Noniin, nyt sitten vielä oikeuden ja tasapuolisuuden nimissä viimeinen osa heinäkuun alun Suomi-roadtripistämme. Kuopio, olokaa hyvät! :)
Selitys kalalle seuraa myöhemmin. Tai ehkä joku kuopiolainen arvaakin..?
Kuopion vierailu alkoi lounaalla ravintola Kummisedässä, joka sai kyseenalaisen kunnian toimia reissun huonoimman aterian näyttämönä. Valitettavasti annoksistamme ei ole kuvaa. Tilasimme lounasmenulta, jossa oli kaksi vaihtoehtoa; salaattilounas buffetista tai grillilounas suoraan terassilla sihisevästä grillistä. Minä otin salaattilounaan. Jouduin muuttamaan tilaukseni vain kahta minuuttia myöhemmin.
Salaattibuffetin ainoaksi rehelliseksi salaattiainekseksi saattoi laskea frisee-salaatin lehdet. Loput ainekset olivat mm. majoneesissa uivaa perunasalaattia, pastaa, krutonkeja, ja lähestulkoon tyhjäksi kaluttu kulho katkarapuja. Ja olisikohan siellä ollut jotain papuja. Kurkut, tomaatit ja muut klassiset salaattihärpäkkeet loistivat poissaolollaan. Grillilounas ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta. Mauttoman lohen seuraksi grillimaestrolla oli tarjota perunaa, paprikaa ja sitkeiksi jääneitä, aivan liian vähän aikaa lämmössä viihtyneitä munakoison viipaleita. Jäivät lautaselle.
Lauantain ohjelmassa oli maaseuturetki Vehmersalmelle. Lähdin ystäväni kanssa vierailulle Charming Nailsin luokse.
Tie kynsigurun luokse ei ollutkaan ihan yksinkertainen, ja kaverini kieltäytyessä uskomasta Navigaattori-"bitchin" ohjeita ("Siis kun ei tätä kautta vaan ajeta Vehmersalmelle!!") löysimme itsemme lopulta lossilta. CN nauroi kippurassa puhelimessa yrittäessään neuvoa tietä ja totesi, että olisihan tänne ihan pikkuisen suorempaakin reittiä päässyt... No, tulipahan nähtyä kauniita maalaismaisemia! :)
CN:n luona ohjelmassa oli - yllätys yllätys - kynsien lakkausta. Ystäväni sai lime-pinkit kynnet Konadoinnilla ja minulle sipaistiin valmiin lakkaukseni päälle mustavalkoiset glitterit kärkiin.
Alla oleva lakka on Lumenelta saamani "Aamun Valjetessa", lieköhän kevät- tai kesäkokoelmasta..? (Nimetön oli juuri katkennut...!) Kärjissä Maybellinen Chalk Dust (CN:n mukaan "maitomainen jelly-glitter, itse en olisi tiennyt miksi tuota hauskaa raetta olisi kutsunut... :)) Näyttää kuvassa sangen epämääräiseltä mutta olivat livenä tosi kivat. :)
Iltapäivällä menimme Kallavesi-risteilylle. Sää ei ollut mikään hempein.
Mutta tunnelmat sitäkin hempeämmät.... :)
Risteilyn jälkeen syömään. Osoitteena Kuopion klassinen muikkuravintola Sampo. Täällä en ole aiemmin käynyt.
Muikkumenun perusannokset ovat tietysti perunamuusilla, mutta edullisempi "pienemmän nälän" menu sisälsi annoksen jossa muikut tarjoiltiin pelkän tomaatin ja sitruunan kanssa. Kalaa oli hullua kyllä tässä halvemmassa annoksessa enemmän kuin muusiversioissa! :D
Hyvää oli, mutta........... nyt joudun toteamaan, että eivät ihan vetäneet vertoja Savonlinnan Seurahuoneen Muikkuterassin muikuille. Ne olivat rapeampia.
Hei älä puhu muikku suussa...! :)
Paikallinen "fisu-shotti" on jotain ihan muuta mihin on tottunut... Nimeä "Kännikala" kantava paukku ei mennyt ihan kokonaan mun kurkusta alas. :D
Sunnuntaina nukuimme pitkään ja halusimme lähteä toriaamiaiselle. Keskustassa oli niin autiota että melkein odotti aavikkopensaan pyörivän vastaan ja jostain kuuluvan Clint Eastwood -länkkärin yksinäisen vihellyksen. Ovatko kaikki sunnuntait Kuopiossa tällaisia..?
Odotimme löytävämme torin täydeltä kahviloita, joissa kuopiolaiset nauttisivat kiireettömästi kahvejaan sunnuntaiaamupäivän auringossa.
Ei.
Torilla oli klo 11.00 auki tasan kaksi paikkaa - pikkuinen nakkikioski sekä Snacktori-niminen suurempi kioski. Snacktorilta sai sentään muutakin ruokaa kuin hodareita ja lihapiirakoita. Kuopiolaisia täältä ei löytynyt vaan kanssa-asiakkaamme koostuivat lähinnä turisteista. Santsikuppi kuului kahvikupin hintaan - "Pauligin mokkoo".
Mies otti tällaisen aamiaisen. Hämmentävän runsas salaatti taisi kustantaa alle viisi euroa.
Minun ei oikein tehnyt mieli salaattia, ja kun en tuota lihapiirakka/hampurilais/kebab-osastoakaan harrasta niin päätimme täyttää minun mahani kello 12 aukeavassa ravintola Rustikissa.
Rustik oli vierailumme aikana ollut avoinna vasta 9 päivää, eli se kuuluu kaupungin ihan uusimpiin ravintoloihin. Paikka sijaitsee todella viehättävissä tiloissa Kauppahallin alla. Täällä sijaitsi ennen Hallin kauppiaiden varastoja.
Ihastuimme miljööseen kovasti.
Tilasin menun ainoan kasvisannoksen, joka osoittautuikin varsin.....mielenkiintoiseksi.
Nimellä "Kasvispihvi" kulkeva annos on kaikesta päätellen suunniteltu vegaaneille, sillä kasvispihvi ei itse asiassa ole pihvi lainkaan, vaan viipale porkkanaa. Toinen pihvi oli viipale naurista. Ehdottomasti kyllä kauneimpia ruokia mitä matkalla söin, värikäs lautanen oli ilo silmälle.
