Haluan kirjoittaa yhdestä aiheesta.
Tästä ei yleensä puhuta blogeissa. Vähävaraisuudesta nimittäin. Tai rahan puutteesta ylipäänsä.
Blogeissa ostetaan ja kulutetaan, matkustellaan ja juhlitaan. Blogeja kirjoittaa eri varallisuustason ihmisiä opiskelijoista uraihmisiin, mutta kaikilla heistä riittää rahaa harrastaa ja kuluttaa. Opiskelijatkin tienaavat nykyään niin paljon että voivat suhteellisen helposti säästää unelmalaukkuunsa tai luksuskenkiin.
Ja se on ihan ok. Sehän on tosi kivaa! :)
Mutta minusta se jotenkin vääristää arkea. Meissä työssäkäyvissäkin on ihmisiä, joilla ei ole varaa siihen elämäntyyliin mistä blogeissa saamme lukea. Heistä emme koskaan kuule mitään. Niinpä. Eihän heidän elämässään ole mitään hohdokasta mistä kirjoittaa. Tai ilmaistaan asia toisinpäin: miksi kuluttaminen nähdään hohdokkaana? Miksi ihmisen, jolla ei ole varaa matkustaa lomallaan New Yorkiin tai ostaa joka kuukausi uusia farkkuja, elämä ei olekaan yhtä kiinnostavaa kuin heidän jotka pystyvät niin tekemään?
Minä en ole Suomen virallisen köyhyysrajan määritelmän mukaan köyhä. Mutta tänään minulla ei ollut varaa lähteä Helsinkiin. Minun piti mennä Trendin ja Aussien järjestämään blogigaalaan, mutta minulla ei ollutkaan rahaa junalippuun. Näin kuukauden lopussa ennen palkkapäivää tämä on aika tuttu tilanne. Tilillä ei ole rahaa.
Olin saanut gaalaa varten kauniin mekonkin lainaan. Minulla ei nimittäin ole oikeastaan juhlavaatteita omasta takaa, eikä etenkään kenkiä.
Postauksen kuvituksena nähdään siis Sanna Hopiavuoren Paloma-mekko, joka ei päässytkään kanssani gaalaan. Kiitos lainasta, Sanna. Mekko on aivan ihana, vaikka koko M olikin minulle hieman liian iso.
Palataksemme köyhyyteen, haluan nyt kertoa teille raha-arjestani. En oikein tiedä miksi. Ehkä juuri siksi, ettei kukaan kirjoita tällaisesta. Uskon, että moni voi samaistua tähän.
Olen työssä käyvä ihminen enkä shoppaile käytännössä lainkaan, mutta joudun silti laskemaan kuukausittain joka sentin. "Köyhyyteni" on osittain oma valintani, sillä tuloistani leijonanosa menee asuntokuluihin. Elämä on täynnä priorisointikysymyksiä, ja minä olen halunnut priorisoida jotain muuta kuin mahdollisuutta syödä viikottain ravintolassa tai shoppailla.
Välillä sentinvenytys tietysti turhauttaa ja rasittaa. Tämänpäiväinen tilanne on yksi hyvä esimerkki. Tuntuu hullulta etten pystynyt ostamaan matkalippua. Mutta niin se vain on.
Minulla on kuukausibudjetti, jota yritän seurata niin täsmällisesti kuin mahdollista. Yritän myös laittaa pienen summan rahaa säästöön kuukausittain, jotta pääsen muutamia kertoja vuodessa matkustamaan. Se on minulle tärkeää. Ehkä tärkeimpiä asioita mihin mielestäni rahaa voi laittaa.
Olen budjetoinut itselleni kuukaudessa 180 euroa ruokaan (45 euroa / viikko) ja 90 euroa harrastuksiin. Harrastukset pitävät sisällään kaiken "ylimääräisen ilottelun", kuten kahvilla käymiset, elokuvat, viinilasilliset ja reissut vaikkapa Ahvenanmaalle. Jos ruokabudjetista jää yli, jäämä siirtyy seuraavan kuun harrastusbudjettiin. Ruoassa on helppo säästää. Syön ulkona aniharvoin ja teen itse kaikki ateriat.
Jos harrastus- tai ruokabudjetti menee miinukselle, se on pois säästöön menevästä summasta. "Löysää rahaa" ei ole.
Harrastusten kanssa on vähän hankalampaa. 90 euroa olisi helppo saada riittämään pelkkiin kahveihin ja elokuviin, mutta yllättävät menotkin täytyy kattaa harrastebudjetista. Esimerkiksi odottamattomat korjaus- tai lääkärinkulut. Kuten tässä kuussa kävi. Käy lääkärillä, luovu gaalasta, kumpaakin et voi saada.
Vaatteita en osta juuri koskaan, siitä olenkin jo maininnut blogissa aiemmin. Mutta en osta paljon kosmetiikkaakaan. Meikkejä ja kynsilakkoja tulee varmaan ostettua peruspirkkoa enemmän, mutta muuta kosmetiikkaa ei.
Jos en olisi töissä alalla tai saisi blogin kautta tuotenäytteitä, kirjoittelisin teille kokemuksia uusista kasvovoide- tai suihkugeelihankinnoista ehkä kerran tai pari vuodessa. :) Ei niitä tule sen useammin ostettua. Jos en olisi lähtenyt alalle, blogini käsittelisi varmasti edelleen pelkästään meikkejä. Ei minulla olisi voiteista mitään kirjoitettavaa.
Tämän vuoden shoppailuni voi tiivistää yhdelle riville; olen ostanut tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana 12 kosmetiikka-artikkelia ja kaksi vaatekappaletta. Ei, itse asiassa vain yhden, sillä mieheni maksoi farkut.
Olen ihan tyytyväinen. Jos tienaisin enemmän, en usko että shoppailisin juuri enempää kuin nytkään. Mieluiten sijoittaisin lompakon sisällön hyvään ruokaan (kulinaristiset nautinnot ovat minulle arvokkaampi elämys kuin uudet kengät) ja matkustustilille. Jos olisin suoranaisesti varakas, niin voi olla että _ehkäpä_ ostaisin melkein kaikki MACin meikit.... Mutta en Vuittonin veskaa. ;)
Miltä tämä teistä kuulostaa? Oletteko koskaan itse laskeneet, paljonko teillä menee kuukaudessa rahaa vaikkapa juhlimiseen, ostoksiin tai yleensä harrastuksiin? Kuinka moni tunnustaa joutuvansa laskemaan tarkkaan että saa euroset riittämään?
297 comments on “köyhä.”
Jotenkin helpottavaa kuulla että joku toinenkin laskee rahojaan tarkasti..! Itsellä sama tilanne, en osta yhtään mitään ylimääräistä ja pakko budjetoida rahoja ruokaostoksiin. Olen pitänyt ostospäiväkirjaa, mutta sitten köyhdyin entisestään niin ei tarvitse enää edes pitää kun rahaa on sen verran vähän käytettävissä.
siis ihanaa, että joku kirjoittaa tällaisestakin aiheesta! rohkeaa ja ihailtavaa :)
Tossi hyvä kirjoitus.
Kulutuksen ja ostelun ihannointi on mennyt ihan käsittämättömäksi. Semmoiseen putkeen on helppo ajautua, jossa töissä käy vain sen vuoksi että voi kuluttaa... kuulostaa ehkä vähän surulliselta elämänsisällöltä, kun täällä pallon päällä olisi niin paljon muutakin.
Mutta aika heikossa asemassa sitä on, kun uusien tarpeiden luominen on tän päivän juttu.
Koulussa pittäis olla uusi oppiaine jossa opetetaan kyseenalaistamista... . tai no ehkä siellä on jo filosofia.
