Tämä on nyt se kirjoitus, josta moni ei tule tykkäämään. Haluan silti kirjoittaa aiheesta. Tarkoitukseni ole saarnata kenellekään tai moralisoida, vaan tuoda ajattelun aihetta.
Sokeri. Elintarvikkeisiin lisätty sokeri ja sen valtavaksi paisunut rooli ravinnossamme.
Otsikko on kenties tarpeettoman vahva, mutta se kuvastaa ärtymystäni elintarviketeollisuutta kohtaan. En halua heristellä sormeani (tai mieluumminkin puida nyrkkiä) sokerin syöjille, vaan nimenomaan elintarviketeollisuudelle.
Lisättyä sokeria ja piilosokeria on kaikkialla, meidät altistetaan sille systemaattisesti ruoanvalmistajien taholta. Sokeria on muroissa, ketsupeissa, kastikkeissa, jogurteissa, valmisaterioissa, riisipiirakoissa, terveellisinä mainostetuissa juomissa, jopa lihavalmisteissa - kaikissa elintarvikeryhmissä. Pakatuista elintarvikkeista 74% sisältää lisättyä sokeria. Lisätyn sokerin välttäminen tai edes vähentäminen käy jo työstä. Jos joskus kauppareissulla jaksaa lukea ostoskorinsa tuotteiden pakkausselosteet, on täysin sokeroimaton tuote harvassa.
Tämä aihe on ollut minulla blogiluonnoksissa jo varmaan puolisen vuotta, ja olen arponut rohkenenko avautua tästä, sokeri kun on ihmisille niin rakas ja itsestäänselvä osa elämää. Se tuo meille iloa, mielihyvää ja lohtua. Se kuuluu kaikkiin juhlapäiviin joulusta synttäreihin ja häistä ystävänpäivään. Palkitsemme itseämme sokerilla.
Sokerin haitallisuudesta kirjoittaminen voidaan kokea syyllistämisenä ja sokerin kyseenalaistajat nähdään tiukkapipoisina ilonpilaajina. Tarkoitukseni ei ole sanoa, etteikö sokeria saisi syödä ollenkaan, sillä terveyshaitat syntyvät vasta kun kohtuukäyttö ylitetään. Ja tässä on jutun pointti: elämme maailmassa, jossa sokerin kohtuukäytöstä on tehty meille hyvin vaikeaa.
Mieheni oli tallentanut minulle Kreikan matkan aikana YLEltä tulleen dokumenttiprojektin Sokeroitu totuus. Katsoin sen viime viikolla, ja se mitä dokumentissa puhuttiin oli kuin minun päästäni, niitä juttuja ja ihmetyksiä joita olen pitkään pyöritellyt mielessäni. Päätin vihdoin kirjoittaa aiheesta.
Sokeri on suhteellisen nuori ruoka-aine ihmisen historiassa. Makeutusta kuten hunajaa ja hedelmiä on käytetty jo tuhansia vuosia, mutta puhdistetun ruokosokerin historia alkaa vasta noin vuodesta 700 eaa. Eurooppaan sokerin käyttö levisi 1700-luvulla. Sokeri oli pitkään vain varakkaiden käyttämä luksuselintarvike, kunnes prosessoidun sokerin massatuotanto muutti kaiken. Vasta viimeiset 50 vuotta ovat merkinneet sokerin muuttumista ongelmaksi.
Sokeroitu totuus -dokumentissa puhuneen lääkärin mukaan sokerin kulutuksen kasvu on äkillisin ja rajuin ruokavalion muutos ihmiskunnan historiassa. Sokerin päivittäinen kulutus on kasvanut 46 prosentilla viimeisen 30 vuoden aikana.
Sokerin kohtuukäyttönä pidetään noin 6-9 tl eli 24-36 grammaa päivässä.
Suomalainen ravitsemussuositus on maksimissaan 40-60 grammaa sokeria vuorokaudessa. Suomalaiset syövät keskimäärin 91,5 g eli noin 22 tl lisättyä sokeria päivässä, tehden suomalaisista maailman 9. eniten sokeria kuluttavan kansan (lähde: Euromonitor). Amerikassa luvut ovat vielä korkeammat.
Kyse ei ole Sokeroitu totuus -dokumentin mukaan siitä, että ihmiset olisivat jotenkin kollektiivisesti menettäneet tahdonvoimansa sokerin suhteen, vaan siitä, että elämme ympäristössä joka altistaa meidät jatkuvasti sokerin kulutukselle. Minusta tämä oli erittäin hyvin muotoiltu.
Mitä mahdollisuuksia tavallisella ihmisellä on kontrolloida sokerin kulutustaan, kun piilosokeria ja lisättyä sokeria on kaikkialla? On kohtuutonta olettaa, että kaikki alkaisivat kaupassa syynäämään jokaista purkkia etsien terveellistä vaihtoehtoa. Ja vaikka niin tekisimme, olisi sokeroimattomien vaihtoehtojen löytäminen niin aikaavievää ettei monikaan jaksa tai ehdi käyttää arjessa sellaiseen aikaa. Vaikka et söisi yhtään makeisia, tulet todennäköisesti silti kuluttaneeksi sokeria yli kohtuuden jopa päivittäin.
Meitä siis pakkosyötetään sokerilla.
Ja meidät totutetaan siihen jo lapsesta saakka. Murot, myslit, jogurtit, vanukkaat, välipalakeksit, mikroruoat... Kaikissa on runsaasti sokeria. Kun makumme totutetaan makeisiin ruokiin jo lapsesta, meistä kasvaa sokeroituja ruokia suosivia aikuisia. Emmekä välttämättä tee sitä tietoisesti. Jokainen tietää karkkipussin tai suklaapatukan olevan sokeria, ja ymmärtää makeisten syömisen olevan herkuttelua, joka ei kuulu joka aterialle. Kuitenkaan moni ei kyseenalaista mieltymystään sokeroituun mysliin, jogurttiin, mehuun tai limsaan, ja nauttii runsassokerisia elintarvikkeita joka aterialla. Kuinka moni meistä miettii hetkeäkään kaataessaan itselleen mehulasillisen (mehuhan on terveellistä!), mutta harva meistä söisi yhtä usein suklaapatukan. Kuitenkin kummassakin on yhtä paljon sokeria.
Sokerin vahingollisuudesta alettiin puhua 60-luvulla, ja keskustelu sokerin terveyshaitoista on aaltoillut sen jälkeen vuosikymmenestä toiseen, välillä voimistuen, välillä vaimentuen. 70-luvulla keskustelu sokerin haitallisuudesta kävi Amerikassa niin kuumana (ennenkaikkea englantilaisen ravitsemustieteilijä John Yudkinin tutkimusten valossa), että sokeriteollisuus koki tarpeelliseksi laittaa pystyyn mittavan PR-kampanjan sokerin terveellisyydestä vaikuttaakseen yleiseen mielipiteeseen. Coloradolaisen sokeriyhtiön arkistoista löytyneistä luottamukselliseksi merkityistä asiapapereista on myöhemmin paljastunut häkellyttävää tietoa sokerijärjestöjen harjoittamasta harkitusta manipulaatiosta ja faktojen vääristelystä jotta sokeri saatiin esitettyä terveellisenä ruoka-aineena. YLEn uutinen aiheeseen liittyvästä kalifornialaistutkimuksesta täällä.
Tällä hetkellä sokeri ja sen vähentäminen ovat taas tapetilla, ja elintarviketeollisuus on reagoinut. Markkinoille tuodaan nyt tuotteita joita mainostetaan vähennetyllä sokerilla. Tämä näkyy etenkin meijerituotteissa kuten jogurteissa ja rahkoissa.
Valion uutuudessa, Valiojogurtti Rahkaisessa, on vain 2 prosenttiyksikköä vähemmän sokeria kuin Valion tavallisessa maustetussa jogurtissa.
Vähennetyllä sokerilla markkinoitavat tuotteet on makeutettu useimmiten mainoksen mukaan vain hedelmän tai marjan omalla sokerilla. Mutta ilmaisu "vain hedelmän oma sokeri" sisältää useimmissa tapauksissa kuitenkin extrasokeria. Miten? Jogurteissa käytetty varsinainen hedelmä- ja marjapitoisuus (keskimäärin noin 6-8%) on niin pieni, ettei varsinaisen hedelmän tuoma makeus riitä tekemään tuotteesta hyvän makuista normiruoan makeuteen tottuneelle makuaistille.
Vaikka tuote on vähemmän makea kuin sokeroitu tai keinomakeutettu versio, siihen on lisätty lisämakeutusta mehun muodossa. Mehu on konsentroitua hedelmäsokeria, ja sokeri on sokeria, tuli se sakkaroosin tai fruktoosin muodossa. Siksi vähennetyllä sokerilla itseään mainostavien tuotteiden terveydellinen etu normaalisokeroituihin verrattuna on loppupeleissä lähes merkityksetön, mutta tavallinen kuluttaja ei pakkausselosteita juuri tutki.
Arlan normaalisokeroidussa jogurtissa on peräti 26 g sokeria per annos. Kaloriero Arlan "vain hedelmän omaa sokeria" sisältävässä, terveellisemmäksi markkinoidussa Luonto+ -jogurtissa on vain 10 kcal / 100 g .
.
Jos ruoanvalmistajille esittää kysymyksen, miksi emme voisi saada vaikkapa mustikkajogurttia pelkällä mustikalla, vastaa ruoantuottaja, että se ei menisi kaupaksi, koska kuluttajat haluavat makeampaa. Mutta miksi me haluamme makeampaa? Koska meidät on totutettu siihen näillä samoilla ruoilla syntymästä saakka. Sykli jatkuu ja jatkuu.
Jos söisimme lapsesta saakka ruokaa, jossa ei olisi mitään makuun vaikuttavia lisäaineita, emme kaipaisi lisää sokeria, suolaa, glutamaatteja sun muita. Mutta elintarviketeollisuus on bisnestä, ja sokeriteollisuus yksi suurimpia. On hyvä tiedostaa, että joku muu päättää puolestamme, millaista ruokamme on. Omilla valinnoilla voi tietenkin vaikuttaa, mutta kuten alussa totesin, puhdasta ruokaa on tarjolla vain murto-osa prosessoidun ja lisäaineilla kuorrutetun rinnalla. Sokeroidusta vaihtoehdosta on tehty meille kaikkein helpoin, ja kaiken lisäksi se vielä naamioidaan monien elintarvikkeiden kohdalla terveelliseksi.
Valio markkinoi 10 kaloria normijogurttiaan kevyempää uutuusjogurttiaan tuotteena, jonka kuluttaja voi nauttia "hyvällä omallatunnolla".
Valmistaja siis vihjaa, että runsassokerisista valmisteista koituu huonoa omaatuntoa - ja silti he itse tuottavat näitä valmisteita!
Sokeroitu totuus -dokumentin lopussa todetaan, että elintarviketeollisuuden on oltava osa ongelman ratkaisua. Samalla on kuitenkin turha odottaa, että yritysten kanssa voisi neuvotella ratkaisusta, joka merkitsisi pienempiä voittoja. Suuryritysten ainoa tavoite on tehdä voittoa. Sokeri on halpa keino saada ruoka maistumaan hyvältä, ja sokerituotteista saa eniten voittoa. Tähän kaikki tiivistyy.
Dokumenttiprojekti Sokeroitu totuus on katseltavissa Yle Areenassa vielä kahden viikon ajan.
.
Mietittekö koskaan lisätyn sokerin ja muiden turhien lisäaineiden määrä ruoassa?
Onko sillä merkitystä, jos itse pysyy terveenä? Onko oikein, että teollisuus maustaa tavallista arkiruokaa aineilla, jotka tekevät siitä vähemmän terveyttä edistävää? Ja että näitä aineita on eri ruoissa niin paljon, että kohtuukäyttö ilman pakkausselosteiden perusteellista tutkimista on lähes mahdotonta?
Totta kai vastuu omista syömisistä on aina itsellä, mutta ympäristö voisi tehdä meille helpommaksi olla altistumatta piilosokerille.
185 comments on “Sokerinatsi”
Kiitos.
Erinomainen kirjoitus. Olen jotenkin niin väsynyt siihen ainaiseen lihavien syyttelyyn. "Oma vika. Itsepä syöt." jne. Onhan se tietysti totta. Ei sitä ruokaa/herkkua kukaan muukaan kurkkuun väkisin tunge.
Mutta liian monesti unohdetaan, mitä laihduttaminen ja painonhallinta monelle kuitenkin on. Jatkuvaa tiedostamista, miettimistä, laskemista... Eikä tämä sokeriasia helpota tilannetta yhtään.
Kiitos.
Asiaa. Itse jo vuosia valkoista sokeria vältelleenä (kakkupala joskus, yritän kyllä suosia leivonnassa raakaruokosokeria ja samaa valistusta jaan vanhemmillenikin...) jaan huolen sokerin asemasta ruokateollisuudessa ja ympäröivässä kulttuurissa. Ihmisen aineenvaihduntaa nyt ei ole suunniteltu käsittelemään raffinoitua ravinneköyhää valkaistua höttöä (joka sisältää jäämiä valkaisukemikaaleista..).. Kohtuukäyttö on siksi mielestäni turha käsite sokerista puhuttaessa - kohtuullista olisi välttää sitä kokonaan, sama koskee monia makeutusaineita. Erytroli jne. ovat äärimmäisen luonnottomia aineita.
Tämän sanottuani alan syödä Myllärin Vadelma-kaurapuuroa, johon kuuluu valmistusaineena totta kai sokeri :( Puolustaudun sillä, että tätä tapahtuu äärimmäisen harvoin, eikä sokeri + sokeroidut elintarvikkeet kuulu päivittäiseen elämäntyyliini..
Jos saa vinkata: täällä Olli Postin erinomainen kirjoitus eri sokereista:
http://olliposti.fi/sokeri-hyvis-vai-pahis/
(en väitä Olli Postia erehtymättömäksi expertiksi kaikissa asioissa, mutta tämä oli asiaa)
Ehdin nyt viimein lukea tuon, todellakin hyvää asiaa! *liittäisi peukku-hymiön jos osaisi * :)
Vaikka en itse sokeria nautikaan juuri muussa kuin tummassa suklaassa, niin jos käyttäisin vielä sokeria niin varmasti tulisi vaihdettua täysruokoversioon tuon luettuaan. Myönnän, että mulle on ollut vähän epäselvää mitä hyötyä inkkarisokerista noin niinkuin konkreettisesti on ihmiskeholle. Nyt selvisi :)
Hesarista juttu "Terveyssokerit ovat tyyriitä, eivätkä kohenna terveyttä" http://www.hs.fi/ruoka/a1305988117965.
Eikös erytritolia ole ihan luonnostaan joissain kasveissa? Tietysti sitä valmistetaan elintarviketeollisuudessa synteettisesti, mutta sitä ei käsittääkseni lasketa keinomakeuttajiin kuten sukraloosi, aspartaami ja kumppanit jotka ovat täyssynteettisiä ja ihmisen kehittämiä.
Tuohan on juuri noin. Aivan kaikessa on mahdoton määrä sokeria ja jos sitä haluaa vältellä pitää todellakin osata lukea tuoteselosteet tarkasti. Elintarviketeollisuus on avainasemassa tässä asiassa. Jos sokerin käyttöä halutaan vähentää, vaihtoehtoja pitää olla. Nuo vähemmän sokeria -jugurtit ovat naurettavaa kuluttajan aliarviointia. Kuluttajaa yksin on turha syyllistää, jos tarjonta on tätä mitä nytkin. Vaikka totta kai omilla valinnoilla on väliä, mutta noin suuressa mittakaavassa. Tsemppiä Sanni, sillä aihe varmasti herättää kiihkopalautetta ☺
Näin mä odotin ilman muuta, mutta ainakaan vielä hyökkääjiä ei ole näkynyt. Kiintoisaa. Odotin sokerin puolustajien reagoivan tähän niin, että taas se karppaaja siellä yrittää syyllistää sokerin syöjiä ja tekee kärpäsestä härkästä, että kaikkihan voivat vapaasti hallita omaa sokerin kulutustaan ja on ihan ok vaikka söisikin joka päivä muroja ja sokerijogurtteja koska elämä ei ole niin vakavaa.
Pointti elintarviketeollisuuden kritisoimisesta sokerin syöjien sijaan on tietenkin tekstissä selkeä, mutta kerrankos sitä on pointit ymmärretty ihan toisin kuin itse tarkoitti...
