Joku teistä saattaa muistaa ystäväni Dianan, jonka meikkasin kolme vuotta sitten hänen 40-vuotisjuhliinsa. Syy, miksi Diana tekee nyt comebackin Karkkipäivään, on hänen ihonsa. Se oli kokenut melkoisen muutoksen sitten viime tapaamisemme keväällä. Siis wow!

Tuli siltä istumalta olo, että tästä täytyy kirjoittaa blogiin!

Dianalla on couperoottinen, hieman karhea ja epätasainen iho. Ihon kunnosta ja ihotyypistä on pitkälti kiittäminen geenejämme, mutta myös elämäntavat (Dianan tapauksessa runsas ulkoilmaelämä, vähäinen kosmetiikan käyttö ja ihonhoidon "laiminlyönti" ylipäänsä) vaikuttavat ihon kuntoon. Dianan hieman "parkkiintuneesta" ihosta näkee (ja meikatessa myös tuntee), että hän viihtyy ulkona eikä juurikaan helli ihoa kosteusvoiteilla tai käytä suojaavaa aurinkotuotetta. Kun tähän lisää vielä couperosan, on tuloksena alemman vasemmanpuoleisen kuvan tilanne.

Diana lokakuussa 2010 - Diana elokuussa 2013

Diana ei meikkaa ikinä, mutta kun näin häntä viikonloppuna, oli ensimmäinen reaktioni, "Mitäs ihmettä? Onko Diana vihdoin alkanut meikkaamaan?"

Iho ei ollut pelkästään tasaisen sävyinen vaan koko pinta oli kokenut selvän muutoksen - se oli siloittunut, pehmeä ja... yksinkertaisesti paljon nuorekkaampi kuin ennen! Kaikkein selkeintä oli kuitenkin punoituksen katoaminen. Minun oli pakko kysyä, mitä Dianalle oli oikein tapahtunut. (Ja edelleen odotin, että vastaus olisi "Ostin tosi hyvän meikkivoiteen!")

Mutta Dianalle ei ollut tapahtunut meikkivoidetta. Couperosan katoamistempun takana on kosmetologi, ja käsittely nimeltä radiofrekvenssihoito. Diana on kuulema käynyt hoidossa 8 kertaa, joista ensimmäiset viisi tehtiin kahden viikon välein. Tulokset alkoivat näkyä lähes välittömästi. Nyt hän käy käsittelyssä kerran kuussa - ei siksi, että se olisi välttämätöntä tuloksen ylläpitämiseksi, vaan koska "Hoito vain tuntuu niin ihanalta!"

Kosmetologi kun en ole enkä mitenkään kosmetologisiin hoitoihin perehtynyt, niin piti heti alkaa googlaamaan että mikä tämä hoito oikein on. Dianakaan ei oikein osannut kertoa muuta kuin että "jotain käsittelypäätä liikutellaan iholla ja se tuntuu lämpimältä". Käsittely on täysin ei-kirurginen.

Sain selville, että hoidossa radioaallot tuodaan iholle hoitopään/elektrodin kautta. Aallot ulottuvat dermikseen saakka. Ruotsinkieliseltä sivulta luin (toivottavasti suomennan oikein :D), että käsittelyssä "kudoksen vesimolekyylit aktivoituvat, mikä tuottaa lämpöä. 60-70 asteen lämpö saa kollageenin kutistumaan, mikä stimuloi uutta kollageenia täyttämään syntyneitä 'koloja'". Hoidettu alue punoittaa käsittelyn jälkeen, mutta punoitus laskee yleensä nopeasti.

Hoito sopii kaiken ikäisille ja kaikille ihotyypeille.

Eräällä suomalaisella sivulla kerrotaan, että RF-tekniikalla on saavutettu läpimurto ruusufinnin ja laajentuneiden pintaverisuonien hoidossa. Sivulla kerrotaan, että aiemmin on ollut mahdollista vain polttaa laserilla pois näkyvät verisuonet, eikä tulos ole aina ollut pysyvä koska verisuonet pyrkivät etsimään uusia reittejä tulla pintaan. RF-tekniikalla ei tuhota näkyviä verisuonia, vaan korjataan kudosta jossa verisuonet sijaitsevat ja vahvistetaan ihoa, jolloin tulos on pysyvämpi.

Radiofrekvenssikäsittelyllä pystytään hoitamaan ryppyjä, aknea, couperosaa, laajentuneita ihohuokosia, tummia silmänalusia (!), alaluomen turvotusta, paikallisia rasvakertymiä kuten kaksoisleukaa ja "alleja", selluliittia, arpia, psoriaasista ja ekseemaa sekä veltostunutta ihoa. Kuulostaa siis ihan "can-do-everything" -tekniikalta!

Kun kysyin, saanko ottaa Dianasta kuvan ja tehdä ihosta jutun blogiin, hän huudahti, "Voi kun olisit saanut ennen ja jälkeen -kuvat Fridasta...!" Kävi ilmi, että Dianan 17-vuotias tytär Frida oli käynyt RF-hoidossa hoitamassa erittäin pahaksi äitynyttä akneaan. (Fridakin on muuten esiintynyt aiemmin Karkkipäivän sivuilla, hahaa, tuntuu että melkein kaikki tutut vilahtaa täällä jossain vaiheessa... ^_^)

Fridan leuan akne oli niin pahasti tulehtunut, että paiseet pullottivat kuulema alahuulen ja posken sisäpuolellakin...! Diana oli vienyt Fridan RF-hoitoon, ja akne oli rauhoittunut jo yhden käsittelyn jälkeen. Diana sanoi että vaikutus oli niin nopea ja muutos niin suuri etteivät he meinanneet uskoa sitä itsekään.

Kuulostaa aika mielettömältä.

