Naisten ikuinen taistelu karvoja vastaan.
Siinäpä meillä asia, jonka ympärille on kehitetty oma teollisuutensa. Naiset haluavat ihonsa olevan niin karvavapaa ja sileä kuin mahdollista, ja vieläpä mielellään niin kivuttomasti, helposti ja pitkäkestoisin tuloksin kuin mahdollista, ja tämän ansiosta jotkut pyörittävät miljoonabisnestä.
Miettikää nyt miten hullua. Joku tienaa sillä, että me emme kestä katsella ihokarvojamme…! Sheiverit, epilaattorit, vahat, sokeroinnit ja hoitoloissa suoritetut karvanpoistot tuottavat vuosittain ihan mielettömiä summia.
Tämä on osa kauneusbisneksen mielenkiintoisia ulottuvuuksia.
Oletteko koskaan miettineet, mistä inhotuksemme ihokarvoitusta kohtaan on edes lähtöisin? Mehän olemme syntyneet karvaisina aikojen alussa ja karvat ovat luonnollinen osa kroppaamme. Vuosien saatossa ne ovat vähentyneet tarpeettomina, ja voidaan ehkä evoluution perusteella olettaa, että joskus tuhansien vuosien kuluttua olemme täysin karvattomia. Tarvitaankohan enää edes hiuksia päätä lämmittämään…?
Vaikka tämänhetkinen jäljellä oleva karvoituksemme onkin lämpö- ja suoja-aspektin kannalta tarpeetonta, ei se silti mielestäni selitä vimmaista tarvettamme päästä siitä eroon. Miksi karvat koetaan vastenmielisenä? Miksi sileä, karvaton iho on (ainakin länsimaisessa kulttuurissa) kaunista?
Kuten kauneusihanteissa yleensäkin, taustalla on tietenkin kulttuurin luoma ”malli”, jota puolestaan välittää voimakkaimmin media. Ja mediaan taas vaikuttavat markkinavoimat. Olen miettinyt, onko koko sheivaustarve kehitetty pelkästään tuottamaan rahaa. Vai ovatko naiset ajelleet karvojaan jo antiikin aikoina, jolloin kauneus ei ollut samanlainen bisnes kuin tänä päivänä…?
Asia täytyi googlata. Kyllä, karvaton iho on koettu esteettisesti tai hygieniasyistä miellyttävänä jo faaraoiden Egyptissä. Myös antiikin Kreikassa ja Roomassa suosittiin ajeltua ihoa (vaikka tänä päivänä Välimeren naiset tunnetaan karvaisista kainaloistaan…). Eli ihan pelkästään Gillette ja kumppanit eivät ole vastuussa karvanpoistomaniastamme.
Mutta antiikin aikaan karvanpoisto ei epäilemättä ollut samanlainen bisnes kuin tänään. Milloin karvoista eroon pääsy alkoi kaupallistua…?
Aina niin palvelualtis Google tietää vastauksen tähänkin. Ihokarvojen ajelu oli välillä vuosisatoja ”poissa muodista”, tai vähintäänkin hyvin underground-toimenpide, mutta naisten pukumuodin alkaessa 1920-luvulla paljastaa sääriä ja kainaloita alkoi karvojen poistaminen olla taas ajankohtaista.
Ensimmäinen varsinainen ihokarvojen poistoon kannustava mainos nähtiin amerikkalaisessa Harper’s Bazaar –lehdessä vuonna 1915. Mainoksessa toisen olkapään paljastavaan toogaan pukeutunut nainen on taivuttanut kätensä pään yli kaarelle, paljastaen sileäksi ajellut kainalot. Kuvateksti kertoo ihokarvojen poiston olevan tarpeellista ”kesämuodin ja tanssin yhdistelmälle”.
Anti-kainalokarvamainontaa seurasi pian säärikarvakampanjoita, ja viimeistään Toisen maailmansodan aikaisen pin-up –tyttö Betty Grablen ikoninen kuva teki säärten paljastamisesta Amerikassa lähes isänmaallisen teon. Se yhdistettynä jälleen lyhenevään helmaan ja läpinäkyviin sukkahousuihin tekivät säärikarvoista ei-toivottuja.
Bikinimuodin astuessa kuvaan sai alapäänkin karvoitus lähteä…. Tämän alueen karvatrendi tuntuu vaihdelleen paljonkin vuosikymmenien aikana. Kaikki muistavat 70-luvun ”puskat”, kun taas 2000-luvulla ihanteena on täysin sileä ”brasilialainen”.
Ensimmäiset naisten depilaattorit ilmestyivät markkinoille 20-luvulla, ja loppu onkin historiaa. Joka vuosi höyläfirmat lanseeraavat uusia, toinen toistaan liukkaammin ja mukavammin hommansa hoitavia epilaattoreita, voiteita, vahoja, teriä ja sokereita. Etenkin tämän hetken ”kaikki pois” –ideaali pitää karvanpoistobisneksen kuumana.
Tunnustan itse olevani erittäin laiska sheivailija, etenkin mitä tulee ”down under” –alueeseen. Koko postausaihe tulikin mieleeni tänä aamuna kun kävin kuntosalilla. Huomasin pukuhuoneessa vilkuilevani ympärilleni saisiko epäsiisti biksurajani paheksuvia katseita osakseen. Ärryin omasta huolestani. Mitä sillä on väliä minkä verran jollain random puntilla kävijällä on karvaa tai missä päin vartaloa? Miksi välitän muiden mielipiteistä? Ilmeisesti juuri siksi, että kulttuuri on sitonut minuun niin voimakkaan kuvan siitä että karvoitus on ”väärin”.
Lähdin kotiin ja laitoin paikat siistiksi. Ja kirjoitin tämän jutun.
Mikä on teidän suhteenne sheivaukseen? Mitä teidän karvoillenne kuuluu? Saavatko ne elää ja rehottaa rauhassa vai kitkettekö ne pois kun puolikin milliä pilkottaa? Onko karvojen ajelussa oikeasti mitään järkeä...?
Ja hei - ajellaanko me niitä brasseja muka itsemme vai pelkästään miesten takia.....?
0 comments on “Ei ole naista karvoihin katsominen”
Oon pohtinut samaa asiaa viime aikoina yllättävän paljon. Kainaloiden ja "down underin" karvanpoisto liittyy enimmäkseen hygieniasyihin, karvaton iho hikoaa mulla ainakin huomattavasti vähemmän eikä hiki haise niin jumalattoman pahalle kuin karvaisella iholla. Jalkojen ajelu sitten taas on oikeastaan puhtaasti esteettinen asia, mun mielestä mustaa ja tuhtia karvaa puskevat sääreni ei näytä kauheen kivoilta shortsien, caprien ja mekkojen kaverina.
Pari viikkoa sitten kyllästyin lähes päivättäiseen sheivaamiseen ja Gilletten et kumpp. rahoittamiseen (mikä niissä höylien vaihtoterissä voi muuten maksaa niin paljon?!) ja hankin epilaattorin. Tulos: sattui alkuun aivan törkeänä, varsinkin kainaloissa (alapääkarvoihin en ole tuon kanssa tohtinut koskea) mutta jumajessus kun on sileää vielä päivien päästäkin. Alkukankeuksien jälkeen tuo epilointi on myös helpottunut, ilmeisesti karvat eivät enää jaksa kasvattaa niin tuhteja juuria kuin ennen ja lähtevät kivuttomammin irti. Eli: tykkään. Ja aion olla karvaton jatkossakin. :)
Itse ajelen kesällä sääret ja kainalot epilaattorilla useasti, koska mun säärikarvat on tummat vaikka niitä onkin harvassa, kainaloissa mulla on vaaleat karvat mutta nekin on tottunut ajamaan pois.
Talvella/Syksyllä jolloin käytän pitkiä housuja saatan ajaa säärikarvat kerran kuussa ja kainalot kerran 2 viikossa, koska ne eivät näy eikä häiritse.
En ihan ymmärrä muotia missä pitää olla karvotan päästä alaspäin, koska onhan miehilläkin pitkät sääri- käsikarvat, miksi niistä ei puhuta?
Täältäkin yksi hieman laiska sheivailija ilmottautuu!
Tosin näin kesäaikaan kun shortsit ja lyhythihaiset paidat hallitsevat pukeutumista myös höylä tulee kaivettua esiin vähän useammin, mutta talvisin tuntuu, että varsinkin jalkojen karvat rehottavat aika pelottavina. Varmaan jos hommaisin epilaattorin tulisi homma hoidettua vähän useammin, mutta nyt kun käytössä on höylä se vaan tahtoo unohtua. Jostakin syystä se vaahdolla kanssa pelailu ym. on vaan liian turhauttavaa.
Karvalaiskuuteni vähän erikoiseksi tekee vaan se, että vihaan ihokarvoja ja ne ällöttävät mua vähän turhankin paljon. Tämän karvainhoni takia en siis tykkää katsella edes karvaisia miehiä, vaan toivoisin tulevaisuuden kumppaninkin pitävän ihonsa sileänä. Tämä mielipiteeni vaan saa aika usein niin nais- kuin miespuolistenkin tuttujen leuat loksahtamaan. Siispä pelkään, että haaveeni karvattomasta kumppanista ei taida toteutua...
Mäkin inhosin ihokarvoja niin ittellä kun miehilläkin pitkän aikaa.. itte nyt välillä laiskistuu varsinkin säärikarvojen suhteen joskus mutta karvattomasta miehestä unelmoin melkein näihin päiviin asti kunnes löysin nykyisen kumppanini jonka jalat on kuin suoraa joltain apinalta mutta olen sitä itsekkin ihmetellyt.. ne eivät haittaa minua vaikka olen aina karvaisia miehiä vihannut :D Kaikkea se rakkaus teettää
Sulla on kyllä mielettömät postausaiheet:) Ja niin osuvat, voisin allekirjoittaa tämän kirjoituksenkin ihan sataprosenttisesti. Karvat saa kasvaa talvella mutta silloinkin jos käyn jumpalla tai salilla niin vilkuilen huolissani sääriä, ja häpeän hiukan, mutta en silti ehkä muista ajaa niitä seuraavaan kertaan:) On se turhaa hommaa mutta kesällä ainakin tulee ajeltua. Alakerran ajelu on hiukan tuskaista, ekoilla päivillä ajelun jälkeen kutisee vietävästi, mutta jos sen päästää ihan puskaksi niin kutittaa jo itseäkin:)
Mäkin annan säärten villiintyä talvella.... Tai no, saatan sheivata ehkä kerran kahdessa kuussa mutta en vaan yleisesti ottaen jaksa välittää kun koivet on koko ajan piilossa. ^_^
Tästä tuli mieleen, että pidätkö kirjaa myös kulutetuista sheivausteristä. :) Itselläni kuluu todella harvakseltaan.
En, hehe :D Minullakin niitä kuluu suhteellisen vähän sillä suurimmaksi osaksi hoidan karvat ladyshaverilla.
En tiedä muusta Aasiasta, mutta ainakin Kiinassa jengi antaa karvoituksen rehottaa. :D Jotkut länsimaalaiset ystäväni ovat varmaan järkyttyneet loppuiäkseen...
Oma suhteeni sheivaukseen on aika löyhä. Sheivaan kesäisinkin vain kerran parissa viikossa, koska yleensä talvisin annan erityisesti säärikarvojen kasvaa (paitsi nyt aloitettuani tankotanssin). Vaikka sanotaankin, ettei sheivaus nopeuta karvankasvua, olen eri mieltä. Se tekee karvoistani oikeasti paksummat, runsaslukuisemmat ja niiden kasvuvauhti kiihtyy. Loppukesästä joudun sheivaamaan parikin kertaa viikossa, jos tahdon pysyä sileänä. Yleensä kesän alussa parin ekan sheivauksen jälkeen minulla voi olla "kaljuja" laikkuja säärissä, koska karvat kasvavat niin hitaasti joissakin paikoissa, ja niissäkin missä niitä esiintyy, ovat karvat todella, todella ohuet. Vaikka karvani ovatkin mustat, eivät ne häiritse minua juuri niiden ohuuden vuoksi.
Yläasteella, teininä ja mainosten aivopesemänä, nypin kainalokarvani. Vaikka ajelin ne, niiden tummat juuret "paistoivat" ihoni läpi, ja tämä sai ne mielestäni näyttämään siltä, että minulla oli ainainen sänki. Enää en koe asiaa näin, onneksi. :D Hahaa, muistan myös antaneeni kulmakarvojeni rehottaa, koska olin lukenut naistenlehdistä tämän olleen "muotia". :D Onneksi olin silloin nuori, ja ehkä ihmiset ajattelivat, ettei ollut vielä minun aikani ryhtyä taistoon karvoja vastaan...
"Down under" tykkään sokeroida itseni. Siitä tulee niin voittajafiilis, kun on noin tunnin jaksanut väkertää tahmean, polttavan, liian nopeasti jäähtyvän, kylmän, ei tarpeeksi nopeasti jäähtyvän ja ties minkälaisen sokerin kanssa! Siinä myös näkee kättensä tulokset heti. :D Ja se, että voittaa kivun! Tämä kuulostaa nyt todella pervolta, mutta jos joskus koet masista, kantsii kokeilla! Instant itsetunnon boostaus! :D
Hehheh... Mun on vain jotenkin ainakin omalla kohdallani vaikea nähdä yhteyttä karvattoman alapään ja kohonneen itsetunnon välillä.... ^_^
Itse kyllä vähän järkytyin, kun näin kiinalaisen työkaverini kainalot. Toisen järkytyksen koin, kun näin kesällä Lähi-idästä kotoisin olevan tytön juoksusääret paksuine tumminen karvoineen. Hän ei edes hätkähtänyt sitä, että ne olivat niin näkösällä. Itseäni taas puistatti.