Mutta tuo annoksen koostumus... Mitähän Masterchefissa todettaisiin, jos joku kokkikokelaista tarjoaisi jurylle porkkanapihviä ja keitettyjä porkkanoita porkkana-voikastikkeessa...? Annoksesta 80% oli tosiaan porkkanaa. En tiedä oliko ravintolalla mahdollisesti loppuneet muut kasvikset sinä päivänä kesken, kun menussa annoksen kerrotaan koostuvan "naurispihvistä, kauden kasviksista, suppilovahveroista ja porkkana-voikastikkeesta. Porkkanan ja yhden naurispalan lisäksi annoksen muut kasvikset olivat sipuli, kevätsipuli ja liekö tuo yrttisilppu persiljaa. Hyvinnnnn.... porkkanainen makuelämys, voin kertoa. :)
Sunnuntai-iltapäivä vietettiin Valkeisen lammella auringossa leppoisasti torkkuen ja kirjoja lukien. Valkeisen lampi ympäristöineen on kyllä Kuopion keskustan helmi-paikkoja, uskomattoman kaunis alue.
"Dawson's Creek" goes Savo...! I'll say!
Illan ruokailusta haluan vielä kertoa, että Kuopiossa on erittäin vaikea löytää sunnuntaisin auki olevia ruokaravintoloita. Amarillon ja Rosson lisäksi (kun Rustikissa ja Sampossa olimme jo käyneet) ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Wanha Satama. No, siellä söin kuitenkin yhden elämäni parhaimmista sienikeitoista - ja lautasellinen oli niin iso että vatsa tuntuu vieläkin olevan turvoksissa tuon mätön jälkeen..! :D
Ja näin oli Suomi-trippimme saatu päätökseen. Kivaa oli! :)
Sano muikku.
...tuolla "Kännikalalla" piti sitten vielä leikkiä pihallakin... :p
Melkein jokaisella vähänkään trendejä seuraavalla kosmetiikkamerkillä on nykyään meikkipohjavaikoimassaan myös jauhemainen mineraalivaihtoehto. Jotenkin minulta oli jäänyt kokonaan huomaamatta, että myös Yves Rocherilla on sellainen. Tämä kuulostaa nyt ihan tätä juttua varten keksityltä selitykseltä, mutta tuote saavutti tietoisuuteni kesäkuun La Gacillyn matkalla, kun ihastelin matkaseuralaiseni Liisan hehkuvaa ihoa ja kysyin mikä meikkipohja hänellä oli käytössä. Vastaus oli, "meidän mineraalipuuteri". Ahaa..?
Liisa lupasi lähettää minulle tuotteen testiin, ja nyt olenkin käytellyt sitä kuukauden päivät.
Kerrotaan heti alkuun, että kyseessä ei ole 100-prosenttinen mineraalituote. 100-prosenttisesti luonnon raaka-aineista, kuitenkin. Näyttää siltä, että vain niillä pelkästään mineraaleihin erikoistuneilla firmoilla (kuten nyt vaikkapa Lily Lolo) on täysmineraalipohjia. Muut valmistajat tykkäävät sekoittaa omiin mineraalipohjiinsa muitakin aineita.
Katsotaanpa sitten YR:n mineraalipohjan rakennetta:
zinc stearate - steariinihapon suola, käytetään kosmetiikassa paakkuuntumisenestoaineena ja "liukastajana", vähentää puuterimaisen tuotteen kuivaa tuntua ja auttaa tuotetta levittymään iholle paremmin.
zinc oxide - sinkkioksidi, yksi yleisimmistä mineraalipohjien perusraaka-aineista, toimii UV-filtterinä ja tunnetaan erityisesti epäpuhtaan ihon hoitajana antibakteerisen ominaisuutensa ansiosta
lauroyl lysine - kookoksen rasvahaposta saatava aminohappojohdannainen, sitoo pohjan ainesosia yhteen ja tuo koostumukseen silkkistä tuntua. Mm. Everyday Minerals ja Bare Minerals käyttävät tätä ainesosaa pohjissaan.
talc - talkki (tämäkin lasketaan mineraaliksi mutta useimmat mineraalimerkit eivät sitä käytä pohjissaan), tuo tuotteeseen peittoa, imee iholta talia, toimii paakkuuntumisenestoaineena.
prunus amygdalus dulcis oil - manteliöljy, kosteuttaa ja ravitsee, vähentää jauhemaisen tuotteen kuivaa tuntua.
tocopherol - e-vitamiini, käytetään säilöntäaineena
mica - kiillemineraali, yksi mineraalipohjien perusraaka-aineista, tuo tuotteeseen peittoa ja hohtoa
rautaoksideja + titaanidioksidi - tuovat tuotteeseen värin ja peittoa
Mitä mieltä olen Yves Rocherin mineraalimeikkipohjasta?
* Yllättävän peittävää, vaikkakaan ei peittävimmästä päästä mineraalimeikkien maailmassa. Hitusen läpikuultavampaa kuin Lily Lolo, mutta ehdottomasti peittävämpää kuin The Body Shopin mineraalipohja.
* Jättää iholle selkeän hohteen, hyvin valoaheijastava koostumus. Aikalailla yhtä hohtava kuin Idun.
* Levittyy iholle kauniisti ja tasaisesti, ei tunnu kuivalta.
* Iho jää hyvin meikittömän ja luonnollisen näköiseksi, niinkuin mineraaleilla yleensäkin.
* Ihanteellinen normaalista kuivalle iholle. Hohde voi olla liikaa rasvoittuvalle ja suurihuokoiselle iholle (hohde korostaa suuria huokosia). Sopii kuitenkin paikallisesti käytettynä highlighter-tuotteeksi myös rasvoittuvalle iholle, esimerkiksi mattaisen meikkipohjan päälle kevyesti poskipäille sipaistuna niin iho saa heleyttä.
* Oikein hyvä ja kauniin pinnan jättävä luonnollinen meikkipohja, mutta ei yhtä hoitava kuin 100-prosenttiset mineraalipohjat.
Olen tykännyt käyttää YR:n mineraalipohjaa yksinäänkin, mutta mieluiten sekoitan sitä Lily Loloon jotta saan hieman himmeämmän tuloksen. Näissä kuvissa YR:n pohja on yksinään.
Kesäsävyyni Lily Lolon In The Buffiin verrattuna YR:n testisävyni 200 Teint Clair on vaaleampi, mutta niin vain sekin sulautuu ihoon kuin "second skin" eikä näytä yhtään liian vaalealta päivettyneellä ihollani, niinkuin kuvista näkyy.
YR ja Lolo ovat hyvä tiimi, sillä välillä koen että Lolon pohja on hieman liian mattainen (joinain päivinä sitä vain haluaa kuultavamman ihon! :) ja silloin YR tuo siihen juuri sopivasti valoaheijastavuutta. Kesämeikkitutorialissani käytin YR:n mineraalia viimeistelypuuterina meikkivoiteen päällä, sekin toimii kun laittaa kevyesti.