Onko joku teistä kokeillut radiofrekvenssihoitoa? Tai tekeekö joku teistä jopa itse näitä hoitoja? (Arvelen Karkkipäivän lukijoiden joukossa olevan kosmetologejakin... :)) Olisi tosi kiinnostavaa kuulla aiheesta lisää!

Sitten kun mulla alkaa naama "valumaan ja ruttuilemaan" niin tiedän mihin hoitoon suuntaan..! :)

Kuvat (paitsi Diana) täältä ja täältä.

 P.S. Mikä muhun on mennyt? Neljä postausta vuorokauden sisällä....! :D Nyt jos vähän hölläisi... ^_^

Älkää nyt ihan revetkö, mutta Karkkipäivässä on tällä viikolla teemaviikko.

Munaviikko. :)

(Huumorilla maustettuna mutta kyllä munat ovat myös asiaa :D))

Muistatteko, kun minulla oli sivupalkissa joku aika sitten ehkä hieman odottamaton munakysely? Se oli pohjustusta tähän viikkoon. :) (Laitoin kyselyn täksi viikoksi takaisin esille.) Syön itse tosi paljon munia ja minua kiinnosti tietää, missä muodossa Karkkipäivän lukijat munansa nauttivat. Oma suosikkini on perinteinen täytetty munakas, teidän lemppari kovaksi keitetyt munat.

Haluan tällä viikolla nostaa viihteellä ja rakkaudella esiin tämän kaikille tutun pienen superruoan, joka taipuu moneksi. Joka aamulle on luvassa oma munareseptinsä, ja olen kokeillut myös itselleni aivan uusia valmistustapoja. * * Viikon aikana ilmestyy myös muun aiheisia postauksia, munajutut ovat vain aamuextra! :) * *

Otan mielelläni vastaan uusia ideoita miten valmistaa kananmunia, joten jos juuri Sinä "haudot" jotain nokkelaa munareseptiä, ilahdun jos laitat sen tänne jakoon!

Karkkipäivän Munaviikko, olkaa hyvä. :)

. . .

Maanantain munaruokana kiinalaiset, marmoroidut teemunat.

Nämä munat eivät ole valmistuksensa puolesta mikään pika-snack, joten jos mielii saada aamiaiseksi kauniisti kuvioituja munia, ne kannattaa tehdä jo edellisenä iltana. Keittoaika munille on melkein 2,5 tuntia...!

Ohje:

Vaihe 1. Laita munat kattilaan ja päälle vettä sen verran että munat peittyvät. Kiehauta vesi, nosta kattila liedeltä ja anna munien seistä vedessä kannen alla 15-20 minuuttia. Nosta munat kattilasta ja jäähdytä kylmän valuvan veden alla. Lyö lusikalla kevyesti kuoren pintaan halkeilevat kuviot.

Keitä 2 dl vahvaa mustaa teetä.

Vaihe 2. Kiehauta kattilassa uusi vesisatsi. Lisää veteen 1 tl suolaa, 2 tl soijakastiketta, 2 dl teetä, 2 murennettua tähtianista ja yksi kanelitanko. Lisää munat, vähennä lämpöä ja keitä miedolla lämmöllä 2 tuntia.

Nauti lämpiminä. (Itse nautin kylminä koska valmistin munat edellisenä iltana.)

Olin erittäin utelias näkemään, millaiseksi munan rakenne muuttuu yli kahden tunnin keittoajalla. Yllätys; se ei muuttunut miksikään verrattuna tavalliseen, kovaksi keitettyyn 12 minuutin munaan.

Teemunien maku? Noooh, olisivat nämä voineet vähän persoonallisemmiltakin maistua. :) Teen ja mausteiden maku oli aika mieto. Ilmeisesti niitä voisi siis lisätä enemmänkin...? Asiaan vaikuttaa luonnollisestikin kattilassa olevan veden määrä. Alkuperäisessä ohjeessa puhutaan vain määrästä, joka peittää munat.

Harjoituksella teemunista saisi varmaan tosi kauniita, edustavia munia aamiaispöytään, mutta valmistusaika on vähän turhan pitkä. Maun puolesta munat eivät myöskään olleet vaivan arvoisia, mutta oli kiinnostavaa kokeilla! :)

Matkakertomus Cotswoldsista, Englannista, 2.-4.8.2013.

Vuokrasimme auton Stanstedin lentokentältä ja lähdimme matkaan perjantaina aamupäivällä 11 aikaan. Kuten tuli aiemmin kerrottua, juutuimme ruuhkaan kuudeksi tunniksi menettäen melkeinpä koko ensimmäisen matkapäivämme.

(Myöhemmin kuulin tanskalaisen ystäväni mieheltä, mitä reittiä meidän olisi kannattanut mennä... On se julmaa olla navigaattoreiden armoilla ;))

Ensimmäisen päivän pääkohde oli Bath, jossa ehdimme nyt siis viettää vain runsaat kaksi tuntia.

Ajasta suurin osa kului kaupungin päänähtävyydessä eli roomalaisessa kylpylässä.

Kylpylä oli todella kiinnostava paikka, ja paljon suurempi mitä kuvittelin.

Illan majoituspaikkamme sijaitsi Upton St. Leonardissa. 1920-luvulla rakennetussa maalaistalossa sijaitseva Hatton Court Hotel oli erittäin viehättävä ja pidimme hinta-laatu-suhdetta vallan mainiona. Hotelli kustansi vähemmän kuin lähialueen Bed & Breakfastit minkä perusteella odotimme vaatimattomampaa hotellia, mutta yllätyimme iloisesti astuessamme suureen, tyylikkääseen huoneeseemme jonka kylpyhuone oli  v-a-l-t-a-v-a.

Päivä 2 alkoi kävelyretkellä Painswickiin, jota pidetään Cotswoldsin "jalokivenä".

