Tein kuukausi sitten blogin lukijoille kosmetiikan kulutusta ja imagoarvoja käsittelevän kyselyn, ja puran tässä osan sen sisällöstä. Kysely oli hurjan suosittu, ja siihen vastasi 2165 ihmistä. Valitsin kysymyksiin randomilla joitain yleisimpiä kosmetiikkamerkkejä selektiivisen, päivittäis- ja luonnonkosmetiikan kategorioista. Lukijat saivat vastata, millä merkillä on luotettavin ja kiinnostavin imago, ja millä taas vähiten houkuttava ja vähiten luotettava.
Selektiiviseltä puolelta luotettavin merkki oli lukijoiden mielestä Dior (65% äänistä) ja toiseksi kiipi vain viiden prosenttiyksikön erolla Clinique. Muiden merkkien jakauma meni näin: Lancôme (55%), Biotherm (52%), Sensai (45%), Estee Lauder (32%) ja Clarins (30%).
Diorin brändi henkii laatua ja ylellisyyttä, ja muotitalotausta tuo sille varmaan vielä erityistä uskottavuutta. En ole itse järin kiinnostunut merkin ihonhoidosta, ja mielestäni purkkien arvokkaan näköinen muotoilu vetoaa enemmän vanhempiin kuluttajiin. Veikkaan, että Diorin menestys tässäkin kyselyssä on ensisijaisesti meikkien ansiota. Diorin meikeistä on jostain syystä tullut käsite, ja etenkin viiden sävyn luomiväripaletit ovat jo ikoneita. Yleisestikin ottaen värikosmetiikka vetoaa nuoriin kuluttajiin ihonhoitoa enemmän, ja se merkki, jonka meikit ovat ”lyöneet läpi”, nauttii nuorten kuluttajien arvostusta.
Cliniquen suosion ymmärrän oikein hyvin. Cliniquen tuotteet ovat Dioriin verrattuna jopa edullisia, joten opiskelijallakin on niihin varaa. (USAssahan Cliniquen tuotteet ovat muuten meidän markettikosmetiikan hinnoissa.) Cliniquen imago on mielestäni nuorekas ja helposti lähestyttävä. Tuotevalikoimasta löytyy vastaus kaikkien ihotyyppien ja iho-ongelmien tarpeisiin, ja profiloituminen hajusteettomana ja erityisen allergiatestattuna brändinä on pönkittänyt kuluttajien mielikuvaa Cliniquesta luotettavana kosmetiikkamerkkinä.
Lancômella puolestaan on mielestäni aika vanhanaikainen imago, enkä itse pidä merkkiä kovinkaan houkuttavana. Minulle Lancôme on vähän niin kuin ”selektiivisen puolen Lumene”, kaikille tuttu ja turvallinen mutta jotenkin auttamattoman epätrendikäs. Olen kuullut, että Lancômella ei muuten missään muualla olisi niin korkeaa arvostusta kuin juuri Suomessa. Mielenkiintoista.
Toisin kuin valtaosa lukijoista, pidän Clarinsia hyvin kiinnostavana ja laadukkaana merkkinä. Pakkausten ulkonäkö on kieltämättä hieman täti-linjalla, mutta liekö sitten kasvipohjaisten ainesosien (ja inceihin tutustumisen) ansiota, niin koen Clarinsin tällä hetkellä ehkä vakuuttavimpana selektiivisenä merkkinä.
Päivittäiskosmetiikan puolella kaksi merkkiä olivat lukijoiden silmissä yli muiden; Lumene ja The Body Shop. Pitkään TBS piti ykkössijaa, mutta loppuluvut päättyivät näin; Lumene (71%), The Body Shop (68%), L’oreal (52%), Nivea (40%), Dr. Hauschka (38%), Garnier (20%), Pirkka ja Yves Rocher (14%) ja Olay (2%). Tässä ryhmässä käsite 'päivittäiskosmetiikka' on muuten aika löyhä, sillä osa merkeistä profiloituu tavallista "päikkäriä" korkeammalle, olematta kuitenkaan ihan selektiivistäkään.
Lumene on vähän niin kuin meidän kaikkien suomalaisten ”kansanomaisuutta”, joten luottamus merkkiin on monella jo veressä. Lumenen ”kuuluu” olla hyvä, sehän on meidän oma Lumenemme! Lumene on minustakin ehdottomasti puoleensavetävämpi brändi kuin hyllykaverinsa Niveat ja Garnierit sun muut, mutta silti se on jotenkin tajuttoman tylsä. Minulle on jäänyt niin vahvat mielikuvat 90-luvun sinivalkoisista Lumene-purkeista, ja vähemmän laadukkaista meikeistä & ihovoiteista, että minun on ollut vaikea päivittää näkemystäni 2000-luvulle.
The Body Shopinkin suosio tässä kyselyssä oli aika odotettu. TBS on hyvin vahva brändi, ja kaikki tuntevat heidän vihreät arvonsa ja herkullisilla kasviperäisillä raaka-aineilla markkinoidut tuotteensa. En tiedä, onko The Body Shopilla edelleenkään omassa luokassaan ketään varteenotettavaa kilpailijaa. Konsepti on todella onnistunut. Merkki on tavallaan jotain hienompaa kuin markettikosmetiikka, koska sitä myydään omissa trendikkäissä myymälöissä ja mainonta on tyylikästä, mutta kuitenkaan itse tuotereseptit eivät ole mitenkään erityisiä. TBS ei esimerkiksi koskaan puhu ”vuosikymmenien tuotekehittelystä”, patentoiduista raaka-aineista tai laboratorioidensa innovaatioista. He eivät siis haluakaan profiloitua minään ihonhoitotuotteiden edelläkävijänä, vaan myyvät itse asiassa hyvin tavallista peruskosmetiikkaa elämykseksi brändättynä.
Tiesittekö muuten, että Nivea on äänestetty jo monena vuotena Suomen luotettavimmaksi kosmetiikkamerkiksi? Henkilökohtaisesti pidän tuota hyvin yllättävänä. En ilmeisesti kuulu Nivean ensisijaiseen kohderyhmään, sillä en vain koe merkkiä millään lailla attraktiivisena. Jos ajattelen Niveaa, ajattelen aurinkorasvoja ja vartaloemulsioita. Sitä Nivea on minulle.
Edellisessä postauksessa puhuinkin jo antipatioistani Garnieria kohtaan, ja ilmeisesti lukijanikin jakavat tämän tunteen. Vain vastanneista 20% on vastannut pitävänsä Garnieria luotettavana ja kiinnostavana merkkinä, ja 44% pitää merkin imagoa suorastaan huonona. Mistähän tämä johtuu? Missä Garnierin markkinointi on mennyt metsään?
Itseään vastaan kääntyneestä markkinoinnista voidaan puhua ainakin Yves Rocherin kohdalla. Alun perin yrityksen leikkaa-ja-liimaa –kupongit ovat voineet tuntua hauskalta ja erilaiselta tavalta myydä kosmetiikkaa, mutta pitkässä juoksussa moni uuden ajan asiakas kyllästyi paperitilpehööriin ja halpoihin oheislahjoihin. Myös jatkuva puoleen hintaan myyminen on luonut merkille vähemmän laadukasta imagoa. Itse olen aina ihmetellyt tätä strategiaa suuresti. Miksei tuotteita hinnoitella alun perin ”oikean” hintaiseksi, ja myydä edullisesti normaalihintaan? Se toisi merkille uskottavuutta. Koska itse olen aina tykännyt Rocherin tuotteista, minua on ihan ärsyttänyt, että merkki markkinoi tuotteitaan tavallaan ”halpiksempina” kuin mitä ne ovat.
Lukijoista 51% vastasi ostaneensa kosmetiikkaa pelkän imago- ja luksusarvon vuoksi. Tämä oli aika mielenkiintoinen tulos, odotin paljon alhaisempaa prosenttia. Mutta tämä kai vain vahvistaa sen, miten suuri merkitys mielikuvilla on. Useimmista meistä tuntuu kerta kaikkiaan kivemmalta nähdä kylppärin kaapissa tyylikäs ja arvokkaan näköinen kasvovoide kuin muovinen kolmen euron rasva. Se on sitä elämyspuolta, jonka aivan hyvin ymmärrän. Itse en tosin ole enää vuosiin sijoittanut imagokosmetiikkaan, mutta nuorempana olin hyvin onnellinen, kun sain katsella hyllyn reunalla The Body Shopin tuotteita. Ne olivat siihen aikaan kalleimpia ja hienoimpia tuotteita, mitä saatoin kuvitella ostavani.
