Nostalgiaan taipuvaisena ihmisenä halusin tänään tehdä muistelmapostauksen eräistä minulle kovin rakkaista ihmisistä.
Minulla ei ole omia lapsia, mutta minulla on silti neljä lasta. Neljä hoitolasta, joiden "nannyksi" saavuin kesällä 2003. Siitä tuntuu olevan samalla niin kauan... ja niin vähän aikaa.
Muistan alla olevan hetken kuin eilisen. Ensimmäinen aamuni perheessä.
Olin saapunut Ahvenanmaalle yölaivalla, ja lapset olivat nukkumassa kun saavuin taloon. Seuraavana aamuna makuuhuoneeni ovelta kuului varovainen koputus.
Vuodesohvalleni pelmahtivat Ronja, 9 v, Frida, 7 v, Emma, 2 v ja Anton, 5 kk.
Minun oli tarkoitus olla lastenhoitajana vain kesän yli, mutta pesti venyi puoleksi vuodeksi. Ja kesätyö venyi kuudeksi vuodeksi Ahvenanmaalla....
Vuodet kuluivat ja lapset pysyivät minulle läheisinä. Kun Ronja pääsi ripille, otin hänestä rippikuvat. Muistan, kun Anton aloitti koulun. En unohda sitä hetkeä, kun pikku-Emma oli kasvanut minusta ohi... Muistan, kun törmäsin ensimmäisen kerran Fridaan baarissa. "Sinä - täysi-ikäinen..!" ^_^
Niin paljon muistoja. On mahtavaa, kun on saanut seurata neljän näin ihanan ihmisen kasvua lapsista kouluikään, teini-ikään ja aikuisuuteen. Melkein siinä silmäkulma kostuu, kun iso Anton-poikakin edelleen aina halaa minua kun tavataan. Hassua ajatella - minä olen aina ollut Antonin elämässä.
Tein toukokuussa Fridan ylioppilasmeikin, joka lieneekin monella varmaan tuoreessa muistissa.
Frida ja Emma juhannuksen vietossa. Olimme katsomassa juhannussalon pystytystä Jomalan De Gamlas Hem'illä.
Pikku-Emma oli herkkä ja viisas lapsi, taisin kiintyä häneen eniten lasten ollessa pieniä. Emmalla oli monessa asiassa pikkuaikuismaisia ajatuksia. Muistan, kun hän 3-vuotiaana totesi noustessamme autoon talvella, että "Muista kopistella jalat ettei autoon tule lunta sisään". :)
Nyt Emma on 13. <3 En vain oikeasti pysty tajuamaan sitä. Minulle Emma on tavallaan aina se pikkuinen tyttö joka halusi leipoa kanssani ja nukkua vieressäni ja päätti lauseet varmistaen, "Visst, Sanni, visst?"
Ronjakin on jo ihan aikuinen, meistä on tullut "tasavertaiset" kaverit. :)
.
Vanhoja Ahvenanmaa-albumeitani penkoessa en voinut olla liittämättä mukaan myös näitä otoksia....
Todistettavasti Mr Karkkipäivällä on aina ollut viehätys huulipunaan...
Minulle niin tyypillinen meikkityyli noilta vuosilta. Vaaleaa koko luomella, tiukka banaanivarjostus ja vahva kynärajaus koko silmän ympäri. Ja juuri kestovärjätyt kulmakarvat näemmä...! ^_^ Kuva vuodelta 2005.
Don't try this makeup at home. Tällaisessa lookissa olen ollut katsomassa Bo Kaspers Orkesteria Maarianhaminassa kesällä 2005.
