Ponipostauksia on toivottu niin pitkään, että tätä vuotta en enää kehtaa aloittaa ilman pastellinvärisiä nelijalkaisia ystäviäni. Klikkasin hiljattain My Little Pony -tagia todetakseni, että en ole kirjoittanut poneista mitään yli kahteen vuoteen...!!! :-0 Tämä vääryys korjataan tässä ja nyt.
Edellinen Suuri Ponipostaus on peräti neljän vuoden takaa. Siinä kerron MLP-harrastuksestani ja esittelen suosikkiponeja kokoelmastani. (Voi kamala minkä laatuisia kuvia... No, jossain on sentään kehitytty vuosien varrella..!)
Pääsette tänään tutustumaan maailmaani 24 vuoden takaa, aikaan, jolloin 10-vuotiaan Sannin huoneessa oli ponien valtakunta: Omenalaakso.
Ystävieni ponit asuivat Ruusu- ja Kirsikkalaaksoissa. Kyllä, nimet otettiin Veljeni Leijonamielestä. :)
Tähän noin vuodelta 1988 olevaan vihkoon olen kirjannut ponieni nimet, värityksen ja kuvioinnin ja paljon muita tietoja.
Omenalaaksossa asui leikki-iässäni noin 60 ponia. Nämä ponit muodostavat kokoelmani sydämen ja ovat minulle tietysti poneistani rakkaimpia. Muistan edelleen kaikkien nimet, perhesuhteet ja luonteenpiirteet - tosin tuo vihko toi vähän apua muutamiin perhekokoonpanoihin. ;)
Miesponien ollessa Ponimaailmassa harvinaisuus olivat useimmat perheet isättömiä. Lajeillakaan ei ollut väliä, sarvekas poni saattoi esimerkiksi synnyttää meriponin. :)
Kaikkien laakson ponien esittely olisi vähän turhan raskas postaus, joten valitsin perheet. Ja tulihan tällekin pituutta...! :D Tässä siis ponia kahden vuoden tauon edestä!
Tootsie (tuo turkoosi, violettiharjainen) oli Omenalaakson Valtiatar. Hassua, että valitsin hallitsijaksi noin yksinkertaisen näköisen ponin..! Tootsie on kuitenkin ihan lemppariponejani juurikin yksinkertaisuutensa vuoksi, siinä on juuri sitä "old school" -henkeä joita ensimmäisissä G1-poneissa niin rakastan. (Mikä ihmeen G1..? Katso ensimmäinen Suuri Ponipostaus jossa termit selitetään :)).
Tootsien oikea nimi on Hopscotch. Ponien nimeämis-systeemissäni ei ollut mitään logiikkaa. Osalla on alkuperäisistä nimistä väännetyt englanninkieliset nimet, joidenkin nimi on suomennettu versio, osan nimi liittyi pepun kuvioon ja osan nimi on ihan tuulesta temmattu random sana. :) Suosittuja kaveripiiriissäni olivat -ar ja -ainen -päätteiset nimet, kuten Pisarainen, Rusotar ja Varjotar.
Tootsien tyttäret olivat meriponi Tähtisilmä ja yksisarvinen Rusettiina. Rusettiina oli hieman ylimielinen lapsi, olihan hänellä prinsessa-status. Meriponi-siskonsa taas oli lempeä ja rauhallinen.
Oranssi Piparminttu oli iloinen, eloisa ja kekseliäs neiti. Se oli mukana lähes kaikissa leikeissäni. Ehkäpä samaistuin Piparminttuun ja koin sen jonkinlaisena alter-egonani..? :) Joka tapauksessa tykkäsin siitä hirmuisesti. Niinkuin koko Rainbow Pony -sarjasta, johon se kuului.
Piparmintun tytär Heart oli turhamainen ja hieman pikkuvanha lapsi. Se piti itseään Omenalaakson sievimpänä varsana ja sen mielipuuhiin kuului peilin edessä keimailu.
Kimaltava Unikuu oli mielestäni yksi kauneimpia ponejani. Tykkäsin sen värimaailmasta aivan erityisesti. Ja kappas - tämä mieltymyshän on havaittavissa vielä tänäkin päivänä - violetti ja kulta on lempiyhdistelmäni silmämeikissä. ^_^ Unikuu oli ujo ja hiljainen, sillä ei useinkaan ollut merkittävää roolia leikeissäni.
Tytär Kuutamotähti edustaa erityisen siroa Keijuponien lajia. Se oli herkkä ja helposti itseensä ottava varsa. Se oli kuitenkin Keijuponeille ominaisesti hyvin viisas ja sillä oli taianomaisia erityistaitoja mitä muilla pikkuponeilla ei ollut.
Sateenkaarella kävi tuuri - hän oli yksi harvoja Omenalaakson naisia, joiden onnistui saada itselleen mies..! ^_^ Siippa Loiske tosin oli vähän vässykkä ja vaimonsa tossun alla. Lahjakas Sipsu-tytär harrasti balettia ja piti laaksolaisille usein tanssiesityksiä.
Lempeä ja vaatimaton Omena-poni viihtyi keittiössä. Se vastasi talon ruoanlaitosta ja rakasti erityisesti valmistaa hilloja. Sillä oli naapurilaaksossa poikaystävä nimeltä Tii-Pii.
Pikku-Omenainen oli niin nuori (minun ikämääritelmässäni noin 6) ettei se juuri ollut mukana leikkien juonenkäänteissä. Se oli rauhallinen ja kohtelias lapsi, joka lähinnä tarkkaili toisia.
Räiskyväluonteinen Karamelli oli kotoisin Texasista ja hämmästytti Ponimaan miespuolisia pysymällä sinkkuna. Se ei langennut yhdenkään miehen lirkutteluihin.
Karamellin tytär Kihara oli utelias ja vallaton pikkuinen. Se saattoi karata lastenhuoneesta ja aiheuttaa koko laaksoon hätätilan, kun sitä ei löydetty mistään.
Liljan ja Vikin perhe oli leikeissäni eniten mukana. Vikki oli varsinainen casanova - ainakin ennen erään toisen, naimattoman miehen saapumista Omenalaaksoon. Vaimonsa Lilja oli turhamainen kaunotar, joka ei välittänyt miehensä syrjähypyistä.
