Lupasin kertoa stressinhallintakuulumisiani Nivean ja Indiedaysin Stress Protect –kampanjaan liittyen. Kirjoittelin elämästäni "kotiressaajana" täällä.
Pääsin käymään life coach Anne Karilahdella yhteensä kolme kertaa. Lähtötilanne oli se, että kuvittelin life coachin pystyvän suoraan kertomaan minulle että ”hei, teet asiat ihan väärin!” ja esittävän tilalle jonkun konkreettisen, paremmin toimivan mallin. Minun tapauksessani siis odotin, että Anne suunnilleen kertoisi, missä järjestyksessä ne kotiaskareet pitää suorittaa ettei niistä kerry mieletöntä, elämää varjostavaa vuorta.
Olipa naiivia.
Eihän se niin mene. Life coach ei ole kuin personal trainer, joka kertoo kädestä pitäen millä toimenpiteillä asiakas saa ongelma-alueensa hallintaan. Life coachin rooli on abstraktimpi, hän antaa työkaluja joiden avulla voi lisätä itsetuntemusta ja lähteä selkiyttämään mielen epäjärjestystä. Mielikuvaharjoitukset ovat tässä tärkeässä roolissa.
Lempiharjoitukseni on todella yksinkertainen. Aloitan aamuni istumalla sohvalle mukavaan asentoon ja sulkemalla silmäni. Keskityn hetken aikaa hengitykseen. Sitten kuvittelen mieleeni saippuaoopperamaisen vision täydellisestä päivästäni – miltä päivä näyttäisi jos saisin kaikki tehtävät hoidettua sulavasti ja hyvällä mielellä, ilman stressiä. Annen mukaan tämän pitäisi säännöllisesti toteutettuna alkaa ohjelmoimaan mieltäni kohtaamaan päivä tyynemmin ja rennommin.
Ennen kolmatta life coach -tapaamista olin tehnyt vielä yhden oivalluksen. Minua ei stressaa pelkästään koti suoritteineen. Stressin ytimessä on tunne kiireestä. On ymmärrettävää, että ihminen voi tuntea kiirettä jos on vaikka myöhässä töistä, pinkomassa junaan, järjestämässä kutsuja tai matkalla tapaamiseen. Mutta miksi minulla on kiire silloinkin, kun kukaan ei odota minua mihinkään?
Olen alkanut pysäyttää itseäni tilanteissa, joissa tunnen erityisen ahdistavaa kiirettä. Kysyn itseltäni, ”Siis minne sinulla on kiire? Tekemään mitä?” Useimmiten vastaus on, ”Kotiin. Kun pitää laittaa ne valokuvat/tiskata/kirjoittaa/lakata kynnet/pyyhkiä pölyt/vastata sähköpostiin” jne. ”Mutta kuka sanoo että nämä asiat pitää tehdä johonkin tiettyyn kellonaikaan mennessä?” En osaa vastata. Tunnen vain, että minulla on kiire tekemään. Koska tekemiset kuuluu saada valmiiksi.
Ei auta, vaikka muistutan itselleni, ettei arkea voi "saada valmiiksi". On ihan sama, suoritanko saman päivän aikana kaksi vai kymmenen asiaa, sillä ennen pitkää ne ovat edessä taas. Miksi en voi ottaa rennosti?
Anne kuunteli kertomukseni kiireestä, ja minusta tuntui että olin taas ihan sumpussa. Lähdimme tekemään aiemmalta tapaamiselta tuttua mielikuvaharjoitusta, jossa oma stressin aiheuttaja kuvitellaan hahmoksi ja sen kanssa käydään keskustelua. Tällä kertaa keskustelu ei onnistunut. Stressillä ei ollut minulle mitään sanottavaa.
Sitten teimme toisen harjoituksen. Minun piti kuvitella lämmin, rakastava huone, ja kutsua Stressi sinne. Anne neuvoi, että minun pitäisi ystävystyä Stressini kanssa ja viettää tästä lähin sen kanssa aikaa päivittäin. Harjoitus oli minusta vaativa, ja minun oli ensin todella vaikea keskittyä mielikuvaan. Minun piti myös antaa Stressi-ystävälleni nimi. Ensimmäinen mieleeni tullut sana oli pellava – minusta se on pehmeä ja ystävällinen sana. Niin Stressistä tuli Pellava.