Lisäksi koen, että sokerista ja siitä puhuminen, että herkkujen syöminen on muuttunut lähes elämäntavaksi, on yleisestikin arka aihe eivätkä ihmiset halua kuulla siitä. Vaikka kritiikki samalla kohdistuisi myös tuotteiden valmistajiin.
Ihmisen syyllistäminen siitä, mitä ne syövät on aivan turhaa. Jos asiallinen tieto ja omakohtainen kokemus siitä, mikä onitselle hyväksi ja mikä ei, riitä, niin sittenpä se on siinä. Ja jokainen elää sen kanssa :)
Kuten sanoinkin aiemmin, että kukin tekee valinnat itse, mutta siitä huolimatta elintarviketeollisuus on niin isossa roolissa ihmisten ruokavalinnoissa, että sitä on syytäkin kritisoida ja lujaa.
Siellä on rahat ja osingot, jotka ratkaisevat, ei ihmisten terveys ja ruuan tervellisyys. Jos haluttaisiin, niin pysyttäisiin kyllä tuottamaan sellaista ruokaa, jossa ravintoarvot ovat kohdillaan.
Kuluttajana ja kiireisenä ihmisenä toivoisin, että terveellisen ruuan valitseminen olisi helpompaa. Että vähähiilarinen olisi todella sitä ja että valmiinakin saisi sellaista ruokaa, jossa ravintoarvot ovat kohdillaan. Ja näissä valinnoissa elintarviketeollisuudella on jättiläisen osa!
Olen herännyt pohtimaan sokerin määrää ruokavaliossa viimeisen vuoden aikana. Mutta mä en ole kyllä koskaan edes osannut ajatella, että syyttäisin elintarviketeollisuutta syömästäni sokerista!
Joo, tietyt elintarvikkeet (esim maustetut jugurtit) on todella sokeripitoisia. Mutta en mä koe, että elintarviketeollisuus meitä yrittäisi huijata. Mun mielestä Suomessa ollaan edelleen tilanteessa, jossa sokerin välttely ei ole mitenkään erityisen vaikeaa. Maustamattomat maitotuotteet ei ole sokeroituja (paitsi toki jos jenkkityyliin laskee laktoosin sokeriksi), meillä ei myöskään esimerkiksi leivissä ole usein lisättyä sokeria (poislukien esim. siirappia sisältävät leivät joissa se on perusteltua koska pyritään makeaan makuun).
Lisäksi tuo nykyinen saantisuositus on melko korkea eli jos perusruokavalio on kunnossa niin kyllä mä ihan hyvällä omallatunnolla voin ostaa maustetun jugurtin tai rahkan välipalaksi.
Muihin lisäaineisiin en kiinnitä huomiota, ehkä elän vähän omassa kuplassani mutta luotan elintarvikeviranomaisten tutkimuksiin lisäaineiden haitallisuudesta.
Yksi asia mikä mua tässä sokerikeskustelussa hämmentää, on hedelmäsokeri! Siis meidäthän on kasvatettu siihen, että hedelmät on hyvä juttu. Mutta onko ne kuitenkaan?
Olen aika huono syömään kasviksia kotona. Kuitenkin esimerkiksi banaani smoothiessa ja omena välipalana menee helposti. Pitäiskö nämäkin korvata ennemmin vihanneksilla sokerin vähentämiseksi? Tai esimerkiksi marjat, pitäisikö niidenkin syömistä vähentää?
Oisko kellään antaa jotain palikkavastauksia tähän :D
Mun mielestä on ehkä vähän huonokin, että tuo fruktoosi on nostettu niin näkyvästi esiin sokerin vaaroista puhuttaessa. Kun ajatellaan keskivertokuluttajaa niin hedelmät ja marjathan olisi loistava tapa vähentää sitä "oikeaa" sokeria ruokavaliossa, kun esimerkiksi aamupuuron tai jugurtin voi maustaa marjoilla ja herkkuna syödä vaikka hedelmäsmoothien. Vai onko se fruktoosi sit kuitenkin yhtä huonoa kuin muut sokerin muodot eli olenko ihan turhaan neuvonut esim vanhempiani vähentämään sokeria noilla keinoilla?
Jep, fruktoosista saisi ihan oman postauksen, se ei todellakaan ole yhtään sen terveellisempää kuin muu sokeri, tutkimusten valossa jopa päinvastoin terveydelle haitallisempaa (mm. rasvamaksa).
Moni haluaa uskoa, että hedelmät ovat ainoastaan terveellisiä. Mitä pahaa omenassa nyt voisi olla kun vanha sanontakin sanoo että "omena päivässä pitää lääkärin loitolla", kun tosiasiassa omenan sisältämä fruktoosi ei ole meille tarpeellista eikä terveyttä edistävää. Pieninä määrinäkin se on haitallista hampaille, niinkuin kaikki sokeri, ja suurempina määrinä sitten yhtä huono juttu terveydelle kuin tavallinen pöytäsokeri.
Toisaalta olen kanssasi samaa mieltä siinä ettei hedelmiä kannata maalata pahiksiksikaan, juuri tuon esiintuomasi sakkaroosin vähentämisen kannalta. Tottakai aamupuuron tai jogurtin maustaminen tuoreella hedelmällä on aina parempi vaihtoehto kuin laittaa puhdasta sokeria. :) Mutta hedelmien kautta voi saada liikaa sokeria, ihan niin kuin makeistenkin, riippuen siitä kuinka paljon niitä syö. Kuivatuissa hedelmissähän on jopa enemmän sokeria kuin makeisissa, eikä niissä ole jäljellä juuri mitään niistä vitamiineista ja muista ravintoaineista joita tuoreissa hedelmissä on. Niin terveellisinä pidetyt kuivatut hedelmät ovat lopulta terveellisempiä makeisiin verrattuna vain siinä mielessä, että niistä puuttuvat makeisten lisäaineet.
Itse olen ymmärtänyt, että hedelmät eivät ole haitallisia, koska niissä on kuitua joka hidastaa sokerin imeytymistä elimistöön, mikä taas vähentää sokerin haittoja. Johonkin tuotteeseen lisätty hedelmäsokeri on puolestaan yhtä haitallista kuin mikä tahansa muukin sokeri. Hedelmistä en siis luovu vaikka muuten sokeria välttelenkin :)
Minustakaan hedelmiä ja marjoja ei kannata alkaa demonisoida - ainakin toistaiseksi tutkijat ja asiantuntijat ovat vielä sitä mieltä, että niiden terveyshyödyt ylittävät selvästi niiden sisältämän sokerin haitat, näin jopa siinä tapauksessa, että marjojen päälle ripottelisi vielä lisäksi vähän puhdasta "pahissokeria"! Ihminen kun ei syö pelkkiä erillistä ravintoaineita, vaan ruokaa, jonka ainesosat vaikuttavat monin tavoin myös toisiinsa. :)
Näin on :)
Luepa tarkemmin oma linkkisi. Siinähän on tutkittu nimenomaan ruokiin lisättyjä sokereita, ei hedelmissä esiintyviä sokereita. Haastateltu asiantuntija sanoo vieläpä näin:
"Päälle tulee vielä hedelmien ja marjojen fruktoosi. – Niistä ei voi kuitenkaan saada fruktoosia niin paljon, että se olisi epäterveellistä, professori Fogelholm muistuttaa. Lisäksi hedelmissä ja marjoissa on itsessään paljon muita terveellisiä yhdisteitä."
Tämä on musta hyvä ohjenuora: syöt niitä hedelmiä just niin paljon kuin maistuu, et sä niillä itteäsi sairaalloisen lihvaksi saa.
Jaa, mä löydän tuolta Tiede-lehden artikkelista kyllä fruktoosin terveellisyyttä kyseenalaistavaa tekstiä. Mm. "tuoreimman tiedon valossa valtimotautia edeltää lähes aina niin sanottu metabolinen oireyhtymä: keskivartalolihavuus, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, korkea verenpaine ja heikentynyt herkkyys insuliinille. Sokerin kahdesta ainesosasta erityisesti fruktoosi eli hedelmäsokeri, jota on runsaasti juomiin ja ruokiin lisätyissä sokereissa, pystyy häiritsemään elimistön kolesteroli- ja insuliiniaineenvaihduntaa monin eri tavoin."
Heitetään sitten toinen jos Tiede-lehti ei kelpaa :)
Helsingin Sanomat:
Fruktoosi onkin vaarallista
Ja noita löytyy vaikka kuinka kun googlailee. En nyt ihan hatusta keksinyt tätä.
Fruktoosi, kuten kaikki mitä suuhun panemme, on vaarallista liian suurissa määrissä. Hedelmistä ja kasviksista sitä on todella vaikea, ellei mahdotonta saada liikaa. Meille vaarana ovat blogauksessasikin aiheesta kritisoimasi ruoat ja juomat joissa sokeria, myös fruktoosia, on lisättynä valtavat määrät.
Valitettavasti en pääse maksumuurin takaa lukemaan linkkaamaasi Hesarin juttua, mutta tuskin sielläkään ei lähdetään varottelemaan ihmisiä hedelmien syönnistä? Pikaisella Google Scholarin selauksella en löytänyt yhtäkään tutkimusta, joka tukisi sellaista oletusta.
Minä olen siis kirjoituksesi kanssa aivan samaa mieltä, kaikki lapsille markkinoitavat välipalajugurtit sun muut saavat mut näkemään punaista. Hedelmien syöntiä en lähtisi kyseenalaistamaan.
En minäkään ole kyseenalaistanut hedelmien kohtuusyöntiä :) Annan muiden olla sitä mieltä mitä he haluavat enkä lähde inttämään että oma kantani on se ainoa oikea, mutta itse pitäydyn kaiken lukemani ja oman maalaisjärkeni perusteella siinä näkemyksessä, että hedelmien liikasyönnillä on samoja terveyshaittoja kuin sakkaroosin liikasyönnillä.
Ihmisten aineenvaihdunta ja se miten kroppa toimii vaihtelee tunnetusti yksilöittäin, toisten lihoessa helposti kun taas joku voi mussuttaa kolme suklaalevyä päivässä muiden aterioden päälle ilman että se näkyy missään. Hedelmien kanssa on aivan varmasti sama juttu. Vaikka hedelmät eivät kaikkia edes valtavina määrinä syötynä lihottaisikaan, niin yksi asia ainakin on varmaa; fruktoosi aiheuttaa kariesta siinä missä muutkin sokerit.
Kun viimeksi kävin hammaslääkärissä jossa minulla jälleen paikattiin yksi reikä, totesin lääkärille kevyesti naureskellen, että eikö ole hassua että minulla on joka vuosi paikattavaa vaikka en syö käytännössä lainkaan sokeria. Tähän hammaslääkäri vastasi, "Mutta syöt varmaan kuitenkin hedelmiä?" Vastasin myöntävästi (vaikka itse asiassa en syö hedelmiä juuri lainkaan, mutta enpä halunnut alkaa lääkäriä hämmentämään vhh-ruokavaliollani), ja sain lääkäriltä merkitsevän katseen. "Niin, eli syöt sokeria. Hedelmillä on hampaiden reikiintymiseen ihan sama vaikutus kuin makeisilla".
Hormonitoiminta on suurin syypää hampaiden reikiintymiseen, ei sokeri, joten siinä mielessä syömäsi ruoka vaikuttaa hampaiden reikiintymiseen, että syömällä vaikutat omiin hormoneihisi. Itse syön mitä vain sokerit, pullat, jogurtit, hedelmät ja muut eikä hampaissani ole koskaan ollut reikiä. Mitään hampaiden reikiintyminen ja sokerin kulutus yhteyksiä ei kannata sen kummemmin vetää, koska nämä asiat ovat niin perintötekijöistä kiinni. Kuten sokerin "pahuuskin" pitkälti. Jos on sopivat geenit, voi syödä vaikka pikkukiviä muuttumatta miksikään.
Ei kannata vetää? :D Aika moni lääkäri tuntuu kuitenkin olevan sitä mieltä :) Opetetaanko heille ihan puutaheinää?
Olen kyllä tietoinen että myös hampaiden reikiintyminen (niinkuin tyyliin kaikki elämässä :D) on yksilöllistä, eikä kaikille tule reikiä yhtä helposti, mutta sen olen kyllä uskonut olevan fakta että sokeri edesauttaa kariesta.
Ehka kysymys on enemmankin siita mita heille nykyaan jatetaan opettamatta. viela 60-luvulla yhtakkinen hampaiden reikiintyminen tai reikien lisaantyminen tarkoitti reissua esimerkiksi nuppilaakarille lahetteella, jonka sai hammnaslaakarilta. Silloin hormonitoiminnan ja esimerkiksi stressin vaikutus hampaisiin oli merkityksellisempi yhteys mita nykyaan. Tanapaivana mielenterveys tai sen puute on tabu, sen sijaan miltei kaikesta maan ja taivaan valilta saa syyttaa ruokaa. Lahtisin vaittamaan, etta jos on elama kokonaisvaltaisesti kunnossa, ei tarvitse olla sokerinatsi tai mikaan natsi itselleen tai kenellekaan muulle.
Pakko kommentoida tännekin väliin. Minä olen 25-vuotias ja syönyt sokeria aina liikaa. Karkkipäivää en ole koskaan tuntenut, ja viimeiset 5 vuotta olen syönyt karkkia lähes päivittäin, ja satoja grammoja, eli ei ole kyse mistään pienistä määristä. Yhtäkään reikää ei silti hampaistani ole koskaan löytynyt, enkä ole mikään tunnollinen aamuin-illoin hampaidenharjaajakaan. Vanhemmillani kuitenkin on reikiä hampaissa enemmänkin, joten geenien puolestakin minulla voisi kuvitella olevan taipumusta reikiintyviin hampaisiin. En tiedä millä reiättömät hampaani voisi selittää, tuurilla kai?
Toki, kaikki on liiallisuuteen vietynä terveydelle haitallista. Hedelmissä on se hyvä puoli, että niitä liikaa syödäkseen saa todella tehdä töitä, ja silloinkin tulee samalla saaneeksi paljon vitamiinejä ja kuituja, kummatkin elintärkeitä meille. Se kuuluisa puoli kiloa päivässä lienee aivan turvallinen määrä, etenkin jos sekaan panee vielä reippaasti kasviksia (joista osa toki sisältää myös fruktoosia). Muistetaan käyttää tuoretta eikä kuivattua.
Tuo hampaiden terveys onkin sitten hauska juttu. Ravintoasiantuntijat neuvovat syömään usein, etenkin jos painonhallinta on aiheellista kun taas hammaslääkärit suosittelevat syömään melko harvoin jotta hampaat säilyisivät paremmassa kunnossa. Koeta siinä nyt sitten tasapainoilla. Joillain hammastyyppi on myös helpommin reikiintyvä kuin toisilla. Ruokavalio ja hammashoito voi olla just jetsulleen ja silti ihminen saa reikiä. Onneksi on olemassa purukumia ja xylitol-tabletteja, joilla hampaiden kuntoa voi edistää, vaikka söisikin tiuhempaan tahtiin ja jopa hedelmiä.
Hammaslääkärisi kommentti, ja sama ajatuskulku jonka olin näkevinäni kommentissasi johon tässä vastasin, on minusta melko riskialtis, sillä hedelmien syönnin terveyshyödyt ovat kuitenkin suuremmat kuin niiden syömisen haitat. Kuten blogauksessasi toteat, harvalla meistä on aikaa syynätä syömiemme ruokien tuoteselosteita ja ravintosisältöjä ja suunnitella itsellemme pilkun tarkkaa optimaalista ruokavalioa. Vaatimus on kohtuuton esimerkiksi perheellisille ja pahimmillaan lisää vettä myllyyn mm. lihaviin kohdistuvaan syrjintään. Tämän takia minusta on tärkeää, että hedelmien kohdalla todetaan, että niitä saa syödä hyvällä omalla tunnolla, vaikka nyt sitten sen puoli kiloa päivässä.
Tämä keskustelu lähti nyt hauskasti hedelmälliselle sivupolulle :D Postauksessa enkä fruktoosiin liittyvässä kommentissanikaan halua millään lailla sanoa, etteikö hedelmiä saisi syödä, en missään nimessä :) Itse en niitä syö ruokavaliooni liittyvistä syistä, ja tiedostan fruktoosin sisältämät haitat muitakin ruokavalioita noudattaville, mutta olen siitä aivan samaa mieltä että hedelmien terveysedut ovat fruktoosin haittoja suuremmat. Itse otan vitamiinit mieluummin marjoista kuin hedelmistä, mutta en ole sanomassa että muidenkin pitäisi.
