Tein kuukausi sitten blogin lukijoille kosmetiikan kulutusta ja imagoarvoja käsittelevän kyselyn, ja puran tässä osan sen sisällöstä. Kysely oli hurjan suosittu, ja siihen vastasi 2165 ihmistä. Valitsin kysymyksiin randomilla joitain yleisimpiä kosmetiikkamerkkejä selektiivisen, päivittäis- ja luonnonkosmetiikan kategorioista. Lukijat saivat vastata, millä merkillä on luotettavin ja kiinnostavin imago, ja millä taas vähiten houkuttava ja vähiten luotettava.
Selektiiviseltä puolelta luotettavin merkki oli lukijoiden mielestä Dior (65% äänistä) ja toiseksi kiipi vain viiden prosenttiyksikön erolla Clinique. Muiden merkkien jakauma meni näin: Lancôme (55%), Biotherm (52%), Sensai (45%), Estee Lauder (32%) ja Clarins (30%).
Diorin brändi henkii laatua ja ylellisyyttä, ja muotitalotausta tuo sille varmaan vielä erityistä uskottavuutta. En ole itse järin kiinnostunut merkin ihonhoidosta, ja mielestäni purkkien arvokkaan näköinen muotoilu vetoaa enemmän vanhempiin kuluttajiin. Veikkaan, että Diorin menestys tässäkin kyselyssä on ensisijaisesti meikkien ansiota. Diorin meikeistä on jostain syystä tullut käsite, ja etenkin viiden sävyn luomiväripaletit ovat jo ikoneita. Yleisestikin ottaen värikosmetiikka vetoaa nuoriin kuluttajiin ihonhoitoa enemmän, ja se merkki, jonka meikit ovat ”lyöneet läpi”, nauttii nuorten kuluttajien arvostusta.
Cliniquen suosion ymmärrän oikein hyvin. Cliniquen tuotteet ovat Dioriin verrattuna jopa edullisia, joten opiskelijallakin on niihin varaa. (USAssahan Cliniquen tuotteet ovat muuten meidän markettikosmetiikan hinnoissa.) Cliniquen imago on mielestäni nuorekas ja helposti lähestyttävä. Tuotevalikoimasta löytyy vastaus kaikkien ihotyyppien ja iho-ongelmien tarpeisiin, ja profiloituminen hajusteettomana ja erityisen allergiatestattuna brändinä on pönkittänyt kuluttajien mielikuvaa Cliniquesta luotettavana kosmetiikkamerkkinä.
Lancômella puolestaan on mielestäni aika vanhanaikainen imago, enkä itse pidä merkkiä kovinkaan houkuttavana. Minulle Lancôme on vähän niin kuin ”selektiivisen puolen Lumene”, kaikille tuttu ja turvallinen mutta jotenkin auttamattoman epätrendikäs. Olen kuullut, että Lancômella ei muuten missään muualla olisi niin korkeaa arvostusta kuin juuri Suomessa. Mielenkiintoista.
Toisin kuin valtaosa lukijoista, pidän Clarinsia hyvin kiinnostavana ja laadukkaana merkkinä. Pakkausten ulkonäkö on kieltämättä hieman täti-linjalla, mutta liekö sitten kasvipohjaisten ainesosien (ja inceihin tutustumisen) ansiota, niin koen Clarinsin tällä hetkellä ehkä vakuuttavimpana selektiivisenä merkkinä.
Päivittäiskosmetiikan puolella kaksi merkkiä olivat lukijoiden silmissä yli muiden; Lumene ja The Body Shop. Pitkään TBS piti ykkössijaa, mutta loppuluvut päättyivät näin; Lumene (71%), The Body Shop (68%), L’oreal (52%), Nivea (40%), Dr. Hauschka (38%), Garnier (20%), Pirkka ja Yves Rocher (14%) ja Olay (2%). Tässä ryhmässä käsite 'päivittäiskosmetiikka' on muuten aika löyhä, sillä osa merkeistä profiloituu tavallista "päikkäriä" korkeammalle, olematta kuitenkaan ihan selektiivistäkään.
Lumene on vähän niin kuin meidän kaikkien suomalaisten ”kansanomaisuutta”, joten luottamus merkkiin on monella jo veressä. Lumenen ”kuuluu” olla hyvä, sehän on meidän oma Lumenemme! Lumene on minustakin ehdottomasti puoleensavetävämpi brändi kuin hyllykaverinsa Niveat ja Garnierit sun muut, mutta silti se on jotenkin tajuttoman tylsä. Minulle on jäänyt niin vahvat mielikuvat 90-luvun sinivalkoisista Lumene-purkeista, ja vähemmän laadukkaista meikeistä & ihovoiteista, että minun on ollut vaikea päivittää näkemystäni 2000-luvulle.
