Heräsin taas tänä aamuna tavattoman onnellisena siitä, että saan elää sellaista elämää kuin elän.
Kirjoitin vuosi sitten blogiini taloudellisesta tilanteestani. Nyt säännöllisen päivätyön jätettyäni tuloni ovat tippuneet vielä melkein puoleen, ja olen luonnollisestikin joutunut kiristämään kukkaronnyörejä entistäkin tiukemmalle. Kaikki tuloni menevät asumiskuluihin ja laskuihin enkä voi käytännössä ostaa yhtään mitään ylimääräistä.
Monelle minun elämäni aiheuttaisi suurta ahdistusta. Epävarmat tulot, ei mahdollisuutta mennä kavereiden kanssa ulos syömään tai shoppailemaan ja leffassa käyntiäkin pitää miettiä. Juuri nyt en voi säästää edes matkusteluun.
Mutta olen todella, todella onnellinen!
Sen sijaan, että voisin kuluttaa rahaa hyödykkeisiin ja viihteeseen, minulla on jotain muuta. Jotain, mitä ei voi mitata rahassa. Oma "island-getaway". Turvallinen pesä, jossa koen sanoinkuvaamatonta levollisuutta ja seesteisyyttä. Rauhan ja oman ajan saareke. Tänne jos minne pääsen "karkuun" stressipeikkojani. Ja tiedättekö mitä? Se on kaiken materialistisen köyhyyden arvoista.
Saatan viettää kattohuoneistossani monta päivää putkeen tapaamatta ketään, ja nautin joka hetkestä. Luen kirjoja, katson filmejä kynttilän valossa ja teen ruokaa. Selailen ikivanhoja Vogue-lehtipinojani. Välillä menen pitkille kävelyille tervehtimään tuttuja maamerkkejä kuten Pommern-laivaa, kaupungintaloa, taidemuseota ja kirjastoa. Tai kutsun ystäviä kahville ja viinilasilliselle ja istumme pienessä, viistokattoisessa keittiössäni myöhään iltaan.
Manner-kotona tällaista ei tapahdu koskaan. Miksi en ikinä kutsu ketään käymään? Voisivatko pinot ja kotistressi vaikuttaa asiaan..?
Täällä ei ole pinoja. Mutta ei myöskään suurta taulu-tv:tä, virtaviivaista sisustusta tai Pentikin astiastoja. Sen sijaan täällä on My Little Pony -pehmoleluja, kirpparilta tai kavereilta saatuja eriparihuonekaluja, halpoja Hobby Hall -astioita ja Net.Anttilasta osamaksulla tilattuja mattoja. Täällä on sangen epäyhtenäistä - ja viihtyisää.
Tänä aamuna heräsin auringonpaisteeseen ja katselin parvekkeelta alastomien puiden ja matalien talonkattojen siluetteja. Maarianhaminassa ei saa rakentaa korkeita rakennuksia.
Ennen vietin täälläkin aikaa paljon kahviloissa ja ravintoloissa, nyt keskityn ilmaiseen tekemiseen. (On muuten hämmästyttävää, kuinka paljon viattomiin kahveilla käynteihinkin saa kuukaudessa kulumaan rahaa..) Olen käynyt lainaamassa elokuvia ja musiikkia kirjastosta ja nautin siitä kun saan haastaa itseni mahdollisimman edullisen ruoan laittoon. Tälle viikolle budjetti oli 20 euroa. Maarianhaminan taidemuseokin on talvella ilmainen. Eilen kävin katsomassa Nanna Sjöströmin viehättävän näyttelyn.
Tokihan minua harmittaa, että en voi enää ostaa vapaasti suosikkisoijamaitoani tai herkutella juustoilla. Mutta asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Luopumalla entisestä tulotasostani minulla on nyt mahdollisuus viettää enemmän aikaa siellä, minne osa minusta on lakkaamatta kaivannut viimeiset vuodet.
Rakkaus sekä mieheeni että Ahvenanmaahan on ollut yhtälö, jota ei ole ollut helppo ratkaista. Monen mielestä minun olisi kuulunut valita vain toinen. Mutta minä olen sitä mieltä, että kun on tarpeeksi itsepäinen, saa molemmat <3
Kyllä, olen miettinyt paikasta luopumista joka vuosi. Etenkin nykyisessä tilanteessani kakkosasunnon pitäminen kuulostaa lähes absurdilta. Eihän tässä mitään järkeä ole todellakaan. Mutta pitääkö aina ollakaan...? Johonkin se raha tässä elämässä aina katoaa, se voi olla uudet farkut, laukku tai Stockmann Herkun kanta-asiakkuus. Tai se voi olla mahdollisuus katsoa kirjastosta lainattua dvd:tä maarianhaminalaisen kattohuoneiston punaisella plyysisohvalla.
- Sitä paitsi olen ihminen, joka uskoo, että asioilla on aina tapana järjestyä. Nytkin ne ovat järjestyneet niin, että saan tehdä extravuoroja vanhassa työpaikassani täällä Maarianhaminassa. :) Elämäni on juuri nyt aika mukavaa. Saan tehdä useita eri töitä, kirjoittaa blogia ja olla vapaa. Ei minun oloni juuri köyhältä tunnu, vaikka kahvila-lattet ovat jääneet hyvin vähiin ja joudun kulkemaan Onni-bussilla.