Puoli kiloa hedelmää on tavallista sekaruokavaliota ("balanced diet", miksi sitä nyt suomeksi kutsutaan? :D) syövälle varmasti kohtuullinen määrä. En ole millään kommentillani ollut ajamassa sitä, että jonkun pitäisi jättää hedelmät syömättä fruktoosin takia, ainoastaan tuoda esiin sen että kaikki hedelmässä ei ole pelkästään terveyttä edistävää, niinkuin monet haluavat nähdä. Vitamiineja tarvitsemme me kaikki, fruktoosia emme. Glukooosi on ymmärrykseni mukaan sokereista ainoa jota oikeasti tarvitsemme, ja sitäkin elimistö valmistaa itse jos emme sitä ravinnosta saa. (Mikä kuitenkin on suhteellisen mahdotonta ellei syö pelkkää lihaa ja kalaa ;))
Kovasti mainostavat puoli kiloa kasviksia , ei hedelmiä.
Fruktoosin haitallisia vaikutuksia terveyteen en lähde kiistämään. Hedelmiä ei kuitenkaan tarvitse jättää syömättä sen takia, kuten tuossa Sanninkin linkittämässä HS:n jutussa todetaan: "Myös sokeritutkijat Yhdysvalloissa muistuttavat hedelmien terveellisyydestä. Niissä on vitamiineja, kivennäisiä ja flavonoideja. Hedelmien sokerit myös imeytyvät hitaasti kuitujen ansiosta. Siksi niiden syömistä ei kannata rajoittaa minkään sokerikohun takia." Laskeskeltiin kerran kaverin kanssa, kuinka paljon omenoita pitäisi syödä päivässä, jotta niistä saisi liikaa fruktoosia. En nyt muista tarkkaa määrää, mutta vastaus oli jossain 2-3 kilon paikkeilla. Tuskin kukaan niin paljon omppuja napsii? Tietysti eri asia jos joku niitä hedelmiä oikeasti vetää kilotolkulla päivässä.
Joo, siis haluan vielä tuoda esiin että oma suhtautumiseni hedelmien syöntiin liittyy ennenkaikkea vähähiilihydraattiseen ruokavalioon ja siihen liittyvään runsashiilihydraattisten elintarvikkeiden välttämiseen ja verensokerin tasaisena pitoon. Hedelmäkin aiheuttaa verensokeripiikin, ja vaikutus ihmisellä joka ei muuten syö lainkaan sokeria, on vielä suurempi kuin tasaisesti pitkin päivää sokeria syövällä henkilöllä. Minulle hedelmä edustaa verensokeripiikkiä, ja siksi syön niitä hyvin harkitusti ja vain vähäisiä määriä kerrallaan. En kiistä hedelmien vitamiinipitoisuutta ja vitamiinien ilmiselvää terveydellistä hyötyä, mutta otan oman ruokavalioni puitteissa nuo vitamiinit mieluiten vähempisokerisista marjoista tai kaikkein vähäsokerisimmista hedelmistä - kuten juuri omenasta :)
Ihan ensiksi huomautus, että en oikeasti tiedä hampaiden reikiintymisen ja sokerin välisestä yhteydestä yhtään mitään :) Mutta mulle ja lapsille meidän perheen hammaslääkäri on painottanut erityisesti happamien ruoka-aineiden vaarallisuutta hampaille. Oli niissä sitten sokeria tai ei. Vaikka lähes kaikissa esimerkeissä sokeria luultavasti onkin. Eli hänen mukaansa esimerkiksi aamupalalla pahimpia ovat sitrushedelmät ja mehuista appelsiini tai greippimehu. Jos kuulemma syö sitrusta tai happamia marjoja, niin sen jälkeen ei saisi pestä hampaita noin puoleen tuntiin. Sillä muuten ne hapot oikein kuluttavatkin sitä hammaskiillettä. Eli hampaiden pesu ennen aamiaista tällaisissa tapauksissa. Mutta tämä on siis kuultu asia, en ole ikinä edes googlettanut sitä. :)
Mä olen kuullut tuon saman jutun sitrushedelmistä ja hapoista jo joskus ala-asteen terveydenhuollossa, mulle jäi sieltä ikuisesti mieleen ettei sitrushedelmän jälkeen saa harjata hampaita :D Vieläkin on mielessä oikein vahva lapsen mielikuvituksen piirtämä kuva mandariinin happojen hyökkäyksen kohteeksi joutuneista hampaista, joiden pinnasta hammasharja väkivalloin raastaa kiillettä irti...! ^_^
Happamien ruokien syönnin jälkeen voi oikein tuntea kuinka hampaiden pinta on sellainen inhan nahkea... :D Äkkiä vain ksylitolipurkkaa suuhun balansoimaan tilanne, sekin jäi minulle tavaksi ala-asteen hammaslääkärikäynneiltä.
Olet siis kuunnellut ala-asteella paremmin kuin minä:) Nyt aamulla tuli mieleen myös sellainen, että hammaslääkäri selitti limujen haittaa hampaille myös happojen kautta. Eli kuulemma Vichy on ihan yhtä lailla haitaksi kuin jaffa. (?)
Tuosta xylitolin käytöstä tiedän jopa itsekin! :) Toinen juttu, jonka olen peräti lukenut jostain on maitotuotteet happojen neutralisoijina. Eli muistaakseni oli neuvottu, että pari palaa esim. juustoa tai hieman maitoa neutraloivat happoja. Täytyykin kokeilla seuraavan kerran kerran kun syö jotain happamaa.
Mekin juteltiin mun hammaslääkärin kanssa viime käynnillä hiilihapollisista juomista. :) Mun lääkäri oli sillä kannalla, että matalahiilihappoiset maustamattomat kivennäisvedet on ihan ok ja niitä voi juoda suht vapaasti ilman että vaikuttavat suuresti hampaisiin, mutta heti jos veteen on lisätty jokin makuaine tai makeutus, se muuttuu huonommaksi.
Jep, tai pähkinää :) Sekin kuulema neutralisoi.
Minuun vaikutti tuo ksylitolitietoisku penskana niin voimakkaasti, että olen yläasteelta saakka pureskellut joka aterian jälkeen ksylitolipurkan. Ulkomaillekaan ei voi lähteä ilman riittävää purukumivarastoa, Suomen ulkopuolelta kun ei täysksylitolipurkkaa löydä. Ksylitolin säännöllisestä käytöstä huolimatta hampaisiini tulee silti parin vuoden välein paikattavaa :( Minulle on perimä suonut sen epäotollisimman mahdollisen "hammaskemian" reikiintymisen suhteen. En halua edes kuvitella kuinka paljon mulla olisi reikiä ilman ksylitolin käyttöä... :( Olisko mulla omia hampaita enää ollenkaan...
Hyvä teksti muuten, mutta kirjoitit vain kerran oikein "Sokeroitu totuus -dokumentti". Ei molempia kirjaimia isolla, vrt. "Sokeroitu Totuus -dokumentti. Pisti silmään muuten selkeän tekstin keskeltä.
Hahhah, täytynee korjata ^_^
Mulla on ollut täysin samoja ajatuksia! Katsoin tuon dokumentin viime viikolla ja teki ihan pahaa.
Kuulun sokerinarkkareihin ja se on tehnyt elämästäni todella vaikeaa. Juurikin sen takia, että sokeriyhtiöt yms. ovat antaneet ymmärtää, että se on vain täysin omalla vastuulla, mitä suuhunsa laittaa. Totta kai itse voin vaikuttaa siihen, tietysti, mutta kuten jo edellä sanoit, jos terveellisiä vaihtoehtoja on kaupoissa on niukasti, on niitä vaikea löytää ja helpommin käteen osuu joku sokerituote.
Olen tietoisesti jättänyt karkit karkkihyllyihin, koska se ainainen kamppailu itsensä kanssa "ottaako vai eikö ottaa" on todella stressaava. Järki sanoo, että sokeri on pahaksi, mutta kroppaa sanoo, että "tarvitsen" sitä. Tietysti silloin, kun siihen on koukussa, niin siltähän se tuntuu. Nyt kun karkin kulutus on ollut tauolla, on oma elämä helpottonut, kun ei tarvitse käydä joka kauppareissulla tuota ahdistavaa keskustelua, sillä olen jo tehnyt päätöksen: en lähtökohtaisesti osta makeaa.
Vaikka olenkin näin hyvällä tiellä (mulle siis valtava muutos), tulee tosiaan ongelmaksi se, että silti MUISSAKIN tuotteissa on IHAN VALTAVASTI sokeria. Ilman karkkia ja herkkuja ei silti ole turvassa liialliselta sokerin kulutukselta! Se on kyllä järkyttävää. Maustettuja jogurttia löytyy jääkaapista, mutta sitä en syö todellakaan päivittäin. Joskus on myös pakko priorisoida tarpeitaan: syönkö tätä sokeripitoista tuotetta vai jätänkö syömättä kokonaan? Jälkimmäinen on todennäköisesti huonompi vaihtoehto, jolloin valitsen epäterveellisen ratkaisun välttyäkseni vielä epäterveellisemmältä (pakko ihmisen on jotain syödä).
Koska tuo karkin syömättäjättäminen on ollut niin suuri muutos (eikä sitäkään ole jatkunut vielä pitkään, pari kolme kuukautta vasta), en ole jaksanut stressata muista ruokatuotteista. Toki yritän vähentää/vältellä niitä pahimpia tuotteita, jos vain voin. Ruuan ajattelu muuttuu minulla helpostikin pakkomielteiseksi, joten on ollut tärkeää, etten muuta kaikkea kerralla "täydelliseksi", mikä on todella vaikeaa.
Ennen ajattelin, että kyse oli itsekurin puutteesta ja laiskuudesta (pitäisi osata syödä terveellisesti ja pitäisi ottaa selvää, mikä on hyvää ja mikä huonoa), mutta mm. tuo dokumentti osoitti sen, ettei elintarviketeollisuudella ole intressejä auttaa meitä näissä paremmissa valinnoissa. Tämä on siis oikeasti todellista kamppailua, joten ei ihmekään, etteivät ihmiset ole niin valveutuneita asioista. Ja ei ihme, että ne jotka ovat, voivat saada syömishäiriön. Tässä kirjoittaa yksi sellainen, joka on hyvin altis sairastumaan, kun yrittää tehdä elämästään terveellisempää. Ihan sairasta, eikö?
Hyvä ja ajattelemisen aihetta antava kirjoitus! Itselläni sokerin kulutus on ainakin suoraan verrannollinen ihon kuntoon, akne oikein riehaantuu jos sokeria syö enemmän. Samaten on kytköksissä migreenimääriin. Ollaan jouduttu taistelemaan tuulimyllyjä vastaan lastenkasvatuksessa, vanhempien sukupolvien mielestä lapsen "kuuluu syödä" esim. pullaa ja karkkeja ja on suorastaan rikollista kieltää nämä herkut pieneltä lapselta. Myös päiväkodin ruokatottumukset tai paremminkin jälkiruokatottumukset ovat aika hassuja siihen nähden että kyseessä on 1-3 vuotiaat lapset, viikottain on tarjolla jäätelöä/pannukakkua ja hilloa/jne jne. Altistaminen alkaa niin varhain, että olo on kovin voimaton!
Juuri tämä sama asia on tapetilla meillä. Pienen lapsen kanssa on aika vaikeaa yrittää vetää ns. sokeritonta linjaa. Kotonahan lapsi ei saa sokerijugurttia, ei mehua, makeita leivonnaisia yms. Mutta sitten mennään päiväkotiin ja välipalaksi vedetään sokerista jugurttia, lettuja hillolla. Ja tosiaan vanhempi sukupolvi tuputtaa kersalle selän takana keksiä ja pullaa (kun pitäähän sen saada.. MIKSI pitäisi??Ei mekään vedetä niitä kotona). Lapsi tulee sitten surkeana isänsä luokse (ennen ruokaa vieläpä...) ja sanoo "isi, en enää jaksa syödä keksiä". Onneksi osa ymmärtää meidän linjaa ja noudattaa sitä. Mutta haastavaksi on homma tehty!
Olen jotenkin tässä viime vuoden aikana huomaamatta jättänyt kaikki jugurtit, mehut ja esimerkiksi limpparit pois varmaankin juuri sen takia, että ne on enemmänkin järkiruokaa kuin osa jokapäiväistä ruokavaliota:D sitten kuitenkin on sellaisia tuotteita kuten ketsuppi, jota tykkään käyttää monen ruuan kanssa, ja siinäkin on aivan järkyttävä määrä sokeria, joten siitä pitäisi nyt löytää sokeroimaton vaihtoehto tai oppia olemaan ilman:D jäätelöä ja näitä kunnon sokerisia tuotteita sitten meneekin kunnolla, ja nyt taas yrityksenä saada itseni pois tästä sokerikoukusta
Felixillä on sokeroimaton.
Joo, kiitos tiedosta! Tosta lähialepasta ei oo sokeroimatonta löytynyt mutta pitää mennä vähän isommille apajille:D
Musta teollisuuden vastuuseen puututaan melkein asiassa kuin asiassa liian vähän: on helpompi syyllistää heikkoa ihmistä, kuluttajaa, valinnoistaan kuin sanoa maailmaa pyörittäville bisnesjäteille "no can do". Samaa yksilön syyllistämistä omista valinnoista on ihan joka alalla, esimerkkinä elintarvikkeiden lisäksi vaateteollisuus. Suomitaan yksilöä sanomalla "sinä olet kuluttaja, sinä päätät mitä kaupoissa myydään" vaikka se on vain pienen pieni osa totuudesta. Yritykset ja teollisuus ovat ne, jotka ovat totuttaneet ihmiset halpoihin hintoihin ja vaatteisiin, jotka on valmistettu kaikin tavoin kestämättömillä tavoilla. Siinä ei auta vaikka miljoona ihmistä muuttaisi kulutustottumuksiaan, kun maailmalla on mahdollisesti miljardi muuta joilla ei välttämättä ole edes vaihtoehtoa saatavilla. Yksilöt painostetaan kierrättämään jätteensä, kun teollisuusyritys siirtää näppärästi tehtaansa ympäristödirektiivien ulottumattomiin kehitysmaahan. Ja sama saaga jatkuu.
Itse sokeriin. Mä en enää juurikaan syö valmiita jogurtteja, sillä en haluaisi niihin sokeria tai makeutusaineita lainkaan. Siispä luonnonjogurtti marjoilla on mulle ainoa aamupalavaihtoehto, kun kaupan hyllystä ei löydy valmista makeuttamatonta vaihtoehtoa. :(
Hyvä kirjoitus tärkeästä asiasta!
Tämä asia on mietityttänyt ja mietityttää paljon lapsiperheessämme, jossa jälkikasvulle yritetään antaa parhaat eväät elämään - niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin. Me olemme se perhe, joka syynää ne purkit, purnukat, tölkit, rasiat ja pussit kaupan hyllyväleissä. Nykyään tosin harvemmin, koska ostamme pitkälti jo aiemmin hyväksi havaittuja tuotteita. Esimerkiksi jogurttien, mehukeittojen ja erilaisten valmiiden tai puolivalmiiden välipalavaihtoehtojen kohdalla valinnanvaraa ei ole juurikaan tai lainkaan, kaikkeen on lisätty joko sokeria tai keinotekoisia makeutusaineita muun turhan sisällön lisäksi. Huomaan kerta toisensa jälkeen ihmetteleväni itsekseni, miksei markkinoille tuoda tuotteita, joihin ei ole lisätty makeutusta. Tai korkeintaan luonnollisin keinoin. Syy lienee juurikin siinä, ettei kyseisen kaltaisille tuotteille ole (riittävästi) kysyntää. Joka on todella surullista. Tietysti mehukeittoja, kiisseleitä ja niiden tapaisia syötäviä saa tehtyä kotona itsekin, mutta en voi kieltää, etteikö olisi kiireisessä arjessa mukava päästä joissain asioissa joskus helpommalla ja nopeammalla.
Toinen harmistuttava asia lapsiperheen näkökulmasta ovat päiväkotien ja koulujen ruokailut. Lapset syövät niissä viitenä päivänä viikossa useamman aterian. Tarjolla on keskimäärin useamman kerran viikossa jos jonkinlaista sokerihuttua, jota meillä kotona ei normaalisti lainkaan syödä (sokerijogurtit, murot, erilaiset makeat piirakat, kiisselit, pannukakku, sokeroidut rahkat, jne.). Samaan aikaan vanhemmille jaetaan tietoa, kuinka lasten kohdalla sokerin liikakulutus on ongelma ja pitäisi olla tarkkana karkkipäivien, janojuomien ja vastaavien kanssa. Näen tässä jonkinlaista pahemman laatuista ristiriitaa. Ymmärrän, että budjetti päiväkotien ja koulujen ruokailuissa on tiukka, mutta se tuskin kärsisi, jos turhat sokerit karsittaisiin pois. Tiedostan toki mies sen seikan, että monissa muissa maissa asiat ovat tässäkin suhteessa paljon hullummin. En silti voi olla olematta harmissani siitä, että en pysty itse vaikuttamaan oman lapseni sokerikulutukseen tässä kohtaa.
