Muistatte varmaan (tai joku ainakin :)) kuinka olen himoinnut MUJIn akryylilaatikoita säilytystilaksi meikeilleni. (Säilytysjärjestelmä on ikuisessa kehitysvaiheessa oleva asia... En usko että meikkicornerini on koskaan "valmis".)

Lähin MUJIn liike sijaitsee Tukholmassa, ja yritin jo kertaalleen viime keväänä tehdä shoppailuvierailua Åhlensin MUJI-pisteeseen. Paino sanalla yritin, sillä haluamani boksit  olivat tuolloin kaikki (!) lopussa. Palatessani elokuussa Ruotsin kautta Englannin reissulta, kävin jälleen MUJI-shopissa. Ja tällä kertaa pääsin suorittamaan hankintani! :)

...tosin tarvitsisin vielä lisääkin... Tämä on vasta alkua.

Ostin yhden läpällisen tuplalaatikoston johon sijoitin kaikki Yves Rocherilta saamani meikit (kuvassa, ah, tulen niin pimeällä tavalla tyyyväiseksi katsellessani kuvia värikkäistä meikkiherkuista! ^_^), yhden boksin huulipunille ja yhden yleislaatikoston mille tahansa sälälle.

Näitä bokseja saa myös ilman tuota avautuvaa kansiläppää, torniksi kasattavina yksikköinä. Ne olisivat ehkäpä minulle mieluisampia, mutta läpättömät olivat lopussa elokuussa.

Laatikostoja löytyy loputtomina variaatioina...!

Tämä "boksi" löytyy toimistotarvikkeiden puolelta. Kyljelleen nostettuna siitä tulee mainio huulipunateline. :) (Tai no miksipäs sitä ei voi pitää myös normaalisti "makuuasennossa"..) Huulipunat voi järjestää sävyittäin ja pohjasta näkee heti mikä sävy on kyseessä.

Järjesteltyäni kuvan punat olin ihan että "Wow, näinkös kohtuullisesti mulla oli huulipunia..?" No ei. ;) Viva La Divan, Laveran ja Lumenen huulipunajemmat olivat vielä yläkerrassa... ^_^ Kaikki huulipunani eivät tähän telineeseen mahdu, mutta aion sijoittaa siihen suosikkisävyni.

Tähän laatikostoon laitan varmaankin huulikiiltoja. Ja poskipunia, kiillot eivät todennäköisesti vie kaikkea tilaa. Sopisi hyvin myös mineraaliluomivärisampleille....

Minä kaipaan nimenomaan näitä läpinäkyviä laatikoita että löydän mitä etsin! Ja muistan mitä tuotteita mulla ylipäänsä on. ^_^

MUJIn tuloa Suomeen odotellessa.... Onhan tuo vähän vaivalloista lähteä aina Tukholmaan saakka täydentämään laatikostoja. :P

 A.k.a Vihreästä Lehmästä Vihreään Rakettiin.

Maanantai-iltana tarkalleen ottaen kello 21.17 koin taas yhden näitä elämän "Ei siis voi olla totta...!!" -momentteja.

Jaoin täällä innoissani fiiliksiäni kasvisravintola Happy Green Cow'sista, ja painettuani "julkaise" -nappia lähdin tukka putkella ja kestohymy naamalla rientämään kohti keskustaa ja Lehmä-ravintolaani.

Saavuin Lehmä-kadulle, ja minua tervehti kuvan kutsuva näky. Mutta miksi pöydät ovat ihan tyhjiä? Eihän ravintola vielä yhdeksältä ole voinut mennä kiinni, Kreikassahan syödään usein vasta kymmeneltä.

Harpoin viimeiset askeleet ovelle sydän melkein pamppaillen pahoista aavistuksista, ja kohtasin oviaukossa kaksi työntekijää. Heidän takanaan hahmotin tyhjät ruokailutilat.

"Onko keittiö jo mennyt kiinni...?" kysyin.

"Ei. Koko ravintola on kiinni. Olimme eilen auki viimeistä iltaa tällä sesongilla", kuului pahoitteleva vastaus.