En muuten oikein tiedä mikä tuon YR:n mineraalipohjan nimi oikeastaan on, purkissa lukee vain "100% Natural Origin Loose Powder Foundation" ja Rocherin nettisivuilla se on Couleurs Nature -sarjan alla. Siksi nimesin sen Couleurs Nature -mineraalipohjaksi. :)
Onko joku kokeillut Rocherin mineraalipuuteria? Hintaa tuotteella on 18,50€ ja pakkauskoko on 4 g (kilohinta kalliimpi kuin Lily Lolossa ja Flow'ssa mutta halvempi kuin The Body Shopissa ja Idunissa).
Mietin, että laittaisinko tänään ulos mineraalipuuterijutun, vai altistanko teidät jälleen mun ruokahöpinöille (herregud, edellisestäkin on vain viikko :D)). Ruoka voitti. :) Mineraalia sitten huomenna.
Tänään puhutaan vähän eväistä. En ole syönyt työpaikkalounasta ulkona kuin yhden ainoan kerran sen jälkeen, kun vaihdoin ruokavalioni. Eli kahteen vuoteen. Tämä yksikin kerta oli vain olosuhteiden pakosta; tulin aamulennolla Edinburghista ja menin lentokentältä suoraan töihin. En nyt ihan Skotlannista saakka viitsinyt tuoda eväitä. :)
Tässä on eilinen ruokatornini.
Syön töissä myös aamiaisen, sillä nautin aamupalan mielellään vasta pari tuntia heräämisen jälkeen. Sitä ennen ei ole nälkä. (Ykkösaamiainen on nestemäisessä muodossa, eli maitokahvia.)
Tuo edellisessä kuvassa näkynyt minigrip-pussi sisältää cocktailin soijarouhetta, kaakaonibsejä ja hasselpähkinärouhetta, jota ripottelen jogurtin päälle. Tuollainen pussi kulkee mulla aina olkalaukussa siltä varalta, että haukkaan jossain junassa tai bussissa rahkaevään. Se on aina mukava tuunata pienellä rouskuvalla! :)
Olen muutenkin aikamoinen minigrip-ihminen. Pienintä minigrip-kokoa kuluu paljon. Laukussa kulkee rouhepussukan lisäksi pussillinen pähkinöitä (suosikkikomboni on saksanpähkinää ja hasselpähkinää, varmaan arvaattekin millä ravinnollisella perusteella ;)) sekä pussiin paloiteltua tummaa suklaata (kokonainen levy on laukkuun liian suuri möhkäle ja menee joka tapauksessa paloiksi). Mulla on purukumitkin usein minigrip-pussiin siirrettynä. Mies aina välillä pyörittelee silmiään mun laukun minigrip-yhteisölle.
(Pikku-'gripeissä kulkevat muuten matkalla kätevästi shampoot, hoitsikat ja vartalovoiteetkin. :) Hyödyllistä silloin kun on tarpeen säästää kaikki mahdollinen tila matkatavaroissa.)
Eilinen lounaani koostui yhdestä lempikotiruoistani, eli kukkakaalitortillasta. Reseptin tähän julmetun maukkaaseen plättyyn jaoin blogissa tammikuussa. Yksinkertainen lettu syntyy raastetusta kukkakaalista, kananmunasta ja juustoraasteesta. Etkä muuten mausta pystyisi arvaamaan kukkakaalia! :D
Täytteeksi valmistin aamulla höysteen timjamilla maustetuista siitakesienistä, sipulista, tomaatista ja kesäkurpitsasta. Sekaan vähän fetaa (tai no, tuo on Pirkan salaattijuustoa) ja kylläpä masu täyttyy hyvistä mauista. :)
Rasvainen herkku tasapainottuu aina raikkaalla salaatilla. Yhdestä tortillasta tulee kylläiseksi, on sen verran täyttävää tavaraa.
Fiksumpi ja ajankäytöllisesti tehokkaampi ihminen tietysti rullaa tortillan valmiiksi kotona ja laittaa salaatinkin samaan rasiaan pötkylän kanssa ettei tarvitse raahata miljoonaa eri kippoa mukanaan töihin. ^_^ Mutta mä olen aamuisin aina ihan toivoton - hirveä kiire ja ruoat on useimmiten vielä lämpimiä kun lyön ne eväsrasioihin. (Joo, joskus olen niin fiksu että teen lounaan valmiiksi jo edellisenä iltana....)
Toisen tortillaletun nautin illalla kotona. Sinne meni niin paljon täytettä ettei mennyt enää rullalle. :D Ja hei, lukijani Kikkis joka mietit tuossa tovi sitten ettet ole keksinyt mihin käyttää Gomasiota - no tuolla tortillatäytteessäkin sitä on mausteena. :) Ja tänään laitoin sitä evässalaattiin. Oikeasti, sitä voi laittaa kaikkialle mihin haluaa vähän pähkinäisen paahteista makua ja kevyesti suolaa.
. . .
"Entisessä" elämässäni olin niin turkaleen laiska (puhumattakaan ruoanlaittotaidottomuudesta ja mielikuvituksen puutteesta) etten juuri koskaan tehnyt eväitä. Ja jos teinkin, se oli mallia voileipä. Eikä siitä tullut koskaan kylläiseksi ja vatsa kurni pahasti loppupäivästä. Työlounaan suunnittelu oli asioita, joita kertakaikkiaan inhosin. Järkevien eväiden valmistus ei vain ollut mun juttu. Useimpina päivinä juoksinkin sitten johonkin lähikauppaan hakemaan mikroruokasatsin ja riisipiirakoita.... Kummasti niihin Siwa-lounaisiinkin saa muuten viikossa uppoamaan rahaa...! Ravintolalounaat ovat aina olleet harvinaista luksusta, mutta kun minulla yhteen aikaan oli mahdollisuus syödä läheisessä Amicassa, niin sitä kyllä hyödynsin.... Ja voin kertoa että tulokset näkyivät vaa'alla, jostain syystä ruokaa tuli aina syötyä liikaa....
Miten te hoidatte työpaikkaruokailun? Oletteko eväs- vai ravintolaihmisiä? Vai tuleeko lounaat kenties nautittua työpaikan kanttiinissa tai ruokalassa? Selviääkö joku töissä pelkillä välipalakekseillä?
