A.k.a. Sannin paras piirakkapohja. The piirakkapohja. Nyt en oikeasti meinaa pysyä nahoissani, on vain pakko päästä jakamaan tämä resepti teidän kanssa! :)

Huhtikuun sienipiirakkapostauksessa peräänkuulutin hyviä vähähiilihydraattisia piirakkapohjareseptejä, mutta nyt olen itse vahingossa onnistunut löytämään sen parhaan jauhokombinaation! Tämä pohja on ihan älyttömän hyvänmakuinen! (Olen niin innoissani että adjektiivivarastokin on hukassa...! :D) Rapea ja erinomaisesti kasassa pysyvä, ja maukas.

Juhannukselta on varmaan itse kultakin jäänyt runsaasti ruokaa jäljelle - ainakin meillä ostetaan jostain syystä ihan liikaa ruokaa jouluna ja juhannuksena. Pilkottaako teidänkin jääkaapissanne mökiltä raahattuja epämääräisiä folionyyttejä pitäen sisällään grillattuja kasviksia, kanaa tai lihaa ja nopeasti pilaantuvia kalaherkkuja kuten graavi- tai kylmäsavulohta...? Moni varmaan heittää juhlakauden jämäsafkat roskiin, mutta parempi osoite näille aineksille on piirakka! Mikään ei ole kiitollisempi alusta kaikenmaailman sekalaisille ruoka-aineksille kuin mehevä piiras. :)

Itse heittelin eilisillan after-Midsummer-piirakkaan höyrytettyä parsakaalia, kevätsipulia, graavilohta ja kirsikkatomaatteja. Jätän nyt väliin lopen kuluneet  "uijjui-ommnomnomm" - ilmaisut ja tyydyn toteamaan, että piirakka oli ihan *elvetin hyvää. :) TJEU.

Tältä näyttää pohja esipaistettuna.

Yhdessä piirakkapohjapalassa on hiilihydraattia 2,3 g (kuudesosa piirakasta).

Muna-kermaseokseen voi käyttää makunsa ja jääkaapin sisällön mukaan kuohukermaa, ruokakermaa tai maustettua kermaa. Tai heittää mukaan smetanaa tai ranskankermaa vielä täyteläisempään tulokseen. Itse käytin puolet perus-ruokakermaa ja puolet Kippari-savujuuston makuista ruokakermaa.

Kun piiras oli ollut täytteineen uunissa 10 minuuttia, lisäsin päälle vähän juustoraastetta. (Voi sen laittaa samalla muunkin täytteen kanssa, mutta mulla juusto tuppaa usein palamaan 30 minuutin paistoajalla joten siksi laitan sen vähän myöhemmin.) Valmiin piiraan päälle ropsaisin vielä tuoretta ruohosipulia. Nekin juhannusjämiä. :) Kaikki vain käyttöön mikä liikenee! ^_^

Rasvainen piirakka maistuu raikkaan salaatin seurassa.

Vihersalaatti olisi paras kaveri, mutta lehtisalaatit oli kaikki syöty. Jääkaapista löytyi kurkkua, keltaista paprikaa, kesäkurpitsaa ja kukkakaalia. Niistä syntyi pieneksi hienonnettuna mukavan rapsakka mutta mieto salaatti.

Koiriaan noutamaan tulleella siskolla ei ollutkaan enää kiire kotiin nuuhkaistuaan uunista kohoavia aromeja. :D Piirakka katosi hyvin nopeasti parempiin suihin myöhäisiltapalapöydässä.

Viime viikon "jääkaapin-jämä"-piiraan täytteenä oli kantarelleja, parsakaalia, purjoa, sipulia ja paprikaa. Mielenkiintoista tekstuuria toivat jo hieman kuivahtamaan päässeet savujuuston palat, jotka sulamisen sijaan paistuivat uunissa rapeiksi lastuiksi piirakan päälle. Kannattaa kokeilla! ^_^

Mukavia piirakkahetkiä toivotellen,

Sanni

Minä ja lättänä tukka = totta. Vaikka minulla on runsaasti tukkaa, se ei todellakaan ampaise päästä muhkean kimmoisana kuontalona vaan kutrit tykkäävät asettua päätä pitkin varsin maan vetovoimavoittoisesti.

Kaipuuni pontevana päästä singahtavaa leijonanharjaa kohtaan on ikuinen.

Not very sexy.

Kroonisesti lättänä kun olen, lähden aina innolla mukaan tilaisuuksiin saada tuuheutta tukkaan ja testata uusia volyymituotteita. Olen mukana Indiedaysin ja Got2b.'n 2 Sexy-kampanjassa, jossa pääsin testaamaan uusia 2 Sexy Big Volume -tuotteita kampaajalla sekä omatoimisesti.

Kampanjan varsin hauskana jujuna on tsekata oman kuontalonsa seksikkyystaso Got2b.'n Facebook-sivulla. Kuva tuuheaksi taiotusta tukastasi ladataan applikaatioon joka kertoo miten hotin hiuksiston omaatkaan! :) Kekseliäitä vesseleitä nämä mainostoimistojen jampat, minusta ainakin on hauskaa kun mainoskampanjoihin luodaan jotain muutakin sisältöä kuin kuva muhkeaksi föönatusta daamista. ^_^

Mikä oli meitsin tulos..? Tässä ennen- ja jälkeen kuvat kampaajalta.

Kampaaja-Mari halusi luoda meille överitukan sijaan "arkiystävällisen" ja luonnollisen volyymin. Mitäpä tykkäätte mun hiuksista?

Volyymin pohjana käytettiin Got2b 2 Sexy Big Volume Spray Moussea ja kampaus kiinnitettiin saman sarjan Big Volume -kiinteellä. Kysyin Marilta miten hiuskiinne voi tuuheuttaa, ja hän vastasi että kiinteessä on jotain hiusta turvottavia ainesosia. Tuotteen nimessä lukeekin plumping hairspray. (Nyt olisi taas tarvittu sitä taskukemistiä tulkkaamaan inciä...! ^_^)

Spray Moussea suihkutettiin pestyjen hiusten tyveen. Tuote ei vaadi lämpöä toimiakseen, mutta kaikkein tuuheimman tuloksen saa luonnollisestikin föönaamalla.

Tällaista en osaa kotona tehdä.... Eli föönata hiuksia osissa ja kihartaa niitä suoristusraudalla. Tuollainen pyöröharjakäsittelykin sujuu mun suorittamana liikuttavan kömpelösti ja kestää pienen ikuisuuden.

Ja tässä arkivolyymi á la Mari ja Got2b! Voi kun mun hiukset näyttäisi aina tältä...!

Sitten vain testaamaan hiusten seksikkyystasoa 2 Sexy -applikaatiolla. Ladattavan kuvan tulee olla edestäpäin otettu, ja näköjään myöskin mielellään sellainen, jossa kaulaa näkyy mahdollisimman vähän. Minä en saanut kummallakaan kuvallani kasvoja osumaan tuohon naamarinkulaan, minkä ansiosta sain varmaankin liian tuuhean tuloksen! ^_^

Applikaatio skannaa kuvan ja antaa seksikkyystuloksen lisäksi hiuksillesi omistetun rakkauslaulun ja musiikkivideon. :D

Tulos kampaajan luomilla hiuksilla: "Olet todellakin 2 sexy!" :)

Entäpä mun oma kotiversio? Kuvista todellakin näkee, kumpi osaa käyttää fööniä - minä vai kampaaja. ^_^

Kuvaussessio parvekkeella....

Hieroin 2 Sexy -moussea kämmenten kautta pyyhekuivien hiusten tyviin ja pituuksiin ja föönasin pää alaspäin diffuuserilla.

Tulos: joo, tulihan sitä tuuheutta kieltämättä! Mutta tuo hiusten tekstuuri.... Koska meikä ei silotellut hiuksia pyöröharjalla tai käsitellyt niitä suoristusraudalla, on tulos tuollainen kivan räjähtänyt! ^_^

Mikä oli seksikkyysmittarin tulos?