Miten te määrittelette luksuksen ja halpiksen? Onko se hinta, myyntikanava vai pakkausten ulkonäkö, joka sen tekee? Oletteko tehneet hutiostoksia imagohankintojen perusteella? Vai oletteko kokeneet, että kalliimmat ja "hienommat" tuotteet ovat antaneet rahalle sitä vastinetta, mitä haittekin?
(Ja jaksoikohan edes kourallinen lukijoita lukea tänne saakka....... sanokaa hep! ^_^) Edit 19. 2. klo 19.36. Todella mielenkiintoista keskustelua kommenttiboksissa! Jatkan kommentteihin vastaamista sunnuntaina töiden jälkeen, nyt on sauna- ja hemmotteluillan vuoro. :)
0 comments on “Kosmetiikkamerkkien imagoista, osa 2”
hep, jaksoin lukea :)! kiitos mielenkiintoisesta postauksesta!
( miten muuten nuo ääniprosentit on laskettu, siis niinkö että esim. dior on saanut äänen 65%:lta vastaajista? ajattelin ensin, että 65% äänistä ( kuten siinä itseasiassa lukeekin ), mutta silloinhan noista prossista tulisi yhteensä reilu 300%... sorry tyhmä kysymys :). )
Joo, siis 65% äänistä. Tai siis.... eikun.... *käynnistää aivojensa matemaattista aluetta* EI, kun luku on sittenkin 65% kaikista vastanneista. Kyselyyn vastasi 2165 ihmistä, ja heistä 1406 oli antanut äänen Diorille. 1406 on 64,94% kaikista vastanneista. Annetuista äänistä tulee yli 100%, koska äänen sai antaa useammalle merkille.
Kiva kun jaksoit lukea! Ihan pikkuisen venähti tämäkin postaus, mutta tosiaan pidän aihetta älyttömän mielenkiintoisena. :)
Hep! ;)
Dior tosiaan mielletään hyväksi, mutta tuli mieleen, että tulos voisi olla erilainen, jos kyselyn tekisivät muutkin kuin Karkkipäivän lukijat. Tämä blogi kuitenkin ylistää aika paljon Dioria (mikä ei siis ole huono juttu) ja antaa tosi luotettavan ja ylellisen kuvan siitä. Mun oma kuvani Diorin meikkeihin perustuu pitkälti tähän blogiin, koska en ole niitä itse testaillut (vielä?). Eli ehkä se olisi pikkuisen matalampi, jos joku keskivertojoukko tekisi saman kyselyn. :)
Hmm, itse en ihan jaa tuota käsitystä, että tämä blogi ylistäisi Dioria mitenkään erityisen paljon. Pidän Diorin meikeistä kovasti, ja koska käytän niitä aika paljon, niin kirjoitankin niistä, mutta välillä kriittisestikin. Yhtä paljon blogi "ylistää" myös esimerkiksi Dr. Hauschkaa, mutta Hauschka ei pärjännyt kyselyssä lainkaan. Eli en vetäisi sellaisia johtopäätöksiä, että Karkkipäivä olisi suoranaisesti vaikuttanut vastaajien mielikuviin. Mutta, siinä olet kyllä oikeassa, että jos vastaajina olisi ollut vaikkapa Suonenjoen Marttakerho, olisivat tulokset varmasti olleet aivan erilaiset. Nyt kysely heijasti pääasiallisesti nuorten, kosmetiikkaa runsaasti käyttävien ja siitä kiinnostuneiden henkilöiden mielikuvia.
kiitos selvennyksestä :)!
terv. pöljä
Hep! ;)
Jee! :)
HEP!
Kiitos muuten loistavasta blogista :)
Hep! Mä vähän ihmettelen Body Shoppia. Ne rasvat on hyvii mut meikit oli ainaki 2000-luvun alus hirveää laatua. Eeeihä ny Lancome oo mummo mut se on Lorkku kalliimmal hinnal eli kaikki Lancomen hienot jutut valuu Lorealiin :D Mä diggaan eniten Guerlainin imagosta. Mitä muuten Revlonille tapahtu? Se oli joskus tosi kova ja nyt iha kadonnu.
Mä muuten luulin nuorempana (eli siinä noin yläaste-lukioiässä) että Revlon on selektiivistä kosmetiikkaa. Ihan järkytyin kun jossain vaiheessa tajusin, että sehän on oikeasti markettimerkki. Mun mielestä esim. ne kynsilakt oli niiiiin tyylikkään näköisiä. Ja mun nuoruudessa Revlonilla oli tosiaan hieno maine, kaikkien mielestä Revlonin tuotteet oli jotain paljon parempaa ja korkealaatuisempaa kuin vaikka Lorkun , Gemeyn tai Max Factorin.
Revlon ei ole kadonnut maailmalta, ainoastaan Suomesta. Sen maahantuonti lopetettiin hiljattain. Saas nähdä, tekeekö se paluun taas josku 5-10 vuoden kuluttua.
Hep ! :)
Mun mielestä on jotenkin hassua, että Chanel ei ollut tässä kyselyssä. Olisin luultavasti valinnut sen luotettavimmaksi merkiksi selektiiviseltä puolelta, en tiedä miksi, mutta jotenkin ylellinen ja ns hieno kuva tästä merkistä.
Olen samaa mieltä kanssasi Garnierin brändistä. Jotenkin ne vihreät Fructis -tuotteet vain vaikuttavat niin halvoilta ja huonoilta. Voivat ne olla hyviäkin, mutta itse en ole ostanut yhtäkään Garnierin tuotetta juuri tämän mielikuvan takia. Hassua sekin, että kyseisen merkin imago (käytinköhän nyt väärää sanaa) on ollut (ainakin mielestäni) samanlainen jo todella kauan eikä sitä olla edes yritetty uudistaa.
Lisää muuten näitä kyselyitä, itseäni kiinnostaa tällaiset tilastot tosi paljon ! :)
Joo, Chanelin olisin voinut tosiaan ottaa mukaan. :) Se ei vaan jotenkin tullut mieleen kun tein tuota kyselyä.
hephep!!
Mielenkiintoista oli musta myös, että vaikka L'oreal saa tietyissä piireissä kovaakin kritiikkiä, niin ilmeisesti suureen yleisöön brändi/konserni kuitenkin vetoaa.
Näitä olisi ollut kiva lukea pitemmältikin, ja useamman kysymyksen verran:) Varsinkin se olisi kiinnostavaa, että miten ihmiset sitten päätyy mielikuviinsa, miten reagoidaan erilaisiin pakkauksiin ja onko pakkaus se tärkein osa imagoa jne.
Käyn läpi loput kyselyn vastaukset myöhemmin, tämä postaus oli jo niin pitkä ettei kukaan olisi enää jaksanut lukea niitä. :)
Hep ;D Tälläisiä postauksia jaksaisin lukea ihan äärettömästi.
Dior on ihana. Koskaan en ole ostanut ns. normaalia Dioria, vaan näitä lentokentillä myytäviä pakkauksia: 5 kynsilakkaa (herra ties kuinka paljon säästin), kolme Addict-huulikiiltoa (sama juttu) ja Ehkä paras investointi: Diorin matkameikkipaletti: puuteri, poskipuna, 8 luomiväriä etc. Lancomen ripsiväreistä en enään luovu. Taitaa tulla ankeat ajat kun opiskelut ja kotoa muutto tulevat ajankohtaiseksi ;D
Lumenesta minulla on hieman ristiriitaiset tunteet. Silmämeikinpoistoaine on todella paljon parempaa kuin esim. TBSn, mutta ripsiväreistä en ole hirveästi innostunut (ensimmäinen ripsivärini koskaan). Kuitenkin, hinta-laatu suhde on mielestäni kohdallaan. Ja Natural Code on todella houkutteleva. Nyt siis puhuu 17-vee, joka ei muista 90 luvun kosmetiikasta mitään muuta kuin shamppoon ;) (Sellainen keltainen pullo, jossa oli erivärisiä kuplia)
Nivea taas... ihonpuhdistustuotteet ovat toimineet omalla kohdalla, kunnes törmäsin Clarinssiin, ja olen myyty. Kuitenkin, ostin nestemäisen meikkivoiteen, ihan vaan sillä perusteella että Nivealla oli esittelijä joka tsekkasi oikean sävyn kun kaikki myyjät olivat kadonneet jonnekkin Selektiivisen kosmetiikan puolelle. Olin ihan tyytyväinen, kuitenkin se meni sinne ihan kiva kategoriaan: toimii kivasti (ei valunut urheillessakaan), levittyy sormin mukavasti ja niin edelleen. Jos joskus vaihdan mineraalimeikeistä takaisin ns, normikamaan, niin kai sitä täytyy investoida selektiivisen puolen meikkivoiteeseen, jos pääsisi siitä ihan kivasta eteenpän.