Sanni ja Ahvenanmaa - kesällä 2014 ja kesällä 2003. Voi tuota 24-vuotiasta tyttöä....! ^_^ (Ja ainakin silmälasit on vaihtuneet parempiin :D)
Kesätyö voi tuoda elämään paljon <3
Minulle se toi lasten lisäksi koko Ahvenanmaan. :)
28 comments on “Then And Now”
Ihana postaus! Kaikki "tytöt" olette kuvissa todella kauniita. :)
Aiheesta toiseen, osaisitko suositella huultenpohjustustuotetta, joka saisi omat voimakaspigmenttiset huuleni vaaleiksi. Monet melko vaaleatkin huulipunat muuttuvat huulillani todella tummiksi huukten oman värin takia. Vielä jos tuotetta saisi Suomesta, olisi täydellistä. (:
Mites olisi MACin Lip Erase? Itse en tosin ole sitä kokeillut joten en tiedä miten hyvin toimii. Muuten ei valitettavasti tule muuta mieleen kuin peiteaine... :/ Jos käytät peiteainetta huulille, valitse kosteuttava koostumus. Esim. Cliniquen All About Eyes -peiteaine (silmänalusille tarkoitetut ovat yleisesti kosteuttavia).
Kiitos vinkeistä. Tsekkaan tuon Macin tuotteen, jos se miellyttäisi. :>
Apua kun en meinannut löytää sua noiden tyttöjen välistä yhteiskuvista, kun näytät itsekin yhtä nuorelta kuin he :D Tuijottelin hetken, että tässä nyt siis on yhteiskuva muutamasta parikymppisestä, tuo yksi muistuttaa Sannia....
^_^
Oho, olin varma että Emma on ainakin 16! Piti ihan tarkistaa että kirjoititko oikein. Olisinpa mäkin ollut noin kaunis ja aikuisen näköinen 13-vuotiaana. :D
Minunkin mielestä Emma näyttää paljon ikäistään vanhemmalta, tosiaankin ainakin 16-vuotiaalta. Itse olin 13-vuotiaana vielä ihan tenava. :D
Voi mikä ihana postaus! Herkistyin :)
Ihana postaus! Hymy nousi huulille :) Karkkipäivässä tällaiset positiiviset hyvän mielen postaukset on huippuja! Nassukka-postaus taitaa olla lempparini tästä kategoriasta :p
Nassukka..! <3 En ole nähnyt Nassua kuukauteen, se odottaa minua mantereella..! Sympaattista että se on jäänyt lukijoiden mieleen. :)
Voi, kuinka ihana postaus! Samaistun kyllä tähän niin paljon. Minulla on 13 vuotta nuorempi pikkuveli, jota olen hoitanut vauvasta asti paljon ja minusta tuntuu, että tiedän jo tarpeeksi hyvin, millaista on olla äiti, etten edes tarvitse omia lapsia.
Vitsit miten hyvin nuo silmälasit sopii sulle! Kauniita kuvia :)
Ah, muistan kun kaupoista sai 2000-luvun alkupuolella pelkästään leveälahkeisia housuja. Olen edelleen heikkona niihin kun pillit eivät käy. Tuli mieleen kun katsoin toiseksi viimeistä kuvaa ^_^
...ja mä en käyttänyt mitään muita kuin leveälahkeisia farkkuja vuodesta 1994 vuoteen 2004.... ;) ^_^
Kysynykseni ei nyt liity postaukseen mutta tiedätkö onko lumenen cc voide kelta vai punapohjainen? Kiitos vastauksestasi :)
Lumenen CC-voiteessa on kolme eri sävyä :)
Minulla on niistä sävy Medium, se on neutraali beige mutta mielestäni enemmän viileään (eli punaiseen) päin kuin lämpimään.
Ihana mekko sulla tossa tän vuoden kuvassa! Mistä oot ostanut?
Seppälästä joku nelisen vuotta sitten :)
Palasimme juuri elämäni ensimmäiseltä Ahvenamaan lomalta ja täytyy sanoa että ymmärrän nyt hyvin viehätyksesi saareen, tosi sympaattinen paikka. Huikean hyvä tasoisia ravintolaita myös saaren koko huomioon ottaen!