Niin, se on niin sitä mihin on kulttuurissaan tottunut... Jos mekin kulkisimme täällä karvat luonnollisesti esillä ja olisimme kasvaneet tähän näkyyn lapsesta saakka, niin emme pitäisi sitä minään. :)
Hauska ja ajankohtainen aihe! Olisin varsin mielissäni, jos karvoihin liittyvä paine hellittäisi. Tuntuu jokseenkin härskiltä viipottaa shortseissa säärien villakerrastot pörrössä, kun kokemani joukkoharhan mukaan kaikki muut naiset ja tytöt ovat "karvattomia kaulasta alaspäin". Sosiaalisen paineen vuoksi olen itsekin poistanut sääristä karvat muutamaan kertaan. Huvittavaa on, etten edes pidä niistä sellaisina :/
Normaalisti nypin kulmakarvoista hajakarvat ja ajan kainalot kerran viikossa. Kulmat silkasta turhamaisuudesta, mutta kainaloturkin koen epäkäytännölliseksi muutenkin. Pyrin poistamaan/lyhentämään sellaiset karvat, joista on minulle arjessa jotain haittaa. Sääret, reidet ja käsivarret saavat siis esimerkiksi olla ihan rauhassa minun puolestani.
Toinen syy karvaratkaisuille on siis turhamaisuus eli se, minkä itse koen miellyttäväksi. Silkan kiusallisuuden vuoksi en leikkaa hiuksiani pois, vaikka ne olisivat niin vaivattomammat: ihmisten on joskus katsottava minua, ja kasvoni ovat enemmän edukseen hiusten kehystäminä. Tuntisin oloni alastomaksi ilman. Jos minulle kasvaisi viikset, hankkiutuisin niistä eroon, sillä ne sotivat kauneudentajuani vastaan lähes aina niin miehillä kuin naisillakin.
Oon nyt kolmekybäinen ja takana on jo parikymmentä vuotta karvoja vastaan taistelua. Nyt olen alkanut jo hellittää. Enää en jaksa stressata niistä. Kehityin ajoissa, joten sheivasin jo ala-asteella privaattialueet, jotta en karvoillani saisi liikaa huomiota pukkareissa. Yläasteella aloin käydä vahauttamassa sääreni (nilkoista ylös reisiin) vähintäänkin kesäisin. Rouva kosmetologi jaksoi aina päivitellä miten voi suomalaisella tytöllä ollakin niin vahva ja paksu karva. Kulmia aloin nyppiä myös yläasteella ja ne ovatkin ainoa aluea, jossa karvankasvu on vähentynyt. En koskaan onneksi nyppinyt ihan viivoiksi, joten jäljellä on ihan kunnolliset kasvustot. Naamakarvat tuntuvat lisääntyvän iän myötä ja naama onkin ainoa alue, jotta rassaan jollain tavalla päivittäin. Mieheni ei onneksi välitä olenko karvainen, sängellä vai sileä. Lähinnä koitan olla pelottelematta ulkopuolisia karvaisuudellani.
Niin totta, karvattomuus on aivan järjetön muoti-ilmiö. Kauhea määrä vaivannäköä ihan vain kulttuuristen odotusten vuoksi. Mutta hankala kulttuurista on tietysti noin vain irrottautua.
Minun (sääri)karvani ovat niin onnettoman ohuet ja vaaleat, ettei niitä totta puhuen juuri erota. Lähinnä valoa vasten ne näkyvät. Olen siis kaiketi onnekas. Talvella en sheivaa oikeastaan ollenkaan, kesällä silloin tällöin, ehkä muutaman viikon välein. Intiimialueilta poistan karvat välillä, välillä annan niiden olla vaikka kuinka kauan. Ei se ole niin tarkkaa.
Loistava postaus! Olisi kiva saada aiheeseen liittyvä vertailupostaus, kauneusalan ammattilaisen näkemys, että mikä tapa on hyvä ja tehokas, niitä mömmöjä ja höyliä, kun tulee koko ajan lisää.
Itse olen nyt parisuhteen myötä vähän rentoutunut karvojen suhteen, mutta kuulun kyllä niihin joita ällöttävät kainalo- ja säärikarvat. Itselläni siis, ei muilla :) Ajelen, kun tarve vaati. Sääriä hiukan harvemmin, sillä olen huomannut, että turhan tiuha ajelu vain huonontaa tulosta. Ainoa ärsytykseni on juurikin aikaisemmin mainitut karvojen tummat juuret kainoloissa, vasta-ajeltukin kainalo näyttää sänkiseltä :/ epilaattori on ollut pitkään hankintalistalla.
Down underin suhteen olen myös rentoutunut, enää en ole heti hyökkäämässä höylän kanssa sängen kimppuun vaan olen oppinut antamaan iholle aikaa rauhoittua. Ärsyttävät punaiset näpyt ovat tämän myötä vähentyneet :) sokerointia haluaisin kokeilla, koska höylällä sänki kasvaa kuitenkin todella nopeasti ja se saattaa kutista välillä ihan tuhottomasti.
Minuakin kiinnostaisi tällainen (puolueeton) vertailu, mutta itse en pystyisi sellaista valitettavasti tuottamaan, kun en kuulu sheivaustuotteiden suurkuluttajiin.... Itse käytän sääriin eniten ladyshaveria (koska se vain on mun mielestä kaikkein helpoin, nopein ja vaivattomin, vaikka tulos ei toki kauaa kestäkään), seuraavaksi eniten höylää ja ehkä jonkun kerran vuodessa vahaliuskoja. Kerran olen myös kokeillut sokerointia:
http://karkkipaiva.indiedays.com/2010/11/25/luonnollista-karvanpoistoa/
Nuorempana käytin Veetin voiteita, mutta muita kokemuksia karvanpoistolaitteista tai -aineista mulla ei olekaan.
Olen pari viikkoa työreissussa ja tajusin unohtaneeni sekä pinsetit, että höyläni. Mutta mitäpä tuosta. Mutten luultavasti ole paras sanomaan, sillä olen niin vähäkarvainen, että ajelen muutenkin kainalot kerran viikossa ja sääret ehkä kerran kuussa, talvekautena vielä harvemmin.
Mua eivät karvani häiritse, eivätkä häiritse muidenkaan. Edes heidän, joilla karvoja on paljon ja ne ovat tummia. Mutta olen huomannut tuon saman ilmiön, että mietin puntilla capreissani, huomaakohan joku mun vaaleat haituvat. En ymmärrä itsekään miksi ihmeessä ajattelen niin?
keskiaikahörhönä voin vahvistaa, että silloinkin kaikkien kangasmäärien ja korsettien alla naisilla oli suht karvaton iho. ainakin suurimmissa linnoissa ja varakkaammilla henkilöillä oli naisille oma huoneensa, jossa sheivaaminen suoritettiin salassa miehiltä. ainakin sääret ja kainalot sheivailtiin suhteellisen usein. :)
Mielenkiintoista....! :)
Mäkin oon miettiny tätä asiaa jonkun verran ja tullu aina siihen tulokseen, että tykkään vaan enemmän silosääristä :) Katoin muuten kerran sellasen ohjelman jossa naiset valkaisvat jalkakarvojaa. Nyt en muista missä maassa se oli liekö brasilia, mutta tää oli musta kyllä tosi omituista!!
Minua riepoo ajattelutapa jonka mukaan kaikkien naisten pitäisi olla täydellisen karvattomia kaulasta alaspäin. Itse olen neuroottinen ainoastaan kulmakarvojeni suhteen ja kainalot ajan lähes jokaisella suihkukerralla. Muutoin saattaa mennä viikojakin ennen kuin muistan ajella hennon jalkakarvoitukseni.
Ja mitä alapääkarvoitukseen tulee, niin ei todellakaan ole hygienisempää poistaa karvoja, enemmänkin päin vastoin! Kaikki karvanpoistokeinot voivat aiheuttaa esimerkiksi karvatupen tulehduksen ja alapääkarvoitus myös suojaa alapäätä hankaumilta, esimeriksi pyöräillessä. Itse en siis todellakaan harrasta brassivahausta, saksin vaan karvoituksen lyhyemmäksi ja ajelen bikinirajat jos olen menossa vaikkapa uimaan.
Minulla on aivan sama suhtautuminen omaan karvoitukseeni.
Kulmakarvat nypin kuosiin, sillä mielestäni niin olen paljon siistimmän näköinen. Pinsetit ovat kylppärissä tai meikkipussissa, joten hajakarvojen alut nyppäisen saman tien kun semmoisen huomaan ja kiinni saan. En kuitenkaan nypi kulmiani kovinkaan ohuiksi, oli muoti mikä tahansa. Nypin hajakarvat ja jätän kulmani mahdollisimman paksuiksi.
Kainalokarvat ajelen säännöllisesti, sillä pidän kainalokarvoja epähygieenisinä ja epäesteettisinä - niin naisilla kuin miehilläkin. Hiki tarttuu ja iskostuu karvoihin, jolloin karvaiset kainalot haisevat kerkemmin kuin karvattomat. Preferenssini karvattomiin kainaloihin (sekä selkään ja rintaan) miehillä on poikinut enemmänkin hämmennystä. Ilmeisesti naisten kuuluu olla karvaisia ja miesten sopivissa paikoista karvaisia... Mutta rintakarvat ja etenkin selkäkarvat ovat vain ällöjä mielestäni.
Mitä sääriini tulee ajelen ne vuoden ympäri säännöllisen epäsäännöllisesti. Kesällä useammin, mutta en silloinkaan neuroottisesti. Karvanin ovat vaaleita ja ohuita, joten hieman pidempikään sänki ei näy. Ajelenkin sääreni lähinnä siksi, että pidän vasta-ajeltujen säärten sileydentunteesta.
Alapäätäni en ajele enkä vahaa, ennen rantalomaa siistin bikinirajat, muuten jätän ihon rauhaan. Kerran ajelin hieman "siistimmäksi" ja en pitänyt ollenkaan - en siitä, miltä näytin peilistä enkä siitä miten pahasti alushousut hiersivät ilman karvoja. Ja se sänki! Jumalaton kutina... Aivan valtoimenaan en silti anna kasvaa, vaan toisinaan kun karvat kasvavat liian pitkiksi, lyhennän niitä saksilla.
Täysin karvaton alapää ei minusta näytä hyvältä edes portnotähdillä ja ei todellakaan ole hygieninen. Karvatupet tulehtuvat ja karvat kasvavat sisäänpäin, alushousut hiertävät ja limakalvot ovat alttiimpia ulkomaailmalle. Ja jos mieheni ikinä milloinkaan vaatisi minua ajelemaan posliiniksi, saisi hänkin liittyä mukaan hupiin tuhoamalla omat karvansa...
Jopas tuli paljon puppua kirjotettua. Pitäisi vissin oikolukea omat kommenttinsa.
Pidän siis kohtuu karvattomista miehistä: ei karvoja kainaloissa, rinnuksissa eikä etenkään selässä. Varsinkin tuo sileät kainalot aiheutti parin kaverin joukossa hieman kulmienkohottelua..
Kuulun siihen osaan suomalaisia naisia, joiden karvankasvu on heikkoa, harvaa, vaaleaa ja hidasta. Kesällä tarvitsee ajella sääret maximissaan kerran kolmeen viikkoon. Kainaloita ajelen silloin tällöin, mutta yleensä ainoastaan silloin kun ne olisi vaarassa tulla esille (kuten jotkut pirskeet).
Down under pyrin pitämään karvat siistissä pituudessa, ellei joskus innostu ajelemaan kaikkia pois. Jos haluan ilahduttaa miestäni, käyn vahauksessa ammattilaisella. En tekisi tätä itse, koska se on väärin tehtynä a) liian kivuliasta b) katkoo vain karvoja. Tämäkin tuli koettua kantapään kautta. Epilaattorista ei ole mitään hyötyä, koska karvani on liian hentoa ja katkailee ainoastaan.
Kulmakarvoja muodin mukana aloin nyppimään viivoiksi teini-ikäisenä ja jatkoin nyppimistä seuraavat 12 vuotta enemmän tai vähemmän, kunnes ymmärsin antaa niiden kasvaa vain vapaana. Nyt täysin luonnollisessa tilassaan olen niihin eniten tyytyväinen.
Talvisin annan kaikkien karvojen olla, koska yleensä on liian kylmä ja kaipaan kaikkea mahdollista lämpöeristettä. En koe muiden karvankasvua millään tavalla ongelmaksi, kukin tallaa tyylillään. Ehkä asia on isompi ongelma niille, joilla on itsellään ongelmia karvojen kanssa.
Tuli vielä mieleen aika, kun asuin eräällä Karibian pienellä saarella. Siellä näin paljon hyvinkin laittautuneita naisia hameissaan säärikarvat ajelematta. Näinpä jollakin pientä rinta- ja kasvokarvoitustakin. Kontrasti oli aika jännä, kun meikit ja kynnet oli tosi huoliteltuja ja vaatteet naisellisia ja sitten helman alta näkyy selvästi karvaiset sääret. Aluksi hätkähdytti, mutta lopulta se oikeastaan näytti ihan normaalilta. Tummalla iholla tumma karva erottuu huonosti, joten ei sitä huomannutkaan kuin lähietäisyydellä. Siellä asuessa alkoi minun karvoista stressaaminen hellittää.
