Nyt kun syyskuu ja Uuden Mustan kuuden vaatteen haaste on pyörähtänyt käyntiin, en malta olla kirjoittamatta vielä muutamaa riviä asiasta. Katsoin äsken Yle Areenasta pätkän Aamu-TV:stä jossa Pupulandian (aina niin suloinen!) Jenni, Uuden Mustan Terhi ja Vihreät Vaatteet -blogin Anniina puhuvat haasteesta. Keskustelu herätti minussa hämmennystä. Voitte ymmärtää, millainen juntti olen, kun en millään lailla voinut samaistua keskustelijoiden "huolen"aiheisiin.
6 vaatetta / 30 päivää. Mikä tästä yhtälöstä tekee niin haastavan? Keskustelussa nousi esiin mm. se, "pystyykö ihminen olemaan tyylikäs, vaikka hänellä on koko ajan sama kolttu päällä?" Samoin haasteellista on uusien yhdistelmien luominen, kun käytössä on vain kuusi vaatetta.
Käsitän, että en ymmärrä tyttöjen keskustelua, koska en ilmaise itseäni vaatteilla. Minulle vaatteet ovat pelkistetyimmillään vain sitä, että saan jotain lämmintä päälle. Totta, lämmitän itseäni mieluummin nätillä, yksivärisellä ja tyköistuvalla neuleella kuin kirjavalla, 90-luvun alun XXL-kokoisella perunasäkkivillapaidalla, mutta siihen vaatetietoisuuteni sitten jääkin. Minulle riittää se, että päälläni olevat vaattet ovat neutraaleita, siistejä sekä vartaloni malliin ja vuodenaikaan sopivia. Ajatus siitä, että miettisin joka päivä erilaisia asukokonaisuuksia, on vieras. Olen usein miettinyt, mikä minussa on vialla, kun en ole kiinnostunut muodista. Mutta ei minussa ole mitään vialla. Muoti on itseilmaisun väline, ja minä ilmaisen itseäni muilla tavoilla.
Kertokaahan, eikö ihminen todellakaan voi olla tyylikäs, jos hänellä on joka päivä sama paita päällä? Jos paita itsessään on tyylikäs, miksi se muuttuu tyylittömäksi päivittäisellä käytöllä? Ihan hullua, että vaatteet voivat määritellä meitä näin! Hullua, että on tuhansittain ihmisiä, jotka ihan ahdistuvat siitä jos eivät saa pukea joka päivä päälleen eri vaatteita kuin edellisenä päivänä.
Yhdellä parhaista kavereistani (miespuolinen) on lempivaate. Vihreät sammarit. Hän käyttää niitä lähes koko ajan, vaihtaen välillä ehkä ruskeisiin sammareihin tai silloin tällöin peräti farkkuihin. En ollut kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, sillä sammarit istuvat niin hyvin hänen tyyliinsä. Kunnes eräänä päivänä kaveri otti asian itse puheeksi. Hänellä on kuulema neljä paria samoja vihreitä samettihousuja. Minua hymyilytti, sillä lailla positiivisesti. Aivan loistavaa.
Sammarikaverini on suosittu ja sosiaalinen heppu ja trendikkäässä työssä, eikä kenellekään tulisi mieleenkään pitää häntä tyylittömänä vaikka hän saapuukin bileisiin aina samoissa vaatteissa. Vaatteet eivät tee tyyliä, vaan ihminen niiden sisällä.
Minulla ei ole muodikkaita vaatteita, ja tälläkin hetkellä olen pitänyt samaa H&M:n violettia neuletta viikon. Se on ihan ok. Myös se on ok, että jollekulle toiselle vaatteet ovat intohimo ja persoonallisuuden jatke. En silti anna Uuden Mustan kaltaisten muotihaasteiden uskotella, että samaan vaatteeseen pukeutuminen on jotenkin erikoinen uhraus, ja että on haasteellista näyttää hyvältä siinä samassa violetissa neuleessa päivästä toiseen. Give me a break!
Ostin tänään Gina Tricotista kaulahuivin. Kääreen. Shaalin. Vai mikä ihme tämä on. Olen käyttänyt sitä jo näin monella tavalla! :) *
*) Huumoria.
0 comments on “Juntti muotiblogiportaalissa”
Koska joihinkin asioihin voi suhtautua tunteella ja samaan aikaan tieteellisesti, valitsen jälkimmäisen. Olen itsekin jossain määrin kiinnostunut pukeutumisesta ja käytän ainoastaan merkkivaatteita. Ainakin 90 prosenttisesti. Paitsi kotona.
Pohjimmiltaan muoti on niille ihmisille, jotka eivät osaa itseään ilmaista, keino ilmaista itseään jonkun toisen tekemisen kautta. Ja hyvin usein tämä tekeminen on vain ja ainoastaan kaupallista. Sillä, onko aito ihminen muodikas vai ei, ei ole mitään väliä. Merkitys olisi sopinut tähän yhteyteen paremmin sanana, mutta se ei olisi merkityksellisesti sopinut asiayhteyteen.
Muotia on myös tutkittu. Alla lainaus tyhjänpäiväiseltä sivulta, mutta alunperin ajatus on suoraan tutkimuksesta.
"Seinfeldin näkemyksen mukaan muutoksesta taas pitäisi päästä eroon kokonaan. Kun ei tuhrata aikaa vaatteiden valintaan, voidaan tehdä jotain jännittävämpää – vaikkapa valloittaa vieraita planeettoja."
Mielipiteet, jotka perustuvat tyhjyyteen, ovat merkityksettömiä. Ja koska muoti on makuasia, se on täysin merkityksetöntä. Ja pohjimmiltaan enemmistön mielipide, jolloin sen merkitys on enimmäkseen pinnallista ja persoonatonta. Ihminen joka haluaa olla jotain muuta kuin persoonaton ja pinnallinen, ei ole kiinnostunut muodista. Se ei kuitenkaan estä häntä olemasta tyylikäs.
Näin.