Victoria Street on yksi Painswickin pääkaduista. Söimme edellisenä iltana kuvassa vasemmalla näkyvässä St. Michaelsissa. Ruokakokemuksista myöhemmin lisää. :)

Painswickin kirkon puistosta.

Seuraavaksi pysähdyimme Biburyssa, joka tunnetaan erityisesti tästä vuonna 1380 rakennetusta talorivistöstä. Arlington Row -nimellä kulkevaa mökkiriviä pidetään koko Cotswoldsin kuvatuimpana maisemana. Ja olihan se kovin pittoreski. :)

Joimme Biburyssa kahvit ja jatkoimme matkaa.

Seuraava etappi oli Cotswoldsin "Venetsiana" pidetty Bourton-On-The-Water. Keskustaan saapuessamme kylän asema Cotswoldsin suosikkikohteena ei jäänyt epäselväksi. Tunnelma täällä oli jotain aivan muuta kuin elegantissa, uneliaassa Painswickissa tai maalaishenkisessä, yhden kadun Biburyssa.

Bourton-On-The-Waterin halki kulkevan matalauomaisen joen reunat olivat täynnään päivää paistattelevia ihmisiä. Fiilis oli kuin jollain kesäfestarilla! Ilmeisesti tämä on kuitenkin ihan "arkea" Bourtonissa aurinkoisina päivinä. :)

Matka jatkui kohti Chipping Campdenia ja Moreton-in-Marshia.

Chipping Campden postikorttimaiseman keskellä.

Chipping Campden.

Majoituimme Mickletoniin Chipping Campdenin naapuriin. Hotellimme Three Ways House osoittautui jälleen oivalliseksi valinnaksi, tosin tämä hotelli oli aika kallis. Chipping Campdenin alueella edullinen majoitus on kiven alla.

Edellisyön Hatton Courtin huoneet olivat paljon korkeatasoisempia, ja hinta melkein puolet edullisempi. Yleiset puitteet kummassakin hotellissa olivat yhtä ihastuttavat.

Näköälä hotellin puutarhaan huoneemme ikkunasta. Taustalla Mickletonin keskustaa.

Päivä 3 oli sateinen. Se alkoi märällä kävelyretkellä Chipping Campdeniin, jonka High Street oli todella kuvauksellinen.

Chipping Campden oli täynnään houkuttavia ravintoloita, viehättäviä kahviloita ja pieniä herkkuputiikkeja. Tänne olisin voinut jäädä pidemmäksi aikaa..! Tunnelma oli hienostuneempi ja kaupunkimaisempi kuin esimerkiksi Bourton-On-The-Waterissa.

Seuraavaksi pysähdyimme taskukokoisessa, sympaattisessa Snowshillissä jossa aika tuntui pysähtyneen. Kylän keskusta on yhtä kuin kirkko, jonka ympäri kulkee katu.

Sosiaalisen elämän ytimen muodostaa kylän ainoa pubi/majatalo, Snowshill Arms. Tämän perinteisempää pikkukylän pubia saa hakea. <3 Joimme kahvit ja imimme itseemme ajan patinoimaa tunnelmaa.

Pysähdyimme seuraavaksi Broadwayssa ja ostimme katumarkkinoilta paikallista juustoa. Sade pakotti meidät pian takaisin autoon, ja matka jatkui kohti Stratford-Upon-Avonia.

Tyylikäs Stratford-Upon-Avon tunnetaan Shakespearen kotikaupunkina.

Kaupunki on vilkas ja selvästi hyvin turistillinen. Mutta ehdottomasti vierailun arvoinen ja paljon kauniimpi mitä netin kuvat olivat antaneet ymmärtää.

Ihmisvilinää riitti.

Viivyimme Stratfordissa suunniteltua pidempään, ja kovasti odottamani visitti Warwickin linnaan oli jätettävä väliin. Harmaansateinen sääkin tosin teki linnavierailusta vähemmän houkuttavan.

Kello oli myöhäiseksi venähtäneen lounaamme jälkeen jo niin paljon, että oli lähdettävä takaisin Lontoota kohti.

.

Voin muuten suositella Stanstediin lentäville mitä lämpimimmin Hilton Stansted -hotellia, jos vaikkapa tosi varhaisen tai myöhäisen lennon takia on tarvetta yöpyä Stanstedissa. Hotelli on suhteellisen edullinen, ja jos vain on aikaa syödä aamulla, kannattaa ehdottomasti ottaa lisämaksusta aamiaisbuffet. Niin mahtavaa aamiaisbuffaa en ole vielä kuunaan missään kohdannut! Todellakin rahalle vastinetta! Tarjoiluun kuului jopa vegenakkeja, joita en ole nähnyt vielä ikinä minkään hotellin tai ravintolan aamiaiskattauksessa!

Mr Karkkipäivä lensi seuraavana aamuna Suomeen, ja minä jäin vielä viideksi päiväksi Englantiin. Keskiviikkona pääsin palaamaan Cotswoldsin alueelle, kun vierailin tanskalaisen ystäväni Jeanetten luona Wantagessa.

Jeanette ja tyttärensä Isabelle.

Jeanette muutti Englantiin ja meni naimisiin brittimiehen kanssa seitsemän vuotta sitten. Minua huvitti, kun muistin edelliseltä, yli 10 vuoden takaiselta tapaamiseltamme vahvalla tanskalaisaksentilla puhuvan tytön, ja nyt kohtasin täysin englantilaistuneen Jeanetten jonka puhetta ei erota paikallisista. :)

Kävimme iltaretkellä Uffington Hillillä, joka tunnetaan esihistorialliselta ajalta peräisin olevasta, valkealla liitukivisoralla kukkulaan kaiverretusta Uffingtonin Valkoisesta Hevosesta. Kuvio näkyy kunnolla vain ilmasta käsin. Amerikkalainen ystäväni Pattie on jostain syystä aivan hulluna Uffingtonin Hevoseen...! :) Kun aloitimme kirjeenvaihdon, hänellä oli jopa itse valmistettua kirjepaperia Uffingtonin Hevos-kuviolla! Hevonen on muuten todella kaunis, tulee mieleen joku Kalevala Korujen inspiraationa oleva kuvio. Katso kuva täällä.