Omille karvoilleni kuuluu tällä hetkellä oikein hyvää. :) Kainaloissa ja säärissä on sänki, mutta en muuten enemmästä tai vähemmästä karvapeitteestäni stressaa. Kainalot ja sääret sheivaan n. kerta viikkoon ihan hygienian ja estetiikan vuoksi kun liikun shortseissa ja topissa ihmisten ilmoilla. Talvisin jätän sääreni ajelematta, sillä mitä sitä nyt sheivaamaan jotain mikä pysyy piilossa paukkupakkasilla. ;) Kulmakarvojen olen antanut näin kesälomalla olla rauhassa, mutta ennen opiskelujen alkua ja pitkin lukukautta pidän kulmani siisteinä. Alakerran karvoihin en ole ikinä kajonnut.
Näin olympialaisten alla olen kiinnittänyt huomiota miesvoimistelijoiden karvoitukseen. Järjestäen kaikkien muiden maiden edustajat ovat ajelleet kainalonsa paraatkuntoon, mutta kiinalaisten kainalot rehottavat. Tässä tulee selvästi näkyviin kulttuurierot ja viittaan täten suoraan sininin kommenttiin.
Mutta eipä muuta. Tästä blogitekstistä tulikin mieleen kun näitä kainaloita kokeilin, että sielläpä se puolen sentin sänki odottelee kohtaloaan...
Pitää näin sivusta vielä kommentoida, etta usein kiinalaiset eivät käytä mitään deodoranttia tai antiperspiranttia. Poikaystäväni ei ole ikunaan moisia käyttänyt, mutta eipä myöskään hiki haise! Itse taas joudun ostelemaan kalliita ulkomaisia merkkeja, joihin olen jo Suomessa tottunut.
Aaasialaisilla naisilla näkee usein karvaisia sääriä, vaikka olisikin lyhyet hameet tai shortsit jalassa. Eivät karvat tunnu heitä häiritsevän!
Hierojalla käydessä hänkin oikein huomautti, että miksi oikein olen mennyt sheivaamaan säärikarvoja. Outoa hommaa :)
Mielenkiintoinen aihe jota olen itsekin näin helteiden yllätettyä miettinyt :D
saatan olla mielipiteideni kanssa yksin, mutta mun mielestä ruskettuneissa säärissa säärikarvat näyttää hyvältä. Ja pieni sänki kainaloissa. mielestäni siinä on asennetta :D siitä tulee sellainen rebel-vaikutelma. nainen, joka ei sorru muiden mielipiteiden alla... :D samaan tapaan kuin mielestäni miehilläkin näyttää paremmalta sänki kuin täysin siloiset posket. pakko myöntää että voi ne karvat olla aika öklöjäkin. mitkään hillittömät puskat kainaloissa eivät vain nappaa (ei miehilläkään) ja täysin valkoiset sääret kauhean kasvuston kanssa antavat vain vaikutelman ettei siinä hirveästi piitata mistään (yleensä niitä näkee sukat, urheilusandaalit ja 15 vuotta vanha kauhtanahame -lookin kanssa kumarassa kulkevilla naisilla...) tosin voi olla että tää mun säärikarvoista tykkääminkin on alkanut että eräs ihailemani nainen jolla on munaa, on karvajalka ja ruskea papu. hän saa minkä tahansa näyttämään coolilta, jopa röökaamisen.
itse olen laiska sheivaaja. olen yrittänyt totutella liikkumaan julkisesti vaikka karvat vähän rehottaisivatkin. vaan vaikeaa se on kun on teinistä asti tottunut että karvoja ei saa vilkkua jos ne eivät ole hiuksia, ripsiä tai kulmia... mutta yritän uskotella itselleni että näin ne ranskaliset vampitkin tekevät vaikken olekaan asiasta varma :D
Alotin säärien sheivaamisen siinä seiskalla, kun karva oli vielä suht hentoa ja huomaamatonta. Jos olisin tuolloin vaan tiennyt, että sheivaus kasvattaa sääriini ja osittain reisiin paksuhkoa ja piikikästä karvaa, olisin jättänyt väliin. Nyt on ollut jo parivuotta meneillään kamala taisto karvoja vastaan, vuosi sitten ostin epilaattorin ja karvat ovat alkaneet pikkuisen hennontua, tosin sillä seurauksella että jalat täynnä ihon alle kasvaneita karvoja jotka ilmenevät useimmiten ieninä mustina pisteinä.. :/ Ruman näköistä, pitää nyppiä pinseteillä pois mikä veisi vähintään puolipäivää. Mitään apua ei näytä olevan, osa karvoista jo sen verran ohuita (kuitenkin tummahkoja) että epilaattori vaan katkoo ne, ei nypi juurineen. Vahausta en alkaisi maksamaan joka kuukausi ja ihonalle kasvavat karvat alkaisivat kenties rehottaa vielä pahemmin. Ihon kuorinta ei auta, karvat pysyvät ihon sisällä ja pukkaavat sinne jatkossakin. En keksi mitään parannuskeinoa tähän, tahtoisin silkosileät sääret kuten kaikilla muilla kavereillani, en tumman pilkkuisia sääriä(toki pilkut eivät näy kauheasti ellei lähemmäs mene mutta silti liian paljon omaan makuun) jotka eivät ole kauniit. Any help here???
en anna karvojen kasvaa!! :D whiu pois vaan kaikki kainaloista, käsivarsista, sääristä ja sieltä.... :DD karvat on out mun kohdalla :'D
Erittäin mielenkiintoinen postaus! Olen itsekin pohdiskellut näitä asioita. En ole erityisen karvakammoinen, mutta pidän vähintään ihan perushyvää huolta karvattomuudestani. Kieltämättä olen ollut erityisen huolellinen nyt viimeisen kahden vuoden ajan, koska mieheni tuntuu olevan jotenkin "karvakammoinen".
Olen ajatellut, onko nykyään enemmän tavallista olla "alhaaltakin" karvaton kuin karvallinen?
Musta ainakin vaikuttaa siltä, että on. Ainakin itse koen, että minne tahansa uimahallin/kuntosalin pukkariin menen tai kavereiden kanssa saunaan, olen se jonka "puutarha" on selvästi, krhm, villein.... ^_^
Mä olen omalla kohdallani päätellyt toisin. Mitä olen häveliäästi pyrkinyt vilkaisemaan, olen ilokseni nähnyt muitakin tuheroita pukkareissa, joten ei omastakaan ole väliä. Jos kaikki olisivat posliineja, saattaisin rehottavine alapäineni livahtaa jumpasta suoraan kotiin suihkuun.
Karvakysymys voi myös olla sukupolvikysymys. Olen huomannut trendin ja sosiaalisen paineen (osin myös miesten asettamana - olisiko ihanne saanut siitä alkunsa?), mutta vanhemman sukupolven (40 v.) edustajana se on jotenkin saanut aikaan vähän kuin vastareaktion. En näe tarvetta tällaisen rutiinin lisäämisestä päivä/viikko/kuukausiohjelmaan, koska en koe karvoista olevan mitään haittaa. Jos samaistuisin nuorempiin tai olisin jotenkin muuten hyvin tarkka trendien seuraamisesta tai tuttavapiirissä oltaisiin, voisi tilanne olla toinen. Sukupolvi-/kaveripiiri-/asennekysymys?
Kainalokarvoja ajelen, kun muistan ja säärikarvat joskus kesäisin, jos/kun siltä tuntuu. Mutta halpishöylillä. Ei mitään erikoistoimenpiteitä, ei vaahtoja, ei mitään. Suihkun pehmentämänä vaan raa'asti pois se mikä lähtee. :D
Kiroan sitä päivää kun menin ajamaan ensimmäistä kertaa vaaleat haituvat sääristäni, sillä sen jälkeen ne ovat kasvaneet tummina (mutta ohuina), sinne minne kasvavat. Kerran kesässä ehkä vahalla vedän ne pois joten ei ne hirveästi vaivaa, mutta potuttaa kuitenkin.
Kainalot olen ajanut teinistä lähtien, en vain tykkää tupoista kainaloissani ja hikikin haisee enenmmän.
Alapäähän en suostu sattumaan, karvat on yleensä pysynyt uimapuvun sisällä kun ne sinne kunnolla asettelee :) Ihan riitti kun synnytyksessä ajelivat enimpiä pois. Pisteli mukavasti kun alkoivat kasvaa takaisin.
Onneksi karvankasvuni on hentoa ja vaaleaa, joten ei tartte miettiä enempää asiaa.
Ai niin! Olen myös pohtinut, kuinkakohan yleistä käsikarvojen ajeleminen on? Itse en ajele niitä ollenkaan..
Tää oli niiiiin hyvä postaus! jalkakarvat on itsellä valkoset, ja niissä saattaa mennä kuukausikin et ne edes näkyy muiden silmiin. Kainaloissa menee se viikko -_-. Ja sen huomaa heti, joten viikottain ajan pois. Alakerta on vaan mukavampi lyhyenä..jos liian pitkäksi pääsee, ni alkaa kutisemaan ja hinkkaamaan..:D Kiitos hei näistä ihanista vinkeistä täällä, aloin vasta kuukaus sitten lukemaan ja aion lukea jatkossakin!
Mielenkiintoinen postaus!
Olen kai joskus lukenut jostain, että nykypäivän naisten mielestä karvat ovat "eläimellisyyden" merkki... Mutta tekeekö karvattomuus meistä inhimillisempiä? Vaikuttaako gorillalta näyttäminen siihen, sheivaammeko vai emme?
Mutta miksi karvattomuus on "hyvästä" ja karvaisuus "pahasta"? Miksi on niin hirveää jos on karvoja? Näyttääkö vain rumalta jos ei ole nyppinyt yksi kerrallaan jokaikistä karvaa pois?
Nämä vain omat mietiskelyjäni, mutta kauneuden maailma vaan on joskus niin ihmeellinen...
Minä en yksinkertaisesti vain tykkää ihokarvoista, en itsellä enkä muilla. Epilaattori on ihana kapistus, ei tule niin pahaa sänkeä kuin sheivaamalla. Sääristä varmaan en muistaisi niin usein epiloida karvoja jos ne eivät olisi pikimustat (ja maidonvalkea iho pohjana, todella kaunista... :D ). Bikinirajoista ja kainaloista epiloin karvat ihan yksinkertaisesti siisteyden takia, ei hiostu enää iho rikki kun se pääsee hengittämään ilman karvoja, eikä ole ollut tarvetta deodorantillekaan enää.
Taisin olla kymmenenvuotias kun kokeilin ensimmäisen kerran käsivarren karvoihin partahöylää, sileä pinta tuntui aivan mahtavalta. Kädet tosin on ainoa mitä en nykyään ajele tai epiloi, niiden karvoitus on niin ohutta untuvaa että se ei haittaa. :) Ihon sileyden lisäksi omalla iholla on niin heikko tuntoaisti että karvattomuus on parantanut tuntoa.
Oisko mahollista saada joskus postausta sun saliohjelmasta? Tai ylipäätänsä siitä miten treenaat?
Hui olipa pelottava kommentoida ekaa kertaa, vaikka lukenut oonkin ihan sika kauan, varmaan pari vuotta :D
Moi Lilli!
Kiva että rohkaistuit kommentoimaan! :)
Kiitos postausehdotuksesta, mutta en oikein tiedä kuuluuko liikunta niin suuriin kiinnostuksen kohteisiini että siitä haluaisi tehdä blogipostauksen... Mulla kun on hyvin kaksijakoinen suhtautuminen liikuntaan, olen kyllä treenannut säännöllisesti viimeiset 7 vuotta mutta en siksi että tykkäisin roikkua salilla, vaan koska musta tuntuu että mun "täytyy" ihan vain koska se on järkevää oman terveyden ja jaksamisen kannalta. Oikeasti käyminen tuntuu lievältä pakolta, itseni asettamalta järkevältä pakolta. ^_^ Mikään treenihullu en siis ole, joka ikinen kerta sille salille tai lenkille lähtö väsyttää.... ^_^
En jaksa stressata karvoista. Kainalot tykkään pitää karvattomina ihan puhtaasti itsekkäistä, omaan mukavuuteen liittyvistä syistä johtuen. Kaikista mieluiten epiloin tai sokeroin kainalokarvat, pysyvät pidempään sileinä sillä tavalla.
Alakerran karvat haluan pitää lyhyenä koska koen sen esim. kuukautisten aikana siistimpänä ja miellyttävämpänä vaihtoehtona. Sheivaaminen ei kuitenkaan innosta koska kutina on sietämätöntä. Epilointi tai sokerointi olisi jees mutta se sattuu niin järkyttävän paljon, että en ole juurikaan uskaltanut hommaan ryhtyä. Alapääni karvoihin en mitenkään kehtaisi kenenkään toisen antaa kajota.
Säärikarvat poistan lähinnä ainoastaan silloin, jos sääreni jostain syystä joutuvat mahdollisten katseiden kohteeksi tai jos käytän sukkahousuja ja hametta. Nuorempana epiloin sääriä suht säännöllisesti mikä vähensi entisestään kohtuullisen vähäkarvaisten säärteni karvankasvua.