Yhden asian tiedän: tämä ympäristö on minulle suurempi rikkaus kuin mitkään eurot säästötilillä.
.
69 comments on “Rikas köyhä”
Todella kiva postaus ja kirjoitat todella hyvin. Kiitos tästä ja kaikkea hyvää sinne!
Mulle tuli tästä kirjotuksesta tosi hyvä mieli, aina ei tarvitse olla kaikkea :)
Niiiiiin mahtava postaus! Muistin taas itsekin, miten onnellinen oikeastaan olenkaan. Onnekas ja onnellinen, vaikka kuinka vähillä rahoilla <3
Oih! Ihanan positiivinen, hellyttävä ja kaunis teksti. Liikutuin ihan ja hymyilyttää. Varsinkin viimeinen kuva on upea ja tunne välittyy sydämeen saakka <3
Yritin kauheasti selailla ja lueskella, mutta en silti löytänyt vastausta siihen, että mitä siis teet tai miksi olet siellä Maarianhaminassa? Ja miehesi asuu siis missä? Jokatapauksessa, tulin itsekin hyvälle mielelle tästä postauksesta, blogien ylenpalttinen kulutus ja tuhlaus alkaa jo tulla korvista.... :) Ja itsekin olen osittain samanlaisessa tilanteessa, siis "köyhä".
En ole yksityiskohtaisesti noista asioista blogissa kertoillutkaan. :) Asuin Ahvenanmaalla 6 vuotta ja muutin sitten mantereelle mieheni luokse. Pidin asuntoni, koska en kuitenkaan halunnut täysin luopua saaristosta. Ja se oli oikea ratkaisu. Vuodet mantereella vierivät, mutta koti tuntuu yhä vain olevan saaristossa. <3
Olen itse hieman samanlaisessa tilanteessa.
Ikää on jo sen verran että työvuosia on takana reilut 10.
Kuitenkin, kaikki kaikessa, tilanne ajautui siihen että valitsin täyden tyhjän päälle hyppäämisen palkkatyön jälkeen.
Tällä hetkellä tilanne on se että olen ollut työttömänä 2kk ja ensimmäinen jonkinlainen raha on tulossa tämän viikon perjantaina.
Kummasti sitä on vain pärjätty. Toki enenn tätä "hyppyäni" kysyin toiselta puoliskolta itku silmässä että pärjätäänkö me, kuulemma pärjätään ja oikeassahan tuo oli.
Jos jotain olen tässä matkani varrella oppinut on se et että a/ todella väsynyt ihminen ei jaksaisi selvittää ja hakea kaikki etuuksia johon on mahdollisuuksia ja niitä ei kukaan sinulle juurta jaksain selvitä jos et osaa oikeassa paikassa kysyä (kokemusta on...) ja b/ silti, kaiken tämän jälkeen olen onnellisempi tästä vapaudestani kuin säännöllisesti tietynsuuruisesta palkkapussistani.
Elämä kantaa ja hyvä kiertää, eikö :)
Taitaa olla ensimmäinen kerta kun kirjoittelen kommenttia, mutta nyt tuntui oikealta :)
Ihanaa miten kirjoitit ja vuoden takainen taloutta käsittelevä kirjoitus myös oli loistava! Itse painiskelen myös muutamien asioiden kanssa, jotka monen mielestä on "järjettömiä" ja järjellä ajateltuna onkin ehkä "vääriä" valintoja. Mutta entä sitten, sydän puhuu toista! Ihmisten pitää nauttia elämästä ja ei pelätä muutoksia. Rakkautta ja rohkeutta <3
I'm so happy that you're happy and for all your possitive thinking!
Ihana postaus :)
Mä vaihdoin myös hiljattain työpaikkaa. Entinen paikkani oli arvostettu, vakituinen, erittäin hyväpalkkainen, haastava ja ihan kiva noin muutenkin. Nykyinen työni taas on aliarvostettua, matalapalkattua, ei tosiaankaan älyllisesti haastavaa ja vaikka sopimus on toistaiseksi voimassa, niin joka vuosi joutuu jännäämään saadaanko tarpeeksi rahoitusta. Ja en voisi olla tyytyväisempi ratkaisuuni. Rakastan työtäni aivan mielettömästi! Ja olen niin onnellinen.
Hieno postaus! Tarinasi antaa voimia omiin vaikeisiin ratkaisuihin, jotka tulisi uskaltaa tehdä. Saisinkohan siipeni kantamaan käsitöiden parissa?
Kiitos ihanasta kirjoituksesta! Tämä on ensimmäinen kommentti, jonka jätän blogiisi, mutta en voinut olla kommentoimatta. Samanlaisten asioiden kanssa olen itsekin painiskellut ja sen olen huomannut, että raha ei tuo onnea, vaikka helpottaakin elämää. Onni tulee ihan jostain muualta. Kaikkea hyvää sinulle, Sanni! =)
Testi