Pikku-Isabelle otti minut heti ystäväkseen! :) Ymmärsiköhän hän äidin selitystä kirjeystävyydestä...? ^_^ Seisomme muuten Isabellen kanssa Hevosen silmän vieressä.

* * *

Lupasin vielä verrata Enkku-reissun budjettia Suomi-roadtrippiin. Englannin matkani ei Cotswolds-osuuden ansiosta tullut mitenkään erityisen halvaksi. Olin toivonut selviäväni vähemmällä kuin Suomi-tripistä, mutta ei.... Hotellit vain ovat niin pirhanan kalliita. Matkat (lennot, laivat, bussit kentälle ja takaisin) kustansivat yhteensä 170,48€ ja kolmen päivän majoitus,- ruoka & muut kulut Cotswoldsissa 264,73€. Mies maksoi jälleen bensat, mutta ne sentään tulivat Suomea halvemmiksi (no, ajoimmekin kyllä vähemmän).

Lontoon ja Oxfordin/Wantagen osuus matkasta oli alle 170€.

Sen voin sanoa, että reissu kyllä sytytti halun palata tutustumaan Englannin maaseutuun toistekin..! Jos sitten seuraavalla kerralla pääsisi linnaankin..! :)

*välikevennys* :D

Rakastan soijamaitoa. Se on paras kaveri aamuiselle lattelleni, ja sitä menee päivittäin kolmesta jopa kuuteen desilitraa. Viikossa paljon.

Ja kuten olen aiemmin kertonut, täällä Ahvenanmaalla kyseinen maito on paljon kalliimpaa kuin mantereella. Murmur.

Paitsi S-Marketissa...! Minulla on tänä viikonloppuna äijä ja auto täällä käymässä, ja kävimme ostoksilla keskustan ulkopuolella S-kaupassa. Mitä silmäni näkivätkään...? Soijamaito 1,95€..! Oi ihana S-Market!

Paljonkos sitä oli jäljellä hyllyssä..? 10 kpl. Pikainen laskutoimitus päässä: 10 x 3,25 = 32,50€ (lähikauppani) versus 10 x 1,95€ = 19,50€.

Säästö: 13 euroa!

Ja loput hyllyn Alpro Soya Light -pöniköistä siirtyivät samantien ostoskärryyni.

Kyllä pieni asia voi ilahduttaa ihmistä! :)

P.S. Tänään on tulossa vielä "oikea" postaus.

Viimeisin Maarianhaminan vieraani on yksi teistä! :)

En ole koskaan aiemmin tavannut lukijaani Tiiaa, mutta "tunnen" hänet blogin kommenttilaatikosta. :)

Tiia halusi tulla käymään Ahvenanmaalla, ja päätin ex tempore kutsua hänet vieraakseni Maarianhaminaan. Eilisillan ohjelmaan kuuluivat ysäribileet paikallisessa yökerhossa, ja Tiia pyysi minua meikkaamaan hänet karkeloihin. Tein smoky-meikin mustanharmaalla ja turkoosilla - tosin ryhdyin hommaan vasta muutaman viinilasillisen jälkeen enkä nyt saata ihan hirveästi kehua tuotosta. ;)

Nyt aamupuhteena tekaisin Tiian meikistä paremmassa valossa - ja vakaammalla kädellä :D - tutorialin.

.

Kuvia eilisillalta.

Tein meikin Sleek-paletin matalla mustanharmaalla ja hohtavilla tummansinisellä ja turkoosilla.

Huulet unohdimme meikata kokonaan...! :D

Mutta joo. Tässä tuto. Tykkään itse tämäntyylisistä smokyistä joissa on välähdys jotain väriä.

Ripsari ja valmista. :)

Nyt lähdemme kohti sateista Kastelholman linnaa.

P.S. Eilisillan kohokohta oli päästä tanssimaan U96:n Das Boot! Kuka blogin lukija on niin "vanhus" että muistaa tämän teknoklassikon? Ja vuosihan oli 1991..! ^_^

Tästäkin minun on pitänyt kirjoittaa jo kesän alusta saakka, mutta kun juttujonoa piisaa eikä yhden merkin tuotteista halua kirjoittaa liian tiheästi, niin tämäkin ilouutinen on saanut odotella elokuulle saakka.

Kyseessä on siis Monoï-öljy, ja tarkemmin sanottuna Yves Rocherin Monoï-öljy, joka lukeutuu vanhimpiin YR-suosikeihini. Perin mieltymyksen tuotteeseen äidiltäni, joka puolestaan on käyttänyt öljyä varmaan siitä saakka kun Yves Rocheria on myyty Suomessa.

Kerroin Monoï-rakkaudestani kesällä 2010 (ja olin muuten juttuarkistoa selatessa tosi hämmentynyt - onko tuostakin postauksesta jo kolme vuotta..??? Pelottavaa miten nopeasti aika menee..). Olin vuotta aikaisemmin aloittanut ihonhoitotuotteideni vaihdon luonnonkosmetiikkaan, ja hieman harmitutti, että YR:n Monoï-öljy on tehty mineraaliöljypohjaan. (Mineraaliöljy ei kuulu luonnonkosmetiikan raaka-aineisiin.)

Tai nyt voi sanoa: oli tehty mineraaliöljypohjaan. :)

Yves Rocher nimittäin uudisti Monoï-perheensä tänä vuonna, ja toukokuussa kauppoihin ilmestyivät uudet, luonnollisemmat Monoï-tuotteet! Uudessa Monoï-öljyssä parafiiniöljy on korvattu kookosöljyllä. Seokseen on myös lisätty seesaminsiemenöljyä. Loistavaa! Sain tuotteet testiin Yves Rocherilta.

