Ymppään tänään samaan postaukseen kolme toisiinsa liittymätöntä asiaa. Mutta haetanneeko tuo mittään, niinkuin savolainen sanoisi. Saippuapäivitykset tuskin joka kerta kaipaavat omaa varsinaista postaustaan.
Olen miettinyt eiliseen postaukseen jättämiänne kommentteja ja tilannettani koko päivän.
Tätä hymyä odotellessa...
Kyllä vain siitä on apua kun tarpeeksi moni ihminen sanoo jotain. En esimerkiksi itse, niin hullulta kuin se kuulostaakin, ollut kertaakaan tullut ajatelleeksi että tauon pitäminen voisi auttaa ja on todennäköisesti se ainoa ja oikea ratkaisu tässä tilanteessa. Olen vain odottanut ja toivonut että *itutus menisi ohi ja entinen neutraali, "olis-sitä-parempaakin-tekemistä-mutta-sitten-on-ihan-jees-kun-pääsen-salille" -fiilis treeniä kohtaan palaisi.
Koska niin moni kirjoitti samankaltaisia asioita/ehdotuksia/kysymyksiä kommenteissaan, päätin vastata niihin tässä postauksessa koska henkilökohtainen vastaaminen kommenttiboksissa olisi mennyt toistoksi.
* Sali on tylsää ja aivotonta treeniä, miksi et vaihda johonkin muuhun lajiin?
- Minun "liikuntaprofiiliini" sopii aivoton ja rutiininomaiseen toistoon perustuva treeni johon ei liity kiinteitä aikatauluja. Niin kamalalta kuin se kuulostaa, liikunta on minulle suoritus, ei asia jota lähdetään harrastamaan koska se tuo iloa. Tietysti olisi aivan mahtavaa jos jostain löytyisi laji joka toisi myös iloa ja sitä kautta aivan erilaista motivaatiota, mutta toistaiseksi kaikkiin lajeihin on liittynyt jotain ahdistavaa tai muuta mikä on estänyt sen jäämisen osaksi elämääni.
Minulle sopivassa liikunnassa tulisi yhdistyä seuraavat asiat:
1. Liikunnan "luokse" on päästävä nopeasti ja helposti, harrastuspaikan on sijaittava kävelyetäisyydellä --> bussi- tai automatka saa käynnit vääjäämättä hiipumaan. Tämä karsii hyvin suuren osan paikkakuntani liikuntamahdollisuuksista.
2. Sitä on voitava harrastaa omalla aikataululla.
3. Siinä ei saa olla paljon koreografiaa tai koordinaatiota vaativaa sisältöä.
4. Siihen ei saa sisältyä alkulämmittelyä enempää juoksua.
5. Sen on oltava rakenteeltaan helppoa ja nopeasti omaksuttavaa mutta samalla tehokasta niin että kropassa tuntuu.
Salitreeni sopii kaikkiin näihin kohtiin, siksi siitä on muodostunut minulle ihanteellinen liikuntamuoto.
Parhaimmillaan salitreeni ei tunnu lainkaan ikävältä. En suinkaan ole käynyt kaikkia näitä yhdeksää vuotta salilla kiroillen joka kerta kun pukuhuoneen ovi kolahtaa. Silloin kun sujuu hyvin, treeni tuntuu neutraalilta ja "harmittomalta". Toki aina lähtiessä on olo, että mieluummin jäisi kotiin enkä todellakaan voi väittää että oikein odottaisin salille pääsyä. Mutta treenin sujuessa jälkeenpäin on hyvä ja tyytyväinen olo.
* Mikä niissä ryhmäliikuntatunneissa sitten mättää?
- Pelkään kaikkia koreografiajuttuja ja itseni nolaamista. Minun on hirveän vaikea seurata ohjaajan liikkeitä ja "tehdä perässä", tuntuu kiusalliselta seistä ihmisten keskellä ja huitoa käsillä ja jaloilla vain sinne päin. Ryhmäliikuntatunneissa on monia jotka sisältönsä puolesta kiinnostaisivat, kuten tanssilliset jutut, mutta olen niin pelkojeni vanki että en uskalla osallistua. Muutama kokemus totaalisesta "mää en tajua yhtään miten tässä pitäis tehdä" -noloushetkestä on pitänyt huolen, että kynnys mennä tunneille on kasvanut entisestään. Kun joku sali lanseeraa pienryhmät tukiopetuksella minun kaltaisilleni pelkureille ilmoittaudun ensimmäisenä.
* Entäs uinti?
- En osaa uida. :( Muuten laji sopisi minulle aivan älyttömän hyvin. Olen NIIN kateellinen ihmisille jotka osaavat uida.
* Tai lenkkeily? Lähde ulos ihminen!
- Valitettavasti en tiedä mitään niin ikävää liikuntaa kuin lenkkeily. Mieluummin menisin vaikka sinne step-tunnille nolaamaan itseni kuin yrittäisin lenkkeillä.
* Ala syödä enemmän hiilareita niin jaksat taas nostaa punttia.
- Kuulostaisi muuten järkevältä, mutta olen ruokavaliollani treenannut kaksi vuotta ilman ongelmia. Itse asiassa syön tällä hetkellä paljon hiilihydraattipitoisempaa ruokaa kuin ensimmäisen vhh-vuoteni aikana. Tällä pohjalla minun on vaikea nähdä, miten hiilihydraattien lisääminen auttaisi salijumiin.
* Onko järkevää tehdä jotain, jota inhoaa?
- 'Inhoaa' on ehkä kohdallani liian voimakas sana, mutta kyllä, liikunnan kohdalla ON järkevää vaikka pakottaa itsensä treenaamaan jos vaihtoehtona on se, että istuu perseellään eikä koskaan harrasta liikuntaa. Olen kanssanne (tämänpäiväisten pohdiskelujen tuloksena) samaa mieltä siinä, että juuri salitreeniä ei varmastikaan ole tällä hetkellä järkevää yrittää vetää kun se ei vain suju. Se on siis vaihdettava johonkin muuhun, vaikka se "joku muu" vaatii lähtökohtaisesti myös itsensä pakottamista.
.
Päätin nyt pitää ainakin viikon taukoa liikunnasta kokonaan, ja lähteä sitten hitaasti syöttämään erilaisia liikunnallisia virikkeitä. Lenkille minua ei saa, se nyt vain on fakta, joten jäljelle jäävät käytännössä ne pelottavat ryhmäliikuntatunnit. Poimin salini jumppavalikoimasta alhaisimman kynnyksen tunnit joista minulla on aiempaa, ihan positiivistakin kokemusta (bodypump, bodyvive) ja ajattelin uskaltautua myös kahvakuulatunnille. Kahvakuulatreeniin ei kai voi sisältyä mitään kovin monimutkaisia koreografioita... eihän...?
Salitreeniin palaan vasta kun ajatus nilkkaremmistä tai bulgarialaisesta askelkyykystä ei enää saa nyrkkiä puristumaan.
Mutta siis - suuret kiitokset teille pääkoppani tuuletuksesta! Näköjään tarvitaan ulkopuolisen tuki siihen, että pystyn antamaan itselleni "luvan" ottaa lomaa liikunnasta.
Aiheesta toiseen.... PALASHAMPOOPÄIVÄKIRJA.
Todettuani Ma Provencen toimivan kuten tavallinen shampoo (ja HYVÄ sellainen, palaan vielä MP:hen myöhemmin), siirryin tällä viikolla vanhan ystäväni, Flow Kosmetiikan Blondin pariin. Odotin jännittyneenä uudelleenkohtaamistamme. Olen pessyt Blondilla hiukseni nyt kahdesti.
Haluaisitteko kuulla, että fiilis hiuksissa on erilainen kuin Kreikassa..?
Minä olisin.
Vaan ei. Hiukset ovat huuhdellessa ehkäpä jopa Kreikkaa nahkeammat. Niin kauan menee hyvin kun vain vaahdottaa, mutta heti kun lähtee huuhtomaan, hiukset vetävät ihan "huovaksi". Kuvitelkaa miltä kimppu märkää huopalankaa tuntuu. Siltä minun hiukseni tuntuvat. Ei voisi kerta kaikkiaan kuvitellakaan olevansa ilman hoitoainetta.
Laitan pesun jälkeen Flow Kosmetiikan Kehäkukka-hoitoainetta. Se tuoksuu voimakkaasti alkoholilta - ja alkoholia siinä onkin, sekä omenaviinietikkaa sekoitettuna muuten tavalliseen luonnonkosmetiikan hiustenhoitoainepohjaan. Hoitoaine tuntuu tosi hyvältä ja hiusten huopaisuus helpottuu heti. Saippuaisuus kuitenkaan ei. Huuhdellessa tyveen jää tuttu tahmeus. Kuivuttuaan hiukset ihan tuoksuvat saippualta.
Ja vielä aiheeseen numero 3.
Kuva täältä.
Olen vihdoin käynyt mittauttamassa kolesteroliarvoni!
Tätä on moni minulta kysellyt ruokavaliooni liittyen. Ja voin iloisena kertoa, että tällä kermaa ja kananmunaa vetävällä tytsyllä on lääkärin mukaan erinomaiset kolesteroliarvot. Hyvä kolesterolini eli HDL on 3.54 johon lääkäri totesi että hän aniharvoin törmää näin hyvään HDL-arvoon. Huono kolesteroli eli LDL on 2.0, mikä sekin on oikein hyvä arvo.
En ole koskaan aiemmin mitannut kolesteroliani eli en tokikaan tiedä onko vhh-ruokavalio vaikuttanut siihen mitenkään. Voihan olla, että arvoni ovat aina olleet hyvät. Mutta pääasia on se, että runsaasti kovia rasvoja sisältävä ruokavalio ei ole ainakaan muuttanut arvoja huonoiksi.
Jees, hyvällä mielellä vaan kreikkalaista jogurttia naamaan jatkossakin! :)
121 comments on “Päivän kootut eli liikunnasta, saippuasta ja kolesterolista”
Hei, vaikket tykkäisikään lenkkeillä, niin voisitko silti ajatella ulkoilevasi? Vai tuntuuko hitaasti käveleminen metsässä vain ajan haaskaukselta? Mulla olis ensi viikolla aika paljon vapaata if you are interested...
Tykkään kyllä ulkoilusta! :) En vain osaa kokea kävelyä "tosiliikuntana" kun se ei tunnu kropassa (ellet sitten kävele Manhattanin päästä päähän ja takaisin ^_^), mutta mukavaa ajanvietettä se on.
Lähdetään ihmeessä kävelemään..! :) Mä vain olen ensi viikon Affenanmaalla, voisin pirautella seuraavalla viikolla.
Joo, ei kävely ehkä ole tosi liikuntaa. Riippuu tietysti vähän kävelijän iästä ja kunnosta ja maastosta. Voi se joissain oloissa ollakin. Mutta yleensä korkeintaan jotain liikkuvuutta ylläpitävää. Tosin kai se on parempi kuin ei mitään.
Muuten mä luulen, että olet vaan auttamattomasti ruoskinut itsesi kovaan ylikuntoon. Eikä siinä uuden lajin ottaminen valikoimiin paljon auta. Otat siitä luultavasti vain lisää stressiä, jos et ole mielestäsi heti riittävän hyvä tai ehdi käydä harjoittelemassa riittävän usein:)
Kannattaa varmaan pitää vaan ihan rehellinen tauko jonkin aikaa. Niin kuin netistäkin. Ei sun kropallesi mitään katastrofaalista ehdi viikossa parissa tapahtua.
Ilmoittele!
itse kävin juuri myös työpaikkalääkärillä ikäkausitarkastuksessa ( 35 v ), ja kun olin mielissäni hyvistä kolesteroliarvoista LDL 1,8 ja HDL 3,6 lääkäri totesi minulle että: 'nää nyt on ihan kohtalaiset' :D. taisi olla itsellään heikommat ;)
Jos tanssilliset tunnit kiinnostavat, niin netistä löytyy vaikka millä mitalla videoita, joiden mukana voi harjoitella. Lisäksi Zumba-ohjaajien tunnit vaihtelevat melko paljon eli joillain on helpommat kuviot, mutteivat tunnit välttämättä ole kevyitä, jos sisältävät hyppimistä. Zumba tms -tunneilla on usein aloittelijoita eikä sinne tarvitse mennä kaikkien muiden keskelle :) Tsemppiä!