Mäkin haluaisin toisaalta omistaa vain pari vaatetta, joita pesisin koko ajan ja uusisin suurien reikien ilmestyessä. Ja ilmaista itseäni tosiaan vain meikeillä ja kampauksilla. Mutta. Työhöni ei sovi värikkäät/erikoiset meikit (joskin ei kyllä vaatteetkaan...). Piilolinssien takia en voi käyttää sisäkajaleita tai kovin shimmerisia luomivärejä. Rumien hampaiden takia en voi korostaa huuliakaan. Jotkut sanovat mun jopa näyttävän hyvin samalta meikattuna tai vain mineraalipohjalla. Se siitä meikkailuista arkena ja julkisesti. Onneksi juhliin voin kuitenkin toteuttaa "rajoituksistani" huolimatta itseäni ihan kivasti meikeillä, ajan kanssa.
Entäs ne hiukset. Herään aivan liian myöhään aamuisin, jotta ehtisin tehdä mitään kampauksia tai edes pestä hiuksia. Tai sitten olen vain hidas meikkaaja/kampaaja laajasta kokemuksesta huolimatta. :D Vaatteet ovat sikäli kätevä ilmaisukanava, että ne voi vain iskea päällensä (silitys on turhaa). Meikkaamista ja kampaamista varten pitäisi olla peili, hyvät valot, paljon aikaa... Tyydyn siis etenkin arkena vain vaatteilla ja koruilla itseni ilmaisuun arkena, vaikka haikailenkin ihanien meikkien perään.
Vaikka mä ehkä ilmaisen itseäni enemmän meikeillä kuin vaatteilla, niin ei mulla kyllä mitään reikäisiä vaatteita ole joita koko ajan pesen. :D Vaatteita on vaikka muille jakaa, eli mikään pakko mun ei ole samaa paitaa koko ajan pitää.
Luulenpa muuten, että keskivertovaatefriikillä menee huomattavasti enemmän aikaa asukokonaisuuksiensa miettimiseen, kuin mulla rutiinimeikkiin. ^_^ Sehän on ihan käsite, että naiset repii hermona vaatteita kaapeista eikä osaa päättää mitä laittaa päälleen treffeille/juhliin/kouluun/jne.
Toivottavasti et nyt ymmärtänyt tätä postausta niin, että yritän sanoa meikkauksen tai jonkun muun harrastuksen olevan jollain lailla "parempi" itsensäilmaisukeino kuin muoti. Tätä en tarkoita. Halusin vain hieman pureskella tuota ajatusta siitä, ettei ihminen voi olla tyylikäs yhdessä ja samassa vaatteessa.
En ymmärtänyt niin, kirjoitin ilmeisesti itse liian hyökkäävästi/jyrkästi. :D Enkä tarkoittanut, että sulla olisi reikiä vaatteissasi. Itse saan vain ainakin niitä aikaiseksi, kun pidän samoja vaatteita paljon.
Lähinnä ajattelin tuoda esille taustoja, miksi joku ilmaisee itsensä mielummin vaatteilla kuin vaikkapa meikeillä. :) Koska itsekin selitit postauksessa omia taustoja, mikä oli musta mielenkiintoista luettavaa.
OK, hyvä että pointtini tuli läpi! :) Mulle vaan tuli tuosta ekasta lauseesta ensin mieleen että kommentoija haluaa nyt vähän kettuilla mulle, että kai mun vaatteet on rei'illä jos pidän vain muutamaa hassua vaatetta. ^_^
Mulla lensi muuten vasta äsken ensimmäistä kertaa vaatekappale roskiin reikiintymisen takia. Kyseessä ovat H&M:n collegehousut (a.k.a kotihengailuhousut), ja ne on ostettu ehkä joskus 1995..... Huomasin vasta, että niiden persauksessahan on pari reikää! :D Hyvin palvelivat 15 vuotta, mutta en alkanut enää korjaamaan reikiä, hih. Ainiin, onhan mulla itse asiassa tullutkin reiät myös kaksiin Onlyn farkkuihin. Eli kolme vaatetta. Mutta ne olivat "vasta" jotain 5 vuotta vanhoja. :) Ihan hämmästyin kun kuluivat niin äkkiä.
Teksti olisi voinut olla minun kirjoittamani.
En ole koskaan hamunnut monia farkkuja, takkeja tai kenkiä vaatekaappiini. Haluan että minulla on sellaisia joita käytän usein ja jotka oikeasti tulee käytössä kulutettua eikä että minulla on viidet eri tennarit joita käytän -ja sitten käyttäisin kuitenkin aina vain niitä tiettyjä- ja sama juttu muiden eri kenkien kanssa. Vaatteissa tykkään näistä yksilöistä jotka näyttävät minun päällä hyvältä, istuvat, väri on hieno ja hintakin on kohdallaan. Uusia ostan _todella_ harvoin, vaatteiden ostaminen ei ole yhtään hauskaa eikä rentouttavaa kuten meikkien ;). Muille taas tykkään etsiskellä niin meikkejä kuin vaatteitakin.
Miksi ihminen ei voisi olla tyylikäs vaikka pitäisi tosiaan sitä samaa paitaa vaikka viikon päällä? Todennäköisesti et todellakaan törmää jokaisena päivinä kaduilla samoihin ihmisiin että he näkisivät sinulla olevan ooooh sama paita kuin eilen ja sitä eilen jne. Tai jos näkevät ja he ajattelevat "taas sama paita" niin ehkä heillä on silloin jotain köhöm omassa päässään :D? Jos toisten pukeutuminen voi noin kamalasti ottaa sydämestä (<- huumoria).
Minulle muutama vuosi sitten koulussa eräs luokkalainen tokaisi "eikö sinulla ole muita housuja?" kun olin pitänyt samoja farkkuja melkein kuukauden jalassa. En tiedä olisiko pitänyt järkyttyä siitä kuinka jollakin on pokkaa sanoa jotain tuollaista vai että mitä se kenellekkään kuuluu mitä housuja joku pitää ja kuinka kauan vai siitä että hän tosiaan on tutkaillut minun vaatekerrosta niin tarkkaan ja miettii tuollaista :D? Kerroin tykkääväni uusista housuista sen verran että tottakai käytän niitä kunnes tekee mieli vaihtaa ;). Huumori ei tainnut mennä perille hänen ilmeestään päätellen kun kerroin nukkuvanikin ne päällä.
