sitten sijoittaa haluamissani kombinaatioissa paletteihin.

No enhän minä mitään MAC-luomivärejä enää todellakaan tarvitsisi. Tai ylipäänsä minkään muunkaan merkin. Sehän nyt on selvää. Mutta eipä kosmetiikkafriikkiydessä olekaan kysymys tarpeesta vaan hurahduksesta. Ja totuuden nimissä shoppailen uutta kosmetiikkaa nykyään todella harvoin. (Tämä ei ole mikään puolustus. En puolustele kosmetiikkahankintojani ;))

Eilen tuli kerrytettyä MAC-kokoelmaa viidellä luomivärillä, jotka ovat olleet jo vuosia Osta nämä -listallani; sävyt Club (vihreään shiftaava ruskea), Satin Taupe (yksi MACin The Klassikoista, viileä taupe), Patina (kullanhohtoinen vaaleanruskea), All That Glitters (voimakkaasti hohtava kultabeige) sekä Sumptuous Olive (metallisen hohtoinen khakioliivi). Mitä? Ei tämän erikoisempiä sävyjä? No nii-in. Sitä neutraalia linjaa mitä nykyään eniten noudatan. Ja kyllähän minulla noita vastaavia sävyjä on kotona vaikka miltä muilta merkeiltä.

Silti nämä on ihanat! :) Ja uskokaa pois, sama sävy voi olla koostumuksesta ja laadusta riippuen hyvinkin eri näköinen luomella. Ja aina niistä löytyy niitä friikkien fiilistelemiä pieniä nyanssieroja. On taupeja ja taupeja.

Haaveilen välillä tilanteesta, jossa aloitan meikkihurahduksen alusta ja muodostan kokoelmani vain ja ainoastaan muutaman merkin kuten MACin, Make Up For Everin ja kenties Diorin ja Inglotin varaan. Ja täytyisi sinne kai muutama Urban Decay'kin mukaan päästää.

Eilisiin ostoksiin liittyen, se muuten hitusen harmittaa kun MAC pari vuotta sitten muutti palettinsa uuteen muotoon. Olen karsastanut noita uusia paletteja ja jopa vältellyt niiden hankkimista kun ne on mun mielestä jotenkin niin "pökkylöitä" aiempiin ohuempiin ja pyöreälinjaisempiin verrattuna. Nyt tuli sitten vihdoin ostettua tuollainen uudenmallinen 4 sävyn paletti. Tokihan se on tyylikkäämpi ja ehkä "arvokkaamman" näköinen kuin vanha paletti, mutta kaksi kertaa paksumpi ja kulmikas, tehden siitä paljon epäkäytännöllisemmän. Napitkin saa tästä irti käsittääkseni huonommin kuin vanhasta. Oh well. Yritämme totutella yhteiseloon. :)

Vanhan mallinen paletti.

Kyllä mun rakkaus MACiä kohtaan vain on sellainen, että se ei ole feidannut vuosien varrella lainkaan, vaikka en ole merkin tuotteita enää hullun kiilto silmissä ostanutkaan pitkiin aikoihin. Merkin meikkivoiteet, peiteaineet, ripsivärit ja monet erikoistuotteet ovat minulle edelleen aivan tuntemattomia, mutta jo pelkkien luomivärien, poskipunien ja siveltimien perusteella voin sanoa että MACiin luotan kuin kiveen.

Amen. :)

P.s. Luottaa kuin kiveen..? Mistä tuollainen ilmaisu muuten ylipäänsä tulee? Mikä kivessä tekee siitä erityisen luottamuksen arvoisen...? :p Heh. Tuli vain mieleen.

Kuka muistaa, kun kerroin vuosi sitten rakkaasta kirjeenvaihtoharrastuksestani? Yksi näistä pitkäaikaisista ystävistäni, Julie Skotlannista, on parhaillaan luonani vierailulla. Olen itse käynyt Julien luona Skotlannissa jo kolme tai neljä kertaa ja nyt oli vihdoin Julien vuoro tulla Suomeen. (Tai laskeeko teistä monet Ahvenanmaata Suomeksi..? Hehheh... Osa varmaan ei ;))

Julie on ystävä, jolla on ollut kaiken kaikkiaan hyvin erilainen eikä niin helppo elämä. Ystävyys hänen kanssaan on tuonut paljon erilaista perspektiiviä omaankin elämääni. Kuten tuli tuolla vuoden takaisessa postauksessakin kerrottua, olemme kokeneet yhdessä yhtä sun toista ja olleet niin erikoisissa tilanteissa ettei niistä voisi uskottavasti kirjoittaa jenkki-sitcomiinkaan... :)

Eilen vietimme kaatosadeiltapäivää sisätiloissa, ja milläs sitä Sannin lukaalissa muuten aikaa tappaisi kuin... meikkailullla. ^_^ Tällä kertaa ehdotus tuli kuitenkin vieraalta itseltään. Ihan hämmästyin, sillä Julie ei itse meikkaa eikä se kuulu millään lailla hänen tyyliinsä. Ripsiväriä ja puuteria hän on joskus hamassa menneisyydessä käyttänyt, mutta esimerkiksi meikkivoide on täysin vieras asia. Ei muuta kuin sudit heilumaan!

