Peili.
Peilaus. Tarve nähdä kuvansa.
Mm. näitä asioita mietiskelin metsäretkellämme Seitsemisellä.
Oletteko koskaan miettineet asiaa? Kuinka usein katsotte itseänne peiliin päivän aikana?
Edellisellä vaellusretkellämme en ottanut peiliä lainkaan mukaan. Unohdin. Mihin metsässä edes peiliä tarvitsisi? Jos menee roska silmään, on selitykseni. Ja ihan pätevä sellainen. Mutta jossain alitajunnassa on vahvana tunne, että eihän minnekään voi mennä ilman peiliä. Tällä kertaa peili oli mukana. En saanut roskaa silmääni, enkä kaivanut peiliä esiin montaakaan kertaa kolmen päivän aikana. Oikeastaan vain levittäessäni aurinkovoidetta ja illalla puhdistaessani kasvot. Ei peiliä siihenkään olisi tarvinnut.
Peilittömyys tuntui hurjan vapauttavalta. Keskustelin aiheesta myös reissun miespuolisten kanssa. Näkyykö heillä peilejä? Eip. He kokevat tätä "vapautta" ilmeisesti kaiken aikaa.
Jäin miettimään asiaa. Miksi me naiset koemme jatkuvaa tarvetta nähdä peilikuvamme? Haluamme ikäänkuin varmistua siitä, että kaikki ulkoisessa olemuksessamme on kunnossa, niinkö? "Näytänkö samalta kuin 15 minuuttia sitten?"
Kotona peilaan itseäni tuon tuostakin vaikka olisin yksin. Töissä peilaus oli kroonista. Eihän ole roskaa hampaan välissä tai kuivuneita huulipunanriekaileita huulilla? Eihän meikki ole levinnyt? Julkisilla paikoillakin tuntee jatkuvaa pakonomaista tarvetta vilkuilla peilaaviin pintoihin. Tunnistatteko tämän itsessänne? Voitteko kulkea vaikkapa vaateosastolla kokovartalopeilin ohi katsomatta siihen?
Metsässä unohdin koko peilin.
Mutta miksi..? Enkö ole telttaretkellä yhtä oma maskiton itseni kuin kotona omassa seurassani? Töissä, kaverien keskuudessa ja muissa julkisissa, "edustavuutta" vaativissa tilanteissa ymmärrän "itsensä varmistamisen" tarpeen, mutta miksi myös kotona?
Päädyin tulokseen, että kotonakin selvästi noudatan jotain näkymätöntä roolia. "Urbaanin ympäristön Sanni" -roolia. Olen sivistyksen keskellä, en kai voi näyttää ihan räjähtäneeltä? Ja jos näytän, saan tuhahdella peilikuvalleni ja jopa paheksua sitä. Metsässä olen ilmeisesti luonnollisimmassa roolissani. Olen siellä ihan niiden samojen kaverien seurassa kuin kaupungissakin, mutta tietyt maneerit rapisevat pois. Ulkoisen olemuksen merkitys muuttuu... vähemmän merkittäväksi. Naamani on vähän noessa, entäs sitten. Kas, leukaan on tullut finni. Jahaja. Antaa olla. En ole harjannut hiuksiani kahteen päivään. Ei kukaan muukaan.
Vapauttavaa.
Laskekaapa huviksenne jonain päivänä montako kertaa tulette päivän aikana katsoneeksi peiliin. Itse aion tehdä sen huomenna.
Retki-tiramisu.....
P.S. Alan nyt julkaista ja käydä läpi reissun aikana tulleita kommentteja. :)
36 comments on “Peilikuvani”
Itsekin partiota ja muuta metsäilyä harrastavana olen tätä samaa asiaa monet kerran pohtinut :) Harvoin mulla metsässä on peili mukana, itse asiassa edes lomamatkoilla peiliä ei usein ole, niissä nyt toki hotellihuoneissa ja muissa pääsee peilailemaan. Peilailu lomalla on silti huomattavasti vähäisempää kuin arkena.
Töissä minäkin aika pakonomaisesti peilailen, ettei vain ole meikit levähtäneet tai jotain muuta. Kotona peilailen yleensä kolmesta syystä: jos mulla on tosi kiva meikki/hiukset/asu/muuta, sitä täytyy käydä ihailemassa :D Samaten myös kamalia finnejä tai tummia silmänalusia täytyy käydä kauhistelemassa. Kolmas syy sitten on, että se peili vain sattuu olemaan siinä, ja täytyyhän sitä ohi mennessään vilkaista...