________________
Tuli muuten asiasta mieleen että monesti ihmiset ketkä pukeutuvat "paremmin" niin heillä ei tukka ja meikkikään yleensä ole "kovin kummoinen". Siis ihan perusjutut ei mitään "sen ihmeellisempää". Sitten taas henkilöt jotka tykkäävät meikata todella näyttävästi ja "paremmin" niin heillä itse muoti ei ole niiiiin lähellä sydäntä. Kunhan on nätit ja istuvat vaatteet. Sitten on taas hiusalan ihmiset (joko ammatti tai harrastusmielessä) joilla tuntuu olevan niin meikki, tukka ja vaatteetkin aina tip top ja viimoisen päälle "paremmin" :D. Hassua.
Eikä ^tuo ollut mikään väittämä vaan hauska juttu minkä olen useammankin kerran bongaillut niin tuttujen kuin tuntemattomien ihmisten keskuudessa ja seurassa :)!
Tämä oli mielenkiintoinen havainto. Itse en ole pannut tuollaista niin merkille.... mutta pitää alkaa tarkkailla ihan uusin silmin. :) Tunnen yhden kampaajan (tai ex-kampaajan), ja hänellä on kyllä kieltämättä "koko paketti" kunnossa, niin hiukset, meikki kuin vaatteetkin. Mutta yhdestä ei ihan voi yleistää.... Mä kuulun kyllä just tuohon meikkailijoiden ryhmään, eli meikki on useimmiten viimeistelty ja hyvin, mutta hiukset miten sattuu (kunhan kietaistu pois tieltä, ei muotoiltu millään tavalla), ja vaatteet tosiaan sitä ikuista farkut-neuletakki-trikoopaita-linjaa.
(on muuten hassua miten olen valmis pulittamaan vaikkapa 30€ jostakin hyväksi todetusta meikistä, mutta jos ns perusvaate maksaa sen 30€ niin jätän kyllä hengariin :D)
Olen huomannut vetäväni herneen nenään joka kerta, kun kuulen tai luen jonkun arvostelevan tuota haastetta juuri tuolla "eihän se nyt mitenkään haastavaa ole" -argumentilla. Eli taisi kalikka kalahtaa. :) Mutta toisaalta, ihmeen monella on tarve julistaa, ettei haaste ole oikeastaan mikään oikea haaste - eli dissata siihen osallistuvia. On se haaste toisille.
Mä ainakin lähdin tohon haasteeseen mukaan ihan vain oppiakseni asustamaan. Mä olen pahemman luokan mielialapukeutuja (eli ilmaisen itseäni vaatteilla), mutta en kovin kummoinen asustaja. Eli mä ainakin lähdin tähän leikkiin oppiakseni käyttämään kaikkia miljuunaa huiviani ja koruani. Ja vielä uudella tavalla.
Mä en ole vielä tuota tv-juttua nähnyt (vedin vain herneet nenään, kun sitä mollattiin irkissä). Mutta en mä näkisi, että vaatteet menettäisivät tyylikkyytensä kolmen päivän jälkeen. Ja vakea uskoa, että kukaan noista (oletettavasti) täysjärkisistä naisistakaan niin ajattelisi. Niihin vain kyllästyy. Eli tämä on ihan itsestä, ei ulkomaailmasta lähtevä ongelma.
Mulla ei ainakaan mene juurikaan aikaa elämästäni hukkaan, kun mietin, mitä laitan päälle. Mietin seuraavan päivän asua liikenneruuhkassa, kaveria odotellessa tai vaikka paskalla istuessani - siis tilanteissa, joissa ei ole muutakaan tekemistä. Vähän sama ilmiö on myös tukan kanssa: olen opetellut tekemään erilaisia kampauksia telkkaria katsoessani: kun tuijaan huippiksia, vääntelen jatkuvasti lettiäni ja mietin, miten sen voisi kiinnittää tai harjoittelen siistin, pään ympäri menevän ranskalaisen letin tekoa. Joten muutaman repertuaarini perusnutturan teen aika nopeasti.
Toki mulla menee joka aamu noin tunti siinä, kun puen, laitan tukkani ja meikkaan - ja tiedän sen monen aamu-unisen mielestä olevan kamalan kauan. Mutta mulle ei ole mikään ongelma herätä klo 5:30 ja olla klo 7 työpaikalla mussuttamassa ylipitkää blogikommenttia. :)
Mua aina vähän ärsyttää, kun joku sanoo, että olisi kiva laittaa tukkaa / meikata kivasti / laalaa, mutta en osaa. No heraanjestas, opettele! Ja jos et jaksa opetella, niin ei sua taida kiinnostaa tarpeeksi ja voit olla hiljaa. En mäkään osannut vielä 10 vuotta sitten, mutta mua kiinnosti oppia.
Olikohan mulla joku pointti? Ehkä se, että ihminen, jota asia kiinnostaa, ei koe siihen kuluvaa aikaa hukkaan meneväksi tai laske muutenkaan, kauanko häneltä kuluu aikaa kyseiseen asiaan: oli kyse sitten meikkauksesta, tukanlaitosta, vaatteista tai vaikka jalkapallosta. Ja jotenkin tällaisten ihmisten toiminnan päivittely on musta lähtökohtaisesti pelleä.
Kiitos pitkästä, pohdiskelevasta kommentista Minttu! Haluan heti alkuun sanoa, että en halunnut kirjoituksellani dissata haasteeseen osallistuvia. Olen pahoillani, jos tekstistä saa sen vaikutelman. Yritin vain pohdiskella omaa suhdettani vaatteisiin, ja tämä haaste toi siihen sopivan "ponnahduslaudan". Kyllä, pidän hieman omituisena sitä, jos henkilö ei jonkun mielestä voi olla tyylikäs pukeutuessaan samoihin vaatteisiin joka päivä. Mutta ymmärrän toki, että ne haasteeseen osallistujat, jotka rakastavat vaatteita ja haluavat käyttää vaatekaappiaan mahdollisimman monipuolisesti, ja saavat hyvän mielen siitä että löytävät aina vain uusia, hauskoja tapoja yhdistellä vaatteittaan, kokevat kuusi vaatetta haasteellisena. Eli tottakai se on joillekin haaste, enkä halua heitä mitenkään väheksyä. Halusin vain "analysoida" yleisellä tasolla ajatusta siitä, että 6 vaatetta / 30 päivää olisi jotenkin radikaalia.