Vaikka harjoitus jätti minulle vähän epävarman ja hölmistyneen olon, taisin kuitenkin onnistua. Nyt näen Pellavaa aina kun koen sen tarpeelliseksi. Esimerkiksi eräänä aamuna heräsin hurjan ahdistuneena nähtyäni todella painostavia uunia päälleni kaatuvista velvollisuuksista. En meinannut haluta nousta sängystä. Sitten tein niin kuin Anne oli neuvonut – kutsuin Pellavan viereeni ja otin sen kainaloon. Tämä kuulostaa kyllä minustakin ihan pimeältä – mutta se toimi. Hetken kuluttua rauhoituin.
Välillä olen kutsunut Pellavan mukaan kuntosalillekin. Jos huomaan vilkuilevani kelloa hieman liian tiheästi keskityn ajatukseen Pellavasta. Kuvittelen sen vaikka juoksumaton viereen ja juttelemme. Yleensäkin Pellavasta on ihan mukavaa, että pyydän sitä mukaan harrastuksiini. Eikä sillä tunnu olevan mikään kiire kotiin. ;)
Olen selkeästi ollut vähemmän kuormittunut aloitettuani stressinlievitysprojektini. Ja ymmärrän, ettei ongelmani ratkea sillä, että joku tulisi sanomaan että ”Ei kun tee tää ensin ja sitten vasta toi ja nää sitten kerran kahdessa viikossa”. Olen tosi iloinen, että pääsin kampanjaan mukaan ja sain mahdollisuuden tavata Annen.
* * *
Millaisia stressinlievityskeinoja teillä on? Onko joku tutustunut mielikuvaharjoituksiin vai onko "sauna, suklaa & viinilasi" -linja tehokkaampi?
Saan arpoa teille vielä kaksi settiä Nivean mainioita Stress Protect –deodorantteja (ja käsittääkseni kassissa on muitakin Nivea-tuotteita), joten laittakaas jakoon parhaita vinkkejänne stressiä vastaan. Osallistumisaikaa on perjantaihin 8.3. klo 21.00 saakka. Anne Karilahden vinkkejä löytyy muuten Indiedaysin Nivea-brändisivulta, jossa tuo samainen arvonta on myös vielä käynnissä.
Mä muuten tein yksi aamu testin - laitoin toiseen kainaloon tuota Nivean dödöä ja toiseen toista antiperspiranttia. Sitten meikkaamaan. Ja kyllä vain - stressidödökainalo pysyi kuivana, toinen ei. :D
P.S. Kuvituksena Hugo Simbergin teoksia. Kun Anne pyysi minua visioimaan miltä Stressini näyttää, näin mielessäni ensimmäisenä Simbergin peikkohahmoja.
Edit. 10.3. ARVONTA SUORITETTU. Onni suosi nimimerkkejä Henna ja datariina! Voittajiin on otettu yhteyttä.
0 comments on “Ystäväni Pellava”
Kyllä se suklaa vaan on ihan parasta!:) toinen hyvä keino on tehdä niitä perinteisiä listoja, joista rastitttaa tehdyt asiat!:)
Tarttisin kyllä tuollaisen stressidödön!!
Melkein tuli tippa linssiin kun tämä postaus oli niin hellyttävä <3
Tunnen nykyään harvoin stressiä, sillä elämäni on varsin leppoisaa - ulkoisesti ainakin. Mutta sauna, uinti, kynttilät ja virkkuutyö toimii mulla kaikkein parhaiten, jos stressimörköä pitää karkottaa.
Itsellä stressiä vastaan toimii parhaiten liikunta, riittävä uni ja ystävät.
Paras stressin lievittäjä on mennä ampumaradalle treeneihin. Seurasta ja paikkakunnasta riippumatta, saat seuran jäsenenä ampua joko pistoolilla tai kiväärillä. Kun laitat korvatulpat paikoilleen ja keskityt ampumaharjoitukseen, koko mielesi tyhjenee kokonaan. Et yksinkertaisesti voi keskittyä mihinkään muuhun. Kun harjoitukset loppuvat, sinulla on hyvä olo ja mieli täysin tyhjä. Lajina tämä ei varmastikaan sovi kaikille, mutta sen voin sanoa, että pelkästään oma keskittymiskykysi paranee kerta heitolla!