Vaikka reseptin kokoonpano on uudistettu (itse monoï-uutehan toki on samaa, se on alkuperäsertifioitua), on koostumus yhtä miellyttävä kuin ennenkin. Öljy imeytyy ihoon hämmästyttävän nopeasti (paljon nopeammin kuin valtaosa muista käyttämistäni vartaloöljyistä), tuoksuu huumaavalle (tämä on THE kesän tuoksu!) ja tekee ihosta pehmeän ja kimmoisan. Ja tätähän voi myös käyttää hiuksiin. :)

Sarjaan kuuluu myös kaksi kuivaöljyä niille, joiden makuun perinteinen Monoï-öljy on hyvästä imeytymisestään huolimatta liian rasvaisen tuntuista. Myös nämä ovat mineraaliöljyttömiä. (Itse pystyn by the way pukeutumaan jo puoli tuntia Monoï-käsittelyn jälkeen, samaa ei voi sanoa vaikkapa Estelle & Thildin vartaloöljyistä.) Toinen kuivaöljyistä sisältää kimalletta (kuvassa). Minä en niin ole noiden kimalletuotteiden ystävä, joten pullo on jäänyt korkkaamatta.

Kiitokset YR:lle koostumuksen päivityksestä! :)

Kiehl's-kokemusten läpikäynti jatkuu :) Mukana tähänastinen Kiehl's-suosikkini.

Acai Damage-Correcting Moisturizer - tämä on nyt siitä Kiehl'sin ekosertifioidusta linjasta. Ja kappas, sehän osoittautuikin suosikkituotteekseni kaikista testatuista! (Eikä tällä ollut mitään tekemistä sertifioinnin kanssa.)

Pullon kylki kertoo, että "Our non-greasy moisturizer helps promote skin's natural recovery process and works by forming a light-weight protective barrier from environmental elements." Ja kyllä, kyseessä on koostumukseltaan ihanan kevyt ja notkea, heti levittäessä mukavan siloiselta tuntuva emulsio. Tätä sormeillessa tulee sellainen miellyttävä fiilis, "Oi, tätä haluan käyttää..!"

Jotenkin hassua, että juuri tämä ekosertifioitu tuote erottuu kosmeettisesti edukseen testisettini joukosta. Yleensähän luonnonkosmetiikan koostumukset hieman häviävät "normikosmetiikalle", etenkin silikonin liukuvuuteen tottuneet käyttäjät saattavat kokea luonnonkosmetiikan voiteet oudon tuntuisina. Nyt kuitenkin tämä Acai-voide tuntuu paljon miellyttävämmältä ja jotenkin jopa ylellisemmältä kuin esimerkiksi Ultra Facial Moisturizer. (On tämä kyllä arvokkaampaakin kuin Ultra, Acai-voide maksaa 46€/75ml, Ultra Moisturizer 18€/75ml. Raaka-aineet Ultrassa ovat huomattavasti Acaita edullisempia.)

Acaissa on luonnonkosmetiikalle tyypillinen hieman yrttinen ja eteeristen öljyjen tuoksu. Ei kuitenkaan hurjan voimakas. Raaka-aineista 100% tulee luonnosta. Incistä löytyy perinteisiä öljyjä kuten auringonkukansiemenöljyä, jojobaöljyä, aprikoosinsiemenöljyä sekä sheavoita. Erityisaktiiviaineena on superantioksidanttina tunnettua acai-marjaa. Voiteen koostumus on saatu kevyeksi ja ei-rasvaiseksi käyttämällä alkoholia, joka luonnonkosmetiikassa toimii usein myös säilöntäaineena.

Aivan ihana tuote joka nousee luonnonkosmetiikan suosikkikasvovoiteideni joukkoon!

Centella Skin-Calming Facial Cleanser - tästä tuotteesta sain pussinäytteen. Jotenkin tosi jännän tuntuinen putsari... Koostumukseltaan laihaa, vähän maitomaista geeliä joka ei vaahtoa. Syystä, jota en keksi (eikä incinlukutaitonikaan sitä paljasta), Centella-putsari tuntuu kevyesti kuumottelevan ihollani. Siis hyvin, hyvin miedosti mutta tuntemus on silti selvä. Erikoinen fiilis, kun kyseessä on skin-calming puhdistustuote.

No, ei tämä kyllä millään lailla ärsytäkään ihoani. Iho jää vesihuuhtelun jälkeen miellyttävän ja kevyesti narskuvan tuntuiseksi. Narskuvuus antaisi ymmärtää, että tuote puhdistaa tehokkaasti, mutta aamuiset kasvovesivanulaput kertovat toista tarinaa. Vanulappuihin on joka aamu kertynyt likaa, vaikka ne edellisenä iltana Centella-puhdistuksen jälkeen ovat olleet puhtaan valkoisia. Tämä tarkoittaa sitä, että Centella Cleanser ei puhdista huokosia syvältä, ja niihin päivän aikana painunut lika vapautuu ihon pintaan yön aikana. Kaikkein tehokkaimmat putsarit "rassaavat" huokosetkin. Eri putsareiden puhdistustehon voi hyvin tarkistaa aamuisen kasvovesikäsittelyn yhteydessä. ;)

Ultra-Light Daily UV Defense SPF 50 - nimensä mukaisesti ultra-kevyt, suojakertoimen 50 sisältävä emulsio. Sisältää kosteuttavina ainesosina ainoastaan glyserolia ja propyleeniglykolia, eli ei riitä useimpien iholla pelkkänä kosteustuotteena vaan levitetään päivävoiteen (tai kosteusseerumin) päälle. Normaalilla ja rasvoittuvalla iholla voi riittää yksinäänkin.