Yves Rocherilla käväisin manikyyrissä ja kasvohoidossa, muuten mieleen tulee vaan mummon antama meikkipakki (huonopigmenttisiä luomivärejä, varisevaa puuteria etc) ja äklön hajuista suihkugeeliä.
TBS on taas yksi riippuvuutta aiheuttava merkki. Perjaatteessa voisin kahmia koko TBSn
itselleni.
Yleensä ostan mielellään kauniisti pakattua kosmetiikkaa. Ensimmäisen Lancomen ripsivärini ostin rippilahjaksi saamillani lahjakorteilla, koska Hypnosen pakkaus miellytti esteettistä silmääni, samoin kävi Diorin kanssa.
Hukkasin koko kommentin punaisen langan, jos sitä edes olikaan, joten lopetan tähän sitten.
Niin minustakin. :) Lumenella on Natural Coden puolella paljon parempi meikkivalikoima kuin peruskokoelmassa. Mä itse aina tuppaan edelleen unohtamaan, että Natural Codea todella myydään Lumene-brändin alla, kun sehän oli ennen Anytime jonka yhteydessä ei koskaan mainittu Lumenea (vaikka Lumenen alabrändi oli sekin). Mä siis ajattelen Lumenen omanaan ja Natural Coden omanaan.
Huudanpa hep!, koska nämä pari edellistä postausta ovat mielestäni olleet todella mielenkiintoisia. Minulle luksustuote määräytyy tosiaan ensisijaisesti hinnan mukaan; luksusta ovat tuotteet joita on varaa ostaa harvemmin, mutta toisaalta haluan tuotteen toki olevan toimiva. Purkkien ulkonäöllä ei itselleni taas ole niin suurta merkitystä (lukuunottamatta niitä Garnierin ja Sunsilkin kammottavia purkkeja, niissä menee jo raja minullakin :D).
Tuo Nivean suosio luotetuimpien brändien joukossa saattaa selittyä sillä, että tutkimusten mukaan myös suuri osa suomalaisista mieltää sen kotimaiseksi merkiksi! Ja tietystikin sillä, että Nivean tuotteita on varmasti ihan joka ikinen kokeillut. Helpomminhan sitä haluaa luottaa niihin joita on jo käyttänyt. Siinähän samalla tavallaan vakuuttelee itselleen, että on tehnyt hyviä valintoja ja hoitanut ihoaan/kauneuttaan hyvillä tuotteilla.
Olen ihan opinnoissanikin asti perehtynyt tähän luksus/tavis-kuluttamiseen ja kyseessä on tosiaankin huippumielenkiintoinen ilmiö! Mulla on sellainen käsitys, että ylipäätään brändituotteissa, on kyse sitten kosmetiikasta tai vaikka huolekaluista, ihmiset arvostavat niitä merkkejä, joita ovat tulleet hankkineeksi. Varmasti tähän liittyy myös se, että hankinnat ovat olleet kalliita ja oletusarvo on se, että myös samalla laadukkaita. Tällöin halutaan vakuuttaa itselle, että on tullut tehtyä hyviä hankintoja eikä myöskään ehkä etsitä niitä tuotteiden huonoja puolia kovin hanakasti.
Tällaisessa kyselyssä olisikin todella mielenkiintoista samalla päästä urkkimaan, mitä kukin vastaaja on itse ostanut ja käyttänyt! Voisi antaa vastauksille ihan uutta perspektiiviä? Tietysti pelkillä imagoillakin on merkitystä, en sitä kiellä. Varmasti meillä kaikilla on omat mielikuvamme brändeistä, vaikka emme olisikaan niitä kokeilleet.
Hylsyillä ja pakkauksilla on kyllä suuri merkitys kosmetiikassa. Itse käytän aika paljon pt-kosmetiikkaa (päivittäistavara-) enkä mielestäni valitse tuotteita pakkauksen mukaan. Suosin myös apteekkituotteita eikä niissäkään pääse purkeilla ylpeilemään. Mutta joissain tuoteryhmissä minäkin olen näköjään pakkausten vietävissä! Nimittäin jos hajuvesi ei ole mielestäni kauniissa pullossa, niin minun ei yksinkertaisesti tule käytettyä sitä. Aivan sama kuinka ihana tuoksu saattaa olla!
Oho, aika jännä...! Mistähän tuo kuvitelma tulee?
Kommentissasi oli muuten tosi mielenkiintoista pohdiskelua. Hyvä pointti tuo, että kuluttaja haluaa uskoa niihin tuotteisiin, joita on jo käyttänyt, eikä etsi niistä niin hanakasti niitä huonoja puolia. Tosin kommenttien perusteella ainakaan Garnierin kohdalla ei ole käynyt näin, vaan kokemukset ovat olleet niin huonoja että käyttäjät ovat menettäneet kokonaan uskonsa ko. merkkiin.
Todellakin. :) Olisi vaan aikamoinen homma lukea läpi yli 2000 ihmisen käyttämät tuotteet... ^_^
Missä Garnierin markkinointi on mennyt metsään?
ei välttämättä missään mutta jos tuotteet on kehnoja niin sana kiirii eikä mikään auta :'D Omasta kokemuksesta siis puhun kylläkin, en mitenkään erityisen hyvinä pidä garnieria. Vaikka jotkut putelit onkin ihan kivan näköisiä mun silmään. Mutta se nyt ei vaan riitä : D
Niveasta taas on ristiriitaiset tunteet. Ilmeisesti se on hyvä merkki ja plaaplaaplaa mutta kieltämättä ulkoasuun voisi kiinnittää huomiota. Mullakin tulee mieleen vaan rasvat. Ja se yksi tietty sininen, pyöreä peltirasia. Perusrasvojen perusrasva. Ei oikein viestitä LUKSUSta. No, en tiedä sitten tarvitseekokaan (onko toi edes sana?), mutta mun mielestä pieni facelift olisi paikallaan Nivealla. (hyi kamala sana facelift, mutta en nyt keksinyt muutakaan : D )
mitä kosmetiikan ostoon tulee, niin en todellakaan ole merkkien orja. Mua ei oikein kiinnosta onko kyseessä Dior vai joku halpahallin oma vastaava, kunhan ainesosat on kunnossa ja tuote tekee tehtävänsä. Koska todellakaan aina ei mene niin että kalliimpi on parempi, missään asiassa :)
En usko, että Nivea haluaakaan liittää itseensä mitään luksuskäsitystä, vaan se haluaa nimenomaan olla se tuttu ja turvallinen "sininen Nivea" johon jo mummit ja vaarit tottuivat lapsuudessaan.
Mulla meni pitkään tajuta, että Nivealla ylipäänsä on kasvojenhoitotuotteita, kun olin niin mieltänyt sen kropparasvamerkiksi. Ja meikithän ovat suhteellisen uusi lisä merkin valikoimaan. En ole kokeillut mitään Nivean meikkejä, mutta olen jotenkin saanut niistä ihan positiivisen kuvan. Ilmeisesti ihan vaan pelkän ulkonäkönsä ja esillepanon ansiosta.
Itse en kyllä koe Cliniquen tuotteita kovinkaan luotettavina, varsinkin kun väitetään, että ne ovat allergiatestattuja.
Terveisin ihminen, jonka naama turposi Cliniquen naamaaurinkovoiteesta aivan käsittämättömän näköiseksi vuosi sitten Teneriffalla.
siis naama-aurinkovoiteesta :D
Tokihan ne ovat allergiatestattuja, niinkuin kaikki kosmetiikka. (Clinique vain korostaa allergiatestejä enemmän kuin toiset merkit.)
Ainahan jonkun iho voi kuitenkin reagoida johonkin ainesosaan, sitä ei voida millään testeillä sulkea pois. Mutta todennäköisyyttä allergiseen reaktioon voidaan pienentää.
Kiitos, tämä oli tosi mielenkiintoinen!
