...yölliset kuvaterveiset sisareltasi maapallon toiselta laidalta. <3
Vuosi sitten kerroin teille sisarestani O:sta, jota ikävoin kotiin joulua viettämään.
No, hän ei tule tänäkään vuonna. :-´( Edellisestä puhelustakin on kohta vuosi. Olen siitä todella surullinen, mutta ihmisten on annettava elää omaa elämäänsä. O palaa vielä joskus.
0 comments on “Onnea on...”
Moikka! Ei liity nyt tähän postaukseen, mutta ajattelit että Lily Lolo-fanina osaisit auttaa minua :)
Eli siis mietin luomivärisävyä itselleni ko. sarjan valikoimista. Omistan tummat vihreät slmät, joita haluan korostaa. Mitähän melko vaaleaa, raikasta ja arkimeikkiin sopivaa luomiväriä suosittelisit? Ihonsävyni on muuten melko neutraali, ja käytän ihollani korostuksissa LL:n Warm Peach-aurinkopuuteria.
Mietin itse joko Vanilla Shimmeriä tai Hushia, mutten oikein osaa tehdä valintaa, etenkään kun en löytänyt netistä järinpaljoa materiaalia kummastakaan tuotteesta iholla...
Osaatko auttaa? =)
Vanilla Shimmer sopii kaikille, joten se ainakin olisi varma valinta. Silmien vihreyttä korostavat roosan, pinkin ja violetin sävyt, joten siitä sävymaailmasta vaalea sävy Lololta olisi Pink Shimmer. Hush'kin on sen verran neutraali sävy että varmasti sopii. Mieti, haluatko hohtavan (Vanilla / Pink Shimmer) vai matan (Hush) tuloksen. Matta on aina arkisempi. :)
Vinkkikakkonen: jos käyttää pohjalla primeriä, esim. UDPP:tä, niin Hush on livenä todella vaaleanpunainen, eli se punaisuus tulee voimakkaasti esille. Mulla on tuo Hush ja en levittäisi sitä missään nimessä yksinään koko liikkuvalle luomelle primerin kanssa.
Ensimmäisessä kuvassa näyttäisikin olevan kosmetiikkablogiin sopivasti mutanaamio :D Kuvaterveiset ovat siskoltasi kauniisti tehty. Hän varmasti tietää, kuinka paljon häntä kaivataan. Voimia jouluun Sanni. On raskasta, kun ei voi nähdä läheisiään.
Miksette siis pidä yhteyttä? :/ Eikö jonkun skypen kautta olisi kiva ja halpa jutella?
On kyllä todella kurjaa ja ikävää, jos ei sisariensa kanssa voi pitää yhteyttä :/ Toivottavasti sitten ensi jouluna hän tulisi tänne!
Sisareni käy netissä ehkä kerran kuussa, ja Skype-yhteys taitaa olla tuntematon käsite siinä maassa missä hän tällä hetkellä oleskelee. Ainakaan nettikahviloissa ei mistään Skypeistä ole tietoakaan.... :/
Voivoi :/ Varmasti on toista ikävä...Voimia!
Voih! Voin vain kuvitella, miltä tuntuisi, jos pikkuveljeni tekisi samoin. Mutta niinhän se on, että jokaisen on saatava valita tiensä itse. Kuvien perusteella siskollasi taitaa onneksi mennä aika hyvin. :)
Muistan, kun vuosi sitten luin tuon postauksen, ja pidin sitä silloin tosi liikuttavana, mutta nyt tuli ehkä entistä enemmän surku! On varmasti kamalaa, kun ei pysty pitämään yhteyttä. Itse en osaisi kuvitella itseäni tuollaiseen tilanteeseen, kun ollaan aina soiteltu äitin ja siskojen kanssa, usein jopa pari kertaa viikossa.
Toisaalta on upeaa, että O on löytänyt onnen, vaikka sitten maapallon toiselta laidalta! :) Samalla myös hieman kadehdin uskallusta lähteä: vaikka olen jo kohtuullisen paljon nähnyt ja kokenut, en luultavasti uskaltaisi irrottautua tuolla tavalla. Mutta ehkä sitten, kun olen tiiviisti työelämässä(?) niin teen jonkun todellisen seikkailumatkan maailman ympäri! :)
Mutta oikein mukavaa joulunodotusta sinne! Ja käännä ikävä voitoksi: mieti, että jokainen päivä, minkä sisko on poissa, on hänelle mahdollisuus seikkailuun, eli saat kuulla enemmän tarinoita sitten kun hän palaa! :) :)
Voimia ikävään! Oon ite aatellu lähtee vuoden päästä ulkomaille ja pelkään just tota et tulee pidettyä liian vähän yhteyttä läheisiin täällä... :( mut niinku sanoit, on elettävä omaa elämää...
http://centreofmylife.blogspot.com/
No voi! Onneksi tulee terveisiä edes kerran vuodessa. Vaikka eihän ne ikävää poista...