-KK
PS: Oisit liftannu, hyvin tuntuu kyytejä saavan nykyään ;)
Olen ollut koko aikuisikäni virallisen määritelmän mukaan köyhä, ensin itseaiheutettuna köyhänä eli opiskelijana ja myöhemmin erilaisissa 2-6kk pituisissa projekteissa töissä. Olisi kiva jossain vaiheessa päästä siihen pisteeseen, että olisi säännölliset tulot, olkoon sitten miten pienet tahansa.
Ostan vaatteita ja kosmetiikkaa, sellaistakin mitä en välttämättä tarvitse, mutta käytän myös vaivaa ja aikaa löytääkseni jonkun haluamani tuotteen joko mahdollisimman halvalla tai käytettynä. 98% ostoksistani on myös sellaisia, joita olen oikeasti harkinnut useamman kuukauden. Olen iän myötä oppinut sanomaan ei impulssiostoksille:).
Jos joillakin on varaa lähteä ulkomaille viettämään viikonloppulomaa harva se viikko, niin kiva heille. Minulle oli iso askel sitoutua salijäsenyyteen joka verottaa tiliäni joka kuukausi päälle 60 euroa. Minulle on luksusta se, että minulla on ihka ensimmäistä kertaa elämässäni muukin harrastus kuin lukeminen ja pääsen halutessani kaikkiin mahdollisiin kivoihin jumppiin ja kokeilemaan sellaisia kuntoilulaitteita, joista en ole koskaan kuullutkaan.
Kiitos tästä postauksesta. Itse elän työttömän opiskelijan arkea, joten kuukaudessa rahaa shoppailuun jää pyöreät nolla euroa. Silti olen tyytyväinen elämääni, vaikka kulutukseni ei tällä hetkellä olekaan samalla tasolla kuin joidenkin muotibloggareiden - ja tuskin koskaan tuleekaan olemaan. Parhaiden asioiden arvoa ei voi mitata rahalla.
Mahtavaa! Ihanaa että joku vihdoin ottaa asian puheeksi :) Kun on tosiaan aina ollut sellainen tunne että bloggaajilla tuntuu olevan joka kuukausin tonni ylimäärästä rahaa jolla voivat shoppailla, matkustaa, syödä ulkona yms.
Monet bloggaajat esim asuvat helsingissä ja opiskelevat..vuokrat ovat mahdottoman suuria ja opintotuki harvoin kattaa edes vuokraa..joten mistä kaikki rahat tuohon elämäntyyliin? Toki tiedän että bloggaajat saavat tuloja mainoksista jotka blogeissa pyörivät, yhteistyön kautta ilmaista tavaraa ja lahjakortteja..mutta silti.. välillä tuntuu että maksaako isi heidän vuokransa vai mitä ihmettä :D
Monet tuntuvat olevankin vähän pilalle hemmoteltuja ja kyllä sitä miettii miten heidän sitten kävisi jos oikeasti joutuisivat vain elämään sillä hikisellä opintotuella ja ottaa opintolainaa selvitäkseen niinkuin minä olen tehnyt opiskeluaikoinani.
Mukavaa nähdä että vihdoinkin on edes yksi bloggaaja johon voi kunnolla samaistua! Kosmetiikkaa rakastan minäkin, mutta senttejä lasketaan..eli ei todellakaan ole varaa ostella kaikkia ihania uutuuksia mitä tahtoisi.
Hyvää kevättä sinulle! :)
Todella hyvä kirjoitus, Sanni! (Badis diggar och ger en virtuell high-five).
Itselläni rahatilanne on vaihdellut kovasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mieheni kanssa olen ensin asunut kämäisessä soluasunnossa, jossa meillä oli ensiksi pelkkä pahvilaatikko(!) pöytänä, kun meillä oli niin vähän tuloja. Silloin tuntui, että keripukki jo vaani kun safka oli tyyliin nuudelit, hernemaissipaprikat, euroshopperin appelsiinilimu, kalapuikot ja kahvi :D Pärjättiin kuitenkin täysin ilman opintolainaa.
Sitten toimin jonkin aikaa toimisto- ja rappusiivoojana, sieltä eteenpäin museoihin ja opiskelujen kautta nyt viime vuosina käännös/tulkkaus- ja kirjoittamishommiin. Mieheni on insinööri, joten molemmat ollaan nykyisin kohtuullisen hyvinpalkattuja.
Nyt on ollut varaa ottaa se eka asuntolaina ja asua isommassa, niin Batman-kissakin pääsee remuamaan portaissa. Ja varaa duunata rakennekynsiä ja käydä välillä ulkona syömässä. Mikä on ihanaa mutta ei mitenkään elämisen a ja o, se on sellainen piristys arkeen. Sinänsä painetaan molemmat nykyisin pitkiä päiviä ja töihin kuuluu myös matkustelua, varsinkin miehelläni, joten silloin sitä "herkkuakin" kaipaa enemmän. Arvostan erityisesti sitä, että nykyisin voin joskus ostaa luomusafkaa, joka on kalliimpaa mutta parempaa niin itselle kuin eläimille ja luonnolle.
Kirpparit ja vintage kuuluvat yhä tyyliin, samoin joskus jopa iloinen dyykaaminen, jos roskiksessa lymyää joku löytö. Pervo tapani on käydä pinsuamassa naapurin sunnuntai-iltana paperinkeräykseen viskoma sunnuntaihesari, meille kun tulee vain Husis. iHerbistä ostan nykyisin suurimman osan lärvikosmetiikastani, edullista ja kaikin puolin hyvää. Meikkejä saan paljon töistä (vaikka nyt firma vaihtuukin toiseen kosmetiikkafirmaan) mutta ostan yhä silloin tällöin kivoja lakkoja ja tuoksuja.
Anyway, olen iloinen siitä, että vaikka nyt rahatilanne on ihan jees, niin ollaan oltu oikein köyhiäkin välillä. On oppinut miettimään rahankäyttöä, eikä tosiaankaan olla VIPpailtu fyffeä sieltä sun täältä, vaan odotettu kiltisti että varaa on.
Iso hali ja tällä kertaa pyrin tulemaan nykimään hihansuusta luonnonkosmismessuilla! <3
Ensiksi pahoittelut ettet päässyt tuonne gaalaan! Tuli vähän paha mieli puolestasi, varsinkin kun mekkokin oli niin nätti! Tosin ymmärrän paremmin kuin hyvin syysi ja toisaalta senkin takia harmittaa. Rahattomuus on syvältä! ;-(
Minulla ei yleensä ole rahaa. Siis ollenkaan. Sitten kun sitä jostain syystä on niin olen huono pitämään siitä kiinni. Minulla ei ole säästöjä juurikaan siitä syystä. En myöskään ostele rojua blogiani varten. Itselleni ostan sitten, kun ostan. Blogissani kirjoitan sellaisesta mikä minua kiinnostaa ja jonka haluaisin jakaa toistenkin kanssa.
Rahankäyttö on mielestäni valintoja. Jokainen valitsee miten ja mihin sen käyttää. Minä en vielä ole päässyt kokemaan sellaista tilannetta, että ostaisin vaan jotain koska haluan/tarvitsen. Kaikki pitää aina etukäteen suunnitella ja miettiä, että jos hankin X niin mitä joudun jättämään hankkimatta.
Niin ja sitten kun sitä rahaa ei tosiaan ole ollenkaan niin aika ilmeinen vaihtoehto on olla hankkimatta mitään. Silloin ei toisaalta myöskään ole varaa tehdä mitään eikä lähteä mihinkään. Raha ei todellakaan tuo onnea mutta kyllä se vaan kummasti helpottaa elämää...