Vähän yllättävää mm. tuo mitä sanoit Clarinsin inceista, sillä olen itsekin pitänyt sitä vähän paikoilleen juuttuneena tätimerkkinä. Mutta kieltämättä ne tuotteet mitä mulla on Clarinsilta, toimivat oikein hyvin. Hyvä siis tietää, että Clarinsia kannattaa hankkia jatkossakin.
Lancomesta tykkään itse, mutta oon kyllä aavistellut just sitä, että sitä ei oikein maailmalla arvosteta. Ja varsinkaan ihonhoito ei ole musta Lancomella mitään ihmeeellistä, ostan itse niitä lähinnä just imagon takia. Näin hölmö sitä on, että toimii tunteella, vaikka tietää kyllä järjellä paremmin.
The Body Shop on nyt mun mielestä saanut vähän kilpailijoita Lushista ja ylipäänsä lunnonkosmetiikasta. Ehkä se piristäisi vähän vanhaa jättiläistä. Itse ostan Body Shopin vartalotuotteita niiden ihanien tuoksujen takia, en edes odota sen lisäksi mitään muuta kuin peruskosteutusta.
Mutta siis kiitos vielä tästä, tämä antoi paljon ajattelemisen aihetta!
Niin mäkin pidin ennen alalle tuloa. Vasta työni kautta olen tutustunut Clarinsiin paremmin, ja saanut paljon myönteisemmän kuvan. Esimerkiksi juuri Lancômen ja Clarinsin incit eroavat kuin päivä ja yö... Lancômella rakastetaan silikoniyhdisteitä ja mineraaliöljyjä, kun taas Clarinsilla niitä käytetään hieman maltillisemmin. En myöskään tiennyt ennen alalle tuloa, että Clarins käyttää niin paljon luonnon raaka-aineita, ja että kasvipohjaisuus on vahva osa koko brändiä. Clarinsin purkeista tai mainoksista se ei nimittäin välity. Hassua.
Hep täältäkin, mielenkiintoista luettavaa.
Hep :)
Onhan se kiva nähdä siitä omasta peilikaapistaan pilkistävän jonkun kivannäköisen pakkauksen ja laadukkaan tuotteen kuin sen halvimman X-tran puhdistusemulsion.
Hep! :) En ole ennen kommentoinut sinulle, mutta pidän kovasti blogistasi, vaikka en kaikkia postauksia luekaan! Tämä aihe oli varsinkin hyvin mielenkiintoinen ja vastasin kyselyynkin; olin näköjään aika keskiverto muihin vastanneisiin verrattuna. Kuulun itse näihin, jotka ovat mainoksen, ylellisyyden, korkean hinnan ja hienon ulkonäön ystäviä. Rupesin ihan miettimään että miksiköhän, mutta kai se on niin, et joskus miun päähän on istutettu (tai se on istuuutunut itse sinne), että kallis on hyvää. Olenkin ollut aina "kalliisiin" ostoksiini tyytyväinen, eikä hutiostoksiakaan ole tullut, toisin kuin "halpis"-puolelta.
Mut kiitti vielä näisä kivoista tiedoista ja ihanasti kirjoitetusta tekstistä! :)
Kiva kuulla, että jaksoit lukea ja tykkäsit! On aina erityisen palkitsevaa näin bloggaajana, jos postaukset herättävät lukijoissa omia pohdintoja ja analyysejä. :)
Hep, hyvä postaus:)
Todella mielenkiintoinen postaus! Taytyy sanoa, etta itse TBS tuotteista kaytan vain ihonhoitojuttuja, ja pelkastaan niiden tuoksun vuoksi ;) on kiva ostaa koko sarja kuorinnasta saippuoihin ja voiteisiin saman tuoksuisena - kaytan tata keinoa yleensa kesaisin hajuveden sijaan :) Meikkeja en heilta ole varmaan koskaan edes kokeillut, tai esim. kasvovoiteita.
Muutoinkin ostan tuotteeni hyvin paljon merkkiin katsomatta, voiteissa tarkeinta tuoksu, samoin saippuoissa, mutta meikkeja minulla varmaan on vahan joka merkilta - paitsi Max Factorylta. Jotenkin se on merkkina mielestani taysin "tyhja", ei herata mitaan mielikuvaa (pah, tajusinpa juuri, etta on minulla heidan ripsari ollut, FLE..)
Itselle yksi tarkein ostoperuste on muiden suositukset. En juurikaan lahde kokeilulinjalle, varsinkaan arvokkaampien tuotteiden suhteen, vaan kuuntelen ja lueskelen "itseani fiksumpien" arvioita. Suuri kiitos siita sinulle ja Virvelle, on kiva kun joku niita inceja jaksaa meille talliaisille purkaa ja suomentaa ;)
Mun piti ihan miettiä, että onko mulla koskaan ollut mitään sarjaa täydellisenä.... ja ei ole tainnut olla. Parhaimmillaan ehkä vartalovoide ja suihkugeeli tai kasvovesi ja putsari on ollut samaa sarjaa, eikä sitäkään ole tapahtunut kovin usein. Ja ainiin, onhan mulla nyt muuten Oliv'ilta puhdistusmaito, kasvovesi, kosteusvoide ja silmänympärysvoide! En vaan ole koskaan käyttänyt niitä samaan aikaan. ^_^
Olen kyllä tehnyt hutiostoksia kun olen ostanut jotain imagon perusteella. The Body Shopin ihanan tuoksuinen body butter kirveli kuivilla säärillä ja Cliniquen 3 minikokoisen tuotteen lahjapakkauksesta ei löytynyt mitään käyttökelpoista. Kuivan ihon kosteusvoide tuntui olevan pääosin silikonia eikä kosteuttanut ollenkaan, kasvojenpesuaine kuivatti naaman todella pahasti.
En ole siis vielä nähnyt koskaan tarvetta kokeilla vielä selektiivisempää kosmetiikkaa :)
Hep! ;) Todellakin jaksoin lukea, mielenkiintoinen postaus!
Olis mielenkiintoista, jos tekisit oman postauksen Clarinsista. Olen joskus ostanut jonkun kasvoveden ja se oli ihan hyvä (en kyllä huomannut, että se olisi pienentänyt huokosia...).
Nykyään käytän vain luonnonkosmetiikkaa ja olen ostanut aika paljon samoja tuotteita.
Voisinpa joskus kirjoitellakin jotain Clarinsista. Ehkä sitten, kun olen vielä laajemmin tutustunut merkin tuotteisiin. :)
Hep hep.
Mun täytyy näin "flow'n mukana" kulkevana kosmetiikan käyttäjänä tunnustaa, että olen kulkenut silmät ja korvat ummessa enkä tiedä, mitä tarkoitetaan selektiivisellä kosmetiikalla, ja koska käytät tuota termiä varsin usein, olisi mukava saada kuulla kansankielellä mitä se oikeasti tarkoittaa.
Noin muuten kyselysi oli mielenkiintoinen. Itse annoin (näin esimerkkinä) Cliniquelle positiivisen kommentin ihan jo yhden ostotapauksen perusteella. Männävuosina etsiessäni hajustamatonta ja kimmeltämätöntä irtopuuteria, Clinique oli ainut valmistaja, jolta sitä löytyi. Hinta oli hieman korkeampi mihin olin varautunut, mutta hetkeäkään en ole ostostani katunut vaan olen ollut äärimmäisen tyytyväinen.
Selektiivisellä kosmetiikalla tarkoitetaan kosmetiikkaa, jota myydään valikoiduissa (="selective") paikoissa, vastakohtana päivittäistavaran jakelukanaville eli ruokakaupoille ja marketeille. Eli kosmetiikka, jota löydät myynnistä vaikkapa Anttilasta, City-Marketista tai Siwasta, ei ole selektiivistä. Näin ollen brändit kuten L'oreal Paris, Nivea, Rimmel jne eivät ole selektiivistä. Niitä kutsutaan päivittäiskosmetiikaksi.
Selektiivisille merkeille on ominaista myös kalliimpi hinta ja eri palvelukonsepti kuin päivittäistavaralle. Selektiivisen kosmetiikan myyntipisteissä on aina myyjiä tai merkin omia konsultteja auttamassa asiakasta tuotteiden valinnassa, asiakkaan ei odoteta ottavan tuotteita itse hyllystä niinkuin marketeissa.
Luontaiskosmetiikka ja apteekkikosmetiikka lasketaan omiksi kategorioikseen.