Kaksi kertaa toden sanoo eli se on virallista - minä olen todellakin liian seksikäs! ^_^

...*krhm*... jos unohdetaan tuo kaulan position tuoma pieni lisäetu...

Testituotteista sen verran, että tuo sprayattava volyymimousse oli oikein positiivinen yllätys - se ei nimittäin jätä tyveä yhtään lähmäiseksi, tahmaiseksi tai möhnäiseksi - millä nimellä nyt itse kukin tuota monien muotoilutuotteiden jättämää jälkifiilistä tykkää kutsua! Moussea levittäessä ajattelin, että nojoo, tuntuu ihan samalta kuin monet muut vastaavanlaiset tyvikohotustuotteet. Mutta föönin käynnistyessä ja hiusten alkaessa kuivua tuotteen tuntu katosi lähestulkoon kokonaan...!

Kun sormia kuljettaa kuivuneen tukan läpi, hiukset tuntuvat tavallista jämäkämmiltä mutta mistään mähnäisyydestä tai karheudesta ei ole tietoakaan. Tyvi on kohonnut irti päänahasta ja tuloksena on luonnollinen volyymi. Seksikkyys on sitten jokaisen omissa silmissä... ;)

Kiinnostaisiko päästä kokeilemaan? :) Minulla on jaossa kaksi kappaletta 50 euron arvoisia Got2b.-tuotekasseja, ja arvontaan pääset osallistumaan testaamalla omien kutriesi seksikkyystason Got2b.'n Facebook.sivulla.

Luo siis itsellesi uhkea kampaus (tai kokeile vaikka perus-"just-out-of-bed"-lookillasi!), ota kuva, suunnista tähän osoitteeseen ja lataa kuva applikaatioon. Kerro sitten tuloksesi täällä Karkkipäivän kommenttiboksissa.

Osallistumisaikaa on torstaihin 27.6. klo 21.00 saakka.

2-Sexy-Sanni kuittaa. Over and out! :)

Tänä aamuna meidän verkosta löytyi 105 cm pitkä hirviö.

Hauki.

Veimme Viivin tutustumaan siihen. Herra Hauki oli jo mennyt edes.

Viivin ilme kertoo kaiken kohtaamisen mielekkyydestä.

"Oletteko te hulluja, viekää mut pois noiden leukojen lähettyviltä..!!"

Enpä ole koskaan nähnyt tällaista fisua mökin kalaverkoilla. Olen kuullut että hauet voivat olla isoja, mutta.... hei ihan totta...!

Footnote: Viivi-koiraa ei vahingoitettu kuvauksissa.

Hauki on haudattu metsään.

Piiiitkästä aikaa tutorialia! Katsoin, että edellisestä tuto-postauksesta on vierähtänyt jo puoli vuotta, eli nyt on todellakin jo korkea aika laittaa step-by-step-meikkijuttua ulos.

Tässä teille siis meikkitutorial kesän lempisävyilläni eli vihreällä, keltaisella ja korallilla.

Call me boring, mutta tykkään aina ja ikuisesti yhdistää vihertäviin silmämeikkeihin persikkaiset tai koralliset huulet. :)

Look on toteutettu Make Up For Everiltä saamillani meikkituotteilla, lukuunottamatta poskipunaa (sillä poskipuna jäi uupumaan testipaketista).

Silmämeikissä kullankeltaista ja kahta eri vihreää ja mattavaaleaa kulmaluulla.

Rajauksena yksi MUFE-lemppareistani, ihanan kimmeltävä Aqua Liner sävyssä Diamond Lagoon Green.

 Silmämeikkiin käytetyt sävyt.

1. Pohjustin luomen Eye Primella ja levitin luomelle ulkonurkkapainotteisesti vedenkestävää, vihreää Aqua Shadow -kynää #8E voimistamaan päälle tulevia sävyjä.

2. Levitin sisänurkkaan kullankeltaista luomiväriä, #10 Yellow Gold.

3. Levitin luomen keskelle voimakkaan helmiäistä limenvihreää sävyä, # 304 Diamond Lime

4. Levitin luomen ulkonurkkaan kevyesti ulospäin kolmiomaisesti tummanvihreää sävyä # 84 Bronze (! omituinen nimi - sävy on ainakin allekirjoittaneen silmään aivan ehdottomasti vihreä eikä pronssi!)

Kulmaluulle levitin ihonsävyistä mattavaaleaa luomiväriä (tätä nappia en enää saa irti paletista niin en voi tarkistaa sävyn numeroa).

5. Tein yläluomelle rajauksen vedenkestävällä Aqua Linerilla, sävy # 4 Diamond Lagoon Green. Todella, todella ihana tuote ja sävy!

Aqua Liner -sävyissä on erilaisia finishejä (matte, iridescent ja diamond), ja diamondin jälki on niin kimmeltävää että näyttää melkein märältä...! Upea efekti! Kyseessä ei siis ole glitter-finish, vaikka jälki kimaltaakin. Verrattuna esimerkiksi Make Up Storen Glitter Eyelinereihin jälki on paljon pigmenttisempää ja peittävämpää.

6. Meikkasin kulmat vedenkestävällä, voidemaisella Aqua Brow -kulmakarvavärillä.

Totesin, että sävy #10 Light Blond olisi todennäköisesti sopinut minulle paremmin kuin minulle valittu sävy # 15 Blond. Se näyttää minulla hieman liian tummalta, ainakin omaan makuuni. Huhtikuun meikkikurssilla laitoin mallilleni Hannelle sävyä 10, joka kuvien perusteella näyttäisi sopivan minulle paremmin.

7. Viimeistelin meikin mustalla Aqua Smoky Lash -ripsivärillä. (Älkää kysykö miksi, mutta laitan ripsivärin jostain syystä aina ihan vihoviimeisenä kulmien jälkeen.)

8. Tein meikkipohjan Face & Body -meikkivoiteella. Face & Body on kestävä, kosteutta hylkivä meikkivoide, josta peräti 80% on vettä. MUFE-kurssilla opin, että Face & Body sopii erinomaisesti iholle, joka on sekä rasvoittuva että pintakuiva. F & B ei kuitenkaan ole peittävää, eli mahdollisia arpia tai ihon kirjavuutta se ei peitä. Finish on luonnollinen ja läpikuultava. MUFEn sivuilla lukee, että F & B "leaves a thin layer of powder on the skin", mutta oma kokemukseni on päinvastainen. F &B jättää ihoni todella kostean (mutta ei rasvaisen) näköiseksi, ja vaatii omaan makuuni päälle puuteroinnin.

HD-mikropuuteri on niin hienojakoista ja "hengetöntä" että se ei jätä iholle minkäänlaista puuteroidun näköistä pintaa, se vain kiinnittää meikin ja jättää ihon pinnan himmeäksi.

9. Varjostin poskiluun ja leukaperät Sculpting Kit # 2:n tummalla sävyllä. Aivan täydellinen varjostussävy, MUFEn varjostusduoja ei hehkuteta turhaan. Sävyjä on neljä erilaista.

10. Toin kasvoille väriä kahden poskipunan sekoituksella; laitoin alle Zuiin hentoisen persikkaista Mangoa (en melkein käytä mitään muuta poskipunaa tämän saatuani! ^_^) ja syvensin sävyä MACin oranssi-persikka-pinkillä Joy'lla.

Joy ja Mango

11. Tein huulimeikin MUFEn peittävällä Rouge Artist Intense -linjan huulipunalla, sävy # 39 Satin Orange Coral. Rajasin huulet värittömällä Lip Line Perfector -kynällä.