Tähän vielä haluaisin sanoa, että en itse saanut tekstistäsi dissattua oloa. :) En sitten tiedä miksi, mutta itse kiinnitän muidenkin vaatteisiin paljon huomiota, ja huomaan kyllä jos joku käyttää tismalleen samoja vaatteita koko viikon. Eihän siinä mitään pahaa ole, että käyttää samoja vaatteita, mutta kyllä itse sen rekisteröin ja ehkä vähän kummastelen. Eihän asu siitä kulu tai menetä tyylikyyttään... Kummastelen lähinnä siksi, että en itse millään jaksaisi pukeutua samoihin asuihin päivä toisensa jälkeen, koska kyllästyisin. Mutta itse kyllä esim. meikkaan tismalleen samoin (ja todella tylsästi) joka ikinen päivä. Se olisi varmaan asia, johon joku meikeistä kiinnostunut kiinnittäisi minussa huomiota kummastellen. Nii-in, ja sama asia sekin, että jaksa ymmärtää miksi mieheni jaksaa joka ilta tuntukaupalla pelata tietokoneella samoja pelejä. Kai se on vain niin, että toisten kiinnostuksen kohteita on välillä vaikea ymmärtää, jos ne ovat kaukana omista.
Ah, ihanaa MinttuNörtti kun jaksoit "mussuttaa" näin pitkän kommentin, niin mun ei tartte! :D Hyvin samoja ajatuksiani siis itselläni. Tämä kuuden vaatteen (itselläni 6+3) haaste on minullekin oikeasti haaste. Vaatekaappini pursuaa yliäyräidensä, ja silti koen usein ettei olisi mitään päällepantavaa. Tämä sen vuoksi, että miellän useat vaatteet "pareiksi" tai asukokonaisuuksiksi, ja jämähdän niihin. Käytän siis usein tiettyä paitaa tiettyjen housujen kanssa, enkä osaa yhditellä vaatteitani monipuolisesti toisiinsa. Tähän toivon haasteesta muutosta, ehkäpä opin nyt vähemmillä vaatteilla luomaan monipuolisia asuja samoista vaatteista.
En edes muista milloin viimeksi olisin käyttänyt samoja vaatteita (töissä tms, ei siis vain kotona) monta päivää peräkkäin - tai edes kahta. Koska en ole mallinmitoissa ja en edes kovin tyytyväinen vartalooni, haluan kivoilla vaatteilla ja erilaisilla värikkäillä asuilla luoda itselleni kivaa oloa tässä kropassa. Kyllästys myös helposti vaatteisiin, ja kaipaan vaihtelua. Ja myös minä pukeudun mielialojen mukaan, joten tyylini voivat vaihdella päivästä toiseen paljonkin. Ainoa mikä on ja pysyy ovat värikkyys ja suuret korut. :)
Vaatteiden miettimisen hoidan samoilla tavoin: Aina kun aikaa ja tylsää, voi suunnitella mitä seuraavana päivänä laittaisi päälle. Koska asut voi suunnitella etukäteen, on se minulle myös nopeampi tapa saada aamuisin lookkini kasaan. Tykkään kyllä myös meikata ja olen siinä hyväkin, mutta samalla auttamattoman hidas (koska olen perfektionisti). Aamuisin minulla ei ole aikaa eikä energiaa alkaa vääntämään meikkiä. Tai siis perusmeikkini on siis pohja, kulmat, ripsiväri, poskipuna. Useimmiten käytän luomiväriä vain lähtiessäni ulos tai jos tiedossa on jotain spesiaalimpaa päivän aikana. Minulla yksinkertaisenkin luomimeikin tekoon kestää yhtä kauan kuin koko muuhun meikkiin yhteensä... Ja koska meikkiä ei voi tehdä etukäteen mutta vaatteet voi valita ennakkoon, ovat ne minun keinoni. ;)
Niin, ja herään myös samoihin aikoihin kuin MinttuNörtti ja valmistautumiseni kestää öpaut saman verran. Ihana etten ole ainoa! :D
Ja loppuun, ehdottomasti allekirjoitan tämän loppupointin: "Ehkä se, että ihminen, jota asia kiinnostaa, ei koe siihen kuluvaa aikaa hukkaan meneväksi tai laske muutenkaan, kauanko häneltä kuluu aikaa kyseiseen asiaan." WORD! Todella hyvin sanottu!
(Taisi tästäkin kommentista tulla pitkä. Ah, avautuminen on ihanaa... ;) Ymmärrän siis Sannin pointin kirjoituksessa, ja tässä minun vastineeni.)
Minulla ei ole klassisen kauniita kasvoja, enkä kertakaikkiaan osaa yhtään meikata, näytän sirkus pelleltä meikattuna koska meikkaan niin huonosti (vaikka olen yrittänyt päiväkausia opetella meikkaamaan). Meikkaus olisi tietenkin mukavampi itsensä ilmaisun keino, kun näteillä kasvoilla saisi kaikki vaatteet näyttämään hyvältä päällä. :) (oikeastaan siksi aloin seuramaan blogiasi, haluan oppia meikkaamaan yhtä hyvin)
Olin koulukiusattu ulkonäköni takia yläasteella. Sen ponnistamana olin päättänyt yrittää tyylikkäämmäksi kun alkoi tympiä että kaupassa ihmiset kauhistelevat ja jopa koskivat vaatteitani kauhistellakseen kuinka hirveät vanhat vaatteet minulla oli. Perheemme oli köyhä, joten käytin sisarusteni pieniksi jääneitä vaatteita, joka tietenki meinasi etteivät ne silloisen muodin mukaisia olleet, sen verran ikäeroa oli.
Pointti oli se että tuon trauman ponnistamana aina suihkun jälkeen katson vaatekaapista jonkun kivan vaateyhdistelmän jottei minua kaupungilla katsottaisi kieroon. Samaa sarjaa saattaa olla nuo muoti-ihmistenkin mietteet, että jos he samoja vaatteita käyttävät jatkuvasti niin heiltä menisi se "uskottavuus" pois. Hehän ovat tottuneet muuttamaan päivittäin ulkonäössään vaatteet, eivät meikkejä tai hiuksia.