"Ette voi olla tosissanne...!"

Oikeasti, en voinut uskoa huonoa tuuriani. Siis eiKÄ. Jos olisin sunnuntai-iltana malttanut jatkaa Lehmän etsintää kurnivasta vatsastani huolimatta, olisin vielä päässyt sinne syömään. Mutta tänään. Ei. Tervetuloa takaisin maaliskuussa kun avaamme jälleen.

Huomasin tuntevani suurta ärtymystä siitä, että ravintola oli kehdannut kiusata minua laittamalla valot päälle ja pitämällä ovet auki. Mitä varten lavastaa pöydät ulos kun ravintola oli sulkeutunut? Olin hetken aikaa ihan raivoissani. (Sellaista sattuu kun lähtee hirveän nälkäisenä koko päivän odottamalleen illalliselle.)

Happy Green Cow's sisältä

Hyvä on sitten. Palataan ensi vuonna! Kokosin itseni ja kalkuloin nopeasti Plan B:n.

Kello oli melkein puoli kymmenen. Saisinkohan vielä pöydän toisesta suositusta, persoonallisesta ravintolasta uuden kaupungin puolelta? Päiväkävelylläni olin bongannut taverna-rivistöstä raikkaana poikkeuksena erottuvan Little Green Rocket -nimisen paikan uuden kaupungin rantakadulta. Myöhempi konsultointi Trip Advisorin kanssa tiesi kertoa, että ravintola oli avattu vasta kesäkuussa ja oli Trip Advisorin mukaan Parikian tämän hetken ykkösravintola.

Kiiruhdin 10 minuutin matkan uuden kaupungin puolelle, ja erotin jo kaukaa täpötäyden ravintolan. Mutta täällä minulla kävi tuuri - sain viimeisen pöydän.

Vihreä Raketti ei ole kreikkalainen ravintola, vaan yhdistelee eri keittiöitä aasialaisesta meksikolaiseen. Menu on lyhyt mutta kiinnostava. Päivän spesiaalina oli kana- tai katkarapuvarras. Kasvisruokia menulla ei harmikseni ollut. Valitsin siis katkaravun, ja minua palvellut mieshenkilö (joka myöhemmin paljastui yhdeksi omistajista) ilmoitti hymyillen, että riisin korvaaminen kasviksilla oli "no problem".

Hän valitteli että ruoan saapumisessa saattaisi kestää, "We are full, you see". Yes, I see that, mutta ei haitannut. Olin niin iloinen että olin ylipäänsä saanut pöydän.

(Kuvan kaktus peltipurkissa ei ole alkupala, vaan pöytäkoriste ;))

Annokseni saapui lopulta vain 25 minuutin odottelun jälkeen. Presentaatio yksinkertainen - maut erinomaiset.

Marinadi oli aasialaistyyppinen, ja saatoin kyllä aistia minkä verran sokeria tässä nautiskeltiin.... ^_^ :P Noo, tämän kerran! (Vaikka en voi kieltää, etteikö asia olisi ehkä pikkkkkuisen vaivannut pedanttia mieltäni... Mutta yritin rentoutua ja antaa itselleni virtuaaliläimäytyksen; "Nainen! Kuinka usein syöt tällaisessa ravintolassa? Nyt chill ja nautit vain hyvistä mauista!")

Ja niin tein. Trip Advisorin arviot Vihreästa Raketista olivat kohdillaan. Ruoka + lasi viiniä maksoivat 10€, eli hinnatkin vähintään kohtuulliset. Vallan mainio paikka, vaikka Happy Green Cow'sin ruokalista oli enemmän mieleeni. (Olin jo valkannut sieltä täydelliseltä kuulostavan annoksen: "Sauteed Mushrooms With Peppers and Spinach in Smoked Cheese Sauce" - mmmmmm....! Täytyy toivoa että se on listalla ensi vuonna :p)

