Haluan kirjoittaa yhdestä aiheesta.
Tästä ei yleensä puhuta blogeissa. Vähävaraisuudesta nimittäin. Tai rahan puutteesta ylipäänsä.
Blogeissa ostetaan ja kulutetaan, matkustellaan ja juhlitaan. Blogeja kirjoittaa eri varallisuustason ihmisiä opiskelijoista uraihmisiin, mutta kaikilla heistä riittää rahaa harrastaa ja kuluttaa. Opiskelijatkin tienaavat nykyään niin paljon että voivat suhteellisen helposti säästää unelmalaukkuunsa tai luksuskenkiin.
Ja se on ihan ok. Sehän on tosi kivaa! :)
Mutta minusta se jotenkin vääristää arkea. Meissä työssäkäyvissäkin on ihmisiä, joilla ei ole varaa siihen elämäntyyliin mistä blogeissa saamme lukea. Heistä emme koskaan kuule mitään. Niinpä. Eihän heidän elämässään ole mitään hohdokasta mistä kirjoittaa. Tai ilmaistaan asia toisinpäin: miksi kuluttaminen nähdään hohdokkaana? Miksi ihmisen, jolla ei ole varaa matkustaa lomallaan New Yorkiin tai ostaa joka kuukausi uusia farkkuja, elämä ei olekaan yhtä kiinnostavaa kuin heidän jotka pystyvät niin tekemään?
Minä en ole Suomen virallisen köyhyysrajan määritelmän mukaan köyhä. Mutta tänään minulla ei ollut varaa lähteä Helsinkiin. Minun piti mennä Trendin ja Aussien järjestämään blogigaalaan, mutta minulla ei ollutkaan rahaa junalippuun. Näin kuukauden lopussa ennen palkkapäivää tämä on aika tuttu tilanne. Tilillä ei ole rahaa.
Olin saanut gaalaa varten kauniin mekonkin lainaan. Minulla ei nimittäin ole oikeastaan juhlavaatteita omasta takaa, eikä etenkään kenkiä.
Postauksen kuvituksena nähdään siis Sanna Hopiavuoren Paloma-mekko, joka ei päässytkään kanssani gaalaan. Kiitos lainasta, Sanna. Mekko on aivan ihana, vaikka koko M olikin minulle hieman liian iso.
Palataksemme köyhyyteen, haluan nyt kertoa teille raha-arjestani. En oikein tiedä miksi. Ehkä juuri siksi, ettei kukaan kirjoita tällaisesta. Uskon, että moni voi samaistua tähän.
Olen työssä käyvä ihminen enkä shoppaile käytännössä lainkaan, mutta joudun silti laskemaan kuukausittain joka sentin. "Köyhyyteni" on osittain oma valintani, sillä tuloistani leijonanosa menee asuntokuluihin. Elämä on täynnä priorisointikysymyksiä, ja minä olen halunnut priorisoida jotain muuta kuin mahdollisuutta syödä viikottain ravintolassa tai shoppailla.
Välillä sentinvenytys tietysti turhauttaa ja rasittaa. Tämänpäiväinen tilanne on yksi hyvä esimerkki. Tuntuu hullulta etten pystynyt ostamaan matkalippua. Mutta niin se vain on.
Minulla on kuukausibudjetti, jota yritän seurata niin täsmällisesti kuin mahdollista. Yritän myös laittaa pienen summan rahaa säästöön kuukausittain, jotta pääsen muutamia kertoja vuodessa matkustamaan. Se on minulle tärkeää. Ehkä tärkeimpiä asioita mihin mielestäni rahaa voi laittaa.
Olen budjetoinut itselleni kuukaudessa 180 euroa ruokaan (45 euroa / viikko) ja 90 euroa harrastuksiin. Harrastukset pitävät sisällään kaiken "ylimääräisen ilottelun", kuten kahvilla käymiset, elokuvat, viinilasilliset ja reissut vaikkapa Ahvenanmaalle. Jos ruokabudjetista jää yli, jäämä siirtyy seuraavan kuun harrastusbudjettiin. Ruoassa on helppo säästää. Syön ulkona aniharvoin ja teen itse kaikki ateriat.
Jos harrastus- tai ruokabudjetti menee miinukselle, se on pois säästöön menevästä summasta. "Löysää rahaa" ei ole.
Harrastusten kanssa on vähän hankalampaa. 90 euroa olisi helppo saada riittämään pelkkiin kahveihin ja elokuviin, mutta yllättävät menotkin täytyy kattaa harrastebudjetista. Esimerkiksi odottamattomat korjaus- tai lääkärinkulut. Kuten tässä kuussa kävi. Käy lääkärillä, luovu gaalasta, kumpaakin et voi saada.
Vaatteita en osta juuri koskaan, siitä olenkin jo maininnut blogissa aiemmin. Mutta en osta paljon kosmetiikkaakaan. Meikkejä ja kynsilakkoja tulee varmaan ostettua peruspirkkoa enemmän, mutta muuta kosmetiikkaa ei.
Jos en olisi töissä alalla tai saisi blogin kautta tuotenäytteitä, kirjoittelisin teille kokemuksia uusista kasvovoide- tai suihkugeelihankinnoista ehkä kerran tai pari vuodessa. :) Ei niitä tule sen useammin ostettua. Jos en olisi lähtenyt alalle, blogini käsittelisi varmasti edelleen pelkästään meikkejä. Ei minulla olisi voiteista mitään kirjoitettavaa.
Tämän vuoden shoppailuni voi tiivistää yhdelle riville; olen ostanut tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana 12 kosmetiikka-artikkelia ja kaksi vaatekappaletta. Ei, itse asiassa vain yhden, sillä mieheni maksoi farkut.
Olen ihan tyytyväinen. Jos tienaisin enemmän, en usko että shoppailisin juuri enempää kuin nytkään. Mieluiten sijoittaisin lompakon sisällön hyvään ruokaan (kulinaristiset nautinnot ovat minulle arvokkaampi elämys kuin uudet kengät) ja matkustustilille. Jos olisin suoranaisesti varakas, niin voi olla että _ehkäpä_ ostaisin melkein kaikki MACin meikit.... Mutta en Vuittonin veskaa. ;)
Miltä tämä teistä kuulostaa? Oletteko koskaan itse laskeneet, paljonko teillä menee kuukaudessa rahaa vaikkapa juhlimiseen, ostoksiin tai yleensä harrastuksiin? Kuinka moni tunnustaa joutuvansa laskemaan tarkkaan että saa euroset riittämään?
297 comments on “köyhä.”