Näitä värittömiä "universal"-huulikyniä on alkanut nyt ilmestyä monillekin merkeille. Vaikka pidän niiden toimintaideaa hyvänä (-> väritön sävy sopii kaikkien huulipunien kanssa ja muodostaa huulten reunoille punan karkailua estävän barriäärin), niin mielestäni huulille, joilla on luonnostaan heikot rajat (kuten minulla), sopii tumman/kirkkaan huulipunan kanssa aina paremmin sävytetty kynä. Näin huulten muoto selkenee ja huulimeikki näyttää kaiken kaikkiaan kauniimmalta ja siistimmältä.

Valmis :)

Käytetyt tuotteet:

Silmät:

Eye Prime (29,60 €)

Aqua Show -luomivärikynä  8E Matte Green (31,75 €)

Iridescent Eyeshadow  #10 Yellow Gold (13 € - tai 3 kpl luomivärejä 25 €)

Diamond Eyeshadow #304 Diamond Lime (13 €)

Iridescent Eyeshadow  #84 Bronze (13 €)

Matte Eyeshadow # ? (vaalea) (13 €)

Aqua Liner #4 Diamond Lagoon Green (34,55 €)

Aqua Smoky Lash -ripsari (19,40 €, ei aqua)

Aqua Brow#15 Blond (33,35 €)

Kasvot:

HD Concealer #325 Natural Beige (43,70 €)

Face & Body Liquid Make Up # 32 Alabaster Beige (26,60€)

HD Powder (5g 24 €)

Zuii Mango -poskipuna

MAC Beauty Powder Blush Joy -poskipuna

Sculpting Kit #2 Neutral Light (55,45 €)

Huulet:

Lip line perfector (29,60€)

Rouge Artist Intense #39 Satin Orange Coral (35,70€)

Laitoin kerrankin mukaan myös hinnat kun niitä aina kysellään. Punaisella merkityt ovat Helsingin MUFEn remonttialehintoja.

.

Koska Make Up For Everin saatavuus Suomessa on aikamoisen heikkoa Helsingin ulkopuolella, kysyin MUFEn maahantuojalta, olisivatko he halukkaita antamaan Karkkipäivän lukijoille jonkun postimyyntitarjouksen. Helsingin MUFEltahan voi tilata tuotteita sähköpostitse, vaikkei heillä varsinaista verkkokauppaa olekaan. :) Tilaukset toimitetaan postiennakolla.

Kesätarjouksena Karkkipäivän lukijoille postikulut veloituksetta heinäkuun loppuun saakka. Tilauksen voi tehdä osoitteeseen mufe@makeupforever.fi. Ja hommahan toimii siis niin, että Make Up For Everin sivuilta voi tsekkailla kiinnostavia tuotteita, kirjoittaa nimet ja sävyt ylös ja lähettää listan Hesan Mufelle. :)

- Ja jälleen kerran, minä en hyödy teidän mahdollisista tilauksista millään lailla ;).

P.S. Hyvää juhannusta - ja hei missä ne on ne luvatut helteet? ^_^ Sanokaa hep jos teilläpäin paistaa aurinko! :D

Ranskan matkakertomus, keskiviikko 5. kesäkuuta 2013.

Heräsin tuttuun tapaan seitsemältä vaikka unet olivatkin jääneet vajaiksi. Meikkaus, pakkaus ja aamukahville.

Kolmannen ja viimeisen matkapäivän ohjelmassa oli vierailu Villes Geffsin tehtaalla La Gacillyssa, tutustuminen ulkoilmavalokuvanäyttelyyn ja lounas ennen lentokentälle ja kotiin päin lähtöä.

Ikävä kyllä tehtaalla kuvaaminen ei ollut sallittua, joten ainoa kuva on rakennuksen ulkopuolelta.

Yves Rocherin tuotanto jakaantuu kolmeen tehtaaseen, jotka kaikki sijaitsevat Bretagnessa 30 kilometrin säteellä toisistaan. Villes Geffs sijaitsee La Gacillyssa ja siellä valmistuvat Yves Rocherin nestemäiset ja voidemaiset tuotteet. Hajuvedet valmistetaan Ploërmelin tehtaalla ja meikit Rieuxissa. Logistiikkakeskus, josta kaikki tuotteet jaellaan niihin 88 maahan joissa Yves Rocheria myydään, sijaitsee sekin La Gacillyssa.

Tuotanto on haluttu pitää Bretagnessa kunnioittaen Yves Rocherin alkuperäistä toivetta luoda kosmetiikkayrityksellään työpaikkoja kotikyläänsä. Tänä päivänä Yves Rocher työllistää suoraan tai epäsuorasti 10 000 ihmistä Bretagnessa - Rocherin toive taisi ylittyä moninkertaisesti. ^_^

Villes Geffsin tehtaalla valmistuu 16 tuotelinjalla 5000-8000 tuotetta per tunti ja per linja. Viime vuonna tehtaalta lähti 165 miljoonaa valmista tuotetta. Seurasimme lasi-ikkunoiden takaa kun tutunnäköiset pullot vilistivät liukuhihnoilla. Puhuimme tyttöjen kanssa siitä, kuinka mielettömän monivaiheinen ketju yhden tuotteen taustalla todella onkaan...

Luonnollisten ainesosien pitoisuus Yves Rocherin tuotteissa on muuten keskimäärin 90-95%, luku joka hämmästytti minutkin. Olin rehellisyyden nimissä ollut siinä uskossa, että muissa kuin Yves Rocherin Ecocert-linjan tuotteissa on käytetty kasvipohjaisia ainesosia lähinnä aktiiviaineina ja itse voidepohja on enemmän tai vähemmän synteettinen. Tulinpa nyt viisaammaksi tässäkin asiassa. :)  

Tehdasvierailun jälkeen jalkauduimme La Gacillyn kylään ja lähdimme tutustumaan ulkoilmavalokuvanäyttelyyn. Osa meistä oli ehtinyt näyttelyä jo ihaillakin edellisenä päivänä.

Yksi näyttelyn ulkoilmagallerioista sijaitsee Vegetariumin viereisessä puistossa. Liisan ja minun suosikkeja olivat Florian Schulzin jääkarhut. :)

Idyllinen silta ylittää  Aff-joen La Gacillyn keskustassa.

"Norjalaisjengi" eli Elise, Sara ja Catherine olivat keksineet kylän karusellin tarjoaman photo-opportunityn ja pyysivät Liisaa ja minua kuvaamaan kun he pyörähtelivät laitteessa lentosuukkoja lähetellen. ^_^ Kunkin tytön keskiviikkopostauksissa oltiin viehkeissä karusellitunnelmissa...! :)

Liisa ja minä tyydyimme poseeraamaan jalat maassa. ;)

Ostin Mr. Karkkipäivälle tuliaiseksi Kristinan vinkkaamaa älyttömän hyvää kahvia. Nyt jo harmittaa etten ostanut enempää kuin kaksi pakettia...! ^_^ Kyllä maistuu Pauligit vähän laimealle kun on tätä herkkua ryystänyt aamuisin.

Lounas nautittiin keskellä katua ihanassa lettubaarissa. Voin raportoida että joukostamme yksi tilasi pääruoaksi peräti kaksi Nutella-lettuannosta..! ^_^ Meikäläiselle ja Violalle löytyi taas rehuja eli salaattia. :)

Ryhmäkuva Yves Rocherin kotitalon edessä. Oikealta vasemmalle Emma, Josefine, Linda, Viola, meikä (jaaaaa tietysti ikuisessa Henkkamaukkatrikoossani..! Bongaa rivin ankein tyyli! ^_^), Catherine, Elise ja Sara.

Seuraavaksi jätimme hyvästit La Gacillylle ja lähdimme bussilla kohti Rennesin lentokenttää. Tietämättä, mikä The Waiting meitä oli odottava.