Ihanan rehellinen ja aito postaus! Todella virkistävä näkökulma ja aihe, kun monissa muotiblogeissa tärkeintä on vain kulutus, kulutus ja kulutus. Monissa blogeissa tympii juurikin se kulutushysteria ja -keskeisyys ja sitä lukijana vaan miettii, että mihin ihmeeseen tämä bloggaaja X tarvitsee niitä kaikkia mekkoja ja laukkuja. Ihmetyttää myös se kuinka jatkuvaa shoppailua ja kulutusta ei nähdä mitenkään ongelmallisena (esim. luonnonvarojen siekailematon tuhlaus tai halapatyövoiman käyttö), vaan se on ihan ok ja ihailtavaa, kun "onhan tässä vaan mun omat rahat kyseessä".
Olet äärettömän ihanan järkevä, mitä ei kyllä ensisilmäyksellä blogin perusteella arvaisi :D Ja on upeaa, että silti haluat ja uskallat olla naisellinen ja esim- pitää tällaista blogia, harmillisen monet suomalaiset järkevät naiset haluavat harmaudella ja tietynlaisella miesmäisyydellä korostaa järkevyyttään.
Jätän tosi harvoin kommenttia mihinkään blogiin, vaikka luenkin monia blogeja päivittäin. On todella hienoa, että kirjoitit tämän tekstin.
Minä ja mieheni ollaan molemmat kohtuu hyvätuloisia insinöörejä, ja silti meidän täytyy tarkkaan pohtia jokaista isompaa ostosta ja muita menoja, vertailla joka päivä ruokakaupassa juuston kilohintoja ja ostaa vain aniharvoin hyvää lihaa ruuaksi, jne jne. Mutta jo se, että meillä on tietokone, internet, tv, useita asukokonaisuuksia, ruokaa tarpeeksi, kaikki tarvittavat huonekalut ja koti, mahdollisuus tehdä edes pieni ulkomaanmatka vuoden tai kahden vuoden välein yms, tekee meistä aika rikkaita, eikö vaan? On jotenkin hullua, että kaikkien näiden asioiden katsotaan nykyisin olevan ihan itsestäänselvyyksiä jokaiselle suomalaiselle, ja jos itse ei vaikka käy töissä lainkaan eikä näin ollen tienaa yhtään, niin yhteiskunta kustantaa nämä asiat, ja kuitenkin puhutaan köyhyydestä...
Kuten sanottu, on upeaa että otit asian esiin. En voi ymmärtää, miten nuorilla ihmisillä (opiskelijoillakin, ja huonotuloisilla?) tuntuu olevan rajattomasti rahaa käytettävissään.
Tää oli tosi ihana ja mullekin ajankohtainen postaus! Oon myös ollut muutaman vuoden "köyhä" opiskelija (tulot alle 1000 kuussa) mutta en ole koskaan kokenut olevani köyhä. Oon aina ostanut, mitä haluan ja etenkin sijoittanut ruokaan. Vaatteissa ja meikeissä oon säästänyt ja ostanut niitä vain pakon edestä. Tiukan opiskelutahdin takia töissä kerkisin käymään vain lomilla.
Mutta nyt elämääni tulee muutos, sillä sain oman alan töitä, eli kuukausipalkkani tuplaantui, ellei enemmänkin. En oo vielä saanut ensimmäistä palkkaa, mutta en silti usko kuluttavani juuri sen enempää kuin tähän asti. Oon vaan tottunut penninvenyttäjä :D Ehkä tulee syötyä useemmin ulkona, mutta en edelleenkään pidä erityisemmin shoppailusta.
Hienoa, että joku suosittu bloggaaja uskaltaa kirjoittaa aiheesta, omakohtaisesti.
Kulutuksen ihannointi onkin valitettava piirre sinänsä kiinnostavissa muoti/lifestyle blogeissa. Ostamista päivästä toiseen; laukkuja, kenkiä on kymmenittäin jo ennestään ja silti pitää jatkuvasti saada lisää. Minusta se on outoa. Mutta, kuten aina, toki kaikki eläköön tyylillään.
Tosi hienoa että joku kirjoittaa tällaisesta vähän "arasta" aiheesta! Monissa blogeissa vietetään nykyään semmoisia kulutusjuhlia että oksat pois. Yksi asia mikä tekstissäsi särähti korvaani oli alun maininta siitä, että opiskelijat tienaavat niin paljon että heillä on varaa luksustuotteisiin. Olen tästä itse eri mieltä. Opinto- ja asumistuki ovat yhteensä 500 euroa, jolla saa juuri vuokran maksettua. Opiskelijoiden on pakko käydä töissä jotta he voisivat rahoittaa vapaa-aikaansa ja syödä jotain muutakin kun purkkihernekeittoa. Omista opiskelijakavereistani kukaan ei shoppaile luksustuotteita tai käy kalleilla ulkomaanmatkoilla. Mutta toisaalta, kukaan heistä ei ole bloggaaja :) Varmasti on myös mainitsemiasi opiskelijoita kenellä on enemmän varakkuutta.
Bloggaus tuntuu olevan varakkaiden hommaa :) Uusia vaatteita ja meikkejä, unelmalomia, ravintola-illallisia... Asioita joista tavikset unelmoivat. Minusta tällaista luksuselämää on hauska seurata oman arjen vastapainoksi.
Niin siis minä olen sinun kanssasi ihan samaa mieltä. :) Tarkoitin tekstilläni, että monien blogien välittämän kuvan perusteella opiskelijoilla on varaa luksustuotteisiin.
En mahda sille mitään, että mulle tuli jotenkin paha mieli siitä, ettet päässyt gaalaan. :( Matkaliput ovat hurjan kalliita, tiedän sen kokemuksestakin. Itsekin jouduin tekemään vähän järjestelyjä, jotta joulukuussa pääsin sinne blogimiittiin tulemaan, kun se yhdenkin suuntainen junalippu maksaa yli 60e... Siksipä multa on jäänyt monta kutsutilaisuuttakin välistä, en vain yksinkertaisesti raaski siellä Helsingissä vierailla vaikka kuinka haluaisinkin.
Minä olen elänyt vuosia pienillä tuilla ja nyt kun olen saanut vähän palkkatöitäkin tehtyä, on ehkä hieman lähtenyt lapasesta tuo shoppailu. Meillä tosin on kaksi työssäkäyvää tällä hetkellä ja se auttaa todella paljon. Ruoassa pystymme itse säästämään jonkin verran ja asumiskustannuksemme ovat edulliset, mutta sen seurauksena taas tuntuu, että toisinaan saa koko palkallaan vain tankata autoa (bensa on törkeän hintaista ja matkat täällä pitkiä, lisäksi joudumme pitämään kahta autoa).
Ihailen kyllä taloudenpitotaitoasi, täytynee itsekin alkaa ensi kuussa seuraamaan hieman tarkemmin mihin se raha uppoaakaan.
Tällasia postauksia haluaisin lukea enemmänkin muistakin blogeista. Aitoa tekstiä eikä mitää liipalaapaa!
Itse olen pian 20-vuotias ja en ole rikas, mutta minulla on sen verran rahaa, että ei minun tarvitsisi miettiä mitä ostan ja mitä en. Olen kuitenkin ennenkin yrittänyt laskeskella kuinka paljon mulla menee rahaa kuukaudessa. Ruokaan menee noin 200 euroa kuussa (2 ihmistä) ja vaatteisiin noin 100 euroa kuussa (en tosin tarvitse uusia vaatteita ja olen yrittänyt vähentää, mutta on löytynyt tosi kivoja juttuja kevääksi :< yritän skarpata tämän kanssa, sillä en haluaisi kuluttaa mihinkään turhaan). Meikkejä en juuri ostele enää, entisiä on vielä aika paljon jäljellä. Ulkona en pahemmin syö, mutta juhlittua tulee, mutta niitä en ole ikinä sen pahemmin laskenut.