Aika narsististahan tämä peilailutarve on :D
Tuttu aihe. Olin juuri seitsemän kuukauden mittaisella matkalla ja kirjoitin loppureissusta postausideatiedostostooni ajatuksen, että kerro mikä oli rinkan turhin esine. Vielä en ole ehtinyt postausta kirjoittaa, mutta tiesin kyllä heti, mitä vastaisin: Käsipeili. En tarvinnut sitä koko reissun aikana ja näin jälkikäteen nautin suuresti siitä, miten oman ulkonäön merkitys radikaalisti väheni. Oikein ihmetyttää nyt, miksi koko asia on aiemmin ollut niin tärkeä.
Heheh :) Minä taas lähdin kolmen kuukauden reissulleni ilman peiliä, ja käsitin tarvitsevani sitä jo toisena päivänä - - juuri siksi kun meni se roska silmään :D Mulla on mennyt silmään jopa hyttysiä ja niinä hetkinä on todella iloinen taskupeilistä ^_^
Peili oli tarpeen myös meikkausta ajatellen. Joka päivä en meikkaa reissulla, mutta silloin kun meikkaa niin toki peili on tarpeellinen.
Mutta pisteet sinulle peilin tarpeettomuudesta! :) Kertoo jotain erittäin positiivista ihmisestä ja hänen itsetunnostaan jos ei koe tarvetta peilata yli puoleen vuoteen. :)
Minäpä tartun heti näihin kuivuneisiin huulipunan riekaleisiin, kun kerran mainitsit. Välttelen nimittäin huulipunan käyttöä juuri ton kuivumisefektin vuoksi. "Riekaleet" tulevat, vaikka käytän tosi rasvaista YSL:n Rouge Volupte-punaa, esimerkiksi Macin punia en pysty käyttämään ollenkaan. MIelestäni kosteutan huuliani riittävästi, mutta pitäisikö ottaa käyttöön esimerkiksi joku superkosteuttava yöhuulivoide, mitä suosittelisit? Tämä on nyt erityisesti mielessä lähestyvien häittemme vuoksi. Haluaisin siellä lisäillä huulipunaa päivän mittaan, mutta tuntuu vähän mahdottomalta.
Kristiina, kuoritko huuliasi säännöllisesti? Kuorinnan voi toteuttaa huulienkuorinta-aineella (esim. Lush) tai sitten vaikka märällä pyyhkeellä voi kevyesti pyöritellä huulet pehmoisiksi suihkun jälkeen :) Vältä myös huulten nuolemista, sillä se kuivattaa.
Uriagella on todella hyvä syväkosteuttava huulivoide (apteekista, n. 15e), kärsin itsekin ajoittain rohtuvista/kuivista huulista ja tuosta on kyllä ollut apua :)
kristiina, mullakin on sen laatuiset huulet että kosteutan niitä miten hyvin tahansa, huulipunat kuivuvat lähes aina huulten reunoille. Jotkut oikein rasvaiset, hyvät huulipunat tekevät efektiä vähemmän, kuten vaikka Dior Rouge tai Benecosin huulipunat. Mutta toki nekin lopulta kuivuu.
Yöhuulivoiteeksi suosittelen ihan klassista Bepanthenia, se on huulten korjaajien aatelia. Ja kuten Satu, suosittelen ehdottomasti myös huulten säännöllistä kuorintaa. :) Se auttaa paljon riekaleisiin.
Onpa nätti kuva tuo toiseksi alimmainen. :)
ihania kuvia :)!
on ihan pakko kysyä, että onko tuo vihreä hillebergin teltta? muistuttaa ainakin kovasti omaa hillebergiäni ja kiinnostaisi tietää miten toimi semi-talviolosuhteissa :)? omaani en ole päässyt vielä lumi- tai räntäsateessa testaamaan ;)
On Hillebergin, teltan omistava kaverimme ainakin vaikutti erittäin tyytyväiseltä. :)
kiitos :)!
omaani olen päässyt käyttämään vasta kesäolosuhteissa, hyvä tietää, että nyt kun suunta on pohjoisempaan loma-asumus toimii arktisemmissakin keleissä kuten luvattu ;).