Mun täytyy olla eri mieltä tuosta, että nätit kasvot saavat kaikki vaatteet näyttämään hyvältä. Mulla on haastava kroppa pukeutumisen suhteen, eikä kasvot kyllä auta siinä yhtään että useimmat farkut roikkuu perseestä ja mekot pussittavat. Juuri siksi vaatteiden hankkiminen onkin mulle vähän negatiivinen kokemus, koska on todella vaikea löytää istuvia vaatteita. Ehkä sekin on osaltaan vaikuttanut siihen, että en "harrasta vaatteita".
Meikkaus ei ole mielestäni yhtään sen "mukavampi" itseilmaisun keino kuin vaatteet, neulominen, ruoanlaitto tai puutarhan hoito. Jokainen tyylillään.
Olen kyllä tosi pahoillani sun kokemuksista, ja voin ymmärtää, miksi koet vaatteiden olevan sulle tärkeä osa itseilmaisua. Onhan se niin, että siisteissä, ns. hyvännäköisissä vaatteissa esiintyvä ihminen antaa kauttaaltaan itsestään tyylikkäämmän ja paremmannäköisen vaikutelman. Ja vaatteethan tuovat itsevarmuutta, sehän on tutkittu juttu.
On kuitenkin myös äärimmäisen surullista, että yhteiskuntamme on sellainen, että vähemmän muodikkaisiin vaatteisiin pukeutuvaa katsotaan kieroon. Ja tämä ilmiö on menossa koko ajan pahempaan suuntaan. Mä olen vielä ala-asteella elänyt sellaisia aikoja, ettei kenenkään vaatteisiin kiinnitetty juuri mitään huomiota. Meidänkin perhe on köyhä, ja mä käytin äidin tuttavaperheen lasten pieneksi jääneitä vaatteita. Sain aniharvoin mitään uutta. Mutta ei se mua haitannut, eikä koulussa kukaan kysellyt mistä vaatteeni olivat peräisin. Se ei kuulunut siihen aikaan. Mua säälittää nykyajan lapset, joita ilmeisesti kiusataan jos ei päällä ole trendikkäitä merkkivaatteita. On se kyllä kieroa. :(
Vaikka vaatteista pidänkin, olen täysin samaa mieltä tästä viimeisestä kappaleesta - erityisesti lasten pukeutumisessa. :(
Itse olen kiinnostunut vaatteista, mutta käytän silti paljon ja pitkään lempivaatteita. Samoin oli lapsena ja se oli ihan normaalia; olen siis samaa ikäluokkaa kuin Sanni.
Töissä joskus kuulee +20- vuotiaiden juttuja ja kyllä ne ihmetyttää, jos ei "esim. juhliin voi laittaa kahta kertaa peräkkäin samaa asua, kun muut katsoo ja sanoo jotain". Samaten bilettämään pitää ostaa aina jotain uutta, vaikka kävisi kerran viikossa radalla... Itsekin siis tykkään ostaa vaatteita ja mulle on tärkeää erityisesti bile- ja juhlapukeutuminen, mutta ei mulle tuota ongelmia esiintyä samassa asussa useampaakin kertaa, jos se on ihana asu!
Minä taas rakastan yhdistää mielestäni "oikeanlaiset" vaatteet meikkeihin ja hiuksiin, tulee hyvä kokonaisuus ja itsellänikin on paljon itsevarmempi ja parempi olo. Toisaalta vieroksun ajatusta, että itselläni olisi päivästä toiseen TÄYSIN samat vaatteet päällä (ihmisten ilmoilla..), mutta ei ole ongelma pitää päällä esimerkiksi samaa neuletta useaa päivää yhdistettynä erilaisiin aluspaitoihin. Minulle vaatteet eivät ole niin iso juttu, eikä meikkikään, vaan hiukset. Vaatteilla ja meikillä saa korostettua hyvin helposti sitä mitä itsessään pitää tärkeänä.
Mielestäni jokaisella on oikeus olla joko "vaatehörhö", "meikkihörhö" tai "hiushörhö", ei sen pitäisi kenenkään elämää murskata?
Taitaa mullakin tuo itseilmaisu tapahtua enemmän meikkaamisen ja kynsienlaittamisen kautta. Nimittäin viidettä päivää samat vaatteet päällä (farkut ja violetti H&M:n neule!), taas.. :D
Tuubihuivi! :)
Kiitos! :)
Mun mielestä ton haasteen tarkoitus ei ole ottaa kantaa siihen, onko itsensä ilmaisu pukeutumisella ja vaatteiden harrastaminen ylipäätään fiksua/oikein/ajantuhlausta/jne. - ennemminkin näen sen yrityksensä havahduttaa ihmiset siihen, että useimmilla meistä on ihan liikaa tavaraa siihen nähden, mikä ekologisuuden ja kestävän kehityksen kannalta olisi järkevää. Kuuden vaatteen käyttämishaaste ehkä osoittaa, että vaatteiden harrastamiseen ja erilaisen asukokonaisuuden luomiseen joka päivä ei välttämättä tarvitse tolkutonta määrää tavaraa.
Itse uskon, että vaatekaapissa vähemmän on suorastaan enemmän: on helpompi pukeutua kivasti ja niin, että tuntee olonsa hyväksi, kun kaapista löytyy vain ne vaatteet, joista oikeasti tykkää. Kuusi kappaletta sellaisia on tietty liiottelua suurimmalle osalle, mutta jos vaikka vain kuusi kappaletta tiettyä vaatekappaletta (6 hametta, 6 farkut jne.) :P Minä ainakin epäilen, että löytäisin vaatekaapistani paljon helpommin kivoja asukokonaisuuksia, mikäli vaihtoehtoja olisi vähemmän. Lisäksi vaatteiden vähentäminen helpottaisi ikuisuusstressiä "kuinka pitää vaatekaappi siistinä tai edes niin, että ovi menee kiinni" ja toki jos ostelisi vähemmän vaatteita, voisi hyvällä omatunnolla sitten investoida juuri niihin, mitkä oikeasti haluaa, vaikka ne maksaisikin kuukauden vuokran verran ;)
Hyvä pointti. Itsekin haluaisin karsia vaatekaappini tuohon kuosiin, etenkin kun ihan oikeasti käytän vain harvoja vaatteistani.