Tuohon päälle vielä vuokra ja laskut. Hmmmm. Lasketaan. Minulla jää säästöön joka kuukausi 450. Jep, kuulostaa varmaan ihan oikealta. Toisaalta joku kuukausi voi olla että menee huisin paljon enemmän ja joskus menee huisin paljon vähemmän, mutta keskiarvio siinä.
Tuloni ovat minun ikäiselleni kokopäivätyössä käyvälle keskiluokkaa, mutta vuokrani on sen verran pieni (jes, mikä löytö!) että on mahdollisuus noinkin suureen säästösummaan. Ja ennen kuin muutin omaan asuntoon, pystyin säästämään vielä rutkasti enemmän, jotka kaikki ovat vielä suunnilleen tallessa, joten looking good. Tähän kaikkeen tulee kuitenkin muutos, sillä haen opiskelemaan jolloin menot lisääntyy ja tulot alenee, joten säästöt on hyvä olla! Tulen vielä niitä tarvitsemaan kipeästi!
Kulutuksen ihannointi on hyvin outoa ja jopa naurettavaa blogeissa. Muutama vuosi sitten oli hieman trendi meneillään, että moni bloggaaja julisti itsensä "ostolakkoon" ja kirpputorit olivat kovaa huutoa. Muutama bloggaaja teki tällaisia "lasken kuinka paljon olen ostanut tässä kuussa" ja "tarvitsen vain tämän mustan paidan ja minun 'luottovaatteeni' on kerätty, minun ei tarvitse ostaa enää mitään vähään aikaan". Mutta nyt blogeissa tosiaan vaan näkyy uusia juttuja ja matkoja missä kaikki on käynyt. Tekeekö se tämä kevät ja lähestyvä kesä, että ostellaan enemmän? Minulle ainakin tulee etenkin keväisin tunne, että haluaa jotain uutta. :D
Kiitos tästä postauksesta! Kaikki blogit pursuavat nykypäivänä materialismionnellisuutta ja kulutusjuhlaa (joka on toki ymmärrettävää, sillä blogissa näytetään elämästään vain pintapuoli). Mielikuvat alkavat usein vääristyä sen kaiken materialismitulvan lukemisesta ja myönnän, että olen itsekkin blogeja luettuani rynnännyt nettisivuille tilailemaan itselleni vaatteita tai kosmetiikkaa heräteostoina.
Todella hienoa että joku bloggaaja uskaltaa kirjoittaa tästä asiasta näin avoimesti ja rehellisesti. Ihailtavaa :)
Yhdyn kaikkiin muihin: mahtavaa että joku kirjoittaa aiheesta! Tienaan itse ihan hyvin, samoin mieheni. Siitä huolimatta meillä on kuukausia jollojn venytetään penniä: miehellä on edellisen liiton asuntolainaa jota hän maksaa vieläkin, joten minä kannan päävastuun kaikesta muusta.
En ole ihan yhtä tarkka budjettini kanssa, en siis yllpidä taulukkoa tms, mutta palkkapäivänä, laskujen maksun jälkeen siirrän aina säästötilille suurimman osan palkkaani siten, että se mitä on käyytötilillä on summa jolla on tultava toimeen seuraava kuukausi. Käymme kaupassa yleensä kerran viikossa, maitopurkkitäydennystä joutuu tekemään silloin tällöin, mutta kahden aikuiden ja yhden lapsen taloudessa kauppaan menee n. 70 - 90 € viikossa.
Urheiluharrastukseni ovat välinehankintojen jälkeen ilmaisia, en käy kampaajalla ja töissä en voi meikata joten kosmetiikkaankaan ei mene hirveästi rahaa. Säästän matkustelua varten, koska se on minulle tärkeää.
En tiedä mitä tästä nyt oli hyötyä, mutta oikeasti tarpeellinen kirjoitus etenkin nykyään kun tässäkin blogiyhteisössä on käsittämättömiä ostaostaosta-blogeja, joka päivä jotain ja viikon päästä kirpparille...
Onko nykynuoret hyvää vauhtia tekemässä itsestään poroporvareita? Mikään keskinkertainen ja edullinen ei tunnu kelpaavan. Kun itse olin nuori, ei olisi tullut mieleenkään voida ostaa pelkästään esim. Chanelin yms. luksusmerkkien tuotteita. Nyt kun luet blogeja, eipä ole ihme jos jollain 19 kesäisellä on kylppärin kaappi pullollaan pelkkää laatukosmetiikkaa. Unohtamatta aivan järjetöntä vaatevarastoa ja asustevuorta.
Ja missä on omaperäisyys? Jollei sulla ole mautonta äijäkelloa a la MK niin... Mielikuvitukseton ihminen ostaa massalaukkuja kuin kaikilla muillakin. Isäkö sen 500 euron käsilaukun maksaa?
Olen 39 vuotias enkä tunne ketään 3000 euroa tienaavaa. Lähipiiriini kuuluu ihmisiä kaikilta ammattialoilta. 300 000 euroan ensiasunnonostajia tuntuu sen sijaan tupsahtelvan ikäluokasta 20-30 tasaisesti. 50-luvulla syntyneet aloittivat ilman minkäänlaisia valtion tukia aikuiselämänsä säästämällä ja ihan ilman tätä järjetöntä krääsää.
Olipa hyvä ja mielenkiintoinen kirjotus! Oma tilanteeni on oikeastaan juuri päinvastainen kuin sinulla: asumiskuluni ovat niin minimaaliset, että tunnen itseni useinmiten hyvin rikkaaksi verrattuna muihin ystäviini. Ne sadat eurot, jotka säästän asumisessani, menevät kaikkeen kivaan -- ja musta se on ihanaa!
Välillä huomaan kyllä kateellisena miettiväni, että millä rahoilla muut oikein asuvat keskusta-asunnoissaan, mutta tämän kirjoituksen luettuani aloin taas arvostaa omia valintojani. Tykkään elämästäni juuri näin! Hyvä juttuhan se on, että meitä riittää moneen junaan -- ei tuu ahdasta missään vaunussa :D
Opiskelijoille ( ja muille tarkan markan tyypeille) tiedoksi: jos excelin käyttötaidot eivät tahdo riittää talouden suunnitteluun, Martoilta löytyy superhyvä valmistaulukko!
Klikkaa tänne: http://www.martat.fi/neuvot_arkeen/rahat/talouden_suunnittelu/
ja tallenna itsellesi tiedosto "Taloussuunnitelmalomakkeet muokattava"
Kiitos minunkin puolestani tästä kirjoituksesta. Blogien käsittämätön tavaramäärä todellakin hämärtää varmasti joidenkin nuorten ymmärrystä, että mihin heillä itsellään on varaa ja mihin ei.
Tuntuu, että monilla on sellainen käsitys, että heillä olisi joku ihmeellinen oikeus tiettyihin asioihin ja niitä asioita tavoitellessa saattaakin sitten visa vinkua tappiin asti tai käsi käydä vanhempien lompakolla.
Ja tosiaan et ole ainoa kellä ei ole aina varaa junalippuun. Juuri passasin kaveritapaamisen toisessa kaupungissa juuri junalippujen takia.
Ihan mahtavaa, että otit tämän asian esille.
Olen tavannut useita nuoria naisia, jotka rahoittavat elämäntyylinsä erilaisten pikavippien ja hetilainojen jne. turvin. Uutta lainaa joudutaan ottaman, jotta selvitään vanhoista veloista. Luottokortit höylätty piikkiin. Laskut jätetään maksamatta ja ulosotossa saattaa olla tuhansia euroa ja siis puhutaan likempänä kymppitonnia olevista summista. (Tosin tässä vaiheesse on ne pikavippi ja laihanat menneet kiinni). Ainut syy tälle järjettömälle rahan lainaukselle on kulutushysteria, pakko saada jotain, mihin ei ole varaa. Parikymppisenä sitä ei ajattele, että ulosotolla saattaa olla aika moisia vaikutuksia tulevaisuuteen.