Minä huomaan monesti että en ole päivän aikana varsinaisesti katsonut itseäni kunnolla peilistä (siinä vaiheessa kun illalla huomaa että tukka töyhöttää tai meikit ovat levinneet), vaikka sitä peiliä vilkaisenkin joka kerta esim. vessassa käydessä. Mutta (lähinnä yksinollessa) harrastan siinä peilin ääressä vain naamanvääntelyä jota joku voisi jonkinlaiseksi kasvojumpaksi sanoa, niin ei tule niinkään kiinnitettyä huomiota siihen miltä muuten näyttää. :D
Minä inhoan peiliin katsomista ja katson vain, jos on aivan pakko. Aamulla ja illalla hampaita harjatessa saatan katsoa.
Olen ihan samassa veneessä. Minulla ei edes ole minkäänlaista käsipeiliä tms. jota voisin ottaa mukaan, ainoa peili jota käytän on kylpyhuoneen peili. Koskaan en ole peiliä missään kaivannut. Yritän varmasti tietoisestikin olla olematta liian tietoinen itsestäni ja ulkonäöstäni :-).
Vilkuilen kyllä peilejä, mutta en koe siinä mitään pakonomaista tai negatiivista, tai että yrittäisin pitää yllä jotakin roolia. Joskus sitä vaan vilkuilee huvin/tavan vuoksi, tai jos haluaa tarkistaa meikin tai hiukset.
Mä kyllä vilkaisen peiliin lähtiessäni johonkin, lähinnä ettei hiukset ole ihan "pussittavina" eikä naamassa ole jotakin rähmää. Vessassa käydessä, käsiä pestessä myös vilkaisen naamaa samasta syystä, paikassa kuin paikassa. Töissä (palveluala) tulee toisinaan tarvetta päästä peilin eteen, jos kokee että on ollut kiirettä ja se varmaan näkyy naamasta.
Sen sijaan, en koskaan ohikulkiessani, en missään, vilkaise kokovartalopeiliin, en edes kotona. Siis saatan vilkaista kun lähden johonkin, mutta en muuten. Teen sen itse asiassa ihan tietoisesti, painan katseen aina alas tai sivulle, kun kuljen ison peilin ohi. Vihaan vartaloani vaan niin paljon. :(
Kasvojakaan en kotona varsinaisesti peilaile, muuten kuin aamu- ja iltahoitorutiineissa, finnejä puristellessa, meikatessa ja kulmakarvoja nyppiessä. Eli en ihan hirveästi.
Oi mikä ihana retkitiramisu, onko sille ohjetta? :)
Ohje täällä, tuunattuna siten että täytteeseen sekoitettiin liivatetta --> koostumuksesta tuli paremmin koossa pysyvä eikä kakku levähtänyt rinkassa :)
Onpa mielenkiintoinen aihe!
Normaalina työ- tai koulupäivänä katson peiliin varmaan seitsemisen kertaa: aamulla, joka vessakäynnin jälkeisen käsienpesun aikana ja iltapesulla. En usko, että kauheasti peilailen heijastavista pinnoista.
Omistan taskupeilin, mutta se on aina vessan kaapissa ja käytän sitä kun nypin kulmakarvoja.
Kotiimme ei mahdu kokovartalopeiliä, ellei sitten laita sellaista johonkin oveen. Totta, joskus saatan aamulla tarkistaa kokovartalokuvajaiseni parvekkeen ovesta (jos ulkona on pimeää) tai kävellessäni bussille naapuritalon alaovesta, eli käytän kuin käytänkin heijastuksia.
Meikkaan nykyään harvoin, mutta jos meikkaan, minulle riittää se normaalien vessassakäyntien rytmittämä peiliinvilkaisu käsiä pestessä.
Olenko sisäisesti mies?