Käsivarteni puolestaan ovat oikeastaan melkoisen runsaskarvaiset mutta koska karvat ovat väriltään lähes värittömät niin en ole koskaan niihin puuttunut. Ylähuulen päällä kasvaa niin ikään väritöntä pientä karvaa ja noita värittömiä "viiksiäni" olen viimeisen vuoden tai parin aikana toisinaan sokeroinut. Se lähti oikeastaan ihan vaan kokeilunhalusta. ;-)
Suhtaudun karvoihini melkoisen lunkisti ja olen laiska niitä poistamaan. En kauhistele toistenkaan karvoja, kukin tavallaan ja tyylillään.
Minusta olisi ihanaa jos karvoista tulisi jotenkin normaalia ja melkeinpä ihannoitavaa.. Minulla tulee sänki päivässä jo sääriin ja sheivaamisesta saan karvatupentulehduksia ja ärtyneen ihon. Sheivaamattomuus taas ei tule kuulonkaan tässä yhteiskunnassa. Minä katson ylpeästi naisia, jotka jättävät sheivaamatta jalkansa, mutta itse en siihen kykene. Olen massan vietävissä...
Viimeaikoina olen alkanut haaveleimaan valoimpulssihoidosta. Itselleni kun on tullu paiseitakin noista karvatupista, mihin tuon pitäisi auttaa...
Oletko tutustunut valouimpulssihoitoihin koskaan? Olen kovasti yrittänyt googlailla sen haittavaikutuksista, mutta mitään juttuja ei oikein tunnu löytyvän. SIinähän käytetään kuitenkin jonkin sortin valoa ja kuumutta millä turrutetaan/"tapetaan" karvatuppi, joten jotakin neg. vaikutuksia luulisi olevan...
En ole (ainakaan toistaiseksi :)).
Kaverini on kosmetologi ja tekee näitä. Mulle hän ainakin sanoi, että jos on tumma karva niin ei pääse lopullisesti eroon karvoista ja tarvii todella monta kertaa ennen kuin mitään näkyvää tapahtuu. Tietty voi olla yksilöllisiä eroja, mutta pääpiirteittäin. Mutta siis vaaleakarvaiset saattavat jopa päästä eroon karvoistaan.. Ja lisäksi tämän jälkeen iho on äärimmäisen herkkä auringon valolle eli kannattaa ajoittaa talveen hoidot.
Mä taas luulin, että valoimpulssihoito ei tehoa sitten tippaakaan juuri vaaleisiin karvoihin? Puhutaanko nyt samasta metodista?
Valoimpulssihoito tosiaan tehoaa sitä paremmin mitä tummempi karva on. Eli vaaleakarvaiselle melko hyödytön koska perustuu juuri siihen että se valo imeytyy tummaan pigmenttiin mitä on niissä karvoissa ja karvatupessa. Kaikista parhaiten hoito toimii sellaisille joilla on vaalea iho ja tummat karvat. Mutta ei toivoakaan että yksi hoitokerta riittäisin kenellekkään, vaan koska osa karvoista on aina lepovaiheessa, niin hoito tehoaa vaan sillä hetkellä kasvuvaiheessa oleviin karvoihin. Karvat sitten karisee n. 2 viikon jälkeen pois ja sitten kun uusia lepovaiheessa olleita karvoja kasvaa tilalle niin sitten on taas uusintakäsittelyn aika :)
Ilmeisesti kenenkään poikaystäviä karvat ei häiritse, jos talvella jätetään ajamatta ja ainoastaan jumpalla käynti saattaa antaa syyn ajaa karvat? Itse tunnen itseni viehättävämmäksi, kun pidän karvat poissa. Toisten naisten mielipiteet ei niinkään kiinnosta enkä ole itse asiassa miehenikään mielipidettä kysynyt. :D Ihan itse valittu urakka siis ja johtuu omasta päästä.
Muiden karvat mua ei häiritse paitsi ruokaravintolassa lyhythihainen vaate ja kainalokarvat niin naisella kuin miehellä on vähän inhottavaa...
Mun mies on kyllä antanut ymmärtää, että olisi mielissään jos vaihtaisin brassityyliin, mutta koska karvat on mun eikä mua ole toistaiseksi kiinnostanut (en itse uskaltaisi tehdä sellaista vahausta ja rahat saan käytettyä parempaankin kuin alakerran hoitolakäynteihin) niin mies on joutunut toistaiseksi elämään rehevämmän puutarhan kanssa... :P
Mies suhtautuu karvoihin aika vapaamielisesti. Karvattomuus ei kuulemman innosta ja muutoin ainoastaan runsaat viikset olisivat turn-off :D Minua ainakin rasittaisi, jos lähipiiri erityisesti vaatisi minua tekemään jotain karvoilleni.
Mä ajelen sääret ja kainalot höylällä talvisin n. kerran viikossa ja kesällä 2-3 kertaa viikossa, riippuen vähän keleistä ja mitä vaatteita käyttää :) Alapäätäni ajelen ehkä kerran kuussa. Inhoan karvoja, paitsi Kulmakarvoja ja hiuksia. Jos olisi jokin keino, miten niistä pääsisi kerralla varmasti eroon, tekisin sen. Mutta toistaiseksi ei ole tietooni kantautunut keinoa, miten niistä pääsisi lopullisesti eroon, varsinkin kun on tumma ja suht paksu karva.
Aikoinaan epiloin jalkoja, mutta lopetin sen juuri sen karvojen heilkentymisen takia, samoin kuin alapään sokeroinnin. Karvat kun heikkenee niin mulla ainakin alkoi ilmestyä näitä sisään päin kasvaneita ja osa sai aikaan ikäviä pieniä paiseita. Höylääminen ärsyttää myös bikinirajaani aika ikävästi, mutta mieluummin se kuin kutiava reuhka.
Mulla on ollut koko kesän ajan tarkoitus käsistä ja jaloista hyvästellä karvat vaan vieläpä ovat paikoillaan ja kohta tuleekin jo se aika vuodesta kun saavatkin olla lämmittämässä, niin mitä sitä enää turhia poistelemaan. Kainaloista ajelen karvat viikottain. Alakerrasta taas olen viimeksi ajellut noin kolmisen vuotta sitten, mutta lopetin sen kun alko tympäseen kun ois pitäny päivittäin melkein ajella uusiksi ettei tulisi kutiavaa sänkeä. Mies on vaa sanonu, että oishan se kiva jos ei ois karvoja siellä, vaan eipä sitä tuo puska kovin pahasti näy häirihevän. Oon nimittäin sille sanonu että ainoo tapa miten niistä pääsee eroon on että saapi ostaa mulle lahjakortin sokerointiin ja eipä oo lahjakorttia näkyny :D
Mä oon kanssa vähän odotellut tuollaista lahjakorttia...! ^_^ :D
Ja voihan ne miehetkin siistiä karvojaan, jos samaa edellyttävät naisiltaan... Ja itse puhuin ensimmäisessä kommentissani ensisijaisesti säärikarvoista. Ehkä olen jo niin vanha, että miellän karvojen ajelun/epiloinnin koskevan ensisijaisesti sääri/kainalokarvoja. :D Bikinialueen siistiminen on sitten asia erikseen ja senkin teen mielelläni, mutta sekään ei kai suoraan tarkoita brassi- ilmettä.
Hyvä postaus! Suhtautuminen kainalo- ja säärikarvoihin vaikuttaa olevan suhteellisen yksimielistä. Oma, down under -karvafilosofia on kuitenkin monessa kommentissa jätetty valottamatta..
Itseäni kismittää suuresti vallalla oleva brassi-henki. Keskenään keskustellessamme me naiset vetoamme hygieniasyihin de-karvoittaessamme alapäämme. Mielestäni kyseessä on kuitenkin puhtaasti ja täysin (inhimillinen) siipan miellyttämisen halu ja tarve olla "menossa mukana" trendin mukaisesti. Katson, että hygienian nimissä alapään karvoitukseen riittäisi aivan hyvin vain puskan saksiminen lyhyeksi. Näin säästäisi hyvin herkän ihoalueen mekaaniselta ärsytykseltä ja mahdollisilta tulehduksilta/haavaumilta. Säästyisi myös silmittömästi kutiavalta karvan takaisinkasvuvaiheelta. Vakiintuneessa parisuhteessa elävänä en jaksa kiusata alapäätäni sheivauksella tai sokeroinnilla (miesparka :D). Bikinirajat sokeroin muutaman kerran vuodessa ja ylläpitokeinona nypin Tweezermanilla raja-alueet siistiksi puskan saksimisprosessin yhteydessä. Myönnän ilman muuta, että mikäli parisuhdetilanne olisi tuore, toimintamallikin olisi aktiivinen - ja olo ärsyyntynyt ja koko ajan tuskaisen kutiava. Jotenkin hyvin surulista on, että naisen alapään karvoituksesta on tullut epänormaalia ja likaista. Ympärillämme oleva kuvasto ruokkii karvatonta ihannetta ja nuoret pojat lukiessaan ensimmäisiä Playboyitaan, kasvatetaan pitämään karvattomuutta normina. Ja tytöt - kasvatetaan kitkemään karvansa irti kivusta huolimatta.
Niin samaa mieltä! Kyllä kait karvattomuusbuumi on lähtöisin samasta lähteestä kuin silikonibuumikin, pornoteollisuudesta... Aika surulliseksi maailma on menossa, kun naiset halutaan istuttaa sellaiseen muottiin, ja miehet vaativat sitä. :o(
No, naisista itsestäänhän se on kiinni, mitä itselleen tekevät ja mihin lähtevät mukaan. Vaikkei se helppoa ole kulttuurista painetta vastustaa. Kannattaisi ehkä silti.
Tämä ketju oli kyllä ihan positiivinen yllätys sinänsä. Jotenkin luulin, että ihan kaikki naiset vahtaavat hysteerisinä karvoitustaan, mutta onneksi niin ei ilmeisesti olekaan. Toivoa on vielä. :oD
Hyvä kommentti, olen pitkälti samaa mieltä, mua myös vähän ärsyttää tämä nykyinen trendi, että alapää pitäisi ajella karvattomaksi. Musta se on pikkutyttöjen juttu, aikuisella naisella saa olla karvoja alapäässä ilman että sitä tarvitsee pitää ällöttävänä.
Itse siistin bikinirajat säännöllisen epäsäännöllisesti ja saatan lyhentää pisimpiä karvoja, mutta en ikinä teettäisi itselleni brassia, vaikka mieskin on muutaman kerran siitä vihjaillut :) Hirvittää ajatuskin siitä takaisinkasvuvaiheesta.
Muuten poistan kainalokarvat poistogeelillä, musta sillä jää vähän pehmeämpi sänki kuin höyläämällä, sääret menee helpoiten höylällä, käsivarsia kokeilin höylätä muutaman kerran joskus teininä, mutta se sitten jäi kun en kokenut sitä tarpeelliseksi.
Mulla on luonnostaan tummat kulmakarvat, niitä on pakko nyppiä edes jonkunlaisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja siistit kulmakarvat tekee mun mielestä omista kasvoista paremman näköiset. Mutta en voi sanoa että tykkäisin erityisemmin mistään karvanpoistosta, enemmän sitä kai tekee sosiaalisen paineen takia :)
Mä oon tästä aika lailla samaa mieltä. Valtoimenaan rehottavaa puskaa voi mielestäni ihan mielelläänkin trimmata reunoilta siistimmäksi mutta en ole koskaan ymmärtänyt posliinin suosiota. :/
Täysin samaa mieltä. Onneksi tervettä järkeä saa käyttää ja laittaa trendeille kampoihin.
Täällä taas yksi semiluonnonlapsi moi!
Aloitin kainalokarvojen ajelun joskus teininä, kun ne tummaksi kasvoivat. Sen sijaan säärikarvojen ajelua kokeilin ensikertaa nyt 21-vuotiaana. Aloitin suoraan epiloimaan, enkä ole kokenut asiaa sen kummemmaksi vaivaksi kun etukäteen ajattelin sen olevan. Miksi sitten yhtäkkiä aloin ajelemaan säärikarvojani? No jotenkin ajattelin, että näytän sitten nätimmältä. Varmaan vähän sosiaalinen paine vaikuttaa, mitä muut ajattelevat minusta, mutta enemmän ehkä se, mitä ajattelen itse itsestäni.
Kulmakarvojani olen muotoillut joskus hiukan vajaa 18-vuotiaasta. Se on minulle näistä tärkein kainalokarvojen ohella, sääret aivan varmasti annan kasvaa pitkäksi talvella kun ihoa ei tarvitse näyttää. Alapäätä olen leikellyt silloin tällöin kokeilunvuoksi ja toisinaan siisteyden vuoksi. Ei silti tunnu missään mennä esim. uimahalliin, vaikka erottuisikin joukosta. Mulla on myös uikkareita, joista karvat ei paista, vaikkei olisikaan ehtinyt siistiä.
Ainiin ja ei puhettakaan, että käsikarvoja tms. ajelisin!