Erittäin miellyttävän tuntuinen ohut voide, ei jätä valkoista pintaa. Sisältää L'orealin kehittämää ja patentoimaa Mexoryl SX -auringonsuoja-ainetta. (Tällaissa seikoissa näköjään tulee käytännössä esiin se, että L'oreal on Kiehl'sin omistaja.) Olen kokeillut tuotetta huultenympärysiholleni, joka on ainoa ihoalue jossa käytän näin korkeaa suojakerrointa, ja kyllä tämä on tuntunut pelittävän niinkuin suosikkini Make Up For Ever UV Primekin.

Saapuessani Englannin reissulta Tukholmaan kävin asiakseni Åhlensin Kiehl's-pisteellä hakemassa näytteen klassisesta Creme de Corps -voiteesta (kun jäi vaivaamaan :)). Samalla sain näytteen myös toisesta kuivan ihon vartalovoiteesta, Baby-linjan Nurturing Baby Creamista.

Creme de Corps - kyllä, on tosiaankin rasvaista! Mutta kuitenkin notkeaa ja levittäessä aika kevyenkin tuntuista, koostumus ei loppujen lopuksi ole paljonkaan paksumpi kuin Light-Weight-version. Mutta jälkifiilis on ihan erilainen; siinä missä Light-Weight hulahtaa ja katoaa ihoon niin että hyvä jos 20 minuuttia myöhemmin edes huomaa voidelleensa, jättää Original nahkean, rasvaisehkon pinnan. Incissä on sekaisin synteettisiä ja luonnollisia pehmentäjiä (ja ykköskosteuttajana skvalaania), ja iho pysyy toden totta kosteutetun tuntuisena seuraavaan suihkuun saakka. Light-Weightin kanssa on aamulla melkein laitettava uusi kerros jos on illalla nukkumaanmennessä suorittanut rasvauksen.

Nurturing Baby Cream For Face & Body - erittäin rasvainen voide joka ei imeydy koko päivän aikana. Ainesosakoostumus on hyvin erityyppinen kuin Creme de Corpseissa, Baby-voiteessa on korkeammat pitoisuudet luonnon rasvoja ja öljyjä ja muutenkin simppelimpi, luonnollisempi inci. Ei silikoneja tai mineraaliöljyjä.

Ja miksi jutun lopussa on kuva otsastani?

No, päätin sittenkin jättää Powerful-Strength C-vitamiini-seerumin omaan käyttööni, kun tajusin että onhan mulla ryppyjä! :) Otsassa siis! Kulmakarvojen välissä on "Sibelius-rypyt" ja otsassa jo teini-iästä saakka ollut pitkittäissuuntaisia ryppyjä (joista olen jopa muinoin saanut kommentteja täällä blogissa, tyyliin "herranjestas ootko huomannut miten ryppyinen otsa sulla on..!!" :D)

En onnistunut saamaan kovin havainnollistavaa kuvaa noista "sibeliuksista", mutta ne ovat ehdottomasti syvimmät ja selkeimmät juonteet naamassani. Joten ei muuta kuin holvaamaan Powerful-Strengthiä otsaan! :) Katsotaan mikä on tilanne 75 millin jälkeen.

Vielä tällainen loppukaneetti, että kyllä huvitti, kun yhtenä iltana Centella-putsaria huuhdellessa huomasin ajattelevani, että "Nämähän on tuoksuiltaan ja fiilikseltään ihan kuin jotain apteekkituotteita". Nii-in. Oliko päässyt unohtumaan että Kiehl'shän on alun alkaen apteekki? :D Nauratti oma reaktioni. :)

Ainiin - ne miesten tuotteet! Misteri ei ole ukaissut vielä sanaakaan Kiehl's-testiduostaan, vaikka havainnoin kyllä että hänellä oli Englannin matkalla mukana (ja ilmeisesti peräti käytössä) Kiehl'sin silmänympärysvoide. Jäämme odottelemaan.

Esittelyssä kolme tänä kesänä löytämääni uutta ravintola/kahvilahelmeä Ahvenanmaan maaseudulla. Kaikki kolme ovat aivan erilaisia ja tarjoavat erityyppistä ruokailua omansalaisessa miljöössä. Ehkä sinäkin piipahdat joissain näistä ensi kesänä? :)

Saltvikin Kvarnbo'ssa sijaitsee viehättävä pienluomuleipomo ja kahvila Johannas Hembakta (= Johannan kotileivotut). Edit. Johannan leipomo on vuonna 2015 muuttanut Finströmiin vanhan Grelsbyn sairaalan tiloihin.

Johannan kahvila Grelsbyssä on auki kesäisin maanantaista lauantaihin klo 10-16 ja sunnuntaisin 12-16.

Kahvila on sisustettu ihanan rustiikkisesti ja avaran tilan tuntu yllättää täyteen ahdettuihin kaupunkilaiskahviloihin tottuneen.

Ahvenanmaan maaseudulla ei ole moniakaan maininnan arvoisia kahviloita muutamaa kaikkien tuntemaa turistiklassikkoa lukuunottamatta (Uffe på Berget, Stickstugan), ja siksi olin niin hämmästynyt ja ilahtunut kuullessani Johannas Hembakta'sta.

Paikka sijaitsee suhteellisen syrjässä eikä tänne välttämättä löydä ihan sattumalta ellei sitten ole Kvarnbo'ssa Viikinkimarkkinoiden aikaan.

.