Muistanette helmikuussa alkaneen projektini saavuttaa silkinsileä bikiniraja ja laittaa ihokarvani "ikuiseen uneen" kera Venus Naked Skin -valoimpulssilaitteen. Hommahan toimii pähkinänkuoressa niin, että aloitusvaiheen (6-12 hoitokertaa) aikana karva-alue käsitellään laitteella kahden viikon välein, ja kun karvojen kasvu on lakannut, siirrytään ylläpitovaiheeseen jossa kohdealue käsitellään vain kerran kahdessa kuukaudessa. Valoenergia ei tuhoa karvoja, vaan vaivuttaa ne lepotilaan jolloin kasvu pysähtyy.
Olen muistanut suorittaa valo"zäpäytyksen" todella tunnollisesti, ja vaikutukset alkoivatkin näkyä seitsemän viikon jälkeen. Viidennen käsittelyn jälkeen karvat eivät enää kasvaneet takaisin käsiteltävälle alueelle.
Kun olin päässyt yhdeksänteen käsittelyyn, ja hoitokuukausia oli takana neljä, ajattelin, että nyt voin varmaankin siirtyä ylläpitovaiheeseen. Karvattoman alueen zäpäyttely kahden viikon välein ei tuntunut enää tarpeelliselta - olivathan karvat olleet sikeässä unessa jo viimeiset kaksi kuukautta.
Ennen kuin jatkan eteenpäin niihin lopullisiin tuloksiin, kohdistan huomionne Naked Skin -laitteen ohjeistuksen pieneen epäselkeyteen.
Ohjekirjassa lukee: "Saat parhaat tulokset käsiteltyäsi ihokarvoja Venus Naked Skin -laitteella kerran kahdessa viikossa yhteensä noin 6-12 hoitokertaa." Tekstin alla on kuva, jossa on kolme kalenterikuukautta, ja näihin ympyröity kuusi hoitokertaa. Seuraavien kuukausien kohdalla hoitokerta on ympyröity kerran kahteen kuukauteen. Teksti ja kuva antavat ymmärtää, että aloitusvaihe kestää kolme kuukautta. Muuallakin ohjekirjassa käytetään ilmaisua "noin kolmen kuukauden mittainen aloitusvaihe".
Okei. Mutta siellä sanotaan myös "yhteensä noin 6-12 kertaa". Aloitusvaihe voi siis venyä myös kuuteen kuukauteen. Mistä laitteen hankkinut henkilö voi tietää, kestääkö hänen aloitusvaiheensa 3 vai 6 kuukautta? Vai kenties 4 tai 5 kuukautta? Arvelin projektia aloittaessani, että vaiheen pituuden määräisi karvojen käytös. Mikäli karvat eivät vielä kolmen kuukauden aikana olisi vaipuneet uneen, aloitusvaihetta jatkettaisiin niin kauan, kunnes karvat eivät palaa käsittelyjen välillä. Ohjekirja ei ota asiaan kantaa lainkaan, mutta minun logiikallani homma toimisi noin.
Koska omat karvani olivat lakanneet kasvamasta takaisin jo kahden kuukauden jälkeen, en nähnyt tarpeelliseksi jatkaa aloitusvaihetta enää neljän kuukauden kohdalla. Ajattelin, että neljäskin kuukausi oli todennäköisesti tarpeeton.
Kuinkas sitten kävikään..?
Viimeisen, eli sen yhdeksännen käsittelyn jälkeen meni kolme viikkoa, ja karvat alkoivat kasvaa takaisin. Eivät yhtä tiheästi kuin ennen, ja paikoin "heiveröisempinä", mutta sieltä ne kuitenkin pungersivat. Heränneinä luvatusta unestaan.
Voin sanoa, että olin kyllä pettynyt. Ja hämmentynyt. Olin jo ihan tottunut karvattomuuteen ja iloinnut siitä, että käsittelyt olivat tuoneet pysyvän tuloksen.
Mitäs nyt sitten? Olisiko minun sittenkin pitänyt jatkaa aloitusvaihetta sen kokonaiset kuusi kuukautta? Ja jos kyllä, niin mistä minun olisi pitänyt se tietää..? Ei mistään. Karvat olivat lakanneet kasvamasta. Millä logiikalla kukaan jatkaisi tiheämpää zäpäyttelyä kun luvatut tulokset olivat ilmenneet luvatussa ajassa? Braunin ohjekirja ei anna asiaan apua. "Yhteensä noin 6-12 kertaa". Nii-in, "noin" on monitulkintainen pikku sana. Jos kuitenkin vielä lisäisitte ohjeeseen selvityksen siitä, missä tapauksessa aloitusvaihe kannattaa venyttää aina sinne 12 käsittelykertaan.
Laitoin hoidon tuloksista ja ohjekirjan epäselvyydestä palautetta Braunille, mutta vielä en ole saanut mitään kommenttia takaisin. Braunin PR-henkilö neuvoi minua jatkamaan käsittelyjä kahden viikon välein vielä sen kolme kertaa. Näin teen. Ja palaan sitten vielä ihan lopullisen tuloksen kanssa asiaan.
Ei, 'Matti. Tää ei nyt mennyt niinkuin piti.
Kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä. Muumikuva Tove Jansson.
Nyt saatte vastauksen viime perjantain kysymykseen; Kumpiko meikki? :)
Sinivihreä voitti kultakuparin äänin 27-16. Ja tiedättekö - kukaan ei arvannut oikein meikkeihin käytettyä merkkiä..! :) Arvauksina heitettiin paljon Inglotia, Urban Decayta, MUFEa ja Idunia ja vilahtivatpa siellä Zuii, Natural Code ja Benecoskin.
Kumpikin meikki oli tehty Yves Rocherin Couleurs Nature -meikeillä.
Kyseiset meikit olin tehnyt vaihtoehdoiksi Yves Rocherille toteuttamaani kesämeikkitutoriaaliin. Teidän mielestänne sinivihreä oli kivempi - ja niin oli Rocherinkin! ;) Eli sinivihreä it is.
Tässä look kokonaisuudessaan.
Meikin step-by-step ohjeet löytyvät Yves Rocherin sivulta. Käykäähän kurkkaamassa! :)
Oli hurjan hauskaa päästä tekemään tätä tutoriaalia, tuntuu jotenkin niin kivalta ajatella että kerrankin voi olla 100-prosenttisen varma että jonkun merkin tuotteilla mainostettu look tosiaan on tehty vain ja ainoastaan kyseisen merkin tuotteilla. Välillä kun näkee esim. lehtien meikkitutoriaaleja niin niissähän on usein käytetty, jos ei kokonaan niin ainakin osittain, ihan eri tuotteita mitä tekstissä mainitaan. Esimerkiksi Kicksin asiakaslehti on tästä klassinen esimerkki.