Kiitos avoimesta ja realistisesta postauksesta! Rohkeaa. Myös hyvin tärkeää.
On jotenkin lohdullista tietää että tämänkin blogin takana on ihan tavallinen ihminen :)
Hyvää kevättä, Sanni!
Itse saan kuussa palkkaa + asumistukea n. 900 euroa käteen. Tästä asumiseen menee n. 500 euroa, joten minulle jää melkoisen paljon rahaa kulutettavaksi vaikka mihin. Ongelmia tulee vasta jos töitä ei esim. kesällä olekaan, sillon säästöt kuluu nopeasti loppuun. En tee tarkkaa budjettia rahoilleni, vaikka ehkä siitä olisi hyötyä. Ostan vaatteita kun on "pakko" eli entiset kuluu loppuun tai on vaikkapa häät joihin ei voi mennä farkuissa. Kosmetiikkaa ostan samaan tyyliin. Mulla ei ole köyhä olo tai tili koskaan tyhjä. Samaan tyyliin elänyt kaverini on nyt kokopäivätöissä ja saa käsittääkseni n. 1500-2000 euroa kuussa. Hän valittelee jatkuvasti, että rahaa on aivan liikaa eikä hän tiedä mitä sillä tekisi :)
"...joten minulle jää melkoisen paljon rahaa kulutettavaksi vaikka mihin"
Täh!! Sulla ei ilmeisesti sitten ole muita menoja kuin asuminen, eli ei tarvii maksaa esim. puhelin-, netti- ja vakuutuslaskuja ja ei ole ollenkaan ruokamenoja? Oliskin tuommoinen tilanne, ettei tarvis maksaa kuin vuokra...
Kiitos tästä postauksesta :) en olisi ikinä uskonut, että joku indiedaysin bloggari osaisi nostaa tällaisen aiheen esiin. jännällä tavalla itseasiassa nykyään työssäkäyvänä tuntuu jopa "köyhemmältä" kuin opiskelijana. Silloin ei ollut niin paljon vakimenoja ja jotenkin tuntui että sitä rahaa aina löytyi jostain (ointolaina? :D)
mahtava kirjoitus!
itse joudun todellakin laskemaan vähät pennoseni tarkkaan. opiskelija kun olen. opintotukea saan 423 euroa kuukaudessa, vuokra on 398 e ja sähkö ~16 e ja joka toinen kuukausi tulee myös 33 e nettimaksu. että siihenpä ne rahat menikin. :D onneksi äitini auttaa minua jonkin verran :) ostan viikon ruuat äidin antamalla 20 eurolla :) nyt kesän alussa kun valmistun, täytyy aloittaa RANKKA töiden etsintä :D
Kiitos tästä kirjoituksesta! Ihanaa, että uskalsit! Minua usein ahdistaa varsinkin nämä Indiedaysin blogit, joissa ihmisillä tuntuu olevan varaa joka päivä ostaa jokin kallis luksustuote, jota täällä sitten esitellään. Niitä lukiessa on monta kertaa tullut tosi tyhjä olo. Tämä sinun kirjoituksesi oli raikas ja tervetullut! :)
Kiitos.
Moi, en yleensä blogiasi lue, mutta tällä kertaa otsikko kiinnitti huomioni etusivulla. Hieno aihe, sillä tämä varmasti koskettaa lukijoista suurta osaa. Samaistun kertomaasi täysin. Joka kuukausi budjetoin kaiken: taloyhtiön pesupoleteista viikottaisiin kauppareissuihin Ylimääräinen raha menee minullakin suurimmaksi osaksi matkusteluun, mieluummin käyn muutaman kerran vuodessa ulkomailla lomailemassa, kuin kanniskelen kallista design-laukkua Suomen mantereella :) Jokainen tavallaan ja jokaisella omat murheensa. No joka tapauksessa, kiitos tästä postauksesta :)
Itsellänikin tilin saldo näyttää aika lähelle nollaa, joka kuun lopussa...
Tämä postaus on todella hyvä ja realisoiva. Olet aivan oikeassa, että monesta blogista saa hyvin kulutuskeskeisen kuvan. Aiemmin otit aiheen esille sillä tavalla "sivulauseessa" mainitessasi, ettet juuri koskaan osta kosmetiikkaa Suomesta, vaan ulkomaalaisista nettikaupoista, joissa se on selvästi halvempaa. Minusta se oli tämän lisäksi erittäin fiksu veto.
Tämä varmasti laittaa monen etenkin nuoren, jolla ei vielä taloudellista vastuuta ole, miettimään valintoja. Raha ei todellakaan kasva puussa. Mitä omaan kuluttamiseeni tulee, en ole likimainkaan yhtä tarkka kuin sinä taloudenpidossani (pitäisi olla tarkempi!), mutta joka kuukausi laitan rahaa sivuun "pahan päivän varalle". Yleensä ne kyllä menevät jo kuun aikana ihan perusmenoihin. Totta puhuen voisin hyvin säästää esim. ruokamenoissa reilusti ja myös muita turhia ostoksia tulee tehtyä. Vaikka "löysää" on jonkin verran, joudun silti luonnollisesti säästämään isompia hankintoja varten pitempään. Postauksesi sai minutkin innostumaan taas tarkemmasta taloudenpidosta ja säästämisestä!
Kiva, että joku kirjoittaa tästä "vaietusta" aiheestakin. Blogeja lukiessa näet saa helposti kuvan, että ihmisten elämä on hohdokasta ja täynnä kaikkea uutta, kivaa ja kallista. Eihän se tosielämässä niin mene, ainakaan tällaisella omasta innostuksestaan opiskelemaan lähteneellä yh-äidillä jolla on murkkuikäiset lapset;)
Asuminen PK-seudulla vie oikeasti leijonanosan tuloista, vei myös silloin kun olin vielä töissä. Kohta olen taas töissä mutta taloudellinen tilanne ei siitä kummemmaksi muutu, penniä venytetään yhä.
Uusia vaatteita en osta kuin alennusmyynneistä, juhlimassa käyn aniharvoin enkä oikeastaan kaipaakaan sitä. Matkustaminen.....no, ehkä joskus:) Olen ihan tyytyväinen, jos rahat riittävät ruokaan ja laskuihin, en edes kaipaa mitään luksusta. Minulle arjen materiaaliset ilahduttajat ovat aika pieniä asioita, kuten vaikka uusi kynsilakka. Niihin laitan rahaa jos ns. ylimääräisiä pyörii kukkaronpohjalla.
Olen pahoillani, että et päässyt gaalaan koska se olisi varmasti ollut hieno kokemus.