Ravintoon liittyvät asiat ovat nykyisellään hyvin monimutkikkaan oloisia, erityisesti kun laajentaa ajatuksiaan koskemaan muitakin osa-alueita sokeritapauksen ulkopuolelle. Meillä asioihin on paneuduttu joidenkin mielestä varmasti liiallisellakin intensiteetillä, mutta lopulta haluamme vain lastemme parasta. Kun itse on elänyt ja elää tiukassa sokerikoukussa, josta ei yrityksistä huolimatta ole toistaiseksi eroon päässyt, haluaa todellakin lapsillensa parempaa. Tarkoitus ei ole kieltää lapsilta kaikkea sokeria, vaan opettaa sitä harkitsevaista ja valveutunutta kohtuukäyttöä. Turhan helpoksi tätä tehtävää ei ole tehty.
Mähän syön onnellisesti karkkia (paljon), se on aina oma tietoinen valinta syödä sokeria. En itsekään tykkää siitä, että esim. jogurtit, myslit, murot yms. sisältää ihan järkyttäviä määriä sokeria. En tarvitse sokeria mihinkään, paitsi silloin kun syön karkkia. En tajua ollenkaan, että miksi sitä lisätään aivan kaikkeen? Juon kahvini ja teeni ilman sokeria tai makeutusaineita.
Oli suorastaan ilo nähdä jokin aika sitten vihdoista viimein hyllyssä Alpenin mysliä, johon ei ollut lisätty sokeria, ostin kyseistä tuotetta ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, koska myslit on niin pahoja piilosokerituotteita. Sitä on kuitenkin kiva ripotella aamulla bulgarian jogurtin päälle hedelmien tai marjojen kera. Voisi olla mun puolesta ainoa Alpen tuote niin kamalia määriä ne muut sisältää sokeria. :o Jos liiat sokerit poistettaisiin näistä käytetyimmistä elintarvikkeista niin olisi oikeasti kiinnostavaa nähdä, miten monen paino alkaisi tippumaan. Monethan ihmettelevät, että he eivät syö edes karkkia tai suklaata ja silti lihoavat.
Toinen yhtä paha on suola, käytän itse suolaa tosi hillitysti niin kaikki valmiit einekset on omaan makuuni aivan liian suolaisia, en ole pystynyt syömään niitä ollenkaan vuosikausiin.
Kiitos tästä mysli-tärpistä! Menee heti käyttöön :)
Ole hyvä! :)
Iso kiitos tästä tekstistä! Lukeudun itsekin sokerinatsien joukkoon ja voisin paasata aiheesta vaikka kokonaisen päivän :D
En osta kaupasta mitään, missä on lisättyä sokeria (rehelliset herkut erikseen, mutta harvoin syön niitäkään). Alkuun kauppareissuilla kului mahdottoman paljon aikaa sokeroimattomia tuotteita etsiessä, mutta nykyisin on jo helpompaa kun on löytänyt luottotuotteet. On kiukuttavaa, kuinka vaikeaa oli löytää esim. sokeroimatonta soijamaitoa! Sitä ei edes myydä kaikissa kaupoissa.
Mielestäni on järkyttävää, miten monet terveellisiksi mielletyt tuotteet ovat tosiasiassa sokeripommeja. Esimerkkinä sinunkin mainitsemasi jogurtit. Enkä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun valtavan määrän sokeroituja jogurtteja syövä tuttavani oli huolissaan ruokavalioni terveellisyydestä, koska syön turkkilaista jogurttia silloin tällöin. Sehän on niin kamalan rasvaista!
Niinpä ^_^
My thoughts exactly.
Joskus laskin, että kun olin syönyt aamupalan (silloin taisin syödä aamupalaksi tyyliin rahka+bonne, kahvi kevytmaidolla, pari real-leipää voilla) ja makaroni-jauhelihamössöä ketsupilla, olin saanut sokeria noin 25 g. Kello oli 11 aamupäivällä. Kuvotti.
Sitä suuremmalla syyllä makeita herkkuja syödään vain herkkupäivinä ja niitä päiviä ei välttämättä ole joka viikko :) kyllä elimistö on silti niin sokerilla kuorrutettu, ettei eteensä kohta näe, kun on silmät turvonneet kiinni :D
Loistava kirjoitus, jälleen kerran! Työpäivän jälkeen väsyneenä kauppaan ja tuloksena on sokeroitua mysliä ja sokeroitua (!) pastakastiketta. Kotona sitten sapettaa kun huomaa mihin on haksahtanut taas kerran. Olisi tosiaan helpompaa kun kaupoissa olisi sokerittomille tuotteille oma hyllynsä samaan tyyliin kuin gluteenittomille tuotteillekin on.... Tietääkö joku muuten onko jossain netin syövereissä valmiiksi listaus tuotteista joissa ei ole sokeria? Siis ihan tuotemerkeittäin? Vähän jo kyllästynyt esim. siihen ainaiseen luonnonjogurttiin ja pakastemarjoihin :)
Niinpä, olisin tämän hyllyn vakioasiakas. Jonkun sokeroimattoman salaatinkastikkeen löytäminenkin on oikeasti salapoliisityötä, kuka jaksaa tutkia 30 eri kastikepulloa hyllyllä...
Ja sokeroimattomia ja muuten vähälisäaineisia valmisruokiakin ON, olisi loistavaa jos nekin löytäisi erillisestä laaristaan. Kaikilla ei ole joka päivä aikaa tehdä ruokaa alusta saakka ja valmisruokiakin tarvitaan. Mutta miksi sen terveellisen vaihtoehdon löytämisestä pitää tehdä niin hemmetin vaikeaa? Murrr!
Hyvä kirjoitus! Tuleekohan tästä uusi "the rahkapostaus"? ;)
Tajusin juuri ironian siinä, että Karkkipäivä-nimisessä blogissa ilmestyi tämän aiheinen kirjoitus... :D
Mahtava kirjoitus! Jokin aika sitten kirjoitit makeisista ja nyt vihdoin on minulla edessä makeaton marraskuu :) Tämän kuukauden jälkeen on tarkoitukseni syödä karkkia tai muuta makeaa esimerkiksi sipsiä vain kerran viikossa. Jos se onnistuu on se suuri muutos aikaisempaan jolloin söin karkkipussin tai suklalevyn päivässä. Kiitos että otat kantaa sokeriin :) nyt loppuu napostelu.
Hyvä postaus! Kyllä mediakritiikitön ihminen on hukassa nykymaailmassa, kun sokeri on pahasta mutta luomukuituproteiinisokerijogurtti hyvästä. Miksipä elintarviketeollisuus olisi kiinnostunut terveydestämme,kun sokeri on halpaa ja myy... ;)
Kiitos tästä. Toivottavasti kaikki sokerikuplassa elävät lukisivat tämän!
Juurikin tämän vuoksi meillä tehdään lähes tulkoon kaikki kotona alusta asti itse, mehut, hillot, leivät.. Ihan järkyttävää miten paljon esim, gluteenittomissa leivissä on sokeria! Ja meillä tuoremehu on herkkua, ei arkipäivän itsestäänselvyys.
Mää mietin, mutta oon liian tietämätön tehdäkseni parempia valintoja kaupassa.
Mun ruokavaliossa ei tosin koskaan ole ollut minkäänlaiset jogurtit (paitsi nykyään välillä maustamattomat), mutta sen sijaan syön paljon leipää ja sitten ihan suklaata. Eilen pitsapohjan päälle pursottelin isolla kädellä ketsuppia ja mietiskelin kuinka joskus vuosia sitten jossain tv-ohjelmassa kerrottiin tässäkin olevan sokeria. Oon sen verran läski, että tarttis laihtua, joten tää piilosokeritietoisuus olis ihan jees.
Hyvä kirjoitus. Itse en syö päivittäisessä ruokavaliossa mitään mihin olisi lisätty sokeria. Ihmetyttää kuka niitä sokerisia jogurtteja kaupoista ostaa, niitähän on ihan älyttömästi ja kun niihin ei ole tottunut ne on todella makeita. Toki syön normiherkkuja mutta en halua jatkuvaa sokerihumalaa..
Olin joskus mukana erään kotimaisen valmistajan maitotuotteiden koeryhmässä. Tuotteet oli vielä suunnattu urheilullisille ihmisille ja silti niissä useimmissa oli lisättyä sokeria. Annoin toki palautetta että en tule kaupasta näitä kovin usein ostamaan, sillä en halua syödä sokeroituja/keinomakeutettuja tuotteita päivittäin. Silti useimmat tuotteet joita lanseerattiin sisälsivät sokeria/makeutusainetta. Tavallaan ymmärrän, koska ei ne makeuttamattomat maistuneet hyvältä. Ei ole tuoreiden hedelmien/marjojen ja maustamattoman kreikkalaisen jogurtin voittanutta..ei sellaista saa teollisesti aikaiseksi. Joten jatkossakin oma ruoka valmistuu mahd. simppeleistä aineksista itse valmistettuna..
Taisin joskus selata blogiasi ja ihmettelin, ettei sokeri-aiheista postausta löytynyt :D Oli kyllä hyvä kirjoitus :)
Itse olen lukenut joskus miten virvoitusjuomateollisuus iski Jenkeissä kouluihin rahoittamalla koulujen toimintaa mainontaa ja juoma-automaatteja vastaan, minkä takia lasten limsan käyttö lisääntyi valtavasti, mutta virvoitusjuomateollisuus pesee kätensä ja syyttää vanhempia.
Tosin näkeehän täälläkin Valion mainoksia vielä lukioiden/amisten seinillä, vaikkei sen ikäiset enää maitoa tarvitsisikaan. En ole itse kuitenkaan mikään "maitonatsi", sillä juon maitoa päivittäin, mutta Suomessa maitoteollisuus on viety varmasti pidemmälle kuin missään muualla..
Teollisuuden tuotteille ei ole pakko altistua. Kaupassa on suhteellisen helppo valita mainoksettomia tuotteita, siis esim. kasvikunnan tuotteita, joille ei löydy erityistä tuotenimeä.
Ei ole pakko, mutta kaikilla ei ole aikaa valmistaa ruokaa alusta saakka joka päivä tuoreista kasviksista, lihasta ja kalasta. Vaikka itse niin teen, niin tiedän, ettei suurella osalla ihmisistä ole siihen aikaa eikä mahdollisuutta, ja kaupan valmistuotteet muodostavat hyvin suuren osan tavallisen ihmisen arkiruokailua. En voi väittää tuntevani montaakaan, joka valmistaa itse esim. ketsuppinsa ja salaatinkastikkeensa. (Täällähän vain aniharva käyttää pelkkää oliiviöljyä kastikkeena... Kyllä se on Saarioisten Thousand Island tai muu makeutettu valmissekoitus joka löytyy jääkaapista.)
Paitsi ei löydy minun jääkaapistani. :)
Amen.
Olen sanoinkuvaamattoman raivostunut siitä että lapsille syötetään päivähoidossa sokeria JOKA IKINEN PÄIVÄ jossain muodossa. Tästä ei myöskään saa puhua ilman että leimataan ihan hörhöksi tai ilonpilaajaksi. Kyllä meillä makeaakin syödään, mutta se ei ole ruokaa, vaan herkkuja, joita ei todellakaan kuulu syödä päivittäin. Tätä perustellaan kustannuskysymyksillä, mikä varmasti pitääkin paikkansa koska ihan kaikessa pluolivalmiissa tai valmiissa on sokeria käytännössä. Sokeritonta saa vain kun tekee kaiken itse, ja siihen taas ei rahaa haluta käyttää. Kuvittelisi maalaisjärjellä ettei lasten opettamien sokerinsyöjiksi sekään kauhean edulliseksi tule mutta joo. Ei siitä sen enempää.
Vaikkei minulla ole lapsia niin jaan mielipiteesi sataprosenttisesti. On oikeasti niin väärin ja hirveä karhunpalvelus lasta kohtaan totuttaa hänet sokeriin jo lapsena :( Joo, kuinka edulliseksi tulee sitten tulevaisuudessa aineenvaihdunnan häiriöihin liittyvien sairauksien hoito....
Tästä tuli elävästi mieleen kun olin työssäoppimassa päiväkodissa. Hoitoon tuli 10kk poika, jonka vanhemmat olivat esittäneet toiveen, että pojan ruokaan ei lisättäisiä sokeria, esim puuroon hilloa, tai juhlapäivinä karkkia tai muuta makeaa.
Eräälle viisissäkymmenissä olevalle lastentarhanopettajalle tämä oli kovin iso pala purtavaksi. Hän marmatti, että 'kyllä on kummallista, eikö nyt yhtään voisi laittaan' ja puhui lapsesta reppana joka jäi paljosta paitsi.
Järkyttää,että kun on tiedostavat vanhemmat, niin sitten ns "ammattikasvattajat" ovat niin kujalla tästä asiasta!
En nyt mitenkään puolusta ko. hoitajaa enkä kommentoi vanhempien valintoja, mutta kyllä näin ulkopuolisena kuulostaa lapsen kannalta hieman kurjalta se, että juhlapäivinä kun vietetään esim. jonkun lapsen synttäreitä, niin tämä yksi lapsi ei saisi mitään vaan katsoisi sivusta, kun muut lapset syövät keksejä tai jäätelöä.. Päivittäisen sokerilisän poistamisen esim. juuri puuron päältä ymmärrän, mutta jos vie lapsen kunnalliseen päivähoitoon niin ei ole realistista olettaa, että yhdelle tehtäisiin erillisiä sokerittomia annoksia kaikista ruoista. Itseänikin aikoinaan ärsytti, kun tarhassa oli tarjolla vain rasvatonta maitoa ja margariinia, eikä sellainenkaan vaihtoehto käynyt tarhalle että olisin itse tuonut lapselle oikeaa voita ja kunnon maitoa. Mutta ymmärrän että ei tarha pysty pyörimään niin, että kaikille lapsille räätälöidään oma ruoka. Se on kyllä totta, että välipalaksi voisi olla välillä jotain muuta kuin pannukakkua ja hilloa tai sokerirahkaa ja banaania. :-)
Sepä se, vähän isommilta lapsilta on paha kieltää sellaista mitä muut saavat. Tosin kymmenkuinen ei vielä todennäköisesti osaa mieltään pahoittaa. Meidän lapsen pk:ssa vanhemmat päättivät äänestää vanhempainillassa asiasta, ja enemmistön mukaan päätettiin ettei päiväkotiin enää tuoda lasten syntymäpäivinä karkkia. Oikeasti lapset eivät sitä osaa kaivata, vaan heillä on ihan omat synttärinjuhlintatraditionsa siellä (askarrellaan kortteja, lauletaan jne.). Pari vanhempaa tästä kyllä osasi pahoittaa mielensä.
Itse päivähoidon työntekijänä kohtaan välillä lapsia, jotka eivät ole sokeria juuri saaneet ja he eivät useinkaan pidä makeasta. Vanhempien kanssa, jotka toivovat ettei lapsi syö esim. synttäriherkkuja sovitaan että lapsille tuodaan kaappiin jemmaan vaikka rusinoita, joita saavat ottaa kun muut syövät karkkia. Itsekin kyllä ihmettelen sokeroituja kiisseleitä ja rahkoja, hilloja sun muita välipaloilla.. Mutta ruuat tulevat isolta keskuskeittiöltä listojen mukaan (jotka pitäisi olla ravitsemusterapeuttien suunnittelemia..?) ja määrärahat jne, ettei hoitohenkilökunta voi tähän vaikuttaa. Pitäisikin saada tähän muutos jostain muulta tasolta.