Meistä kukaan ei tiedä, millä tavalla se joku tyylibloggaaja elämäntapansa rahoittaa. Kaikilla tuskin on rikkaita vanhempia tai rahakkaita sponsorisopimuksia.
Millaisia vaikutuksia ulosotolla on tulevaisuuteen?
Ystäväni menetti luottotietonsa, kun nuorempana meni vähän lujaa. Velkoja hän maksoi muutaman vuoden, mutta sen jälkeen pitkään aikaan hän ei uskaltanut käydä pankissa neuvottelemassa asuntolainasta. Kun hän vihdoin uskalsi tilata luottotietonsa, ne olivat hyvät. Ei mitään ongelmia ottaa asuntolainaa.
Olen kyllä itse vahvasti pika vippejä vastaan! Enkä suosittele yli varojen elämistä, mutta ei tarvitse heittää kirvestä kaivoon, siksi että aikoinaan möhli.
Pelkka velka tai laskut perinnässä eivät välttämättä aiheuta mitään ongelmia.
Jos laskut ym. päätyvät ulosottoon, se aiheuttaa. Ulosotosta seuraa aina luottohäiriö merkintä. Senkin jälkeen, kun ulosotossa olleet velat on maksettu, luottohäiriömerkintä pysyy, tilanteesta riippuen maks. 5 vuotta.
On eri asia olla velkaa kuin se, että laskut kierrätetään ulosoton kautta.
Niin ja siis asuntolainaa EI saa, jos luottotiedoissa on häiriömerkintä ja laskut ulosotossa. Mikäli merkintä poistuu eli hoitaa velkansa jne. ei luonnollisesti lainan ottamiselle ole esteitä. Hienoa, jos ystäväsi pystyi hoitamaan asiansa kuntoon ja sai lainan.
Onneksi on tuo maks 5 vuotta, että kaikki saavat uuden mahdollisuuden!
Laki opettajani muuten kertoi että hän jätti maksamatta laskun, jonka oli jo maksanut (lasku tuli siis tuplana). Lasku meni lopulta peritään ja hän sai häiriömerkinnän.
Tietysti asia selvitettiin, mutta tähän kului aikaa.
Joten opettajan vinkki olikin: maksakaa aina kaikki laskut ja selvittäkää jälkikäteen sekaannus.
(tietysti tätä nyt täytyy tapauskohtaisesti soveltaa)
Kiitos tästä! Tärkeä aihe ottaa esille ja olet todella rohkea kun kirjoitat niin henk.kohtaisena pidetystä asiasta. Olen perheellinen ja molemmat tienaamme vähän, vuokralla asutaan. Haaveena olisi oma talo mutta en ymmärrä millä rahalla voisimme lainaa lyhentää ja muita maksuja maksaa. Lapset tarvitsevat koko ajan uutta vaatetta ja polkupyörää, luistimia ym. Todellakaan emme lapsia pue merkkivaatteisiin, emme lomaile muualla kuin sukulaisten nurkissa ja syömme edullista ruokaa. Asiat silti ihan hyvin, huonomminkin on mennyt. Joskus todella ihmetyttää mistä ihmisillä rahat riittää, kateus ei kuitenkaan tuo kuin pahan mielen. Tsemppiä sulle, penninvenytys on arkipäivää monille. Onneksi elämässä muut asiat ovat niitä oikeasti tärkeitä!
Loistava kirjoitus! Opiskelijana elän sillä summalla mitä valtiolta saan korvauksena tenttikirjojen lukemiseen kulutetusta ajasta. Pari kesää ilman kunnollista kesätyöpaikkaa takasi myös sen, että säästöjä ei ole. Kaikki mikä tulee myös menee. Vuokran ja sähkölaskun jälkeen jää noin 150 € käteen ja sillä maksetaan bussilippu, kännykkä ja ruuat. Vanhemmat onneksi maksavat bussilipun heidän luokseen, muuten meillä ei olisi varaa käydä tapaamassa heitä. Vaikka välimatkaa ei ole kuin reilu 100 km, niin bussilippu kahdelta opiskelijalta sinne ja takaisin maksaa 60 €.
Olisi mahtavaa, jos useammat avaisivat rahallisuustilannettaan julkisesti. Tuntuu, että lähes jokaisella nuorella bloggaajalla on hyvä työ, unelmiensa opiskelupaikka ja he menestyvät elämässä. Kukaan ei ikinä suostu kommentoimaan mistä rahat tulevat. En ole myöskään kuullut kenenkään olevan mäkkärin kassa tai (tätä aiemmin) laskevan senttejä junalippuun. Sen sijaan joka toisella tuntuu olevan varaa useamman satasen käsilaukkuun, jonka saa säästämällä pari kuukautta. Lisäksi on varaa hankkia geelikynnet ja irtoripset ja tuuhennusta tukkaan. Lisäksi tuo sama porukka matkustelee ja juhlii, syö ravintoloissa ja omistaa useammat kuin yhdet housut. Heidän vaatteet harvemmin myöskään kuluvat puhki ja heillä on sopivat rintaliivit jokaisen omistamansa vaatekappaleen alle. Kyllä, voin tunnustaa olevani kateellinen heille aina silloin tällöin. Varsinkin, kun se ainoa farkkupari hajoaa keskellä talvea ja kuljet pakkasessa sukkahousuissa. Kateellisille sanotaan aina, että hanki töitä mutta ei senkään saaminen ole aina itsestään selvyys.
On totta, että ihmiset haluavat lukea pääosin iloisista asioista lailla huolen häivää mutta samaistuminen on helpompaa, jos bloggaaja myöntää olevansa tavallinen. MouMou esimerkiksi on uskaltanut kertoa itsestään kipeitäkin asioita ja on siksi ihanan tavallinen. Arvostan myös, että Yummy-Jenni kertoi rohkeasti syistään oman ulkonäkönsä korjailuun. Viimeistään nyt myös sinä kuulut tähän joukkoon, jota arvostan suuresti.
Joo-o, tätä oli mielenkiintoista lukea, tuntuu jotenkin juuri nyt ajankohtaiselta, kun en tiedä, miten selviän seuraavan viikon. Itsekin laskeskelen aika tarkasti, mihin sitä rahaa menee. Vähän pakkokin, kun olen tällä hetkellä työtön opiskelija. Onneksi rahatilanne on muuttumassa paljon parempaan suuntaan, niin ei tarvitse enää stressailla niin paljon :)
Kiitos kirjoituksestasi. Kun aikanaan aloin kirjoittamaan blogia oli yksi punaisista langoistani nimenomaan se, että blogista ei saa tulla pelkkää uusien tavaroiden esittelyikkunaa (tulikin sekalainen pintaraapaisu vähän kaikesta).
Nykyinen, niin blogeissa kuin IRL:kin näkyvä kuluttaminen ja ostaminen tuntuu kokoajan vastenmielisemmältä. Ei siksi etteikö uudet asiat olisi hienoja (on ne!), vaan siksi että siitä tuntuu tulleen elämän sisältö. Tunnustaudun kyllä materialistiksi ja suuremmilla tuloilla ostaisin aivan varmasti Vuittonin laukun -turha sitä on kieltää. Mutta uskon (uskottelen?) kuitenkin että ostan ja kulutan rahaa vain tarpeeseen.
Kaikki kukat kuitenkin kukkikoot. Itse saan paljon kivoja ja hyviä ideoita myös ns. materialistisista blogeista.
Nyt ei taida kaikki tajuta että se sama raha mikä muilla menee asuntolainan, auton, harrastusten yms maksuun menee meikällä esim vaateisiin? ei mulla oo skidejä, vakuutuksia, sähkölaskuja, lääkärikuluja. mulla on vuokra ja netti sekä iso vaatekaappi. ja kaks työpaikkaa. elämä on valintoja.