Kokeilin kerran kaverin luona tanssia Zumba DVD:n johdolla. Olin niin huuli pyöreänä että huhhuh...! :) Kaikkialta olin kuullut että zumba on niin helppoa että kankeinkin, täysin rytmitajuton tyyppi pysyy varmasti mukana... No, minä tipuin kärryiltä alta aikayksikön.. Ja oikeasti olen kuvitellut omaavani jotain rytmitajua ja valmiutta tanssillisuuteen...!
Mutta pitäisi kai kerran elämässään rohkaistua sinne oikeallekin tunnille.
Jos noi on sun ryhmäliikuntakriteerit, ni sit suosittelen lämpimästi Bodypumppia ja kahvakuulaa nyt ainakin aluksi. CXWorks, jos sitä vaan on tarjolla, olisi myös suht sulle sopiva treeni. Missään noissa ei oo mitään koreografioita, bumpissa nostellaan tankoa eri lihasryhmillä, ainut mitä itte saatat joutua tekemään on askelkyykyt, erilaiset punnerrukset ja staattiset pidot. Ja jos nolottaa olla porukassa, piiloudu salin takaosaan treenaamaan. Lisäksi, kukaan noilla tunneilla ei katso tyyliin "Jestas kun tuokin nyt heiluu tuossa noin ja nolaa itsensä" Vaan jokainen keskittyy siihen omaan suoritukseensa.
Kahvakuulassa ei ole koreografioita yhtään ja lihakset kehittyvät.
Mutta kyllä se siitä. Nautit vaan liikuntatauosta ja alat taas treenailemaan sit ku siltä tuntuu ;)
Pumppi onkin mulle jo tuttu, pumppitunneilla jaksoin käydä peräti vuoden! :) Sitten aikataulu ja salinvaihdos muuton yhteydessä tiputtivat sen pois liikuntaohjelmastani. Nyt näitä syitä ei käytännössä enää ole, ja tunneille palaamista on jarruttanut vain se että useamman vuoden tauon takia tuntuu että on taas aloitettava "nollasta" ja samat tunneille menoon liittyvät pelot ovat palanneet. Mutta katsotaan miten ämmän käy lepoloman jälkeen.
Jos tauon jälkeen tuntuu edelleen siltä, että treeniin ei vaan yksinkertaisesti saa tarpeeksi puhtia ja vääntöä voisithan kokeilla pientä hiilarilisää juuri ennen treeniä. Ei mitään suurta hiilarimättöä vaan lautasellinen puuroa tai pari palaa tummaa suklaata saattaa olla riittävästi.
Toivottavasti treeniloma auttaa ketutukseen!
Lautasellinen puuroa kuulostaa suurelta ruokamäärältä ennen treeniä...! :D Mutta ymmärrän pointtisi. Pari palaa tummaa suklaata saattaisi olla mun kohdalla sopivampi vaihtoehto.
Sanni, oletko koskaan kokeillut vesijuoksua? Minäkään en osaa uida, mutta nautin mielettömästi vesijuoksusta. Vesi on vaan niin mahtava elementti. Vesijuoksuvöitä löytyy
jokaisesta uimahallista ja se kummempaa tekniikkaa ei tarvita. Please, kokeile edes kerran!
Itse pidän ryhmäliikunnasta tempaavan musiikin tahtiin, vaikka minulla ei ole koordinaatiot lainkaan hallinnassa. Kun muut menee vasemmalle, minä menen oikealle ja sitä rataa, hela tiden. Onneksi iän mukana oppii olemaan itselleen armollisempi ja siellä takarivissä sählään turhia paineita ottamatta.
-Eesaiina
Olen kokeillut vesijuoksua, ja se tuntui muuten tosi mieluisalta poislukien sen, että normaalin kuntouintialtaan vesi sai minut ihan umpijäähän juoksusta huolimatta...! :-0
Tylsimpänä esteenä on kuitenkin ollut se, että vesijuoksumahdollisuus on bussimatkan takana. :/ Mutta! Täytyykin nyt ehdottaa, että alettaisiin käydä miehen kanssa yhdessä uimahallissa, äijähän tykkää uida mutta ei sekään saa aikaiseksi yksin koskaan lähteä... Jospa pakkauduttaisiin yhdessä autoon ja köröteltäisiin kerran viikossa uimahallille! Ideaa! Mä olin vähän niinkuin unohtanut vesijuoksun....
Pakko muuten huomauttaa, että sun lähin uimahalli ei ole kyllä automatkan päässä :D Paljastamatta tarkemmin kenenkään asuinpaikkaa, niin se lähin uimahallihan on parin korttelin päästä mun kotoa ;)
Syytän asiasta Mr Karkkipäivää :D Silloin kun muinoin kävin vesijuoksemassa, Mr Karkkis antoi ymmärtää, että tätä saattoi harrastaa vain kauempana sijaitsevassa uimahallissa. Koska sinne me aina sitten mentiin. Ja laiska-aivoinen kun olen, en mitenkään kyseenalaistanut asiaa. Miksipä muissa uimahalleissa ei olisi noita juoksuvöitä...? Tai jos ei ole, voihan sellaisen hankkia itse! :D Eijjuma mä oon tyhmä! :D
Ja jos nyt innostuisitkin uimisesta, niin myös aikuisille on tarjolla uimaopetusta. Ja siellä kaikki ovat samalla tasolla, joten itsensä nolaamistakaan ei tarvii pelätä :)
oletko sitten kokeillut opetella uimaan? :) jos Mr. ei voi opettaa, niin onhan niitä uimakouluja aikuisillekin, missä opetellaan tekniikka ihan perusteista alkaen. ne eivät ole edes pitkiä vaan tekniikka otetaan melko nopeasti haltuun. sen jälkeen aikataulujen kanssa ährääminen loppuu siihen... sori jos tääkin oli jotain täysin itsestään selvää, mutta... tuntuu, että kun jotain ei halua tehdä, niin keksii sitten syyn olla tekemättä, mikä olisi oikeasti helposti kierrettävissä :) tsemppiä kumminkin, toivottavasti tauko auttaa! :)
Eikös XX uimahalli ole nykyään auki? Ihan vaan yleisestä mielenkiinnosta...
On, se selvisi mulle juuri :)
Aikuisillekin on uimaopetusta ja sinne voi mennä kuka vaan. Kun tajuaa miten kellutaan, uiminen on enää vain paria simppeliä perusliikettä ja lempeää veden soljumista ympärillä. Ja sitten pääseekin nauttimaan Kreikan lämpimistä ja kelluttavan suolaisista vesistä - uimataitoisena!!!
Oletko koskaan harkinnut meneväsi uimakouluun? Niitä on nykyään aikuisille joka lähtöön! On ihan perusuimakouluja niille, jotka tosiaan ei osaa uida yhtään, ja sitten tekniikkakouluja niille, joilla on uimataito, mutta tekniikka uupuu.
Työkaverini kävi juuri tuollaisen tekniikkakoulun läpi ja ylisti sitä taivaisiin. Nykyään kuulemma uinti sujuu ihan toisella tapaa, kun tekniikka on kohdillaan. Ei väsy eikä niska kipeydy, jota esim. minulla tapahtuu, koska uin vääräässä asennossa. Aikeissa on itsellänikin osallistua kurssille!
Mä suosittelen kans Bodypumppia lämmöllä, paras ryhmäliikuntatunti mitä oon koskaan kokeillut! En jaksa zumbaa ja muita "turhia hyppimistunteja" just sen takia, kun niiden jälkeen ei tunnu lihaksissa oikein miltään.
Pumppi on minullekin ollut kaikista kokeilemistani mieluisin, varmaankin juuri siksi että se muistuttaa eniten salitreeniä.
Hei! Mukava kuulla, että olet pohtinut omaa suhdettasi liikuntaan noinkin analyyttisesti ja paljon. Halusin kuitenkin vielä rohkaista sinua kertomalla kuinka voimauttavaa on mennä pelkäämiinsä tilanteisiin, kohdata oma osaamattomuutensa ja purra hammasta yhteen. Osaamattomuus ei ole ikuista ja itsensä kehittäminen ja oman kehityksen huomaaminen auttaa eteenpäin. Tämän olet varmasti jo oppinutkin muissa elämäntilanteissa :-). Ja mitä tanssilliseen liikuntaan tulee, niin kyky oppia koreografiaa kehittyy harrastaessa, oli sitten vanha tai nuori.
Ps. Oletko tutustunut aikuisten uimakouluun? Näitä löytyy niin tekniikan hiomiseen kuin uimataidon oppimiseen. Kyse on kuitenkin todella tärkeästä taidosta, joten sinuna harkitsisin jos haluat oppia uimaan.
Kaikkea hyvää ja tsemppiä liikunnan ilon löytämiseen (kyllä, sellainen on olemassa) :-)
Mä oon osallistunut aikuisten uimakouluun ja voin kyllä lämpimästi suositella. Itse osasin uida vähän, mut sit siä oli tyyppejä jotka ei osannu yhtään. Kurssin jälkeen oli paljon mukavampi jatkaa itsenäistä harjoittelua, kun perustekniikat oli hallussa.
En ole koskaan ajatellut aikuisten uimakoulua... En oikein tiedä miksi. Olen vain jotenkin hyväksynyt sen että en osaa uida ja ajatellut, että kaikki eivät vain opi uimaan. Vähän niinkuin kaikilla ei ole lauluääntäkään :D
Suurin osa ihmisistä voi myös oppia laulamaan! Lähes kaikilla puhumaan kykenevillä on myös laulamiseen sekä fyysiset että "esteettiset" valmiudet - rumaa ääntä ei ole olemassa, on vain puutteellista laulu/äänenkäyttötekniikkaa! ;)
Touché :)
Mä meinasin kanssa just sitä aikuisten uimakoulua ehdottaa!! Siellä olis muitakin aikuisia jotka ei osaa uida niin ei Tuu sitä "oon ainut joka ei osaa"-fiilistä. :) Uinti on mulle siis lähes meditatiivinen harraste, kun siinä ei ehdi keskittyä kuin liikkeisiin ja hengittämiseen. Mieli tavallaan tyhjenee sinne altaaseen ja takuulla tulee sellainen olo, että nyt on kuntoiltu!!
Etköhän saa itsesi tauon jälkeen taas liikunnan pariin: olethan jo nyt liikkunut säännöllisesti vuosia siitä erityisesti tykkäämättä! Se on jo saavutus se. Vaikka itse tykkään liikunnasta paljon, silti saattaa olla aikoja, kun liikunta ei maistu yhtään. Näitä hetkiä on varmasti kaikilla. Pidempiä ja lyhyempiä. Joillakin liikunta tyssää koko talvikaudeksi.
Ja vaikka tosiaan itse tykkään liikkua niin ymmärrän hyvin, ettei kaikki siitä pidä. Siksi oli outoa esim. lukea edellisen postauksen kommentteja, kun monista viesteistä huokui ja osassa luki suoraan, että kyllähän liikunnasta on pakko tykätä, jos aikoo liikkua. Minusta on kyllä ihailtavaa, että liikkuu ja siihen ei kyllä tarvitse varmastikaan enää painostusta siihen, että siitä olisi pakko tykätä :)Itsekään en muuten pidä yhtään ryhmäliikunnasta, mutta kaksin pelit pallopeleissä on todella mukavia. Esim. sulkapallo kaverin tai miehen kanssa.