Hyvä kirjoitus! Itsekin olen ihan viimeaikoina ruvennut kiinnittämään huomiota omaan sokerinkulutukseen. Alkusyksystä havahduin siihen, että olin onnistunut kesän aikana kehittämään itselleni pienoisen sokeririippuvuuden. Oikeastaan päivittäin tuli syötyä suklaata, leivonnaisia tai muuta makeaa. Päätin sitten jättää kaiken herkuttelun arkipäiviltä pois, viikonloppuisin sallin itselleni herkkuja jos tekee mieli. Pari ekaa viikkoa oli hankalaa, jatkuvasti teki mieli jotain makeaa ja mieliala oli ärtyisä. Viikonloppuisin tuli herkuteltua ihan urakalla. Nyt tilanne on sen verran tasaantunut, että ilman herkkuja pystyy olla ihan helposti, eikä edes joka viikonloppu tule herkkuja syötyä. Vielä viitisen vuotta sitten en syönyt mitään makeaa juuri ollenkaan, saattoi mennä helposti lähemmäs pari vuottakin niiden kertojen välillä kun ostin kaupasta karkkia :D Tiedostan kyllä saavani varmasti elintarvikkeiden kautta edelleen liikaa sokeria, mutta pienin askelin mennään.
Kiva postaus! Itsekin olen samat huomiot tehnyt, kun halusin siivota elimistön sokereista ja antaa sokeriaddiktiolle kyytiä. Melkeen kaikki ateriat pitäisi tehdä alusta saakka itse, jos haluaa sokerilta välttyä täysin. Hedelmien suhteen oon kuitenkin sitä mieltä, että niitä apinatkin syö viidakossa luonnostaan, joten kaipa ne ihmisenkin ruokavalioon kuuluu vitskuja tuomaan. Toinen itseä ihmetyttävä kakkiainen tuossa elintarviketeollisuudessa on vehnä. Tuntuu, että sitä on aivan kaikkialla. Itselle nimenomaan se ei viljoista sovi ja on tullut aika tarkkaan pakkauksia lueskeltua. Välillä on aika raivopäinen olo, kun sitä on työnnetty joka tuotteeseen ja ihmetyttää, että miksi?! Ehkä se on sitten halpaa höttöä täyteaineeksi...
Sitäpä nimenomaan.
Tuoreeltaan jutun luettuani kummastelin, miksi siitä ei tykättäisi ja mitä kielteistä sanottavaa kenelläkään voisi olla... no, jäädään odottamaan. Hirmu hyviä kommenttejakin tähän on tullut ja ajattelemisen aihetta tosiaan, kiitos!
Mihin stevia asettuu makeutuspaletissa?
Stevia on täysin luonnollista ja käytännössä kaloritonta eikä sillä myöskään ole kariesta aiheuttavaa vaikutusta. Puhdas stevia on kymmen- ellei satakertaisesti sokeria makeampaa (en muista tarkkaa kerrointa mutta saiiiiraan makeaa), siksi sitä sekoitetaan kuluttajavalmisteissa yleensä niinikään luonnolliseen ja lähes kalorittomaan erytritoliin (sokerialkoholi), joka tekee steviasta helpommin käytettävää ja annostelusta sokerin kaltaista, riippuen stevian ja erytritolin suhteesta.
Hyvä kirjoitus ja hyvin samaa mieltä asiasta! Kommentoin nyt tähän kuitenkin että onhan sokerikin "luonnollista", siis kasvistahan sekin on peräisin kuten steviakin. Toki prosessoitua, mutta uskon että ei steviakaan suoraan kasvista ole kaupan hyllylle tuotu vaan myös välissä prosessoitu. Ja näistä edelleen tiedetään kovin vähän. Enpä lähtisi siis missään nimessä hyvänä vaihtoehtona näitäkään markkinoimaan. Ja kalorit(/tomuus) ei ole ainoa syy makeutusaineiden valintaan, niin paljon muitakin haittavaikutuksia niillä on kuin pelkkä vaikutus painoon/lihomiseen.
Sokeri on luonnollista, jep, mutta sen luonnollisuus ei tee siitä sen terveydelle edullisempaa ;) Silti se tekee reikiä hampaisiin, tuo ihmiskehoon tyhjää energiaa ja aiheuttaa elimistössä pahimmillaan tulehdusta ja aineenvaihdunnan häiriöitä, lihomisesta puhumattakaan.
Stevia on tottakai myös prosessoitu kun sitä purkista ruokaansa kaataa, mutta se ei aiheuta kariesta, lihavuutta, tulehduksia ja muita sokerin haittavaikutuksia. Myös steviaa on käytetty tuhansia vuosia, kenties jopa kauemmin kuin sokeria. Euroopassa se on uusi elintarvike mutta ei esimerkiksi Etelä-Amerikassa.
Kylläpä nyt riehaannun aiheesta kommentoimaan, jo toinen kommentti! Mutta muistan lukeneeni jostain, ettei nämä kalorittomat makeutusaineet sinänsä ole onni ja autuus. Siinä mielessä nimittäin, ettei keho välitä, tuleeko kaloreita vai ei, mutta mieltymys makeaan tulee siitä makean mausta. Eli ei ole väliä, tuleeko makeus sokerista vai jostain makeutusaineesta, kun maistuu makealta. Ja siitähän tämä koko homma lähtee, että tulee se tottuminen siihen, että ruoka maistuu makealle. Että suo siellä, vetelä täällä. Parhaiten siis pärjää, kun ei totuta makupalettiaan makeaan ;) Toki kalorit ovat sitten toinen juttu, joilla tietenkin on väliä painonhallinnan suhteen jne.
Tämä on ihan totta mitä tulee makeaan tottumiseen. MUTTA, makeutustahan voi laittaa just sen verran kuin haluaa, kun tekee ruoan itse (ja yksinkertaisimmillaan esim. maustaa rahkansa ja jogurttinsa itse), ja kun elimistö ei ole tottunut teollisuuden lisäämän makeutuksen määrään, pärjää huomattavasti vähemmällä makeutuksella. Se oli pointti :) Ei makeutusta tietenkään tarvitse käyttää lainkaan, mutta JOS johonkin ruokaan kuten leivonnaisiin, smoothieen tai nyt vaikka siihen rahkaan, haluaa vähän makeutta, niin on vähintään hampaiden kannalta (en nyt siis lähde tässä kiistelemään keinomakeuttajien muista terveysominaisuuksista) parempi käyttää steviaa, erytritolia tai vaikka sukraloosia kuin sokeria, hunajaa tai edes agavea.
Kiinnostava aihe! Olen itsekin miettinyt kuinka paljon sokeria tulee syötyä päivittäin, vaikkei sitä sokeria hyllyllä olevasta purkista lisääkään ruokaan itse kuin ehkä pari kertaa kuukaudessa.. Sokerikippo pysyy täytenä mutta silti sitä sokeria tulee syötyä huomaamattaan ties millaiset määrät :/
Itseä on alkanut mm. nuo maustetut jugurtit ällöttämään makeudellaan, nykyisin tuleekin syötyä jugurttina maustamatonta jugurttia ainoastaan marjojen kera.
Mielestäni ongelma on juurikin se, että kun tuotteen valmistusta ei näe, niin on vaikea tajuta niitä sokerimääriä mitä valmistuotteisiin on lisätty. Esim. kun mehuakin keittää itse ja näkee sen sokerin määrän minkä sinne sekaan kaataa, niin tajuaa ettei tuota mehua nyt janojuomana kenenkään kannata juoda.. Mutta kun kaupassa ostetavassa purkissa se sokerin määrä on vain kasa numeroita, niin ei se sokerin määrä ainakaan itselle samalla tavalla avaudu.
Hyvä että kirjoitit aiheesta, en usko että kenellekään meistä se yletön määrä sokerin puputtamista on hyväksi... :(
Tosi hyvä kirjoitus! Sokerittomien tuotteiden etsiminen kaupasta on tosi haastavaa. Lähes kaikissa ruisleivissäkin on lisättyä sokeria tai siirappia:/
Monesti samaa pohtinut erityisesti jogurttien ja rahkojen yms osalta ja tullut siihen lopputulokseen, että ennemmin ostan maustamattomia ja lisään itse vaikka mustikoita sekaan. Siihen vaikka lisäsikin ihan pienen määrän esimerkiksi hunajaa, ei sokerin määrä silti nouse samoihin lukemiin. Muutoin kyllä syön sokeria karkeissa yms, mutta tuo sokerin pakkosyöttö muissa asioissa ärsyttää suunnattomasti.
Pari vuotta sitten pohdittiin tätä asiaa, kun puntaroitiin kapselikeittimen ja espressokeittimen välillä. Oli hurja huomata noiden kahvikapseleiden sisältävän hurjat määrät sokeria. Jossakin latte/cappuccino-kapselissa oli reilu viidesosa sokeria, mikä tuntui melkoiselta määrältä varsinkin kun yleensä en kahviani makeuta millään. Olin alunperinkin kunnon espressokeittimen kannalla ja käsitys senkun vahvistui pienen tutkimisen myötä. Kai noita kapseleita vähemmälläkin sokerilla on saatavilla, mutta helposti tuokin olisi voinut ohi mennä. Saa olla aika tarkkana!
Hei!
Olipa hyvä kirjoitus. Olen pohtinut tuota sokerin syömistä itsekin jo reilun vuoden ajan. Itselleni silmiä avaavaa oli, kun ostin Sarah Wilsonin kirjat Irti sokerista ja Irti sokerista loppuiäksi. Se tietomäärä mikä niissä oli sokerin haittavaikutuksista sai tämän sokerihiiren pään kääntymään. Olen ollut nyt reilun vuoden lähes täysin ilman sokeria (mukaanlukien myös hedelmät joita syön hyvin harvoin). Olen laihtunut 15kiloa tekemättä juurikaan muita elämäntapamuutoksia ja löytänyt ihan uuden näkökulman ruokailuun ja syömiseen, Totuttuani tähän uuteen ruokavalioon ja tapaan syödä huomaan, että banaanit ja muut hedelmätkin ovat minulle nykyään makeita,
Ihanaa että nostat tällaisia aiheita tapetille! Allekirjoitan kaiken kirjoittamasi täysin. Olen kotitalousopettajan tytär ja tuollaiset jutut on iskostuneet mulle selkärankaan lapsesta asti.Vastustan kyllä enemmän keinotekoisia makeutusaineita, niiden mahdollisen karsinogeenisuuden, aivoille antamien signaalien ja pitkäaikaistutkimusten puutteen vuoksi. Syödessäni makeaa suosin siis hunajaa tai sitä sokeria. Se jaksaa aina hämmästyttää itseä miten monet jutut jotka on itselle harvojen päivien herkkuja, kuuluu toisilla arkiruokaan. Juuri vaikka ne mehut. Mun mielestä syöminen ei ole vaikeaa niin kauan kuin pääosa ruoasta on tuotteita, jotka eivät tarvitse sisällysluetteloa. Vaikka tästä voisi jatkaa ihan uutta keskustelua GM-soijan ja -maissin haitallisuudesta. Mahdollista muuntelua kun ei tarvitse ilmoittaa tuotteissa...
Todella hyvä kirjoitus! Olen itsekin alkanut viime aikoina pohtia tätä sokeriasiaa tarkemmin. Myös Netflixissä oli aiheesta hyvä dokumentti Fed up, jossa tosin käsiteltiin aihetta lasten ylipainon näkökulmasta.
Mitä mieltä Sanni ja muut kommentoijat olette sokerin korvaavista tuotteista? Mitä suosittelisitte?
Erytritolin ja stevian sekoitusta (myydään yleensä vain stevian nimellä). Stevian sivumakuun joutuu kenties vähän totuttelemaan, etenkin jos on tottunut käyttämään paljon makeutusta ja joutuu siis laittamaan stevia-sekoitustakin paljon, mutta useimmat tottuvat. :) Puhdas erytritoli on toinen vaihtoehto, sitä saa kiteisenä ja tomuversiona niinkuin sokeria ja se myös vaahdottuu esim. kananmunan tai voin kanssa samaan tapaan kuin sokeri (jos haluaa käyttää leivonnassa).
Vaahdottuuko erytritolin ja stevian sekoitus? Entä voiko sitä käyttää ainoana makeuttajana pullataikinassa? Lähinnä mietin sitä, toimiiko hiiva stevia-erytritolin kanssa vai tarvitseeko se "normisokeria" kohottaakseen taikinan.
Vaahdottuuko erytritolin ja stevian sekoitus?
Ei.
En osaa valitettavasti sanoa. Leivon kyllä paljon itse, mutta en perinteistä vehnästä vaan vhh-kakkuja, -piirakoita ja -muffinseja. Niissä stevia-erytritoli toimii oikein hyvin.
Hiiva-pointti oli hyvä, mutta luulisin että hiiva ei lopulta tarvitse sokeria, sillä toimiihan hiiva myös sokerittomien leipätaikinoiden kohottajana - jopa vhh-leipätaikinoiden :)
mainio kirjoitus! olisi hyvä, jos ihmiset heräisivät pohtimaan mitä kehoonsa laittavat. sokerista kyllä puhutaan niin paljon, joten ihmettelen aina, miten noita tavallisia sokerijugurtteja yms. vielä kaupoista löytyy! yksi asia, mikä itseäni kiukuttaa aivan valtavasti on tuo harhaanjohtava mainonta. vain ripaus hedelmäsosetta, joten joo, on tosi terveellistä! vaikkapa tuon arlan luonto+-jugun kanssa. sitä on joskus dyykiltä tarttunut mukaan ja olin ihan innoissani, että olisiko nyt meikäläisenkin makuun sopivaa jugua tarjolla (sillä inhoan imelää makua muussa kuin tuoreissa hedelmissä ja tietoisesti herkkuja syödessäni) jos on vain jugua, marjaa ja ihan pikkuhimppu hedelmäsosetta. mutta ei, imeläähän se oli kuin mikä. varsinkin ärsyttää kun ei voi tietää, mitä se "hedelmäsose" on, onko se oikeasti hedelmäsosetta jossa olisi kuidut mukana (en tullut niin tarkkaan tihrustaneeksi ravintoarvoja) vaiko vain jotain fruktoosia. todella raivostuttavaa, ihan tahallista kuluttajan harhaanjohtamista. sama vaivaa soijatuotteita, joita muuten käyttäisin ihan mielelläni. esim. alpron luomusoijamaitoa mainostetaan nettisivuillaan että tämä on vain puhdasta lähdevettä, luomusoijaa ja pikkuisen omenamehua ja merisuolaa. sisällysluettelossa kuitenkin komeilee sokeri. ota siitä nyt selvää. suu sen sanoo, että on liian makeaa, joten pidättäydyn vain makeuttamattomissa kasvimaidoissa. itse en koe sokerin liikasaamista ongelmaksi sillä teen ruoan itse lähinnä aineksista, joissa ei ole tuoteselostetta tai tuoteseloste on mahdollisimman lyhyt - siinä mielessä en osaa samaistua siihen, että sokeria pakkosyötettäisiin joka tuutista, sillä itselleni tämä on niin luonteva tapa elää. mutta lounasruokalassa sokeri kyllä ihmetyttää. monesti ihan pääruoan tuoteselosteessa komeilee sokeri, ja jos se on listan yläpäässä jää kyllä syömättä - ei siksi, että pelkäisin sokeria, päin vastoin paljon urheilevani tykkään että sokeri silloin tällöin on tosi hyvä juttu, mutta imelä maku vaan tökkii todella pahasti.
ehkä kansanterveydellisesti piilosokeri on suurempi ongelma, mutta itse näkisin piilosuolan huomattavasti pahempana ongelmana, sillä piilosokeria on helppo välttää, suolaa taas ei, jos ei halua itse opetella kaikkea leivän leipomisesta tofun valmistukseen - ja tuskinpa kenelläkään normaalia elämää elävällä moiseen olisi aikaa arjessa. sokerin välttäminen on helppoa, sillä sokerituotteille löytyy aina vaihtoehto, överisuolaisille erittäin harvoin. eipä ole vaikkapa suolatonta margariinia tai leipää. leipä on älyttömän suolaista, samaten maapähkinävoi ja juuri ne prosessoidut ruoat, joita haluaisin syödä kuten muuten hyvä tofu. raivostuttavaa. laadukkaan ruoan ei tarvitse olla sokerilla ja suolalla pilattua!
muuten, odotin kyllä jotain huomattavasti shokeeraavampaa aiemman tiiserisi takia :D mitä epäpidettävää tässä muka oli?
Meillä syötiin lapsuudessani paljon perus sokeroituja jogurtteja aamuisin. Terveysinnostus iski vanhempiin -80-luvulla ja ostivat "jogurttikoneen" jossa bulgarianjogurtista ja jostain muusta(?) tuli oivaa karvaan makuista jogurttia. Siihen vaan sokeroimaton mansikkasose päälle ja avot. Lapsikin oppi siis syömään tuota sokeritonta oikein hyvin.