:D
Unohdin muuten mainita, että metsässä tuli miesten puolelta puhetta erityisestä miesten "alalajista" joka kyllä peilailee sitäkin tiheämmin - nimittäin tietyntyyppiset salijannut :)
Itselläni peilaus liittyy suoraan, ja oikeastaan vain ja ainoastaan epävarmuuteen. Minulla on ajoittaisia masennuskausia, jolloin tunnen itseni kaikinpuolin kurjaksi ja olen epävarma vähän kaikesta itsessäni. Silloin mulle iskee ulkonäköpakkomielle. Ostan jotain pientä kivaa, vaikka uuden huulipunan. Puunaan itseäni ja kotonakin saatan keskeyttää jonkin askareen vain käydäkseni katsomassa itseäni peilistä. Käytän uutta juttuani ihan vain kotona, peilaan, katson loputtomasti kampaus-tutoriaaleja, väkerrän niitä hiuksiini ja seison vain peilailemassa. Se on todella raivostuttavaa! Taannun ja käperryn itseeni, haluan edes jonkin olevan hyvin (eli tässä tapauksessa ulkonäön). Se on raivostuttavaa, sillä kauneuden pitäisi olla hauska harrastus, joka vain menee siinä tärkeäpien asioiden sivussa (siis mulle, muut tehkööt kuten parhaaksi kokevat). Onneksi normaalioloissa katson peiliin vain sen verran kuin on pakko (esim. Meikatessa ja ehkä tarkastaakseni ettei ole jäänyt salaattia hampaisiin :D). Se on vapauttavaa. En näe miten kenellekään olisi hyväksi olla jatkuvasti vahtimassa omaa ulkoista olemusta (noh, pois lukien kenties "hienompia" aspa-töitä tekevät). On hyvä unohtaa itsensä. Ei se ole maailmanloppu, jos vaikka poskelle on varissut vähän meikkiä. Ei ole maailmanloppu, jos hiukset vähän pörröttävät.
Itse haluaisin haastaa kaikki kokeilemaan peilittömyyttä, rentoutumista siitä, että ulkokuori ei ehkä olekaan niin kovin tärkeä.
Kiitos Sanni näistä mielenkiintoisista postauksista jotka laittavat pohtimaan ja herättävät keskustelua (ja näköjään myös eksentrisiä avautumisia kuten omani ;)) Juuri se erottaa sut kaikista muista bloggaajista - sinussa on syvällisyyttä jonka myös osaat ja uskallat näyttää.
Kiitos itsellesi osanotosta keskusteluun ja pitkästä kommentista jossa oli hyvää asiaa, välillä on todellakin hyvä unohtaa itsensä :)
Mä olen tänään tarkkaillut peilin käyttöäni ja vaikka laskuissa olenkin jo mennyt sekaisin :D, huomasin ilokseni(?) etten peilailekaan ihan niin usein kuin kuvittelin. Oikeastaan vain silloin kun käyn vessassa tai kylppärissä - mutta toisaalta käyn kylppärin kosmetiikkajemmoilla suhteellisen monta kertaa päivässä (tänäänkin hakenut eri kynsilakkoja varmaan viisi kertaa :p).
Mutta kyllä se peilailun tarve minullakin, etenkin töissä tai julkisilla paikoilla, liittyy pohjimmiltaan epävarmuuteen. Töissä tiesi, että piti edustaa tiettyä "muottia" ja olla tietyn näköinen ja oloinen, ja sitä sitten koko ajan tarkisteli peilistä että eihän tämä "työolemus" ole päässyt rapisemaan. Ja joissain kaupoissa liikkuessani olen aina voimakkaan tietoinen siitä, että näytän jotenkin hassulta ja epätrendikkäältä. Homssuiselta, mikä sana kuvaa olemustani ehkä parhaiten. Useimmiten en välitä siitä, mutta tietynlaisissa kaupoissa kyllä...
Anteeksi Sanni, tämä kommentti ei liity aiheeseen, mutta muistan nähneeni jonkin postauksen kommenteissa vilauksen siitä, mitä L'orealin poskipunaa suosittelisit viileälle iholle ja nyt en löydä sitä enää mistään! Oliko sävy sandalwood pink vai muistanko ihan väärin? :)
Kyllä, juurikin Sandalwood Pink :) Tosin sävy on sen verran neutraali että menee monelle lämpimällekin, mutta viileille suosittelen sitä eniten.
Voi miten ihania kuvia metsästä. Jos saisin yhden sydämeni toiveen toteuttaa, se olisi ehdottomasti vaellusreissu. Olisi aivan upeaa yöpyä metsässä.
Sitten tuosta peiliasiasta. Kotona kasvojani katselen peilistä heti aamulla, kun alan laittamaan niitä työkuntoon. Päivän aikana tulee muutenkin aina peilattua. Se on aika inhottava juttu, jos kotipeilin valossa kasvot näyttävät suhteellisen hyvältä mutta sitten jonnekin julkiseen paikkaan saavuttuani huomaan kasvojen ja hiusten näyttävänkin ihan erilaisilta. :( Tuo johtuu siitä, että kotona niin erilainen valaistus.
Mutta siitä olen hyvilläni, että oma arki- ja metsäehostautuminen ei juurikaan eroa toisistaan. Eli minua ei pelottaisi metsään lähteminen/pääseminen.