Erittäin hyvä kirjoitus! Vaikka meilläkin eletään kahden työssäkäyvän srkes, ei silti rahaa ole kuin roskaa, vaan suurimman osan pistämme säästöön ja maksamme laskut. Sitä se normaali elämä on. On kakspiippuinen juttu lukea näitä blogeja, joissa vähintään joka viikko ostetaan useampi vaatekappale tai asusteita. Miksi ihmiset haluavat vain kuluttaa ja kuluttaa? Ihan kuin se vaatekaappi ei olisi täynnä niitä vaatteita ;) Arvostin tekstiäsi, koska ajattelin aivan samoin ja tässä on paljon ajattelemisen aihetta niille, jotka pistävät rahaa turhuuksiin:)
Tämä oli erittäin hyvä ja ajankohtainen aihe ja on hienoa, että esitit sen näin rohkeasti! Itseäni on alkanut jopa hieman ärsyttämään joidenkin bloggaajien jatkuva merkkituotteilla retostelu ja tietynlaisen kuvan antaminen itsestään kenties totuutta muuntelemalla. Ei, en ole köyhä enkä kateellinen, jos joku itsensä tunnistava (bloggaaja) tästä älähtää.
Todella viisas kirjoitus! On enemmän kuin tervettä tuoda esille realistisesti kuluttamisen eri puolia. Kiitos!
Todella hyvä ja avoin kirjoitus, Sanni. Ikävä kuulla, ettet päässyt gaalaan, mutta olet silti kaunis mekossasi!
Olen itse melko tuore bloggaaja ja hieman hämmentynyt siitä, voiko kiinnostavaa blogia pitää ilman jatkuvia hankintoja ja niiden esittelyä. Melkoinen kulutusjuhlahan blogimaailmassa usein vallitsee. Toisaalta kaikkein parhaimmissa blogeissa on kyllä jokin muu(kin?) juju kuin vain se, että on rahaa käytettävissä. Luovuutta ja näkemystä ei voi ostaa.
Taloudenpitosi kuulostaa mielestäni ihaitavalta. En itse pysty samaan, vaikka välillä haaveilenkin kurista ja kirjanpidosta. Voisin käyttää tuloni paljon suunnitelmallisemmin ja siten myös säästää enemmän. Tällä hetkellä mennään lähes +/- -tilanteessa kuukaudesta toiseen.
Todella tervetullut postaus. Kiitos. Minulta on viime kuukausina mennyt maku todella moneen suomalaiseen muotiblogiin, kun välillä tuntuu, että yhden bloggaajan ostaessa jotain, on muiden kanssasisarien ostettava jotain vähintään yhtä hienoa (lue kallista). Kulutushysteria on karannut käsistä. Ja mitä se todellisuus sitten onkaan, kun moni antaa kuvan, että kalliiden tuotteiden ostaminen on ihan perusarkea.. Harvemmin kukaan kirjoittaa postausta säästämisestä. Imagokysymys tämäkin, kenties? :D
Mutta ihanaa, että tartuit suomalaisen (muoti- ja kauneus-)blogimaailman tabuaiheeseen. Arvostan!
Wau, kiitos tästä postauksesta. Upeaa, että uskalsit kirjoittaa tästä aiheesta. On nimittäin itsellenikin tuttu tunne, kun tilillä on loppukuusta ainoastaan muutama hassu euro tililä. Teen opiskeluideni ohessa sen verran töitä, että saan juuri ja juuri vuokran ja laskut maksettua. Toki voisin tehdä töitä enemmänkin, mutta tällä hetkellä haluan keskittyä opinnäytetyöni kirjoittamiseen, jotta valmistuisin kesällä. Itsellänikin suurin menoerä on vuokra, mutta yksinään asuminen on asia, josta en halua tinkiä.
Blogeja lukiessa tulee välillä kauhistelleeksi, kuinka paljon rahaa bloggaajan uusimpiin hankintoihin on mennyt. Bloggaajan lompakossa ostokset eivät välttämättä tunnu, kun taas itse joutuu ajoittain harkitsemaan ja laskeskelemaan kauankin, ennen kuin pystyy ostaa uuden ripsivärin vanhan kuivuneen tilalle. Mutta kukin tallaa tyylillään ja käyttää rahansa niin kuin haluaa. :)
Tällä siis halusin vain sanoa että I can feel your pain! Tuskin maltan odottaa aloittamista uudessa työpaikassani ja säännöllisiä tuloja... Ihanaa kevättä sulle!
Välillä tuntuu, että nuorilla on tänä päivänä ihan sairas käsitys siitä, kuka on köyhä. Olen niin useasti saanut lukea väitteitä, että 3000€/kk on ihan normaali palkka, jonka saa esimerkiksi siivooja.. Minulla ei ole työmaalla esimiestehtävissä työskennellyt isäni koskaan saanut tuota enempää palkkaa. Äiti on melkein tuon köyhyysrajan alapuolella ja olen aina kokenut olevani keskiluokkaisesta perheestä. Aina olen saanut sen mitä olen tarvinnut ja nykyään maksankin itse kaiken mitä ostan, suurempiin kuluihin saan joskus vanhemmilta rahaa.
Välillä tuntuu, että ikäiseni tekevät itsestään porvari-sukupolvea. Nuoret parit rakentavat mahdollisimman hulppeita taloja ja sitten ollaan veloissa. Matkalla täytyy käydä useamman kerran vuodessa mahdollisesti New Yorkissa ja Lontoossa ja ostetaan muutama luksuslaukku tai -kengät vuodessa. Itse en osaa kuvitella tuollaista elämää ainakaan ennen kuin olen vakituisessa työssä. Itsekin aina mietin, mistä nämä bloggaajat saavat rahansa, joskus aina joku erehtyy kyselemään ja saa vihaiset palautteet päälle siitä, että joillakin sattuu vain olemaan säästöjä.
Itse en ole tehnyt mitään budjettia kuukaudelle, kun vielä kotona asun niin ei tarvitse miettiä, että riittävätkö rahat.
Hyvää pohdintaa kyllä, rahan ei pitäisi olla niin itsestäänselvyys.
Loistavaa Sannilainen,punakenkä keijukainen.Upea postaus.
Käsitys "normaalista" elämästä hämärtyy usein blogeja lukiessa.Itse ihmettelen usein miten helvetissä porukalla on varaa ostaa huihhais vaan kaikenmoista.
Toki muistutan itseäni tosiasiasta, että useimmat blogin kirjoittajat eivät välttämättä esim maksa asuntolainaa (kera auto- ja opintolainan yms),ja ovat perheettömiä.