Tytär Yllättäjä oli hyperaktiivinen tapaus, joka pisti nenänsä - tai siis turpansa - kaikkialle. Se vakoili systemaattisesti vanhempiaan ja tiesi kaiken näiden liiton kiemuroista. Välillä se myös läksytti isäänsä tämän naissuhteista.
Jätskin puoleen käännyttiin, kun tarvittiin neuvoa. Tootsien ohella sitä pidettiin laakson Järkenä. :) Se oli ylväs ja vähän etäinen, ja monet saattoivat vähän pelätäkin sitä.
Jätskin meriponi-tytär Meritähti oli kaikille kiltti ja ystävällinen, ja tunnettiin taidoistaan riitojen sovittelijana.
Selvästikin Elumen-kampaajalla käynyt sirpakka Mansikka kuului Omenalaakson pirteimpiin persoonallisuuksiin. Se oli myös yksi suurimpia suosikkiponejani ja oli mukana lähes kaikissa juonikuvioissa. Mansikka seurusteli ystäväni Milin Aarre-ponin kanssa, mutta kyllä sillä oli sutinoita omenalaaksolais-miestenkin kanssa... ;) Mansikkaa olisi saattanut jopa pitää hieman kevytkenkäisenä... :D
Mansikan kaksostytöt Milli ja Minttu olivat myös paljon mukana leikeissä. Tämä oli poikkeuksellista, sillä pääsääntöisesti koin vauvaponit vähän tylsempinä leikkien kannalta. Siniharjainen Milli oli kaksosista vilkkaampi ja taisi olla joskus mukana karkuretkillä Kiharan kanssa. Vaaleaharjainen Minttu oli hieman yksinkertainen eikä sillä aina oikein "leikannut". :)
Sympaattinen sydänkuvioinen Hertta on kaikkein ensimmäinen ponini! (Kerroin Hertasta enemmän ensimmäisessä Suuressa Ponipostauksessa, se on Kreikassa valmistettu keräilyharvinaisuus.)
Varsat Nuppu ja Kuutamoinen puolestaan ovat ensimmäiset lapsiponini - tai noh, Kuutamoinen oli oikeasti siskoni lelu, mutta karusti omin kaikki sisartenikin ponit itselleni...! :p Lukutoukka Nuppu tykkäsi briljeerata yleistiedoillaan. Se tunnettiin reiluna ja fiksuna pikkuponina, jolle aikuiset usein uskoivat luottotehtäviä. Kuutamoinen taas oli ujo ja vetäytyvä, eikä uskaltanut koskaan sanoa omaa mielipidettään.
Rainbow Pony -sarjan Varjotar oli mielestäni kaikkein kaunein ja ihanin ponini. Olin onnesta lytyssä kun sain sen..! Minusta sen värit ja kuviointi olivat jotenkin aivan täydellisen harmoniset... Varjotar oli salaperäinen ja omalaatuinen poni, se antoi itsestään ujon ja hiljaisen kuvan mutta osoitti tarpeen tullen temperamenttia. Se oli myös tunnettu älykkyydestään ja taiteellisuudestaan. Kaikki laakson miehet olivat siihen lääpällään.
Tytär Rusotar oli hassutteleva, vähän höpsö pikkuinen, joka ei monen mielestä ollut kovin tullut äitiinsä.
Kirsikka, Lolli ja Vilkku kuuluivat Hertan perheen ohella laakson ensimmäisiin asukkaisiin. Kirsikka rakasti järjestää juhlia ja viihtyi paljon keittiössä Omenan kanssa kokkailemassa herkkuja. Luonnollisestikin kirsikkapiirakka kuului sen bravuureihin..! :)
Aviomies Lolli oli rehti ja rauhallinen tapaus joka ei paljon pitänyt meteliä itsestään. Vikki yritti välillä houkutella sitä hamejahtiin, mutta Lolli pysyi uskollisena vaimolleen - ja sille yhdelle sallitulle liiton ulkopuoliselle tyttöystävälle...! ;)
Vilkku oli Nupun paras ystävä, ja yhdessä Yllättäjän kanssa ne muodostivat Omenalaakson touhukkaimman kaveriporukan. Nämä kolme olivat eniten mukana leikeissä. Yleensä juoniin liittyi aina jotain konflikteja prinsessa Rusettiinan kanssa.
Tuoksuva, kiharakutrinen Jasmiini oli Karamellin sisko, ja saapunut myöskin Texasista. Se oli hitusen hienohelmainen ja monien mielestä vaikeasti lähestyttävä. Muistan, että pidin Jasmiinia vähän kömpelön näköisenä, mutta koska sillä oli niin kaunis väritys ja upeat korkkiruuvikiharat, tein siitä leikeissä kaunottaren joka aiheutti välillä suuria mustasukkaisuusdraamoja.
Jasmiinin kaksostytöt Lila ja Rosa olivat nuorimmat lapset Omenalaaksossa. Muut eivät usein huolineet niitä leikkeihin mukaan, kun ne eivät muka osanneet mitään kun olivat niin pieniä.
Niin.... tämä "sallittu liiton ulkopuolinen tyttöstävä".... :D Koska miespuolisia poneja oli niin vähän, keksimme ystävieni kanssa (varsin sovinistisen) säännön, jonka mukaan miehillä sai olla yksi tyttöystävä vaimon lisäksi. Tämä mahdollisti sen, että naimattomat naiset saivat nekin välillä seurustella. :) Sääntö loi tietysti myös mehukkaat puitteet kolmiodraamoille....
Yksi pariskunta tapaili aina salaa hotellihuoneessa, joka rakennettiin kirjahyllyyn.
Omenalaaksossa asui vain yksi naimaton mies, Soave (tuo pinkki äijä suurimmassa sydämessä :)). Se tietysti heilasteli vähän jokaisen kanssa.
Ponimiehet kävivät myös baarissa. Ponipäiväkirjaani olen 9.7. 1989 kirjoittanut, että kaverini Anun poni Polle "joi yhteensä 11 tuoppia olutta eikä tullut humalaan". :D
Piparminttu seurusteli vakituisesti Lollin kanssa, mutta Vikin magneettinen vetovoima sai senkin välillä kurkkimaan "naapurin tontille"...
Nössö-Loiskekaan ei jättänyt tyttöystävä-sääntöä hyödyntämättä... ;) Kaikkien tavoitteleman Varjottaren seurassa se saattoi kokea olevansa vähän miehekkäämpi kuin hellapoliisi-Sateenkaaren kanssa kotioloissa. :D
Poni-Kauniit-ja-Rohkeat...