Mullekaan toi haaste ei olisi mikään haaste, varsinkin kun en oikeastaan ilmaise itseäni ulkonäköseikoilla. Jos olisin mukaan lähtenyt, olisin ehkä sitä kautta voinut opetella käyttämään koruja, asusteita yms. Mutta jollekin muotibloggaajalle tuntui joskus olevan ihan kamalaa, jos laittaa päälle vähän saman tyyppisen yhdistelmän kuin on ollut jo aikaisemmin. Mulla ei ole mitään ongelmaa käyttää samoja, jos ne vaan on tilaisuuteen sopivat omasta mielestäni. Harvoin mä enää jaksan "laittautua" edes kouluun/töihin. Välillä sentään yritin, kun peruskoulussa sain kuulla riittävästi ilkeilyä mun vaatteista. Mulla ei siis ole koskaan ollut tarvetta saada merkkivaatteita tai muuten muodikkaita, nuorempana kuljin ihan tyytyväisenä serkkujen vanhoissa vaatteissa.
Ihana postaus taas kerran. Kiitos! Pystyin samaistumaan tuohon.... En ymmärrä ihmisiä, jotka haalivat vaatekaappinsa niin täyteen, että sieltä jää niin paljon käyttämättä, että puolen vuoden päästä kaappi tyhjennetään ja myydään kirpparilla halvalla, sitten taas aletaan täyttämään.Mielestäni rahan ja ajan hukkaa. Jos itse joskus olen sattunut ostamaan jotain, mitä ei tulekaan pidettyä hirveästi, minua harmittaa, olisin voinut käyttää rahani parempaankin. . Jos ostan jotain josta kovasti tykkään, käytän vaatteen monesti ihan loppuun. Sitä voi sitten yhdistellä eri tavalla. Monelle ihmiselle ostaminen ja kuluttaminen on terapiaa, minulle aivan muut asiat. Työkaverillani on n 300 kenkäparia ja 8 kaappillista vaatteita, joista suurinta osaa hän on käyttänyt vain kerran. Joka viikko hän kuitenkin ostaa ja tilaa lisää. Itse en ymmärrä tätä.En mieti seuraavan päivän asua, laitan päälle sitä miltä minusta sinä päivänä tuntuu( kylmä, kuuma yms). Tuosta Naamioutujan kommentista heräsi mietteitä, minullakaan ollut lapsena paljon vaatteita, suurin osan saatiin muilta ja kirppareilta. Ei se minua haitannut, enkä lapsena miettinyt että, mistä vaatteeni ovat peräisin. Harmi että nykymaailma on muuttunut sellaseksi, että sinut jaotellaan johonkin boxiin vaatteidesi ja ulkonäön mukaan.Ihmisistä on tullut materialisteja. Huomaan muutoksen myös pienempien sisarusten kautta.
Mielestäni minulla on tarpeeksi vaatteita ja rahan määrä mitä jotkut käyttävät vaatteisiin säästän itse mieluummin seuraavaan kaukomatkaan. Pidän elämänkokemuksia, jotka avartaa minun elämänkatsomustani tärkeämpinä kuin vaatteiden ja tavaran ostamista ja sitä miltä jonkun toisen silmin näytän. En myöskään tarkkaile, mitä toisilla on päällä, koska jokainen on se joka haluaa tai voi olla.
Olkaa itsevarmoja ja älkää miettikö mitä muut ajattelevat!
Terve ja varma itsetunto auttaa elämässä eteenpäin.
Nimin. Nainen, jolla on vain yksi pieni vaatekaappi.
Ehkäpä meikkiblogin pitäjä voisi ajatella haastetta siten, että entä jos käyttäisit kuukauden ajan vain kuutta meikkituotetta (meikkipohjaa ei lasketa) ja yrittäisi niillä tehdä erilaisia ja inspiroivia meikkejä. Mitkä kuusi meikkituotetta sinä valitsisit? :)
Minulle, joka ajattelen hyvin paljon pukeutumista ja asukokonaisuuksia en kokisi mitenkään ongelmalliseksi valita vain kuutta meikkituotetta (poskipuna, ripsari, pari luomiväriä, musta rajauskynä ja kulmakynä), koska on useita kuukausia jolloin en muita käytäkään. Kuuden vaatteen valinta olisi minulle paljon haastavampaa.
Olen jo valinnut :)
http://karkkipaiva.indiedays.com/2010/07/31/jos-pitaisi-valita/
No tuossa listassa on yhdeksän tuotetta (tai itse asiassa 10 kun UDPP:tä ei mainita), mutta jos meikkipohjaa ei lasketa niin listalta jäisi käyttöön 1. Hypnôse-ripsari, 2. UDPP, 3. Dainty-poskipuna, 4. Rimmel Smokey Brun -luomiväri, 5. Lumene-huulikiilto ja 6. Magnetism-geelirajaus. Tai no - vaihdan luomivärin Diorin Mystic Jadeen, sillä saa monipuolisia meikkejä.
"kirjavalla, 90-luvun alun XXL-kokoisella perunasäkkivillapaidalla"
Johtuuko perjantai-iltapäivän väsymyksestä, vai mistä, mutta tämä aiheutti täydellisen repeämisen. :D
Toivoisin sinulta postausta aiheesta, onko kallis kosmetiikka parempaa kuin halpa? Olet kuitenkin perehtynyt meikkeihin paljon enemmän kuin minä. :) Haluaisin myös tietää, onko esim. ripsiväreissä halvan ja kalliin välillä suurempia eroja kuin esim. meikkivoiteissa halvan ja kalliin välillä. Eli ts. missä tuoteryhmissä erityisesti (meikkivoiteet, ripsarit, huulipunat jne.) halvan ja kalliin välillä on nähtävissä eroja.
Ihan hyvä postausehdotus. :) Kallis vs. halpa -asetelmaan olen jo blogissa ottanutkin kantaa, mutta meikkien kannalta ehkä vähemmän. Ikävä kyllä en ole käyttänyt kaikkia meikkituotteita (esim. meikkivoiteita, peiteaineita ja huulipunia) niin paljon ja kattavasti, että en pystyisi tekemään täysin kattavaa vertailua.