Itse olen blogissani ajatellut myös kertoa oman perheeni kuukausittaisesta rahaliikenteestä,koska koen meidän poppoon elävän aika "tavis"-elämää rahahuolineen päivineen ja tästä aiheesta puhutaan/kirjoitetaan ihan liian vähän.Häpeillään puhua persaukisuudesta joka faktaa monen arjessa ajoittain.Ja kiitos kirjoituksesi sain lisää pontta postausajatukselleni.
BTW mun tilillä tällä hetkellä 0.38€ ja lompakossa markka..siis ihan sitä vanhaa valuuttaa oleva markka.=)
Rohkea aihevalinta! En itse ole kovinkaan ahkera kirjanpitäjä tai asioiden listaaja, joten kovinkaan tarkasti en ole rahojeni riittävyyttä koskaan laskenut. Toisaalta kulutankin vähän. En koe tarvitsevani jatkuvasti uusia vaatteita tai muita tavaroita. Syitä lienee pari: a) olen oikeasti aika köyhä ja b) koen huonoa omaatuntoa turhasta kuluttamisesta ja turhan roskan tuottamisesta. Toisaalta silloin harvoin kun kaupungilla käydessä tilaa sen cappuccinon, se maistuu herkummalle kuin joka viikko juodessa. :) Olen myös huomannut, että nuuskamuikkusella on aika hyvä filosofia: hänelle riittää että näkee kauniita asioita, sillä tavalla hän voi ne aina muistaa ja pitää mukanaan. :)
Hei, aivan mahtavaa, että kirjoitat tällaisesta aiheesta josta ainakaan näissä muotiblogeissa ei koskaan kirjoiteta.
Asia kuitenkin koskee varmasti monia nuorempia ja vanhempiakin lukijoita ja bloggaajiakin. Innokkaana blogien lukijoina tulee itselle joskus huono omatunto joidenkin bloggaajien ylenpalttisesta vaatteiden ostosta (jokaisella toki on oma mielipiteensä siitä mikä on ylenpalttista ja mikä ei).
Mutta kirjoituksesi oli rohkea ja upea :) Mahtavaa!
Hei mahtava aihe! Ei ole ikinä tullut tarkkaan laskettua mihin mitäkin menee mutta automaattisesti kun tilin saldo vähenee, myös ostokset jäävät pois. Oon monesti itsekin miettinyt, miten bloggaajilla on varaa ostaa kaikkea koko ajan!
Asiallinen ja mielenkiintoinen kirjoitus! Itse saan nettona noin 2000 euroa, eikä se meinaa riittää ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla. Lasken joka pennin, eikä tulisi mieleenikään tuhlata rahoja esimerkiksi niinkin turhaan asiaan kuin laukku.
Kiitos kirjoituksestasi. Olen liikuttunut kirjoituksesi vilpittömyydestä :) Pidän suuresti blogien (ja blogisi) lukemisesta, mutta usein blogien todellisuus tuntuu ilmaisnäytteineen ja sponsoroituine arvontoineen karanneen aika kauas omasta arjestani. Ymmärrän, että näissäkin on hyvä ajatus: esitellään mahdollisimman laajasti tuotteita ja ehkäpä joku onnekas saa kyseisen tuotteen omakseen. Mutta tässä tuote- ja palveluviidakossa kohtuullisuuden taju lukijalta usein sumentuu. Viimeisimmän Lindex-kampanjan myötä päätin vähentää blogien lukemista - sillä eihän minulla opiskelijana ole edes tuollaisiin tuotteisiin varaa tiukan budjetin vuoksi, miksi siis lukisin päivittäin samantyyppisistä tuotteista useista eri blogeista? Mukavaahan se on haaveilla ja punnita valintojaan hetki, mutta kun katseen nostaa ylös koneelta niin todellisuus iskee vasten kasvoja. Mutta - elämä on tosiaan valintoja. En juhli, ostan muutaman paremman vaatekappaleen vuodessa. Ei tätä kovin loisteliaaksi elämäksi voi kutsua, kekseliääksi kylläkin. Kyllä se tiukan budjetin noudattaminen kannattaa ja seuraavan loman muistot auttaa taas jaksamaan pitkään :) Kiitos vielä mielenkiintoisesta blogista!
Kuulostaa erittäin tutulta, tuo budjetin tarkka laatiminen nimittäin. Sen jälkeen kun jäin työttömyyden kautta äitiyslomalle reilu vuosi sitten, olen joutunut venyttämään penniä ihan tosissaan. Muutama viikko sitten elin kolme viikkoa kahdellakymmenellä eurolla, lopulta käytin senkin lapseni ruokiin. Onneksi tilanne on nyt helpottamaan päin kun aloitan pian taas työt. En kuitenkaan ole hyväpalkkaisessa työssä mutta tulen taatusti pärjäämään asuntolainani kanssa, varsinkin nyt kun tiedän miltä tuntuu olla oikeasti köyhä.
Minusta on ihailtavaa että uskallat puhua näin henkilökohtaisesta ja tavallaan arastakin aiheesta, sitä ei moni tee.
Hyvä teksti! Thanks tästä! :)
Tiedän tunteen. Mulla ei ole lainaa lainkaan, vaan autoni on halpa mutta hyvä kottero (ei tarvitse korjata) ja asun vuokralla. Silti ärsyttää, kun pitää tehdä valintoja "tyhmienkin" juttujen suhteen, vaikka realistisesti elää ja vertailee hintoja yms.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että blogeissa annetaan to-del-la siloteltu kuva ihmisten taloudellisesta (ja muutenkin) tilanteesta. Olet nähdäkseni ensimmäinen, joka on edes ottanut tämän aiheen esille, ja varsinkin rohkeasti myöntänyt että ei olekaan varaa tehdä ihan kaikkea mitä huvittaa.
Aina vaan esitellään sitä mitä on OSTETTU eikä esimerkiksi harmitella sitä että kauppaan pitikin jättää joku kiva vaate, kun muuten olisi matti kukkarossa. Lisäksi ymmärtääkseni moni tunnetumpi bloggaaja saa ilmaiseksi tavaraa ja vaatteita, eikä näistä aina muisteta mainita ;).
Se vain on tämän ajan henki. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Itsekin olen materialistinen ihminen, aika moni unelmistani liittyy jonkin omistamiseen. Uusien asioiden ostaminen saa ainakin minut onnelliseksi ja tyytyväiseksi, ainakin hetkeksi. Yritän kuitenkin opetella tästä oravanpyörästä pois, ja oppia nauttimaan hetkistä ja ystävistä sekä siitä mitä jo omistan.