Mielenkiintoinen postaus! Kyllä näin kesällä tulee enemmän kiinnitettyä huomiota sheivaukseen kuin talvella. Talvisin ei ole niin nuukaa, vaikka jättäis kuukaudeks säärensä ajelematta, kainaloita kyllä höyläilen useammin (joskin harvemmin kuin kesällä) Tänä kesänä mulla on ollut jalkojen iho pahasti rikki ihottuman takia, etten voisi kuvitellakkaan sheivailevani "kunnolla". Eli sheivaan sääriä vain sieltä, missä iho on ehjä ja siisti. Ärsyttävää, kun shortsien alla täytyy käyttää sukkiksia - mulla kun on aika tummat säärikarvat. Down Underia (ahhahhah mikä nimitys! :D) siistin säännöllisesti, välillä lähtee kaikki ja välillä vaan siistin.
Onhan ne silkkisen sileät sääret mukavat, mutta voi sitä vaivaa! Omat säärikarvani ovat olemattoman vaaleat, ohuet ja hauraat. Ei niitä oikestaan edes näe. Ehkä siksi olenkin niin laiska ajelemaan, jos minulla olisi oikea musta, piikikäs turkki jaloissani, voisi suhtautumiseni olla hiukan eri sorttia. Kainaloni epiloin tai höylään ja kulmakarvoistani olen hyvin tarkka.
Ja se kuuluisa alapää. Myönnettäköön, etten ole koskaan tajunnut, miksi aikuisen naisen pitäisi näyttää alapäästä 8 vuotiaalta tytöltä.. Minusta myös miehet, jotka vaativat naiselta täydellistä karvattomuutta sieltä, ovat jotenkin vähän kieroutuneita :D Mielestäni on ihan luonnollista että aikuisella naisella on karvoja alapäässä. Omaa pusikkoani tykkään pitää siistinä ja kauniina, mutten ehkä kaikkia alkaisi ajamaan enää. Joskus nuorempana, kun luulin että karvat on ällöt, ajelin kaikki pois. ÄRH, se pistävä sänki! Aloittaessani nykyisen parisuhteeni vuosia sitte, ajelin myös kaikki... kunnes mieheni sanoi asiasta, ettei hän pidä jos-nainen-on-alhaalta-kuin-pikkutyttö.
Loistava postaus!
Just niin! Myös mulla on selvä mielleyhtymä, että täysin karvaton alapää = pikkutyttö. Mä en edes haluaisi olla miehen kanssa, joka ei anna mun olla nainen! Siistiminen on eri juttu kuin täysi karvattomuus.
Tosin luulen, että miesten karvattomuustoive johtuu enemmänkin tietyn alan kuvaston luomasta mallista kuin mistään muusta. Mutta silti. Multa saa tulla mies vaatimaan karvattomuutta siinä vaiheessa kun itsekin ajelee vastaavat paikat ja kärsii tuskat.
Itse olen melko tumma ja vahvakarvainen. Sheivaan jalat ja kainalot ja biksurajan säännöllisesti. Joskus olen stressannut käsikarvoista ja olen usein ajatellut ajavani ne, mutta sain asiasta rauhan, kun tavattuani nykyisen mieheni hän totesi niiden olevan merkki siitä, että on voimakastahtoinen luonne!:DD
Mä olisin jälleen kerran kiitollinen kuulemaan Sannilta ja muiltakin vinkkejä, joilla "herkkien alueiden" karvatupentulehduksia pystysi estämään... Mulla on hyvin vaalea karvoitus, ja jokainen kokeilemani metodi (sheivaus, vaha, sokerointi) saa 1-2 vrk jälkeen aikaan tajuttoman kirvelevän näppyläisen ihon. Karvoitus on osin hentoa, osin taas vahvaa, ja kuten mainittu iho on ohut ja herkkä. Olen koettanut putsata kasvovedellä tai des. aineella toimenpiteen jälkeen, mutta ei auta. Käytän useimmiten höylää, koska muuta metodit on vaan niin kivuliaita.
Vielä yksi juttu, hyvät naiset: jättäkää ne Venukset hyllyyn, ja ostakaa parranajoon tarkoitettuja teriä, ne on tuhat kertaa laadukkaampia!!!
Oletko kokeillut epiloidulle iholle tarkoitettuja hoitotuotteita? Esim. rauhoittavia öljyä tai ihon tulehdusta ja karvojen sisäänkasvua hillitseviä voiteita? Mulla on itsellä käytössä Acorellen hoitoöljy joka rauhoittaa ihon vahauksen jälkeen niin että punaiset näppylät katoavat vuorokauden sisällä. Käytän sitä nimenomaan tuolla priva-alueella. Mun on tehnyt myös pitkään mieli testata Veetin Anti-Ingrown Hair Cream ja RFSU:n Private Area -sarjan hoitotuotteita kuten Nice'N Coolia ja Hair Helperiä (jossa vaikuttavana aineena hedelmähappo niinkuin tuossa Veetinkin voiteessa).
Ihoa desinfioivat, kuorivat ja rauhoittavat tuotteet voivat hillitä tai jopa estää kokonaan karvatupen tulehduksen.
Kiitti paljon vinkeistä Sanni! :) Täytyypä ruveta koklaamaan noita!
Käytän epilaattoria ja itselläni helpottaa kun kuorin ihon kuorintahanskalla heti epiloinnin jälkeen ja vielä rasvaan tuhdisti. Niin ei pääse syntymään niin paljoa sisäänkasvaneita karvoja ja iho jotenkin rauhoittuu. Toistan vielä kuorinnan ja rasvauksen seuraavana päivänä ihan varmuuden vuoksi. Olen huomannut että myös sheivauksen jälkeen tämä sama kikka auttaa ja toivottavasti auttaa sinuakin. :)
Minä en ainakaan anna miehen vaikuttaa "down under" karvojen ajeluun. En edes muista kuinka päädyin alakertaan ajelemaan :D Ylä-asteella jo ajoin suurimman osan pois ja muistan kun ekan kerran seurustelin niin mietin että mitähän jätkä tuumaa asiasta :D Säärien ajelun teen siksi, että pidän siloisesta ihosta ja kumppanin kutitus säärillä tuntuu kivemmalta kun ei ole karvoja tiellä :)
Kokeilin ekaa kertaa tänä vuonna tuota brassia, ihan vaan höylällä ja pidän siitä. Monenlaisia hyötyjä olen huomannut, että ei ole karvankarvaa ;) Nyt pitäisi vaan uskaltaa ammattilaisen pakeille, että lopputulos olisi pidempi aikaisempi.
Kulmakarvoihin en ole ikinä koskenut ja tuskin tulen ikinä koskemaankaan. Mieheni on sanonut että älä tee sitä, et hyödy siitä mitään. Minun kohdalla se kai on totta koska kulmakarvani ovat vain keskipaksut, eli jos niitä ohentaisi se voisi olla jo liikaa.
Kiitti tästä postauksesta, oli tosi mielenkiintonen lukea:)
Itse en sheivaa, enkä ole ikinä sheivannut. Äitini on kosmetologi joten sitä kautta olen oppinut ettei kannata, jos haluaa säilyttää vaaleat ja hitaasti kasvavat karvat:D Kaikki kaverini, jotka sheivaavat, valittavat jos eivät ole päässyt sheivaamaan vähään aikaan ja kuinka tummina karvat kasvavat takaisin. Mitä useammin sheivaa, sitä nopeammin karvojenkasvu kiihtyy.. kuuntelin parin kaverini keskustelua Saksassa, toinen sheivasi kerran viikossa, toinen joka päivä. Tällä kerran viikossa sheivaavalla tytöllä kasvoi karvat ohuina ja vaaleina..;)
Sokeroin sääreni, kainaloni sekä bikinirajat vaihdellen 1-2kertaa kuukaudessa. Usein kainalot vähän useammin kuin sääret ja bikinirajat.
Hei,
minua aina kiinnostaa nämä "karvapostaukset", koska olen itse tapellut karvojeni kanssa aina. Niitä on joka puolella runsaasti ja karva on tummaa ja paksua. Jos sheivaa aamulla, on illalla jo sänki. Nyt olen käyttänyt epilaattoria varsinkin kesäisin, mutta huonolla menestyksellä. Epilaattori aiheuttaa sisäänpäin kasvavia karvoja, jotka kutittavat ja tulehtuvat. Sääret eivät siis ole yhtään sen kauniimmat, vaikka karvat pysyvätkin pidempään pois. Kuorin ja rasvaan sääriäni säännöllisesti, mutta mikään ei tunnu auttavan. Toisaalta en osaa olla karvaisenakaan. Talviaikaan on aika ajaa säärikarvat viimeistään siinä vaiheessa, kun näen unta että olen julkisella paikalla säärikarvoineni ja mietin unessa, että miksi en ajellut aiemmin :)
Olisi kiva saada postaus eri karvanpoistomenetelmistä ja niiden toimivuudesta ja myöskin ihon hoidosta karvojen poiston jälkeen, että voisi välttää esim. ne sisäänpäin kasvavat karvat. Olen kokeillut monenlaisia tuotteita, mutta tehokasta ei ole vielä löytynyt!
Itse olen parikymppinen ja sheivaan lähinnä kainalot ja sääret. Näin kesällä kainalot sheivaan kerran tai kaksi viikossa (joskus harvemminkin). Eipä se kainaloissa oleva pieni sänki mihkään näy ellei hirveesti kurottele. Nytkin näyttää olevan sellainen millin parin sänki. Sääriä ajelen harvemmin. Aina kun ajelen niin parissa päivässä on pieni sänki, mikä lähinnä tuntuu mutta ei juurikaan näy, ja karvat jatkavat kasvuaan nopeasti muutaman millin mittaiseksi ja jämähtävät sitten siihen. Onneksi karvoitukseni jaloissa on melko vaaleaa ja ohutta niin se ei näy juurikaan. Muuten en sängestä juurikaan välitä, mutta jos on jotkut juhlat tiedossa ja laittaudun muutenkin paremmin niin sitten yleensä sheivaan jalat ja kainalot.
Käsikarvoihin en ole koskaan koskenyt enkä ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotkat käsikarvansakin poistavat. Tai no, ehkä jos on ihan pikimustat ja paksut karvat niin sitten.
Kulmakarvoja nypin kun siltä tuntuu, mutta minusta se on vähän niinkuin osa meikkaamista. Jos teen räväkän meikin ja haluan vähän erimuotoiset kulmakarvat niin sitten nypin ne, mutta välillä kun ei kiinnosta niin ne saavat kasvaa miten lystäävät.
Ja alapäätä en ikimaailmassa ajelisi kokonaan, kesällä silloin tällöin sheivaan bikinirajat kuntoon. Sekä välillä saksillä lyhennän vain karvoitusta. Karvaton alapää ei ole hygienisempi, sen kaikki tietävät, vaikka joskus muuta väittävät. Ei ne karvat ihan syyttä siellä ole.
Minusta tuntuu että suurin osa edelleen pitää alapäänsä karvaisena. Ja minulla on sellainen käsitys että vain teinit, sekä yli 30-vuotiaat naiset, joilla on jo lapsia, niin ajelevat kaikki karvansa aivan kuin se tekisi heistä jälleen parikymppisiä ja lapsettomia.
Ja erikoisinta on se, että en tunne yhtäkään miestä joka tykkäisi enemmän täysin karvattomasta alapäästä, kuin sellaisesta normaalista ja huolitellusta. Jännä juttu. Naiset ovat ajan saatossa tainneet itse luoda itselleen nämä paineet karvattomuudesta, eikä siis miehet.
Mä olen nyt useamman vuoden käynyt sokeroinnissa. Lähtee karvat kainaloista, sääristä, ylimääräiset kulmista ja myös down under suoritetaan suursiivous. Ihan kaikkea en kuitenkaan poistata, koska mun mielestä aikuiselle naiselle kuuluu edes jonkinlainen häpykarvoitus.
Mä koen olevani kauniimpi vähemmillä karvoilla. Kainalot ei haise, ja koska en tykkää sheivaamisesta niin tämä kuukausittainen sokerointin on tuntunut ihan mukavalta sielläkin. Nimenomaan kainaloiden ja alapään kanssa karvanpoisto on hygieniasyistä mulle tärkeä, tuntuu että alan herkästi haista jos oon kovinkin karvainen. Sokeroinnista ei tuu sänkeä, se kirpaisee kyllä mutta ei liikaa, ja karva kasvaa pehmeänä ja harvempana takaisin, sääret on jo uhkaavasti kaljuuntumassa kokonaan.
En mä kyllä väheksy sitäkään, että mies nauttii vähemmästä karvoituksesta. En kuitenkaan suostuisi itsekidutukseen vaan siksi, että joku haluaa nautiskella naisestaan trimmattuna, kyllä se halu ja tarve on lähdettävä naisesta itsestään.
Oon sellaisessa työssä, että naisten alapäiden katselu on arkipäivää ja kyllä nyt alkaa olla niin päin, että luonnontila on harvinaisempi kuin jollakin asteella hoidettu puutarha, kun nuorehkoista naisista puhutaan. Itseäni jopa välillä nolostuttaakin vähäkarvaisuus, tulee sellainen olo että "kattooko kaikki että mä vahautan, luuleeko ne että mä luulen olevani joku pornotähti tms".
Hygieniasyistä niitä karvoja kannattaa vähintään saksia. Ei oo ihan harvinaista, että huomaan että jollakin roikkuu vaikka vessapaperinpalanen karvoituksessa tms, aika ällöä.
Sitä muotia en oo vielä koskaan kässännyt, että ajetaan ja sheivataan kyllä häpykummulta kaikki pois, mut jätetään häpyhuulet ja peräaukon ympäristö kasvamaan luonnontilaan. Jos joku osaa valottaa tätä, niin olen tiedosta kiitollinen!