Mä olen myös samaa mieltä siinä, että liikunnasta ei ole pakko tykätä sitä harrastaakseen. Tietysti jos kiukku ja ärtymys on vuodesta toiseen samaa luokkaa kuin minulla viime aikoina, niin sitten varmaan stressihormonien määrä kumoaa jo liikunnan hyödyn. Mutta jos suhtautuminen liikuntaan on yleisesti vain "ei nyt hirveesti inspaa mutta lähden kuitenkin" niin ehdottomasti kannattaa mielestäni harrastaa. Minä näen liikunnan samanlaisena asiana kuin tyyliin hygieniasta ja ravinnosta huolehtimisen - se nyt vain kuuluu elämään. Hampaatkin harjataan ilman sen kummempia ajattelematta, liikunta on minulle vastaava asia. Se hoidetaan niin kuin muutkin hommat, ei sen tarvitse erityisesti ilostuttaa.
Voihan uimaan opetella jos se ei vielä ole hallinnassa? :) aikuisille suunnattujakin kursseja on olemassa!
Jep, mutta itseni tuntien tuollaiselle kurssille meno olisi todella suuren tsempityksen takana.... Kuulostaisi nyt jotenkin niin "hienolta" sanoa, että joo, täytyykin yrittää ottaa itseä niskasta kiinni ja ilmoittautua seuraavalle kurssille jonka löydän, mutta tiedän että käytännössä niin ei tapahtuisi. :(
Täällä ilmoittautuu yksi, joka vain ei lämpene ryhmäliikuntatunneille! Harrastan muuten kyllä liikuntaa, käyn salilla, lenkkeilen, pidän kovasti tanssimisesta, mutta tavan aerobic on jotain mikä saa niskakarvani nousemaan pystyyn! Siellä pomppiminen ei tuota minulle mitään nautintoa, missä se kuuluisa endorfiini luuraa? Myös minua ahdistaa ajatus siitä, että käännynkin aivan väärään suuntaan kuin muut vaikka tottakai tiedän ettei sillä ole väliä :)
Pakolla käyn ryhmäliikuntatunneilla näin talvisin jos on niin kovia pakkasia, että juokseminen alkaa tuntua kurjalta. Ja muutenkin välillä ihan vaan vaihtelun vuoksi.
Oletkos kokeillut pyöräilyä tai spinningiä? Mitens vesijuoksu? :)
Mutta ehkä kaikkein ihaninta liikuntaa on pistää lempparijoraushitit soimaan ja antaa vaan mennä, ihan ilman koreografioita tai suunnitelmia, kuhan vaan heiluu :D
Spinningiä yritin jaksaa yhden lukukauden opiskeluaikoina mutta kun se aina vain tuntui yhtä vastenmieliseltä, lopetin. :/ Vesijuoksu on mukavaa, ja kiitos jo aiemmin kommentoineen lukijan se palautui taas pitkästä aikaa mieleeni ja pitää nyt yrittää mahdollisesti viritellä vesijuoksukuviota takaisin elämään...!
Mie elin monta vuotta spinning-vihassa, kun muistoissa oli vain yläasteen ja lukion pakolliset spinning-tunnit. Hyi yäk, ei ikinä. Viime vuonna personal trainerini sitten lisäsi yhden spinning-tunnin viikko-ohjelmaani. Aloitin sellaisella 45min kevyt -tunnilla, ja monta päivää etukäteen olin vain kauhuissani ja ihan syystä. Ensimmäiset kerrat oli hirveitä. Vihaan liikuntaa ylipäänsä, mutta spinning oli jotain vielä kamalampaa. Muutaman viikon jälkeen aloin kuitenkin tykätä siitä, veikkaan että kroppa vihdoin löysi ne oikeat lihakset käyttöönsä. Harmillisesti syksyllä tuli sitten muutettua uudelle paikkakunnalle, ja lauantaiaamun spinning-tunnit jäivät taakseni :(
Minäkin olin aerobicissa aina se, joka lähti vasemmalle kun muut menivät oikealle, kunnes löysin muokkaus-tunnit - varmaan samantyyppisiä kuin bodypump?. Niissä ei ole mitään monimutkaisia askelsarjoja ja samalla tulee tehtyä lihaskuntoa. Menen silti aina takariviin (vaikka väkisin :D), koska keskellä alkaa ahdistaa. Tällä hetkellä tosin vain kuntopyöräilen kotona, sillä ei ole varaa noihin maksullisiin harrastuksiin.
Mites joku tankotanssi?
Muokkaus-tuntia mietin itsekin... Luulen, että käyn kokeilemassa. Kuulostaa jotenkin epämääräiseltä mutta eipähän siellä varmaan tarvitse mitään koreografiaa suorittaa..! :D
Tankotanssi ei olisi mun juttu yhtään, tiedän paljon sen harrastajia ja aina kun kuuntelen heidän juttujaan niin päivittelen että miten joku jaksaa tuollaisesta innostua..! :) Mutta meitä on niin monenlaisia.
Kahvakuula on oikeasti kovin simppeliä puuhaa, toivottavasti uskaltaudut kokeilemaan :) itsellä on myös aina ollut samanlainen "apua nolaan itseni kun en osaa"-fiilis ryhmäliikuntaa kohtaan, mutta vihdoin ystävän tukemana aloitin kahvakuulan ja tajusin että ensinnäkin kyllähän minä osaan, ja toisekseen vaikka kaikki ei aina täydellisesti menisikään niin ei sielä kukaan ole toisia lynkkaamassa. Ja palashamppoo on kyllä varmaan pakko kokeilla, kuulostaa tuo huopamainen tunne juuri ihanteelliselta rastoihini!
Aikuisten uimakoulu :)
Pari varmaan utopistista liikuntaehdotusta, aivojen tuulettamista...
Ratsastus?
Uimakoulu -> uinti?
Jooga?
Itselläni on koira, joka pakottaa minut pois sohvannurkasta.
Lisäksi käyn uimassa ja ratsastamassa.
Ratsastus on itselleni viikon odotettu kohokohta (tosin asun korvessa ja minulla olisi esim. kuntosalille pidempi matka kuin tallille, jonne on metsän kautta lumikenkäilyä noin 7km).
Uinnin ymppään kauppamatkoihin, kun ajan kertaviikkoon täydentämään kodin tarpeita (meiltä on ihmisten ilmoille 24km matkaa).
Lisäksi landella halonhakkuu, lumityöt, uunin puulämmitys ja lampolan jaskanluonti ovat ns. luonnollista arkiliikuntaa.
Ratsastus on siitä jännä juttu että en jotenkin miellä sitä liikunnaksi... :) Vaikka tiedänhän, että se on hyvin fyysistä. Mutta ajatuksena hevosen selässä istuminen ei ole minun juttuni... Lisäksi tunneille hankkiutuminen vaatii autokyydin ja surullisesti tiedän, että jos en pääse harrastukseeni kävellen, se jää. :/
Uimakoulua kommentoinkin tuossa jo aiemmin, olisi kenties mahdollinen mutta Todella Korkean Kynnyksen juttu. Vaatisi ihan hirveästi mennä uimakouluun. Kuulostan varmasti tosi omituiselta vätykseltä mutta sitä minä totisesti olen mitä liikuntaan tulee. :(
Joogassa käyn jo, mutta pidän sitä lähinnä rentoutuksena ja kehonhuoltona. Niillä hathajoogatunneilla joilla itse käyn ei varsinaisesti kunto kasva.
Sinuun verrattuna olen jotain aivan totaalisen surkeaa. Peruslaiska kaupunkilaismöllö. Nostan hattua sinulle. Ei onnistuisi minulta 7 kilometrin viikottainen lumikenkäily tallille....
Vaihteleeko kolesteroliarvot ihan muutaman päivän sisällä paljonkin, riippuen mitä on syönyt, vai olenko ihan hukkateillä? Multa mitattiin rasva-arvot maksan takia kun söin roacuttania ja sillon noita tiirailin ja ihmettelin. Mun arvot oli kyllä tiukasti viitearvojen sisällä, ettei silleen, mutta sillon olikin menossa ruokavalion kannalta aika loistava kausi. :D Pohdin tässä siis, että pitäisköhän noita käydä mittauttamassa uudelleen...
Sun VHH:ssa ei ole mun mielestä mitään vikaa. Siinä on vaan ihan suuret määrät kaikkea terveellistä, ja hiukan hiilareita. Mutta semmosesta rasvakarppauksesta on kyllä ihan selkeät todisteet miksi sitä ei kannattaisi tehdä: kannattaa lukaista vaikka pohjoisnavan retkikuntien veriarvoja ja terveydentilaa ennen reissua, ja reissun jälkeen kun ovat tankanneet aika lailla pelkkää margariinia sisuksiinsa. Ääriesimerkki, mutta you know. :)
Monille Vhh:n ideana on opetella itse kokkaamaan ja välttää prosessoituja elintarvikkeita (mihin margariini kuuluu mitä suurimmassa määrin).
Karppaus onkin ihan täysin verrattavissa naparetkeen. Ja naparetkessä ei luultavasti ole mitään sellaisia muita elementtejä, mitkä saattaisivat rasittaa kehoa enempää, kuin voin syöminen purkista kotona sohvan nurkassa.
Sitten taas niillä oikeasti arktisilla alueilla elävillä ihmisillä on äärimmäisen hyvä terveys ja kunto, vaikka syövät lähinnä lihaa ja rasvaa... Samoin monilla päiväntasaajan alueilla elävillä heimoilla, jotka ovat syöneet lähinnä pelkkiä kookospähkinöitä aina. Tai afrikan heimoilla, joiden ravinto koostuu pelkästään vuohen maidosta ja verestä... Me taas emme osaa / pysty syömään ja elämään terveellisesti, vaikka saatavilla olisi kaikki mahdolliset vaihtoehdot maan ja taivaan väliltä...
Vastauksena kysymykseesi. Kolesteroliarvot eivät heittele päivästä toiseen, vaan muutaman viikon-muutaman kuukauden syklillä voi saada ravinnolla muutoksia aikaan. Lääkkeillä tai kasvisteroleilla saa varmasti nopeasti muutoksia aikaan, koska ne estävät kolesterolin imeytymistä. Täysin ottamatta kantaa siihen, kuinka terveellistä se muuten elimistölle on.
"Ääriesimerkki".
Kiitos kolesteroliselvennyksestä. Taas selvä esimerkki siitä, miksei kannata liikaa lueskellä internetistä vaan etsiä asiantuntijat. :)
Mä en osaa sanoa, en tiedä asiasta mitään. :/ Ei kyllä kuulosta uskottavalta. Jossain kuukauden aikaikkunassa muutosta voi käsittääkseni jo tapahtua jos muuttaa radikaalisti syömisiään.
Kolesteroli voi heittää päivä päivältä sillä oma keho tuottaa kolesterolia jonka lisäksi saamme sitä ruoasta. Ruoka ja liikunta vaikuttaa siihen ja tämän takia kolesteroli menee joka päivä ylös ja alas joten on tärkeätä, että mittauksien aikana olosuhteet ovat melko samantapaiset ja, että mittauksia tehdään aina silloin tällöin. Toki yksi mittaus on aina suuntaa antava.
Olen saanut tämän vastauksen monelta lääkäriltä ja ravitsemusterapeuteilta kun olen kysynyt asiasta.
Hieman olet kyllä hukkateillä, varsinkin tuo rasvakarppaus-esimerkkisi on aika outo. Olen ollut pitkään vhh-ruokavaliolla, johon margariini ei kuulu sitten alkuunkaan. VHH on varmaankin yksi väärinymmärretyimmistä ruokavalioista. Sillä pelottelu mediassa on saanut aikaan jo surkuhupaisia piirteitä. Itselläni vhh:n myötä kolesteroliarvot paranivat entisestään. Nimimerkki Tiia, puhut asiaa. ;)
Zumba on ihan kamalan vaikeeta! Muutaman kerran oon käynyt zumbailemassa, ja todennut että ne askelsarjat ei oo miun juttu. Juuri kun opin muistamaan sen yhden, muiden mielestä varmaan superhelpon liikkeen, tulee kymmenen uutta. Ja sit pitäis ottaa vielä kädet mukaan. Jooeikiitos.