Blogit ovat toisinaan muun muassa tämän ilmiön takia aika harmistuttavia lukea. Sitä alkaa ajatella, että hitto kun mullakin olisi rahaa hankkia samanlaisia juttuja kuin tuolla, tolla on täydellinen parisuhde ja ihania ystäviä eikä se varmasti ikinä riitele kenenkään kanssa, sekä blogiin päätyy kuvia ruuista jotka ovat onnistuneet täydellisesti eivätkä esimerkiksi palaneet pohjaan...
Mun täytyy. :) Mutta se ei olekaan ihme, kun olen tällä hetkellä työtön opiskelija, enkä ole ollut palkkatöissä vuoteen (omasta tahdostani tosin.) Opintotuella ei elä, koska siitä menee vuokraan yli 80 %, laskuihin loput ja ruuat ja muun elämisen maksan opintolainalla. Sama tilanne on varmaan melkoisen isolla osalla opiskelijoista. Aina se lainamäärä, mikä on kuukautta kohti ajateltu, ei vaan millään riitä, varsinkin jos tulee yllättäviä menoja. Ja tämän illan gaala jäi meiltäkin väliin, kun junalippuihin ei ollut varaa, kun kuiteskin jo kertaalleen tässä kuussa Helsingissä käytiin. Sellaista se on, mutta odotan kyllä, että pääsisi taas töihin kun koulu on ohi. :)
Blogissa tulee kyllä joskus mainittua, että jos olisi varaa, voisin ostaa tämän ja tämän, mutta ei ole aiheesta tullut kirjoitettua, varmaan kun blogimme käsittelee meidän elämää muutenkin niin pintapuolisesti ja ohimennen.
Erittäin hyvä aihe ja mielenkiintoinen teksti!
Minusta on kiva, että kirjoitit aiheesta!
Olen opiskelija, ja useasti kyllä ihmetyttää, mistä bloggaajat (jotka usein ovat opiskelijoita) tätä rahaa niin haalivat! Ja monesti kaveritkin tuntuvat olevan huomattavasti minua varakkkaampia (tosin tässä on syynä, että vanhemmat avustavat todella paljon vielä yliopistossakin opiskelevaa).
Itse teen lähes aina jonkinlaisen kuukausibudjetin, mutta se vaan ei meinaa tuntua riittävän juuri koskaan. Liian usein sorrun, että siirrän silti käyttötililleni vähän lisä massia. Kuukauden loput ovat vaikeita, mutta kevät vasta vaikeaa onkin. Teen kesällä ihan hulluna töitä, säästän ne, ja otan joka kuukaudelle summan käyttöön. Mielummin teen kesällä paljon kuin koko vuoden opintojen ohessa. Mutta siis, nyt alkaa olla viime kesänä tienatut rahat aika vähissä ja seuraavan kerran (opintotukien lisäksi) saan rahaa touko-kesäkuussa...
Kiitos!
Olen ollut kotoota muuttaessa tuleva opiskeleva yksinhuoltaja, kyllä siinä tuli laskettua euroja. Tosin helposti jättää omat ostoksensa kokonaan, että pystyy lapselle ostaa tarvittavan. Tosin sukulaiset tykkäsivät senkin edestä ostaa lapselle.
Ei olisi tullut mieleenkä syödä ulkona ja elin hyvin nuukasti muutenkin, ei vaihtoehtoja. Koulu käytynä ja vakityöpaikka, samoin perhettä on enemmänkin. Edelleen elän säästäväisesti, mutta tarvittaessa sallin itselleni myös uuden vaatteen, vaikka kirppikset edelleen tuttuja ovatkin. Yritän panostaa laatuun käytännössä kaikessa, en määrään.
Kahvilassa käyn ehkä 2 kertaa vuodessa, mutta kotona on mukava panostaa ruokaan. Lomareissut suunnittelen tarkasti ja teemme ne pienellä budjetilla ulkomailla. Niukasti eläminen on kuluttavaa ja stressaavaa, mutta kun muistuttelee itselleen miksi näin teen niin helpottaa.
Sanni, kiitos tästä rehellisestä postauksestasi! Oli todellakin rohkeaa kirjoittaa aiheesta, josta kukaan muu ei kirjoita.
Näin ne asiat kuitenkin aika monella menevät. On pakko priorisoida. Jos haluaa matkustaa, ei voi shoppailla. Jos haluaa shoppailla, ei voi sitten tehdä jotain muuta. Saadakseen jotain, on luovuttava jostain. En minäkään esim. ruokakaupassa koskaan katsonut hintoja, kun meitä oli vain kaksi hyvin toimeentulevaa aikuista tässä taloudessa. Ostin vaatteitakin vain, koska halusin ostaa "jotain" ja sitten niitä samoja, ihan kivoja, vaatteita on kerta pidon jälkeen laitettu kierrätykseen. Nyt olen ollut monta vuotta kotona ja on kaksi lasta. On pakko vähän katsella niitä hintalappujakin ja valita edullisempaa vaihtoehtoa. Ja kun piakkoin todennäköisesti tulemme vaihtamaan isompaan asuntoon ja joudumme ottamaan lainaa, tulee budjetointi yhä enemmän tarpeeseen. Saattaahan se joskus harmittaa, ettei voi ostaa kaikkea, mitä haluaa (etenkin, kun seuraa trendejä koko ajan), mutta toisaalta kyse on tosiaan priorisoinnista, joka on ainakin toistaiseksi omista valinnoista lähtöisin. Ei siitä tunne katkeruutta, eikä kadehdi niitä, joilla puolestaan on varaa kuluttaa. Itse asiassa, vaikka en itse varmaan koskaan tule laittamaan 1000 euroa johonkin laukkuun, on minusta mukavaa lukea, että joku on voinut sen tehdä ja aidosti iloitsee ostoksestaan - sitä kautta saa tuulahduksen luksusta omaankin elämään :)
Hyvä aihe ja kirjoitus (jälleen). Suomessa ei kai ole tapana puhua raha-asioista kovin avoimesti, en oikein tiedä miksi. Itse olen varmaan aika tasan keski-tuloinen, ja kuukaudessa on ns.irtorahaa jonkin verran, tosin asumiskuluihin menee 40% nettopalkasta. Minulla on taipumusta suurpiirteisyyteen, myös raha-asioissa, ja siksi pyörittelen lähes päivittäin menoja ja tuloja google docseissa. Pidän viikoittaista about-tavoitebudjettia, jonka ylittyessä seuraavilla viikoilla pitää elää vähän tiukemmin. Raha-asiat pysyy näin huomattavasti paremmin hanskassa, vaikka mitään säästäjää minusta ei ikinä varmaan tulekaan :)
Tuosta gaalasta, onpa muuten käsittämätön juttu ettei ei-helsinkiläisille ole voitu sponssata myös junatikettejä..! Tuntuu aika epäreilulta että et päässyt osallistumaan. Toivottavasti kaunis mekko pääsee ulkoilemaan johonkin muuhun tilaisuuteen.