Meillä rajoitettiin kaiken sokerin syömistä kyllä liikaa ja paheksuttiin ja ei sekään kyllä hyvä ole. Mutta, ruoka ruokana ilman sokeria ja karkki sitten karkkina ja hyvä tulee :)
Suosittelen tsekkaamaan Fed Up -dokumentin Youtubesta, jos löytyy kiinnostusta ja aikaa. Tuo Ylen dokumentti ei valitettavasti näy ulkomaille, joten voi olla että ovat varsin samanlaisia. Mielenkiintoinen joka tapauksessa. :)
Itseäni hirvittää, kuinka moni light-tuotteita ostava kuvittelee mokoman roskan olevan terveellisistä. Usein se rasvaton vaihtoehto sisältää tuplamäärän sokeria verrattuna normaalirasvaiseen. Rasva on kuitenkin jotain, mitä ihmiskeho tarvitsee - toisin kuin sokeri. Silti monilla on vieläkin käsitys ihmeellinen käsitys, että kaikki rasva lihottaisi. Niitä light-tuotteita valitessa ei tule edes mieleen, että se rasvaton maku pitää "korvata" jollain ja se jokin on useimmiten sokeri.
Todella hyvä kirjoitus! Suola on toinen mokoma, sitä lisätään piilona ihan liikaa ja liian moneen paikkaan.
Ei tule ongelmia sokerin kanssa, kun tekee ruoan itse eikä osta valmisruokia. ;-)
No joo, tietenkin ymmärrän ettei se kaikilla onnistu ja joskus joutuu ostamaan valmiiksi tehtyjä ja prosessoituja ruokia. Ja tottumukset ovat vahvoja. Itselläni sokeri ei ole ongelma,mutta suolaa olisi vaikea vähentää. Siksi ymmärrän niitä, jotka ovat sokerikoukussa. :-)
Mutta tällainen vinkki on niille, jotka tykkäävät sokerin mausta esim. puurossa tai jogurtissa: Pintamaustaminen. (Tämä toimii myös suolan suhteen.) Eli laita sokeria pinnalle äläkä sekoita sitä ruokaan tai ruoka-aineeseen. Puoli teelusikallista sokeria puuron tai jogurtin pinnalle ripoteltuna maistuu makeammalta kuin kaksi lusikallista sekoitettuna puuroon tai jogurttiin. Kannattaa kokeilla. :-) Siinä sokeri jotenkin osuu kieleen ensin ja syntyy vahva illuusio koko annoksen makeudesta.
Mielettömän hyvä postaus ja melkeinpä näyttää siltä, että enemmän niitä puolesta ääniä saa - näin myös minulta. Tämä on asia johon itsekin ehdottomasti pitäisi kiinnittää huomiota.
Hyvä kirjoitus. Toivoisin varsinkin lasten takia, että sokerista puhuttaisiin enemmän. Kaikki lapsille mainostettavat tuotteet ovat sokeripommeja, ja monissa perheissä ollaan ihan pihalla terveellisyydestä. Esimerkiksi mehujen juontia en voi käsittää.
Itse haluaisin vielä tuoda keskusteluun rahapuolen. Miksi ihmeessä maustamattomat versiot maksavat enemmän, kuin sokeroidut? Järkihän sen sanoo, että maustamattoman jogurtin pitäisi olla edullisempaa, kuin maustettu. Mutta maustettu onkin puolet edullisempaa. Monissa eri vaihtoehdoissa terveellinen on kalliimpaa vain, koska terveystietoiset ihmiset ovat vähien vaihtoehtojen takia pakotettuja ostamaan kalliita tuotteita (tai tekemään kaiken itse alusta saakka...)
On myös todella ärsyttävää, että lemmikkienkin ruokiin lisätään sokeria. Kissojeni ruoissa on monesti ollut sokeria, vaikka kissaeläimet eivät tietääkseni edes maista makeaa. Sokeria lisätään kaiketi ruokaan kosmeettisista syistä! Ja sokeri pilaa kissan hampaat samalla tavalla kuin ihmisenkin...
Loistava kirjoitus! Piti oikein tehdä lukiessa muistiinpanoja, että saan kasattua hyvän kommentin :D
Miehen kanssa harrastetaan joskus kaupassa sitä, että lueskellaan jugurttien ainesosaluetteloita ja katsotaan missä on eniten sokeria. Kerran löysin jonkun lapsille suunnatun jugurtin, jossa noin puolet oli pelkkää sokeria! o.O ja tätä syötetään lapsille lähes päivittäin!
Oikein kiukuttaa kun mulle kaverit joskus naureskelee Zero-colan juomisesta ja sitten koitan selittää, että kai he nyt ymmärtävät että tavallisessa kokiksessa on aivan järjetön määrä sokeria. (Toki en tiedä kuinka paljon parempi aspartaami on, kun sitä ei ole tarpeeksi vielä tutkittu, mutta kyllä se nyt ainakin tämän hetken tutkimustulosten mukaan on terveellisempää/parempaa kuin sokeri)
Aiheesta muuten mielenkiintoinen artikkeli: http://www.theguardian.com/lifeandstyle/2014/aug/24/robert-lustig-sugar-poison
Hedelmien kohdalla tilanne on mielestäni vähän plusmiinusnolla. Okei, niissä on fruktoosia, mutta sen lisäksi niissä on kuitua ja hyviä vitamiineja. Eli kunhan ei nyt syö tyyliin kolmea kiloa appelsiineja päivittäin, niin silloin voi hyvällä mielellä mutustella hedelmiä. Ja vaikka yleisesti ottaen yritän vältellä ylimääräistä sokeria, tulee sitä joskus(aika usein :D) syötyä suklaata. Kohtuus kaikessa :)
En nyt tiedä sainko ihan loogisesti kaikkia mietelmiäni koottua tähän kommenttiin, mutta jos nyt jotain :D Hyvä kirjoitus kuitenkin kaikenkaikkiaan ^_^
Niin ja jos haluaa lisää muuten kuunnella Robert Lustigin mietteitä, niin Youtubeen äijän nimi vaan, niin sieltä löytyy esimerkiksi loistava luento nimellä "Sugar the bitter truth" ;)
Joo, ja sitten tuossa dokumentissa on yksi toinen tosi hyvää juttua someen tuottava lääkäri, ei hitsi nimi karkaa päästä just nyt, liitän sen tähän myöhemmin.
Piti oikein tehdä lukiessa muistiinpanoja, että saan kasattua hyvän kommentin :D
:) :)
Ja saithan sinä! *peukku*
Robert Lustig on muuten mukana myös tuossa Sokeroitu totuus -dokumentissa, tolkun äijä.
Mitä aspartaamiin tulee, mä olen ymmärtänyt että se on eniten tutkittujen keinomakeutusaineiden joukossa. En nyt hurjasti liputa täysin keinotekoistenkaan makeutusaineiden puolesta, vaikka uskonkin etteivät ne normaalikäytöllä (siis jos ihminen juo tyyliin 1-2 lasia light-limua tai muuta light-juomaa päivässä) ole vaarallisia. Mutta ehdottomasti valitsen aspartaamin sokerin sijaan, jos en muun niin jo vähintään karieksen takia, omat hampaani kun ovat reikiintyvää sorttia ja tunnun saavan reiän jo suunnileen karkkipussin katsomisesta.
http://www.anttiheikkila.com/blogi/efsa-kyykytti-kuluttajia-aspartaamilla/
Itse pyrin välttämään mahdollisimman paljon kaikkia pitkälle prosessoituja ravintoaineita. Hedelmien syöminen on täysin mitättömän haitallista verrattuna vaikkapa aspartaamiin tai sokeriin. Eriasia on juurikin fruktoosi, joka on prosessoinnin avulla erotettu hedelmästä. Jopa proteiiniä voi saada epäterveellisen paljon, kuten kuituakin. Mutta vain silloin jos nuo aineet on irrotettu prosessoimalla kontekstistaan. Silloin kun fruktoosi, proteiini tai kuitu tulevat luonnollisen prosessoimattoman ravintolähteen mukana, on yliannostus kyseisiä aineita hyvin vaikea saada, koska kyseistä ruoka-ainetta tarvitsisi syödä niin mahdottoman paljon.
Itse heräsin tähän 'sokeritotuuteen' kun joskus laiskuuksissani aioin ostaa pienelle pojalleni kaupasta hedelmäpilttiä itse soseuttamieni hedelmien tilalle. On aivan järkyttävää että tähän mennessä olen löytänyt 4 sokeroimatonta pilttiä Suomen kaupoista. En tiedä olenko sokea vai onko näitä enemmänkin. Mutta aivan järkyttävää oli vastaus piltiltä kysymykseeni 'miksi VAUVAN RUOKAAN lisätään sokeri?' 'Koska vauvat luontaisesti tykkäävät sokerista ja makeasta.' En halua pakkosyöttää lapselleni sokeria joten tästä eteenpäinkin soseutan hedelmät itse ja myöhemmin tarjoan välipalalla hedelmiä yms. Ajattelen että karkki tai muu makea ei meidän perheessämme ole palkinto. Sitä todennäköisesti tässä sokerikuorrutteisessa yhteiskunnassa hän tulee saamaan ihan tarpeeksi kuten kaikki lapsen sokerittomasta ruokavaliosta kauhistuneet sukulaiset jaksavat toitottaa, mutta mikäli minä saan jotenkin vaikuttaa lapseni terveyteen enkä halua saattaa häntä samanlaiseen sokerikoukkuun jossa itse joskus elin niin haluan tarjota hänelle kotiruokaa ja terveellisempiä vaihtoehtoja. Kapinoin koko sokeria vastaan ihan lapseni hyvinvoinnin kannalta, meistä KUKAAN ei ihan oikeasti tarvitse sokeria mihinkään. Hyvä kirjoitus kuten aina sinulta!
Onko niitä niin vähän..? Ei kun mä taidankin ostaa aina Bonaa kun haen sokeroimatonta vauvan hedelmäsosetta ;D Maustan niillä silloin tällöin eväsrahkaa rai -raejuustoa. Bonan Mustikka-Vadelma-Omena taitaa muuten olla kaikkein vähäsokerisin hedelmäsose, ja tarkoitan siis sitä marjojen omaa sokeria.
Eijjumal... Siis joo, sehän on totta että ihminen pitää luonnostaan makeasta, mutta makeaksi riittää ihan luonnon oma makeuskin, lisätty sokeri on aina turhaa. Ihminen on pärjännyt ja herkutellut koko historiansa ajan apinasta tälle vuosituhannelle saakka ilman lisättyä sokeria, miksi hemmetissä se NYT olisi välttämätöntä, ja vielä vauvalle? Voi aaarghhh....
En ehkä kuitenkaan pidä sitä ihan täytenä totuutena, että vauvat luonnostaan pitävät makeasta mausta, sillä kaikki makuasiathan ovat vaan tottumiskysymyksiä ja ihan yhtälailla siitä sokerin itse lisäämisestäkin oppii pois, joten jos ei ole lapsesta saakka mummulassa tuputettu pullaa sun muuta sokerimössöä niin ei se makuaisti sitä sokeria osaa kaivata ja silloin menee ihan makeuttamattomatkin jutut hyvän makuisena suusta alas, kun ei ole koskaan siihen makeaan tottunutkaan. Olen myös kuullut, että ihan heti synnärillä jo, jos lapsi huutaa kauheasti tarkastusten aikana niin sille tungetaan jotakin sokerimössöä suuhun, että olisi hiljaa... En kuitenkaan ole ihan silläkään kannalla, että lapselta pitäisi kokonaan evätä makeita, koska sitten on vaarana, että kun on sen ikäinen, että osaa itse käydä kaupassa niin sitten niiden herkkujen ongelmakäyttö voi alkaa, jos ne ovat aina olleet tiukka ei lapsuudessa. Herkkupäivä kerran viikossa ja silloinkaan niitä karkkeja ei tarvitse vetää kiloa naamariin ja arkisin sitten välttää niitä lisäsokereita niin pitäisi oppia "vastuulliseksi" sokerin käyttäjäksi.
Ihminen kuitenkin luonnostaan pitää makeaa makua miellyttävänä. Eli siis jos henkilölle, vaikka sille paleoaikaiselle :D, laittaisi sokkotestissä suuhun palan hedelmää ja palan jotain yrttiä, niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä testihenkilö pitäisi hedelmän makua miellyttävämpänä. Eli vauvakaan ei luonnostaan kaipaa sokeria, mutta jos vauvan suuhun laittaa makean ja ei-makean ruoka-aineen, vauva kokee makean miellyttävämpänä koska se on "koodattu" ihmiseen. Varmasti tässäkin on poikkeuksia niinkuin kaikessa, mutta käsittääkseni biologit ovat yhtä mieltä siitä että makea maku on ihmiselle luontaisesti mieluisa.
Oli pakko tarkistaa tämä asia! Totta se on. Piltillä oli vain paro sokeroimatonta hedelmä/marjasosetta. Bonan soseet taas olivat järjestäin sokeroimattomia. Aikamoista kyllä!
En kyllä yhtään ihmettele, Pilttihän on Nestlen tuotemerkki..
Niin on Bonakin ;)
Kiitos kirjoituksesta! Aloitin tammikuussa koko vuoden kestävän karkkilakon ja opettelin syömään paremmin, ennen söin lähinnä vaan leipää :D naamasta katosi näpyt ja finnit! Ja 10 kiloa on ruhostani lähtenyt. On ollut hyvin huojentavaa päästä sokerikoukusta,ennen vetelin varmaan joka viikko suklaalevyn. Ei ihminen tarvitse sokeria. Olis kiva vielä kun löytäis ne kaikista terveellisimmät vaihtoehdot kaupasta mutta huhheijaa siinä on iso homma! Mut jos kerran ottaa selvää parhaista tuotteista niin sit on helppo vaan ostaa aina samoja tuotteita. :)
Kiva kuulla onnistumisestasi sokerikoukusta irrottautumisessa, paljon onnea ja tsemppiä myös jatkoon! :)
Mua harmittaa se, että kaupassa moni sokeriton tuote on kuitenkin makeutettu makeutusaineella. Kun haluaisin sen tuotteen ilman mitään makeutusta! Olin ihan innoissani kun löysin sokeritonta glögiä, kunnes huomasin että se on tuupattu täyteen aspartaamia... :x
Mä juon tuota aspartaamiglögiä ihan hyvällä mielellä, vaikka tottakai ottaisin sen kaikkein mieluiten vaikka stevialla makeutettuna, tai täysin ilman makeutusta niin voin itse säätää makeuden. En ole huolissani aspartaamin käytöstäni kun sitä kuitenkin tulee nautittua arjessa niin vähän - ja glögikausikin on vain kerran vuodessa :)
Mutta aspartaamin maku tuossa glögissä kyllä tulee ikävästi läpi.. Vinkkinä: lämmitä glögiä yhdessä valmiin glögimaustesekoituksen kanssa :) Aspartaamin maku peittyy selvästi, ja koko juoman maku on tietysti paljon intensiivisemmän mausteinen ja parempi :)
Se aspartaamiversio on vaan vielä makeampaa kuin sokeriversio :D äh, pitäisi varmaan ottaa itseään niskasta kiinni ja kokeilla tehdä itse glögiä!
Joo, mä olen joskus tehnyt itse sekoittamalla punkkua ja sokeroimatonta mustaherukkamehua ja maustamalla tuolla glögimausteseoksella. Toki sokeroimattomassa mustaherukkamehussakin on aspartaamia, mutta se on huomattavasti vähemmän makeaa kuin sokeroimaton glögi :)
Voi kun ruokateollisuuden ainut ongelma olisikin "vain" sokeri! Mutta ei, ihan älyttömät määrät ravinneköyhää moskaa :( Yksi hyvä nyrkkisääntö on, että osta sellaista ruokaa jota katsomalla tiedät mitä se sisältää. Tiedän, että lasteni ruoat päiväkodissa ja koulussa eivät varmasti ole parhaimmasta päästä ravintoarvoiltaan koska menevät niinmonen käden kautta.
Ja tuo, että kun on totuttu makeaan niin ei muu kelpaa. Meillä on totuttu syömään esimerkiksi luonnonjogurttia lisukkeilla, joten kaikki makujogurtit on lapsille vähän "yök"-tasoa ;)
Mutta ei mekään ehdottomia olla. Juodaan välillä mehua ja joskus ostetaan muroja paketti. Leivotaan ja herkutellaan. Parasta on kuitenkin, että lapset kävelee karkkihyllyn ohi eikä välttämättä pyydä mitään! Tähänkin auttaa se, kun totuttaa heidät tärkeimmällä hevi-osastolla tutkimaan valikoiman ja punnitsemaan. Kotona sitten yhdessä pilkkomaan ja maistelemaan.