. . .
Leikin poneilla aika vanhaksi saakka, varmaan 11-vuotiaaksi. Jotenkin minusta tuntuu, etteivät sen ikäiset enää leiki nykyään... Taitavat jo käydä jossain diskoissa ja seurustella! :D Ehkäpä minä olen niin lapsellinen vielä 3-kymppisenäkin kun leikki-ikäni jatkui niin myöhään..? :P
Loppukevennyksenä Omenalaakson tiedot -vihkoon kirjattu äitini mielipide poneista:
Kuka muistaa vielä omia leikkejään? :) Kumpaan leiriin kuuluitte - ponit vai Barbit? :)
143 comments on “Suuri Ponipostaus Vol. 2 - Omenalaakson väkeä”
Jaa vähänkö tunnen itseni vanhaksi...
En kuulu poni-porukoihin, koska niitä ei silloin vielä ollut, kun olin vaaditussa iässä. Vanhin lapseni taasen omisti (tämäkin imperfektissä.. :O) jonkun ponin, jotka eivät leikkimisiän päätyttyä todellakaan olleet tuossa kuosissa kuin sinun ponisi. :)
Voi että, miten ihana postaus! <3 Tulin niin hyvälle mielelle! :D Itsekin innostuin etsimään omat ponini, jotka ovat siis Pretty Puff, Highlights ja Suprise Twins!
Poneilla leikin aikanaan aika paljonkin, erityisesti siinä 5-6-vuotiaana. Sen jälkeen barbit ja erityisesti koiralelut alkoivat kiinnostaa enemmän.
Voi apua, miten tiukat säännöt sun leikeissä on ollut jo pienenä:) Aistinko jotain tulevaisuuden tilastofriikkiyttä...
Mullekin on ollut poneja läjäpäin. En kyllä muista ponileikeistä kamalasti. Jotenkin ei ole jäänyt mieleen, että meillä olisi ihan tuollaista Kauniita ja Rohkeita ollut. Tosin ihan yhtä hyvin on voinut ollakin, ei se kai silloin lapsena ole tuntunut kummalliselta...
Muistaakseni mun poneilla ei kylläkään ole ollut mitään leikistä toiseen pysyvää persoonallisuutta, vaan "roolit" ovat vaihtuneet leikin mukana.
Mä leikin kyllä myös barbellakin. Usein vielä kaikilla sekaisin. Mulla oli sellainen valtavan suuri barbitalo (pienenä se tuntui siltä, ei varmaan oikeasti ollut niin mielettömän iso kuitenkaan;)). Siellä asuivat usein kaikki poneista ja barbeista muovieläimiin ja veljen turtleseihin, merirosvoihin ja prätkähiiriin.
Pikkuveli on (iällisesti) lähin sisarukseni ja leikimme hänen kanssaan paljon pienenä. En tainnut olla kovin tyttömäinen tyttö. Mulla oli myös paljon autoja kiipeilin puisssa. Ilmeisesti en ollut kovin taitava, koska rikoin aina kaikki ulkovaatteeni...
Muistan että yksi kaverini halusi leikkiä barbeilla Nummelan ponitalli(?vai mikä sen kirjasarjan nimi oli) tapahtumia. Siitä ei ikinä tullut mitään, koska tämä kaveri halusi pysyä tiukasti käsikirjoituksessa, mutta minä en ymmärtänyt moista rajoitteisuutta, että piti "leikkiä" joitain tiettyjä tapahtumia.
Oikeasti tajusin sen vasta nyt! Hän olisi halunnut "näytellä" barbeilla kirjan tapahtumat ja on varmaan ahdistunut tosi paljon, kun minä en ole osannut leikkiä niin tiukkojen sääntöjen puitteissa. Ihme, ettei ymmärretty toisiamme ja ystävyys lakkasi olemasta...
Meillä on ollut tosi iso lastenhuone, jossa barbitalo, ponitalot, autotallit, legot ymv ovat kaikki muodostaneet ison "kaupungin". Ja kaikki ovat saaneet leikkiä samaan aikaan. Tosin ei me kai aina pikkuveljen kanssa toimeen tultu, vaikka nyt tuntuukin siltä. Sen sijaan siskon kanssa ei leikitty pienenä, kun ikäeroa oli selvästi enemmän ja hän vaan rikkoi kaikki lelut...
Oih! Eipä voi kuin ihastella kuinka upeassa kunnossa ponisi ovat lapsuudesta säilyneet! Ja kuinka paljon sinulla on ollut poneja! (:
Ja kylläpä kreikkalainen Peachy pisti heti silmään!
Voi miten IHANA postaus!! Rakastan My Little Poneja ja löytyipä itseltäni niitä monen monta :) Käsittääkseni ovat vielä äidillä tallessa jossakin, ja ehdottomasti haluan ne joskus osaksi kotini sisustusta.
Mulla ponit eivät seurustelleet eikä ollut mitään tuollaisia miesjuttuja :) Kun ei ollut miesponejakaan... Yleensä leikkien tapahtumat liittyivät johonkin varkauteen, saapuvaan myrskyyn tai vastaavaan toiminnalliseen tapahtumaan, eivät niinkään ponien välisiin suhteisiin. Vaikka toki kaikilla oli omat luonteenpiirteensä :)
Mun kaunein ponini on ehdottomasti yksisarvinen, jonka pohjaväri on lilaglitterinen ja se on kuvioitu kauttaaltaan tähdillä jotka hohtavat pimeässä :)
Ihania! <3 Miten ihmeessä olet saanut pidettyä harjat ja hännät noin hienossa kunnossa? Minulla on muutama vanha poni, ja suurimmalla osalla karvat yhtä hamppusotkua!
Enemmän kyllä leikin muksuna barbeilla, ja pakko oli saada tosiaan se miesbarbikin, että sai jotain suhdekuvioita kehitettyä. Ja miesbarbi oli aina MacGyver ;D
En koskaan avannut ponien tehdasvalmisteisia kiharoita, minulle oli tosi tärkeää että ponit säilyvät tiptop-kunnossa. :) Niiden ponien, joilla ei ollut valmiita kiharoita, harjaa ja häntää pesin ja hoidin säännöllisesti shampoolla ja hoitoaineella.