Enpä tainnut miehelleni mainita että sain idean lomaan Agnetan rf-hoidosta ;), sellaisessa tuli käytyä ja voi vau. Meidän suvun ongelmana on "roikkunaama", vaan eipä roiku enää. Harmi että mantereella hoidon suhteen saa laittaa kättä aika syvälle taskuun. Nyxin meikkejä tuli myös ostettua, olen siis kirjaimellisesti kulkenut "kosmetiikkajalanjäljissäsi" :). Kiitos hyvistä vinkeistä ja ihanaa kesää Ahvenanmaalle.
Oi, vähänkö mukavaa kuulla! :) Ihanaa että viihdyitte, Terhi! :) Ja vielä rf-hoidossakin kävit ja NYX-ostoksilla..! ^_^
Saako olla utelias ja tiedustella, missä ravitsemuspaikoissa kävitte syömässä..? :)
Söimme Smakbyssä (hyvä), Stallhagenin panimon gastropubissa (haukipullia, pulled porkia ja salsiccia makkaroita, erinomainen, oma suosikkini) ja Maarianhaminassa Indigossa. Lisääkin potentiaalisia paikkoja olisi ollut jos päivät eivät olisi loppuneet kesken. Pitkän kaavan dinnerit jäi tältä matkalta väliin, koska toinen matkalainen oli 3-vee (ja kolme vuotiaan kärsivällisyys... *epätoivoista silmien pyörittelyä* ;). Jotain jäi siis seuraavallekin reissulle... Havsviddan kuumottelisi erityisesti.
Suosittelen ehdottomasti myös Nauticalia Maarianhaminassa, vain kahdesti ollaan siellä syöty (sen verran tyyris paikka) mutta ruoan puolesta Ahvenanmaan ehdotonta parhautta! Sopii myös jos fiinimpi "tärkätyt & valkoiset pöytäliinat" -tunnelma vetoaa, itse viihdyn normaalisti rennommissa paikoissa mutta Nauticalissa on jotain erityistä.... Kyllä se upea Pommern-maisemakin tuo omat extrapisteensä! ^_^
Smakby on muodostunut minulle alkuinnostuksen jälkeen pienehköksi pettymyksesi etenkin palvelun puolesta. Ruoka on ollut useimmilla kerroilla (syönyt siellä neljästi) oikein hyvää, mitä nyt kerran jäbät saivat jäähtyneet hampurilaispihvit, mutta palvelu on tökkinyt joka kerta. Mikä on todella harmillista, kun se vaikuttaa niin vahvasti kokonaiselämykseen. Suuri, hallimainen ravintolasalikin vähän verottaa viihtyvyyttä, vaikka sali komea onkin. Smakby ei ole paikka minne tulisi esim. romanttiselle pariskuntaillalliselle.
Muutenhan Smakby konseptina on aivan mahtava ja diggailen Micken visioita ja omistautumista. Toivon Smakby'lle suurta menestystä tuleville vuosille - ja henkilökunnan palveluammattitaidon petraamista ;)
Upeat sääret sinulla! :) Liitän mukaan henkilökohtaisen kysymyksen siitä, oletko omia lapsia meinannut hankkia?
Näitä lapsijuttuja on aina vähän sensitiivistä lähteä kommentoimaan, mutta toistaiseksi emme ole suunnitelleet perheenlisäystä.
Toisiksi viimeisessä kuvassa päälläsi ehkä maailman ihanin mekko. :)
Sanni, olet ihana.
Tää oli ihana postaus! Ja mä olin au pairina Jenkeissä 2006 vuonna ja oon ollut kanssa tosi tiiviisti yhteydessä mun perheen kanssa ja musta on aivan ihanaa, että vaikka saattaa mennä parikin vuotta ettei nähdä niin silti kun meen sinne niin on kun aina ennenkin vaikka lapset on kasvanut mun ohi ja toinen opiskelee neurokirurgiaa yliopistossa :D
Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com
:)