Mua auttaa muutamat niksit. En oo ennen edes ymmärtänyt, että mulla on stressiä, kunnes sain sen hännän päästä kiinni. Vieläkin joskus käy niin, että mulla on paha olla ja sitten vasta huomaan sen olevan taas stressiä. Tunnistan itsessäni ton saman, että pitää sitä ja tätä, vaikkei oikeasti pidäkään.
Mun fyysisiin harjotteisiini kuuluu hengitysharjotukset palleasta ja tietoinen pysähtyminen sekä lihasten rentoutus. Mielikuvatreenit kuulostaa myös hyvältä. :)
Osallistun arvontaan :) Olen aika samanlainen stressaaja kuin sinäkin, kaikki kotityöt ym stressaa ja kokoajan tuntuu olevan kiire tehdä kaikki valmiiksi vaan että voisi taas aloittaa kaiken alusta.. Paras keino omalla kohdalla lievittää stressiä on reipas kävely.
Itse lievitän stressiä aikatauluttamalla tehtävät asiat. Välillä otan irtioton kaikista työ- ja koulujutuista vaan hölläämällä, nukun niin pitkät päikkärit kuin huvittaa jne. Lapsesta asti minulle on opetettu että kyllä asiat järjestyvät ja aina ovat kyllä järjestyneetkin :)
Mulla ehdottomasti parhaiten (tähän hätään) on to do-listat. :) kun siinä paperilla näkee, että niitä tehtäviä juttuja ei oikeasti ole niin paljon, se rauhottaa jo jonkun verran. Välillä laitan niiden viereen vielä aika-arvioita, että kuinka kauan kukin kestää ja sitten sitä huomaakin, ettei siinä ole kuin parin tunnin hommat ja nukkumaan menemiseen on vielä 6 tuntia. Piristää! :)
Paras stressinlievitys on nukkuminen, toimii ainakin mulla!
Paras tapa ennaltaehkäistä stressiä olisi varmasti hoitaa kaikki asiat ajallaan ja kieltäytyä asioista, joita ei ehdi hoitaa kunnolla. Todellisuus ei usein vaan toimi niin, joten minä yritän vain ajatella, että ei se ole niin vakavaa jos välillä on sotkuista tai joku homma on kesken.
Yhdellä kaverillani on fiilisvihko, johon hän aina kirjoittaa kaiken mikä jää painamaan hänen mieltään. Tarkoituksenani on ollut kokeilla, mutta en ole vielä muistanut.
Älä tee sitä tänään, minkä voit huomennakin jättää tekemättä…
Tunnistan itsessäni tuon saman perusteettoman kiireen tunteen..
Muun muuassa kävellessäni paikasta toiseen, vaikka minulla ei oikeasti ole minnekään kiire, kävelen aina todella kovaa ja hermostun edelläni "hidasteleviin" ihmisiin.
Seuraavaa tapaa noudatan esimerkiksi julkisissa kulkuneuvoissa (en muista mistä olen tämän oppinut).
Keskityn siihen, että tietoisesti ajatukissani sanon itselleni: "olet jo perillä". En siis kuvittele olevani perillä siellä minne ikinä olenkin menossa, vaan tavallaan ajattelen, että siellä missä olenkaan, olen jo perillä. Että tärkeintä ei ole päästä perille vaan matkan tekokin on tärkeää, olen silloinkin jo "perillä".
Toinen mikä minua on auttanut, on ohjatut rentoutusharjoitukset. Niiden avulla olen oppinut itse tekemään hengitysharjoituksia, jotka auttavat rauhoittamaan ajatukseni, kun esim. työasiat painavat mieltä nukkumaan mennessä.
En ole (ainakaan vielä) mielikuvaharjoituksiin tutustunut. Itselleni parempi keino on juurikin tuo sauna/suklaa-tyyli tai esimerkiksi elokuvan katsominen. Kun stressi alkaa mennä överiksi, päätän vain jättää hommat sikseen ja lähteä lenkille tai ystävän kanssa ulos. Jätän myös kaikki "ei niin tärkeät" hommat, kuten siivouksen, päiville jolloin ei ole mitään erityisempiä kiireitä. Asiat täytyy vain laittaa tärkeysjärjestykseen; ensimmäisenä jutut joiden deadline on tänä tai seuraavana päivänä, sitten siivoukset yms.