Johannan kahvilasta ei saa suolaista (vastaleivottua leipää lukuunottamatta), eli tänne kannattaa poiketa nimenomaan kahville ja jättää lounas toiseen paikkaan. Hapanlimppu on Johannan rakastetuin leivonnainen, nappaa sellainen mukaan vaikka täydentämään picnic-koria! :)

Ahvenanmaan omalla olutpanimolla Stallhagenilla on jo vuosia ollut panimon yhteydessä Finströmin Godbyssa pieni pubi. Muutama vuosi sitten pubi alkoi tarjoilla myös ruokaa, ja pikkuhiljaa (jopa minun huomaamattani..!) Gastropub Stallhagen on kasvanut nauttimaan todellista kulttisuosiota paikallisten keskuudessa.

Kenen tahansa ahvenanmaalaisen kaverini kanssa olen viime aikoina jutellut, on keskustelu jossain vaiheessa päätynyt ruokaan, ja aloin jo epäillä jotain outoa Stallhagen-salaliittoa kun jokainen hehkuttaa pubin ruokaa. "Lounaat on vain ihan parhaat, sun on pakko käydä siellä syömässä..!"

No, tänne, kuten Johannan kahvilaankin, pääsee vain jos on varustettu autolla - tai jaksaa pyöräillä 18 km. Olenkin koko kesän kärkkynyt tilaisuutta päästä Stallhageniin jonkun kyydissä. :) Alkuviikon australialaisvieraillani Chrisilla ja Sarahilla oli auto mukanaan, ja he olivat heti "up for it" kun ehdotin lounasretkeä Godbyyn. Jee!

Lounasmenulla on päivittäin kaksi annosta - liha ja kala (ja kasvissyöjille valmistetaan pyydettäessä oma versio). Pubissa tarjoillaan myös illallista. Ruokalistoja ei julkaista etukäteen, vaan ne saa selville ainoastaan saapumalla paikalle tai soittamalla ja kysymällä. Illallinen Pub Stallhagenissa on ollut koko kesän niin suosittu että paikka on ollut loppuunvarattu lähes joka viikonloppu (varaustilanteesta ilmoitetaan pubin Facebook-sivulla).

Stallhagenin tämän kesän olutlanseeraus on Blueberry Ale. En itse juo olutta (hh:t, you know..), mutta maistoin mustikkaa kavereiltani ja onhan se hyvän makuinen. :)

Chris otti lasagnea ja minä ja Sarah kalaa. Sarah perunoilla, minä pelkillä kasviksilla. Ruoka oli erinomaisen hyvää ja annokset runsaita. Lounaan hinta on 10-12€, riippuen päivän menusta.

Sääkin suosi. :) Aamulla vielä satoi, mutta saaristossa sää kirkastuu hyvinkin äkkiä ja lounaan saimme nauttia aurinkoisella terassilla. :)

Tämä paikka lieneekin teillä vielä tuoreessa muistissa. Esittelin persoonallisen, vähähiilihydraattiseen ruokaan erikoistuneen Söderhagenin Campingin ja sen ravintolan blogissa heinäkuussa.

Olihan sinne palattava syömään! :) Poikkesimme Mr Karkkipäivän kanssa Söderhageniin päivälliselle juuri ennen Englannin matkaa.

Leirintäalueen ravintola kun on kyseessä, on ruoka ja sen esillepano tietenkin aivan erityylistä kuin "normi"ravintolassa. Täällä saa mutkatonta kotiruokaa kotoisilla lautasilla tarjoiltuna ja eipähän tarvitse kokille valittaa etteikö nälkä lähtisi! :)

Tilasin päivän kala-annoksen (joka oli vaaleaa kalaa mutta olen jo noloudekseni unohtanut mitä kalaa...) ja misteri tilasi (tietenkin!) Svens kycklingin. Kummatkin ruoat tarjoiltiin kyssäkaalimuhennoksen ja tomaatti-kurkkusalaatin kanssa.

Havahtuminen! Kyssäkaali!! Miten en ole tiennyt tällaisen kasviksen mahtavuudesta aiemmin? Kun Susanna kertoi lisukkeena olevan 'kålrabbia', meidän piti miehen kanssa ihan googlata se (kerrankin äijän älypuhelimesta jotain hyötyä ;)) kun se ei sanonut meille mitään. Kyssäkaalista syödään sen maan päälle kehittyvä varsimukula. Ihme kasvi - mukula siinä on mutta ei ole kuitenkaan juures.  Hiilareita on saman verran kuin lantussa, eli 4,2 g / 100g.  Ja oli muuten ihan mielettömän hyvän makuista. Tämä kasvis tulee kotiutumaan minunkin keittiöön!

Miehen annoksessa oli juustokuorrutteista, pekoniin käärittyä kanaa ja minun kalani oli peitelty suussa sulavaan kermaiseen rapu-juusto-kuorrutteeseen. Ruoka oli todella, todella hyvää.

Olimme edellisenä iltana syöneet Maarianhaminan italialaisravintolassa Umbrassa kauniit, tyylikkäät annokset. Nyt täytyi sanoa, että Söderhagenin vhh-kotiruoka hakkasi mauissaan edellisillan sapuskat mennen tullen.

Jälkiruoka pisti hymyilemään. No kyllä kai kun eteen tuotiin eeppinen Ahvenanmaan pannukakku - Susannan vähähiilihydraattisena versiona...!

Ihmiset, en ole syönyt tätä herkkua yli kahteen vuoteen - ja nyt silmieni edessä oli vihdoin omaan ruokavaliooni sopiva yksilö! Voi sitä autuutta!

Olen tainnut jo käyttää maksimikiintiön ilmaisusta "oli niiin hyvää/maukasta/herkullista" joten tyydyn sanomaan että lautanen tyhjeni vilakkaasti. Vaikka vatsa oli jo pinkeänä pääruoasta.

Tätä ei vain voinut jättää syömättä....... Susanna, kiitos! <3 Kannatti odottaa kaksi vuotta!