Eikä! Minäkin olin pienenä hyvin tarkka leluistani ja en kohdellut heitä kaltoin koskaan, mutta juuri ponien ja barbien "pakkaus kampaukset" oli pakko avata jonkun ajan kuluttua :D
Barbit ehdottomasti. Meillä oli kans vakkari nimet ja perheet barbeilla naapurin tytön kanssa. Muistan myös edelleen perus leikit ulkoo, sekä tietty kaikkien nimet ja perhesuhteet. Me leikittiin kans 12-vuotiaaks asti, kunnes sit yläasteelle siirtymisen myötä ei enää voinu (vaikka olisin kyllä vieläkin halunnu).
Ihania! Minulla tuo leikki-ikä ei olekaan niin kaukana ja välillä tekee vielä mieli palata hevosten ja nukkejen äärelle.
Olin sekoitus kaikkea siskoni kanssa; barbit, vanhat kirppikseltä ostetut MLPt, turtlesit, Schleich eläimet joita yhä löytyy, muut muovielukat, baby bornit... En tarkalleen rajannut siskoni kanssa millä leikittiin, kunhan oli jotain jolla saatiin mielikuvistusta kehitettyä! :)
Kuten joku aikaisempi kommentoija, mäkin leikin tiettyjen kavereiden kanssa poneilla ja tiettyjen kanssa barbeilla. Mulla oli sellaisia istuvia poneja kaksi - ne tuntui silloin ihan kummallisilta (ehkä suurimmaksi osaksi siitä syystä, ettei kellään kaverilla sellaisia ollut) - mistä lie mulle ilmestyivätkään.
En ollut niin vihkiytynyt asiaan, että olisin tiennyt noista meriponeista. Sinänsä hauska, sillä meidän leikeissämme ponit olivat laivassa (itse tehty laiva mustasta muovisesta laatikosta)! Ehkä istuvien ponien piti päästä tasa-arvoiseen asemaan muiden ponien kanssa ja laivassa ei kukaan voinut laukata :)
Oo, sulla oli molemmat...! Niitä julkaistiin vain nuo kaksi ever! Niiden nimet oli muuten suomennettu Meriliinukka ja Kupliina (tuohon aikaan ponien nimet oli suomennettu osaan pakkauksista...!)
Moi! Minulla oli Omena ja sitten yksi sellainen, jota en tästä löytänyt. Se oli valkoinen pikkuponi sinisellä harjaksella. En muista enää kuviointia. Siinä tuli mukana vaaleanpunainen isohko käsilaukku, joka oli tavallaan sen ponin koti. Vitsi se oli hieno....
Minä leikin sekä barbeilla että poneilla lapsena. Barbeilla "leikin" varmaan vielä ainakin seiskaluokkalaisena, vaihdoin ja yhdistelin vaatteita ja tein kampauksia.
Minulla on jouluaiheinen hopscotch poni ja se sai esittää ainoata miespuolista ponia leikeissä, minusta se oli sellainen nätti poika.
Ihania poneja sinulla.:)
Aivan mahtavia nuo ponien suhdekuviot, itse kuuluin barbieleiriin, mutta noin villejä perhekuvioita ja kolmiodraamoja en muista koskaan leikkineeni :D
Tarkoitin kommentissani että Hopscotchin mallinen ja näköinen, ponini taitaa olla Merry treat nimeltään.
Mullakin on Merry Treat, aivan ihana poni! :)
Voi että! Itse taisin leikkiä enemmän barbeilla, mutta ponit olivat kuitenkin rakkaampia. Omilleen muuttaessani haaveilin vielä vitriinistä, joihin olisin saanut ne nätisti esille, mutta sittemmin alkoi tavaranpaljous ahdistamaan, ja päätin myydä vanhat leluni kirpparilla. En edes suhtautunut siihen kovin haikeasti, mutta kun pakkasin ensimmäistä omaa poniani, niin kyllähän siinä se ostohetki palautui mieleen ja itku pääsi. Kyllä meni kaupaksi, niin barbiet kuin ponitkin! Toivottavasti päätyivät hyviin koteihin :)
Tunnistin välittömästi Omenan, sillä ainakin se löytyi perhepäivähoitajani luota. G1-poneja minulta oli vain pari, nekin kirpparilta ostettuja. Toinen niistä oli ori, mutta se oli joutunut ilmeisesti koiran hampaisiin ja yksi kavioista repsotti pahasti :( Kaikki kaupasta ostetut ponini olivatkin sitten G2-poneja. Niistä pidin kyllä hyvää huolta, ja leikkasin sen tunnistekortinkin sieltä pahvilaatikosta aina talteen. Ponileikeistäni en valitettavasti muista mitään, joten olen kyllä vähän kateellinen :D
Vielä minulta löytyisi joitakin isoja leluhevosia myytäväksi. Pitäisi vain erotella kunkin tavarat erilleen ja askarrella kullekin omat laatikot, jotta ne olisi helpompi myydä kirpparilla. Mukavampi uudelle pikkuomistajallekin, kun kaikki on nätisti ja on jotain avattavaa :)
Oli pakko hakee tuolt ponisivulta kaikki omat (7 kpl) :)
Wow, Hertta on kyllä todellinen harvinaisuus! El Grecon poneja löytyy nykyään ebaystä satojen dollarien hintaan.
Itselläni oli myös valtavasti poneja, mm. ihana violetti istuva Meriliinukka, mutta idioottina teini-ikäisenä menin ja myin kaikki ponit kirpparilla. Nykyään sitten kaduttaa :(
kiitos ihanasta postauksesta! tulin tosi hyvälle mielelle kun luin tätä, tuli ihan omat leikkiajat mieleen :)
Miten niin ponit vai Barbit? Molemmat! :) Hellyyttävää kyllä lukea näistä sun poneista. Toivottavasti nykyään lapset vielä leikkivät eivätkä vain lorvi koneella...
Mä muistan, miten pienenä mummolassa leikin aina tätini vanhalla ponitalolla. Ponileikit olivat heppatytölle ihan parasta. Barbit olivat kotona ja ponit mummolassa, joten aika tasaisesti niillä leikin. Rusotar poni näyttää hyvin tutulta, harmi etten muista mikä kyseisen ponin nimi oli leikeissäni :D Ihailtava ponikokoelma sulla :)
Mulla oli poneja pari, mutta leikin kyllä enemmän barbeilla. Niille tehtiin kirjahyllyyn muutaman hyllyn verran tilaa, jotta niillä oli siellä asunto ja kampaamo ihan vakituisesti.