Julie Ahvenanmaalla

Kuten niin moni meikkaamiseen tai ylipäänsä kasvojen "laittamiseen" tottumaton, ei Juliekaan antanut kajota kulmakarvoihinsa, jotka olisin mieluusti nyppinyt jonkinlaiseen muotoon. "It will be bloody painful." Jätin ne siis kokonaan rauhaan sillä noin rehevää kulmakarvastoa ei auta alkaa värittelemään meikkituotteilla - tuloksena ei olisi ainakaan huolitellumpi ilme. :)

Aioin ensin meikata silmät paljon kevyemmin mutta päätin sitten piirtää ne kunnolla esiin. Julien vihreisiin silmiin valitsin harmaanvioletteja sävyjä ja mustan rajauksen (tummanharmaan puutteessa, musta on vähän sillä hilkulla että onko liian jyrkkä).

Minusta meikistä tuli oikein kiva ja mallikin vaikutti tyytyväiseltä ja otti kovasti kuvia shokeeratakseen kotona poikaystävänsä ;) :D

*

Ja loppu"kevennyksenä", Julieen mitenkään liittymättä, otsikolla "Onnea on... vol. 158":

Sain vihdoin hankittua tänne Maarianhaminan kämpillekin maidonvaahdottimen! Tulin siihen tulokseen, että kyllä aamut vain ovat tällä kapistuksella asteen parempia! Nimimerkillä eilen meni neljä isoa mukia lattea.... ;)

Postaus Kuukauden idoli: Maidonvaahdotin ilmestyi muuten sattumalta päivälleen kaksi vuotta sitten...! En oikeasti suunnitellut tätä. :)

Laveran aikuisen ja kuivan ihon hoitotuotevalikoima kasvoi keväällä kolmella tuotteella, kun sarjaan liittyi Cranberry & Argan eli Karpalo - ja Arganöljy-tuoteperhe.

Perheeseen kuuluu kolme tuotetta; päivävoide (Rich Day Cream), yövoide (Regenerating Night Cream) ja täsmätuote juonteille (Wrinkle Smoother). Olen saanut tuotteet blogin kautta.

Cranberry & Argan -linja on suunnattu 45+ iholle, eli en ihan kuulu kohderyhmään, mutta testasinpa voiteet kuitenkin niin pystyn kertomaan niiden koostumuksista.

Cranberry & Argan Rich Day Cream

Näin voiteesta kerrotaan: "Kosteuttaa ihoa tehokkaasti silottaen samalla juonteita ja ryppyjä. Karpaloa ja arganöljyä sisältävä koostumus vähentää pigmenttiläiskiä ja ehkäisee niiden muodostumista. Suojaa ihoa ympäristön vaikutuksilta ja ehkäisee ihon ennenaikaista vanhenemista."

Incin alkupää: vesi, oliiviöljy, alkoholi, risiiniöljy, glyseroli, sheavoi, myristyl myristate (liekö suomeksi myristyylimyristaatti, mutta useimmille teistä ei varmaan väliä ^_^ Kyseessä kuitenkin kasvipohjainen esteri), glyceryl stearate citrate (kasvipohjainen esteri), natriumlaktaatti, myristyylialkoholi (pehmentävä rasva-alkoholi), kasviöljy, sodium pca, hajusteet, hydrattu lesitiini, layryl laurate, arganöljy, saccharide isomerate (sokeripohjainen kosteuttava aine), karpalouute. Loppuinci on myös täynnä "hyviksiä" kuten muita kascviöljyjä, hyaluronihappoa ja keramideja.