En tiedä koko häpykummun sheivaamisesta, mutta itse haluan ainakin siistiä ns. bikinirajaa, ettei ne ihanat mustat ja paksut karvat tursuile reunoilta... :E Minkään jalkojenväliten aukkojen tahi häpyhuulten karvoja en kovin usein taas sheivaa, koska se aiheuttaa suunnatonta ihoärsytystä. Ja ei, en ala tunkemaan herkimmille ihoalueilleni mitään Veetin karvanpoistomyrkkyjä jne.
Musta tavallaan huvittavaa, että joitain ihmisiä tuntuu lähestulkoon häiritsevän muiden ihmisten karvoitukset, etenkin alapäässä. Mitä v*ttua? Mistä lähtien alapään karvoitusten tila on kuulunut kenellekään minkään vertaa?
Talvella laiskemmin, kesällä ei ihan niin laiskasti :) Itse olen todennut parhaimmaksi kosmetologin tekemän vahauksen, pitää karvat suht kauan pois. Mutta, mutta, mutta... miksi tästä on tullut taas yksi naisten juttu?? Miksi sama asia ei kolahda miesten kohdalle; tai ole aikanaan kolahtanut. Naiset karvaisia ja miehet karvattomia, ugh ;D
Itse en ainakaan missään nimessä mieheni takia karvojani ajele, ajan ne sen takia, etten voi sietää niitä, jokainen karva vyötäröstä alaspäin ja kainalot ovat aina siistityt. En kestä karvojen kutitusta tai niiden ulkonäköä, käsikarvat on ainoat, jotka siedän. Varsinkin alapään karvoitus on mielestäni aina ollut järjettömän ruma (toki oma mielipiteeni), ja olen sen ajellut siitä lähtien kun se alkoi itselläni kasvaa, eikä siinä ollut kyse kenenkään muun miellyttämisestä kuin itseni.
Mutta mitä mieheni karvoihin tulee, en anna hänen ajella mitään paitsi hieman siistimistä. Miehen kuuluu olla karvainen =)
tästä olen samaa mieltä :) Miehellä pitää olla karvoja! Ei mitään järjetöntä puskaa, mutta siistitty on kiva. Mieluusti olen se siloisempi osapuoli suhteessa :D
Ite elän sääri- ja kainalokarvattomana ja alakerrankin tykkään siistiä. En lukenut kommentteja ihan tarkkaan, en tiedä, mainitsiko joku, mutta down underiin paras löytämäni karvanpoistokeino on Veetin karvanpoistovoide, jota levitetään, annetaan vaikuttaa ja kaavitaan lastalla pois. Lopputulos ei ole ihan yhtä sileä kuin vahaamalla, mutta iisimpää kuin sheivaus, ei tule niitä punaisia pilkkuja ja kestää mielestäni vähän pidempään!
Käytätkö veetin erityisesti bikinirajalle tarkoitettua ihokarvojen poistovoidetta?
Nyt voin kerrankin kertoa oman kokemuksen, että kyllä olisin tosi onnellinen jos mulla olisi niin, että kerran viikossa vois ajella ja olis silosääret. Edes vahalla ei kosmetologi saanu karvojani kaikkia pois, ne kasvaa säärissä sikin sokin, on karkeita, ja päivässä kasvaa jo sänki, jos ajelen. Sama juttu kainaloissa. Ja alapäästä puhumattakaan..
Jos ajan alapäästä,niin punasta nyppyä välittömästi ja karvaa kasvaa siis ....reikään asti..että näin!
Niin ja kerran sain lahjaksi epilaattorin,ja ajattelin että jee nyt apu tuli ongelmaan, mutta sen jälkeen vasta näppyjä olikin joka paikka täynnä, eikä kyllä poistanut edes kaikkia.
Niin ja kulmakarvat, joka päivä pitää nyppiä, mutta kun ei aina jaksaisi!! että olkaa vaan onnellisia te posliinipäät! antasin mitä vaan että saisin posliinin.
Kiitos Sanni tästä postauksesta :)
Siis mä en ymmärrä, miten joku jaksaa säännöllisesti poistaa karvat alapäästä. Eikö se näytä ihan yliajetulta marsulta siinä vaiheessa, kun karvat alkaa kasvaa takaisin? Tai mulla ainakin on niin superpaksu ja tumma karva kainaloissa ja SIELLÄ, että aamulla jos ajaa niin illalla on kaunis sänki..
Ja inhottaa miehet, jotka hienovaraisesti vihjailevat naisilleen että posliini olis kiva. Jos se on niin kiva, niin mies maksakoot kalliit brassihoidot ammattitaitoisella kosmetologilla, thank you very much! Tasa-arvo tuntuu olevan Suomessa nykyään sitä, että mies asettaa vaatimuksia naisen ulkonäölle, ja nainen maksaa. Tämä on väärin :P Kukkaronnyörit auki, miehet.
Mielestäni kumppani voi kertoa mitä haluaa. Se on naisesta itse kiinni miellyttääkö toista vai ei. Enkä usko että miehen kiinnostus loppuisi vain siihen kun toinen ei tee sitä mitä haluaa. Omassa suhteessa ainakin on periaate, että aina saa toivoa, mutta sitten pitää sopeutua ja olla tyytyväinen jos ei jotakin saa, varsinkin jos on kyse alakerran karvoituksesta niin ei pidä liian vakavasti asiaa ottaa. Varmaan käsitätte idean? :)
Sheivailen karvat kainaloista, sääristä ja alapäästä päivittäin. Sileä iho on mielestäni kauniimpi kuin karvainen. Harrastan myös liikuntaa päivittäin ja olo on freesimpi ajeltuna. Hiukset taas on pitkät ja paksut eikä kulmiakaan ole nypitty liian ohuiksi. Ne karvat siis kelpaa. :)
Ihana että tästä puhutaan! Oon vuosia vääntänyt itkua aiheesta. Jo kersana mulla on ollut enempi karvoitusta kuin muilla, ja ongelma lähinnä siinä että sitä on joka puolella ja se on vahvaa. Ei mua haittaisi käsitellä sääriä ja kainaloita usein jos rajoittuisi vain niihin :/ Alakerran kanssa ei taida auttaa muu kuin maksaa itsensä kipeeksi ja lähteä tohon valoimpulssitouhuun. Näiden perinteisten keinojen kanssa kun ihon toipumisprosessiin menee pidempään kuin iho pysyy sileänä, ei siinäkään nyt hirveesti järkeä ole :D Ja ihan puhtaasti oman itsetunnon kannalta raskas aihe... Tää on vaan karvaton yhteiskunta nykyään. Sain gyneltä sellaiset pillerit minkä pitäis vähän hillitä tota karvankasvua, katsotaan jos niistä olis edes joku apu..
Komppaan aikaisemmin kommentoineita siitä että kun sheivaa/käyttää veetin karvanpostiainetta(tai sitä epilaattoria vaikka) tulee itselle freesimpi olo(: Hiukset pysyy päässä,niitä vain siistin parturissa tarvittaessa:D
ps. kävin ostamassa hiusvärin tänään ja kassalla oli ihan sinun näköinen nainen(: en viitsinyt kysyä että oletkos sama Sanni joka kirjoittaa Karkkipäivään.
Myin tänään useammankin hiusvärin, ehkäpä olit yksi heistä? :)
Ehkä!(: en vain viitsinyt kirjoittaa että mistä ostin värin koska en ole varma oletko kertonut täällä missä olet töissä :D
Karvotuksen kimppuun suosittelen käymään sokeroinnilla; karvat pysyvät poissa säännöllisellä käynnillä jopa 7 viikkoa, sänkeä ei tule, karvat ohenevat ja kasvu heikkenee. Vaikka ensimmäisillä kerroilla sattuukin, seuraavilla on helpompaa ja esim. brassi ei satu lähes yhtään. Rahapulan takia toki joskus on pakko vain sheivata ja sänki ällöttää...
Miten sänkeä voi olla tulematta...? Kun kasvaahan se karva pakostikin takaisin.... Ja uuden karvan päät = sänki.
Arvailisin että edellinen kommentoija tarkoitti sängen puutteella sitä, että kun karvat irtoavat juurineen, ne myös kasvavat jotenkin vähän epätasaisemmin takaisin ja uusien karvojen päät ovat ehkä hennommat, jolloin uusi kasvusto ei tunnu "sängeltä", vaikka sitähän se periaatteessa olisikin...
OK :) Kun itse olen ottanut karvat juurineen vahalla tai sokerilla, on sänki ollut ihan yhtä kovaa kuin höylällä, voiteella tai ladyshaverilla vetäessä....
Jos ei ole ikinä ennen paljoa muuta kuin sheivannut, kasvavat karvat nopeasti ja paksuina mutta jos jatkaa sokerin/vahan käyttöä, rupeaa karvat kasvamaan ohuempina eikä sänkeä tunne:)
Hei, kiitos Sanni upeasta blogista!
Täällä kans yksi paljosta karvankasvusta kärsivä... Mulla on tummaa karvaa myös reisissä, joten huollettavaa riittää. Tällä hetkellä hoidan karvojani pääasiassa sheivaten, down underin ja herkät reiden sisäosat olen viimeaikoina vain trimmannut. Trimmerillä saa karvat hyvin siistittyä, eikä sänki/muita ihoärsytyksiä pääse syntymään. Omaan nimittäin kans erittäin helposti ärsyyntyvän ja tulehtuvan ihon. Joskus kun olen sheivannut alapäätä, niin koko alue on ollut täynnä punaisia näppyjä. Ei erityisen seksikästä, puhumattakaan kivuista... :P
Haaveena on jossain vaiheessa mennä laser-hoitoon. Mulla on siitä kokemusta Meksikon vaihtarivuodeltani. Se toimi, oli kivutonta ja siitä tuli jotenkin ylellinen olo. Ainoa huono puoli oli se, että ehdin käydä hoidossa vain puoli vuotta, joten täydellistä karvattomuutta en ehtinyt saavuttaa. Tällä hetkellä sääreni ovat välillä lähes karvattomat, välillä karvaisemmat. Suosittelen sitä lämpimästi, mutta Suomen hinnoilla se tulee kyllä käsittämättömän kalliiksi..
Itse ajelen ainakin kainalot JOKA päivä suihkussa käynnin yhteydessä, sääret ehkä kerran kaksi viikkoon ja alapäätäkin siistin aina välillä, silloin tällöin kaikki pois :)
En vaan ole koskaan voinut sietää liiallisia karvoja itselläni, muut olkoon niin karvattomia tai karvaisia ku ikinä lystää, ei haittaa :)
Niin kauan kun mulla on kainaloissa jotain kasvanu, oon höylänny kainalot joka ikinen aamu. Välillä käytän myös epilaattoria. En voi sietää ihokarvoja ja kaikista pahimmat on ne kainalot. Luojan kiitos minun säärikarvat on ihan vaaleat ja niin harvassa ettei niitä luultavasti muut huomaisi vaikken niitä sheivailisikaan. Epilaattori ei niihin edes tartu. Siitä huolimatta näin kesällä nekin on vaan hommattava pois häiritsemästä :) Alakertaa siistin aina kun jaksan tai on ylimääräistä aikaa, se ei ole ihan niin paha jos vaikka vähän unohtuu koska en tuppaa esittelemään sitä erityisemmin ;)
Viime aikoina keskusteluissa miespuolisten ystävien kanssa on alkanut kuulostamaan kyllä siltä, että arvostus karvatonta alapäätä kohtaan on jo hiipumaan päin. Ehkä käytännöllisyys on ajanut ensiviehätyksen ohi, kun perusteet tuntuvat olevan ymmärrettävät: sänki tuppaa puskemaan alakertaankin, ja alapääkontaktissa on terävä, pistelee ja sattuu. Useammalta olen jo kuullut sen suuntaista lausuntoa, että sellainen pieni puska on oikeastaan aika viehättävä.
Puskan ystävä on avomiehenikin. Suhteemme ensimmäiset vuodet jaksoin vielä sheivata itsepäisesti kaikki vartalon karvat pään alapuolelta pois. Nuorena jopa vietin iltoja hankalissa asennoissa nyppien alaosaston karvoituksen pois pinseteillä. Kun ainoa alapäätäni näkemään päässyt henkilö ei kuitenkaan juuri arvostanut tuskaisen työni tuloksia, olen sitemmin antanut alaosaston rehottaa. Jalkojen tai kainaloiden karvanpoistoa en ole koskaan kokenut ongelmalliseksi, mutta ne alapääkarvat ja niistä eroonpääseminen, huh. Hirveän vaikeaa saada kaikki pois, kutina on jo seuraavana päivänä aivan sietämätön ja punaiset pilkut valloittavat häpykummun jotakuinkin pysyvästi. Niin kai se vanhuus kuitenkin iskee, kun mukavuudenhalu vie voiton, ja nykyään en juuri uhraa alapään karvoitukselle edes ajatuksia.
Ohhoh..! En tiedä ollako enemmän hämmentynyt vai nostaa hattua moisesta perusteellisuudesta... ^_^
Kannan minäkin korteni tähän keskustelun kekoon. Omat "speksini" ovat seuraavanlaiset:
-En ole koskaan sheivannut jalkojani
-Käyn melko säännöllisesti, eli 6-8 viikon välein sokeroinnissa (yleensä sääret, kainalot ja brassi)
-Brassi- ja kainaloalueelle lisäksi valoimpulssihoitoa heti sokeroinnin jälkeen (tämä ei tietääkseni ole kovin yleistä!)