Kiva postaus. Aihe, jota pätkätyöläisenä tulee mietittyä. Välillä joutuu jättämään sovittuja tapaamisia/menoja väliin tai perumaan viime tingassa, koska ei ole yksinkertaisestiu varaa. Sitten ihmettelee miten KaikkiMuut pystyy matkustamaan koko ajan ja olemaan baareissa ja käymään hienoilla sunnuntaibrunsseilla jne. Mutta sitten ystäviksi onkin karsiutunut sellaisia, joiden elämä ei pyöri kuluttamisen ympärillä, vaan esim lenkkeilyn ja muun ilmaisen urheilun. Mutta joillekin pinnallisemmille kavereille oikeastaan nykyään tuntuu ettei ole olemassa, jos ei kerro mitä on ostanut ja missä eksoottisissa paikoissa juuri viime viikolla matkustanut! Samaan aikaan kun miettii ettei seutulippuihin tällä viikolla ole varaa ;)jotka on btw ihan tajuttoman hintaiset. Kahvi stadissa ja bussimatkat pelkästään maksaa 8e.
Kiitos Sanni, tämä oli kyllä mahtavan rehellinen ja tärkeä postaus!
Vaikken itse näe mitään varsinaista vikaa shoppailussa (tekisin sitä varmasti enemmän itsekin, jos budjetti sallisi), on minusta mahtava huomata, että vielä on sinunlaisia ihmisiä, jotka osaavat toimia rahankäytön suhteen ''järkevästi''. Ja varsinkin kaltaisiasi bloggaajia! Usein kun postausten aiheet liittyvät uusiin hankintoihin tms, mikä osaltaan lisää myös meidän lukijoiden paineita omistaa ja hankkia kokoajan uusia tavaroita.
Itse opiskelijana joudun todellakin laskemaan todella tarkkaan kaikki rahani, eikä usein ylimääräistä rahaa shoppailuun tai muuhuun ''harrasteluun'' jää paljoakaan. Säästäminenkin on todella hankalaa. Toivon kuitenkin, että jonain päivänä ansioni olisivat sen mukaiset, että rahanpuutteesta ei tarvitsisi kärsiä, eikä siihen tarvitsisi turhautua lähes jokainen päivä.
Hyvä postaus tässä kerskakulutuksen keskellä. Harmi, ettet päässyt gaalaan. Mä ihmettelen välillä joitain blogeja lukiessani, että miten näillä nuorilla, opiskelevilla neidoilla on varaa niihin Vuittonin veskoihin ja kaikkeen muuhun hömppään.
Itse oon työssä käyvä duunari, samoin kuin mieheni ja meillä riittää melko hyvin molempien tulot asunto - ja autolainaan ja elämiseen. Toki penniä voisi venyttää ja se on ihan itsestä kiinni meidän taloudessa. Näin äitiysloman alkaessa penninvenytys on oikeasti edessä, vaikkei me nytkään juurikaan törsäillä.
Ihanan avoin kirjoitus!
Tälläistä tekstiä kaipaan nyt elämääni :)
Olen korkeakoulu-opiskelija mutta olen aina käynyt töissä. N. 3 viimeistä vuotta olen asunut pk- seudulla kämppiksen kanssa ja opintojen ohessa töiden teko alkoi pikkuhiljaa, ja pian huomasin tekeväni töitä aina kun ehdin. Kuitenkin niin että pakollisten menojen jälkeen minulle on jäänyt kutakukuinkin 1000(tai yli)euroa kuussa käteen; joka on huimasti! (Koulunkäyntiäni töiden teko ei ole haitannut millään tavoin vaan olen pian valmistumassa, mutta töistä oli vain usein hankala kieltäytyä sillä olen usein kovin kiltti/rahanahne)
Muutin asumaan ensimmäistä kertaa yksin viime joulukuussa. Unelma-asuntoni sijaitsee keskustassa, vuokra 740 plus muut kulut. Nykyään rahat loppuvat ikään kuin kesken ja olen jo muutamana kuukautena "varastanut" matkasäästöistäni. Ennen vuokra- ja asumiskulut olivat yhteensä n. 400. Silti kulutan menojani juuri katsomatta kuin ennenkin.
Viime kuussa sen oikeastaan ymmärsin ja koitan nyt kovasti tsempata että saisin menoni karsittua ja säästöt jätettyä rauhaan. Matkustelu on myös minulle se henkireikä ja kovasti harmittaisi kesällä huomata että olen turhanpäiten shoppaillut kaikki säästämäni rahat. Pitää vaan osata karsia shoppailuista sun muista kun kerta valitsin itselleni unelma-asunnon.
Kiitos tästä tekstistä, aihe on tärkeä ja blogimaailmassa rohkeakin. Arvostan valtavasti sitä, että kerrot rehellisesti taloudellisesta tasapainottelusta, joka on suurimmalle osalle meistä arkipäivää. Blogikulttuurissa tuntuu olevan vallalla hyvin kulutuskeskeinen yltäkylläisyyden ihanne, joka joskus ahdistaa niin lukijana kuin kirjoittajanakin. Sitä olisi varaa kyseenalaistaa paljon enemmänkin.
Itse olen hiljattain vääntäytynyt tiukimmasta taloudellisesta vaiheesta vuosikausiin, kun valmistuin ja hain jatko-opiskelemaan. Vaikka tuoksuista kirjoittaminen ei erityisiä budjetteja vaadi, ärsytti, ettei ollut varaa tilata edes parin kympin näytesettejä. Mutta ilman niitä menoja en olisi saanut tutkintoani kasaan enkä olisi tavoitellut yhtä unelmistani.
PS: Kaunis mekko ja sinä!
Upea, rehellinen kirjoitus. Aihe koskettaa minuakin tällä hetkellä. Irtisanouduin vuoden vaihteessa pitkäaikaisesta työpaikastani ja ryhdyin yrittäjäksi. Nettotuloni laskivat dramaattisesti!! Olen silti tyytyväinen ja onnelisempi kuin aiemmin. Ennen en olisi voinut kuvitellakaan, että tulen nykyisillä tuloilla toimeen, mutta kyllä tulen ja ihan mukavasti. Olen luopunut paljosta turhasta ja itse asiassa se tuntuu oikein hyvältä.