Itselläni tälläsenä plussaihmisenä on suuri kynnys lähteä etenkin salille, koska en osaa käyttää niitä vehkeitä, ja vaikka osaisinkin niin tuntuu että kaikki tuijottaa... Ryhmäliikuntatunnit on paljon kivempia! Siellä kun valitsee jonkun peränurkan, niin tunnin alkaessa ei siellä kerkeä kukaan toisten liikkeitä tuijottaa. Paitsi sillon jos ei tiedä mitä piti tehdä! :)
Minäkään en osaisi, siksi personal trainer :P En tunne yhtäkään ihmistä joka olisi salilaitteiden kanssa yhtä käsi kuin meikä.
Jos sulla on personal trainer, niin olisiko teettää hänellä mielekkäämpi ohjelma. Uuden ohjelmanhan kuuluisi olla potkua ja intoa antava eikä toisin päin.
Hiilareista on kanssa tullut kommentteja, olisiko käydä PT:n kanssa syönnit läpi, niin saisi sen suhteen mielenrauhan?
Oletko käynyt kehonkoostumismittauksessa? Mun silmään näytät timmimmältä, kuin jotkut fitnessbloggaajatkaan.
Oletko käyttänyt sykemittaria? Se on tehnyt lenkkeilystä mulla mielekkäämpää, miten kovaa saakin kävellä sauvoilla tai ilman, kun saman sykkeen eteen tulee hölkätä/rullaluistella tosi hiljaa.
Onko sulla liikunnassa jotain tavoitteita? Tavoitteethan yleensä inspiroi.
Itselläni on vauveli ja pohdinta pyörii sen ympärillä, mistä aikaa liikuntaan (muuhunkin kuin vaunulenkkeihin). Eli kun on "este", niin sitten sitä haluaisi liikkumaan, kyllä ihmispääkoppa on ihmeellinen.
Hienoa, että kolesteriarvosi ovat kunnossa. Kiitoksia, kun olet saanut pohtimaan ravintoasioita. Varmaan hiilarimäärä tulisi suhteuttaa kulutukseen. Eli esim. Mulla kun on nyt liikunta tosi vähäistä, niin voisin karpata. Kunto+:n vatsa litteäksi 28 pvässä-kirjassa oli ensimmäistä kertaa mun silmiin fiksusti hiilareista. Nää yleiset ravintosuositukset ovat pitkälti poliittisia.
Toivottavasti "liikunnanriemu" palaa.
Joo, hän juuri teki mulle uuden marraskuussa... Niin en heti kehtaa olla "vikisemässä" uutta. Pyrin vaihtamaan ohjelmaa noin kuuden kk:n välein.
Ollaan juteltu ruokajutut läpi monet kerrat, ja minun pt ei näe niissä mitään huonoa tai muutettavaa. Olen siis itse parikin kertaa ottanut ruokavalioni esiin juuri siltä pohjalta, että kerro nyt PLIIS toimiiko vhh hyvin voimaharjoittelun kanssa. Ja pt on vastannut että hän ei näe minun ruokailussani mitään mitä pitäisi lähteä muuttamaan.
Olen käynyt, sielläkin kaikki OK. :) Tietysti pt sanoi ettei se nyt suoranaisesti haittaisi jos rasvaa olisi vähän enemmän, muttei rasva% mikään huolestuttavan alhainenkaan ollut, normaalin rajoissa.
En. Tunnustan, että en oikein ymmärrä noiden sykkeenmittausten päälle.... :/
Vain se, että jaksan paremmin (alun perin aloitin salitreenin siksi, kun en jaksanut töissä nostaa painavia laatikoita :D) ja se, että kroppa pysyy kiinteänä. Kyllä mua se litteä vatsakin motivoi, taitaisin olla tekpyhä jos muuta väittäisin... :/ Mutta ennen kaikkea mietin sitä, että liikkuvuuteni pysyy hyvänä vanhuuteen saakka kun harrastan säännöllistä liikuntaa. Haluan pystyä kulkemaan portaita vanhuksenakin :)
Huomatko, miten käytännössä tuossa yläpuolella perustelet, miksi et mitenkään voi tehdä mitään muutoksia liikuntatottumuksiisi? Mutta jos noita perusteluja tarkastelee objektiivisesti, suurin osa on ns. itse keksittyjä, ei todellisia syitä jotka estäisivät jonkun liikuntamuodon kokeilemisen. Esimerkiksi ei ole mitään vammaa tai sairautta, joka estäisi jonkun lajin harrastamisen.
Toinen esimerkki uinti: uintitekniikan kursseja järjestetään varmasti ympäri Suomea. Jos laji täyttää muuten kaikki kriteerit, eikö sille kannattaisi antaa mahdollisuus? Jos taas et oikeasti *pysy pinnalla* niin uimaan opettelu on tosi hyvä investointi ihan oman turvallisuuden kannalta, eikä varmasti mene hukkaan. Ajattele miten paljon uusia mahdollisuuksia sinulle tarjoutuu esim. matkaillessa, kun osaat uida!
Hiilareista sanoisin, että se että joku on toiminut x vuotta, ei takaa sitä että se toimisi ikuisesti. Et häviä tässäkään kokeilussa mitään. Kaurapuuro ei kasvata reisien kokoa, kuten matkalla syödyt herkut. Et ole koskaan syönyt samalla tavalla kuin esim. ammattiurheilijat, joten et oikeastaan voi tietää, mitä suorituskyvyllesi tapahtuisi, jos ottaisit lisää hyviä hiilareita mukaan ruokavalioosi.
Pointtini on, että on olemassa todellisia esteitä, ja itse keksittyjä. Välillä voi tehdä hyvää hieman kyseenalaistaa omia argumenttejaan, ja katsoa voisiko sittenkin tehdä jotain erilailla kuin ennen, vaikka se vaatisikin hieman mukavuusalueen ylittämistä.
Eivät syyni tietenkään estä minkään lajin kokeilemista. Kun kaikki liikuntaharrastukset kuitenkin tuntuvat lähtökohtaisesti epämiellyttäviltä, niin perustelen vain, miksi kuntosali on näistä se vähiten epämieluisa.
Tottakai VOIN tehdä muutoksia liikuntatottumuksiini, siitä ei ole kysymys. Kyllähän sitä voi mennä vaikka alasti pihalle seisomaan vaikka se olisi kuinka noloa ja epämieluisaa puuhaa. :D Kuitenkin todennäköisyys sille, että asia, johon jatkuvasti liittyy jotain epämieluisaa (olkoon se sitten ryhmäpaine, huono kellonaika tai liian pitkä etäisyys), jää pysyväksi harrastukseksi, on hyvin pieni.
Olen vuosien varrella käynyt tanssitunneilla, bodypumpissa ja bodyvivessä. Kokeillut steppiä, combattia ja bodybalancea. Ne vain ovat kuihtuneet pois mainittujen syiden perusteella.
Jos jokin tuntuu epämiellyttävältä, eikö se silloin ole todellista..? :) Onhan oma tuntemus johonkin asiaan liittyen niin todellista kuin voi olla.
Mukavuusalueen ylitän jo joka kerta kun pakkaan salikassin. :)
Minusta on ihan totta, että voi olla hyvä aina välillä kokeilla jotain kriteereihinsä sopimatonta - ihan vaan nähdäkseen, löytääkö itsestään jotain uutta ja kaipaavatko kriteerit ehkä päivitystä. Kyllähän ihminen muuttuu, ja annettuaan jollekin uudelle kunnolla aikaa voi siitä oppia pitämään ihan eri tavalla. Pelot voivat kadota ja motivaatiota löytyä paljonkin.
Olet toki silti jo sen verran ehtinyt elää ja harrastaa, että tunnet varmasti itsesi melko hyvin, joten kaikkea ei tietenkään ole tarpeen tai kannattavaakaan väkisin kokeilla, jos se kurjalta tuntuu. Omat mieltymykset ovat tietenkin keskeinen asia. Joskus sitä kuitenkin uskottelee itselleen vähän turhankin vahvasti olevansa jotain tiettyä, kun asioiden muuttaminen ja uuden kohtaaminen on vaivalloista ja pelottavaa. Tämä on kovin tuttua ainakin minulle. :)
Tuosta ruokavalioasiasta minäkin olen sitä mieltä, että ei kannata ajatella, että jokin toimii vain siksi, että se on toiminut viimeiset kaksi vuotta. Sinulla on varmaankin alkuun ollut esimerkiksi (edes hiukan) rasvaa poltettavana, mitä nyt ei ehkä löydy. Aineenvaihdunta tuskin on myöskään ihan hetkessä muuttunut siihen, mitä se pysyvällä ruokavaliolla on - voi viedä aikaa nähdä, mitä pitäisi ruokavaliossa korjata. Ja muuttuuhan keho muistakin syistä kuin ruokavalion vaikutuksesta. En ole millään tapaa ruokavaliotasi vastaan, enkä halua ahdistella henkilökohtaisessa asiassa, mutta kannustan kuitenkin tutkailemaan asiaa avoimesti!
Yritin sanoa sitä, että nuo asiat tuntuvat mielessäsi epämiellyttäviltä, mutta oikeastaan et ole niitä koskaan kokeillut, joten siinä mielessä epämiellyttävyys ei ole todellista. Se on pelkkä ajatus. Todennäköisesti hyvässä fiiliksessä ajatus voi olla jonain toisena hetkenä ihan eri - ja uusien lajien kokeilu tuntua ihan kivalta.
Toisin sanoen se tuntemus on kyllä totta, mutta ajatus sen tuntemuksen takana ei välttämättä perustu millekään faktalle. Eli esimerkiksi syömisen muuttaminen TUNTUU tarpeettomalta, mutta ennen kuin on kokeillut, ei voi todellisuudessa tietää miten siinä kävisi. Salitreeni TUNTUU ainoalta vaihtoehdolta, mutta todellisuudessa on olemassa paljon lajeja, jotka täyttäisivät monet noista kriteereistäsi, kuten täälläkin on monet ehdottaneet, ja joita et ole vielä ehtinyt kokeilla. Samoin arvelet nyt etukäteen, että uusi laji ei jää pysyväksi, mutta toisaalta siitä ei ole vielä mitään todisteita, on vain oma fiilis.
Ajan tässä takaa sitä, että et vain sinä vaan myös minä ja ihmiset ylipäätään erehtyvät usein ottamaan omia ajatuksiaan liian todesta, ja joskus voi tehdä hyvää kyseenalaistaa omia ajatuksia niiden fiilisten takana.
olen jennin kanssa täysin samoilla linjilla.
en tiedä, mistä kielteiset käsityksesi liikuntaa kohtaan johtuvat, mutta sinua henkilökohtaisesti tuntematta kuulostaa tosi voimakkaasti siltä, että mielesi ikäänkuin luo sen käsityksen / ajatuksen, että jokin on kauheaa tai vaivalloista. totta kai se tuntemuksen tasolla voikin olla ihan totta ja relevanttia, mutta oletko kokeillut suhtautua niihin liikuntaan liittyviiin negatiivisiin tuntemuksiin siten, että ne ovat vain ajatuksia, jotka ovat olemassa, mutta eivät välttämättä tosia? mieli ruokkii itse itseään. liikuntaa rakastan, mutta opiskeluhommien suhteen mulla tulee silloin tällöin sama super-negatiivinen "seinä" vastaan. ei ole kyse siitä, että oikeasti inhoaisin tehdä opiskelujuttuja, vaan siitä, että mieleni minulle niin uskottelee. sitten kun kyseenalaistan sen, alkaa jo opiskelukin tuntua kivalta taas :)
vielä ruokavaliosta:
"- Kuulostaisi muuten järkevältä, mutta olen ruokavaliollani treenannut kaksi vuotta ilman ongelmia. Itse asiassa syön tällä hetkellä paljon hiilihydraattipitoisempaa ruokaa kuin ensimmäisen vhh-vuoteni aikana. Tällä pohjalla minun on vaikea nähdä, miten hiilihydraattien lisääminen auttaisi salijumiin."
sekin on fakta, että ihminen on sitkeä eliö. toimeen voi tulla hyvinkin erilaisissa olosuhteissa ja pysyä jopa toimintakuntoisena pitkiäkin aikoja, vaikka puitteet olisivat kaukana ideaaleista. kyllähän anorektikotkin jaksaa treenata melko pitkään vaikka olisivat jo pitkään olleet hyvin vähäkalorisilla ruokavalioilla. sitten se seinä tulee vastaan. toisin sanoen se, että olet kaksi vuotta voinut ilman riittävää hiilihydraattien määrää sinnitellä ja treenata ei tarkoita, että niin kannattaisi tehdä tai että siinä olisi järkeä. ruokavaliosi on oma asiasi, mutta tuo kuulostaa enemmän kehonsa rääkkäämiseltä. energian saanti proteiineista rasittaa sisäelimiäkin eri tavalla kuin hiilareista. ei toki ole tuntemattomien asia tulla neuvomaan mitä pitäisi itse kunkin syödä ja mitä ei, mutta tämän kategorian postaukset vaan kuulostavat sen verran huolestuttavilta, että toivon ja varmasti moni muukin lukija toivoo, että voisit antaa hieman väljyyttä joihinkin asioihin ja kyseenalaistaa omia käsityksiäsi :)
mitkä muuten ovat sitten niitä ruoka-aineita, jotka tekevät ruokavaliostasi hh-pitoisemman? kun muistelen kun jossain kirjoitit esim. että quinoassa (joka on kanssa niin superruokaa kuin olla ja voi) on liikaa hiilihydraattia ja että valitset jopa kahvimaidonkin hiilhydraatin määrän perusteella? hiilihydraatin lähteelläkin on valtavasti väliä oloon, esim. kotimaiset viljat ei vaan toimi monilla...