Sitten on olemassa vielä termi "semiselektiivinen", joka on todella väljä käsite. Itse miellän merkit kuten Make Up Store, Inglot ja MAC semiselektiiviseksi, niitähän ei saa mistään marketeista mutta niitä ei jostain syystä lasketa selektiiviseksikään. Meidän myymälässä luetaan (tai en minä! ^_^) myös merkit kuten Lumene, L'oreal ja Max Factor semiselektiiviseksi, ja sitten taas merkit kuten Dove ja Nivea päivittäistavaraksi.
Tuohon kysymykseen mulla olisi ensi hätään niinkin kummallinen vastaus, että en erottelisi halpista ja luksusta mitenkään. Toisaalta en maksaisi Herbinan tuoteesta Diorin hintaa. "Hinta ja laatu kohdallaan" määrittelee mun ostopäätöksiä. Toisaalta kalliin tuotteen ostaja tunnetusti nauttii ylellisyyden tunteesta, joten siinä mielessä luksustuotteesta saa rahalleen vastinetta.
Dr Hauschka ja Weleda ovat vanhoja keskieurooppalaisia merkkejä (lähellä antroposofista liikettä :-/) joita terveystietoiset tädit ovat vuosikymmeniä käyttäneet. En usko että näillä firmoilla on haluja päivittää brändejään.
Kun ostaa Garnieria, Lancômea, Biothermia,YSL:ia, HR:ia,TBS:ia tai vaikkapa Shu Uemuran ripsentaivuttimet, on hyvä tietää, että kaikki nämä merkit kuuluvat L'Oreal-konserniin. Ja kun konserni on näin iso, voi päätellä, että sillä riittää fyrkkaa myös tuotekehittelyyn. Sama koskee tietenkin muita jättiyrityksiä tälläkin alalla.
Diorin hohto voi karista, kun ajattelee, että 25% siitä on Cotyn omistuksessa, muut omistajat institutionaalisia sijoittajia. Chanel on Wertheimerin suvun omistuksessa, samoin OPI on perheyritys. Huomasiko joku metakan joka syntyi, kun huhuttiin L'Orealin neuvottelevan OPIn ostosta? Luin siitä muistaakseni Fortune-lehdestä, ja moni kuluttaja ilmoitti ryhtyvänsä boikotoimaan OPIa jos kauppa toteutuu.
En takaa, että tietoni omistussuhteista ovat ihan tarkat, korjatkaa, jos olen väärässä.
Että tällainen essee näin aamutuimaan. En tiedä, kiinnostaako firmojen omistus ketään muita. - Ja lyhyt kommentti kyselyn kohtaan, jossa 51% vastaajista ilmoittaa ostaneensa joskus tuotteen pelkän ylellisyysarvon takia. Itse vastasin kyllä, perusteluna esim. hajuvedet, joita kukaan ei _oikeasti_ tarvitse.
Itseäni kiinnostaa suunnattomasti, mikä firma omistaa minkäkin. Esim. minul on aina ollut l'òrealist halppismainen kuva (johtuu niistä mainoksista) ja että yritys on kunnon riistofirma, jotka kiduttavat söpöjä pupuja huulipunien tähden, joten olin hyvin yllättynyt, kun kuulin mitä kaikkia l'òrealin konserni omistaakaan. Tämä on saanut aikaan, et nämä omistetut tuotteet, jotka aikaisemmin luokittelin ihan ok:si, esim. TBS, ovat myös saaneet halppisaseman ja ne tappavat söpöjä pupuja huulipunien tähden. Tosin TBS on poikkeus tässä, veikkaan, et l'òreal halusi tavoittaa suuremman ostajakannan otamalla TBS:n itselleen, sillä moni boikotoi heidän tuotteitaan juuri eläinkokeiden vuoksi.
Anteeksi kunnon kiihkoaminen, mutta l'òreal saa minut raivoihini jostain kumman syystä, samanlailla kuin HenkkaMaukka. :)
Nyt on pakko kysyä, että mistä tuo negatiivinen hymiö? Onko antroposofisessa liikkeessä jotain epäilyttävää?
Muuten olen kyllä samaa mieltä Weledasta ja Hauschkasta, heillä riittää uskollista "vanhakantaista" asiakaskuntaa eikä heillä ole tarvetta saati halua muokata brändiään modernimmaksi.
Mä kuulun niihin, joille omistajuussuhteet ei oikein sano tai merkkaa mitään. Tuosta Cotystäkään en nyt ymmärrä, miksi se olisi huono asia? En tiedä Cotystä muuta, kuin että se on vanha hajuvesitalo.
Mä miellän hajuvedet asusteiksi. Eihän kukaan tarvitse viittä eri huiviakaan tai kymmentä vyötä, mutta niitä ei ajatella ylellisyytenä. Ihmisillä vain on asusteita. Hajuvesi on kuin vaate, joka puetaan mielentilan mukaan. Tuoksu on osa persoonallisuutta.
Lisäys.
Wikipedian mukaan Coty on ostanut OPIn. Cotyn sivuilla kauppa mainitaan toteutuneena marraskuussa 2010.
Hyvä että kysyit, yritän mielelläni vastata ja toivon, etten loukkaa kenenkään vakaumusta.
Antroposofiassa on uskomuksia, joita en mitenkään voi ottaa vakavasti, esimerkkeinä nyt usko selvänäkemiseen, ihmisen astraali- ja eetteriruumiit tai vaikka taivaankappaleiden vaikutus punajuuren itämiseen.
Useimmilla ihmisillä, minulla myös, on henkisyyden tai hengellisyyden tarve. Miten siihen, vastaa, on henkilökohtainen asia, enkä puutu toisten uskomisiin. Antroposofiassa mua tökkii pseudotieteellisyys, eli se, että juttuja, joita ei voida luonnontieteellisesti todistaa, esitetään näennäistieteellisenä järjestelmänä.
Saksassa ja Itävallassa, joita jonkin verran tunnen, antroposofia on enemmän läsnä arjessa kuin meillä, mutta siihen suhtaudutaan kuten meillä esim. lehtien horoskooppeihin, eli enemmän tai vähemmän harmittomana viihteenä.
Steinerilaiselle liikkeelle haluan antaa kunnian siitä, että he osaavat arvostaa taiteen merkitystä kasvatuksessa.
Kriittisyyteni ei estä mua käyttämästä näitä tuotteita. Jos tuote tekee tehtävänsa, se riittää. Mutta joku tiukkapipoinen skeptikko vastaavasti uskonnollinen henkilö voi haluta boikotoida niitä.
Vai tuli OPIsta sitten kaupat... näinhän se usein menee. Yrityksellä on hyvä konsepti, se kasvaa ja menestyy, omistaja päätyy myymään isolle konsernille. Ei vaikuta mun OPIn käyttöön niin kauan kuin tuotteet ovat hyviä.
Jos ajatellaan eettistä kuluttamista, pitäisin järkevänä suosia pienempiä, nousevia yrityksiä, joilla on hyvät tuotteet. Perheyrityksellä on ns. kärsivällistä rahaa joka mahdollistaa pitkäjänteisemmän tuotetekehittelyn, kun ei tarvitse joka kvartaalilla esitellä sijoittajille mahtituloksia. Herbinaa ja XZ-sarjaa valmistava Berner on esimerkki tästä.
Ehkä joku jaksoi lukea tämän kilometrikommentin. Olen nipottaja, myönnetään. Sanontaa mukaillakseni "nainen voi lähteä tieteestä, mutta tiede ei lähde naisesta" ;)
On muuten kivaa, kun kosmetiikkablogissa voi keskustella uskonnollisuudesta ja taloudesta samaan hengenvetoon :)
No mä ainakin jaksoin lukea, kiitos mielenkiintoisesta selvennyksestä, syysviiru! :) Mä en oikein ole tiennyt, mistä tuossa antroposofiassa on kyse, mutta tekstisi perusteella suhtaudun minäkin siihen hieman skeptisesti. Muistan, kun Hauschkan koulutuksessa puhuttiin jotain voiteiden impulsiivisesta (? tai joku i:llä alkava hieno sana, heh) vaikutuksesta, ja kouluttaja kertoi, että kaikki muut kasvovoiteet paitsi Kvittenvoide vaikuttavat ihoon tällä tavalla. Se kuulosti suoraan sanottuna hieman huuhaalle, ja me ei työporukan kanssa oikein tiedetty miten tuohon tietoon olisi pitänyt suhtautua. Liittyyköhän tuokin jotenkin antroposofiaan..?