Suhteellisen säännöllinen sokerointi saa karvat säärissä vähitelleen kasvamaan siten, että kuukauden välein on ihan ok sokerointiväli. Tuo valoimpulssihoito toimii hyvin nimenomaan tummiin karvoihin, joten vaaleisiin jalkakarvoitukseen en ole sitä viitsinyt kokeilla.
Vaikka valoa käytetään yleensä lyhyeen tai juuri sheivatuun karvan, toimii se myös kuuri poistetulle karvoille, sillä osa karvoista on vasta lähtemässä liikkeelle ja toisaalta poistetun kohdan karvatuppi on sen verran tumma (ja ehkä siellä joku pieni veripisarakin on), että siihenkin imeytyy hieman valoa. Tämä pidentää karvanpoistoväliä puolitoista- tai kaksinkertaiseksi. Lisäksi valoimpulssihoito on vähentänyt kohdallani huomattavasti sisäänkasvaneita karvoja. Mistä lie johtuu..
Kainaloissa olen erityisesti huomannut valon heikentävän karvoja. Tapaan nyppiä ne muutaman harvat karvat, jotka ehtivät kasvaa ennen seuraavaa kertaa, ja ne tuntuvat lähtevän kuin itsestään.
Miksi sitten poistaa karvoja? Sileä iho vaan on miellyttävä niin katseelle kuin kosketukselle.. Ihan kenellä tahansa. Kainaloiden kohdalla monet toivat esille hygienianäkökulman ja sama pätee osittain myös tuohon alapään alueeseen. Mutta kuten joku jo kommentoikin, niin se karvoitus kyllä suojaisi hankaamiselta.. Noh, posliinius lähti minulla ihan kokeilunhalusta joskus, kun en seurustellut enkä tapaillutkaan ketään. Se tuntui itse asiassa vähän nololta ja vaikka sileys oli miellyttävää, niin uimahallissa ja vastaavissa oli orpo olo, kun muut näyttivät "normaalilta". Nykyään en välitä ja toisaalta on myös kivaa, etten ole ainoa karvaton.
Jos jotakuta kiinnostaa brassisokerointi, mutta kipu hirvittää, niin kannattaa mennä suunnilleen menkkojen aikaan. Olen itse huomannut ja myös muilta kuullut, että silloin sattuu vähemmän. Tosin silloin olisi hyvä käyttää esim. kuukuppia, ettei paikat sotkeennu.. :P
Missä käyt sokeroinnissa ja hoidoissa? Ja paljon suunnilleen kertakäyntisi maksaa? =)
Käyn Helsinkissä Katin Kosmetikilla, vaikkakin heiltä on nykyään hirmu vaikea saada aikoja! Ilmeisesti joku uusi tyyppi tulossa jossain vaiheessa töihin, mikä ehkä vähän helpottaa tilannetta. Perus sokerointi+valosettini maksaa 120e. Jos ei valoile, niin hinta jäi muistaakseni alle sataseen.
Toinen paikka, missä olen käynyt on Espoon Ison Omenan vieressä oleva Fenix. Heillä on myös Kauniaisissa toimipiste. Siellä tosin ei saa ainakaan toistaiseksi valoimpulssihoitoja. Hinnat suunnilleen samaa luokkaa.
Tuolla on ainakin listaa palvelua tarjoavista paikoista: http://www.kauneussivut.fi/innet/alexandria/
Hinnat olivat ainakin joitain vuosia sitten samansuuntaisia useimmissa paikoissa, joten kannattaa käydä vaikka kokeilemassa. Siten löytää sen tyypin joka tekee itselle sopivalla tavalla.
Mä tykkään ajella karvat sääristä, kainaloista ja jalkovälistä (yläpuolelle jää pieni tupsu, ettei olisi ihan liian tyttömäinen olo) n. joka tai joka toinen suihkukerta. En kyllä muista, että alapää olisi koskaan ajeluista kutissut, niinkuin moni kirjoitti - ehkäpä oma on siihen vuosien varrella sitten jo niin tottunut. Itse ainakin ajelen karvat pois ihan omaksi iloksenikin, alapääkarvoitus on nimittäin vaaleaa, harvaa ja suoraa ja näyttää aika epämääräiseltä risukasalta luonnontilassa :D Mitä noihin uimahalli- tai kylpyläkäynteihin tulee, niin musta taas tuntuu "vähempikarvaisena" olo aina pikkaisen poikkeavalta ja vilkuiluiden kohteeksi joutuvalta. Ja itse kun on omaan karvamalliin tottunut, joka ei edes kummoiseksi karvalakiksi luonnossakaan kasva, niin ne muutamat suihkutiloissa vilahtavat "pensaat" au naturel tuntuvat pikkasen friikeiltä.
Kotoa en ole tätä tapaa muuten perinyt - tummatukkainen ja karvaisempi äitini on aina tykännyt pitää karvoituksensa luonnontilassa niin säärissä, kainaloissa kuin päällepäin päätellen alapäässäkin. Että liekö tää sitten jotain alitajuista kapinaa sinnekin suuntaan? :D
Kuulun niihin, joiden ideaalikarvoitukseen kuuluvat vain hiukset, ripset ja siistityt kulmakarvat. Kipukynnykseni on naurettavan matala - jokainen kulmakarvojen nyppimistuokiokin on täyttä tuskaa - minkä takia höylä ja ajoittain poikaystävän partakone ovat aktiivisessa käytössä. Sääret, kainalot ja bajingal area tulee sheivattua aina tarvittaessa, eli noin neljän päivän välein. Koska karvattomuus on mulle sekä hygieninen että esteettinen valinta, ei vuodenaikojen vaihtelu oikeastaan vaikuta tähän tahtiin. Käsikarvoja ja muita satunnaisia ihokarvoja tulee poistettua lähinnä silloin, kun ne suuremissa määrin alkavat häiritä. Tai kun olen tylsistynyt.
Miksi sitten pidän karvattomuutta esteettisenä, jos syytökset ah-niin-pinnallista länsimaista kulttuuriamme kohtaan jätetään laskusta? Samasta syystä kuin finnittömyyttä: iho näyttää paljon tasaisemmalta, kun sen pinnalla ei ole satunnaisia, enemmän tai vähemmän tummia... suikeroasioita. Varsinkin kasa tummaa, lähes mustaa karvaa kaltaiseni vaaleahkon (feikki)punapään keskivartaloalueella näyttäisi suoraan sanoen tyhmältä. Sama homma kainaloiden kanssa. Mielestäni kehoni näyttää yhtenäisemmältä, kun ihon vaaleaa rytmiä ei riko mikään karvainterventio.
Sukupuolesta riippumatta pidän karvattomuutta spesiaalialueilla toivottavana. En ymmärrä, miten ajeltu nainen ja pikkutyttö voivat kenenkään mielestä olla mitenkään samannäköisiä tuolta alhaalta. Murrosiässä siellä tapahtuu ymmärtääkseni muutakin kuin vain karvankasvu...
Pakko minunkin tehdä julkinen tunnustus:
KULMAKARVAT: luonnolliset (joskus aiemmin olen nyppinyt muutaman hajakarvan)
KAINALOKARVAT: Ajan ennen miehen puolen sukujuhlia. Omiini en vaivaudu... Tosin en myöskään käytä narutoppeja.
HÄPYKARVAT: Keittiösaksilla harvennan, sillä liikakasvu rupeaa sattumaan karvatuppiin. Jos oikein innostun, saatan lyhentää häpyhuulien alueen karvat lyhyeksi, mutta niin käy aika harvoin. Miksi haluaisin näyttää 10-vuotiaalta alakerrassa?
SÄÄRIKARVAT: Ajelen talvella, ettei karvat menisi sukkahousuista läpi ja ärsytä karvatuppia.
No huh huh, ei-toivotuista ihokarvoista kun pääsisi lopullisesti eroon niin olisin todella helpottunut nainen! Stressaan karvoistani kohtalaisen paljon, ja vaikka tuntuu järjettömältä käyttää niin paljon energiaa poistaakseni karvoja, jotka kuitenkin kasvavat aina vain takaisin, minulla ei ole kanttia liikkua muiden ihmisten nähtävillä karvoineni. Monesti tuntuu että eihän tässä hommassa ole mitään järkeä, ne karvat kasvavat takaisin ja voisi sillä karvojenpoistoajalla jotain muutakin tehdä, mutta käytännössä olen onnellisempi kun hankkiudun edes jotenkin eroon niistä karvoista, jotka häiritsevät itseäni.
Sheivaamista en harrasta juuri ollenkaan, jostain syystä tuntuu että ihoni ei siedä sitä oikein missään päin kroppaa ja haitat ovat suuremmat kuin hyöty. Nykyään käytän karvojen poistamiseen lähinnä epilaattoria, ja se toimii ihan siedettäväksi, vaikka kyllähän sekin ärsyttää ihoa ja jos todella tarkkaa jälkeä haluaisi, pitäisi vielä epiloinnin lisäksi kyllä sheivata. Niille jotka harkitsevat epilaattorin hankkimista mutta pelkäävät kipua, tekisi mieli kyllä sanoa että kokeilkaa vaan, ellei ostohinta ole ihan ylitsepääsemätön juttu. Ainakaan minä en kokenut sitä kipua kovin pahaksi edes alussa ainakaan säärissä, ja jos ahdistaa niin voi etukäteen käyttää vaikka kylmävahaliuskoja, siinä vähän tottuu siihen karvojen irtirepimisen fiilikseen ;) Jos on aiemmin pelkästään sheivannut, epilointi kyllä varmaan voikin olla aika ikävä kokemus.
epilaattorilla hurisutan vain sääret, kipu on niissä jo sitä luokkaa, etten muualta uskalla edes harkita. Useimmiten nekin tulee kuitenkin sheivattua, koska helppous, nopeus ja tarkkuus. Onneksi karvankasvu on melko hidasta, ja itse olen laiskistunut, niin tulee hoidettua karvanpoistot ehkä kerran viikkoon vain. Joskus satunnaisesti myös käsivarret/reidet.
Tuo alakerta vain sitten onkin ihan omaa luokkaansa. Epilointia joskus kyllä kokeilin, mutta ei toiminut lainkaan. Sattui hulluna eikä edes poistanut karvoja ollenkaan kunnolla. Pinseteillä nyppimisen olen todennut toimivaksi, mutta se vaan vie niin tuhottomasti aikaa, etenkin kun karvat eivät montaakaan päivää pysy poissa, vaikka kuinka juurineen irti revitään. Täydellisen tuloksen ylläpito vaatisi nyppimisurakkaa ainakin pari kertaa viikossa, ja siihen ei into tai aika riitä. Olen kuitenkin itse ihastunut sileään alapäähän, ja nyt sitten arvon, että mikä olisi hyvä menetelmä. Useimmiten sheivaan, mutta se antaa miellyttävän tuloksen korkeintaan pariksi päiväksi, ja vaatii joka kerta uuden terän (kainaloita ja sääriä uskallan vedellä pari-kolme kertaa samalla terällä). Itse en uskalla vahata tai sokeroida, joten ehkä se pitää mennä ammattilaiselle suorittamaan, höh.
Ihana aihe! Ja mielenkiintoinen! Olen itsekin pohtinut jo vuoden ympäri samaa aihetta. Miten niinkin luonnollinen asia, kuin karvoitus, koetaan niin vastenmieliseksi? Itse sinkkuunnuin aiemmin tänä vuonna ja siitä asti olen antanut paikkojen hieman kasvaa rehottaa, saksilla trimmaillen. Ihokin kiittää, punaiset pilkut ja kutina ovat historiaa. <3
Onkohan kukaan perehtynyt mitä myrkkyä Veetit sisältää?
Tuoksu on aika tymäkkä ja karvat varisee tökötin voimasta. Mietin vain mikä se toimintaperiaate on ja kuinkahan turvallista käyttää? Ei taida luomupuolella vastaavaa olla...
Kai tähän sitten munkin pitää kommentoida...
Olen nykyajan karvattomuusmuodin uhri, en pidä karvoista. En myöskään niitä poistele ihan hullun kiilto silmissä. Toisaalta, myönnän, että pitkälti pysyn karvattomuudessa miesten takia....
Tärkein karvanpoisto on mulle brassisokerointi, siitä en halua luopua. Käyn sokeroinnissa n.4-5 vkon välein.
Sääret sheivaan itse, sheivausväli vaihtelee aina parista päivästä pariin viikkoon, riippuen kenen nähden oon jalat paljaina. Kainalot sheivaan pari-kolme kertaa viikossa tai aina kun laitan hihattoman paidan päälle.
Sen sijaan kulmakarvat, nuo kaikkien naisten riesa, rehottavat mulla suht vapaasti ja rehevinä. Nypin niitä aina kun mua alkaa häiritä uudet karvat, eli muutaman kerran kuussa, jos sitäkään...