Itse koen niin, että on hyvin luonnollista tuntea liikunnan harrastus epämukavana. Oma kokemukseni on se, että valtaosa ihmisistä tekisi mieluummin jotain muuta kuin lähtisi jumppaan, salille tai lenkille. En tiedä onko mun maailmankatsomus tässä asiassa sitten jotenkin harvinaisen kieroa...! :D Mielestäni lehtien säännölliset "Nyt tsemppiä liikuntaan!" ja "Lisää arkeesi edes hyötyliikuntaa" -tyyliset jutut, joissa neuvotaan laiskoja ihmisiä kulkemaan edes portaat tai kävelemään työmatka kerran viikossa, vahvistavat näkemystäni. Useimmille, tai no, höllätään superlatiivista vähän :), useille ihmisille liikunta vain on vaivalloista ja jotain, joka ei luonnostaan vedä luokseen harrastamaan. Ennen vanhaan ei liikuntaa tarvinnut erikseen miettiä jonain "harrastuksena" kun se oli jo luonnostaan osa jokapäiväisiä askareita, ainakin jossain maaseudulla. Staattiseksi muuttunut työ ja yleinen telkkarin ja tietokoneen ääreen liimaava elämäntyyli on tehnyt sen, että liikuntaa PITÄÄ erikseen miettiä ja sen harrastaminen järjestää. En osaa pitää itseäni mitenkään erityisenä "friikkinä" tai liikuntavihaajana siksi, että koen noita epämukavuuden tunteita. Minusta ne ovat luonnollisia tässä ympäristössä ja elämäntyylissä mihin olen syntynyt. Laiskuushan on meidän perussyntejämme. :/
Tuohon ruoka-asiaan kommentoin vielä sen verran, että ihmisillä tuntuu tosiaan olevan tästä vhh+treeni -aiheesta käsityksiä laidasta laitaan. Olen jutellut ravinnosta paljon oman pt:ni kanssa eikä hän ole nähnyt ruokavaliossani mitään "huomautettavaa". Yksi ammattilainen sanoo yhtä, toinen toista. Minä joudun sanomaan, että olen jo ajat sitten lakannut miettimästä mikä on "totuus" koska tulisin jo hulluksi :) Siksi olen vain luottanut omaan fiilikseen. Jaksan = ei ongelmaa.
Okei, nythän minulla sitten ON jaksamisongelma. Jos se jatkuu liikuntatauosta huolimatta, joudun varmasti uudelleenajattelemaan ruoka-asioitakin. En missään nimessä kuvittele olevani ruokavalioni kanssa mitenkään esimerkillinen, enkä sulje pois sitä mahdollisuutta että suhtautumisen höllentäminen hiilihydraattipitoisiin ruokiin - niihin HYVIIN hiilareihin siis - voisi olla minulle hyväksikin.
Ylipäänsä se, että syön nyt paljon suurempia annoksia kuin vuosi tai kaksi sitten. Lisäksi syön enemmän juureksia kuten porkkanaa, punajuurta ja bataattia sekä enenevässä määrin myös palkokasveja. Ensimmäisen vuoden aikana en syönyt kertaakaan MITÄÄN palkokasveja, nyt lautaseltani löytyy papuja varmaan joka kuukausi. Karppiruisleipääkin tulee syötyä ehkä parin viikon välein entisen kerran kuussa -määrän sijaan.
heh, mitenkähän eri todellisuudessa sitä voikaan elää :D kaipa ne käsitykset liikunnasta, samoin kuin muistakin jutuista, muokkaantuu sitten lähiympäristön mukaan. voi olla että minulla on vain harvinaisen hörhöjä kavereita, kun aamua ei voi aloittaa ilman 10km juoksua vaikka olisi se -20 pakkasta ja sen jälkeen on vielä pakko päästä vaikka kiipeilemään tai palloilemaan tai ihan mitä vain... eli mulle normi on, että liikkumaan on pakko päästä koska siitä tulee ihana olo ja sekä keho että mieli menee jumiin, jos sohvan pohjalla nököttää :) mulla on vahva usko, että jokainen ihminen oikeasti tykkää liikkua (koska siitä tulee hyvä olo ja aivojen palkitsemiskeskukset aktivoituu jne jne jne :D) mutta oma ajatus että se on jotain kamalaa ja "pitää tehdä" -juttua estää sen nautinnon löytämisen. tää nyt liittyy ylipäänsä elämisen mentaliteettiin, enkä edes yritä saada kenenkään päätä kääntymään blogiin kommentoimalla.. :D toki ihmiset on "aivopesty" kuluttamaan aivotonta viihdettä, olemaan aivottomissa töissä, ja suorittamaan liikuntaakin samalla tavalla kuin kaikkea elämää. suorittaminen viimeistään vie ilon liikunnasta ja siitä tulee jotain, mihin on vain ruoskittava itsensä. toivon oikeasti, että tauko auttaisi ja löytäisit oman lajisi :) jos taukoilun jälkeen harkitset uusien lajien kokeilemista, niin toivottavasti muistat, että on olemassa muutakin kuin kuntosali ja ne ankeat jumpat. tietysti siisteimmät lajit (vaikkapa melonta tai kalliokiipeily :D) on vaikeasti sovitettavissa arkielämään ilman vaivannäköä. mutta pointtini on lähinnä, että liikunta voi olla mielekästä eikä jotain pöljää jumpassa pomppimista. ja silloin ei kannata ajatella, että en mä kuitenkaan kun pitää mennä bussilla. jos se on mieluinen juttu, niin kyllä se tulee osaksi rutiinia vaikka pitäisi nähdä jokin vaiva sen eteen. jos tykkäät luonnossa liikkua, niin ala vaikka geokätköillä ja juokset / pyöräilet kätköltä toiselle. ei enää tunnu lenkkeilyltä kun on oma haastemomentti aivoille, mutta kylläpä varmasti saa liikuntaa samalla :) tuokin nyt oli vain ehdotus, pointti oli se, että täällä tosi moni on ehdottanut eri ryhmätunteja, mutta ylipäänsä kaikki tuommoinen aikatauluissa jollain tietyllä tavalla tapahtuva voi olla aika ahdistavaa. liikunta on parhaimmillaan leikkimistä :) mulle olisi täysin ylivoimaista ruveta käymään vakituisesti jossain jumpassa, koska olen todella huono oppimaan niitä askeleita eikä se neljän seinän sisällä pomppiminen vaan motivoi, tai salilla, jos mulla ei olisi selkeää tavoitetta miksi haluan olla vahvempi (voidakseni hyödyntää voimaa muissa lajeissa). siis haluaisin vain ravistella käsitystä, että tavallisen kaupunkilaisen arkeen sopivia lajeja on vain sali, jumppa ja lenkkeily. vain mielikuvitus on rajana :)
nyt menee vähän tällaiselle taivaanrantoja maalaavalle "ihminen on luotu liikkumaan" -linjalle, mutta niinhän se on :) onhan siitä valtavasti tieteellistä näyttöä miten liikuntaa vaikuttaa aivokemiaan, eli aktivoi mielihyvän tunnetta ja ties mitä kaikkea muuta. lenkkeilyynkin varmaan jäisit koukkuun kun pääsisit runner's high'n makuun ;)
en tiedä millainen tyyppi personal trainerisi on koulutukseltaan ja mikä on hänen katsantokantansa asioihin. tämä on melko räiläkkä yleistys, mutta tuntuu, että voimapuolen ihmiset on eniten huolissaan proteiinista ja kaikenmaailman kreatiinien saanneista kuin kokonaisuudesta. muistan kun itse joskus vuosia sitten aloitin salilla käymisen ja jutskailin myös pt:n kanssa ruokavaliosta, niin hän oli juuri sillä linjalla että kunhan syöt tarpeeksi rahkaa niin kaikki hyvin. se on hyvä, että olet opetellut luottamaan omaan kehotuntumaan etkä siihen että joku ekspertti rupeaa sanomaan mikä on oikein. mutta tosiaan hyvä on myös antaa muutoksen tapahtua, kun sen aika on. kehon kuuntelu on tärkeää, ja tuollainen jopa fyysisesti ilmenevä jaksamattomuus ja voiman radikaali väheneminen on kyllä todella voimakas merkki että jotain on pielessä. saat varmasti itsellesi sopivan liikunnan ja ravinnon tasapainon löydettyä, kunhan olet avoimin mielin ja armollinen itseäsi kohtaan :)
Mietin tässä, että miten todellinen jokin ongelma on, jos ei ole valmis tekmeään muutosta sen eteen? "Se ei käy kun...Tää ei käy koska...Siitä ei tule mitään, sillä...Tiedän kokemuksesta, että se ei jatku koska..." Siis hetkonen?! Missä on vika? Korvien välissäkö? Mahdollisesti. Äläkä myöskään mieti liikaa mahdollisia tulevia ongelmia, vaan ratkaise se tämän hetkinen ensin. Ne tulevt mahdolliset ongelmat, jotka saattavat seurata tehtyäsi muutoksen, voi sitten ratkaista myhöhemmin. Ja voihan olla, että se uusi ongelma on paljon pienempi kuin tuo sun tämän hetkinen, joten teetkin mielelläsi "vaihtokaupan". Askel kerrallaan.
Olet aivan oikeassa. Kirjoitit hyvää tekstiä joka oikeastaan laittaa meikäläiselle "jauhot suuhun".... Ei kai tähän voi muuta sanoa kuin että olet oikeassa.
"Olen vuosien varrella käynyt tanssitunneilla, bodypumpissa ja bodyvivessä."
Tarkoitatko tanssitunneilla tanssillisia jumppatunteja vai esimerkiksi seura- tai kilpatanssitunteja? Jos et ole jo jälkimmäisiä kokeillut, ehdottaisin vaihteluksi salitreeniin seuratansseja. Alkeiskursseilla ei edellytetä aiempaa osaamista ja lajeja piisaa. Koreografioita ei tarvitse opetella, eivätkä kuviotkaan oikeastaan ole daamin vastuulla. Rasittavuus ei ole samanlaista kuin salitreenin, mutta paritanssi on mielestäni paljon virikkeellisempää aerobista kuin lenkkeily.
Jos humpat ja iskelmien kuuntelu arveluttavat, kannattaa tarkastella "rokkitanssien" tarjontaa. Esimerkiksi fuskua ja buggia voi tanssia melkein mihin tahansa musiikkiin.