Hei
Olen päättänyt kokeilla luonnonkosmetiikka. Minulla ei ole kuitenkaan varaa ostella kokeiluun kaikkia mahdollisia merkkejä, joten yritän selvittää etukäteen, mitkä tuotteet olisivat hyviä. Olen lukenut sinun luonnonkosmetiikka-arvioitasi, ja ajattelin kokeilla hiuksille kehumaasi Sanctumin hoitoainetta ja K Pour Karitén sampoota. No, sitten pitäisi tietysti löytää vartalovoide, jalkavoide, käsivoide... Ajattelin, että voisin ainakin kokeilla Weledan tuotteita. Lähinnä mietityttää kasvojen hoito. Minulla on "ongelmaiho". Ei nyt mikään paha, mutta käytän yövoiteena apteekista reseptillä saatavaa Skinorenia. Tuhoaakohan tällainen lääkevoide kaikki luonnonkosmetiikan edut samantien? Ihoni on hyvin rasvoittuva, joten käytän meikin alla primeria, jossa tietenkin on silikonia. Luonnonkosmetiikassa ei käsittääkseni ole mitään vastaavaa tuotetta, mutta sitä ilman kasvoni kiiltävät kuin peili, ja sen kanssakin pitää kesken päivän poistaa paperilla iholta öljyä. Ja meikkejä tuskin vaihdan luonnonkosmetiikkaan. No, tämä saa minut miettimään, kannattaako sitten minkään tuotteen kohdalla maksaa enemmän luonnonkosmetiikasta, jos kuitenkin osa tuotteista on tavallisia, ja sisältävät ties minkälaisia kemikaaleja. No, täytyy pohtia asiaa. Onko sinulla joku näkemys asiasta? Etkö käytä osittain luonnonkosmetiikkaa, osittain tavallista?
Anteeksi myöhäinen vastaus... minulla ei ole tällä hetkellä juuri yhtään aikaa blogille. :(
En valitettavasti osaa sanoa. :/
Minun mielestäni kannattaa. Ainakin itse huomaan suuren eron vartaloni ihossa luonnonkosmetiikkaan siirryttyäni, vartalollahan en käytä mitään synteettistä.
Kasvojen iholla vaikutukset taas ovat (minun kohdallani) varmasti lähinnä psykologiset. :) Käyttämäni värikosmetiikka on mineraalipohjaa ja muutamia mineraaliluomivärejä lukuunottamatta "normikosmetiikkaa", eli olen sekakäyttäjä. Suurimman vaikutuksen (=parempaan) on saanut aikaan mineraalipohja. Kasvovoiteet taas eivät ole vaikuttaneet ihoni kuntoon suuntaan tai toiseen, mutta käytän silti mieluummin luonnonkosmetiikkaa koska se tuntuu psykologisesti paremmalta valinnalta. :)
Tuli tästä postauksesta mieleen Haloo Helsingin biisi Maailman toisella puolen :)
Mullakin alkoi soida Haloo Helsingin maailman toisella puolen tätä lukiessa. Ja kovasti tuli Nuuskamuikkunen mieleen, kuten vuoden takaisen postauksen lukijatkin ovat kommentoineet. Jukra, vetää melko sanattomaksi.
Meidän suvusta puolet ovat nuuskamuikkusia, minä ja veljeni onneksi emme. Pikkuveljen inttivuosi on tuntunut hurjalta erolta, varmaan olis pakko seurata maailman ääriin jos toinen päättäisi niin kauas lähteä. Itse haaveilen edes yksin tehdystä reilimatkasta ja vaihtarivuodesta poikaystävän kanssa- mutta molemmat pelottaa liikaa. Tuntuu, että ensisijaisesti menettäisin jotain (hetkeni kotona)ja vasta toissijaisesti saisin jotain tilalle (hetkeni maailmalla). Vaan niin me olemme erilaisia. Voimia ikävän keskelle Sanni <3
Aww. On se rankkaa olla erossa lähimmäisistä! :'(
http://powderpuff-powderpuff.blogspot.com
Mulla ei oo ollu oikein ikinä lämpimät välit mun isosiskoon,johtuen ehkä siitä,et sen kans ei olla ikinä asuttu saman katon alla. Nyt tälläi,kun on ite 22v,niin välillä tuntuu,että kaipais isosiskon apua samalla tavalla,kuinka mä oon auttanut meijän 2 pikkusiskoa.Asun tälllä hetkellä ihan muutaman kilometrin päässä isosiskostani,mutta silti en saa otettua yhteyttä :( Koita jaksaa ja ota yhteyttä siskoosi! <3
Toive: voisitko kirjoittaa kemiallisista kuorinnoista, erityisesti kotona tehtävistä.
Komppaan Maijan toivetta, postaus kemiallisista kuorinnoista olisi aika kiva juttu. :)
Hei,
Olen vieraillut täällä harvakseltaan, mutta muistan tuon aikaisemman postauksen siskostasi. Harmi, ettei sisaresi tule täksi jouluksi luoksenne. Toivottovasti ensi jouluksi kummiskin!