Karvanpoisto on ainainen kirous mulle! Inhoan kainaloitani, joissa on näppyjä, jotka estävät täydellisen sileän lopputulokset saavuttamisen. Raakkaan kuitenkin kainalot joka toinen päivä, jos ne näkyvät jollekin. Tuore parisuhde myös vauhdittaa tätä ;)
Alhaalta ajelen toisinaan. Mitä enemmän tätä mietin, on se minusta järjetöntä. Mulla on ollut myös posliini höylättynä, mutta sitähän ei kukaan lääkäri/ muu asiantuntija suosittele, että häpyhuulien sisäpinnalta ajelisi karvojaan pois. Viimeisin höylääminen toi mulle ihan järkyttäviä näppyjä ja karvatuppitulehduksia, jotka ovat laskeneet vain ajan kanssa ja nyt en ole uskaltanut tehdä alueelle mitään. Haluaisin löytää hyvän keinon poistaa ne ilman karvojen sisäänkasvua. Olen pieneltä paikkakunnalta ja täällä vaihtoehdot vähissä.
Sääret ajelen jo siitä riemusta, että ne ovat ainoa alue, joka vain tuntuu sen jälkeen kivalta, karvat eivät kasva sisään ja lähtevän höylällä hyvin nätisti - toisin kuin kaikissa muissa paikoissa. Minulla ei kasva mitään mainittavaa polvien yläpuolella, joten sitä hahtuvaa en jaksa hinkata pois, kun ei se näy/ tunnu.
Kulmakarvoista nypin ne muutamat hajanaiset aina aamulla meikkauksen yhteydessä, haluan niiden olevan siistit, koska silmäni ovat vahvuuteni. Se ei kuitenkaan tunnu pahalta. Käsikarvoihin en ole edes tajunnut alkaa koskemaan.
Kai mä ajelen ihokarvani ihan vaan siksi, että olen tottunut siihen ihanteeseen, joka huutaa, että ihokarvat on rumia ja ne pitää saada pois.
Jos näin ei olisi, tuskinpa mä edes sheivaisin! Mutta pakko myöntää - sääret tuntuu ihanilta sheivauksen jälkeen juuri rasvattuina!
xx
http://guabk.blogspot.fi/
Täällä on kanssa yksi laiska karvojen ajelija! En pidä sitä tarpeellisena, että joka paikasta pitäisi olla sileää koko ajan, vaikka olisihan se silti kivempaa omistaa näkymättömämmät karvat kuin nyt. En siis pidä esteettisenä myöskään tosi runsasta karvoitusta kummallakaan sukupuolella.
Mielenkiintoinen aihe jälleen kerran! Itseäni tämä karva-asia on koskettanut ns. pintaa syvemmältä.
Jäin miettimään syitä tähän naisten "karvasotaan". Naisilla olevat tummat karvat "väärissä paikoissa" koetaan miehiseksi piirteeksi. Suurin syy tähän mielikuvaan on varmaan "itäsaksalaiset naisuimarit" ja heidän ulkonäöstään käyty julkinenkin keskustelu. Eipä sen näköisiä naisia juurikaan kukaan ihaile.
Muotilehtiä, mainoskuvia, jne katsoessa näyttää lähes karvaton nainen olevan ihanne, ainoat naisilla sallitut karvat näyttäisivät kasvavan päässä hiusten ja kulmakarvojen muodossa.
Mikä sitten on "normaalielämässä" raja sille, mikä on normaalia ja mikä ei? Itse olen kokenut omat karvani epänaiselliseksi ja epänormaaliksi, koskapa niitä tummia karvoja on näyttänyt kasvavan siellä, missä muilla ei niitä ole, ja varsinkin nuorempana tämä asia kolhi omaa itsetuntoa. Nykyisin suhtaudun karvoihin järkevämmin: ne ovat ongelma, josta koitan hankkiutua eroon, mutta eivät ongelma joka määrittää minua naisena. Onhan minussa monta muutakin piirrettä jotka eivät nykyiseen kauneusihanteeseen sovi, ja siltikin olen mielestäni aika ihana nainen! :)
Olen lehtien suurkuluttaja (saan näitä ystävältäni) ja Olivia -lehdessä nro 6/12 on artikkeli jossa testiryhmä kokeilee viittä eri tapaa saada sileät bikinirajat.
Tunnen oloni miehekkääksi jos en aja karvoja. Naamani on miehekäs, eikä siihen juuri muu auta kuin kirurgin veitsi, joten pyrin saamaan vartaloni mahdollisimman naiselliseksi.
Omistan tummat karvat ja vaalean ihon ja karvaa on runsaasti. En ole kenelläkään naisella nähnyt samanlaisia tummia pitkiä rystyskarvoja kuin minulla! :D Epiloin kädet, käsivarret, sääret ja kainalot ja sheivaan alapään ja hieman keskivartaloani. Kesällä joka toinen päivä, talvella hieman harvemmin.
Siinä missä käytän paljon aikaa karvojen poistoon, en jaksa käyttää juurikaan aikaa meikkaukseen. Meikkaan ehkä kerran kuussa jos sitäkään. Onko se sitten niin kääntäen että ne jotka käyttävät enenmmän aikaa meikkaukseen, käyttävät vähemmän aikaa karvojen poistoon? o.o
Hmm, olen varmaan jollain lailla poikkeuksellinen näiden karva-asioiden suhteen.
Kulmakarvat: En nypi, joskus olen nyppinyt muutamia karvoja pois, mutta mielestäni kulmieni muoto on niin hyvä että ne eivät vaadi mitään käsittelyjä
Säärikarvat: Niitä en ole koskaan ajanut! Minulla on hyvin hennot, vaaleat ja harvat säärikarvat. Eikä minua haittaa vaikka ne joku näkisikin, mutta aika moni on yllättynyt ihan oikeasti kun oon kertonu, että en ajele sääriäni.
Alapää: Näistä karvoista olen melko tarkka, ja tykkäisin pitää koko alueen sileänä. Tällä hetkellä höylään aina kun on mahollista, mutta en jotenkin jaksa/ehdi kauhean usein karvoja poistamaan. Olen etsinyt jotain suht halpaa, helpompaa tapaa näihin karva"ongelmiin", mutta näyttää siltä ettei sellaista oikein ole. En vain pysty ainakaan itse tekemään mitään vahauksia!
Olipa mielenkiintoinen aihe! Kuinka voi karvoista puhuminen herättää näin paljon keskustelua :) Itse olen aina siloinen, kainalot, sääret ja reidet. Alapää on muuten karvaton pientä tupsua lukuunottamatta. Karvankasvuni on melko heikkoa, mutta ne muutamatkin tummat karvat siellä täällä saavat minulle epäsiistin olon. Muiden karvoilla ei ole minulle niinkään väliä, ainut mihin kiinnitän huomiota on, jos naisella rehottaa kainalokarvat topin alta (ja toki viikset naisilla herättävät ihmetystä). Kasvatin alapäähän tuossa miehettömänä aikana karvat takaisin enkä pitänyt näkemästäni, joten karvat saivat lähteä. Olen myös aiemmin pitänyt ehdottomasti miehistä, joilla on karvaton rinta ja siloposket jne. mutta nykyinen mies on karvainen eikä minua haittaa lainkaan, päinvastoin hän on varsin miehekäs :) Karvoista emme ole keskustelleet, mutta ei häneltä eikä muiltakaan miehiltä ole tullut ainakaan valituksia, päinvastoin. Enkä näe siinä mitään väärää, että samalla kun mielityn itseäni karvattomuudella siitä voi joku muukin nauttia :)
Minäkin olen sitä jo pitkään miettinyt, miksi ihmeessä nykyään naismalliin tuntuu kuuluvan se karvattomuus.
Itse olen suomalaisella mittapuulla tumma, ja karvat sen mukaiset. Kainalot, sääret ja alakerta miltei mustaa karvoitusta.
Kainalot tulee sheivattua jokaikinen suihkukerta, sääret silloin kun siltä tuntuu (ja näyttää). Alakertaa taas hurjasti harvemmin, lähinnä menkka-aikaa varten aina tulee siistittyä karvoitustansa. Ja kesäisin aina katsottua ettei karvoitus vilku bikinien alta.
Käsikarvoitus tulee ajeltua silloin kun karvat alkavat häiritsemään, nytkin on varmaan puoli vuotta antanut niiden vain olla.
Ainiin, ja ns. "pornoviiva"! Tarkoittaen tätä häpykarvoituksesta navalle kulkeutuvaa karvajonoa. On aika tuskastuttavaa, kun sille alueelle kasvaa tummempaa ja pidempää karvaa. Tämähän on miehinen ominaisuus, joten sitä tuppaa häpeilemään.
Koen karvanpoiston itselläni lopulta niin raivostuttavaksi ja aikaavieväksi hommaksi, että ihmetyttää todellakin, miksi sitä edes teen.
Itselläni on atooppinen iho-oireyhtymä, joten sheivaaminen tai epilointi jättää jälkeensä ihan jäätävän kutinan muualla paitsi käsivarsissa. Down underin siistimiseen olenkin hankkinut miesten partakoneen, joka ei suuremmin tunnu vahingoittavan muutenkin herkkää ihoa sieltä ;)
Varsinkin talvisin on turha edes unelmoida karvanpoistosta, koska paikat kutiavat jo muutenkin ilman kuivuuden takia. Kesällä mennään enemmän fiilisten mukaan raajakarvojen kanssa mutta useammin kuin kerran viikossa on jo ihan liikaa omalle hipiälleni..
Itse ajelen sekä alapääni että kainalot ja säärikarvat. Joskus säärikarvat pääsee rehottamaan kun en jaksa aina ajella. Mielestäni karvaton vain on hygieenisempi ja seksikkäämpi :) Pidän siten itsestäni enemmän
En nyt kommentoi omia karvavalintojani, mutta on pakko sanoa, että olen muutaman kerran törmännyt aivan ihmeelliseen sheivaamissyyllistämiseen. Että jos karvat ovat "väärin", niin joidenkin mielestä karvattomuus on puolestaan "väärin", koska se on alistumista markkinavoimille, miehisille pornografiafantasioille ja ylipäätään naisten alistamiselle. Itsenäinen nainen ei voi haluta ajaa karvojaan, vaan on automaattisesti aivopesun uhri, ja karvojaan ajamaton on jotenkin sankarillinen ja tiedostava. Sellanen raivostuttaa mua. :D
Samaan syyllistämiskategoriaan toki kuuluu se molemminpuolinen nokittelu, että "mä en halua näyttää pikkutytöltä jolla ei ole karvoja hyi ällöö" ja toisaalta "mä en halua et mun karvoihini kerääntyy kaikkea paskaa haisemaan hyi ällöö". Siis eikö voi vaan jokanen tehdä omat valintansa ja muut kunnioittaa niitä yrittämättä halventaa muiden valintoja? :D
Mä vannon täysin sokeroinnin nimeen!! Karvat kasvaa hitaammin takaisin, harvemmin ja hennommin. Itse poistelen oikeastaan kaikki karvat koska se vaan tuntuu itselle paljon miellyttävämmältä.
Hmm pakko kommentoida tähän tekstiin kun hain brassisokeroinnista tietoja.. kuulostaa kyllä niin kivuliaalta että ei kiitos :'D
Itse olen niin vaalea etten stressaa säärikarvoistani ollenkaan, sheivailen kesällä tai erityistilaisuuteen jos jaksan ja muistan.. kainalokarvat lähtevät höylällä ja kulmakarvatkin ovat niin vaaleat että niitä nypin ehkä joskus silloin tällöin.. en itseasiassa edes tiedä, missä pinsettini tällä hetkellä ovat? Alapääkarvoja nypin siistimmäksi pidemmän aikaa mutta nyt se on vain jäänyt.. tuntisin itseni varmaan aika alastomaksi ilman mitään? Eikä menkatkaan enää vaikuta asiaan sillä käytän kuukuppia, enkä hautovia siteitä...
Eniten stressiä aiheuttaa vaaleat hiushapsut otsassa, en tajua miten meikäläisen ihusraja on aivan messed up :'D
Kulmakarvat: En ole IKINÄ nyppinyt niitä
Sääret: Sheivailen vähintään kerran viikossa, talvella en juuri lainkaan
Kainalot: Sheivaan kerran viikossa
Alakerta: Annan rehottaa :D
Tuli tuosta historiasta mieleen, kun juuri luin kirjan arkielämästä antiikin Roomassa ja olen tämän muistakin kirjoista lukenut: kylpylöissä oli henkilökuntaa/orjia, joiden tehtävänä oli asiakkaiden karvojen poisto.
Mielenkiintoista..!
Hyvä aihe & kirjoitus!!
Olen teini-iästä lähtien tuntenut suurta painetta pitää kehoni karvoitus tietynlaisena. Tästä syytän TV:n, mainosten ja muun mediamaailman väkivalloin ihmisiin runnomia aivopesutarinoita siitä, minkälainen ihmisenä oleminen ja itseilmaisu on tässä maailmassa hyväksyttävää. Olen siis sheivannut ja epiloinut vähintäänkin kainaloni ja sääreni neuroottisen säännöllisesti ja tarkasti kohta kymmenen vuoden ajan.
Havahduin karva-ahdistukseeni puolisen vuotta sitten. Päätin, etten enää todellakaan aio käyttää yhtään energiaa tämän ulkoa päin annetun typerän ja turhan karvattomuuden tarpeen tyydyttämiseen. Koska siis mitähän v*ttua nyt oikeesti.
Tällä hetkellä sääret ja kainalot luonnontilassa. Feels good man. Alaosastoa sheivaan tarpeen mukaan, koska seksi.
Hyvä raakel! :) *peukku*