Kuten on jo aiemmin käynyt ilmi, Rennesin koneemme oli taas rikki (näin siis kävi sekä meno- että paluumatkalla), ja vietimme kentällä kolmisen tuntia varakonetta odotellen. Departures-hallin lattialta löytyi väsyneitä, läppäreitään takovia bloggareita. Alkoi olla selvää, ettei juuri kukaan meistä ehtisi jatkolennoilleen ja kotiin samana iltana.

Air France teki mielenkiintoisen ratkaisun lähettämällä Elisen ja Catherinen taksilla Nantesiin, josta heidän piti ehtiä toisella lennolla Bergeniin. Air Francen tilatessa  taksia oli koneen lähtöön alle tunti. Tyttöjen taksimatka kesti 2 ja puoli tuntia, ja he joutuivat jäämään yöksi Nantesiin meidän muiden jäädessä Pariisiin. Koko seurueesta ainoastaan Tukholman lennolle menijät pääsivät keskiviikkona kotiin.

Mutta ei tämä Pariisi-käänne väsymyksestä huolimatta mitenkään hurjasti ketään haitannut, kuten Paris Detour -jutussa kerroin. Lähdimme Liisan, Josefinen ja Saran kanssa Pariisin iltaan nauttimaan myöhäistä päivällistä ja naureskelemaan päivän kuvioille.

Iloisena panin merkille, että taksin kiitäessä kohti Pigallea tunnistin alueita joilla olin kävellyt maaliskuisella reissullani. :) Pariisinkin kokoinen suurkaupunki voi näköjään tuntua tutulta jo parin päivän vierailuhistorialla..!

Masut täyttyivät Le Mansartin ravintolassa, jossa nautimme mm. matkan kiistatta parhaan juustolautasen.

Moulin Rouge on edukseen pimeällä...! (Maaliskuinen vierailu päiväsaikaan ei tehnyt yhtä suurta vaikutusta ;))

Kiitokset vielä Yves Rocherille ja kaikille matkaseurueen jäsenille!

*

Istuessamme viimein torstaiaamuna Helsingin lennolla sanoin Liisalle, "Tiedätkö, minun jäi tyttöjä melkein ikävä...!" Liisa nyökytteli. Tuntui vähän samalta kun lapsena palasi partioleiriltä ja mietti kaikkia kivoja muistoja ja uusia kavereita joihin oli tutustunut.

Kotona tallensin heti kaikkien blogit La Gacilly -kirjanmerkin alle. <3

Henkilökuvassa tapaamme tänään kaikkien meidän pikku-”paulabegounien” idolin, kosmetiikkakemistin. (Tekisi melkein mieli kirjoittaa isolla, Kosmetiikkakemisti, niin suuren arvon tämän ammatin ihmiset saavat silmissäni…!)

Pääsin haastattelemaan Sim Sensitiven kemistiä Vesa Rämöä. Kaksituntinen vilahti hetkessä ja olisin helposti voinut jututtaa Rämöä vielä toiset kaksi, tulkaten auki pöydällä olevien hiustuotepullojen ainesosaluetteloita. (Pullonkylkien syynäys – lempihommaani..! :))

Sain haastattelusta niin paljon materiaalia, että päätin jakaa jutun kahteen osaan. Tässä osassa tutustutaan yleisesti kosmetiikkakemistin ammattiin, kurkistetaan tuotekehittelyn maailmaan ja käydään läpi joidenkin yleisimpien raaka-aineiden toimintaperiaatteita ja myyttejä. Toisessa osassa käyn läpi niitä lukijakysymyksiin saatuja vastauksia, jotka eivät mahtuneet tähän juttuun.

MITEN PÄÄSEE KOSMETIIKKAKEMISTIKSI?

Monet teistä olivat kiinnostuneita kuulemaan kosmetiikkakemistin koulutuksesta ja siitä miten ammattiin pääsee, joten aloitetaan siitä.

Rämöllä on yliopistokoulutus kemian alalta ja hän valmistui maisteriksi vuonna 2000 Jyväskylän yliopistosta. Hän opiskeli soveltavaa kemiaa sivulaudatur-opintojen koostuessa orgaanisesta kemiasta. Sivuaineina Rämö luki matematiikkaa, tietotekniikkaa, tilastotieteitä ja ympäristötieteitä. Vuonna 2002 hän suoritti töiden ohessa lisensiaatin jatkotutkinnon.

Suomessa ei voi opiskella kosmetiikkakemistiksi, vaan kaikki alalla työskentelevät ovat joko itsenäisesti tai ulkomailla alalle kouluttautuneita. Tarvittavan tiedon voi Rämön mukaan opiskella työn ohessa. Vanhat työntekijät toimivat tietopankkeina ja raaka-ainetoimittajat järjestävät raaka-ainekursseja.

”Joka tapauksessa, alalle pääsee Suomessa lähinnä tuurilla”, Rämö naurahtaa. Hän kertoo ”ajautuneensa” itse kosmetiikkakemian pariin, työskenneltyään ensin kuusi vuotta lääketeollisuuden palveluksessa. Sim Sensitive on Rämön ensimmäinen työpaikka kosmetiikkakemistinä, ja hän tuli taloon vuonna 2006. Simillä työskentelee kahden kemistin tiimi, Rämön vastatessa tuotekehityksestä ja raaka-aineiden sisäänostosta Kaisa Leppälän keskittyessä pääasiassa hiusvärien ja teknisten hiustuotteiden tuotekehitykseen.

Kosmetiikkakemistin alasta haaveileville Rämö vinkkaa, että esimerkiksi kemisti-estenomi on hyvä koulutuspohja. Kemian pohjakoulutus on luonnollisestikin ehdoton, ja siihen päälle kun lisää jonkun kauneudenhoitoalan peruskoulutuksen niin on jo hyvät lähtökohdat hakea töitä kosmetiikkakemistinä.

TYÖTEHTÄVÄT

Rämön työssä jokainen päivä on erilainen. Tehtäväkenttä on todella laaja, ja päivät koostuvat tuotekehittelystä, raaka-aineostoista sekä yhteydenpidosta private label -asiakkaiden, kampaajien, yksityisasiakkaiden ja raaka-ainevalmistajien kanssa. Hämmästyn, kun kuulen että Rämö keskustelee itse suoraan asiakkaiden kanssa. Rämö nyökkää ja ymmärtää hämmästykseni – harvassa firmassa saa kemistiin tai muuhunkaan avainhenkilöön suoraan yhteyden. Kuinka moni teistä on esimerkiksi yrittänyt tavoittaa vaikkapa Goldwellin kemistiä Saksassa..?

RAAKA-AINEET JA TUOTEFORMULOINTI

Kurkataan sitten vähän syvemmälle itse raaka-aineiden ja tuoteformuloinnin puolelle. Kuuntelen kiinnostuneena, kun Rämö kertoo ainesosien matkasta tuottajalta Simin tehtaalle. Rämö ei itse ole yleensä suoraan yhteydessä valmistajiin, vaan tilaa raaka-aineet suomalaiselta tai ulkomaiselta maahantuojalta. Maahantuoja puolestaan tilaa aineet päämieheltään, eli tehtaalta X. Tehdasta X käyttävät myös monet muut firmat.

Näin ollen Simillä käytetään suurella todennäköisyydellä ihan samojen toimittajien raaka-aineita,  mitä monet suuret ranskalaiset, saksalaiset tai muut eurooppalaiset kosmetiikkafirmat käyttävät.

Kysyn, millä perusteella maahantuojat valitsevat tehdaskontaktinsa. Onko olemassa ns. ”huonompia” ja ”parempia” raaka-ainetoimittajia, ja onko eri tehtaiden tuottaman raaka-aineen laaduissa eroja? Rämö kertoo, että laatueroja toki on, mutta toisaalta ”epäilyttävät” toimittajat ovat kemikaalilainsäädännön tiukentuessa käytännössä kadonneet pelikentältä. Maahantuojat käyttävät isoja, luotettavia ja alalla asemansa vakiinnuttaneita tehtaita, joiden dokumentaatio on kunnossa.