Mutta poneista - irkkikaverini on myös ihan MLP-hullu, ja nimesi omakasvattinsakin Rusettiinaksi :) http://www.sukuposti.net/hevoset/rusettiina/886268
<3 <3
Minä olin myös poni-tyttöjä, mutta valitettavasti ponejani ei ole säästössä. Ehkä säästämme 10-vuotiaan tyttäreni ponit. Kävin juuri katsomassa tyttöni ratsastusta ja iloitsen suuresti nykyisten heppatyttöjen kunnianosoituksesta My Little Ponyille: ponien pehvan karva on saatettu ajaan "kerroksittain", jolloin siihen muodostuu kuvio. Tänään oli juuri ihanalla beigellä ponilla sydän toisessa kankussa <3
Oi kuinka sympaattista! :)
Olen sanaton.
En muista leikkineeni itse juuri kummallakaan, barbeilla tai poneilla, mutta sanaton olen siitä miten valtava mielikuvitus ja intohimo sinulla on jo lapsena ollut johonkin tiettyyn asiaan. Vau, ihailtavaa! :)
Mä jäin vaan ihmettelemään, että miten ihmeessä noista poneista erottaa sen miespuolisen :D? Mun silmään ne näyttää kaikki samanlaisilta. Tietty kuvassa ei ehkä näe kaikkia yksityiskohtia mutta ei ne kovin maskuliinisilta vaikuta :)
Ihailen myös tuota tarmoa, millä olet leikkinyt. Ja tuota, että olet tajunnut kirjata asioita ylös. Siis perhekuvioita ja suhteita. Niin ihailtavan järjestelmällistä :). Minä leikin aikoinani (myös aika vanhaksi) barbeilla mutta ei olisi tullut mieleen kehitellä noin tarkkaa maailmaa niiden ympärille. Oon ehkä liian käytännöllinen.
Tosin en tiedä miten tuo menee noiden brändienkin osalta. Liittyykö poneihin eri ajatusmaailma jo lähtökohtaisesti? Jotenkin tuntuu, että barbeja vain oli eikä niillä ollut mitään selkeitä identiteettejä. Tai toki oli jotain hääbarbia tai tähtiloistebarbia mutta tuntui, että ne "identiteetit" liittyivät vain vaatteisiin.
Niillä on jaloissa karvaa niinkuin Clydesdalen hepoilla :)
http://www.tunturisusi.com/hevoset/kuva1107.jpg
Mutta eivät ole järin maskuliinisia heppuja eivät..! ^_^
Kyllä poneilla oli mun mielestä tosi vahvasti eri identiteettejä, jo niiden erilaiset taikavoimat tekivät eri yksilöistä lähtökohtaisesti erilaisia "pelinappuloita" leikkeihin. :) TV:n ponipiirretyissäkin poneilla oli selkeästi erilaisia persoonallisuuksia.
Mutta mä olen kyllä varmaan aika poikkeustapaus noine päiväkirjoineni ja ponikansioineni... Se liittyy mun "listapersoonallisuuteen", olen AINA kokenut mieltymystä listata ja kirjoittaa kaikki mahdollinen nippelitieto ylös. Lapsena oli ponipäiväkirjat, aikuisena niinkin friikkejä juttuja kuin hiustenpesu- ja meikkauspäiväkirjat ja luonnollisestikin listat kaikista omistamistani kosmetiikkatuotteista. :D Yläasteiässä minulla oli yhteen aikaan listat jopa siitä mitä kenkiä (!!!!) käytin eri päivinä, ja mitä kynsilakkaa. Ei, en ole ihan terve tapaus. :)
:D
Kiitos muuten näissä kommenteissa (ja varmaan muuallakin) esiintyneestä linkistä "ponien tunnistus" sivulle.
Minulla on yksi kovia kokenut poniyksilö. Olen jostain syystä halunnut tunnistaa tuon ponin. En tiedä miksi, en mä muidenkaan oikeita nimiä tiedä. Ehkä siksi, että se erottuu muista kuvioinniltaan ja on raukka niin kärsinyt. Lienee ollut myös ensimmäinen poni, mitä olen saanut. Jos joskus kaivan ponit esiin, tarvitsee tuo yksilö uuden hännän ja harjan.
Tuon sivuston kautta löytyi, poni onkin samaa perhettä Varjottaresi kanssa:)
Kukakukakuka? :)
G1 Rainbow ponies Windy. En tiedä, mikä on suomeksi. Täytyy varmaan viedä raukka tohtorille. Eikös jotkut niitä Suomessakin korjaa.
Windylle ei ole tietääkseni virallista suomennosta - ellei hän sitten esiintynyt piirretyssä sarjassa :) Siinähän kaikkien nimet suomennettiin.
Ei varmaankaan esiintynyt. Mä en muista kamalasti katsoneeni sitä tv sarjaa kylläkään. Voi olla, että olen ollut vielä liian pieni, silloin kun sitä on esitetty...
Mietin jo silloin ekan ponipostauksen yhteydessä tuota Herttaa. Ihan kuin meillä olis ollut samanlainen! En ole kyllä ihan varma. Voi myöskin olla, että se oli lemon drop poni...
Molempia meilla kuitenkin oli enemmän kuin yksi, ja jommasta kummasta toinen oli sellainen kummallisen värinen versio. Mä olin aina ajatellut, että se on feikki tai "haalistunut auringossa", likainen tai muuten huonosti pidetty. Se poni oli vähän myöhemmin saatu jostain (tai kirpparilta?) enkä muistaakseni tykännyt siitä, kun se oli rumemman värinen...
Ei tullut mieleenkään, että ponihan on tosiaan varmasti jo alkujaan ollut eri värinen. Voi olla, että se oli lemon drop poni kuitenkin. Sehän taisi tulla ponitalon mukana?
Innostuin kyllä tästä postauksesta ihan kunnolla. Kävin jopa huutonetissä ja ebayssa selailemassa;) Voi kun olisi tilaa poneille (myös niille eläville, hihii:)). Mun poneja on kyllä tallella äitillä tai isällä, pitäisi varmaan selvittää missä...