Välillä kuitenkin pidän sellaisia laiskottelupäiviä, jolloin ei tule tehtyä mitään pakosta :)
Itselläni on hirveä stressivatsaongelma, eikä sille auta muuta kuin varata aikaa ennen "koitosta" :D ,kun se tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä. Mielen saan kuriin sillä, että hoen itselleni "rauhoitu rauhoitu" ja kuvittelen joka raajaan leviävän tyyneyden (veden).
Minulla oli kiire kotiin, kunnes pysähdyin lukemaan kirjoitustasi. Aivan! Ei arkea voi saada valmiiksi. Asun yksin, joten kukaan ei sano minulle (muuta kuin minä itse =D), mitä kaikkea pitäisi saada aikaan... Kotitöihin liittyvää stressiä lievittää Flyladyn taktiikka. Siivoa 15 minuuttia päivässä ja saat valmista aikaan. Sivustolla on joka päivälle ohjeet, suosittelen ja on ilmaista.
Yleensä jos on ollut stressaava päivä töissä, otan vaahtokylvyn kynttilöidenvalossa ja raspaan jalkani, rasvaan koko ihon ja nautin ehkä yhden siiderin! Toimii joka kerta!! :)
Parhaaksi keinoksi lievittää stressiä olen huomannut koiran kanssa leikkimisen. Mikään ei ole sen parempaa ja rentouttavampaa, kun lähteä pimeällä leikkimään koiran kanssa ulos pallolla. Mieluiten järvenjäälle josta voi katsella kaupungin valoja.
Haluan myös osallistua arvontaan :)
Minulla stressiä helpottaa eniten se, että otan aikaa itselleni ja mukaville asioille päivittäin. Neulon, istun alas katselemaan hamsterin iloista juoksentelua lattialle tai luen kirjaa. Varsinkin aamuisin ennen töihin lähtöä tykkään rentoutua jonkun kolmen parissa (riippuen fiiliskestä ja hamsterin menoista mitä niistä), noin puolisen tuntia. Ja se aika on vain ja ainoastaan minun. Silloin ei ole kiire tai ahdista. :)
Osallistun siis arvontaan. ^
Itsekin stressaan tekemättömistä asioista ja siitä että niitä pitäisi ruveta tekemään ja tehdyn asian ylläpito se vasta stressaakin. Tällainen asia on siivous. Siistissä kodissa on levollisempi mieli mutta olen auttamattoman laiska pitämään yllä siisteyttä.
Pyrin tekemään asiat mahdollisimman helpoiksi ja miettimään helppoja säilytysratkaisuja, sellaisia, että ei tarvitse avata ensin kaappia, jonka jälkeen ottaa sieltä jotain ulos, jotta saan lisää tavaraa sisälle.
Toinen juttu on, että aina kun lähden nyt vaikka tästä keittiön pöydän äärestä pois, mietin mihin menen ja onko keittiössä sinne mitään vietävää juuri nyt. Tällä hetkellä pöydällä näkyy käsirasva, hajuvesi ja silmämeikinpoistoaine, jotka pitäisi viedä vessaan.
Vessassa sama juttu; siellä on marseillesaippua, jota käytin meikkisiveltimieni pesuun toissa päivänä- vienpä sen eteisen siivouskaappiin ja eteisen lattiallapa lojuukin likainen huppari jonka voisin viedä vaatehuoneen pyykkikoriin matkalla takaisin keittiöön. Samalla voisin ottaa olohuoneen pöydältä likaisen kahvikupin tiskikoneeseen
Stressiäni hallitsen tehtävämuistiolla :)
Kirjoitan lapulle kaikki tehtävät asiat, pienemmätkin. Tunnen suurta nautintoa ja stressin liventymistä, kun saan vetää tehtäviä kynällä yli.