Kiitos tästä postauksesta.
En voi sanoa muuta, kuin että ihanaa, että sä bloggasit tästä aiheesta ja vielä järkevästi. Kiitos.
Käytän oikeastaan enemmän kosmetiikkaan kuin pitäisi, esim. pitäisi säästää uusia silmälaseja varten, mutta olen käyttänyt ne rahat kosmetiikkaan. Vaatteet ostan kirppikselta enkä käy juhlimassa enkä edes leffassa. Mutta olen toki lähes työtön ja oikeasti pitäisi hakea jotain avustusta, en vain jaksaisi sählätä lomakkeiden kanssa.
Jep. Helppo samaistua :D Kyllä elämä kuluttaa, mutta niin kuin sanoit: priorisointikysymys. Mielestäni olet laittanut asiat hyvään tärkeysjärjestykseen. Itselläni se ei ole samanlainen, mutta minulle kuitenkin sopiva.
Mielenkiinnosta: miten ihmeessä pärjäät 180 eurolla kuukaudessa?? Joskus tuntuu, ettei minulle riitä edes 500 euroa! Ja teen myös ruuat pitkälti itse.
Minä myönnän, että elän selvästi köyhyysrajan alapuolella. Olen nyt viimeisen vuoden elättänyt itseni, mieheni ja lapseni opintotuellani sekä satunnaisilla tuloilla, joita on tullut esimerkiksi ylimääräisen tavaran pois myymisestä. Eli kyllä, lasken aika tarkkaan, mihin rahani käytän. Toisaalta en ole käyttänyt koskaan rahaa mitenkään mielipuolisesti, joten tämä on ihan lapsuudesta opittu tapa; opiskelijaelämä ei siis ole ollut kulttuurishokki. :) Onneksi nyt mieheni on saanut osa-aikatöitä ja minäkin valmistun vuoden sisällä (ja toivottavasti työllistyn), niin voimme alkaa seuraavaksi säästämään asuntoa varten... Toisaalta säästäväisen opiskelijaelämän hyviä puolia on se, että pystyn varmasti tulevaisuuden palkastani laittamaan lähemmäs 50 % säästötilille ja elämme silti leveämmin kuin nyt.
Ihanaa, että olet nostanut tällaisen aiheen esille. Itsekin olen vähän kyllästynyt blogien mässäilyyn jatkuvilla uusilla tuotteilla, ja lopettanutkin joidenkin blogien lukemisen. Sinun blogissasi riittää kuitenkin asiaa. :)
En joudu laskemaan jokaista senttiä, mutta pitäisi, jotta jäisi säästöön. Olen alkanut hallitsemaan kulutushysteriaani, ja harkitsen ostoksiani normaalia pidemmän aikaa. Olenkin tehnyt päätöksen, että jos en enää huomenna muista, mitä halusin eilen, en osta sitä jatkossakaan.
Meikkejä ostan hyvin harvoin, mutta ne rahat taas käytän sisustamiseen. Vaatteet, joita ostan, ovat ajattomia ja kestäviä - vaatekaupassakin olen alkanut tutkailemaan sitä pientä lappusta, enkä osta enää sillä tyylillä "kun tää on vaan kympin", jos on huonolaatuinen. Pyrin ostamaan osan vaatteistani käytettynä, ja samoin myyn käyttämättömät vaatteeni pois. Kasvavalle pojalle pyrin ostamaan vähän reilumpia vaatteita, jotka menevät sitten pidemmän aikaa.
Sisustuksessa myös valitsen ajattomia huonekaluja. Kaiken, minkä voin tehdä itse, myös teen. Netti on pullollaan DIY-vinkkejä, ja niitä yritän hyödyntää.
Ruoat teen pitkälti itse. Nyt olen alkanut väsäämään pojalleni soseetkin itse, kun on niin vanha, että voi syödä lähes kaikkea.
Autolla ajelua olen myöskin rajoittanut. Se on ihan sairaan kallista!!! Mies käy usein kaupassa töiden jälkeen, jolloin mun ei tarvitse ajella edestakaisin. Olen myöskin pyrkinyt ajoittamaan kaikki viikon menot yhdelle tai kahdelle päivälle, jolloin ei syntyisi turhia kilometrejä.
Olen ottanut selvää sähkönsäästämisestä. Hyödynnän uunin jälkilämpöä. Uunia ja liettä käytän max. kerran päivässä. Jääkaapinovea en pidä turhaan auki. Valot pois huoneista, joissa ei sitä tarvita. Takkaa käytetään tehokkaasti lämmityksessä, ja suihkussa ei lotrata, jotta lämmintä vettä ei tarvitse öisin paljon lämmitellä.
Inhottavinta on se viimeinen viikko ennen palkkapäivää.
Olipas rehellinen kirjoitus, kiitos! Harmillista ettet päässyt tapahtumaan, mutta matkaliput ovat tosiaankin aika sairaan hintaisia nykyään... muistan kun nuorempana matkusteli itse paljon HKI-TKU välillä ja jo silloin ne hinnat kirpaisi, ja siitä ajasta hinnat noussut ainakin 50%... eli toisin sanoen ei tule paljon käytettyä niitä palveluita enää.
Myönnettäköön, että joistakin Indiedaysin bloggaajista saa sellaisen kuvan, että tienaatte tällä hommalla ihan mielettömästi, koska se määrä mitä jengi ostelee (eli siis toisinsanoen viikottain uusia tuotteita, vaatteita ja kaikkea)... ihan käsittämätöntä lukea välillä! Osahan tekee toki duunia blogin ohella, mutta joillekkin se bloggaaminen näyttäisi olevan ainut työ ja kieltämättä se kuva minkä siitä saa on se, että niillä blogirahoilla ilmeisesti elättää itsensä ja saa vieläpä ihan hyvän kuukausipalkan. Taitaa vaan olla nämä luulot aika kaukana todellisuudesta, mutta varmaan moni voi samaistua tähän, että kun blogeja lueskelee niin välillä jää ihmettelemään sitä rahankäyttöä :) En voi olla ainut.
..Mullon vähä sama meininki, että asumiskuluihin menee suuuuuuuri osa palkasta. Ja yritän joka kuukausi laittaa rahaa säästöön autokorttia varten. Innolla ajokorttia odotellen.
Mullon kyllä paha tapa tehdä heräteostoksia. Oon semmoi hamsteri, että vaikken tarttis mitää, niin ostan silti, jos halvalla lähtee. :'o Laihialaisuus on mun juttu, ihan selkeesti.
..Ja hmm.. Perheeni ei ole mikään rikas, joten aika köyhästi ollaan totuttu elämään. Silleen vahingos on oppinu säästämään.