Täytyykin tutustua koko tuohon juttuun tarkemmin, mielenkiintoista!
Myös minua häiritsee antroposofinen maailmankatsomus Weledan takana - minusta voi ihan suoraan sanoa että antroposofia on tässä tapauksessa "kaiken takana". Ainakin se on tuotu selkeästi esille, ja on ideologiana mukana Weledan muissakin tuotteissa (Weledahan valmistaa kosmetiikan lisäksi lisäravinteita ja antroposofisia lääkkeitä).
Atroposofian kuvaukseen minulla ei ole mitään lisättävää, syysviiru tiivisti kaiken loistavasti. Kyseessä on sellainen ajatusmaailma, joka sotii käytännössä kaikkea sitä vastaan, mihin minä uskon. Tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka ovat "löytäneet itsensä" Steinerin ajatuksista, joten meitä on monenlaisia. Jos lisätieto kiinnostaa, kannattaa tutustua Wikipedian lisäksi esim. Suomen antroposofisen liiton nettisivuihin (http://www.antropos.fi/?) tai Skepsiksen aihetta kriittisesti käsitteleviin artikkeleihin (esim. http://www.skepsis.fi/lehti/2001/2001-3erva.html ja jatko-osa http://www.skepsis.fi/lehti/2002/2002-1erva.html).
Minä kuulun näihin tiukkapipoisiin skeptikkoihin, eli en voi ostaa Weledan tuotteita. En halua kaataa rahaa antroposofiselle yritykselle, sillä se on vastoin minun aatemaailmaani :). Antroposofiaan uskovat tai näistä asioista viis veisaavat voivat ostaa Weledaa ja tehdä rahoillaan mitä haluavat, sillä meillä kaikilla on omat periaatteemme - hyvä niin.
Toivottavasti kirjoitukseni ei loukannut ketään, meillä kaikilla kun on erilaiset arvot ja asenteet. Minun kohdallani on kyse vain maailmankatsomusten ristiriidoista, olen enemmän kriittisen ja itseään korjaavan tieteen ystävä.
Kiitän näin alkuun mielenkiintoisesta postista ja avaudun sitten minäkin tästä antroposofia-aiheesta.
Ostan luonnonkosmetiikkaa siitä syystä, että en halua syytää vesistöön muovinpalasia tai parabeenejä. Suosin luomuruokaa, koska en halua syödä torjunta-aineita tai lääkejäämiä. Kun valintani ovat näinkin rationaalisella pohjalla, ärsyttää välillä suunnattomasti, että ekologisen ja terveellisen elämäntavan sivutuotteena myydään usein meditaatiota, tähtikarttoja ja itämaisia uskontoja ikään kuin niiden kiinostavuus olisi itsestään huolehtivalle ihmiselle jotenkin selkäytimeen ohjelmoitua.
Toinen trendimääritelmä luonnonosmetiikalle on 'ayurvedinen'. Ei minulla mitään hindulaisuutta vastaan ole, mutta mieluummin perustan kosmetiikkaostokseni tieteellisesti tutkittuun tietoon (vaikka se ei kosmetiikkaa juuri mairittelekaan). Eli yhteenvetona: imagoa tärkeämpää on sisältö (inci) ja ideologisia ominaisuuksia en tuotteilta kaipaa. Jos toivoa saa niin inci-postauksia lisää!
Hep, todella mielenkiintoinen postaus :)
hep :p
Ihan mahtava postaus. Itse pohdin useinkin tällaisia asioita ja oli kiva lukea asiasta lisääkin :)
hep!:) Mielenkiintoinen postaus ja mielenkiintoisia tuloksia. Itse olin yksi niistä, joiden mielestä Garnierilla on huono imago. Itselleni Garnierin ihonhoitotuotteet aiheuttavat lähinnä inhotusta, sillä ihoni on todella herkkä ja monet voiteet kirvelevät. Yhden epäonnistuneen Garnier-kokeilun jälkeen olen pysynyt kaukana sen purkeista. Myös hiustuotteet kutittavat ja kirvelevät päänahassani, olisiko syynä kenties suuri silikonien määrä..?
Garnierin shampoista (Fructis) sai muuten munkin mies hilsettä. Päänahka kutisi ja hilseili, kunnes sain miehen vaihtamaan Fructiksen pois.
En sinällään usko, että päänahan oireilu johtuisi suoraan silareista, sillä niitä on laadukkaammissakin shampoissa, mutta jotain ihmeellistä noiden Fructisten koostumuksessa oli/on.
Jeps, ja kaiken muun hyvän lisäksi hiuksista muuntautuu ihan käsittämättömän raskaat ja päätä myöten valuvat. Hiukset myös näyttävät ja tuntuvat rasvaisilta. Ehkäpä liikaa silikonia, mutta yhden pesukerran jälkeen heitin putelit roskikseen.
Hep. Ja hep, luin kaikki kommentitkin läpi, sillä aihe on tosi mielenkiintoinen.
Mulle Garnier on semmoinen perusmerkki, jonka luotan saavan homman hoidetuksi halpaan hintaan. En ole koskaan karsastanut Garnieria, vaan aina rahapulassa ostan niiden vaaleanpunaisen setin ihonhoitoani varten. :)
Sen sijaan Niveaan en tahdo koskea, sillä mun mielestä koko maailma on ihan tyhmä pitäessään sitä luotettavana perusmerkkinä. ;) Siskollani on sitä hyllyt pullollaan, joten testailen sitä aina visiiteilläni, mutta joka kerta se feilaa.
Lumene sekä L'Oreal on mun mielestä pari euroa ylihinnoiteltuja siihen mielikuvaan nähden, mikä mulla on niistä. Molemmat kuitenkin miellän yleensä laadultaan paremmiksi kuin monet muut markettimeikit. Lumenelta tosin onnistun tasaisin väliajoin ostamaan jonkun supersurkean ja toimimattoman tuotteen.
Ripsareista noin yleisellä tasolla en usko selektiivisten merkkien onnistuvan paremmin kuin muiden. Tämä ei perustu kokemukseen vaan kuulopuheisiin, joten voin olla täysin metsässä, mutta täällä mun ripsarikuplassa on kivaa, koska mun ei tarvitse himoita kalliita merkkiripsareita.
Dior. Ah, Dior. En usko hetkeäkään, että Dior olisi niin paljon laadullisesti parempi muita, että siitä kannattaisi maksaa sen vuoksi suuret summat. Silti olen rakentanut mielikuvitteellisen alttarin omistamalleni Diorin huulikiillolle ja hohdepuuterille, koska niistä tulee sellainen Dior-tunne, joka saa minut tuntemaan itseni specialiksi. :D
Kiitos vielä tästä postauksesta! Itsekin voisin analysoida tämmöisiä vaikka kuinka pitkään. :)
Hinnoittelukin on yksi keinoista brändätä tuote johonkin kastiin. Diorilla halutaan, että tuotteet ovat kilpailijoita kalliimpia. Hinta ja laatu eivät todellakaan välttämättä kulje käsi kädessä (esim. itse en usko että maailmassa voi olla yhtäkään luomiväriä, joka voisi perusteellisesti olla yli 50€:n arvoinen), mutta korkea hinta tekee tuotteelle oman arvonsa. Kaikilla ei ole Dioriin varaa, sitä Dior haluaakin. Ne, keillä on varaa, voivat tuntea itsensä specialeiksi :)
kokemuksen kautta olen vain huomannut että garnierin tuotteet ovat todella huonoja. Itseasiassa pidän heidän mainoksistaan ja purkkien väreistä yms. mutta tuote sisällä on vain kamalaa sontaa. Toisaalta en osta enää mitään hiustuotteita päivittäistavarakaupoista. Mutta jotenkin tuo garnier on jäänyt erityisesti kummittelemaan. Itsellänikin harmittaa yves rocher! Nuorempana rakastin sitä ja kavereiden kanssa selattiin kuvastoa kuin raamattua mutta jossain vaiheessa se oli "noloa" käyttää rocheria. Pitäisi ehkä antaa sille toinen mahdollisuus huonosta markkinoinnistaan huolimatta.
Rocher'han on kuulema muuttamassa markkinointityyliään. Koko firma on käymässä läpi jonkinlaista "faceliftia". Odottelen mielenkiinnolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :)
Kannattaa muuten tilata ennemminkin netistä kuin niiden katalogien kautta, jos haluaa välttää postin.