Ja ensi vuonna vien myös miehen mukanani Kreikan saarille! En jätä hänelle vaihtoehtoja. ;) Vihreän Lehmän lisäksi haluan nähdä meidät illastamassa myös Santorinin kuuluisassa auringonlaskussa. :)

Olin säästellyt tätä Cutrin-hiustuotearviota julkaistavaksi Kreikan matkalla, ja nyt kun katsoo näitä pulloja niin voi sanoa että on niitä totisesti ollut ikävä kaiken saippuahärdellin keskellä ^_^

Cutrin on aikaisemmin ollut minulle lähes tuntematon merkki, olen tiennyt siitä vain että se on suomalainen ja sitä myydään kampaamoissa. Blogin kautta minulle on kuitenkin kertynyt tasaiseen tahtiin monen monta Cutrin-purkkia, ja nyt voi sanoa että minulle on syntynyt jo varsin kattava käsitys merkin laadusta.

Aiemmin olen kirjoittanut arvion Sensitive- ja Green - linjan tuotteista heinäkuussa 2012, ja Premium-linjan mainio hiusöljy esiteltiin täällä.

Halusin tehdä Cutrinista tällaisen yhden "kokoomapostauksen" parin uuden tuotearvion täydentämänä, sillä merkki on todella yllättänyt minut laadullaan. Tiedätte, ettei minulla ole mitään intressejä hehkuttaa ilmaiseksi saatuja tuotteita vain niiden ilmaisuuden takia, mutta Cutrinin kohdalla on aika hienoakin "joutua" toteamaan, että en ole kokeillut merkiltä yhtäkään huonoa tuotetta. Olen hiustuotteiden kohdalla ehkä tarkin mahdollinen kosmetiikkafriikki, hiuksistahan koko kosmetiikkahurahdukseni on muinoin saanut alkunsa. :)

Kun korkkasin uusimmat (jo toukokuussa saapuneet) testituotteet Colorism-linjasta, olin viimeistään "myyty". On kyllä tasainen laatu kertakaikkiaan.

Colorism Shampoo  - aivan ihanan karkkivadelman tuoksuinen shampoo, kuin vadelmaviinikumi tai marmeladi tai Jello-vadelmahyytelö! (Tuoksutin näitä miehelläkin ja hänkin jäi miettimään että mistä tuoksu on niiiiiin tuttu mutta emme kumpikaan saaneet päähämme mikä vadelmatuote...) Pesee hyvin, selvästi tehokkaammin kuin Green. Helmiäinen, juuri sopivan viskoosi koostumus. Ei takuta, mutta ei tunnu ylihoitavaltakaan. Hyvä shampoo!

Colorism Hoitoaine - sama herkullinen vadelmantuoksu. Todella liukas, voidemainen koostumus, jämäkämpää kuin Green. Silikonin läsnäolon huomaa, mutta sitä ei kuitenkaan ole ihan incin kärjessä. Markkinointitarinan raaka-ainetta eli vadelmaa on incin loppupäässä, eli aineella tuskin on sen kummempia vaikutuksia. Silottavuus ja hoitavuus tulevat niistä perinteisistä pehmentäjistä ja kalvonmuodostajista jotka ovat tuttuja muistakin hoitoaineista. Erittäin miellyttävän tuntuinen hoitoaine!

Hiukset jäivät Colorism-tuotteiden jälkeen kevyiksi ja ilmaviksi, mutta vähän sähköisiksi.

Bio+ -sarja on kehitetty hiusten ja hiuspohjan häiriöihin. Tämän tuotevalikoiman puoleen voi kääntyä, kun ongelmana on hilse, punoitus, kutina, kuiva hiuspohja tai ennenaikainen hiustenlähtö. Testiin saamani Dryness Relief -linjan tuottet on tarkoitettu kuivalle ja herkistyneelle päänahalle sekä normaaleille tai värikäsitellyille pituuksille.