Puhut NIIN asiaa!! Ymmärrän täysin mitä sanot. Vaikka itse olen työssäkäyvä yrittäjä, ei mulla silti ole rahaa tuosta vaan matkustella ja ostella luksuslaukkuja (tai olis kai jos säästäisin kaiken ylim.).
Yhtyisin myös muihin ja sanoisin, että rohkea teksti ja hienoa kun joku viimeinkin nostaa kissan pöydälle.
Ihania kuvia ja upee mekko! Todella harmillista kun et gaalaan päässyt :( Tiedätkö muuten, että mistä nuo blogigaalan "voittajat" voi nähdä?
Tää on mun kommentti ei nyt periaatteessa liittynyt tähän aiheeseen, mutta päätimpä kuitenkin kommentoida!
En tiedä mistä nuo voittajat näkee, olen itsekin yrittänyt etsiä tietoja Trendin sivuilta. Kiinnostaisi tietää kuka voitti Paras Kauneusblogi-tittelin.
Pumpulipupu-blogin mukaan Saara Sarvas :)
Aaa, mahtavaa! Saaran voittoa kyllä ounastelinkin.
TODELLA hyvä postaus! Olen iloinen, että joku bloggaaja ottaa puheeksi kulutuksen ja rahankäytön. Yleensä se "on yksityisasia, eikä kuulu lukijoille",miten tässä tuli rahoitettua tämä Vuittonin laukku, Korsin kello, Burchin balsut ja Loubotinin korkkarit samassa kuussa. Ainiin ja viikko sitten palattiin ulkomaanmatkalta.
Itse opiskelen vielä ja olen siis rahaton toistaiseksi mutta en koe jääväni mistään kummoisesta paitsi vaikka laskenkin rahojani ja välillä kituutan. Onhan se ihan kivaa paeta "haavemaailmaan" ja fiilistellä muiden hulppeaa elämäntyyliä, mutta kiva että joku ottaa esiin myös realistisen näkemyksen kuluttamiseen ja rahankäyttöön:)
Olen siinä käsityksessä, että Indiedaysin blogistit saavat kuitenkin palkkion jokaisesta postauksesta? Että paljon postaavat tienaavat myös sillä aika hyvin normityön palkan päälle?
Eivät saa palkkiota jokaisesta postauksesta. Sen verran osaan kertoa. :)
Aivan mahtava postaus. Olipa virkistävää saada lukea "normaalimmasta" elämästä, kuin mitä jotkut bloggaajat antavat joskus ymmärtää. :)
Kuulostaa niin kummalliselta! Olenkohan ainut joka ihmettelee syvästi miten tarkka Sanni voi jättää Gaalan väliin junalippujen hinnan vuoksi? Jos kuulostan ilkeältä niin anteeksi en sitä kuitenkaan tarkoita niin!, mutta onkohan nyt tässä syy siinä ettei raha riittänyt(?)
Oman käyttötilin tilanteesta on varmaan jokainen sen verran kärryillä, että voi tarvittaessa ennakoida tai lainata omalta säästötililtään varsinkin jos on säännölliset tulot, tai sitten lainata kaverilta samaan tapaan kuin tuon kauniin mekonkin ja maksaa heti palkan saatua takaisin. Hölmö perustelu on asuntolaina ja velka ylipäätään, kun ehdot on aina neuvoteltavissa ja jos tilanne vaatii niin myös muutettavissa.
Pointti ei kuitenkaan ole väheksyä talouden hoitoasi vaan epäillä todellista syytä miksi jäit pois gaalasta..
Olen laskenut tai ehkä enemmänkin "tarkkaillut" kuukausikulutustani säännöllisesti. Pidän huolen siitä, että laina tulee ajallaan lyhennettyä ja laskut maksettua, mutta muulle menoille ei ole mitään ennalta määriteltyä päämäärää, ne menee sinne mihin milloinkin on tarvetta ja loput (jos jää) säästöön/sijoituksiin.
Kovin tarkaan ei tarvitse laskea kun pysyy tilanteen tasalla ja joustaa suunnitelmista tarpeen vaatiessa juurikin priorisoimalla asioita. Joskus ei edes tarvitse valita vaan voi hyvällä ratkaisulla saavuttaa molemmat.
Hmm, mikähän muu syy minulla olisi ollut jäädä pois gaalasta? Et kuulosta ilkeältä, mutta oudolta. :) Mekko ei ole lainattu kaveriltani, en tunne Sanna Hopiavuorta vaan pyysin mekon lainaan hänen PR-toimistonsa kautta. Oli sääli että en voinut mekkoa sitten tilaisuudessa käyttää.
Kerrotko vähän noista epäilyistäsi kun alkoi itseänikin kiinnostaa että mitä syitä tälle voi keksiä? :)
Vaikka mitä muita syitä :D esim. jos et jaksanut?
Mä suhtaudun asiaan hieman eri tavalla kuin valtaosa kommentoijista. En ole koskaan jaksanut lähteä pohtimaan muiden rahan käyttöä tai kulutuksen tarkoitusperiä. Bloggaajat harvemmin avaavatkaan kokonaan elämäänsä kirjoituksissaan, eikä niin pidäkään olla. Se mistä heidän rahansa tulevat tai paljonko joku saa kirjoittamalla lahjaksi ilmaiseksi tavaraa on minulle yhdentekevää. Minä luen blogeja, koska niissä yleensä haistellaan uusimpia tuulia ja jaetaan kokemuksia, joista voi sitten itse suodattaa itselle sopivimmat jutut käyttöön. En jaksa kadehtia kenenkään rasvapurkki- tai vaatearsenaalia, vaan lähinnä haen informaatiota siitä, voisiko joku tietty juttu sopia minulle. Minusta on ihanaa, että joku kokeilee ja kertoo. Se on säästänyt itseltäni jo monta hutia entiseen verrattuna.
Itse olen osa-aikatyössä oleva opiskelija, joten tällä hetkellä elän ihan mukavasti pienillä tuloillani. Säästöön ei juurikaan jää, vaan aina on mielessä jotain investoitavaa. Olen jo kauan sitten oppinut, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Priorisointia siis harjoitan jatkuvasti ja pyrin ostamaan vain tarpeeseen. Tarpeeseen sitten ostan laadukasta ja pitkäikäistä. Toisaalta enpä olekaan mikään suuri muodin aallonharjalla keikkuja, vaikka tykkäänkin sitä seurata. Aina joskus suon itselleni jotain ihanaa, koska minä nyt vain olen niin hyvä tyyppi. Minä olen niitä ihmisiä, jolle laadukas käsilaukku tuo suurempaa tyydytystä kuin matkustelu. Jollekin se on hömppää, mutta minulle ei. Minä luovun mieluummin sitten jostain muusta, mikä toiselle taas saattaa olla se suurin henkireikä.
Tämä on hyvin tuttua. Hieno kirjoitus.
Olin erolapsi ja -nuori ja asuin äitini kanssa. Äidille riitti vain pätkätöitä ja hän olikin usein työttömänä. Elimme äidin satunnaisilla tuloilla, yhteiskunnan tuilla ja isän maksamilla elatusmaksuilla. Minulla oli katto pään päällä, vaatteet ja nälkääkään ei tarvinut nähdä, mutta mitään luksuselämää emme todellakaan eläneet. Rahat olivat joskus niin tiukalla, että äiti joutui soittelemaan puhelin ja sähköyhtiöihin laskujen siirtämisestä, ja käymään leipäjonossakin. En olisi voinut aloittaa kallista harrastusta, emmekä juurikaan matkailleet. Silti en kokenut että minulta olisi puuttunut mitään, ja sain jopa toisinaan taskurahaa esimerkiksi elokuvissa käyntiin ja luokkaretkelle jne. Kun pääsin kesätöihin sain vihdoin omaa rahaa, se oli hienoa.