Alaluomella käytetty voidemainen luomiväri Bleu Lavande on suosikkini...! Aivan ihana violettiin taittava sininen. Tutorial-meikissä on käytetty myös Yves Rocherin mineraalimeikkipuuteria - jälleen uusi tuttavuus mineraalimeikkien saralla. (En edes tiennyt että Rocherillakin on sellainen ennen kesäkuun reissua..!) Esittelen puuterin blogissa tarkemmin tällä viikolla.
Tuo kulta-kuparinen näyttää muuten omaankin silmääni varsin Urban Decay/Idun/Dior Sunset Café -henkiseltä. Eli ymmärrän kyllä mistä veikkauksenne tulivat! :)
Pyysin teitä kertomaan, mitä löytöjä tai huteja olette mahdollisesti tehneet Karkkipäivä-blogissa esiintyneiden tuotearvostelujen kautta. Kävin läpi kaikki jättämänne kommentit ja kokosin niistä tilaston. (Voisi sitä aikaansa varmaan hedelmällisemminkin käyttää, mutta tilastofriikki mikä tilastofriikki..! ^_^)
Olette sanoneet sananne. Mineraalimeikkisarja Lily Lolo ja ennenkaikkea sarjan meikkipohja on Karkkipäivän lukijoiden ylivoimainen ykkössuosikki! Lily Lolo mainittiin lähes kolmanneksessa vastauskommenteista, se on ihan mieletön määrä! Lukuisa vastaaja kertoi Lily Lolon auttaneen ratkaisevasti iho-ongelmiinsa ja meikkipohjan olevan parasta mihin he ovat koskaan törmänneet. Sarjan hinta-laatu-suhdetta pidetään loistavana ja meikkipohjan lisäksi myös poskipuna Ooh La La sai useita erityismainintoja (ja kerrassaan ihana se onkin, en ihmettele! ;).
.
Lily Lolo -meikkilook kera Ooh La La'n
Olenpa kyllä iloinen, että aikoinaan tulin Lily Lolon täällä esitelleeksi, kun se on tuonut hyötyä ihan konkreettisella tasolla noin monelle ihmiselle! Sekin tuntuu jostain syystä erityisen mukavalta, että Lily Lolo on "oma löytöni", millä tarkoitan sitä että tutustumiseni sarjaan ei tapahtunut minkään PR-firman tai muutenkaan blogin kautta. (Vaikka olen kyllä sangen kiitollinen useista helmituotteista jotka eivät olisi todennäköisesti koskaan tielleni osuneet ilman maahantuojia ja PR-tätejä :))
Toisiksi eniten mainintoja sai (oikeastaan minulle ihan yllätyksenä) Estelle & Thild. Tämä ruotsalainen, mutta Suomessa valmistettava luonnonkosmetiikkamerkki on valtavirtamarkkinoilla edelleen aika tuntematon, ja Lily Lolon tavoin olen tosi ilahtunut että moni on tämän pienen helmen Karkkipäivän kautta onnistunut bongaamaan. Myös Estelle & Thildin olin itse löytänyt ennen kuin sarjan PR-edustus heräsi ja alkoi lähettää tuotteita bloggaajille.
Tekemässä Laveran näytösmeikkiä Luonnonkaunis-messuilla
E & T:n kanssa yhtä paljon mainintoja sai Lavera - tai oikeastaan muutaman enemmänkin, mutta nämä kommentit koskivat yhtä tuotetta joka pääsi sinne floppiosastolle. Listaan hutihankintanne tuonnempana! :) Laveran tuotteista erityisen paljon ihastunutta palautetta saivat mm. vartalovoiteet, My Age -päivävoide ja Mango Milk -hiustuotteet.
Kolmannelta sijalta löytyy Viva La Diva, ja etenkin sarjan huulipunat! Tämä sijoitus ei tullut yllätyksenä, sillä pidän VLD:n huulipunia yhtenä kirkkaasti parhaimmista löydöistä omienkin löytöjeni joukossa. En omista minkään muun merkin huulipunia yhtä paljon. Ja näitä ei ole minulle siunaantunut blogin kautta, kaikki olen itse ostanut. :) Ja ostan varmasti lisääkin! ^_^
Muita runsaasti mainintoja saaneita merkkejä olivat Madara (tuotteista etenkin puhdistusvaahto), Benecos ja Yves Rocher ja yksittäisistä tuotteista EcoToolsin kabuki, Lumenen CC-voide, Urban Decayn Primer Potion, IsaDoran Inliner Kajal Blonde, Maybellinen The Rocket-maskara, L'orealin Nude Magique BB-voide, The Body Shopin Nutriganics -seerumi, Kicksin BB-voidesivellin sekä Klippoteketin kuivashampoo. Useampia mainintoja saivat myös Flow Kosmetiikka, Dermosil (tuotteista etenkin kulmakynä ja karbamidijalkavoide) sekä Burt's Bees.
Mainitsipa kaksi lukijaa parhaana Karkkipäivä-löytönään myös maidonvaahdottimen...! ^_^ <3
.
Entäs ne flopit sitten? Hämmentävän vähän niitä oli yli 300 vastauksen joukossa. Tai sitten epäonnistuneita hankintoja tehneet eivät vain jaksa jättää palautetta....! :)
Vain yksi tuote mainittiin hutien joukossa useammin kuin kerran (kolme kertaa, to be precise). Se on Laveran nestemäinen eyeliner. Sain jo alkuperäisen esittelypostauksen yhteydessä kommentteja, että kyseinen eyeliner ei pysy luomilla ja rapisee/lohkeilee päivän mittaan pois. Olin ihmeissäni, kun minulla kyseinen rajaus pysyy ongelmitta aamusta iltaan. Kunnes eräänä päivänä satuin kevyesti hieraisemaan silmääni. Silloin rajaus lohkesi irti, ja sain vähän vihiä siitä mitä lukijat olivat kommenteissaan tarkoittaneet. Mikään rajaustuote ei yleensä minulla ihan pienestä luomen koskettelusta irtoa. No, ainakin Laveran eyeliner pysyy minulla loistavasti mikäli EN hiero silmää. :D
Muut hutiostokset/itselle sopimattomat tuotteet oli mainittu vain kukin kertaluonteisesti. Niitä olivat Schwarzkopf Blonde Spray, Born To Bio -deodorantti, Klippoteket-kuivashampoo, Bare Minerals -mineraalipuuteri, Burt's Bees Radiance -putsari, IsaDora Blooming Spring -paletti, Estelle & Thild Body Lotion, Viva La Diva Surf'n'Sand -aurinkopuuteri, Badger-kynsinauhabalmi, Nivea Stress Protect -deodorantti, Lily Lolon meikkipohja sekä Madaran sävytetty päivävoide. Ainiin, ja olihan jonkun kommentissa mainittu pettymys Paula's Choiceenkin - siitä sarjasta lukija tosin ei ole Karkkipäivästä voinut lukea. ;)
. . .