Bio+ Dryness Relief Shampoo - miedosti ja "löysästi" vaahtoavaa (ei siis sellaista pehmeää, tiheää vaahtoa), tuntuu erittäin hellävaraiselta mutta ei toisaalta mitenkään hurjan hoitavalta. Ei siis jätä pituuksia hoidetun, "kalvotetun" tuntuisiksi huuhdellessa. Lääkemäinen, yrttinen tuoksu. Olen tainnut joskus menneisyydessä käyttää yhden pullon jotain toista Bio-plussaa, tuoksusta ja koostumuksesta tuli heti mielleyhtymä. Hiuspohja tuntui puhtaalta ja jotenkin "mukavalta" pesun jälkeen. :) Hiukset eivät jääneet littanoiksi.

Bio+ Dryness Relief -hoitoaine - koostumukseltaan paksun voidemaista mutta hoitotehoiltaan kevyttä. Hyvin peruslaatuinen hoitoaine. Selvitti, mutta ei jättänyt mitään erityisen silkkistä tunnetta.

Lisähuomiona hiukset jäivät yllättävän ilmaviksi ja jotenkin erityisen mukavan tuntuisiksi Bio+ -pesun jälkeen. Lisäksi ne pysyivät tavallista pidempään puhtaina. Tämä tuntuu hämmästyttävältä kun shampoo kuitenkin on niin hellävaraista. Hiukset eivät myöskään jääneet sähköisiksi.

Sensitive - ja Green -linjan tuotteet ovat silikonittomia ja mineraaliöljyttömiä. Sensitive on hajusteeton ja saanut puolueettoman Allergiatunnuksen. Green-linjassa on käytetty ympäristöystävällisiä, biohajoavia raaka-aineita eikä siinä ole synteettisiä hajusteita. Green on tähän astisista Cutrin-tuotelinjoista suosikkini. Green - ja Sensitive -arvostelun löydät täältä.

Tämän postauksen alkuperäinen otsikko oli "Apua kantapäille".

Sitten heräsin tänä aamuna myrskyyn. Miten se liittyy kantapäihin tai mineraaliöljyyn, selviää kohta.

Kun omistaa sellaisen "elefantinnahan" jalkapohjissa kuin minä, ei pitäisi koskaan lähteä pidempään reissuun ilman raspia tai jalkavoidetta. Tai voihan sitä lähteä, mutta kyseiset artikkelit täytyisi ostaa välittömästi kohteeseen saavuttua. Laiminlöin jälleen tämän tehtävän. Tuloksena haavoille halkeilleet koppurakantapäät joilla sattuu jo kävellä.

Ei muuta kuin apteekkiin. Käyttövarani huomioon ottaen jouduin ohittamaan kaikki tehokkaat karbamidivoiteet joiden tiedän toimivan ja tuovan avun nopeasti. Nyt olisi löydettävä joku max 3-4 euroa maksava rasvainen voide. Käytyäni hyllyjä läpi toistakymmentä minuuttia katseeni osui vihdoin budjettiini sopivaan purkkiin. Mikään muu voide koko liikkeessä ei ollut yhtä halpa. Klassinen Nivea Creme, 2,20€.

Ostin myös hohkakiven raspien ollessa tuplasti kalliimpia.

Jalka-apupartio.

Nivea Creme on vuonna 1911 lanseerattu legendaarinen perusvoide koko vartalolle. Se perustuu mineraaliöljyistä ja lanoliinialkoholista muodostuvaan vesi öljyssä -emulsioon. Minun kaltaiselleni luonnonkosmetiikan nimeen vannovalle tällainen voidekoostumus on niin kaukana mielekkäästä kuin olla voi. Kolmea eri ihoon imeytymätöntä mineraaliöljyä sisältävää paksua jankkia. Huh!

No mutta, jankkihan olisi menossa kantapäihini, mitä väliä. Toki Nivea Creme on parempi kuin ei mitään. Mineraalivahat kuitenkin lukitsevat ihoon sitä paljon kaivattua kosteutta, ja onhan voiteen sisältämässä lanoliinialkoholissa paljon tehokkaasti pehmentävää, ihon sarveiskerroksessa luonnostaan esiintyvää kolesterolia.