Inci vastaa lupauksia muilta osin, mutta en löytänyt sellaisia ainesosia, jotka itse tunnistaisin pigmenttiläiskiin vaikuttaviksi. Natriumlaktaatti on maitohapon suola ja sillä on keratolyyttinen vaikutus, eli sen voisi teoriassa nähdä vaikuttavan pigmenttiläiskiin. Googlailu kertoi ainesosalla kuitenkin olevan vain huipputehokas kyky sitoa kosteutta (kuulema vain hyaluronihapolla on tehokkaampi). Kenties lupaus pigmenttiläiskien ehkäisystä nojaa titaanidioksidiin, jota incissä on keskivaiheilla. Vaikea arvioida, onko sitä pitoisuudeltaan kuitenkaan sen vertaa että se merkittävästi heijastaisi UV-säteilyä iholta.

Käyttökokemus: raikkaan ja ilmavan tuntuinen koostumus vaikka onkin kuivalle iholle, levittyy ja imeytyy helposti. Täyteläisyys kuitenkin tuntuu ihofiiliksessä. Voide ei kuitenkaan ole ns. kalvomainen eli siitä ei jää iholle vahamaista tunnetta, niinkuin joissain täyteläisissä voiteissa.

Tuoksua on vaikea kuvailla, ehkä hieman mausteinen marja...? Erikoinen, mutta ei epämiellyttävä.

Cranberry & Argan Regenerating Night Cream

Näin voiteesta kerrotaan: "Hoitaa ja ravitsee aikuista ihoa sekä tukee ihon luonnollista uusiutumisprosessia yön aikana."

Incin alkupää: vesi, oliiviöljy, alkoholi, risiiniöljy, glyseroli, sheavoi, myristyl myristate, glyceryl stearate citrate, myristyylialcoholi, kasviöljy, sodium pca, hajusteet, hydrattu lesitiini, lauyryl laurate, arganöljy, karpalouute.

Inci koostuu pääosin täysin samoista ainesosista kuin päivävoidekin, mutta täältä puuttuvat mm. natriumlaktaatti ja titaanidioksidi. Voisimmeko tästä päätellä, että juuri nuo ainesosat tosiaan vastaisivat päivävoiteessa pigmenttiläiskien ehkäisystä..? Yövoide ei nimittäin lupaa vaikuttaa pigmenttimuutoksiin. Yövoiteessa myös ainakin risiiniöljyn ja sheavoin pitoisuus on päivävoidetta korkeampi, mikä tekee koostumuksesta heti rasvaisemman.

Käyttökokemus: liian paksua ja rasvaista minun ihotyypilleni. Ei imeydy kunnolla. Sopii varmasti erittäin kuivalle iholle myös päivävoiteeksi.

Cranberry & Argan Wrinkle Smoother

Näin voiteesta kerrotaan: "Hoitaa tehokkaasti, tasoittaa ja kiinteyttää ihoa. Kasvikollageenia sisältävä koostumus vähentää juonteita ja ryppyjä erityisesti silmänympärysiholla, otsassa ja suupielissä. Ehkäisee ihon ennenaikaista vanhenemista."

Incin alkupää: vesi, glyseroli, alkoholi, sheavoi, risiiniöljy, natriumlaktaatti, jojobaöljy, myristyylialkoholi, layroyl lysine (vaikuttaa mm. tuotteen viskositeettiin ja säilyttää geelimäisyyden), setearyylialkohoi, silica, arganöljy, oliiviöljy, hajusteet, hyaluronihappo, dodecane, karpalouute, aloeuute.

Joudun toteamaan, että ainesosatuntemukseni rajat tulevat vastaan, enkä löydä voiteesta tasoittavia (--> ihon pintaa "kiristäviä") ainesosia, joita tällaisissa smoother-tuotteissa ovat perinteisesti polymeerit (ja synteettisessä kosmetiikassa tietysti silikonit). Joitain kasvipohjaisia polymeereja voiteessa odottaisi olevan jotta pakkauksen "smoothes and firms" -lupaukset täyttyisivät. Ehkä joku paremmin perehtynyt, esim. estenomi osaisi bongata incistä tuollaisia ainesosia..?

Käyttökokemus: kuten jo aiemmin Silmän päivä -postauksessa totesin, en ole huomannut voiteella mitään välittömiä tasoittavia tai kiinteyttäviä vaikutuksia. Sen ohut, kevyen geelimäinen ja napakka koostumus tuntuu iholla miellyttävältä eikä jätä pintaa kiiltäväksi tai rasvaiseksi. Erinomainen meikin alla. Loistavia kosteuttavia aineita pullollaan, joten kosteustuotteena erittäin hyvä. Ja tokihan samalla, kun ihoon sidotaan kosteutta, pinta myös siliää jonkun verran. Mutta tähän pystyy sellainenkin voide, joka ei erikseen lupaile juonteiden silotusta. ;)