Ja kukas sen arvonnan, johon antamanne vastaukset liittyivät, sitten voitti? Onni suosi tällä kertaa nimimerkki Riiaa! Onneksi olkoon! :) Voittajaan on otettu yhteyttä.
Käytänpä tässä muuten tilaisuuden hyväkseni ja vastaan yhteen missaamaani kysymykseen, jonka kilpailukommentteja kahlatessani löysin. Kysyjä tuskin enää palaa penkomaan vastausta satojen kommenttien seasta.
"Mitä suosittelisit kuivalle, ajoittain halkeilevalle silmänympärysiholle?" Kysyjä oli kokenut Estelle & Thildin Rose Otto -sy-voiteen tehot liian vähäisinä. No, Mirja! :) Minulla on nyt ilo suositella sinulle ihan viimeisintä löytöäni kuivaihoiselle - nimittäin viime kuussa testiin saamaani Kiehl'sin Creamy Eye Treatmentia! Voiteessa on heti veden jälkeen täyteläistä sheavoita, jota ei välttämättä odottaisi löytävänsä silmänympärystuotteen incin kärjestä. Toinen tehokkaasti vaikuttava, kuivaa ihoa ravitseva aine on avokadoöljy. Incin kärjessä on myös isodecyl salisylaattia (pahoittelen taas jos kemian suomennokseni on päin metsää) joka on salisyylihapon esteri ja vaikuttaa salisyylihapon tavoin ihon pintaa kevyesti kuorivasti ja kirkastavasti ja parantaa ihon pinnan rakennetta.
Creamy Eye Treatment on minulle henkilökohtaisesti aivan liian täyteläinen ja rasvainen (iho jää kiiltäväksi), mutta heti ensimmäisellä kokeilukerralla ajattelin, "Täydellistä kuivalle iholle..!" Sheavoihan tunnetaan kuivan ihon ylimpänä ystävänä. E & T:n Rose Oton inci on paaaljon kevyempi tähän verrattuna. Kiehl's-voiteen koostumus ei rasvaisuudestaan huolimatta ole kuitenkaan mitään paksua balmia, vaan hyvinkin ohutta. Suosittelen siis Mirjalle mitä lämpimimmin "kermaiseen silmähoitoon" tutustumista lähimmässä Kiehl's-liikkeessä (eli toivottavasti asut Helsingissä ;)).
Laiskanpilvisen sunnuntain ajanvietteenä kutsun teidät vierailulle Ahvenanmaan kotiini. Tämä on nyt vähän niinkuin jatko-osa puolentoista vuoden takaiselle Mi Casa -postaukselle, jossa esittelin manner-kotini.
[vimeo 70186265 w=700 h=394]
Maarianhaminan "majani" on aivan eri tyylinen kuin minun ja herran asunto mantereella. Täällä aika on pysähtynyt, ja kaikki on kuin 10 vuotta sitten kun muutin Ahvenanmaalle päälle parikymppisenä juuri koulusta valmistuneena. Sisustustyyli edustaa nuoren opiskelija-Sannin makua (ja varallisuutta :D); huonekalut ovat kaikki eri paria ja seiniä kuvittavat nuppineuloilla ripustetut, kellastuneet julisteet. Jääkaapin ovessa kirmailee haalistuneita My Little Pony -magneetteja.
Pidän manner-kodistanikin erittäin paljon, mutta saaristopesässä on tilavampi tuntu ja paikka on kaikessa "nukkavieruudessaan" rennompi ja kotoisampi.
Olen kuitenkin vuosien varrella alkanut pikkuhiljaa kyllästyä joihinkin Maarianhaminan majani elementteihin, ja ajattelinkin nyt käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kysyä teiltä vinkkejä asunnon pienimuotoiseen tuunaamiseen. Vuokra-asunto kun on kyseessä, niin mitään remppaa en täällä aio suorittaa, mutta jollain lailla haluaisin asunnon ilmettä päivittää. Vaihtaako huonekalujen järjestystä..? Ostaa uusia verhoja tai mattoja..?
Olen miettinyt mm. olohuoneen tv-hyllyn maalaamista valkoiseksi (huh että se onkin ruma möhkäle) ja antiikkisten julisteideni korvaamista vihdoin viimein kunnon tauluilla. Omien valokuvien teettäminen canvas-tauluiksi on pyörinyt mielessä pitkään. Minulla on kasapäin ihania Ahvenanmaa-kuvia ja niistä saisi varmasti oikein kivan taulusarjan....! Kun vain saisi aikaiseksi...!
Maarianhaminan koti on myös aina tuntunut manner-kämppää "vierasystävällisemmältä", johtuen epäilemättä tilasta ja rennommasta asenteestani. Pelkäänpä, että saatan ehkä vähän nipottaa manner-kodissa... Miehellekin aina mäkätän nuuskaisista sormenjäljistä jotka kuvittavat keittiön vaaleita kalusteita. Saisin varmaan hermoromahduksen jos olohuoneen tapetille löisi tahmatassunsa joku iloinen juhlija... M:haminan kulahtaneilla tapeteilla ei mitään väliä! ^_^
Vieraista puheen ollen, perjantaina sain houstata peräti neljää Couchsurfaajaa! :) Ainakin vilkas alku CS-emännyydelleni, I might say! :) (Ja torstai-illan tonnikalapullat olivat muuten jälleen hitti! ^_^)
P.S. Vähän rasittaa kun puhun videolla "edellisestä" kämppiksestäni ja "edellisestä" työkaveristani, kun sanahan on tietysti entinen. :D No, ihme että en sen enempää sekoillut sanoissani, aina niin jännittävää puuhaa tuo videoesiintyminen.
Muistatteko, kun kevättalven kosmetiikkaähkystä kertoillessani mietin, että minun pitäisi tuulettaa päätäni ja käydä leikkikierroksilla virtuaalishoppaamassa kosmetiikkaa?
Keskiviikon laivamatkalla suoritin vihdoin tällaisen shoppauskierroksen! :) Leikin siis, että kaikki kosmetiikkani oli unohtunut mantereelle (paitsi meikit, niiden virtuaalishoppaukseen ei jäänyt enää aikaa), ja minun olisi ostettava kaikki tarpeellinen tax freesta.