Kuvittelin, että tuo punnitseminen lasten kanssa on kaikille itsestäänselvyys mutta ei se taida olla. Nimittäin kerran hämmennyin tosissaan, kun joku vanha herra tuli pysäyttämään ja sanoi että "pakko sanoa, että ihan mahtava seurata miten opetat lasta tekemään ostoksia". Siitä tuli semmonen onnistunut äiti-fiilis :) ♥ Meillä kun lapset alottaa hintalappujen liimaamisen siinä vaiheessa kun tajuavat mihin se pitää iskeä :D Eli aikaisin!
Tulipa pitkä kommentti ^_^
Ja näin kuuluukin :) Herkuttelua ei pidä kieltää, se kuuluu elämään. Mutta jokapäiväinen 50 sokeripalan syöminen ei, ainakaan sillä ei varmaan ole monellekaan myönteisiä seurauksia.
Minusta esimerkiksi tuo, että yksi pieni kahden desin jogurttipurkki sisältää 26 grammaa sokeria on aivan järkyttävää. Yksi jogurtti, ja jo puolet maamme ravitsemusssuosituksen mukaisesta päivän maksimimäärästä sokeria kulutettu! Järkyttävää. Ja että lapsia, jotka kuuluvat varmaan eniten jogurtteja syövään väestönryhmään, altistetaan tällaiselle.
Mahtavaa :)
Mikä tuossakin dokumentissa tuli esille järkyttävänä faktana, oli elintarviketeollisuuden (Lue: sokeriteollisuuden) kytkökset tieteentekemiseen - Harvardin terveystieteiden vai oliko se nyt ravitsemustieteiden laitos sai jossian vaiheessa rahoitusta sokeriteollisuudelta - ja terveystieteen laitoksen pääjohtajana komeili lääkäri/professori, joka julkisesti puolusti sokerituotteiden ylivoimaisuutta... Tulee mieleen kotoinen tilanne ja esim. THL:n ja Itä-Suomen yliopiston ravitsemustieteen laitoksen vahva yhteys elintarviketeollisuuteen. Margariini on superruokaa, syökää sitä... näitä suosituksiahan sitten monissa laitoskeittiöissä noudatetaan.
Kyllä, tuo oli ihan posketonta. Näyttää toteen mihin kaikkeen raha pystyy... Professoritkin on ostettavissa ajamaan asiaa kuin asiaa kun tarpeeksi suuri rahanippu vaihtaa omistajaa.
Todella, todella hyvä kirjoitus, täynnä asiaa! Itsellä ei ole lapsia, mutta usealla kaverilla on. Se sokerin määrä kasvaa huomaamatta aivan valtavaksi! Aamulla jogurttia, päiväkodissa muroja, välipalalla kiisseliä, jälkkärinä vanukasta, iltaruoan kanssa ketsuppia, perjantaina karkkkia, mummolassa lettuja, kummitädillä jäätelöä, synttäreillä suklaata, yms yms.... miten paljon se on parissa viikossa? Kaikki ajattelee "mut mä vaan annan ihan vähän, vaan tän yhden kerran" mutta se kokonaismäärä... itse kun myös karppaan / noudatan VHH-ruokavaliota eli sokeria välttelen, saman huomaa myös aikuinen, joka sentään saa itse määrätä ruoastaan: joka ikistä merkkipäivää tms juhlitaan sokerilla...
Tykkään blogistasi paljon ja luen sitä 2-3 kk viikossa, ja annan tässä samalla palautetta :)
Mua harmittaa että pahoittelet jo etukäteen lukijoillesi että postauksesi on mahdollisesti "ei-normi". Näen tätä usein esim. juuri ruokapostausten yhteydessä, tai kun olet lähdössä reissuun. Esim "sori, nyt tulee taas paljon Kreikka-postauksia..."Nytkin kirjoitit: "Tämä on nyt se kirjoitus, josta moni ei tule tykkäämään." Mutta kuten useimmista kommenteista näkyy, monet lukijasi ovat samaa mieltä kanssasi!
2) Toiseksi, etkö ole jo huomannut miten moni lukijoistasti tulee blogiin VAIN ruoka- ja matkajuttujesi takia :) Siten itsekin tänne jäin, karppileipäreseptiä googlatessani...
3) Ja viimeiseksi.. muista että tämä on SUN blogi jossa kirjoitat SUA kiinnostavista asioista :) se näyttää toimineen tähän asti kun lukijoita kerran riittää ;)
Mä julkaisin Anskuuu tän sun ekan kommentin (johon liitin tuon viimeisen kohdan kolmannesta kommentistasi kun se oli jäänyt kesken) kun sekin tuli perille :)
Monia postauksia "pahoittelen" (ja tiedän että sekin on turhaa) siksi, että arvelen lukijakunnassa olevan paljon ihmisiä joita aihe kyllästyttää. Pahoittelu turhistakin asioista on minulle jostain syystä hurjan luonteenomaista, teen sitä arkielämässäkin. Se ei siis ole suunniteltua lukijoiden mielistelyä, vaan jotain joka tulee mun selkäytimestä :D En osaa selittää sitä, se on turhaa, mutta silti se vain tulee.
Mitä tulee tähän postaukseen, siihen ei liity pahoitteluja. En halunnut pyytää postausta anteeksi, vaan totesin että moni ei tule siitä tykkäämään, koska vilpittömästi uskoin niin. Sokeri ja sen kulutus ovat arkoja asioita, eikä monikaan tykkää lukea juttuja, joissa herkuttelua kritisoidaan. Monelle päivittäiset kahvipullat, suklaapatukat ja Tazza-kaakaot ovat itsestäänselvä osa elämää, tapa joka tunnetaan epäterveelliseksi mutta jota ei haluta ajatella eikä etenkään miettiä omien tottumusten muuttamista. Ehkäpä henkilö, joka on normaalipainoinen ja terve ei koekaan mitään tarvetta muuttaa herkuttelurytmiään, mutta kuten tiedämme, on myös iso liuta niitä ihmisiä jotka ovat omilla hallinnasta lähteneillä ruokailutottumuksillaan aiheuttaneet itselleen sairauksia ja ylipainoa. Tällaisten ikävien tottumusten esiinnostaminen, vaikka elintarviketeollisuuden osuuden kannaltakin, ei varmasti ole monesta kivaa luettavaa.
Sokerista ja sen haitoista ei jotenkin kuulu puhua ääneen ihan vakavissaan. Kaikki tietävät, ettei sokeri ole hyväksi terveydelle, mutta silti sitä syödään kun se tuo hyvää oloa. Ja kun käyttö osalla kuitenkin on ihan hanskassa, ovat sokeriset herkut monen mielestä perusteltu osa ruokavaliotamme - vaikka samalla osa väestöstä kärsii hirveästi. Sokerin haittoja vähätellään eikä karkista ja pullasta kieltäytyjää pidetä normaalina, päin vastoin hänen pitäisi jotenkin selitellä itseään. Sokerin haitallisuus halutaan ikäänkuin hyssytellä, koska se on meidän arjessamme niin helppo hyvää oloa tuova asia. Onhan viinereille kulmiaan kurtisteleva nyt ihan mahdoton tylsimys...! On helpompaa, ennenkaikkea sosiaalisesti helpompaa, vain suhtautua sokeriin itsestäänselvyytenä ja hyväksyä sen läsnäolo elämässämme. Ota tuosta vähän kakkua, hei lähdetään hampurilaiselle, nyt ostetaan kilon säkit leffamässyä.... Joo, joo, joo :) On helppoa kun ei ala laskeskella päässään mitään ja miettimään, että paljonkos sokeria mä olenkaan jo päivän aikana vetänyt kupuun... Kyseenalaistamattomuus on aina helpompaa. Siksi odotin, että moni ei tykkäisi postauksesta. Koska se varmaan osuu monella kipeään kohtaan - moni on todellisessa sokerikoukussa eikä löydä tietä ulos. Osa haluaisi, mutta houkutukset kaupoissa ja sosiaalisessa ympäristössä tekevät siitä ylivoimaista. Osa ei edes halua. Vaikka he voisivat huonosti.
Ja lopuksi Anskuuu - kiitos mukavasta palautteesta :)
Siis miten sä osasitkaan kirjoittaa tästä just nyt!! Ihan superajankohtainen aihe mulle, kun yritän vähentää sokerin syömistä. Tai, olen yrittänyt välttää lisättyä sokeria jo ties kuinka kauan, mutta tajusin tässä yksi päivä, että tämä taistelu on melkein toivoton. Joo, en syö maustettuja jugurtteja kuin joskus ja jouluna (itseasiassa, vietin kesän vanhempieni tykönä, ja siellä söin maustettuja jugurtteja. Ja kyllä, paino nousi, vaikka muuten söin suht samalla tavalla kuin muutenkin...) mutta kun sitä sokeria on hitto vie tyyliin juustossakin jo. Yritän pudottaa lääkkeiden aiheuttamaa painoa, ja totesin, että sokeri on se THE ongelma, koska muuten pyrin syömään fiksusti. Ja silti, ei hitsi, sokeria on pakka syödä tietämättään. Ahdistavaa, ja salaliittoteorioista innostuva saa taas lisää syitä tiukentaa sitä foliohattua.
Että on melkein sama, jättääkö karkin pois vai ei...:( Mutta ehkä se on edes alku. Söin eilen granaattiomenaa, ja se oli niin makea, että tuli paha olo. Maku on siis ehkä muuttunut jo vähän? En tiedä, mutta jännää. Hyvä aihe Sanni! Enkä suuttunut, tai siis suutuin, mutta systeemille ja aivopesulle :D. NIH.
Hei Fanni!
I feel you, sokerikoukku ei todellakaan ole mikään helppo selätettävä. Itsekin vuodet "jälkkärikoukussa" olleena tiedän tasan tarkkaan mitä sokeririippuvuus tarkoittaa, aina oli saatava ruoan jälkeen joku makea palkinto, muuten kropassa tuntui ihan oudolta. Sitä ei ikäänkuin ollut koskaan täysin tyytyväinen tai edes kylläinen ilman makeaa jälkiruokaa, vatsassa oli se kuuluisa "jälkiruokavatsa" erikseen joka vaati aina oman huomionsa. Pääsin ulos omasta koukustani vaihtamalla ensin sokeroidut jogurtit ja murot sekä myslit sokeroimattomiin (söin niitä "hedelmän oma sokeri" -jogurtteja, ja niiden kanssa sokeroimattomia muroja), ja sitten aloin korvata jälkkäripullat ja keksit vauvojen hedelmäsoseilla. Söin noita "pilttejäkin" monta vuotta ennenkuin jossain vaiheessa huomasin päässeeni jälkkäririippuvuudesta.
Halusin vain kertoa tämän tsempatakseni ja sanoakseni, että projekti vie paljon aikaa, jopa vuosia, monella muullakin. Älä siis lannistu vaikka tuntuisi ylivoimaisen vaikealta. Päivä kerrallaan eikä vahingossa (tai väliaikaisen repsahduksen seurauksena) syödyistä sokeriruoista pidä soimata itseään. Lisätyn sokerin välttäminen ei-herkuiksi luokiteltavissa ruoissa taitaakin lopulta olla se haastavampi osuus kuin varsinaisten herkkujen vaihtaminen terveellisempiin.
Kyllä sä vielä sen sokerimonsterin hakkaat, mä tiedän sen! :) Hurjasti tsemppiä!
Ihanaa että kirjoitit aiheesta! Heräsin itse sokerille pari vuotta sitten, mutta niin kuin sanot, on sitä todella vaikea välttää... Yritän mahdollisuuksien mukaan käyttää itse esim leivonnassa edes ruskeaa sokeria ja en laittaa sitä niin paljoa kuin ohjeessa. Samoin yritän tehdä asiat mahdollisimman alkuperäisistä asioista itse, mutta esim leipää en jaksa itse leipoa... Jugurtit jäi elämästäni lähes kokonaan pois, nykyään valmiiksi maustetut maistuvat vain ällöiltä... Ei minulla sen enempää pointtia ollut kuin että hienoa että aihe nostetaan esiin !
Olen hieman eri mieltä siitä ettei makeaa kaipaisi ellei olisi siihen tottunut.
Evoluution pohjalta makea maku on aina ihmisille muita makuja mieluisempi (makea = todennäköisesti ei myrkyllinen + paljon hiilaria = energiaa).
Muussa olen kyllä samaa mieltä. Supermakeaan varsinkin tottuu niin nopeasti että esim. hedelmien makeus ei tunnu missään eikä niitä tee mieli vaan haluaa jotain "oikeaa hyvää."
Itsellä jo runsaan kuukauden sokerilakon aikana hedelmät jotka eivät normaalisti lainkaan maistu, alkavat tuntua karkille makeutensa vuoksi.
En tarkoittanut kirjoituksessani ettei makeaa kaipaisi lainkaan, ellei siihen olisi totutettu. On selvää, että makea maku miellyttää ihmistä luonnostaan, mutta makeudeksi riittää luonnon itse tarjoama makeus. Luonnollisten tuotteiden kuten hedelmien ja marjojen makeustasolla ihminen on herkutellut jo vuosituhannet. Ihminen ei kaipaa lisämakeutta tähän päälle, ellei häntä totuteta siihen. Jos lapsi syö aina "makeisena" pelkkää hedelmää tai marjaa tai muuta luonnon makeaa, vaikka kookoshiutaleita, hän ei tule kaipaamaan lisätyn sokerin tuomaa makeutta, eihän hän sellaisesta mitään tiedäkään.
...Ja olisin vielä jatkanut että vertailussa sokeri vs. aspartaami olen aivan varma että sokeri on moninkertaisesti parempi vaihtoehto terveyden kannalta.
Toivottavasti blogisi lukijat eivät nyt ryntää aspartaamin äärelle "koska sokeri on pahimmista pahin."
Nämä ovat mielipideasioita joista jokainen saa totta kai olla haluamaansa mieltä ja valita itselleen sopivan tavan makeuttaa. :) Yhdelle se on inkkarisokeri, toiselle hunaja, kolmannelle agave, neljännelle stevia, viidennelle syklamaatti jne jne... Jollei makeuttajia tai sokeria syö päivittäin suuria määriä, ei nykytutkimustulosten valossa ole näyttöä siitä että niillä olisi terveydelle haitallisia vaikutuksia - paitsi tietysti sokerin ja hunajan sisältämä kariesriski.
Aspartaamistakin, kuten niin monesta luupin alla olevasta ruoka-aineesta kuten vaikka soijasta, löytyy varmasti yhtä monta tutkimusta niin puolesta kuin vastaan. Aspartaami on yksi pisimpään käytettyjä keinomakeuttajia ja sen mukaan mitä itse olen lukenut, myös eniten tutkittuja. Terveysviranomaiset Euroopassa ja USAssa ovat todenneet sen turvalliseksi lisäaineeksi, mutta en epäile hetkeäkään etteikö aineella olisi myös vastustajansa.
Ja itsehän siis valitsisin ensisijaisesti aina stevian, jos se vain olisi mahdollista, en aspartaamia ;)
Itseäni harmittaa aina tuotehyllyllä, kun luulee löytäneensä sokeroimattoman tuotteen, mutta tuoteselostetta tutkiessa huomaa sen sisältävän aspartaamia tai muuta keinotekoista makeutusainetta. Harmittaa sitten nämä kissan kokoisin kirjaimin mainostetut sokeroimaton mainokset. Jostainhan se makeutus on ilmeisesti saatava, mutta onko mahdotonta tehdä täysin makeuttamatonta tuotetta? Siihen voisi sitten oman halun mukaan lisätä makeutta kotona. Mikä muuten korvaa (luonnollinen aine) sokerin säilöntäaineena?
Itse siis mieluummin lopulta valitsen sen sokeroidun kuin keinomakeutetun tuotteen. Ostan sitten ko. tuotetta harvemmin ja koitan käyttää kohtuudella kuin vedän joka päivä Skyrejä ja muita kammotuksia. Makeutusaineet tuntuvat aiheuttavan itselleni huimausta säännöllisesti käytettyinä.
Onhan maustamattomia rahkoja ja jogurtteja vaikka kuinka :) Niihin vain lisää omat hedelmät ja marjat. Näin mä teen. En edes lapsena tykännyt noista sokeroiduista jogurteista.
Tähän en osaa vastata.
Kyllä vain, maustamattomat tuotteet toki asia erikseen. :) Ajattelin näitä täällä puituja kaupasta suuhun tuotteita. Ainahan kaiken voi itse tehdä paremmin...
Esimerkiksi juuri marjan tms. maku olisi valmiina mukana, mutta sen hedelmän oman sokerin lisäksi nyt ei enää lisää makeutta lisättäisi.