Joo olenkin lukenut nuo pari postaustasi kallis vs. halpa -asetelmasta. Olisi silti kiva lukea aiheesta vähän yleisemmällä tasolla. Toivottavasti teet joskus postauksen tästä aiheesta!
Minullekaan tuo haaste ei olisi ongelma, mullon yleensä viikosta toiseen samat vaatteet, mullon vaan se ykslemppari asuste, jolla pärjään.
Minusta on hieman hassua, että ihmiset huolehtivat niin paljon sitä, että mitä muut ajattelevat. Totuus kuitenkin taitaa olla, että monikaan ei kiinnitä huomiota siihen mitä toisella on minäkin päivänä ollut päällä. Minulla on vaatekaapissani muutama vaate, joissa suorastaan asun. Ne ovat yksinkertaisesti vain niin mukavia ja kauniita, etten tahdo päälleni muuta. Välillä tajuan pitäneeni samoja vaatteita pari päivää putkeen, peseväni esimerkiksi käytössä olevan paidan ja jatkavani vaatteen käyttöä niin, että saattaa kulua viikkokin samoissa vaatteissa. Kukaan ei silti kysyttäessä ole muistanut mitä minulla on aiempina päivinä ollut päällä.
Minulla on asiasta myös toinen hyvä esimerkki. Ostin ihanan villapaidan lyhyillä hihoilla viime jouluna ja paita eksyikin talven ja kevään aikana usein päälleni varsinkin illanistujaisiin. Hämmästyin, kun ystäväni (joka oli 100% varmasti nähnyt paidan päälläni monia kertoja) kehui pari viikkoa sitten uutta paitaani. Hän ei voinut millään uskoa, että olin pitänyt sitä päälläni puolen vuoden aikana monia kertoja.
Tämän haasteen näen ennen kaikkea asustamishaasteena ja toivon, että monet myös toteuttaa sen siten. On helppo pukeutua samoihin vaatteisiin monena päivänä ja näyttää silti tyylikkäältä mutta ihmiselle, jolle vaatteet on puoli elämää, se tuskin riittää. Itse olisin periaatteessa voinut osallistua haasteeseen mutten omista lainkaan asusteita, enkä siis osaa hyödyntää niitä. Minun kyllä olisi pitänyt käydä ensin tekemässä pieni kauppareissu, sillä jostain syystä minulla ei ole yhtään pitkähihaista neuletakkia :D
siis toihan on helppo haaste :D
Itsekin kyllä hieman ihmettelen tuota "haastetta" vaikka ymmärrän että se joillekin voi olla sellainen. Itse vain tunnen niin kovaa syyllisyyden tunnetta ihmisten epäekologisuudesta, kun sanotaan että pitää käyttää aina eri vaatteita ja koruja. Olisihan se aivan IHANAA, mutta itsellä ei rahat ja moraali riitä moiseen. :)
PS. Tarkoituksenani ei ollut haukkua suurkuluttajia, ei ihmistä voi yhden asian perusteella luokitella pahaksi!
ymmärrän pukeutumistuskasi, minulla on varsin samankuuloisia ongelmia vaatteiden kanssa :|.
monet luulevat, että 32/34 kokoisen lipputangon on HELPPO löytää istuvia vaatteita, koska 'kaikki vaatteethan tehdään pitkille ja hoikille' - whaaattt, my ass ( that does not exist ;) ), kunpa olisikin noin!
tuota haastetta puolestaan kun mietin... luultavasti selviäisin kuukauden jopa vähemmillä vaatekappaleilla kuin kuudella :P
Kuolisin tylsyyteen jos ottaisin haasteen vastaan. Hyvin pärjäisin, mutta kun töissä on aina samat vaatteet niin pakko otettava irti kaiken minkä saa vapaa-aikana!
Niin, mikä kenellekin on haaste. Voihan kosmetiikkapuolella tehdä samankaltaisen haasteen - vain kuusi ehostustuotetta kuukaudessa. ;)
Tai lihaaneille haasteeksi olla kuukauden ajan kasvisruokavaliolla.
En lyttää haasteisiin lähtijöitä, omastakin mielestä sellainen olisi kiva toteuttaa jos vain löytäisin hyvän haasteen. Kuusi meikkituotetta kuukaudessa ei olisi haaste eikä mikään, sillä käytän arkimeikkiin muutenkin vain neljää putelia. Vaatehaaste voisi olla jo vähä haastavampi, muttei mikään todellinen haaste. Kasvissyöjä olin vuosien ajan eli ei mitään vaikeaa ja uutta.
Tai onhan mulla haaste - vaihtaa kaikki kosmetiikkatuotteet luonnonkosmetiikaksi. Siinä riittääkin jo oikeasti haastetta, kun taviskosmetiikkakaan ei ole tarjonnut omalle pärställe sopivia tuotteita. Mutta tämä pitkäaikainen haaste on kyllä oikein kiva. :)
tää on hedelmällinen puheenaihe;) multa onnistuisi helposti 6 vaatteen kierrätys, sillä tykkään yhdistellä vaatteita myös vaihtoehtoisilla tavoilla. toisaalta olen aika fiilispukeutuja, ja saattaisi ahdistaa, jos joku tietty vaate ei kuuluisikaan valitsemaani kuuteen, jota jonain päivänä haluaisikin käyttää..
tuota huivia voi muuten ihan oikeasti käyttää monella eri tavalla, ilman huumoriakin:D
Kyllä, tuosta huivista tuli välittömästi mun uusi lempivaate! Tulemme olemaan erottamattomat aina ensi kevääseen..! ^_
Komppaan kyllä tekstiäsi täysin. Mulle itseilmaisun tapa ulkonäöllisesti on nimenomaan erilaiset meikit, vaatteiden kanssa en jaksa spennailla ja pidän mielellänikin samaa vaatetta useamman päivän peräkkäin.