Suuntasin tietysti myymälän "luonnolliselle osastolle", eli Weledan, Korresin, Burt's Beesin ja L'Occitanen muodostamaan hyllynurkkaukseen. Jostain kumman syystä The Body Shopin hylly on sijoitettu myymälän toiseen päähän, vaikka sekin kuuluisi brändäyksensä puolesta tälle osastolle. 
Korres kuuluu eittämättä niihin merkkeihin, joiden tuotteita käyttäisin mielelläni vaikka merkki ei täyttä luonnonkosmetiikkaa olekaan. Mutta hyvin lähellä. ;) Töissä olen testaillut Korresia pienten näytteiden kautta, ja tietyt tuotteet ovat muodostuneet erityisen houkuttaviksi. Tämä kolmikko lähtisi ostoskassiini huolehtimaan kasvojen perushoidosta.
Milk Proteins -puhdistusvaahto on ihanan tuoksuinen, pehmeästi vaahtoava ja kaiken kaikkiaan iholla todella miellyttävältä tuntuva putsari. Sitten kun tämän hetken jonossa olevat putsarit joskus kolmen vuoden kuluttua loppuvat, niin odotan kieli pitkällä että saan hankkia tämän tuubin! :)
Wild Rose -sarjan seerumiin olen jo ihastunut, ja normaali/kuivan ihon päivävoide tuntuu koostumuksensa puolesta myös oikein hyvältä. Heitetään ostoskoriin vielä saman sarjan sy-voide, jossa ilokseni on suojakerroin 15. (Vaikka en muuten suojakertoimellisia kosteusvoiteita käytäkään, niin silmänympäryksille se on kova juttu. Harmillisen harvassa sy-voiteessa on suojakerroin.)
Korres saa huolehtia myös kropasta ja hiuksista. Tykkään hurjasti Korresin vartalonhoitotuotteiden tuoksuista, ja raikas Basil Lemon kuuluu niihin eniten puoleensa vetäviin. :) Niinpä virtuaalikoriin sujahtavat basilikan ja sitruunan tuoksuiset suihkugeeli ja vartalovoide.
Hiustenhoitopuolella olenkin jo käyttänyt ja tykännyt normaalien hiusten Aloe & Dittany -shampoosta, ja kuivien hiusten eli enemmän oman hiustyyppini Almond & Linseed on houkuttanut kovasti. Tuo hoitoaine muuten tuoksuu ihan kinuskivanukkaalle..!!
Mutta viereinen hylly vetää myös kummasti puoleensa.....
Ranskalainen L'Occitane. Tähän sarjaan olen toistaiseksi tutustunut pelkästään käsihipelöllä, eli purkit ovat usein viihtyneet käsissäni ihailtavina mutta yhtäkään tuotetta en ole vielä elämäni aikana käyttänyt tai edes kokeillut (L'Occitanella ei liene paljonkaan näytteitä..? En ole ainakaan missään törmännyt, ehkä pitäisi jopa olla niin fiksu että kysyy :))
Cherry Blossom Edt:tä olen tuoksutellut jo monta vuotta ja ollut monesti vähällä ostaa. Suoraan sanottuna 100 millin pullo on ollut suurin "este" ostotapahtumalle. Koska minulla on ihan älyttömästi tuoksuja joita en koskaan ehdi käyttää, ei 100-millisen pullon ostossa ole mitään järkeä. Cherry Blossom on jotenkin mahdottoman "kiltti" ja suloinen tuoksu, pehmeä, puuterinen ja juuri niin vienon vaaleanpunainen kuin miltä pullo näyttää! :)
Jos en olisi jo lyönyt ostoskoriini Korresin putsaria ja kosteusvoidetta, ottaisin L'Occitanelta kokeiluun sanahirviö A L'Huile Essentielle Et Eau D'Angelique Bio -linjan puhdistusgeelin ja päivävoiteen. Ihastuttavan kuulaat, kauniit pakkaukset. Kosteusvoide purkkimuodossa ei ole se pakkausmuoto mitä suosin, ja L'Occitanen sivuilta löysin myös pumppupulloon pakatun Angelique-voiteen, mutta se ei kuulu laivan valikoimaan.
Rakastan tuoksuvia hius- ja vartalotuotteita, ja nuuhkaistuani L'Occitanen aromaterapia-linjan tuotteita minun teki mieli napata mukaan myös kuivien hiusten shampoo ja hentojen/normaalien hiusten hoitoaine. Kuivien hiusten hoitoaineen koostumus oli makuuni liian silikoninen, mutta hentojen hiusten versio on silikoniton ja raikas tuoksu nenääni parempi.
Suihkugeelirivistössä Manteli-suihkuöljy kiinnitti huomioni. Kesäihoni kaipaa kosteuttavaa, öljypitoista suihkutuotetta, ja tämähän voisi olla hyvä vaihtoehto Weledan suihkuvaahdoille..! Ehkäpä vaihdan Korresin Basili Lemonin tähän...? :) Joo!
Sitten muita tarpeellisia perustuotteita. Silmämeikinpoistoaineet ovat tunnetusti se tuoteryhmä, jossa siedän vain muutamaa hassua tuotetta. Laivan valikoimasta ne ovat Lumenen Sensitive Touch ja Cliniquen Naturally Gentle. Valitsen Lumenen koska se on edullisempi.
Käsivoiteeksi valikoituu Philosophyn erittäin miellyttävän tuntuinen Hands Of Hope, joka on tarpeeksi täyteläinen (en pidä vesimäisen ohuista käsivoiteista) mutta ei kuitenkaan kiiltävän rasvaiseksi ihoa jättävä.
Deodorantiksi otan DKNY:n Be Delicious -tuoksusarjan stickin. Miksi ihmeessä? En ole ennenkään käyttänyt tuoksusarjojen dödöjä. No, kiinnostukseni tuotetta kohtaan on puhtaasti työperäinen - DKNY:n Be Delicious on töissäni kirkkaasti eniten myyty naisten tuoksudödö. Asiakkaat kommentoivat spontaanisti kuinka Be Delicious vain on ihan parasta, ja kerran yksi asiakas vaipui melkein epätoivoon kun ko. dödöt olivat meillä lopussa eikä mikään muu kuulema kelvannut. En normaalisti käytä stick-muotoista dödöä, mutta tätä DKNY:tä on kyllä joku päivä pakko ostaa kokeiluun.
Vaikka hiustuotepuoli on jo ostoskorissani kunnossa, en malta olla pysähtymättä myymälän varsinaisen hiustuotehyllyn eteen. Mitäs täältä löytyy..? Huomioni kiinnittyy brittiläisen Percy & Reedin tuotteiden tyylikkääseen pakkausdesigniin. Kuivashampootahan nyt täytyy aina olla, joten pudotan ostoskoriini Percy & Reedin sellaisen. Tässä on tosin maissitärkkelystä, joka ei tuuheuta hiuksia ihan yhtä tehokkaasti kuin perunatärkkelys, mutta muutkaan laivan kuivashampoovaihtoehdot eivät sisällä perunaa. Joten otetaan tämä kun pullo on niin kiva!