Haluan kuulla lisää raaka-aineiden laatueroista. Saan tietää, että ainesosista löytyy eri puhtaustasoja; on farma- (lääketeollisuus) laatua, kosmetiikkalaatua ja elintarvikelaatua. Sitten on vielä ns. teknisiä laatuja.

Samalla inci-nimellä voi olla rakenteeltaan erilaatuisia ainesosia, esimerkiksi molekyylikoko vaihtelee. Näin ollen minunkin koulussa oppimani tieto siitä, että incin dimethicone on aina se sama dimethicone, ei täysin pidä paikkaansa. (Aijjai opet, vähän skarppausta…!)

Kysyn, onko sille oikeasti perusteita, että kampaamotuotteet ovat markettituotteita kalliimpia. No, me kaikki vähänkään kosmetiikkabisnekseen vihkiytyneet toki ymmärrämme, että osansa hinnasta tekee brändi- ja imagoarvo sekä pakkausvalinnat. Ainesosatkin voivat kuitenkin olla parempia. Rämö valottaa, että markettituotteissa katerakenne on niin kapea, että valmistajan on käytännössä pakko käyttää halvempia raaka-aineita ja yleensä myös vähemmän. Kampaamotuotteiden puolella katerakenne on erilainen, ja on mahdollista käyttää enemmän ja arvokkaampia ja uudempia raaka-aineita.

Entäpä tuotereseptit, käytetäänkö kosmetiikkatuotannossa ns. perusreseptipohjia, joita vain ”maustetaan” erilaisilla vaikuttavilla aineilla toivotun lopputuloksen mukaisesti?  Rämö vastaa odotetusti, ettei pyörää aina keksitä uudestaan, ja samaa toimivaa runkoa käytetään luonnollisestikin ja muokataan tarpeen mukaan. Jokaisen tuotteen kehittely on kuitenkin itsenäinen prosessi.

SHAMPOON VAAHTOAVUUDESTA

Hiljattain Karkkipäivän kommenttiboksissa keskusteltiin shampoon vaahtoavuudesta ja vaahdon merkityksestä hiusten puhdistumiseen. Onko vaahdon määrällä todella tekemistä shampoon pesevyyden kanssa? Esitän kysymyksen Rämölle.

”Vaahdon määrä ja laatu eivät ole suoraan verrannollisia puhdistustulokseen”, Rämö sanoo. Vaahdon laatuun vaikuttavat valitut tensidit ja vaahdon stabilaattorit. On myös olemassa ns. foam boostereita. Vaahdon pysyvyyteen ja paksuuteen voidaan lisäksi vaikuttaa omilla aineillaan, esimerkiksi selluloosalla. Ilman näitä aineita shampoo olisi isokuplaista ja nopeasti lässähtävää.

Niiiin kiinnostavaa..! En tiedä teistä, mutta minä yli 20-vuotisella shampoofriikkitaustallani voisin kuunnella loputtomiin jutustelua shampoiden ominaisuuksista.

Otan esille aiheen ympäristöystävällisyys ja tensidien hajoavuus luonnossa. ”Kaikki tensidit maatuvat”, Rämö sanoo. ” Ympäristörasitus tulee kvateista ja silikoneista, ei pinta-aktiivisista aineista.” Rämö ei ylipäänsä näe, että kosmetiikkateollisuus rasittaisi ympäristöä kovinkaan merkittävästi verrattuna muihin teollisuuden aloihin.

HOITOAINEEN RAKENNE

Seuraavaksi puhumme hoitoaineista ja niiden perusrakenteesta. Hiustenhoitoaineet koostuvat antistaattisista (eli sähköisyyttä vähentävistä) ja selvittävistä ainesosista. Nämä ainesosat eivät kuitenkaan aina ole kalvonmuodostajia, Rämö vastaa, kun kysyn eivätkö selvittävät aineet ole yhtä kuin kalvonmuodostajia.

Hoitavat ainesosat toimivat seuraavilla perusperiaatteilla: korjaavat ainesosat menevät hiuksen sisään ja imevät itseensä kosteutta tehden hiuksesta kestävämmän ja joustavamman, silottavat ja antistaattiset ainesosat taas jäävät hiuksen pintaan suojaamaan ja tuomaan sitä monen kuluttajan kaipaamaa sileää tunnetta.

Hoitavan aineen kiinnittymismetodi on vastakkaisvaraus – hoitava aine on positiivisesti varautunut ja etsiytyy negatiivisesti varautuneeseen, vahingoittuneeseen kohtaan hiuksessa. Hiusfirmojen pseudo-tieteellisiltä vaikuttavat mainosgrafiikat vaurioituneeseen hiukseen liimautuvista korjaavista aineista eivät siis olekaan ihan humpuukia.

Olen kuitenkin skeptinen hiuksen sisään saakka kulkeutuvien ainesosien suhteen. BeautyBrainsistä olen oppinut, että kookos- ja oliiviöljy pystyvät imeytymään hiukseen, mutta entä muut ainesosat..? Olisiko Rämöllä antaa esimerkkiä sellaisesta? Ja onhan hänellä. Esimerkiksi aminohapot ovat niin pieniä molekyylejä, että ne mahtuvat menemään hiuksen sisään. Niillä on kosteutta sitova vaikutus.

Puhumme myös minulle niin tärkeistä kasviöljyistä. Rämö vahvistaa, että kasviöljyillä on kosmetiikassa lisäetua synteettisiin öljyihin nähden. Niihin liittyy kuitenkin myös riskinsä, ja mikrobiologinen laadukkuus on aina varmistettava. Esimerkiksi säilyvyys ei ole yhtä taattu kuin synteettisillä ainesosilla.

ARVELUTTAVAT AINESOSAT

Entäpä nämä viimeisten trendien mukaisesti ”arveluttavat”, monen kuluttajan (usein täysin perusteettomasti) välttelemät aineet? Parabeenit, silikonit, sulfaatit, tietyt hiusvärien pigmentit. Rämö toteaa, että näiden ainesosien ”paha maine” johtuu usein puutteellisesta tai vääristyneestä informaatiosta, eikä niiden välttelylle oikeasti ole mitään tieteellistä syytä.

Rämö aloittaa natriumlauryylisulfaatista (lyhennetään SLS). ”Totta kai se on ärsyttävä aine jos sitä käytetään puhtaana, mutta kosmetiikan käytössä pitoisuudet vaihtelevat välillä 2-10%.” Shampoissa ja muissa puhdistavissa tuotteissa käytetään aina muitakin tensidejä osana cocktailia, SLS ei koskaan esiinny resepteissä yksinään.

Sulfaatittomuus ylipäänsä juontaa juurensa siitä, että sulfaatittomat tuotteet säästävät hiusväriä. Värishampoissakin kuitenkin käytetään sulfaatteja, mutta niitä on usein alhaisempi pitoisuus kuin muissa shampoissa.

Parabeeneista Rämö sanoo samaa mitä olen kuullut lukuisilta muiltakin kosmetiikka-ammattilaisilta; tieteellisiin tutkimuksiin perustuen parabeenit ovat turvallisia. Niiden teho ja turvallisuus ovat säilöntäaineista eniten tunnettuja. Kosmetiikkateollisuus kuitenkin seuraa kuluttajia – vaikka saataisiin kuinka ehdottoman luotettavaa tietoa parabeenien turvallisuudesta, on moni kosmetiikkafirma päättänyt vähentää parabeenien käyttöä kuluttajatrendin mukaan.

Hiusvärien ”pahiksesta”, parafenyleenidiamiinista (PPD), Rämö toteaa seuraavaa: kestohiusvärejä ei pystytä formuloimaan ilman ppd:tä tai sen korvaavia, yhtä lailla mahdollisesti allergisoivia väripigmenttejä. Näin ollen jos haluaa värjätä hiuksensa, ottaa aina riskin.