Ei jumppatunteja vaan "oikeaa" tanssia. Olen käynyt nuorempana show-discotanssissa ja aikuisena sellaisilla, hmm, miksihän niitä nimittäisi, yleistanssitunneilla :D Niillä kokeiltiin kaikkea salsasta jazz-tanssiin. Eivät olleet minkään valmiin konseptin tunteja vaan erään entisen baletinopettajan itsenäisesti järjestämiä.
Lattaritansseista olen kuvitellut pitäväni ja välillä jopa ollut vähällä ilmoittautua salsakouluun, mutta ah-niin-tyypillisesti aina on tullut jotain estettä - joko korvien välissä olevaa tai konkreettista.
Mä nyt tapojeni vastaisesti vielä kommentoin, eli jos kyse on tosiaan kehon ylirasitustilasta, niin viikko taukoa ei välttämättä auta vielä mihinkään. Tuo sun kuvailema painojen pudottaminen puoleen vain kuulostaa aika huolestuttavalta. Eli saattaa olla, että tarvitset pidemmän tauon. Älä nyt ainakaan mihinkään kahvakuulatreeniin ensimmäisenä säntää. Tämä ihan sen vuoksi, että tunnut olevan välillä aika armoton itseäsi kohtaan :)
Samaa mieltä Helin kanssa noista asioista.
Olen aivan samaa mieltä Helin kanssa. Verenpaineeni nousee, kun luen vinkkejä, että nyt sinun kannattaa vain mennä bodypump- tai kahvakuulatunnille ja ongelma ratkeaa. En tietenkään voi tietää, mistä olosi johtuu, mutta ottaisin kyllä nuo merkit vakavasti. Tsemppiä tämän asian kanssa! Ja kiva kuulla, että kolesteroliarvosi ovat noin hyvät!:)
Olette lukijat kyllä ihania kun huolehditte minusta! <3 :)
Tuo ylikuntotila tuntuu minusta hämmentävältä vaihtoehdolta, kun olen aina mieltänyt sen ammattiurheilijoiden tai himoliikkujien "taudiksi". Omaa neljän viikkokerran saleiluani en osaa pitää niin kuluttavana rääkkinä että siitä voisi mennä ylikuntoon. Siksi en osaa oikein suhtautua tuohon "diagnoosiin"...
Moikka!
Kannattaa googlata "ylikunto", niin minäkin jouduin tekemään. :) Nimi ilmeisesti hämää ja tila on pikemminkin kehon yli_rasitus_tila.
Olenpa kai siitä itsekin kärsinyt jossain vaiheessa, kun treenasin "liikaa".
Tuli myös mieleen, että neljä kertaa viikossa salilla on aika paljon. (Ainakaan itse en jaksaisi nyhrätä siellä niin usein.) Jos nykyinen ohjelma ärsyttää, kannattaisiko tauon jälkeen tehdä joku erilainen ohjelma (2-3 pv viikossa, ilman nilkkaremmiliikkeitä...) ja harrastaa muina päivinä jotain erilaista?
Puolustan aina kävelyä, pyöräilyä ja yleensä ulkoilua, mutta kaikilla on mieltymyksensä. Niitäkin voi tehdä niin eri intensiteetillä, niin kuin varmaan mitä tahansa. Itse saan ulkona liikkumisesta iloa. Ilma on raikasta ja katselen ympärilleni.
Itse asiassa innoistuin näistä muiden lukijoiden kommenteista harkitsemaan uintiharrastusta, vaikka en ole uinut vuosiin! :D
Tsemppiä, relaa ja auringonpaistetta sulle! Pidä ihan rauhassa kunnon tauko ja kattele sitten... :)
Mulle tuo on tuntunut tosi hyvältä määrältä, jos käyn harvemmin niin lihakset menee helposti kipeiksi kun teen 3-jakoista ohjelmaa ja yhden lihasryhmän treenille tulee tällöin liian pitkä tauko...
Korvaan kyllä varmaankin tuon nilkkaremmiliikkeen jollain muulla, eipä sitä tosiaan ole järkeä väkisin suorittaa kun pakaroita voi treenata niin monilla muillakin liikkeillä. :) Mä olisin kaikkein tyytyväisin jos treeniohjelmaa ei koskaan tarvitsisi uusia vaan voisi vain kuukaudesta ja vuodesta toiseen vetää samaa, helppoa ohjelmaa. Välillä mulla on ollut tosi kivoja, "tuskattomia" ohjelmia ja aina harmittaa kun niistä joutuu luopumaan.
ylikuntohan tarkoittaa oikeammin ilmaistuna ylirasitusta. ei ole kyse siitä että olisi vain helvetin kovassa kunnossa ja sitten se menisikin jotenkin "ylitilaan", vaan ihan vaan siitä, että liikkuu enemmän kuin mihin keholla on kykyä palautua. siihenhän monen liikunnasta kovaa innostuvan alkuinnostus ja kykeneminen katkeaa. ylirasituksessakin avainasemassa on lepo ja yllätys yllätys, ruokavalio. jos liikut suht kovaa ja kehosi ei pysty hyödyntämään riittävällä tavalla ruoan energiaa (hiilarit: helppo ottaa energiaa, ruoansulatus ei vie energiaa itsessään, proteiinit ja rasva: keho joutuu tekemään enemmän työtä energian ottamiseksi) ja varsinkin jos mikroravinteita puuttuu, niin ylirasitustilaan voi ihan tavallinen kuntoliikkujakin mennä helposti.
Mie kammoan myös jumppatunteja niiden koordinaatiota vaativien liikkeiden takia! Jossain vaiheessa pakottauiduin niille, ja olin aina menossa väärään suuntaan väärässä tahdissa. Kerran meni hermot niin pahasti, että lähdin kesken (maksetun!)tunnin pois.
Nyt opiskelen amkissa ja päätin rohkaistua ensin kokeilemaan koulun kuntopiirijumppaa, ja se oli mukavaa! 12 pistettä ja ohjaaja huutaa milloin vaihtuu :) eniten koordinaatiota vaativa liike radoilla on ollut hyppynarun hyppiminen. Mukavan ohjaajan takia rohkaistuin menemään myös hänen pitämäänsä kuntojumppaan, ja olin todella positiivisesti yllättynyt kun kaikki "oikealle askel, jalka ristiin, potku, hyppy, kuperkeikka" temppusarjat olivatkin aivan perusliikkeitä, paikallaan hölkkäyksestä kyykkyihin ja punnerruksiin. Tämäkin puupää pysyy mukana, ja lohduttavinta on että ohjaajan ajatusmaailma on " rytmillä ei ole niin väliä, kunhan tekee koko ajan jotain", musiikki on ennemmin vaan tsempparina taustalla :)
Harrastin nuorena pesäpalloa parhaan kaverini kanssa, ja treeneihin oli mukava mennä hänen kanssaan. Nyt minulla ei ole ketään treenikaveria, ja olenkin miettinyt olisiko pelkkä saliharjoittelu mukavampaa jos saisin houkuteltua jonkun mukaan :)
Oi, tuo sun kuntojumppa kuulostaa just sellaiselta mun kaltaiselle liikkujalle sopivalta..! Harmi kun useimmilla saleilla ei enää ole valikoimassa mitään "puupääjumppia" vaan kaikki on jotain konseptoituja vauhti/tanssijuttuja - sopivat varmasti helposti tylsistyville ja vauhtia ja haasteita hakevalle liikkujalle mutta eivät meille peruspöllöille. :) Les Millsin jumpista (joita mun sali tarjoaa) BodyVive on ainoa sellainen helpompi ja hidastempoisempi tunti jos pilateksen ja balancen kaltaisia tunteja ei lasketa.
Heitän villin idean, (en tokikaan tiedä onko joku muu ehdottanut jo)mutta entäs vaikka ratsastus? Okei, aikuisiällä aloittaminen saattaa olla vaikeaa, mutta aikuisryhmiäkin on, varsinkin isoimmissa kaupungeissa. Harrastus on kallis, mutta ehdottomasti hinnan väärtti :) Ja on kyllä rankkaa! Tai entäs CrossFit?
Lepo on kuitenkin tärkeää, viikkokin saattaa tehdä ihmeitä!
Ratsastus ei ole mun juttu, siitä olen suhteellisen varma - ja se tallille hankkiutumisen vaiva tulisi vääjämättä jossain vaiheessa kuihduttamaan jutun... :/ CrossFit taas on "too much", ihan niin rankkaa treeniä en jaksaisi vetää. Ja sama juttu kuin tallissa, CS-sali on automatkan takana... CrossFit-saleilla ei käsittääkseni myöskään saa treenata omalla aikataululla tai itsenäisesti vaan tunnit on aina ryhmätunteja.
Jotta liikunta säilyisi elämässäni, mun on voitava harrastaa sitä niin pienellä vaivalla kuin mahdollista. Surullista mutta näin se vain on. :( Maarianhaminassa esimerkiksi mun kävelymatka salille on 20 minuuttia - jo SE tuntuu ihan hirveältä vaivalta ja ajankululta. Päässä vain tikittää, "treeni 60 min + kävelyt 40 min = liikuntaan uhrautuu jo melkein kaksi tuntia HUOKAUS".
Mä olen kamala, tiedän. :(
Riippuu ihan CrossFit-salista, että onko siellä tiloja ja aikaa itsenäiseen treenaamiseen. Duunikaveri ainakin on hehkuttanut juurikin sitä, että hänen vakiosalillaan parhaillaan remontoidaan tiloja itsenäiselle harjoittelulle.
Liityn nyt valtavan neuvoja heittelevän joukon jatkoksi. Mitenkä aikuisten uimakoulu? Toki jos veteen menoon liittyy ahdistusta, se voi olla rankka kokemus. Toisaalta, siellä oppii sen uimataidon ja pääsee kahdehtimiisi uimishommiin.
Ymmärrän muuten tosi hyvin tuon koreografioiden seuraamisen vaikeuden ja siitä seuraavan kauhun. Olen itse aika tumpelo ja tanssillisilla tunneilla käännyn säännönmukaisesti eri suuntaan kuin muut. Hävettäähän se, mutta koetan reippaasti ajatella, että täällä ollaa oppimassa, jokainen mokaa joskus ja koko ajan opin lisää. Hiukan sama itsensä vakuuttelun mekanismi, kuin sinulla parempina aikoina salille lähtemisessä: joka kerta kun huomaan pudonneeni tottaalisesti kärryiltä, joudun käymään tämän lyhyen keskustelun sen osan minusta kanssa, joka huutaa että nyt äkkiä helvettiin täältä itseään nolaamasta :)
Itse tykkään käydä sellaisella ryhmäliikuntatunnilla (tai no, se kestää vain 30min), missä treenataan lyhyen lämmittelyn jälkeen vain vatsa-, kylki-, ja selkälihaksia. Liikkeet ovat todella yksinkertaisia ja treeni tuntuu varmasti! Jos omalta salilta löytyy sellaista, niin suosittelen tutustumaan!
Toinen mukava ryhmätunti on kehonhuoltotunti elikkäs venyttely! Venyttely oikeasti parantaa suorittamista salilla, kun lihakset ovat ns. palautuneet oikeaan paikkaan ja myös hengitystekniikka paranee. Nykyään osaan hengittääkin raskaiden sarjojen aikana. :D
Olen muuten ihan samanlainen, että en tykkää sitoutua aikatauluihin liikunnassa. Suurimmaksi osaksi treenailen salin puolella omaan tahtiin.
Jos uinti kiinnostaa, aikuisten uima- ja tekniikkakoulut ovat hyvä tapa aloittaa!
Samaa ehdotan minäkin! Uintia voi ihan oikeasti opetella aikuisiällä, ja siitä saa todella nopeasti onnistumisen tunteen. Miksi et satsaisi peruskurssiin joka ei sido enempää kuin sen 4-5 kertaa, jonka jälkeen voit treenata itse?
Tai aloita vaikka katsomalla opetusvideoita netistä, löytyy paljon hyviä myös ihan suomeksi!
Itsehän sanoit että laji sopisi sinulle täydellisesti...