The Body Shopinkin suosio tässä kyselyssä oli aika odotettu. TBS on hyvin vahva brändi, ja kaikki tuntevat heidän vihreät arvonsa ja herkullisilla kasviperäisillä raaka-aineilla markkinoidut tuotteensa. En tiedä, onko The Body Shopilla edelleenkään omassa luokassaan ketään varteenotettavaa kilpailijaa. Konsepti on todella onnistunut. Merkki on tavallaan jotain hienompaa kuin markettikosmetiikka, koska sitä myydään omissa trendikkäissä myymälöissä ja mainonta on tyylikästä, mutta kuitenkaan itse tuotereseptit eivät ole mitenkään erityisiä. TBS ei esimerkiksi koskaan puhu ”vuosikymmenien tuotekehittelystä”, patentoiduista raaka-aineista tai laboratorioidensa innovaatioista. He eivät siis haluakaan profiloitua minään ihonhoitotuotteiden edelläkävijänä, vaan myyvät itse asiassa hyvin tavallista peruskosmetiikkaa elämykseksi brändättynä.
Tiesittekö muuten, että Nivea on äänestetty jo monena vuotena Suomen luotettavimmaksi kosmetiikkamerkiksi? Henkilökohtaisesti pidän tuota hyvin yllättävänä. En ilmeisesti kuulu Nivean ensisijaiseen kohderyhmään, sillä en vain koe merkkiä millään lailla attraktiivisena. Jos ajattelen Niveaa, ajattelen aurinkorasvoja ja vartaloemulsioita. Sitä Nivea on minulle.
Edellisessä postauksessa puhuinkin jo antipatioistani Garnieria kohtaan, ja ilmeisesti lukijanikin jakavat tämän tunteen. Vain vastanneista 20% on vastannut pitävänsä Garnieria luotettavana ja kiinnostavana merkkinä, ja 44% pitää merkin imagoa suorastaan huonona. Mistähän tämä johtuu? Missä Garnierin markkinointi on mennyt metsään?
Itseään vastaan kääntyneestä markkinoinnista voidaan puhua ainakin Yves Rocherin kohdalla. Alun perin yrityksen leikkaa-ja-liimaa –kupongit ovat voineet tuntua hauskalta ja erilaiselta tavalta myydä kosmetiikkaa, mutta pitkässä juoksussa moni uuden ajan asiakas kyllästyi paperitilpehööriin ja halpoihin oheislahjoihin. Myös jatkuva puoleen hintaan myyminen on luonut merkille vähemmän laadukasta imagoa. Itse olen aina ihmetellyt tätä strategiaa suuresti. Miksei tuotteita hinnoitella alun perin ”oikean” hintaiseksi, ja myydä edullisesti normaalihintaan? Se toisi merkille uskottavuutta. Koska itse olen aina tykännyt Rocherin tuotteista, minua on ihan ärsyttänyt, että merkki markkinoi tuotteitaan tavallaan ”halpiksempina” kuin mitä ne ovat.
Lukijoista 51% vastasi ostaneensa kosmetiikkaa pelkän imago- ja luksusarvon vuoksi. Tämä oli aika mielenkiintoinen tulos, odotin paljon alhaisempaa prosenttia. Mutta tämä kai vain vahvistaa sen, miten suuri merkitys mielikuvilla on. Useimmista meistä tuntuu kerta kaikkiaan kivemmalta nähdä kylppärin kaapissa tyylikäs ja arvokkaan näköinen kasvovoide kuin muovinen kolmen euron rasva. Se on sitä elämyspuolta, jonka aivan hyvin ymmärrän. Itse en tosin ole enää vuosiin sijoittanut imagokosmetiikkaan, mutta nuorempana olin hyvin onnellinen, kun sain katsella hyllyn reunalla The Body Shopin tuotteita. Ne olivat siihen aikaan kalleimpia ja hienoimpia tuotteita, mitä saatoin kuvitella ostavani.
Miten te määrittelette luksuksen ja halpiksen? Onko se hinta, myyntikanava vai pakkausten ulkonäkö, joka sen tekee? Oletteko tehneet hutiostoksia imagohankintojen perusteella? Vai oletteko kokeneet, että kalliimmat ja "hienommat" tuotteet ovat antaneet rahalle sitä vastinetta, mitä haittekin?
(Ja jaksoikohan edes kourallinen lukijoita lukea tänne saakka....... sanokaa hep! ^_^) Edit 19. 2. klo 19.36. Todella mielenkiintoista keskustelua kommenttiboksissa! Jatkan kommentteihin vastaamista sunnuntaina töiden jälkeen, nyt on sauna- ja hemmotteluillan vuoro. :)