Kun muutin opiskelemaan en halunnut ottaa lainaa. Asuin halvassa solukämpässä kävelyetäisyydellä koulusta, enkä tarvinnut bussikorttia. Soluun sisältyi sähkö, vesi ja netti. Koulukirjoja sain lainattua paljon kirjastosta. Menin myös iltatöihin kassalle. Elin säästeliäästi, mutta minulla oli kuitenkin varaa ostaa toisinaan itselleni jotain mukavaa, ja koitin saada myös vähän rahaa säästöön. Se paha päivä kuten, iso lääkärilasku, voi tosiaan osua itse kunkin kohdalle, ja vanhemmiltani en voi ruinata rahaa kun se sattuu, joten säästöt ovat sitä varten.
Toivon, että joskus saan säännöllisen työpaikan ja tulot. Haluaisin ostaa kaupasta ravitsevaa ja hyvää ruokaa senttejä laskematta, silloin tällöin matkustella, käydä kiinnostavissa kulttuuritapahtumissa ja joskus ostaa itselleni jotain mukavaa sekä jatkaa myös yhä säästämistä. Hurja kulutuselämä minua ei houkuttele, esimerkiksi sellainen, että joka viikko ostetaan vaatteita, ja kun se kaappi täyttyy, puolet myydään kirpparilla, ja aloitetaan kierre taas alusta. Shoppaashoppaashoppaa... myy vaatteet kirppiksellä... shoppaashoppaashoppaa.. Tosin paheemme meillä kaikilla on, joku tupakoi ja ryyppää rahansa, joku kerää sarjisfiguureja tai muuta tavaraa, joku harrastaa moottoripyöriä ja ajelee niillä ympäri maata. Kuka sen päättää että toisen harrastus on hyvä ja toisen huono ja epäekologinen ja turha, että ei viitsi näitä vaatteidenkeräilijöitä tuomitakaan.
Kun aloin lukemaan muotiblogeja, se kulutuksen määrä jotenkin yllätti, vaikka tiesinkin monen elävän leveämmin kuin minä. Luulen, että vaikka jotkut bloggaajat ansaitsevat rahansa itse, ja jotkut tekevät valintoja ja luopuvat jostain muusta ostaakseen esimerkiksi juuri niitä vaatteita, ja joillakin ehkä vanhemmat maksaa, mutta luulen että joukossa on myös niitä joilla luottokortti ja pikavipit laulaa, ja raha-ongelmista vaietaan.
Kirjoitit todella hyvästä aiheesta!
Luin postauksen eilen ja tänään oli jo kommenttitulva :)
Tällä hetkellä olen köyhä. Käytän kaiken ylimääräisen rahan matkailuun. Ja kun (toivottavasti) palkkani nousee, tulen olemaan yhtä köyhä, sillä silloin alkaa asuntosäästäminen/lainan maksu.
Tulen olemaan pitkään köyhä siinä mielessä että en voi käydä ulkona syömässä ja ostaa tavaraa.
Tulen olemaan rikas kaikkine matkamuistoineni ja toivottavasti sen oman kodinkin kanssa :)
Toisaalta tuo köyhän käsite on niiiiin kovin suhteellinen. Hävettää sanoa että olen köyhä kun ansaitsen alle 1080€, kun muualla on nälänhätää. Ehkä pitäisi sanoa, että olen vapaavalintaisesti köyhä. Tai siis köyhäilijä.
Olen nyt ollut alle vuoden työelämässä valmistumiseni jälkeen ja huomeen, eläväni edelleen samalla tavalla kuin opiskellessa. Shoppailua harrastan todella harvoin, koska kuvittelen vieläkin, ettei minulla ole varaa siihen. En itsekkään käy usein ulkona syömässä, mutta silti ruokaan menee suurin osa rahoista (hemmetin Suomi). Kun olen huomennut että tilillä onkin kiva summa rahaa, olen käynyt ulkomailla :) Mutta tuntuu, että elän jotenkin vaatimattomasti, verrattuna ystäviini ja työkavereihin. Ehkä ihan hyväkin. Säästän rahaa mieluummin elämyksiin kun roippeeseen.
Kiitos ja kumarrus tältäkin suunnalta erilaisesta ja rohkeasta postauksesta! Raha tai no oikeastaan rahattomuus tuntuu olevan nykyään niin suuri tabu, että vähän hätkähdin huomatessani, ettei postauksen otsikko ollutkaan mikään kompa. Itse olen opiskelija ja vuoden alusta lähtien vielä työtön sellainen, eli tulot on alle 500e kuussa. Nyt tunnen itseni ensimmäistä kertaa elämässäni köyhäksi. Ne muutama satanen, jotka ennen sain työstä opintotuen päälle riittivät ihan hyvin nostamaan elämänlaatua.
Köyhyyshän on aika suhteellista ja jokaisen pään sisällä. Luulen, että ihmisestä tulee köyhä, jos tulotaso tippuu (oli jäljellejäävä tulotaso mikä hyvänsä). Sen huomasin tosiaan, kun oma tulotaso vähän tipahti, vaikka virallisestihan olin jo sitä ennenkin rutiköyhä :D
Voi, olen vieläkin ihan innoissani siitä, että joku uskaltaa kirjoittaa tällaisesta tabu-aiheesta!
No olipas hyvä aihe ja tosi mielenkiintoinen teksti. Itsekkin täällä melko köyhän elämää vietetään :D
Ensinnäkin, olet tosi kaunis ja blogiasi on ollut kiva seurata. Kiitos, että jaksat pitää sitä meidän muiden iloksi !
Kirjoitus oli hirveän hyvä ja olit rohkea julkaistessasi sen, varsinkin, kun bloggaat täällä ID:ssa, joka on pullollaan kulutukseen keskittyviä nuorten naisten blogeja. Aikuisena, työssäkäyvänä ja hyvätuloisena jopa minä olen ihmetellyt, että miten ihmeessä nuorilla on varaa kaikkiin niihin merkkilaukkuihin ja luksustuotteisiin sekä vaatteisiin, joita esitellään jatkuvasti. Ja ihmettelen välillä myös sitä, että potevatko he koskaan huonoa omatuntoa kulutuksestaan ? Rakastan itsekin vaatteita ja laukkuja ja pystyn maksamaan laukusta vaikka sen 1000 € ilman, että se tuntuu lompakossani juurikaan, mutta pyrin kuitenkin hankkimaan haluamani mahdollismman paljon käytettynä ja kierrättämään nekin sitten myös eteenpäin, jos käyttöikää vielä jää jäljelle. Ja tunnen jokaisesta ostoksesta huonoa omatuntoa, vaikka uutta hankikin aika harkiten, lisäksi kynnys tuoda omaan blogiin uusia hankintoja kasvaa koko ajan. Ehkä se on ihan hyväkin niin, kulutuskriittisyyden kasvun siis tiedostan hyvin. Kyllä ostamisesta silti jotain iloakin saan ja toki asioiden tärkeysjärjestys on ihan selvä , mutta enemmänkin tätä asiaa voisi pohtia !
Pisteet kotiin täältä. Ihana, inhimillinen postaus. Meikästä on tylsää kun rahasta puhutaan blogeissa nihkeesti, ei sillä että bloggaajien raha-asiat kuuluisivat kenellekkään vaan että annetaan ymmärtää että onhan sitä loputtomasti. Kenellä oikeasti on.
Ois mahtavaa, jos olis ok sanoa, että nyt on vähän tiukkaa, taidan jättää väliin leffan/baari-illan/tms. Ois mahtavaa, jos sen vois sanoa niin, ettei sais sääliviä katseita tai "no mut mä voin maksaa"-tarjouksia. Ois kiva olla ylpeästi köyhä. Koska itse ainakin hyväksyn sen, että jos sitä rahaa ei ole, niin sitten sitä ei voi käyttää. Eikä siinä sen kummempaa.