Suosittelen kovasti kahvakuulaa. Siellä ei tosiaan mitään askelsarjoja tehdä, vaan helppojan liikesarjoja kuulan kanssa.
Siellä käy monet miehetkin sen takia, että se on oikeaa liikuntaa eikä vaan pelkkää hyppimistä jossa alkaa nolottaa.
Yleensä ryhmät on niin pieniäkin että siellä näkee ohjaajan hyvin.
Ryhmäliikunnasta; on se ihan mahdollista, että siellä vaan pomppii eikä pääse sarjoista kärrylle. Sitten vaan tekee sen minkä osaa, tai jos oikein *tuttaa, pakkaa kamansa ja lähtee tunnilta pois.
Kumpikaan ei ole maailmanloppu.
Mites tällainen? http://www.easyfit.fi/kotka/virtuaalitunti/ :D
Minä vihaan liikuntaa. Ahdistaa etsiä ja pestä jumppavaatteita ja raahata jtoain kassia mukana. Joudun jo valmiiksi pitämään kassia pakattuna välttämättömine hygieniatarvikkeineen, sillä joudun välillä töiden puolesta yöpymään muualla kuin kotona. Lisäksi vuorotyöt antaa sopivan syyn olla harrastamatta mitään, joka on joka viikko samaan aikaan.
Silloin tällöin hankin kymppikortin ja joskus jopa saan käytettyä sen määräajan sisällä. Pari vuotta sitten hankin kymppikortin kuntosalille, josta on tainnut kuusi kertaa jäädä käyttämättä. Mulla oli oikein personal trainerin tekemä ohjelma ja kaikkea! Ei vaan napannut.
Nuorena kävin jumpissa monta kertaa viikossa, mutta silloinkin se taisi olla tätini, joka "pakotti" mukaansa kun asuin viikot hänen luonaan. En muista, olisinko koskaan käynyt missään jumpassa ilman, että olisin vartin päästä aloittanut kellon tuijottelun että koska tämä loppuu.
Toisin kuin sinä, minä taas pidän enemmän ehkä koreogragiaa sisältävistä tunneista, koska siinä SAATTAA välillä unohtaa kellontuijottamisen kun joutuu keskittyy :D
Pilates olisi kivaa. Muutaman kerran olen tunneilla käynyt. Ei vaadi miljoonaa toistoa ja tuntuu miellyttävältä. Se ei ole mitään "Jaksaa jaksaa, painapainapaina!!!" -menoa vaan oman kropan kuuntelua.
Hauska idea tuossa EasyFitin Virtuaalitunnissa :) Ehkäpä kokeilisin jos sali ei olisi automatkan päässä. :)
Asiaa, joka ei liity liikuntaan! Vaikka sun kokemukset Flown shampoosta ovat olleet kamalat, niin jotenkin kuitenkin kiinnostaisi kokeilla? Itse en ymmärrä inceistä mitään, mutta tuli mieleen kun sanoit että muihin shampoopaloihin verrattuna Flow on aitoa saippuaa, niin miten se eroaa ns. tavallisesta saippuasta. Voisinko tehdä kokeilun esim. jollain oliiviöljysaippualla?
Liikunta-aiheesta on tullut jo paljon ehdotuksia. Itse opetan joogaa ja venyttelyä, enkä ole tehnyt yli kymmeneen vuoteen muuta, se riittää pitämään minut hyvässä kunnossa (olen joskus käynyt testaamassa esim. BodyCombatissa ja hyvin siellä jaksaa heilua). Nyt on tosin täytynyt alkaa lenkkeillä kun koira tuli taloon...
Anyway, joogamuotojahan on paljon erilaisia ja kun löytää itselle parhaiten sopivan ja käy aluksi tunnilla oppimassa oikean tekniikan, sitä voi helposti harrastaa kotona, eli ratkaisee ainakin aikataulu- ja matkaongelman.
Voisit, se on oikeaa saippuaa. :) Tunnistat "oikean" saippuan esimerkiksi siitä, että inci-luettelossa ei ole sulfaatteja. Tyhjentävää selitystä en valitettavasti osaa antaa, kun tuntee kosmetiikkaa niin osaa erottaa saippuareseptin muunlaisesta pesevästä tuotteesta. Sulfaatit tai niiden puute ovat kuitenkin useimmiten helpoin tunnistusmetodi.
Flow'n palashampoot ovat oikeaa saippuaa, eivätkä sinällään pesevien ainesosien puolesta eroa "tavallisesta saippuasta", jos siis tavallisena saippuana ajattelet vaikka jotain käsisaippuaa. Saippua valmistetaan keittämällä rasvoja ja öljyjä emästen kanssa. Tavallinen nestesaippua tai shampoo valmistetaan sekoittamalla erityyppisiä tensidejä (useimmiten sulfaatteja) veden ja hoitavien sekä koostumukseen vaikuttavien ainesosien kanssa.
Minulla on myös kammo monia jumppatunteja kohtaan, koska minulla ei kertakaikkiaan ole minkäänlaista rytmitajua. Itse koitan etsiä sellaisia tunteja, joissa ei ole kovin paljoa "koreografiaa". Kyllähän aina ensimmäisellä kerralla uudessa jumpassa nolottaa, kun ei millään pysy muiden mukana ja tekee mitä sattuu, mutta muutaman kerran jälkeen se helpottuu. Itse tykkään kovasti BodyPumpista ja jumppapallojumpista. Niissä on molemmissa suht helpot liikkeet, jotka oppii muutamassa kerrassa niin, että ohjelman vaihtuessakin pääsee heti uudelleen rytmistä kiinni. Jumppatunnit tuovat salitreeniin mukavaa vaihtelua.
Rohkeasti kokeilemaan uusia lajeja! Olisi hieno lisä blogiin, jos kokeilisit lukijoiden ehdottamia lajeja ja sitten kirjoittaisit tänne päivitystä miltä lajit tuntuivat. Monia lajeja kannattaa kokeilla enemmän kuin kerran, jotta niihin pääsee kiinni. :)
Suosittelen kahvakuulatunteja lämmöllä! Tosi yksinkertaisia liikkeitä (painavan pallon kanssa ei kauheesti hypellä) ja tunnista saa just niin rankan kun itse haluaa. Budget Sportissa kahvakuulat on usein alennuksessa, käy ostamassa kotiinkin sellanen niin voit treenata välillä myös ihan rauhassa. :) Käy kokeilemassa, en keksi yhtään syytä miksi et pitäisi siitä :)
Eräällä lähisalillani pidetään spinningtunnit niin, että sali pimennetään ja opettaja on korokkeella valokeilassa. Tuolla tavalla voisi mielestäni järjestää muitakin ryhmäliikuntatunteja, joissa ei pimeys olisi haitaksi. Tai eihän siellä ihan pimeää ole, mutta hämärää, pysyy katse varmasti opettajassa.
Pitä taukoa, ja jos liikkumattomuus ahdistaa, niin tee vaikka lajikokeiluita kerran viikossa? Tai sitten opettelet uimaan ja kokeilet onko se sinun juttusi :)
Itse vihaan ryhmäliikuntatunteja, eniten juuri tanssillisia koska kroppani ei tunnu suostuvan tekemään mitä haluaa. Joissan paikoissa zumbatunneilla on paljon laisiani rytmitajuttomia, ja siellä uskaltaa itsekin vaan "heilua sinnepäin", siinäkin tulee kyllä pirun hiki kun edes koettaa tehdä! ;) Jos kävisi pidempään yhden ohjaajan tunneilla, olisi seuraaminen varmasti jo helpompaa.
Niin ja palashampookokeiluusi vielä! Kokeiles vielä sen etikan kanssa, ilman että liotat sillä hiuksiasi ;) Itse olen alkanyt pesemään oliiviöljypalasaippualla hiuksiani, joka jättää sellaisen klähän hiuksiin että hyi. Mutta kun hieron niihin kunnolla etikkaa tyveen (loraus etikkaa lasiin, loppu lämmintä vettä) ja lopuksi vielä huuhtelen etikan pois niin ei ole klähmää! :)
Heh, vielä tulee lisää liikuntavaihtoehtoja, vaikka olet varmaan jo saanut tarpeeksesi. :D
En kyllä tiedä mitä kaikkea olet kokeillut / harkinnut kuntosalin, ryhmäliikunnan ja lenkkeilyn lisäksi. Ensimmäisenä mieleen tulevat kuitenkin itseänikin kiinnostavat lajit, kuten sulkapallo / tennis tai seinäkiipeily. Tosin seinäkiipeilypaikkoja ei välttämättä ole ihan joka nurkan takana, mutta omasta mielestäni liikunnalliset pelit ovat sellaisia, joissa ihan unohtaa harrastavansa liikuntaa (olettaen tietysti, että pelit ovat mieluisia), jos saa vaan jonkun kaverin / oman miehen mukaan esimerkiksi.
Eikä liikunnan harrastamisesta tarvitse tietenkään ottaa mitään paineita, jos ei huvita lähteä salille tai muuallekaan harrastamaan liikuntaa, niin voihan sitä jumpata vaikka kotonakin välillä.
Kolmas viesti vielä haha. Mietein tuossa että mites tuo astangajooga? Pidät ilmeisesti ihan siitä yhdestä rentoutustuntijoogastasi, astanga olisi sitten enemmän lihaksiin keskittyvää. Alkuun tuntien aikatauluihin pitää toki sitoutua, mutta nopeasti olet sillä tasolla että voit harjoittaa sitä kotona itsekseni, jos tuntuu omalta lajiltasi.
Moi! Mullekin tuli kauhea himo ehdotella sulle lajeja, vaikka uskonkin, että olet niitä itsekin jo miettinyt. Mutta pakko mikä pakko. :)
Jos kävely tuntuu liian epäurheilulta, niin miten olisi Suomen epävirallinen "kansallisurheilu" eli sauvakävely? Se on oikein tehtynä kyllä ihan semirankkaa. Ja varmasti mukavampaa kuin lenkkeily alussa.
Ja sitten tuli mieleen, että onko sulla fillaria? Sellaisellakin voi lenkkeillä. Ja muilla kuin maantiepyörällä voi tehdä sitä nyt talvellakin.
Jos et osaa uida eikä kiinnosta opetella, niin käy kokeilemassa vesijuoksua. Se on ainakin helppoa omaksuttavaa eikä siinä ole koreografiaa - jopa siinä määrin, että se on mun maailmassani kuollettavan tylsää. Mutta mä olenkin perverssi, joka saa nautintoa siitä, että hion kroolin käsivetoani kohti täydellisyyttä. ;)
Oletko harkinnut pyöräilyä? Mä sain liikunnan riemun syttymään itsessäni kun aloin pyöräillä: se ei ole tylsää kuten juoksu tai kävely, pääsee vauhdilla eteenpäin, maisemat vaihtuu.. Maastopyöräily on myös hieno laji. :) Ja näin talvella spinning, mutta sen voi kokea toisaalta tylsäksi. Liikunnasta on tullut mulle tosi mieluinen harrastus pyöräilyn myötä, ja olen kokeillut myös muita liikuntalajeja. Myös ryhmäliikunta maistuu nykyään, bodypump ja cxworx lemppareita koska niissä ei tarvitse huolehtia koreografioista. :) Aloitin takarivin tyttönä mutta nykyään olen eturivissä, koska silloin ohjaaja saattaa opastaa tekniikassa juuri minua ja näen oikeat suoritustekniikat varmasti (= saan parhaan vastineen maksamalleni jäsenmaksulle). :)
Mä häpesinnräpeltämistäni tanssillisills tunneilla, kunnes ohjaajaksi sattui pieni ja pippurinen nainen, joka jokaisen tunnin alussa lausui samat sanat: Jos hyppäät vasemmalle silloin kun muut hyppää oikealle elä välitä. Se on vain persoonallinen tapa tanssia! Pääasia, että tulee lämmin ja hiki... Ja itse lisäisin vielä, että näilä tunneilla liikunta oli todellakin hauskaa. Ohjaajan persoonalla on ollut aina suuri merkitys mun liikuntasuorituksen mielekkyydelle, sillä mäkin todella suoritan liikuntaa. Kaiken on mentävä oikein tai ahdistun. Paitsi kun ohjaaja on rento, ei korosta liikaa koreografian oikein menemistä ja kertoo viekä hauskoja juttuja välissä. Silloin olen liikuntatunnilla nauttimassa, pitämässä hauskaa.