Hep! Tämä on erittäin mielenkiintoinen aihe! :)
Mä olen aina niin rahaton, että mulle jo joku Lumenen yövoide (jonka löysin 5 eurolla) oli luksusta. :D Teininä Lumene oli vielä edullisempaa ja tuli ostettua, silloinkin muistan yhden pettymyksen; puuteri hajosi pienestä kolauksesta. Halvempien merkkien puuterit pysyivät kasassa vaikka olisivat tippuneet lattialle. Silloin (ysärin lopulla) Seppälöissä oli joku toinenkin halpissarja Anytimen lisäksi, muistaakseni senkin nimi alkoi A:lla. JOku Amour... En ole varma. Tykkäsin hirveästi niiden kynsilakoista, se maalipurkin näköinen pullo oli silloin jotenkin niin hauska juttu. :D Nykyisin Lumene on niin kallis, ettei tule edes katsottua niitä.. Nyt on ollut niiden luomivärejä alennuksella, mutta jotenkin sävyt on niin ankeita. :/
Mä käytän oikein tyytyväisenä juurikin Pirkkaa, Herbinaa, LactoLinea ihonhoidossa ja Maybellinen ja Rimmelin meikkejä. :) En tunnusta kauhesti hutiostoja tekeväni, olen kyllä aika harkitseva ja tutkin tuotteita ennen ostoa. Lisäksi uskoisin että mulle on tullut ajan kanssa sellainen tuntuma noihin halpoihin merkkeihin, että mitä miltäkin merkiltä kannattaa ostaa ja mitä ei. Yves Rocher on ollut yllättäjä, nykyisin sillä on jopa hyviä tuotteita! Ja meikkivoiteistakin löytyy kalpeanaama-sävyjä. :)
Lumene on tosiaan kallistunut ihan hurjasti. Aikuisemman ihon voiteet alkaa jo lähennellä selektiivisten hintoja... huhhuh.
Mulla olisi muuten sellainen postaustoive, siis jos sulta itseltäsi vaan kiinnostusta ja tietoa löytyy, niin kosmetiikan klassikoista? Siis tuotteista, jotka on olleet jo vuosikymmeniä markkinoilla, esim. Max Factorin Pan Stick, Elizabeth Ardenin 8 Hour Cream.. itse en tiedä kuin muutaman.
Tuohan oli hyvä idea! Laitetaan muistiin. :)
Hep! Mielenkiintoinen juttu oli. Myönnän että osaa 1 en jaksanut lukea, mutta nyt varmaan kuvat jotenkin houkuttelivat. :D
Hep :) Upea postaus, lisää!
Diorilla on mielestäni hyvä imago, varsinkin meikkituotteilla, ihonhoitoa en ole kokeillut. Lancomen ripsivärit ovat hyviä, ihonhoito keskinkertaista, TBS vartalonhoidot ovat ihania, purkit mielyttäviä, Guerlainilla on laadukas imago, ihonhoitotuotteiden laadusta en osaa sanoa, meikkejä olen käyttänyt ja ovat olleet hyviä, Clarins on ollut minulle imagoltaan samaa luokkaa kuin clinque ja biotherm .... ei sano oikien mitään, eikä tee vaikutusta, mutta clarinssista olisi kiva kuulla enenmmän postauksia.
Moi! Kiitos näistä analyyseistä, mahtavaa pohdintaa :) Itse olen markkinointia sen verran opiskellut, että tiedostan mitkä asiat milloinkin vaikuttavat ostopäätökseeni, mutta tulee sitä silti ostettua "väärin" perustein. Diorin saamaa arvostusta en voi ymmärtää, miten se on sen hankkinut? Kolmesta omistamastani Diorin tuotteesta yksikään ei ole hintansa arvoinen (no onneksi mitään en ostanut alkuperäisellä hinnalla). YSL:n luomivärit pysyy silmissäni joten kuten koko päivän ilman pohjustusta, Diorin Night Butterfly:n värit vaihtavat parissa tunnissa paikkaa jos silmät on pohjustamatta.
Lumenea pidän arkikosmetiikan luksuksena, juuri kotimaisuuden ja laadun takia. Viimeksi ostin Basic Blue puhdistusgeelin, se on paras putsarini ikinä! Mutta MIKSI? Miksi se sarja on brändätty niin tylsäksi? "Kosmetiikkaa lähikaupastasi" vai miten se meni? Se geeli on niin hyvä, että olisko kannattanut brändätä se luksukseksi ja purkki sen mukaiseksi.
Mä luulen, että todella monella on Diorista (ja etenkin sen värikosmetiikasta) hyviä kokemuksia, ja word-of-mouth on tehnyt tehtävänsä. Kyllä minäkin olen kokeillut Diorilta ihan keskinkertaisia tuotteita, mutta sitten ne hyvät, esimerkiksi juurikin ne HYVÄT luomivärit (heikkolaatuisiakin löytyy) ovatkin sitten niin hyviä että en ole yhtä upeaan laatuun millään muulla merkillä törmännyt, ja olen kokeillut _todella_ monia luomivärejä.
Hyvä postaus! Hep vaan! Omalla kohdallani luksuksen tavoittelu on mennyt metsään muutaman kerran ja nimenomaan lempparini Diorin kohdalla. Ostin jossain vaiheessa merkin "paletteja", joissa oli luomivärejä, huulikiiltoja yms. samassa. Lopulta tajusin, ettei siinä ollut mitään järkeä. Luomiväri ja huulikiilto samassa paletissa ei vaan toimi millään, lopulta huulikiilto on luomivärimuruissa ja täysin käyttökelvoton. Yleensä näissä paleteissa luomivärien kirjo YHDESSÄ näytti herkulliselta, mutta kun tuli aika käyttää värejä, huomasi poropeukalo, ettei kovinkaan moni väri sopinut tai tuntunut omalta.
Suosittelen siis kaikkia karttamaan tällaisia all-in-oneja, joissa huulikiilto ängetään minkä tahansa puuterisena kosmetiikkatuotteen viereen (tai mikä tahansa voidemainen puuterimaisen viereen)! Varoituksen sanana siskot!
Luksusmeikit tuovat kuitenkin 'sitä jotain' turhamaisen ihmisen elämään. Ostan ja käytän meikkejä aika vähän, joten haluan kompensoida vähäistä kosmetiikkamäärääni laadulla. Laatu ei kuitenkaan ole aina hinnasta kiinni. Ne tuotteet, jotka koen laadukkaiksi, olen testannut käytössä, en useinkaan luota vain mielikuvaan.
Mä en yhtään tykkää tuollaisista paleteista, enkä koskaan ole hankkinut sellaista. Ajatus huulikiillosta rasia-versiona ei miellytä yhtään, ja vielä vähemmän ängettynä puuterimaisten tuotteiden yhteyteen. Joten ymmärrän kyllä antipatiasi konseptia kohtaan. :)
Hep :3
Vaikka yleensä vierastan kilometripostauksia, niin nämä kosmetiikkamerkkien imagoa käsittelevät postaukset on olleet mielenkiintoisia.
Harmi huomata noin monen kokevan YR:n epähoukuttelevana tai jopa huonona merkkinä. Itse olen parit luottotuotteet sieltä löytänyt ja joutunut "syrjähyppyjen" jälkeen aina palaamaan niihin takaisin. Toki en kamalan laajalla skaalalla ole merkin tuotteita testannut, mutta anyway.
Hep! Tämä oli erittäin mielenkiintoinen teksti aiemman imago-postauksen ohella. Itsekin sitä tulee välillä mentyä vahvasti ihan brändin luoman mielikuvan mukana, vaikka periaatteessa tietäisikin, ettei se välttämättä vastaa todellisuutta tai tarpeitani.
Kommentoin minäkin nyt tuota Garnieria, vaikka en kyllä muista vastasinko sen varisnaisesti vaikuttavan epäluotettavalta. Itse nuoruudessani (n. 5-7v sitten) Garnierin eri tuotteita teiniakneen kokeilleena voin sanoa, että useimat kokeilemani puhdistustuotteet kirvelivät, polttelivat ja ärsyttivät ihoani. Aivan liian voimakkaita tuotteita siis ainakin itselleni. Ja lisäksi sitä viilentävää mentholia puhdistusgeeleissä, hyih. Lähinnä polttelua siitä sain.
Fructiseja on myös käytetty joskus, ja ne tosiaan aiheuttivat minulle kutinaa, eikä tukka tullut aikoinaan puhtaaksi, vaikka "rasvoittuvalle" päänahalle sopivia tuotteita käytinkin. Samoin on testattu joskus joitain Garnierin hiusmuotoilutuotteita, ja ne olivat myös aikamoisia pettymyksenaiheuttajia.