"Julkisilla paikoillakin tuntee jatkuvaa pakonomaista tarvetta vilkuilla peilaaviin pintoihin. Tunnistatteko tämän itsessänne? Voitteko kulkea vaikkapa vaateosastolla kokovartalopeilin ohi katsomatta siihen?"
Minulla tällainen peilailu liittyy jonkinlaiseen identiteetin hakuun, miten sen nyt selittäisi... että näytänkö eri ihmiseltä eri ympäristössä? Tunnistanko itseni peilistä? En siis mittaile vartaloani tai varmista tukan olevan hyvin, vaan tarkkailen etäisen uteliaana ilmenemismuotojani.
Tietysti joskus tunnen itseni myös homssuiseksi tms. seurauksena tai tarkistan niin meikkeja, mutta yleensä katselen eri mielellä.
Olin pari vuotta sitten festareilla ilman peiliä, ihan vahingossa. Minulla ei ole mitään käsipeilejä tms. Eikä tietenkään bajamajoissa ollut peilejä. Olin kuitenkin ottanut ripsivärin mukaan, jos vaikka jonain päivänä tekis mieli laittaa sitä. Kauppareissulla tavaratalossa sain sitten kuningasidean - Levitin ripsiväriä meikkiosaston pienen peilin edessä. Voi voi, kyllä ihminen aina keinot keksii turhamaisuuteensa...
tuossa näkyi hyvin joskus mainitsemasi silmäpussit (jotka yleensä korjaat pois??) Mukavaa huomata että sinäkin olet ihminen :) ja niin kaunis
Heheh:) Kiitos, mutta en minä poista poista kuvista silmäpusseja :D Mulle tulee todella harvoin turvotusta silmänalusille, siksi pusseja ei juuri muissa kuvissa näy. Tuolla retkellä silmät turposi oikein olan takaa kun istuin nuotion savussa.
Silmäpussien sijaan minulla on tosi tummat silmänaluset, niistä kärsin kroonisesti ja niitä olen myöntänyt vaalentavani Photarissa ;)
anteeksi kömpelö sanavalintani "tuossa näkyi hyvin silmäpussisi.." soori, en siis tarkoittanut sitä noin tökerösti miltä se kuulostaa... Muistelin vain pussieni kanssa että olet silmänalusongelmista maininnut... Monet bloggaajat ym vaikuttaa niin täydellisiltä ja joskus tuntuu että olen ainut säkkieni kanssa.. Siksi kai kumman ilahtunut sävy muuten niin töksähtävässä kommentissani...
Ei se mitään pussukka :) Olin silti otettu kommentistasi <3
Haluaisin kysyä sellaista, että miten tavallisia kasvojen puhdistukseen tarkoitettuja sieniä (niitä pari euroa maksavia) tulisi käyttää hygienisesti. Pitäisikö ja voiko niitä keittää? Sopivatko ne mielestäsi herkän ihon pesuun, jos hankaa puhdistusmaidon kanssa oikein varovasti?
Joudun toteamaan, että enpäs muuten tiedä tuon hygienian puolesta, itse kun en ole noita koskaan käyttänyt. Toisaalta jos vertaa pesusientä meikkisieneen, niin eihän kukaan koskaan keitä meikkisieniäkään :D Ainakaan mun tietääkseni. Itse pesen meikkisieneni tasaisin väliajoin tiskinpesuaineella. Luulisi saman käsittelyn riittävän pesusienellekin..?
Sienet sopivat kyllä herkällekin iholle, mikäli niissä ei ole mitään karheaa.
Ainakin keittiösieniä tai rättejä voi desinfioida mikrossa.
Luulisin kyllä, että pesu saippualla, ilmava kuivuminen ja lyhyt käyttöikä ajavat saman asian (myös räteille).
Mutta mikro ainakin satavarmasti tappaa em. asioista kaiken elävän, jos bakteereista on huolissaan.
Huom! En ole kokeillut meikki- tai kasvosienille, enkä tiedä kestävätkö ne mikroa vai syttyvätkö esim palamaan.
Siis mulla on kaikilla vaellusreissuilla peili mukana siksi, että kulmakarvat on aivan pakko nyppiä! Mikään ei häiritse niin paljon kuin tieto harottavista kulmakarvoista. :D
Ensiapupakkauksissa on vissiin aina mukana myös peili!? :D
Jos vaikka päähän on tullut haava ja soittaa apua yksin, niin pitää tietää missä kohtaa se on (jos on verta ja verta) :D
Mielettömän kauniit maisemat! Silmä lepää.. :)