Kiinnostuin incissä bongaamastani "Eucerit" -brändinimestä lanoliinialkoholin perässä. Tuttu sana, mutta mitä erityistä siinä on..? Google-oppitunnin jälkeen minulle oli selvinnyt, että Eucerit on korkeasti puhdistetusta lanoliinialkoholista valmistettu emulgaattori, jonka kehityksestä saksalainen kemisti sai patentin 1902. Kemisti myi patentin Beiersdorfille vuonna 1911, ja siitä lähti Nivea Cremen voittokulku. Euceritia käytetään myös Beiersdorfin Eucerin-sarjassa. Eucerit oli aikoinaan farmasia-alalla mullistava keksintö ja mahdollisti rasvan, veden ja vaikuttavien aineiden yhdistämisen pysyvästi niin että saatiin stabiili voidepohja.

No niin, nyt päästään siihen myrskyyn. :)

Koska ulkona riehui ukkonen ja kaatosade, kulutin koko aamupäivän koneella surffaillen. Postaus kantapääteemoineen oli itse asiassa valmistunut jo eilen illalla, mutta huomasin aamulla herättyäni Nivea-ilmiön jääneen jotenkin kutittelemaan mieleni pohjille... Miten tällaisesta superyksinkertaisesta perusvoiteesta voi tulla niin suosittu? Mikä tuossa "korkeasti puhdistetussa" lanoliinialkoholissa nyt on niin erityistä (muu kuin sen aikoinaan edistyksellinen emulgointiominaisuus) että monet vannovat sen nimeen ainoana hoitovoiteenaan kasvoista varpaisiin? Uppouduin useaksi tunniksi netin Nivea-aalloille.

Eucerit-ainesosan salaisuus ei selvinnyt aamupäivän aikana, mutta sen sijaan törmäsin googlaillessani erittäin mielenkiintoiseen artikkeliin. Englantilaisessa Daily Mail -lehdessä pari viikkoa sitten julkaistussa jutussa 46-vuotias nainen käytti kuukauden ajan toisella puolella kasvojaan luksusvoide Creme De La Mer'iä (käsittääkseni yksi maailman kalleimmista anti-age-voiteista) ja toisella puolella kasvoja Nivea Cremea. Juttu löytyy täältä.

Naisen iho testattiin ja skannattiin 3D-teknologialla jotta tuloksia pystyttäisiin vertaamaan mahdollisimman tarkasti. Tulos: kuukauden kuluttua ihon kosteuspitoisuus Nivea-puolella oli korkeampi kuin La Mer -puolella. Myös ihon punoitus ja silmänympärysjuonteet olivat häivyttyneet enemmän Nivea-puolella. Okei - tämä artikkeli ja "tutkimushan" saattoi olla vaikka Beiersdorfin maksama ja tilaama, eihän näistä koskaan tiedä, mutta nyt täytyy sanoa että minun päässäni alkoi raksuttaa. :)

Silmänympärysjuonteet vähentyneet...?

Tuijotin koko aamun sinistä purkkiani. Uskaltaisinko minäkin laittaa tuota mineraaliöljytahmaa silmänympärysiholle...? Samaa rasvaa kantapäihin ja herkälle sy-iholle..?

Kyllä! Kyllä minä aion niin tehdä! Tästä päivästä lähtien käytän silmänympärysvoiteena Nivea Cremea. Ei siitä mitään peruuttamattoman pahaakaan voi seurata ^_^. Jos iho turpoaa tai alkaa muuten oireilla niin lopetan voiteen käytön, simple as that.

Kiitos Daily Mail. Kahden euron kantapääavustani saattaakin tulla silmänympärysten pelastaja..! :)

Onko lukijoiden joukossa Nivea Cremen käyttäjiä? Käyttääkö joku muukin sitä kasvoille?

P.S. Voi että mitä sen minun eilisen Lehmä-illalliseni kanssa kävi...... No, kerron siitä myöhemmin.

Kuvakaappaukset Daily Mail -lehden sivulta.