Percy & Reedin hiusöljyt herättävät myös uteliaisuuteni. Sarjaan kuuluu kaksi No Oil Oil -nimistä viimeistelyöljyä, toinen ohuille ja toinen paksuille hiuksille. "Ei öljy öljy"? Joo, P & R:n hiusöljyissä ei ole käytetty mitään varsinaista öljyä, vaan pehmennyksestä huolehtivat silikoniöljyt ja muut öljyn kaltaiset ainesosat. Huvitun, kun pulloissa on teksti, "Keep it natural, ladies, easy on the silicone..!" ja paksujen hiusten versio on kuitenkin pakattu täyteen silaria. :D Ottaisin testiin hentojen hiusten version. Inci on hyvin poikkeava muista tuntemistani hiusöljyistä.
Toinen sarja, josta kiinnostun, on Oil Of Morocco. Ja etenkin sen Intense Moisture -linjan shampoo ja hoitoaine. Shampoo on sulfaatiton, ja hoitoaineen silikoniton inci hämmästyttää laadukkailla, todella tehokkaasti pehmentävillä ja kosteuttavilla ainesosillaan. Hoitsikasta löytyy manteliöljyä, aloeuutetta, arganöljyä, pantenolia, sheavoita, risiiniöljyä, makadamianpähkinäöljyä ja helokkiöljyä. Synteettisiä ainesosia on vain muutama; kvattikaverit behentrimonium ja cetrimonium chloride sekä polyquaternium-11, jotka ovat tehokkaita silottajia ja sähköisyyden vähentäjiä. Oi, tätä tekisi todella mieli kokeilla....!!
Vaikka ostoskorissa on jo L'Occitanen Cherry Blossom, ajaudun Chanelin tuoksuhyllylle. Minulla ei ole koskaan ollut Chanelin hajuvettä, eikä työpaikallanikaan myydä Chanelia. Ehkäpä juuri siksi merkin tuoksut vetävät minua niin vahvasti puoleensa. Chanel on säilynyt minulle jollain tapaa suhteellisen etäisenä ja tuoksupuoli jopa jotenkin myyttisenä.
Chanel 5:n kaltaiset tuoksut eivät ole millään lailla "minun teekuppini", mutta raikas Chance ja mausteisen itämainen Coco Mademoiselle tuntuvat omilta. Kumpikin linja kattaa tuoksusta useita eri versioita; on parfyymiä, eau de parfumia, eau de toilettea ja hiustuoksua. Chancesta on vielä Eau Tendre ja Eau Fraîche -versiot. Ja juuri nämä kaksi aikaansaavat minussa suurimman ihastuksen. Olen valmis dumppaamaan yksinkertaisemman Cherry Blossomin takaisin L'Occitane-hyllyyn! :)
Chance Eau Tendre EdT'ssä on jotain vastustamattoman tuttua, sitä nuuhkaistessa tulee lämmin ja turvallinen olo. Yllätyn, kun myöhemmin luen että alkutuoksussa on greippiä...! Itse haistan Tendressä päällimmäisenä pehmeän lämpimän kukkaisuuden, en mitään kirpeää. Minusta Chance Eau Tendre tuoksuu juuri sille tunteelle, mitä mainosvisuaali välittää. Tuoksukuvaus kertoo Tendren alkutuoksun muodostuvan kvittenistä ja greipistä sydämen kukkiessa jasmiinista ja hyasintista. Pohjassa on iiristä, seetriä, ambraa ja myskiä.
Pirteä Eau Fraîche puolestaan tuo mieleeni välittömästi Versacen ihanan sitruunaisen Versensen. Fraîchen alkutuoksussa onkin sitruunaa ja seetriä. Sydämen muodostavat punapippuri, jasmiini ja vesihyasintti pohjan rakentuessa patsulin, ambran, tiikin ja vetiverin varaan.
Todella vaikea päättää kummanko näistä ottaisin...! Aaaww miten ihania ja erilaisia molemmat... Ehkäpä päätyisin kuitenkin raikkaampaan Fraîcheen näin kesällä. Nämä tuoksut taitavat nyt siirtyä minun alati-kasvavalle "To Shop Someday" -tuoksulistalle.....
Ja sitten vain virtuaalikassalle painavan korini kanssa..! Lasku taitaisi olla hyvänlainen..... Onneksi virtuaaliraha ei tee oikeaa lovea tililleni. ;) Hui kamala jos joskus joutuisi oikeasti sellaiseen tilanteeseen että lähtisi pitempään reissuun ja unohtaisi kaiken kosmetiikan kotiin. Ihan pikkuisen menisi rahaa kaiken korvaamiseen kerralla... Tosin ehkäpä Aidossa Tilanteessa etsisin kuitenkin liikkeen jossa myydään matkakokoja...! ;)
Oletteko te koskaan harrastaneet virtuaalishoppausta?
Kumpiko meikki? :)
Kerron myöhemmin mistä on kysymys ^_^
Sinivihreä?
...vai pronssi-kulta-kupari?
.
Päätin tässä samalla taas esitellä Canonin ja Olympuksen värientoiston eroa. Kuvien sävyjä ei ole käsitelty ollenkaan, ero on aikamoinen. Olympus toistaa sävyt todella värikylläisinä, ja esimerkiksi tässä pronssimeikissä Olympuksen versio on se, miltä meikki näytti livenä. Canonin kuvassa sävyt ovat haalistuneet puoleen todellisuudesta. Tähän olen jo vuosien varrella Canonin kanssa tottunut, ja siksi säädänkin kuvien sävyt aina kohdalleen jälkikäteen. Olympus säästää aikaa, kun tätä ei tarvitse tehdä!
Tosin, on Olympuksen värikylläisessä jäljessä joissain tilanteissa haittansakin. Esimerkiksi iho on kuvissa usein liian punakka. Olympus näyttää tykkäävän etenkin punertavien ja kellertävien sävyjen voimistamisesta. Esimerkiksi meillä kotona kuvatessa meidän ovet, jotka ovat todellisuudessa punertavan ruskeat, näyttävät Olympus-kuvissa punaisilta.
Tämä kuva on Olympuksella.
Ja tämä Canonilla.
.
Sille lukijalle papukaijamerkki joka arvaa vielä minkä merkin tuotteilla meikit on tehty! :)