Huikea tunne, kun roikkuvia hommia ei ole..silloin saan rauhan :)
Minulla stressi pysyy parhaiten poissa, kun suon itselleni viikossa yhden päivän, jolloin saan tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä. Tai vaikka olla tekemättä yhtään mitään jos siltä tuntuu. Lupa löysäillä ja nauttia :)
Minä lievitän stressiäni juurikin tuolla "kuka sanoo, että asioiden pitää olla valmiita juuri nyt" -ajatuksella. Omani on vain muotoutunut enemmän muotoon "onko se nyt niin kauhean vakavaa." Siihen liittyy semmoisia sivuajatuksia (uijui, taitaa taas tulla pitkä papatus):
1. Suurin osa töistä on sovittavissa myöhemmin tehtäväksi
2. Jos eivät ole, niin se nyt vaan on niin, että kaikkea ei välttämättä ehdi tehdä valmiiksi vaikka kuinka taipuisi ja jännittäisi
3. Elämä on kliseisesti juuri nyt tässä. Jos käytän tämän hetken siihen, että mietin mitä kaikkea pitäisi tehdä, joka ikinen hetki elämässäni on sen miettimistä. Hommat pitää tehdä valmiiksi, mutta kohta 1&2. Joskus pitää lukea ja katsoa suosikkisarjaansa, lähteä lenkille tai kokeilemaan jotain uutta.
4. Tee kotona mitä jaksat juuri nyt. Joskus se on ei mitään, joskus se on koko 60 neliön kolaaminen lattiasta kattoon.
Oma stressini on usein lähtöisin henkilöistä ja miellyttämisenhalusta. Sen kanssa ei oikein tahdo pärjätä kuin laittamalla jalat tiukasti maahan ja toteamalla että nyt ei pysty enempään, ja jos se ei ole tarpeeksi, too bad. Jestas se on joskus vaikeaa.
Jos olen stressaantunut, haluan olla joko yksin, tai sitten mieheni kanssa vaikka elokuvissa. Jos stressi on siis oikein suuri, en halua sen suurimman piikin aikana juuri puhua. Kun olen saanut rahoituttua ja rentouduttua, voi stressin syystäkin puhua. En kyllä onneksi stressaa oikeastaan koskaan, sillä olen tietyllä tapaa rennosti asioihin suhtautuva ihminen.
Stressin pukatessa päälle itseäni helpottaa jollekin asiasta purkautuminen tai vain pieni rauhallinen paussi kaiken kiireen keskellä: istun alas ja hengitän syvään :)
yleensä kun stressaan (stressaan todella usein) niin koetan hetkeksi jättää asian pois mielestäni ja keskittyä tekemään jotain ihan muuta. joskus pelkkä poikaystävän kainaloon käpertyminen auttaa, eli kannattaa hankkiutua jonkin tai jonkun seuraan lievittääkseen stressiä :)
Silloin kun minulla kaatuu hommat päälle ja on kiire, listaan tehtäväni to do -listalle ja priorisoin. Siinä kun ne asiat näkee kaikki yhtä aikaa, voi helposti asettaa ne järjestykseen. Siitä voi myös yliviivata ne, jotka ovat "turhia", tai sellaisia, jotka voivat odottaa. Olen melko siisti, joten kotonani ei ole kovin sotkuista, ja näin ollen olen voinut pidentää siivousväliä, tai en ainakaan ressaa siitä, jos joku viikko jää imuroimatta...
Itselleni tuollaiset mielikuvaharjoitukset ovat todella vaikeita, mutta hauskalta kuulostaa sinun Pellava-ystävä ja life coachin neuvot.
Mulla oli todella pitkään tuo kiire-ahdistus. Ja mulla ei tosiaankaan ollut kiire mihinkään. Pahimmillaan se oli silloin kun muutin.
Mä teen tuon mielikuvaharjoittelun jo illalla kun menen nukkumaan. Asetan itselleni tavoitteeksi yhden homman, VAIN yhden homman jonka seuraavana päivänä teen. Nykyään saan jo tehtyä useammankin ilman stressin tunnetta ja ahdistusta. Todella inhottava tuonne tuo kiire-ahdistus, mutta kyllä siitä pääsee eroon. Tsemppiä :)
Pitkä kunnon kävelylenkki yksin auttaa ainaki mua.
Siinä saa miettiä rauhassa asioita. Suosittelen..:)
Minua auttaa se että keskityn tähän hetkeen ja yhteen asiaan kerrallaan:)
Lenkkeily on tehokas stressin lievitys keino!