Ensimmäistä kertaa kommentoin..
Itse olen käyttänyt blondi palaa nyt siitä asti, kun luin kokeilustasi Kreikassa.
Ja minulle se sopii mainiosti! Ei lähmää ja tulee tosi kaunis, kiiltävä tukka aina pesun jälkeen.
En ole käsitellyt hiuksiani millään tavalla, en ole värjännyt kertaakaan tai mitään muutakaan.
Hiukseni ovat yhtä pitkät kuin sinulla ja luonnollisen vaaleat. Suomalaisen hento tukka, mutta runsas.
Mietin, että voiko olla mahdollista, että käsitelty hius reagoi eritavalla?
Todennäköisesti kyllä, Fow'lta sanoivat myös että hiuksen huokoisuus vaikuttaa. Minua jotenkin harmittaa tosi paljon että saippua näin floppasi mun tukassa. :( Olisin niin halunnut sen tuuhean, muhkean tukan - ILMAN tahmaa.
Hei! Pumppia ja kahvakuulaa suosittelen minäkin! Pumppi on parhaimmillaan "aivot narikkaan"-tangon nostelua, varsinkin kun sinulla on niin vahva salitausta, joten liikkeet ja tekniikat on tuttuja sieltä :) Ja kahvakuula on myös hyvä ryhmäliikuntatunti, eikä ainakaan yhdelläkään käymälläni kuulailutunnila ole tarvinnut suorittaa koreografioita :D Ja kun liikkeet ovat tuttuja, suosittelen oman kahvakuulan ostoa, joten treenin voi parhaimmillaan suorittaa kotona niinö päivinä kun salille ei jaksa raahautua.
Ja oletko kokeillut spinningiä? Sekään ei vaadi kuin jalkojen veivaamista ohjaajan käskyjen mukaan :D
Eiks aina puhuta siitä, että pitäisi saada sitä aerobistakin liikuntaa?
Opettele uimaan, jos todella et osaa, niin teet itsellesi palveluksen että opettelet!
Juoksu on ihan parasta ja sen voi opetella ja siitä voi opetella tykkäämään.
Ryhmäliikuntatunneille mua ei saa, inhoan sitä yli kaiken. Mutta juoksu, uinti ja viimeisimpänä luistelu ovat aivan täydellisia mielennollausmuotoja.
Tuosta palashampoosta... Omalla kokemuksellani neuvoisin kokeilemaan Flow kosmetiikalta sitä rasvoittuvien hiusten palaa. Itsellänikään ei ole erityisen rasvoittuva tukka, mutta se teepuupala toimii kaikkein parhaiten varsinkin totutusvaiheessa (itselläni meni pari pesua totutteluun). Kun itse olin totuttanut sillä hiukseni saippuaan, ei ole ollut mitään ongelmia muillakaan. Kokeilin tosin jokin aika sitten huvikseni myös hampputurvepalaa, ja hiukset tuntuivat silloin paljon nopeammin likaisilta. Ongelmasi saattavat johtua siitä, että blondipala on liian hoitava eli öljyinen...
Alkulähmän jälkeen hiukseni ovat olleet ihan normaalit. Jonkinlainen tuuheus tulee lähinnä siitä, etten käytä hoitoaineita, joten tukka on taatusti puhdas. Nykyään ihan inhoan sitä hoitoaineiden tuomaa lättänyyttä ja likaisten hiusten tunnetta. Joskus huuhtelen etikalla tai suihkutan hiuksiin/hiuspohjaan rosmariiniöljy-vesiseosta.
Moikka! Tuo itsensä nolaaminen nappasi heti silmääni. Siihen minulla on loistava apu! Sen nimi on ilmaisutaito.
Onko kaupungissasi tarjolla mitään ilmaisutaidollista kurssia tai harrastusta? Siellä opetellaan nolaamaan itsensä ihan päästä varpaisiin, nauretaan vatsa kippurassa ja saadaan sitä varmuutta tehdä asioita joita arastelee. :) suosittelen kokeilemaan!
kahvakuulatuntia suosittelen :) minä liikunnanvihaaja, joka liikun vain koska olen ikuinen laihduttaja (toki myös katson mitä syön) ja se on terveellistä, en sen nautinnon takia, olen jopa pari kertaa tuntenut nautintoa kahvakuulatunnilla :) saa sykkeitä nostattavan voimatreenin, eli ns. kaks kärpästä yhdellä iskulla, ja vastusta voi muokkailla fiiliksen ja kunnon mukaan. Yksinkertaista ja selkeää, ja vielä kun itse käyn työväenopiston kuulatunnilla niin myös osallistujia laidasta laitaan eikä kenekään tarvitse hävetä itseään eikä osaamattomuuttaan koska kaikki voivat olla ns. untuvikkoja eikä tosiaan kukaan ehdi seuraamaan muiden tekemisiä. Tehokasta, toimivaa, helppoa. Itseäkin hävettää vähän väliä esim. BodyVive tunnilla kun suunta liikkeissä on välillä eri kuin muilla osallistujilla :) mutta pääasia että hiki tulee ja kunto kohisee. Tsemppiä, kyllä se siitä taas, koita nauttia tekemättömyydestä, kohta taas kirmaat salille :)
Anteeksi jos tää on jo sanottu, mä en jaksa lukea näitä kaikkia triljoonaa kommenttia läpi... Mutta ootko miettiny myös sitä että yksinkertaistaisit tota saliohjelmaasi? Jos sulla ei ole mitään varsinaisia tavoitteita (niinku joku bikini fitness :P, siis kilpailut) niin lihaskuntoahan sä saat pidettyä yllä yksinkertaisimmillaan tekemällä about mavea, leuanvetoja, kyykkyä ja penkkiä? Ei tarvis noita vituttavia tyttöjen nilkkaremmiliikkeitä ja muuta sähläystä, muutama liike vapailla painoilla ja karkuuuuuuun!
Ehdottomasti kahvakuula! Ei koreografiaa, lihaskunto ja sykkeenkohotukset samassa. Kannustava ja ohjaava(vahtii tuntilaisten tekniikkssa)tunnin vetäjä kaiken A ja O. Olen jo rakastuntut. Pumppi sen rinnalla aivan hirveän tylsää, vaikka ihan hyvä kestävyysvoimaharjoitus onkin. Ja kestävyyspuolella spinning takarivissa toimii, jos vähänkin itseään kohtaan masokisti haluaa olla. Sekin on tappavan tylsää, mutta niin tehokasta (olisiko salillasi esim lyhyempiä tunteja)
Komppaan Riikkkkaa. Kahvakuulatreeni on tehokasta ja melko helppoa. Käyn ryhmätunnilla jolla oli todella hyvä ohjaaja, oppii oikean tekniikan. Tunnit pidetään ulkona, joten tulee kaksi kärpästä yhdellä iskulla; lihaskunto ja ulkoilu. Kotonakin pika treeni onnistuu helposti; 15 min sopivan kokoisilla kuulilla saa hien pintaan ja netistä löytyy ohjelmia.
Minäkin olisin ehdottanut tota uimisen opettelua uimakoulussa =)
Sairasta kun tämäkin blogi on pilattu, kun sulla niin huono itsetunto että pitää ruveta tekemään jotain "ruokaremontteja" ja "liikkumaan". Blogisi nimi kannattaisi vaihtaa, vaikkei tämä karkkiblogi olekkaan ollut. Kannattaisi joskus ihan miettiä, miten paljon meitä ohjaillaan mainoksilla ym. Sairasta tämä sinun touhusi on, ei terveyttä.
Tässä huomaa kuinka erilaisia me kaikki ollaan! Moni on suositellut jotain ryhmäliikuntatunteja "ne on kivoja, ei tarvii miettiä" yms. Mä olen urheilun ystävä, mutta nuo ryhmäliikuntatunnit on jotain aiva hirveää shaibaa. Tuijotan kelloa koko tunnin ja mietin, että "ittu tää on p****aa" ja joo, olen kokeillut kaikki mahdolliset tunnit, pahin oli atack, tai ehkä se oli pahin body balancen jälkeen, eikun luulen, että shäbääm! vie voiton. Ja ei, ei ole kyse koreografioista, olen harrastanut kilpailutasolla tanssia lähes 10 vuotta, ei ole kyse kunnosta, viimeisin puolimaraton meni alle 2 tuntiin. Tunnen myötähäpeää kaikilla tunneilla, en näe niissä mitään pointtia. Eihän niissä voi varsinaisesti kehittyä (joo kunto kasvaa, mutta se ei mulle ole mitekään päätavoite..).
Mä olen tosin niitä ihmisiä, joille treenillä pitää olla joku idea. Juoksen, koska haluan juosta hyvän ajan kisoissa. Salilla käyn, koska se tukee ilma-akrobatia ja tankotanssiharastusta, jotka ovat minulle kaikki kaikessa. Nautin niin paljon kun roikun pääalaspäin ilmassa sotkeutuneena kankaaseen ja yrittäessni päästä jotenkin alas- tai ylöspäin. Varsinkin akrobatia on minulle suurin henkireikä, urheilu josta todella nautin! Itse en pystyisi harrastamaan mitään, koska se tekee hyvää.. Tarvitsen jonkun motivaattorin tekemiseen ja mikään "vanhana mulla on parempi kunto/musta tulee hoikka ja nätti/kunto paranee" ei todellakaan riitä siihen, että raahautuisin tiettynä kellonaikana hikiseen jumppahuoneeseen nostamaan samoilla painoilla mavea ja työntöä.
Kuulostaa mahtavalta...! :) Ainakin mulle tulee suuri ihailun tunne. Voi kun me kaikki voitaisiin tuntea liikuntaa kohtaan noin...
Mä olen kanssa ankea koreografioiden kanssa enkä käy tunneilla, joissa vaaditaan mitään hankalampia askelkuvioita. Itse käyn kahvakuulassa ja fit ballissa halutessani vaihtelua salitreeniin. Ainakaan omalla salillani kuulan kanssa ei tehdä mitään askelkuvioita, joten ehdotomasti suosittelen!
Miten on triglyseridi-arvosi kanssa? Kolesteroliarvosi ovat minustakin tosi hyvät, mutta noista veren rasva-ainearvoista merkityksellisin on triglyseridit. Toivottavasti ne sinulta mitattiin ja mainittiin (ovat kyllä testien peruskauraa). T-glyssat kertoo parhaimman kuvan riskeistä sairastua johonkin sydän/verisuonisairauteen.
Tsemppiä salille.
Trigly oli muistaakseni 0.47 (en pääse tarkistamaan koska paperi on seuraavan viikon eri osoitteessa kuin minä :))
Vähän myöhässä, mutta loistavat triglyt. Paljon paremmaksi ei kol ja trig. arvot voi ihmisellä tulla. Ruokavalio on pitkälti näiden takana, mikä, kappas vaan, on alkanut näkymään mediassakin näinä päivinä ;) Itsekin oon vhh- sekä gluteenitonta ruokavaliota noudattanut jo 3 vuotta. Tsemppiä!
0.43 oli tarkka arvo kun pääsin kotiin tarkistamaan :)
Joku ehotti täällä Zumbaa, mutta Zumba ei tosiaan oo niitä helpoimpia lajeja. Tai siinähän ei tärkeintä oo, että pysyy tasan tarkkaan askeleissa mukana, itekkin tunneilla vaan heilun sinnepäin. Mutta tosiaan jos haluaa tehdä liikkeet "oikein" niin aika vaativa laji kyllä!
Voithan sinä hyvinkin vielä opetella uimaan? :) Varmasti löytyy aikuisillekkin tarkoitettuja uintiopetuksia.