Saattaisi siis olla tuollainen krekuponi, nehän ovat hieman eri värisiä kuin "alkuperäiset" ja tunnettuja mm. siitä, että pepun kuvio "vuotaa":
http://www.freewebs.com/unicornucopiamlp/collectorspose.htm
Hihii! :D Varo vaan, poinit voi viedä mukanaan... ^_^ Mä olin yhteen aikaan aivan koukussa selaamaan eBayn ponitarjontaa, ja tiedän että helposti koukkuuntuisin uudestaan jos vain päästäisin itseni sinne... Mutta olen tyytyväinen nykykokoelmaani - onnistuin hankkimaan ne ponit jotka halusin lapsuuden jälkeen joten yritän pysytellä poissa noilta huutissivuilta... Kun on näitä koneelle sitovia harrastuksia jo muutenkin..! ^_^
Joo, no tällä hetkellä ei onneksi ole kunnollista paikkaa poneille. Että ehkä alan haalia niitä vasta tilan salliessa. Tahtoisin kuitenkin laittaa ponit esille, jos moisia keräilisin:)
Sain sentään selvitettyä lapsuuden ponieni nykyisen olinpaikan. Ja meinaan käydä tarkistamassa, paljonko, millaisia ja missä kunnossa ovat...
Ihania suhdekuvioita! Tässähän jää Salkkarit ja Emmerdalet ihan auttamatta kakkosiksi.
Mulla oli pienenä sekä poneja, että barbeja. En oikein osaa edes sanoa, kumpaan leiriin kuuluin. Poneilla ehkä leikin enemmän, berbien kanssa pidin vain muotinäytöksiä. Mutta huomasimpas tuossa, että Milli ja Minttu näyttävät kovin tutuilta... :)<3
Hei, tosi hauskaa oli lukea tätä :) Mulla oli lapsena tuhottomasti poneja ja barbeja, mutta sitten teininä piti jossain "aikuistumis" villityksessä myydä kaikki :/ Mulla oli ainakin Flower bouquet ja Pony bride ja sellainen vauveli, joka kasteli vaippansa :D Meriponitkin on kovin tuttuja, mutta ne saattoi olla kaverin. Muista ei olekaan juuri mitään muistikuvaa, mutta paljon niitä oli.
Olen nyt viimeaikoina katsonut sitä uudehkoa MLP Friendship is magic tv-sarjaa, ja sehän on minusta yllättävän kiva.
Voi että! :D Mulla oli vaan muutamia poneja, mutta ehdoton suosikki oli yksi valkoinen hääponi. Sillä oli jotain sormuksia pitäviä lintuja kankussaan ja se oli niiiiin kaunis.
Ehkä paras blogipostaus, jonka olen ikinä lukenut! :D
Ponit ovat otettuja kunniasta! :)
Ehdottomasti barbit!
Mulla on vieläkin kotona barbiasuntoauto ja barbeja, joilla 8v kummityttöni (ja siskonpojat 6 ja 1,5v leikkivät ;))!
Viimeksi kummityttö sanoi: "hei, näillä on samat vaatteet kun viimeksi! Etkö oo leikkiny näillä?!!!"
:P
Teimme myös pöydästä muotishow runwayn, barbeille tuplavaatteet ja koristelimme taustan. Täti soitti iphonesta musiikkia, kuvasi kameralla ja vaihtoi vaatteita, kun kummityttöni juonsi ja esitteli :) hauskaa!
Toiseen postaukseen kommentti: kyllä kirjoiteltiin kirjevihkoja kavereitten kanssa. Muistelen että kolmoselta seiskalle (ehkä).
Meillä oli tehtäviä, kuulumisia, poikahuolia (ai, no ehkä jopa kasilla sit vielä ;))
Muistelen että yhden javerin kanssa kirjoitettiin ihan höpöjuttuja mitä ois muka tapahtunu ja yritettiin aina et pojat, joihin olimme ihastuneita, varastais vihon. Ja lukis sit mitä upeeta ollaan tehty. (Kröhöm, nää upeat jutut oli tyyliin kahvilassa käyntejä toisten poikien kanssa...what?!!)
Ja vielä siihen 2013 suosituimpaan postaukseen, että yks Karkkipäivän suosikkipostauksiani kautta aikojen on ollut Köyhä postaus. Se oli mielenkiintoinen ja levisi muihinkin blogeihin.
Aloin viime vuonna pitää budjettia ja vaikka olen säästäväinen rahankäyttäjä (no, pakko olla kun tulot olleet niin pienet opiskeluaikana ja silti oon halunnu matkustaa), niin kylläpä budjetinpito paljasti yllättäviä rahareikiä!
Jollain tasolla myös kamala, mutta super hyödyllinen kokemus!
Huomasin nyt jälkikäteen että menoja erittely: ruoka, laskut ja muu osioihin on näin jälkikäteen hankala, kun Muut osiossa on niin paljon kaikkea, että on vaikea erikseen nähdä mihin rahaa meni vuodessa (tai eri kuulausina).
Ajattelin oisko sulla neuvoa tähän asiaan?
Mietin esimerkiksi olisiko liikunta ja/tai harrastusmenot hyvä erottaa Muista (apteekki, lahjat, ostokset, leffat jne)?
Ja vielä alkuperäiseen aiheeseen: mulla on jäljellä tuo Mansikkaponi mikä sullakin on ja ehkäpä tuon Kirsikan sukulaisponi. Se tuoksuu, mutta on muistaakseni eri värinen ja kuvioinen. (Pitää penkoa vanhempien luota)
Jäinkin pohtimaan missä muut ponini ovat, kun en muista lahjoittaneeni niitä. Ne varmaankin menivät mökkipalossa 90-luvulla.
Onneksi nuo kaksi jäi muistoksi :)
Ostin juuri kirpparilta my little pony lautasen, kai ihan fiilistely mielessä :)) 1986
(Mutta kuten sanon olin barbityttö, että ehkä annan lautasen kummitytölle ;))
Mahtis postaus! Upeeta miten oot jaksanu tehä listoja!! :)
Moi LA! Sopiiko että vastaan tähän huomisen aikana paremmalla ajalla? :)
Minusta kuulostaa ihan hyvältä idealta erottaa liikunta- ja harrastusmenot Muista. Ostokset, leffat ja lahjathan ovat sellaista ylimääräistä josta voi helposti karsia, mutta liikunta ja muut harrastukset (jos nyt siis jotain shoppailua ei laske harrastukseksi :D)) ovat tärkeitä ja niihin on minusta olennaisempaa budjetoida rahaa kuin "viihde"harrastuksiin kuten ravintolat ja leffat.