Jos vaihtaisin asukokonaisuutta joka päivä tulisi ongelmaksi vaatekaappi täynnä puoliksi käytettyjä kuteita, tai kun en niitä kuitenkaan jaksaisi kaappiin laittaa niin ne lojuisivat makkarin vaatetelineessä joka pursuaa jo nyt omia ja mieheni puoliksi käytettyjä kuteita. Mielestäni on helpompaa käyttää ensin joku vaate pitkälti pesukuntoon ja sitten dumpata se pyykkikoriin ja miettiä uusi. Vaatteiden valinta kun on aina yhtä tuskaista, kun taas joka-aamuinen (minkäslaisen meikin sitä tänään tekisi) on pelkkää hauskuutta.
Olen täysin tumpelo vaatteiden shoppailussa ja toimivan, helposti yhdisteltävän vaatekaapin kokoamisessa. =(
Viime viikon muuten meikkasin koko viikon pelkästään Diorin Misty Mauve -paletilla (+ muutkin meikit säilyi samana). Harvinaista.
Pitänee minunkin tätä sitten kommentoida.
Ymmärrän kyllä muotibloggaajien ongelmat: he ottavat asuistaan joka päivä kuvia, ja pelkäävät ehkä lukijoiden kyllästymistä. Bloggari leikkii tyylillään ja rakentaa paljon itsessään ja päivässään sen varaan - tämä on täysin hyväksyttävää. Uudet vaatteet ovat tuossa tilanteessa paitsi ispiraatio, myös työväline ja joskus kai välttämättömyys. Pakko kuitenkin sanoa, että minulle henkilökohtaisesti haaste ei olisi kovinkaan vaikea (tosin, edelleen, meitä on erilaisia ja tilanteeni on ihan erilainen kun jonkun muun).
Minun pieni vaatekaappini lähti pakotteesta. Pienituloinen opiskelija ei (minun tapauksessani, älköö loukkaantuko jos olette toimineet toisin :D) ostanut uusia vaatteita koko ajan, joten täytyi keksiä jokin tapa pukeutua nätisti ilman jatkuvia "kaapintäydennysshoppailuja". Minä ratkaisin ongelmani sijoittamalla monikäyttöisiin vaatteisiin. Päätin ostaa muutamat erityyppiset farkut ratkaisuksi housuongelmiin, ostin mielestäni monikäyttöisiä puseroita ja mekkoja... Lopulta sitä kehitti aika tarkan silmän sille, mitä tulee oikeasti käytettyä NIIN PALJON, että käytännössä rahattoman kannatti pennosensa tuhlata.
Käytän säännöllisesti kaikkia vaatteita - suosikkeja välillä jopa säästelen, etteivät ne kuluisi liikaa :'D. Ei minua haittaa, jos joku tietää tietyn villatakin, joidenkin farkkujen tai vaikka mustan jakkutakin kuuluvan vakiopukeutumiseeni. Niinhän asia on, mutta eikös se näytäkin hyvältä? Jos ostaa klassisen kauniita vaatteita, jotka näyttävät hyvältä omalla kropalla, voi mielestäni niitä käyttää hyvällä omallatunnolla vaikka koko viikon putkeen.
Jotenkaan en tunne luopuneeni mistään. Olen myöhemmin sijoittanut rahojani huiveihin, koruihin ja kenkiin, koska teen asuni niillä. Saan kehuja vaatteistani, vaikka omistan niitä varmaan hävettävän vähän tämän ikäiseksi nuoreksi naiseksi. Oikeastaan koen saaneeni lottovoiton rahattomuuden muodossa, koska nykyinen vaatekaappini on paljon ihanampi ja selkeämpi kuin se, jonka omistin vaikkapa 4-6 vuotta sitten. Omituista on sekin, että silloin aikanaan kun kaapin ovia ei saanut kiinni, minulla ei ollut koskaan mitään päällepantavaa... Nyt tuollainen ongelma ilmaantuu korkeintaan jättikauhusuperpakkasten iskiessä yllättäin, kun talvivaatteet on vielä varastossa. Kertooko tämä sitten paremmasta mielikuvituksesta nykyisin vai toimivammasta vaatekaapista - en tiedä.
Ihania pukeutumispäiviä, teette sitä sitten kuuden tai kuudenkymmenen vaatekappaleen voimin.
Moi Sanni! Mä olen tässä sairastellessani ottanut sun blogisi ihan työn alle ja lueskellut sitä päivätolkulla aina, kun sopiva hetki on tullut. Pidän tästä kyllä suuresti, blogi on aito ja sinunnäköisesi. Itseäni ovat ilahduttaneet kaikista eniten nämä Sanni pohtii -postaukset, joista tätä ihan päätin kommentoida.
Olen itse miettinyt monesti, mikä ihme mua vaivaa, kun en jaksa sisustaa, panostaa paljoakaan vaatteisiin tai oikeastaan juuri mihinkään ulkoiseen. Mielestäni mulla on jopa ihan hyvä silmä kauniille asioille, minkä lisäksi olen tosi tietoinen siitä, mikä periaatteessa olisi tyylikästä, muodikasta ja kaunista. Ystäväni ovat tosi ajan tasalla trendeistä, enkä minäkään niiltä ole välttynyt. Jotenkin käytännön tasolla en vain ole kiinnostunut näistä asioista, ja se on tuntunut oudolta tänä lifestyle-blogien ja kotoilun aikana. Onko minussa jotain vikaa, kun en ole ostanut remontoitavaa rintamamiestaloa tai yritä viestittää olemuksellani yhtään mitään?
Tämä sinun postauksesi yksinkertaisti mukavasti omiakin ajatuksiani: mä en vain ilmaise itseäni sisustuksella, muodilla tai muilla ulkoisilla merkeillä. Ihailen ihmisiä, jotka näin tekevät, mutta lopulta oma kiinnostus ei kanna niin pitkälle. Ilmaisen itseäni jotenkin toisin, esimerkiksi snobbailemalla yleistiedolla ja keskittymällä siihen. Joskus kun vielä löytäisi sen oman juttunsa...
Kiehtova aihe, jonka pohtimista jatkan. Ja varmasti tulen kurkkaamaan taas joskus, mitä blogiin on tullut. Hienoa työtä!
Moi Serafi!
Voi kun ilahdutti saada tämä kommentti! :) <3
Mukava jos "törmään" sinuun jatkossakin blogin sivuilla!
Voi Serafi... ^_^