Hän kuitenkin jatkaa tarkentaen, etteivät hiusvärit todellisuudessa allergisoi tänä päivänä yhtään sen enempää kuin 50 vuotta sitten. Hiusvärit ovat päinvastoin muuttuneet kuluttajaa ajatellen turvallisemmiksi. Koska hiusten värjäys kuitenkin on kokonaisuudessaan lisääntynyt, myös herkistymistapaukset ovat lisääntyneet. Vaikutelma herkistymisten lisääntymisestä johtuu myös siitä, että kokonaistietomäärä liikkuu nykyään niin nopeasti. Kun Selma-täti Oulaisista sai 80-luvulla allergisen reaktion, hän kertoi siitä ehkä kahdelle kaverilleen. Kun joku tänä päivänä saa reaktion, tieto leviää netissä kulovalkean tavoin ja siitä tietää hetkessä 5000 ihmistä.

Niinpä niin. Ja juuri tästä ilmiöstä johtuvat mm. parabeenien ja silikonien mustamaalaus.

. . .

Kello on kaksitoista ja itse kunkin lounasmahat alkavat murista. On aika laittaa haastattelu pakettiin. Kiitän Vesa Rämöä joka on todella kärsivällisesti ja ystävällisesti vastaillut kysymyksiini.

*

Myöhemmin ilmestyvässä osassa käyn vielä läpi kysymyksiä kuten kosmetiikka ja raskaus, UV-suoja-aineet, eläinkokeet ja ryppyvoiteet. Edit. Linkki osaan 2.

Kuvat Sanni ja Sim Sensitive.

Näin kävi!

No okei - ei kaikki kosmetiikkani. Vain saunan lauteilla olevat jemmat.

Kylpyhuoneessamme, ja jostain syystä etenkin saunan puolella, on vuoden ympäri paljon lämpimämpää kuin muualla asunnossa. Kesäaikaan lämpötilat nousevat lähes trooppisiin lukemiin. Olen jo aiemmin miettinyt että sauna ei näillä spekseillä todellakaan ole ihanteellinen säilytyspaikka kosmetiikalle, mutta en ole keksinyt minne muuallekaan ryppäät varastoisin.

Kun joku aika sitten löysin saunasta pilalle menneen Sanctumin käsivoiteen (yhyy, se oli niiiiin hyvää...!), tajusin että nyt pitää asialle tehdä jotain. Putelini eivät yksinkertaisesti säily saunan lämpötilassa. (Saunassa on siis lämmintä vaikkei sitä ole lämmitetty ;))

Ratkaisu löytyi keittiöstä.

Ulkoseinää vasten olevat seinäkaapit ovat useimmiten asuntojen viileimpiä tiloja, niin myös meillä. Keittiön kaapit ovat talvisin lähestulkoon kellarin asteissa, ja näin ollen lämpötilaltaan aivan erinomaisia kosmetiikan säilyvyyden kannalta.

Hulluahan se tietysti on varastoida voiteita ja suihkugeelejä keittiötarvikkeiden sekaan, mutta en enää halua kohdata Sanctum-voiteen kohtaloa...!

Ja niin sitten vain raivaamaan kattiloiden, pakasterasioiden ja kakkuvuokien sekaan tilaa kosmetiikkajemmoille! Siellä se pilkottaa, toinen pehmeäreunaisista kosmetiikkakoreistani.

Mr. Karkkipäivän popcorn-mausteet ovat saaneet uusia naapureita vartalovoiteista, sokerivahasta, kasvonaamioista ja suihkugeeleistä. :) Siellä ne asuvat sulassa sovussa.

Tällä postauksella halusin myös muistutella teillekin, kuinka tärkeää on säilyttää kosmetiikkaa oikeassa lämpötilassa - ja tietysti mieluiten valolta suojattuna. Kaikki kosmetiikka ei toki pilaannu niin nopeasti kuin luonnonkosmetiikka (mitä Sanctum on), mutta altistuessaan pidempään korkeille lämpötiloille alkaa voiteen kuin voiteen kemiallinen rakenne muuttua ja usein seurauksena on vesi- ja öljyfaasien erottuminen toisistaan.

Myös hajuveteni ovat muuttaneet. :)

Ennen käyttötuoksuni asuivat kylpyhuoneen kaapeissa (eivät sentään saunassa - kaapeissa on vähän viileämpää kuin muualla kylppärissä), ja "vaihtopenkillä"  olevat tai käyttöönottoa odottavat avaamattomat tuoksut alhaalla kellarin varastossa.

Kellarijengi on edelleen samassa osoitteessa, mutta kylpyhuoneen tuoksut muuttivat makuuhuoneen senkkiin vaatteiden sekaan.

Nyt ne asuvat farkkujen kyljessä. :)

Täältä saan käyttötuoksut käsiini nopeasti ja helposti, ja ne säilyvät valolta suojassa. Makuuhuoneessa on myös viileämpää kuin muualla asunnossa koska pidämme siellä jatkuvasti ikkunaa auki. Lämpötilan vaihtelun rinnalla valo on oikeastaan suurin pahis hajuvesille, valo voi pilata tuoksun kemikaalit jo muutamassa kuukaudessa jos pullo on jatkuvasti alttiina voimakkaalle valolle, oli se sitten luonnon- tai lampun valoa.

Kemppariosastojen voimakkaassa valaistuksessa hajuvesitesterit voivat mennä pilalle parissa kuukaudessa.

Miten te säilytätte kosmetiikkaanne? Oletteko tulleet ajatelleeksi miten paljon valo ja lämpö vaikuttavat etenkin tuoksuihin?

Sunnuntailukemisiksi toivepostaus: rakkaat kirjeystäväni. :)

Kuka teistä on viimeksi ottanut kynän käteen ja kirjoittanut oikean kirjeen, liimannut kuoreen postimerkin ja kävellyt postilaatikolle laittamaan kirjeen matkaan?

Minä teen niin viikottain, - no jos nyt en ihan joka viikko enää niin ainakin kuukausittain. Olen harrastanut perinteistä kirjeenvaihtoa vuodesta 1996. Se on yksi parhaista asioista koko elämässäni, ja antanut minulle uskomattoman paljon. Suurin osa kirjeystävistäni on säilynyt kaikkien näiden vuosien läpi ja useista heistä on tullut sydänystäviä - ihmisiä, jotka koen yhtä läheisiksi kuin rakkaimmat ystäväni täällä Suomessa.

Minulla on kirjeystäviä 13 eri maassa, Norjasta Meksikoon ja Sloveniasta Australiaan. Parhaimmillaan, kirjekaveruuden kulta-aikoina 90-luvun lopulla, kirjeystäviä oli yli 40 kappaletta 21 maasta.

Kaikkein ensimmäinen kirjeystäväni oli Sandra Saksasta, ja olemme edelleen yhteydessä. Kirjeitä ei Sandralla ole enää aikaa kirjoittaa kuin parin vuoden välein, mutta vähintään joulukortit vaihtuvat jotta pysymme perillä toistemme tärkeimmistä kuulumisista.

Alussa kirjoitin kirjeitä joka viikko. Aktiivisimpina vuosina eteisen matolla odotti uusia kirjeitä päivittäin. Joka päivä maanantaista perjantaihin oli kuin jouluaatto: odotin postiljoonia kuin Joulupukkia ja pettymys oli suuri niinä aamuina kun postia ei tullutkaan. Viikonloput olivat hirveän pitkäveteisiä. :D

Minulla on kaikki kirjeenvaihto tallella mapitettuna kronologisessa järjestyksessä. Joillain ahkerimmilla kirjeystävillä on oma mappinsa - kuten Pattiella (jonka saatatte muistaa joulukuun USAn vierailultani).