Tsemppiä budjetin pitoon! :) Minua se on auttanut todella paljon järkeistämään rahan kulutustani.
- Kiva oli kuulla kommenttejasi poni- ja kirjevihkojuttuihinkin! :)
Hehheh, tää oli hauska..! :D ^_^
Kiitos vastauksesta! :)
Ajattelin että budjetissa olisi liikunnalle kuukausiraha, viikottaista liikuntaa varten. (Tai kuukausittaista ;))
Ja laskin kuinka paljon rahaa käytin viime vuonna muutamaan tanssiworkshoppiin. Ja jaoin summan koko vuodelle ja säästän erikseen näitä extra liikuntamenoja varten, niin ne eivät niin rasita kuukausibudjettia.
Tässä vuoden mittaan näkee toimiiko se :)
Hei jess!! Saippua-ooppera jatkuu! Mitkä valinnat pääosiin!! :D
Sulla on aivan ihana ponikokoelma! ^.^ Noi on niin hyväkuntoisiakin. Mulla on myös vanhat ponit tallella (kaikki G1:stä) jotka laitoin tän postauksen innoittamana vihdoinkin vitriiniin näytille. :D Mä oon myös pitänyt hyvää huolta poneistani ja ne on tosi hyvässä kunnossa, paitsi kaksi pientä yksisarvista (jotkin kaksoset, en oo saanut selville tarkalleen että mitkä ne on!) jotka on erittäin kovia kokeneita. Taisivat olla ekat ponit mitä siskon kans saatiin. Ne vois tietty jotenkin kunnostaa, harjakset "rerootata" tj...
Jei! :)
My Little Ponyt<3 Harmi kun mulla on niitä vain kaks kappaletta. :( Pienenä yleensä leikin Barbeilla, eikä mulla ollut yhtään Ken nukkea. :< Kaikki mun Barbiet joutu seurustelemaan Mikki Hiiren kanssa. :D Muistan kun yks mun lempileikki oli sellainen, että Barbie oli menossa juhliin mutta väsähti siinä matkalla jonnekkin puun juurelle niin Mikki Hiiri tulee paikalle ja rupeaa vain pussailemaan sitä nukkuvaa Barbieta... Barbie herää siihen kauhistuneena mutta sitten innostuukin siitä pussailemisesta. Ööhh.
*rrrreps* Päivän - ei, viikon paras stoori! ^_^
Ihania poneja ja tarinoita sinulla! :D Minäkin pidin ponileikeistä todella paljon, omistin niitä tosin vaan viitisen kappaletta, mutta kyllä ponit on mun leikeissä kaikki barbiet ja bratzit yms. aina voittaneet!
Tuosta "liian vanha leikkimään" kohdasta tulikin mieleeni, että olen itse siis 1996 syntynyt tyttö ja leikin nukeilla ja poneilla 14-vuotiaaksi asti tosin sillon en leikkinyt niillä enää kovin usein. Kyllä sain kuulla lapsellisuudestani aika paljon ja pidinkin sen aika salassa noin 10 ikävuodesta eteenpäin. Onneksi oli samanhenkisiä kavereita jotka tykkäsivät kanssa leikkimisestä vielä yläasteen alkupuolellakin :)
Nyt olen 17-vuotias ja pitkään säännöllisen epäsäännöllisesti jatkunutta nukkekotiharrastustani pidetään lapsellisena toisinaan, vaikken niillä ole useampaan vuoteen varsinaisesti "leikkinyt" :D
Ihana! <3 Minusta leikki-ikä saa jatkua just niin kauan kuin ihminen kokee haluavansa leikkiä! ^_^ Aikuisuutta kyllä sitten riittää, ei pitäisi olla mikään kiire "aikuistua".
Voi ihanaa että sait tämän postauksen tehtyä! Olen lukenut nuo edelliset kymmeniä ja kymmeniä kertoja, ja tätäkin tulee luultavasti luettua vähintään sama määrä.
-Ensinnäkin haluan kehua sinua siitä, että olet osannut säilyttää ponisi nätteinä ja mallikelpoisina kaikki nämä vuodet! Siihen ei moni pysty. Tästä postauksesta oikein huokuu se kuinka rakastat ponejasi♥
-Toiseksi haluan sanoa että ihan mahtavat luonteet ja perheet olet luonut, nimistä puhumattakaan :D! Taisi olla ihan kunnon juonen käänteitä ja upeita seikkailuja Omenalaaksossa. Kyllä noiden kopukoiden kelpaa kun ovat saaneet tollaisissa leikeissä aikansa viettää ja näin 'eläkeellä' ollessaan niitä silti arvostetaan. Tälläistä lisää ihmisiltä! Säästäkää ja varjelkaa lapsuutenne leluja!
- Kolmanneksi vielä se, että kyllä mun nyt täytyy myöntää että ihailen sua, sun poneja ja ihan kaikkee poniharrastukseen (mutta myös meikkaamiseen) liityen! Kuten jo aikaisemmin oon sanonut, sinä sait mut keräileen poneja, ja en voisi olla onnellisempi! Ponien keräily on parantanut mun itsetuntoa ja lievittänyt masennusta, ihan vaan sillä, että ponit on pirteän ja iloisen näköisiä, miksen siis minäkin olisi. Kiitos todella paljon, että jaksat kirjoittaa tälläisiäkin postauksia.♥ Materiaalin ei pitäis tuoda näin paljon onnea, mutta minkäs sille voi, ponit on vaan niin ihania :3.
Kuulostan varmaan ihan hullulta. :D Toivottavasti sait jotain selvää, ja jos joskus vielä haluat poneista postata niin saat tämän tytön todella onneliseksi. Olisi kiva kuulla esimerkiksi että missä säilytät ponejasi :).
Ihanaa talven jatkoa Sanniseni ^^!