Minulla stressiä on helpottanut sanan "pitäisi" välttäminen. Pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä... Ajattelen, että nyt minun pitää tehdä tämä asia ja tuon toisen jutun teen sitten myöhemmin. Olen huomannut myös, että kovan stressin ja ahdistuksen keskellä tekee hyvää vain pysähtyä ja sanoa itselleen, että "Mitä sitten?" Mitä sitten jos tenttistä ei saa parasta arvosanaa, mitä sitten jos pyykkiä on kerääntynyt iso kasa ja lattiakin kaipaa imurointia. Ei maailma siihen kaadu, jos ei aina ole paras ja tehokkain kaikessa :) Tämän oivallettuani on elämä muuttunut paljon kevyemmäksi ja mukavammaksi!
Pyrin hillitsemään stressiä ottamalla aikaa itselle. Teen jotain mukavaa, ja pyrin välttämään stressiä aiheuttavien aiheiden miettimistä.
Tämä saattaa olla haastavampaa aloittelijalle, mutta stressi helpottaa kun keskittyy ns. nyt-hetkeen. Voimme todeta että menneisyys (joka koostuu ihmisen oppimasta tiedosta, muistoista ja kokemuksista), tulevaisuus (joka koostuu ihmisen suunnitelmista ja kuvitelmista) ja nykyisyys (koostuu sekä kokemuksista että suunnitelmista) ei ole todellista. On vain nyt-hetki (joka runollisesti sanottuna kestää kerrallaan vain "sydämmenlyönnin verran"). Kun keskityt nyt-hetkessä elämiseen etkä harhaile tulevaisuuden suunnitelmissa tai menneisyyden ongelmissa, elämästäsi tulee rauhallisempaa ja selkeämpää.
Tämä ei tietenkään tarkoita että "tulevaisuutta" ja "menneisyyttä" ei saisi ajatella. On eri asia ajatella asiaa kuin jäyhää samaa muistoa tai asiaa uudelleen ja uudelleen. Muistot ja suunnitelmat saavat tulla, ne saa huomioida ja sitten niiden annetaan lipua pois kuin yksinäinen pilvi kirkkaalla taivaalla. Sitten palataan takaisin nyt-hetkeen.
Toivottavasti tämä ei mennyt vaikeaksi : ) Voin sanoa että se on haastavaa, mutta kannattavaa. Koska olet viimeksi todella ollut läsnä? Koska olet viimeksi tiedostanut jokaisen tekosi, hengenvetosi tai kätesi liikkeen?
En ole tarpeeksi kokenut antamaan kovin täsmällisiä ohjeita, mutta pystyt varmaan löytämään jostain lisätietoa. Kai tästä on kirjojakin kirjoitettu : )
Mun stressinhallintaani on sunnuntaiaamut.
Lauantaina vaihdan sänkyyn lakanat, imuroin kämpän ja moppaan nihkeällä lattiat ja rätillätasopinnat.
Tuuletan makkarin viileäksi. Ja laitan saunan sytytystä vaille valmiiksi ja kahvin keittimeen napsautustavaille valmiiksi, sunnuntaikahviin laitan myös lusikallisen kaakaojauhetta.
Sunnuntaina ei kello herätä, nukun kissat kainalossa pitkään (normaalisti ne reistaa pihalle aamuviideltä, mut sunnuntaiaamuna nukkuvat pitkään...).
Mies useimmiten huutelee kymmenenaikaan (tulee silloin töistä, meillä on navetta pihassa, mutta sunnuntai on mun aamuvapaa), laittaako saunan päälle. Saunotaan ja juodaan päälle hyvät kahvit. Nyt mies on myös ostanut mulle piccolopullon kuohuviiniä ja kietasin sin semmosen suanan ja kahvin päälle aamupalaksi.
Mulle entiselle kaupunkilaiselle tuo yksi aamu viikossa kun saa nukkua tekee ihmeitä... (normaalisti kun päivätyöni lisäksi käyn aamu- ja iltanavetalla auttamassa miestäni...). Sunnuntaisin appiukkotuuraa mut.
Oma paras stressinlievityskeinoni on jo kymmeniä vuosia rakas harrastukseni pianon soitto. Se saa minut rentoutumaan ja unohtamaan kaiken. Lisäksi mm. juokseminen ja samaan aikaan lempimusiikin kuuntelu saa minut täysin stressittömään tilaan.