Mistä niitä kirjeystäviä sitten saa? Tämä kysymys putkahti blogin kommenttiboksiin useampaankin otteeseen syksyn matkan aikana, kirjeystävieni vilahdellessa reissupostauksissa. Kun itse aloitin, oli YLEn Teksti-TV:llä ulkomaisten kirjeystävien palsta. Tuota kautta löysin ainakin Sandran ja muutaman muunkin ystävän. Myös kirjeissä kulkevissa ns. Friendship Bookeissa oli kirjeenvaihtoilmoituksia, ja niistäkin löysin kiinnostavia ihmisiä.

Toki oli olemassa myös maksullisia kirjeystävänvälityspalveluita. Muistan että yksi oli rekisteröity Turkuun, ja taisin kokeilla palvelua kerran. Tätä kautta onnistuin saamaan vain länsimaista avustusta vailla olevia "kirjeystäviä" Pohjois-Afrikasta. Kirjeiden pääasiallinen sisältö koostui siitä, että nuoret tytöt ja pojat kertoivat köyhistä oloistaan ja listasivat mitä kaikkea he toivoivat uuden suomalaisen ystävänsä heille lähettävän; jalkapalloa, videopelejä, koulukirjoja, suklaata, jopa rahaa....

Kirjeenvaihtoharrastukseni alku sijoittui samoihin aikoihin, kun aloin käyttää internetiä. Jossain vaiheessa sitten tajusin etsiä kirjekavereita myös netistä, ja sieltä löysin useita laajoja, hyviä kirjeystäväpalveluita. Yksi vanhimmista, vuonna 1996 perustettu PenPalsNow!, on edelleen toiminnassa. PenPalsNow'n kautta löysin todella monta hyvää kirjeystävää. Minulla oli siellä myös oma ilmoitus.

Oman ilmoituksen jättämisellä oli myös varjopuolia. Monet (etenkin ne surullisenkuuluisat afrikkalaiset) tahot kalastivat osoitteita tietokantoihinsa, jakoivat (tai myivät) niitä paikallisissa kirjeystäväjulkaisuissa ja yhtäkkiä saatoit saada 50 kirjettä Algeriasta joissa kaikissa pyydettiin rahaa ja lahjoja. Myös vankilakirjeystäviä välittävät organisaatiot kalastelivat kontakteja netin kirjekaveripalstoilta. Minun osoitteeni ei koskaan joutunut "vankilalistalle", mutta esimerkiksi äitini osoite päätyi. (No, hän sai sitä kautta lopulta muutaman oikein fiksun ja kiinnostavankin kirjekaverin..! ;))

Vuonna 1998 tapasin ensimmäistä kertaa yhden kirjeystävistäni livenä. Matkustin Osloon tapaamaan norjalaista kirjeystävääni Gro Elia. Se oli jännää ja hauskaa..! Myöhemmin olen tavannut Gro Elin vielä toisen kerran, ja olemme edelleen kirjeenvaihdossa. Seuraava vierailu on vain ajan kysymys... :)

Kirjeystävyyden antoisimpia puolia on ollut seurata eri ihmisten elämäntarinoita. Aloittaessani useimmat kirjeystäväni olivat lukiota käyviä nuoria - vuosien saatossa olen kulkenut heidän kanssaan läpi ammattiin opiskelut, ensimmäiset vakavat parisuhteet, ensimmäiset työpaikat, avioliitot, lapset..... Eikä surullisiltakaan tapahtumilta ole toki voinut välttyä.

Tsekkiläinen Anna on yksi vanhimpia ja rakkaimpia kirjeystäviäni. Annan tapasin ensimmäistä kertaa interrail-reissulla kesällä 1999, ja sen jälkeen olemme tavanneet lukuisat kerrat niin Tsekissä, Ruotsissa kuin Ahvenanmaallakin. Olemme myös matkustaneet yhdessä, teimme kesällä 2002 ihanan camping-reissun Kroatiaan. Keväällä 2011 saimme Mr. Karkkipäivän kanssa todistaa kun Anna sanoi prahalaisessa kirkossa "Tahdon" kanadalaiselle sulhaselleen. <3

Tällä hetkellä Anna asuu Belgiassa ja viettää varsin kiireistä ja tapahtumarikasta elämää aviomiehensä kanssa. Olen viimeiset kolme vuotta yrittänyt saada järjestymään vierailua Brysseliin. Joskus aikataulujen yhteensovittaminen voi olla todella vaikeaa...! :)

Toinen pitkän linjan tsekkiläinen kirjeystäväni on Radka. Radkan elämä on vienyt häntä pienestä tsekkiläisestä kylästä opiskelemaan Englantiin ja vuosiksi parisuhteeseen Lontooseen, ja jänniin työkuvioihin joista olen lukenut suurella mielenkiinnolla. Olemme vuosien varrella tavanneet niin Prahassa kuin Lontoossakin. Nyt Radka asuu Prahassa ja odottaa esikoistaan.

Milton! Ensimmäinen miespuolinen kirjeystäväni. Ehkäpä muistatte Miltonin ja hänen vaimonsa Saivan viime syksyn Ateena-stooreistani?

Kuvassa olen ensimmäistä kertaa vierailulla Miltonin luona. Miltonin perhe on aivan ihana, ja hänen kodistaan tuli heti vähän niinkuin minunkin "home away from homeni". Sain mm. asua Miltonin huoneessa viikon syksyllä 2000 ollessani Kreikassa au pairina ja Milton itse oli armeijassa.

Milton kihlautui vuonna 2001 liettualaisen rakkaansa Saivan kanssa, ja vierailin heidän senaikaisessa kodissaan Samoksella saman vuoden syksyllä. Tuo kuva meistä kolmesta Samokselta saa hymyn leviämään korviin... Me kaikki näytetään niin "nuorilta ja viattomilta", etenkin Saiva..! <3

Nyt Milton ja Saiva asuvat Ateenassa kahden ihanan lapsensa kanssa. Miltonin koti on edelleen minulle "Kreikan koti", jonne olen aina tervetullut. Punainen vuodesohva odottaa että saavun taas syksyllä..! ^_^

Slovenialainen Natasha saa kunnian olla Kirjeystävä Jolla On Maailman Kaunein Käsiala. :) Muistan, kuinka Natashan kirjeiden avaaminen oli aina aivan erityinen hetki, kun sain lukea hänen uskomattoman kaunista, koristeellista käsialaansa. Natashalla oli myös taito kirjoittaa parisuhdekuvioistaan niin rikkaasti ja eloisasti että kirjeet olivat kuin jatkokertomus jonka seuraavaa osaa en meinannut millään malttaa odottaa... :)

Olemme Natashan kanssa edelleen yhteyksissä, mutta kirjeet ovat vaihtuneet Facebook-viesteihin. (Itse kirjoitan edelleen kaikkein mieluiten kirjeitä, mutta en voi odottaa samaa kaikilta.... Ajat ja harrastukset muuttuvat.)

Viime syksynä Natasha ajoi miehensä kanssa Ljubljanasta Venetsiaan vain tavatakseen minua pari tuntia. <3

Skotlantilainen Julie ja minä olemme kokeneet yhdessä yhtä jos toista. Julie on henkilö, jolla on kirjeystävistäni ehkä kaikkein erikoisin tausta ja elämäntarina, ja ystävyytemme on antanut minulle todella paljon. On mieletöntä, että olen kirjeenvaihtoharrastuksen kautta saanut tutustua näin mielenkiintoisiin ihmisiin, jotka tuovat hyvin erilaista perspektiiviä elämääni.

Olemme tavanneet Julien kanssa Skotlannin ulkopuolella myös USAssa. Tämä reissu oli historiallinen siinä mielessä, että kaksi kirjeystävääni tapasivat toisensa. Washingtonin osavaltiossa asuva Kelly on myös pitkäaikainen kirjeystäväni. Julie ja minä matkustimme Seattleen osallistuaksemme Wrestlemania-tapahtumaan (Karkkipäivää alusta saakka lukeneet saattavat hämärästi muistaa paljastukseni WWE-historiastani ;)), ja vierailimme samalla myös Kellyn luona Vancouverissa (Washingtonissa, ei Kanadassa ;)).