- Tia
Piti kaivaa omatkin ponit tuolta strawberryreefistä. :) Mulla omat oli näköjään molemmat romance-poneja, toinen lila ja "ujo" Love Story ja toinen valkoinen ja "ylväs" Love Letter. Oisin ihan hirveesti halunnu vauvaponin, mut en ikinä saanu. :(
Lapsena minunkin leikeissä Shaggy (Nalle) oli Caramel Crunchin (Tuoksu) lapsi, mikä sattuma :D Ne olivat ainoat G1-ponit. Caramel oli myös kaikkien muiden ponien äiti. Poneja ei ollut kovin paljon. Leikin lapsena eniten varmaan Bratzeillä ja Ainu Ensipupuilla ainakin 11v. asti, jonka jälkeen se muuttui keräilyksi. Bratzeillä leikin vielä senkin jälkeen, yläasteelle asti muistaakseni. Yläasteella aloin kai keräillä Bratz-nukkeja. Keräilen kaikkia noita edelleen nyt 18-vuotiaana.
..itse en saanut lapsena yhtäkään ponia :D Ehkä siitäkin syystä hivenen huimaa nuo sinun..
En kuitenkaan IKÄNÄ kaivannut poneja tai muitakaan leluja vanhempana. Niin sallittua ja harmittomia kuin keräilyharrasteet ovatkin, niin hieman hämmentävää se on (kuten elokuvissa se nukkejen täyttämä huone ja niiden omistaja) :))
Tuo tosiaan vähän hätkähdytti, että miten olit lyönyt lukkoon kaikki roolit noille poneille. Itselleni tärkeitä olivat barbit, ja heidän osajako näytelmässä muuttui aina joka leikissä, ainakin hieman. Mutta jännää on se, että barbin ulkonäkö kyllä jotenkin vain saneli sitä, millainen luonne barbilla oli ei vain yksittäisessä leikissä, vaan kautta linjan. Joku oli kiltin näköinen ja puhdassydäminen nainen, toinen taas koppava ja kieroileva. Käsitys barbin luonteesta lukkiutui mielessäni aina siinä hetkessä, kun barbin pakkauksessaan ensimmäisen kerran näin.
Tässä olen muuten miettinyt päiväkirja-asiaa, kun se tämän postauksen ja postaukseen jätettyjen kommenttienkin yhteydessä on taas tullut esiin. Ja sattuipa käteeni tässä vielä pari päivää sitten sellainen kirjakin, missä vanhat ihmiset kertoivat, mitkä asiat heitä kaduttavat, ja yksi niistä oli päiväkirjanpidon laiminlöyminen. Itseasiassa minua harmittaa juuri nytkin, että en kirjoittanut esim. parin päivän takaisia mietteitäni ylös. Sehän siinä on, kun ne tuntuvat niin latteilta monesti, että niitä ei viitsi laittaa ylös, mutta joskus niihin voisi kuitenkin olla mukava palata. Pitäisi ryhdistäytyä, mutta kun on aika kova kynnys kirjoittaa päiväkirjaakin...
Kyllä mulla oli ihan sama juttu ponien kanssa; luonne määrittyi ulkonäön (ja värityksen) perusteella ja lukkiutui heti kun ponin näki pakkauksessaan :)
Tuli vielä sellainen mieleen, kun mainitsit, että sinulla ponit säilyivät aina tosi hyväkuntoisina, niin itse kävin lapsuudenkodissani ja surukseni huomasin erään pikkupojan leikkineen legoillani siellä. Kaikki oli ihan mullin mallin ja eri pakkausten legot ja legoukot miten sattuu (hiuksia ja päitä siirretty ukkeleilta ja akkeleilta toisille jne). No, eihän tämä mikään maailmanloppu ole, mutta kun pedantti luonteeni olisi halunnut pitää legot näyttelykelpoisina lasivitriinissään, niin nyt ne ovat ihan sekaisin. :( Minkäs sille luonteelleen voi; pitäisi kai iloita, että joku on leikkinyt niillä. Mutta jotenkin vain sitä on lapsuudesta asti yrittänyt varjella lelujaan ulkoisilta hyökkäyksiltä.
Eikö sun legoja ole jemmattu turvaan jonnekin jossa lapsuudenkodissasi vierailevat random-tenavat eivät pääse niihin käsiksi..?
Kyseessä on eräs äitille ja isälle läheinen pikkupoika, joka haluaa leikkiä kaikilla talosta löytyvillä leluilla ja usein vierailevana tähtenä hän kyllä tietää, mitä kaikkea meillä on. Saahan niistä aika mukavan legokaupungin + pikkuautojakin ihan mukavasti. Barbit hän kylläkin jättää rauhaan. :) Mutta minulle oli tärkeää pitää kaikki Legot alkuperäisinä - siis esim. jossakin pikkutalossa on ne oikeat asukkaat ja oikea auto pihalla.
Milloin uusia ponipostauksia:D? Edellisestä on päälle kolme vuotta. Toivottavasti niitä tulisi vielä lisää!
Aaaw, ihanaa että ponipostauksia kaivataan..! 💜🧡💚
Jos/kun löydän poniaarteilleni sijoituspaikan (esittelytilan..!) uudessa asunnossani, teen taatusti postauksen..! Koko kokoelmaa en laita esille, mutta haaveena olisi saada aina muutamasta ponista koostuva harkittu vaihtuva "näyttely" esille kotiin :)
Joko olis pian aika :D :')...?
Mä en enää näe mihin kommenttiin tämä liittyy. :D (Blogin hallinnassa kun ei näy, mihin kommenttiin vastaat, ja kun postauksessa on 142 kommenttia niin en jaksa käydä kaikkia läpi 🙈)
Mutta veikkaan, että kommentti liittyy johonkin ponipostaukseen, ja joko olisi aika julkaista sellainen. Nyt on kieltämättä ollut niin vähän aikaa poneille, että sen tyyppiset postaukset ovat hiipuneet. 🙁
Voisin tiivistää näin, että moni itselleni tärkeä kirjoitusaihe on harmillista kyllä jäänyt blogista pois sen jälkeen, kun blogin kirjoitus täyspäiväisenä työnä lakkasi. Oli kieltämättä hienoa aikaa, kun sain blogin kirjoituksesta kuukausipalkkaa ja saatoin käyttää kaiken aikani kirjoittamiseen - mistä aiheesta tahansa. ❤️ Nyt kun toimeentulo tulee muista töistä, ei kaikille ihanille kirjoitusaiheille enää ole aikaa.
Ehkä sitten eläkkeellä...? 🦄