Voi ei Sanni kun mulle tuli paha mieli sun puolesta tästä!
Olin Mustaa Kajalia -blogin Heidi B:n avecina gaalassa, ja meillä oli kaikilla tosi kivaa. Harmi kun et päässyt mukaan! En tiennyt syytä, mutta aivan järkytyin kun luin tämän jutun.
Mutta todella tärkeä aihe ja rohkeaa ja hyvä että kirjoitit tästä. Itselläni ei onneksi tällä hetkellä ole rahahuolia, mutta pitäisi aina muistaa, että kaikki ei todellakaan ole niin onnekkaita. Rahallakaan ei kuitenkaan saa niitä todella tärkeitä asioita, ne on onneksi aivan muusta kiinni. :)
Olen ansiosidonnaisella päivärahalla ja olen tuon köyhyysrajan alapuolella. Kuinka masentavalta se kuulostaakin kun sitä oikein ajattelee... Kiitos avopuolisoni (hän maksaa suurimman osan vuokrasta) olen kuitenkin voinut shoppaillakin, tosin ei mulla tietenkään ole varaa mihinkään kalliisiin tuotteisiin. Suorastaan pelolla odotan sitä aikaa kun ei voi ostaa yhtään mitään ylimääräistä, kyllä ainakin minua ostokset piristävät ja jotenkin tietoisuus siitä ettei voisi ostaa mitään ylimääräistä..noh, se ahdistaa.
Toivottavasti siis saisin piakkoin töitä niin ei tarvitsisi miettiä niin paljon raha-asioita. Tosin, kyllä niitä töissä ollessakin joutuu miettimään, johan tämä sinun juttusikin osoitti sen. Joskus olen saanut laitetuksi rahaa säästöön mutta silloin asuin halvassa asunnossa yksin ja olin kokoaikaisessa työssä. Viimeisin työni oli sitten sellainen 85 % normaalista työajasta ja kummasti se palkka vain kului kuukauden mittaan ja mitään ei jäänytkään säästöön.
Lääkärikulut ovat kyllä viheliäisiä ja melkein pelolla odotan mitähän remontoitavaa hammaslääkäri löytääkään suustani, siinä sitä sitten pahimmillaan makselee hammaslääkärilaskuja tovin jos toisenkin. Mutta, kaiken kaikkiaan tunnen olevani hirvittävän onnekas, muistan kuinka joskus nuorempana laskin kolikoita kauppaan lähtiessäni mutten niinäkään aikoina nähnyt vaikkapa nälkää, monille kun sekin on varmasti tuttua. Ja niin ei kyllä saisi olla.
Huh, tulipas pitkä kommentti ja vielä on pakko sanoa että tämä oli erittäin hyvä postaus, pistää miettimään asioita =)
Mielestäni oikein hyvä kirjoitus ja tämä tulee varmasti keräämään paljon kommentteja niin kuin yleensä kaikki raha-asioita vähänkään käsittelevät kirjoitukset. Minusta kyse on aina valinnoista, myös vähätuloisilla, mutta ei kuitenkaan köyhyysrajan mukaisilla "virallisesti" köyhillä. Itse olen vuosia tehnyt erilaisia projektiluonteisia töitä, joista tulo on epätasaista enkä saa joka kuukausi tiettyä ennalta tiedossa olevaa summaa tilille. Kuitenkin minulla on iso asuntolaina, jonka kuukausieriä olen tunnollisesti maksellut vuosikausia sain jonain kuukautena palkkaa tai en (esim. tällä hetkellä seuraava palkkapäiväni on toukokuun lopussa). Epäsäännöllisten tulojeni takia ostelen välillä luksuslaukkuja, välillä en raaski ostaa edes julkisen liikenteen kertalippua vaan säästän senkin rahan mieluummin ruokaan (huomautan kuitenkin, että taloudenhoitoni on "hyvällä mallilla" ja mihinkään pikavippeihin ei ole tarvinnut turvautua).
Itselläni asumiskustannukset vievät siis tällä hetkellä leijonanosan tuloistani. Usein helposti ajatellaan, että opiskelijat ovat köyhiä - silti minulla ei ole ollut ikinä niin paljon "vapaata" rahaa käytössäni kuin muutamina ensimmäisinä yliopistovuosinani (onneksi kokoni ei ole muuttunut, minulla on edelleet isot kasat laadukkaita laukkuja, kenkiä ja vaatteita noilta vuosilta). Tein todella paljon töitä useissa osa-aikaisissa paikoissa (esim. n. 70 tunnin viikkoja, opintoni myös etenivät), mutta asumiskustannukseni olivat vain noin 200 eur eikä viikonlopputöiden takia rahaa mennyt juhlimiseenkaan. Ei tosin jäänyt säästöönkään, mutta mielestäni parikymppisen opiskelijan ei tarvitsekaan vielä säästää tulevaisuuttaan varten vaan ottaa ilo irti siitä ajasta.
Ymmärrän hyvin, että bloggaajat tai monet muutkaan ihmiset eivät halua raha-asioistaan julkisesti puhua, itsekin ehkä pidän rahasta puhumista aavistuksen mauttomana, mutta kuitenkin esim. läheisteni kanssa keskustelen aiheesta avoimesti ja mutkattomasti. Minusta on kuitenkin oikein kivaa nähdä tällainen postaus, kun useat blogit esittelevät enemmän materiaa (taas tosin ymmärrettävää, sillä kevyistä aiheista on aina helpompi kirjoittaa etenkin omalla naamalla).
Perustoimeentulon ihmisellä ja tavallisella palkansaajalla kyse on lähes aina valinnoista - käytän itsekin silloin tällöin tekosyynä rahaa ("en nyt oikein voikaan lähteä viikonloppuna baariin, pitää hieman kiristää kukkaronnyörejä"), kun tosi asiassa käytän mieluummin ne eurot johonkin muuhun. Ajattelen tässä tapauksessa, että ehkä sinullakin oli kyse enemmän tästä kuin siitä, että millään tililläsi ei ole euroakaan? Kahdesta vaihtoehdosta haluat mieluummin käyttää rahat matkatilisi kartoittamiseen kuin junalippuun blogigaalaan. Toki silloin kuin rahaa olisi enemmän ei näitä valintoja tällaisella tasolla tarvitsisi tehdä.
Aivan liian tuttu tunne! Harmi ettet päässyt Gaalaan, itselläni karkaa aina tilipäivänä homma käsistä ja puolet kuusta kituutan senteillä. Kiitos rohkeudestasi olla avoin :)