Mulla, opiskelijana, jää vuokran jälkeen käteen noin 150 euroa. Siitä olisi sitten maksettava kaikki. Aika älytöntä. Tänä keväänä oonkin tehnyt töitä, ja saan ehkä juustoakin leivän päälle, mutta silti tarkkana pitää olla. Ja köyhyysrajan alapuolella vedetään kyllä ihan selvästi siltikin. Opiskelu ja töiden teko samalla on aikas haasteellista. Ja kun siltikään ei tule toimeen mitenkään loistavasti, tuntuu, ettei koskaan saa "palkkiota" mielettömästä ahkeruudesta ja reippaudesta.
Itsekkin olen tota miettinyt, että onko kaikki nuoret nykyään paljon varakkaampia kun noista blogeista saa semmoisen kuvan. Uutisissa saa taas kuvan, että on paljon työttömiä ja raha tiukassa. Hassua, että kuva on täysin päinvastainen suuressa osassa blogeista. Kyllä köyhälläkin voi olla hyvia mielipiteitä mistä kirjoittaa, ei sitä tarvi aina jotain ostaa, mutta kai ne blogit vaan kerää enemmän seuraajia.
niin samassa veneessä. palkat menee. ja kyllä se raha vaan auttaa kummasti vaikka ei kai virallista onnea tuokaan. stressin määrää vähentää kuitenkin.
Todistit juuri käytännössä, että ilman isoja määriä rahaa voi pitää erittäin tasokasta blogia! :)
Teksti kosketti todellakin! Olen opiskelija enkä ole ottanut opintolainaa, vaan elän tuilla ja kesätyörahoilla. Joudun, kuten monet täällä kommentoineet, myös priorisoimaan menojani. Jokainen hankinta on pois jostain muusta. Silti huomaan, että ostan edelleen asioita, joita en välttämättä tarvitsisi.
Tätä aihetta olen huomannut tähän asti käsiteltäneen lähinnä pienemmissä blogeissa, siksi tuntuukin niin hienolta kun joku Indiedaysin bloggaaja ottaa saman aiheen esiin! Itsekin joskus hämmästelen, miten ikäisilläni on varaa ties moniinko Vuittoneihin, mutta toisaalta on jotenkin mukavaa lukea jonkun toisen tekemistä kalliista hankinnoista, vaikkei itse sellaisiin olisi mitenkään varaa. :) Kuten joku jo aikaisemmin sanoi, vähän kuin saisi pisaran luksusta sitä kautta omaankin elämään. :)
Arvostan sua taas astetta enemmän tämän postauksen jälkeen.
Mä olen kait luokiteltavissa suurituloiseksi, olen korkeakoulutettu ja teen paljon ylitöitä. Oon edelleen joka kauppareissulla onnellinen siitä, että taloudellinen tilanne on sellainen, että voin ostaa ruokaa sen mukaan, mitä mieli tekee, eikä sen mukaan, mihin on varaa.
Silti on rahat usein vähissä, pitää miettiä hankintoja vähän nenäänsä pidemmälle (tyyliin tässä kuussa uusitaan lasten talvikengät, ensi kuussa toppavaatteet) ja ei todellakaan löytyisi varaa mihinkään luksuslaukkuihin. Aika isosti kirpasi Marimekon nahkaisen olkalaukun hankintakin, mut raskin silti, kun sama malli on kulkenut matkassa jo puoli elämää.
Aina mietityttää tämä etupainotteinen kuluttaminen. Asuntolainaa on meilläkin, kelläpä thirtysomething ei olisi, mutta muuten asennoidun niin, että se ostetaan, mihin on varaa, jokapäiväistä elämää ei luotolla eletä. Sit kun pesukone tilttaa, tai auto kaipaa huoltoa, pitää suunnitella ruoat tarkemmin. Ja yritän opettaa lapsillekin sitä, että raha ei kasva puissa, ja iPadin hankintaan pitää olla kestävämmät perustelut, kuin että mun vaan sattuu tekemään sitä mieli.
Tää oli kyllä todella hyvä postaus!
Hei! Kyllä köyhyys on erittäin tuttua. Olen opiskelija, ja minulla ei ole periaatteessa asuntokulujen jälkeen varaa edes syödä. Siis rahaa ei ole ruokaan. Syön kuitenkin luotolla ja teen ajoittaisia töitä. En ole ikinä kertonut tilanteestani kenellekään, eihän se muille kuulukaan. Ne rahat, mitä töistä saan, menevät ruokaan ja pakollisiin isoihin laskuihin. Välillä suupielet aukeavat, kun ruoka on liian yksipuolista. Mutta hymy irtoaa joka tapauksessa. Voi niitä lukemattomia asioita, joita olen jättänyt tekemättä kun ei ole rahaa. Niin tuttua. Elämä on valintoja täynnä!
Kiitos paljon tästä hienosta postauksesta! Tai siis eihän se nyt missään nimessä aiheeltaan "hieno" ole, mutta ymmärrät varmaan. :) Olen tosi, tosi pahoillani, ettet päässyt gaalaan, noin mahtavalle tyypille olisin sen kyllä suonut!!
Näitä kommentteja lukiessa huomaa hyvin, miten "köyhän" määritelmät vaihtelee niin paljon eri ihmisten välillä! Itse olen opiskelija, ja tilille tipahtaa rahaa aina syyskuusta toukokuuhun n. 650 euroa. Kesäkuukausilta sitten töiden mukaan, muttta eipä ole palkka tainnut ikinä olla lähelläkään 2000, lähempänä 1500. Kesätyörahoista olen laittanut säästöön aina n. 1000 euroa, jotta opiskelukuukausillakin on ylimääräistä rahaa. Tosin viime kesänä sain töitä tosi huonosti, lisäksi kissan eläinlääkärikuluihin meni touko-marraskuussa yhteensä lähes tonni... :S Sinne meni sitten ne säästöt, tilit oli kyllä ihan huolella nollilla!!
Tuosta 650 eurosta, jonka saan kuukausittain, menee asumiseen reilu 450e, kallista, mutta kiva asunto on se, mihin panostan! Lisäksi yritän laittaa 100 e säästöön, kuitenkin AINA vähintään 50e, jotta eläinlääkäriin olisi aina vararahastoa. Käytännössä elämiseen laitan noin satasen kuussa. Ja on sitten ihan varmaa, että joka ikisen pennin saa laskea tarkkaan! Syömisen lisäksi kun on laskujakin maksettavana... Ja loppupeleissä en edes pidä rahatilannettani aivan katastrofaalisena! Vaatteita ei luonnollisesti ostella kuin tarpeeseen, mutta aina silloin tällöin voi käydä kahvilla ja ostaa suklaalevyn. :)
Tämän takia tuntuukin tosi hassulta, kun joku ihmettelee, "miten pystyy elämään, jos _ruokaan_ on vain 200 euroa kuussa!!!"... :D Mutta sen ymmärrän aivan hyvin, miten kaikilla ei _ihan oikeasti_ ole tilillä rahaa laittaa junalippuihin.
Tartut tärkeään aiheeseen ja edellisissä kommenteissa onkin kirjoitettu omat ajatukseni.
Kuitenkin kirjoituksesi herätti yhden kysymyksen. Ymmärsin, että sinulla on säästöjä ja syy gaalan väliin jättämiseen oli ylimääräinen lääkärikäynti. Kun olit nähnyt kovasti vaivaa etukäteen (lainannut mekon jne...) eikö säästöistä olisi voinut kustantaa junalippua gaalaan?
Pidän säästöjeni kohdetta tärkeämpänä kuin gaalaa. Punnitsin kyllä asiaa jonkun aikaa mutta mietin sitten että tuleva matka on tärkeämpi.