Minä menen joko koneelle lukemaan blogeja tai katsomaan tv:tä hetkeksi ja yritän unohtaa stressin sekä rentoutua :)
Hyvä postaus ja hyviä neuvoja, joita voi myös itse soveltaa omassa elämässä. Omaa stressiäni hillitsen mielikuvitusharjoittelulla, jotta olen varmempi siitä mitä teen. Käyn siis mielessäni aamulla läpi tulevan päivän tapahtumat ja mietin, miten niistä parhaiten selviydyn. Auttaa :)
Vinkkini stressinpoistoon on harrastus, joka saa mielen työ- tai kotikiireistä jonnekin aivan muualle! Itselläni toimii kuntosali ja vanhan auton kunnostus :)
Mulla on hassu tapa, kun elämässä on hankalaa. Tämä pätee niin rakkaushuoliin kuin stressiinkin, ja vähän ehkä häpeän tunnustaa sitä näin täällä. Mutta se on aivan oivallinen tapa, ja auttaa minua ainakin eteenpäin vaikeista paikoista.
Minä puhun itselleni. En mielessäni, sillä silloin ajatukset lähtevät harhailemaan eikä keskittymisestä tule mitään. Vaan ihan ääneen suuni avaamalla. Välillä puhuttelen itseäni "sinuna" (aluksi varsinkin), mutta pikku hiljaa käännän puheen minutteluksi: "minusta tuntui tänään pahalta, koska...". Vähän kuin kävisi keskustelua jonkun toisen kanssa kertoen tunteistaan, nyt ei vaan tarvitse jännittää sen toisen reaktiota :) Näin monet asiat ovat saaneet selvyytensä.
Kirjoittaminenkin voi jollakin toimia mutta siinä saattaa ehkä stressata, että siitä jää jokin "jälki" ja alkaa taas harhailla oman julkisen roolin ja ajatusten välillä. Puheesta ei jää mitään jälkeä, se ikään kuin puhdistaa ilmaa :)
Se mikä auttaa stressiin riippuu itselläni siitä miksi stressaan. Jos kyse on esimerkiksi kouluhommista tai ylipäätään jostakin mikä pitäisi saada tehtyä, kirjaan paperille tarkemmin mitä minun pitää tehdä ja yritän aikatauluttaa tekemistä. Tarvitsen jonkinlaisen suunnitelman tekemiselleni, niin tuntuu, että se on jo osaksi aloitettu. Aikataulu ei välttämättä pidä, mutta helpottaa kuitenkin oloa :D
Jos taas kyse on yleisesti päälle vyöryvästä stressista useamman asian vuoksi, minulle toimiva keino on lähteä lenkille hyvän musiikin siivittämänä. Siinä unohtuu väkisinkin stressaavat ajatukset. Tai toinen vaihtoehto on tehdä jotakin mistä todella nautin. Ystävän kanssa kahvikupponen tai hetki rakkaan harrastuksen parissa.
Tekstiäsi lukiessa tajusin, että minäkin teen elämästäni kiireistä. Aamuisin ajattelen, että minun pitäisi tänään saada tehtyä tämä ja tuo ja se asia. Ja jos en iltaan mennessä ole näitä asioita tehnyt, ahdistaa ja stressaa saamattomuuteni. Erityisesti aamuisin kiukustuttaa facebookkiin laitetut päivitykset siitä miten 11 mennessä on ehditty tekemään jo vaikka mitä! (ei ehkä kannattaisi vierailla kyseisessä laitoksessa aamutuimaan :D) Ja uskon itse, että sillä millä tuulella aamulla olet, on suuri vaikutus siihen miten päiväsi koet. Taidanpa kokeilla itsekin Stressin kutsumista aamukahville ;)
En halua uskoa, että elämän pitäisi olla suorittamista. Sittenhän päivät lipuu vain ohitse ja kevään ensimmäiset leskenlehdet jää huomaamatta kun muka kiireisenä juoksee paikasta toiseen.
Juurikin tuo: ajattelen että vaikka kuinka hosuisin ja stressaisin en saa valmiiksi elämää. Ja sekin auttaa kun teen sitten mitä vaan niin keskityn vain siihen, enkä poukkoile ajatuksissa että pitäs tehdä sitä ja tätä. Näin elämä on helpompaa:) Osallistun!