Muutaman viime vuoden aikana olen lähinnä kosmetiikkablogeja lueskelemalla löytänyt uusia suosikkeja, juurikin Diorin värikosmetiikan: viisikot, high shine-punat ym. Monia yksittäisiä loistotuotteita eri merkeiltä, loistoja niin Herbinalta, Weledalta, Lancomelta ja L'orealilta.
Mua alkaa todella "pelottaa" Garnierin tuotteet näiden kommenttien ansiosta...! Olet jo ties kuinka mones, joka kertoo Garnierista huonoja kokemuksia. Ei todellakaan tuo hyvää kuvaa merkistä...! Toivottavasti joku Garnierilta sattuisi lukemaan näitä kommentteja, saisivat vähän palautetta.
Hep! :D
Suoraan sanottuna, en voisi kuvitellakaan sutivani Nivean ripsiväriä ripsiini. Oon samalla linjalla, Nivean tuotteisiin en koske muuta kuin kroppavoiteiden muodossa...
Yves Rocher on jotenkin pilannut maineensa, en oikein koe sitä kovin kiinnostavana merkkinä. Suihkugeelejä voisin kyllä merkiltä ostaa, mutta siihen se sitten jääkin.
The Body Shop sen sijaan saa multakin arvostusta :) Ne ihanat tuoksut, eläinkokeettomat kosmetiikkatuotteet... En ikinä pysty kävelemään TBS:n ohi, vaan aina sinne liikkeeseen tulee käveltyä :D
Ihan totta, ne liikkeet on kyllä _tosi_ houkuttavia! Ja aina sieltä tekisi mieli ostaa jotain. Oikeasti en voi muuta sanoa kuin että sen brändin takana on todella taitavaa markkinointisakkia, pelkkä myymälän ikkunan katsominen luo välittömän ostotarpeen..!
Hepsis!
Aika usein halpikset tuoksahtavat juurikin halvoilta ja pakkaukset ovat omituisia. Ja suoraan sanoen jos niitä myydään Seppälässä ei kiinnosta.
Models Own lakkoja ostin kaksi niitten kivojen sävyjen takia, mutta en ole kertaakaan käyttänyt, ne ei tunnu enää kivoilta kotona, hutiostoilta, ne on pitänyt vain saada ostaakseen jotain. Kertaakaan en ole kallista tuotetta käsitellyt samalla tavalla.
Mitenkähän paljon minullakin olisi tavaraa jos meidän markettihinnat olisivat oikeasti alhaisia
Joo, pelottava ajatus...! ^_^ Sulla olisi kotona yksi huone, johon mahtuisit nukkumaan, loput kämpästä olisi pyhitetty kosmetiikalle..!
hep! :) mielenkiintonen postaus
Onko sulla kokemusta Body Shopin meikeistä?
On, mutta lähinnä Colouringsin ajoilta (eli 90-luvun puolesta välistä). Silloin ainakin luomivärit oli aivan hirveitä. Mulla on ollut TBS:n Colourings-sarjasta yksi luomiväri, huulipuna, huultenrajauskynä, peitepuikko ja monenmonta kulmaväripalettia, niitä käytin monta vuotta.
Olen saanut sen kuvan, että TBS:n meikit on nykyisin paljon laadukkaampia, mutta omakotaista kokemusta on vain yhdestä Shimmer Cubes -luomiväripaletista (ihan ok) ja yhdestä Shimmer Waves -kasvopaletista (ihan ok).
HEP! Ihan mielettömän kiinnostava postaus, olisin voinut pidempäänkin lueskella postausta. Mun mielestä susta tulisi tosi hyvä kosmetiikkatoimittaja johonkin naisten aikakauslehteen. Tai vaikka kosmetiikkakolumnisti =)
Jos budjetti sallisi, käyttäisin varmaankin vain cliniquen, body shopin ja biothermin tuotteita ihonpuhdistuksessa. Koska se tosiaankin on melko rajallinen, ostelen todella vaihtelevasti kaikkea kosmetiikka. Yleensä luen blogeista suosituksia edullisista vaihtoehdoista. Joskus kuitenkin panostan meikkituotteeseen, ja ostinkin eilen kauan harkittuani Cliniquen meikkivoiteen ja pakko sanoa että siitä tuli paaaaaaljon parempi ja tavallaan ylellisempi olo kuin jonkun perus lumenen vastaavan ostamisesta olisi tullut.
Voi kiitos paljon! Ihan niin hyvin en kuitenkaan osaa kirjoittaa, mutta kiitos sanoistasi. :)
Hep!
Kiinnostavaa tekstiä.
Moi! Osaisitko suositella 15 vuotiaalle pojalle jotai mahdollisimman huomaamatonta meikkivoidetta tai sävyttävää päivävoidetta? Mulla on finneistä jäänyt tollasia pieniä punaisia arpia ja kasvot punoittaa hieman poskista ja leuasta. Haluisin siis jotain mahdollisimman huomaamatonta ja mielellään jotain aika halpaa, ei mitään kauheen kallista. Olisin todella kiitollinen jos vastaisit. :-)
Esimerkiksi muutama viikko sitten esittelemäni Laveran meikkivoide voisi toimia kivasti, näyttää iholla tosi huomaamattomalta. Se on edullinen, n. 14€.
Lumenen Luminous Touch on samantyyppinen läpikuultava meikkivoide, hyvin huomaamaton. Lumenen meikkivoiteet maksaa jotain 15€:n kieppeillä.
Yksi vaihtoehto olisi myös käyttää jotain ohutta peiteainetta paikallisesti arpien päällä.
hep! :)
tähän mennessä ainakin kaikki selektiivisemmät kosmetiikkaostokseni olen harkinnut tarkkaan, ja olen sijoittanut esim. pariin diorin viisikkoluomiväriin. Niin kuin itsekin totesit, diorin viisikot ovat jo ikoneja, ja varmaan tämä vaikutti omaankin ostopäätökseeni. Halvemmallakin olisi saanut, mutta mielestäni diorin luomivärit nyt ainakin antavat rahalle ihan kelpo vastinetta, itse käytössä kuin myös ulkoasun ja luomansa mielikuvan puolesta. Tottakai tiesin maksavani merkistä enkä pelkästään niistä värinapeista, mutta tämä on ok minulle. Suurin osa meikeistäni on kuitenkin halvemmasta hintaluokasta, esimerkiksi body shopin tai lorealin. Mietin aina hinta-laatusuhdetta ennen ostopäätöstä, ja kyllä, purkin ulkonäöllä ja merkin imagolla on merkitystä. Silti mietin pääasiassa tuotteen sisältöä, kun ostan :)
hep :)
Kiinnostavaa! Itse myönnän olevani täysin brändäyksen uhri: unelmoin aina YSL:n, Diorin ja Chanelin tuotteista, näen mielessäni itseni kaivamassa pikkulaukustani kermaisen merkkihuulipunan ja sipaisevani sitä huuliini kiiltävästä hylsystä, jota tuotemerkki koristaa. Tällä hetkellä kuitenkin MAC, The Body Shop, Inglot ja MUS ovat suurinta luksusta johon minulla on varaa :) Mutta vielä joskus.. Itse jostain syystä karsastan markettimeikkejä nykyään, vaikka uskon laadun olevan useinkin samassa linjassa esim. Inglotin ja Musin tuotteiden kanssa. Markettimeikeistä esim. Gosh eroaa mielestäni jotenkin muista edullisimmista merkeistä, kenties se on se tumma pakkaus..?
Minäkin miellän mustat, yksinkertaiset pakkaukset laadukkaamman näköisiksi kuin läpinäkyvät tai muuten vain epämääräiset. Halpa musta hylsy on aina paremman näköinen kuin vaikkapa halpa vaaleanpunainen. ;)
Ai niin! Unohdin mainita, että juuri toissapäivänä meinasin sortua ostamaan huulipunan jonka sävystä en edes suuremmin välittänyt, vain koska se maksoi 9 e ja merkki oli Guerlain. Onneksi sentään tulin järkiini! Laadun täytyy kuitenkin mennä imagon edelle.
Tunnistan itseni, olen monesti ollut ostamaisillani alennuksesta luksusbrändien tuotteita VAIN, koska on tilaisuus saada halvalla Chanelia/Guerlainia/YSLiä tai mitä milloinkin....