* * *

Toivottavasti vinkeistä on jollekulle iloa tulevia Ahvenanmaan reissuja suunnitellessa. :) Ainakin minulle on iloa niiden jakamisesta! ^_^

Ja taas tulee harvinainen "reaaliaika"postaus! :) (Mun kohdalla reaaliaika tarkoittaa sitä, että postauksen sisältö on toteutettu samana päivänä, mikä on erittäin harvinaista.)

Palattuani Englannista tunnelmat jatkuivat kansainvälisissä merkeissä saadessani Couchsurfing-vieraita Australiasta. Chris ja Sarah ovat kiertäneet Eurooppaa toukokuusta saakka ja  pysähtyivät Ahvenanmaalle pariksi päiväksi matkalla Ruotsiin.

Sarah tunnustautui pieneksi kosmetiikka-intoilijaksi ja taisin tartuttaa häneen vähintään jonkinasteisen Lily Lolo - kuumeen. ^_^

Tänä aamuna oli Sarahin vuoro istua meikkituoliin ennenkuin pariskunta jatkoi laivalla kohti Tukholmaa. Tämä makeover ilahduttanee taas teitä jotka olette toivoneet meikkijuttuja raskaille silmäluomille. :)

Tein Sarahille keskivahvan arkimeikin harmaanvihertävällä silmämeikillä.

Sarahilla on niin kutsuttu "hooded eyelid" eli liikkuva luomi jää ihopoimun alle piiloon. Viimeksi meikkasin "huppuluomea" heinäkuussa kun äitini oli vierailulla ystävänsä Raidan kanssa. Raidan luomet ovat veltostuneet iän myötä kun taas Sarahin tapauksessa poimu on rakenteellinen. Kolmas esimerkki raskasluomisen meikistä löytyy postauksesta Annan Arkivihreä.

Sarahin tyyppisissä silmissä luomivärit näkyvät ainoastaan silloin, kun silmä on kiinni tai katsoo alaspäin. Näin ollen varjostus on nostettava korkealle luomivaon yli mikäli toivoo meikin näkyvän myös silmien ollessa auki. Tällöin saa myös hyvän poimua häivyttävän efektin.

Korkea varjostus vaatii kuitenkin tilaa liikkuvan luomen ja kulmakarvan välille, mitä Sarahin silmissä ei ole paljon. Lisää tilaa saisi nyppimällä kulmakarvojen muotoa ohuemmaksi.

Raskaita luomia pukee käytännössä aina parhaiten tumma tai keskitumma meikki, sillä vaaleat sävyt vain korostavat luomen huppua.

Sarahin silmä ennen ja jälkeen meikin. Perusteelliseen kulmakarvan muotoa muuttavaan nyppimisoperaatioon ei minulla ole ammattitaitoa, mutta hajakarvojen nyppäisykin auttoi jo kivasti. :)

Olin saanut Englannin matkan aikana pari uutta testituotepakettia, joista paljastui mm. Maybellinen uusi Dream Pure BB-voide rasvoittuvalle iholle sekä pari uutta Zuiin luomiväriä. Ne pääsivät käyttöön Sarahin meikissä.

Sarahin lookkiin käytetyt tuotteet:

* Elizabeth Arden Eye-Fix Primer

* Sleek Original-luomiväripaletti

* Zuii Organic Tawney-luomiväri (erikoinen rusehtavan vihreä sävy jota voisi parhaiten kuvailla sanoin "khaki-taupe"

* Zuii Organic Mermaid-luomiväri (vaalea harmaanturkoosi, tätäkin vaikea kuvailla)

* Yves Rocher Couleurs Nature Blanc Narcisse -luomiväri

* MAC Shroom-luomiväri

* Indelible Chocolate Mousse -geelieyeliner

* Sarahin oma ripsiväri (joku Chanel :))

* Lumenen kulmakarvageeli

* Yves Rocher Flawless Finish -peiteaine sävy Clair

* Maybelline Dream Pure BB sävy Light

* Make Up For Ever HD Powder

* Lavera Sunlight-aurinkopuuteri

* Zuii Organic Mango-poskipuna

* Natural Code Creamy Papaya -huulikiilto

Dream Pure BB-voiteesta tulee oma arvostelunsa myöhemmin. Tässä vaiheessa, kahden kokeilukerran jälkeen, voin vain todeta että en olisi odottanut tällaista "finishiä" rasvoittuvan ihon tuotteelta. Voide nimittäin jättää hyvin kiiltävän-kostean pinnan ja vaatii päälleen ehdottomasti puuteroinnin.

Alla pikatutorial silmämeikistä. Kuvan saa klikattua suuremmaksi.

Kyllä kaunista hymyä vain on ilo kuvata...! :)

Melbournesta kotoisin olevat Chris ja Sarah olivat Suomessa ensimmäistä kertaa. 12 päivän mittaisen vierailun kohteina olivat mm. Helsinki, Porvoo, Tammisaari, Fiskars ja Turku. Luonnollisestikin olin utelias kuulemaan, millaisen vaikutelman Suomi oli heille antanut. Kumpikin oli sitä mieltä, että Suomi on ehdottomasti skandinaavinen maa ja he niputtavat sen yhteen Ruotsin, Norjan ja Tanskan kanssa, ennemmin kuin Baltian tai Venäjän. "But it is a country that's very hard to categorize", Chris sanoo.

Suomi jätti heille kuvan maasta, jossa ihmiset viihtyvät enemmän maaseudulla kuin kaupungissa ja vetäytyvät mielellään omiin oloihinsa. "People stay indoors, rather than go out and socialize". Sarah kuvailee suomalaisia seesteisen kiireettömiksi, minkä hän uskoo olevan maaseudun vaikutusta. "People have this calmness about them that you rarely see in other countries". Helsinkiä he kuvailivat kiinnostavaksi ja moderniksi kaupungiksi, mutta parasta Suomessa oli kuulema Tammisaari! :)

Was a pleasure hosting you, Chris and Sarah!  Have a safe trip to your new home. :)