Kreikkalainen Marianna on esiintynyt Karkkipäivän sivuilla jo niin useasti, että hän lienee tuttu monellekin lukijalle. Hän on päätynyt blogiin makeover-juttuunkin. (Apua miten lapsilta me muuten näytetään tuossa v. 2001 kuvassa...! Tapaamme siinä ensimmäistä kertaa.)

Marianna on minulle niin läheinen, että en välillä edes meinaa tajuta että asumme tosiaan melkein 3000 kilometrin päässä toisistamme. Aina kun minulle sattuu jotain erityisen hauskaa, ikävää tai muuta "uutisoimisen" arvoista, lähetän Mariannalle tekstarin. Haluan, että hän on sitten vaikka tekstarien kautta mukana arjessani kun emme kuitenkaan voi ihan joka viikko tai edes vuosi tavata. :)

Lukuisista tapaamisistamme ikimuistoisimpia ovat olleet Mariannan vierailu Suomessa ja Mariannan häät Ateenassa syksyllä 2008.

Keväällä 2006 tapahtui toinen historiallinen "penpal moment", kun jälleen kaksi kirjeystävääni kohtasivat. Kävimme Mariannan kanssa hänen Suomen vierailunsa yhteydessä myös Tukholmassa, ja tsekkiystäväni Anna sattui olemaan siellä samaan aikaan silloisen ruotsalaisen poikaystävänsä luona. ^_^

Helsinki-kierroksella huhtikuussa 2006.

. . .

Kaikki rakkaimmat ja tärkeimmät kirjeystäväni eivät olisi tähän postaukseen mahtuneet, heitä on vielä liuta lisää... Pattie ja Sheila Jenkeistä, Jeanette Tanskasta, Eryn Kreikasta, Piia Suomesta, Hisae Japanista, Laura Hollannista....

Mutta yhden heistä nostan vielä, ja se on meksikolainen Liliana! Olemme olleet kirjeystäviä lokakuusta 1997 saakka.

Lilianaa en ole vielä tavannut, mutta tämä sähäkkä typy kuuluu niihin kirjekavereihin, joista minulla on alusta saakka ollut tunne että olemme "tunteneet aina". Luultavasti sitten, kun tapaamisemme päivä lopulta koittaa (sillä olen päättänyt, että se myös koittaa!! :)), on tunnelma kuin kohtaisi vanhan lapsuudenystävän.

Liliana saattaa olla joillekin lukijoille tuttu Karkkipäivän Facebook-sivulta, jossa hän välillä käy heittämässä ihania välikommenttejaan. :D <3 Liikuttavaa kun joku kirjeystävä jaksaa seurata blogiani Google Translaten kautta. (Ja Luis - tiedän että myös sinä luet...! :))

* * *

Noniin, kertokaas nyt te, lukijani! Kuka muu harrastaa kirjeenvaihtoa? Onko jollain edes joskus menneisyydessä ollut kirjekaveria? Millaisia kokemuksia teillä on? Onko joku minun tavoin löytänyt elämänmittaisia ystävyyksiä tai peräti puolison kirjekaveruuden kautta?

Ranskan matkakertomus, tiistai 4. kesäkuuta 2013.

Edellisessä osassa olimme juuri nauttineet lounaan ja palasimme kylästä hotellille.

Seuraavana ohjelmassa oli La Grée Des Landesin kylpylään tutustuminen.

Kylpylän vastaanotto on jotenkin retro..! ^_^

Kylpylän manager (?) ja tulkki esittelevät yhtä hoitohuoneista. Huoneet on nimetty kukkien mukaan, ja kaikkien sisustuksessa on käytetty violettia - eräs tykkää...!

Kylpylä on itse asiassa aika pieni. Pieni ja söpö! Täällä on tarkoitus nauttia hyvästä olosta ja rauhallisesta tunnelmasta minimalistisen estetiikan ja hiljaisuuden keskellä, kauniin maiseman hoitaessa sielua. (Meninkö jo liian runolliseksi..? :)) Kyseessä on siis kylpylä nimenomaan aikuiseen makuun, täällä eivät lapset viihtyisi.

Vastaanotosta lähtee lyhyt käytävä odotustilaan, josta voi joko siirtyä allasosastolle ja aurinkoterassille tai portaita alas hoitotiloihin. Hotellivieraat saapuvat kylpylään kylpytakissa ja tossuissa.

Tytöt aurinkoterassilla. Minä taisin koko reissun aikana olla ainoa joka hyödynsi tämän tilan ja lekottelin aurinkokylvyissä... ^_^ The "tan-o-maniac" that I am...! :)

Esittelykierroksen jälkeen meille oli varattu aikaa hoitoihin. Minun aikani oli klo 17, ja käytin odotusajan lähtemällä kävelylle La Gacillyyn Liisan kanssa. La Grée Des Landesilta on kylään 10 minuutin kävelymatka metsäistä polkua pitkin.

La Gacillyssa järjestetään joka kesä Ranskan suurin ulkoilmavalokuvafestivaali. Valokuvia on joka puolella kylää rakennusten seinille tai omiin ulkoilmanäyttelytiloihinsa sijoitettuna. Kaunista..!

Tokihan sitä piti poiketa myös Yves Rocherin myymälässä..! ^_^

Kylän keskustassa. La Gacilly on pieni, 2000 ihmisen kylä. Asukkaista 90% on töissä Yves Rocherilla. :)

La Gacilly on tunnettu kukista. Ja hyvää kahviakin sieltä sai. :)

Ohitimme aamuisen vierailukohteemme, Yves Rocherin synnyintalon. Ihanan näköinen katu..!

Hotellille palattua vaihdoin kylpytakkiin. Nyt kohti hemmotteluhetkeä...!

Täällä sitä maataan.... Hoitajani lähti käymään jossain ja räpsäisin kuvan...! ^_^ Saimme valita neljän hoidon välillä ja minä valitsin lämpimillä entada-siemenillä (sellaisia suuria kämmenen kokoisia lituskoja) tehdyn kokovartalohieronnan. Se oli taivaallinen....

Hoidon jälkeen pulahdin hetkeksi altaaseen...

....ja sitten viihdyin tunnin verran auringossa... Kesän ensimmäinen virallinen auringonottohetki! :) Huoneessani ihailin rusketusrajoja, tsihi...

Puoli kahdeksalta tapasimme drinkkien merkeissä hotellin ravintolan terassilla.

Ilta oli niin lämmin ja ihana... Ilta-auringossa Emma, Sanni ja Catherine.

Skål!

Josefine.

Illallisruokaa odotellessa.

Herkkuretiisejä....

Elise ja Catherine.

Aina niin upea Linda.

Alkuruokana uppomunaa ja jotain vihreää... :) Pääruoaksi oli lohta ja jälkkäriksi jäätelöä (muille) ja juustoa (mulle :D). Hyvää oli jälleen kerran! Mutta aika varovaisesti maustettua. Ranskalainen keittiö ei ehkäpä yleisestikään käytä paljon mausteita..?

Illallisen jälkeen kokoonnuimme tuttuun tapaan aulaan, ja Kristina järjesti meille leikkimielisen Yves Rocher -tietokilpailun.

...jonka minä voitin! :) Yhden pisteen kaulalla! ^_^ Woo-hoo! Sain palkinnoksi luomuviiniä ja hotellin omaa hilloa. 

.

Kello oli jo paljon, mutta ilta jatkui vielä Violan haastattelulla puoleen yöhön. Tuntui että päivä olisi kestänyt vähintään 48 tuntia, se oli niin täynnä ohjelmaa ja elämyksiä...   Kyllä uni maittoi! :) 

P.S. Ennätinpäs julkaisemaan tämän vielä perjantain puolella...! ;)