Riittävästi unta! ja tietenkin omat kissat ja ratsastus :)
Paras stressin lievittäjä on juoksulenkki. Siinä aivot itsekseen järjestävät asiat ja toimenpiteiden aikataulut. Lenkiltä tullessa on täynnä energiaa ja voi heti alkaa to do listaa tekemään. Kunnon yöunia ei saa unohtaa, koska sitten ei ainakaan jaksa.
Mulla stressiin (jota opiskelujen takia on koko ajan enemmän tai vähemmän havaittavissa) auttaa liikunta ja ajanvietto kavereiden kanssa. Molemmat vievät ajatukset pois ahdistavasta olosta, siitä että koko ajan pitäisi tehdä jotain muuta, eli opiskella.
Vähän hyvä toi sun testi! :D Mä olen melko kova hikoilemaan, joten tarpeeseen tulisi!
olen myös aikaimoinen kiirestressaaja välillä ja mulla auttaa yksinkertaisesti suunnitteleminen ja rentoutuminen. Asiat täytyy vaan suunnitella ja tehdä suunnitelmien mukaan ja silloin kaikki sujuu lähes stressittä. Ja jollei, niin joskus täytyy vain antaa itselleen aikaa rentoutua ja yleensä sillä tavoin stressi hellittää. :)
Stressiin auttaa asioiden tekeminen. Itse stressaan helposti tekemättömiä asioita ja kun pohdin mitä kaikkea pitäisi tehdä, stressaannun lisää. Stressiä siis helpottaa kun aloittaa jostakin, vaikka sitten pyykin pesusta tai tiskaamisesta.
Paras tapa hallita stressiä on hoitaa hommat hyvissä ajoin.
Mutta koska moni meistä ei ole täydellinen, minä mukaan lukien, hommilla on tapana kasaantua. Sitä paitsi lapsi sairastuu ihan takuulla jos hommia on valtavasti ja deadlinet paukkuu!
Parhaita tapoja hoitaa stressiä, jos se pääsee yllättämään:
I) Kognitiivinen stressinhallinta ;)
-Avautua hyvälle ystävälle, kertoa juuri miltä tuntuu ja paasata sydämensä kyllyydestä että maailmassa on virhe
-Pohdiskella yksin tilannettaan kaikessa rauhassa ja miettiä, onko stressin tuntemiselle todellakin joku hyvä syy, vai paisuttelenko asiaa turhan päiten
II) Emotionaalinen stressinhallinta
-Rehellinen vapaapäivä (eli ei aikomustakaan tehdä mitään tuottavaa), joka aloitetaan sanomalla kolme kertaa: tänään on kiva päivä! Pitkä aamiainen sanomalehden kera, rauhallista ulkoilua, herkullista ruokaa ja juomaa, illalla sauna ja hyvä leffa.
Tämän voi suorittaa ihan itse tai jos mahdollista, oman kullan kainalossa.
Jo helpottaa
:)
Käyn kahta koulua ja vapaa-ajalla on usein tehtävää liiaksikin, joten stressi kulkee melkein koko ajan vierellä. Ehkä stressaan melko turhistakin asioista, enkä osaa olla tyytyväinen hyvää alempiin arvosanoihin. Joskus tuntuu että elämä menee eteenpäin mutta en pysy perässä itse. Kun tuntuu että käyn ylikierroksilla, pyydän parhaan ystävän kahville, laitan lempilevyni soimaan ja laulan (epävireisesti) mukana, joogaan tai laitan jonkun lempisarjoistani pyörimään ja keitän itselleni teetä. Tykkään katsoa salapoliisisarjoja ja uppoutua juoneen niin että kaikki muu unohtuu vähäksi aikaa. Joskus niinkin pienet asiat arjessa saa tosi hyvälle mielelle ja ajattelemaan että pitää ottaa enemmän aikaa itselleen ja ajatuksilleen, ihan rauhassa :) Kuulostaa mielenkiintoisilta nuo mielikuvaharjoitukset!
Lievitän stressiä syömällä hyvin, käymällä ostoksilla ja lukemalla hyvää kirjaa.