Tällaisen tuotteen toivoisin vielä jonain päivänä näkeväni kaupan hyllyllä :)
Sitruunamehu on luontainen säilöntäaine. :)
Pakastin on myös hyvä säilöntätapa marjoille ainakin, sinne sokeria ei ole välttämätöntä lisätä. Just valitin miehen tuomasta kaupan pullasta, että ei maistu millekään, korkeintaan imelälle. Nykytrendi on poistaa "kaikki" allergisoiva ja jäljelle jää vehnäjauho, vesi ja sokeri. Hyi. Onneksi itsetehtyä on mahdollista aina suosia.
Todella hyvä kirjoitus! Itsellä heräsi monta ajatusta ja yritänpä ne tässä nyt jonkunlaiseksi kirjoitukseksi muodostaa. Harmikseen tosissaan tuo YLEn dokumentti ei näy ulkomailla. Mutta joku vinkkasikin tuosta FED UP dokumentista.
Allekirjoitan täysin tuon, että piilo sokeria on todella joka paikassa ja tarkkana saa olla, jos haluaa syödä terveellisesti ja välttää turhia sokereita, karkki- ja herkkupäivät sitten omanaan.
Itse matkustelen tällä hetkellä ympäri maailmaa ja aina kiehtonut paikalliset ruokakulttuurit ja mitä muualla maailmalla ruokakaupoissa myydään. Tällä hetkellä tutuksi tullut Kaakkois-Aasia ja pala Australiaa sekä jonkun verran Eurooppaa. Asia mikä on erityisesti pistänyt silmään on se, että Suomi tuntuu olevan einesten ja herkkujen luvattu maa (enkä nyt tarkoita etteikö näitä saisi muuallakin ja monessa maassa ruokavaliot ja tuotteet huonommin kuin meillä). Suomessa kun menee Prismaan, CM tai muuhun isoon markettiin, löytyy kaupasta hylly tolkulla eineksiä, lihoja valmiissa marinadeissaan, karkkeja, makeutettuja jogurtteja sekä muita maitotuotteita. Tähän asti en ole missään muussa maassa törmännyt moiseen (herkkujen luvattu maa USA on vielä kokematta). Muualla maailmalla tuntuu, että nami hyllyt on puolta lyhemmät, lihat on lihoina ilman marinadeja ja eines osasto on suorastaan onneton. Lähinnä tuntuu eineksinä löytyvän kuppi nuudeleita, pussipastoja jne. ns. kuivahylly osastolta tai pakasteena jonkun verran valmis aterioita. Enkä nyt sano, että muualla syötäisiin terveellisemmin. Valmis marinaadit ostetaankin erillisinä purkkeina ja purnukoina ja sisältö aivan yhtä karmaiseva kuin Suomessa. Mutta sentään, kun menet ostamaan sen lihan niin siihen ei ole lisätty mitään ylimääräistä (geenimanipulaatiot ja antibiootit ja muut ylimääräiset, mitä käytetään lihataloudessa muualla maailmassa paljon, onkin jo oma lukunsa).
Muualla maailmassa tunnutaan vielä jonkun verran tai ainakin täällä Australiassa arvostetaan vanhoja kunnon lihakauppiaita, viikonloppu markkinoita, joissa maatalousyrittäjät tulevat myymään tuotteitaan suoraan kuluttajalle ilman välikäsiä ja tuotteet näin myös edullisempia ja on lähiruokaa sekä raha menee suoraan tuottajalle. Asioita, joita voisi siellä koto Suomessa parantaa.
Suomessa työskentelin terveysalalla ja koin todella ongelmaiseksi antaa potilaille ohjausta terveellisemmästä ruoasta, kun valtava määrä tuotteita valmiiksi lillutettu kaiken maailman ylimääräisissä sooseissa ja kastikkeissa, löytyy piilo sokeria ja piilo suolaa. Tuntuu että tavan tallaajat on todella hukassa ja en yhtään ihmettele! Aikaa kun ei ole kaikilla kääntää ja tutkia jokaista tuoteselostetta ja aina ei ole aikaa tehdä ruokaa täysin alusta asti.
Hankalaa on myös näin ikuisena reissarina välillä syödä terveellisesti, kun aina ei ole keittiötä missä kokata, joten on täysin sen armoilla mitä kaupasta halvalla saa, jotta saa itsensä ravittua. Mutta kokemuksen kautta tähänkin tottuu ja oppii löytämään ne hyvät ja terveelliset ratkaisut.
Tsemppiä sinne ja onnea piilo sokeri taistoon sekä sen suola paholaisen, joka myös löytyy joka paikasta! :) jospa sain ymmärrettävästi koottua ajatuksiani...
Hyvä kirjoitus.
Tuli vaan sellainen lisättävä mieleen että lisätyn sokerin/piilosokerin välttminen kaupassa ja omissa syömisissä ei ole vaikeaa jos tekee ruokansa itse ei-jalostetuista aineksista. Jos ostaa ainoastaan tyyliin kasviksia, lihaa, pastaa, jauhoja, maustamattomia maitotuotteita jne. josta ateriat tehdään niin ei noissa ole lisättyä sokeria. Tiedän tasan paljon sokeria syön koska teen ruokani useimmiten itse. Ja tiedän myös että esim. jossain jätskissä tai suklaassa on (ja kuuluukin olla) sitä sokeria.
Niin ja mitä tulee tuohon elintarviketeollisuuteen ja siihen väitteeseen että jogurtti jossa on vaikka pelkkää hedlmää ei menisi kaupaksi "suomalaisen maun vuoksi" kun olisi niin hapanta, niin toi on paskapuhetta. Koska syy on siinä että hedelmät ja marjat maksaa, sokeri taas on halpaa. Teen ise omaa jogurttia sokeroimattomista 100 % hedelmäsoseista ja luonnonjugurtista, lopputulos voi olla kaupun jugurtia makeampi jos hedelmäsosetta laittaa vahingossa liikaa. Ja hedelmäsosepaketin kilohinta voi olla jotain 6-7e, kun sokerikilo maksaa euron....
Näin on ilman muuta :) Ongelma vain on siinä, että kaikilla ei ole tähän aikaa ja mahdollisuutta. On hurjan ideaalista ajatella että kaikki toimisivat niin, ja sehän olisi fantastista, mutta realiteetti on se, että nykyisessä elämäntyylissämme harvalla on mahdollisuus (tai edes kiinnostusta) valmistaa kaikkea ruokaa itse alusta saakka.
Lapsiperheissä, joissa kummatkin vanhemmat käyvät töissä, on varmasti haaste saada kunnollinen, "pitkän kaavan" mukaan käsittelemättömistä raaka-aineista valmistettu ateria mahtumaan päiväjärjestykseen, tämän tiedän vaikken itse ole perheellinen. Töiden, kouluista ja päiväkodeista hakemisen ja harrastuksiin kuskaamisen välissä ei välttämättä todellakaan jää aikaa lähteä pilkkomaan vihanneksia ja keittämään kastiketta kasaan.
Monen suomalaisen (ja minkä tahansa kansallisuuden) arjessa täysvalmisteet, puolivalmisteet ja jalostetut elintarvikkeet ovat tärkeässä roolissa, ja niitä hyödynnetään päivittäin vaikkei ihan joka ateriaa valmisteista tehtäisikään. Kun päivän aikana syö jogurtin, juo mehua ja syö vaikka lounaalla mikroaterian, niin siinäpä se terveellisyyden rajoissa oleva sokerikiintiö jo humpsahtikin täyteen ja ylittyikin... Sitten päälle tulevat vielä ruoka-aineet joista moni ei edes tule ajatelleeksi että sekin kerryttää sokerikiintiötä; ateriaan lisätty ketsuppi, salaattiin lorautettu valmiskastike, välipalan kanssa juotu kaakao, treenin jälkeen vedetty energiapatukka....
Puhtaan ravinnon ideologialle täysin omistautuneet ihmiset ovat asia erikseen, ja he varmasti järjestävät aikaa vaikka kerran viikossa valmistaakseen koko viikon terveelliset ruoat kerralla, mutta tavallinen "peruspirkko tai -pekka" ei tällaista tee eikä jaksa käyttää siihen aikaa. Se vain on totuus, eikä ihmisiä pidä mielestäni syyllistää siitä etteivät he löydä aikaa terveellisemmän vaihtoehdon noudattamiseen.
Minusta kaikille ihmisille, myös valmisruokien ja jalosteiden kuluttajille, pitäisi tarjota niin pitkälle terveyttä edistäviä vaihtoehtoja kuin mahdollista. Sokeria ei ole mikään pakko lisätä ruokaan, se on fakta. Pelkäänpä vain, ettei valmisruokateollisuuden "terveellistyminen" ole realistinen asia vielä minun elinaikanani. Surullista, mutta kyllä me sen tiedämme että money talks ja business is business.
Moikka. Jos perheelle olisi tärkeää syödä aterioita ilman lisättyä, kai niitä voi valmistaa tarpeen vaatiessa esim. edellisenä iltana valmiiksi. Ihmettelen myös, ovatko perheelliset todellakin liian kiireisiä nopean terveellisen aterian valmistamiseen, sillä itse saan esim lihan + vihannekset + pastan valmiiksi n. 10 minuutissa pilkkomisineen. Valmisateriankin valmistaminen mikrossa kestää todennäköisesti vajaa viisi minuuttia.. Tätä 10-15 minuuttia ei tietty tarvitse uhrata joka päivä, jos valmistaa esimerkiksi terveellisen padan/laatikon valmiiksi edellisenä päivänä.
Tää on super mielenkiintoinen aihe mielestäni, enkä itse koe ollenkaan hankalaksi syödä ja valmistaa ruokia ilman (piilo)sokeria. Jättää vain hankkimatta kaiken "keinotekoisen", ja panostaa maustamattomaan lihaan, kalaan, kasviksiin. Makeutusta saa luonnollisesti esim. kookoksesta, hunajasta.. Tuoreet ja kuivatut yrtit ovat myös ihania ja näillä saa makua ruokaan, jos se tuntuu mauttomalta esim. maustetun ruokakerman poisjättämisen vuoksi. :)
Kyllä se arki aikamoista pyöritystä on siitä hetkestä kun herää aina siihen hetken, kun kömpii illalla sänkyyn. Ainakin siis pienten lasten kanssa. Joka päivä on hirveä määrä juoksevia asioita, tiskit, pyykit, yleissiivoaminen ja itse puolet viikosta olen kotona lasten kanssa, niin sitä ravinnon valmistusta on sitten viisi kertaa päivässä. Kaikkein tärkeimpänä sitä haluaa myös viettää aikaa lasten kanssa. Ja vaikka mulle on todella tärkeää se ruoka, mitä perheelleni tarjoan, kyllä se jatkuva ruoanlaitto ottaa pannuun ja joskus tulee mentyä siitä, mistä aita on vähän matalampi.
Ja ei, perheellisen ruoanlaitto ei varmasti kestä alusta loppuun asti vain kymmentä minuuttia. Ehkä sen valmisaterian just saa siinä ajassa. Perheellinen ei voi vain sulkea ympäristöään pois ja keskittyä ruoanlaittoon. Sanoisin, että nopeimmillaan saan ehkä puolessa tunnissa ruoan aikaiseksi. Ja sittenkin pitää jo olla supernopea pöydän kattamisessa ja lisukkeiden valmistamisessa.
Ja kyllä, oma harras tavoitteeni olisi aina säännöllisesti tehdä etukäteen ruokia tai vähintäänkin isoja annoksia, joista riittäisi kahdelle päivälle, koska se helpottaa ihan merkittävästi. Silti tuo etukäteen valmistus illalla ei vain meinaa luonnistua, olen yksinkertaisesti liian väsynyt ja laiska siinä vaiheessa. Kun edes seuraavan päivän salaatit jaksaisi pilkkoa. Mutta ei vaan jaksa saada aikaiseksi. Kun saa tiskit laitettua, pyykkikoneen pyöräytettyä ja pakolliset opiskeluhommat hoidettua pois alta, on osoite sohva tai sänky.
Tähän muuten liittyy se somessa pyörinyt kolumni metatyöstä perheissä ja ruoanlaitto kuuluu juuri siihen. Se edellyttää suunnittelua ja itse kompastun juuri siihen. Välillä jaksan, mutta sitten se taas jää, mikä tekee koko hommasta tosi paljon uuvuttavampaa.
Itse työskentelen maidontuotantoalalla ja kaikki maitomme menee Valiolle. Toki nostan peukkua että jatkuvasti jaksavat markkinoida ja lanseerata uusia tuotteita, koska tämähän näkyy pitkällä aikavälillä omassa tilipussissa (tai sitten ei, jos maidon hinta jatkaa laskuaan tällä lailla). Kuitenkin olen vuosikausia kironnut kun nämä valopäät siellä firmasa ei ymmärrä tuota lisätyn sokerin merkitystä jogurteissa ja rahkoissa. En ole varmaankaan ainoa joka on laittanut asiasta palautetta ja toivetta että sokerin käyttöä vähennettäisiin tai että se jopa poistettaisiin joistakin tuotteista kokonaan. Toki tuolla valikoimassa on aina nuo maustamattomat luonnonjugurtit, mutta olisi mukava saada joku perusjugurtti jossa on vain jugurtti ja marjat/hedelmät eikä siis yhtään mitään makeutusta. Oma jugurtin käyttö ainakin lisääntyisi rutkasti.
Sitten on tietysti näitä 'jopa 30 prosenttia vähemmän sokeria!!" tuotteita jotka jostain syystä pistävät vihaksi vielä enemmän. Onhan tuo toki alku mutta mitä hyötyä siitä on kellekään jos sokeria on 30 prosenttia vähemmän. Siihen jää vielä se 70 prosenttia ja se on mielestäni ihan liikaa. Luuleeko ne olevansa jotain ruudinkeksijöitä kun ottavat sen pari grammaa sokeria tuotteesta pois. Argh. Tulee semmoinen tunne että kuluttajaa pidetään idioottina.
Vastuu sokerin käytöstä on toisaalta kuluttajalla itsellään, mutta kyllä elintarviketeollisuudestakin pitäisi vastuuta löytyä. Varsinkin nämä suuret firmat jotka tuottavat ihan päivittäisiä perusruokia voisivat olla tiennäyttäjinä tässä asiassa ja olla näyttämässä esimerkkiä. Ei kaikkea tarvi sokerilla höystää, ärsyttää kun pitää tyyliin pulloveden ja nenäliinojenkin etiketti tarkistaa että onko lisättyä sokeria.
Nimenomaan. Joo, se 30% on jotain, mutta miksei saman tien voi tehdä reilusti vähemmän sokeria sisältävää tuotetta jossa terveysetu jopa oikeasti näkyisi. Juostaisko me kuluttajat karkuun jos kauppaan ilmestyisi "90% vähemmän lisättyä sokeria" -tuote? Sietäisikö kokeilla?
No niinpä :D :D ^_^
Valiokommenttiin liittyen: kärsin raskauden aikana järjettömästä ummetuksesta ja närästyksestä. Etsin "luonnollisia" keinoja vaikuttaa asiaan ennen Laxoberoneja, ym. Maistoin Valion Olo -jogurttia, kun ajattelin sen saavan aamusta vatsan parempaan kuntoon. En pystynyt syömään sitä, koska se oli aivan järkyttävän makeaa. Laitoin Valiolle palautetta asiasta. Vastaus oli "Olo -jogurtti on jälkiruokajogurtti, joka on tarkoitettu syötäväksi ruuan jälkeen. Aamiaiseksi suosittelemme maustamatonta jogurttia." Anteeksi, mutta eikö siinä ole ihan yhtä paljon sokeria, syö sen mihin vuorokauden aikaan vain?
Voihan Valio...! :/
Ihan fiksu kirjoitus. Hauska, että ajattelet, että moni ei tykkää kun kirjoitat tällaisestä. Se luultavasti johtuu siitä, että on epämiellyttävää kuulla asioita, joista ei haluaisi tietää :D
Kukaan ei voi enää väittää, että perinteinen Valiojogurtti olisi jotenkin terveellistä. Mutta hyvällehän se maistuu, suurin osa ihmisistä tykkää makeasta. On itsensä pettämistä jos väittää, että kaikki terveyspöperöt maistuu hyvältä. Mutta ihmisen pitää ITSE ottaa sen verran vastuuta, että päättää meneekö se maku (makeus) aina terveyden edelle. (Minun mielestäni sama asia myös voi vs. margariini, itse olen suuri margariinin ystävä, jolle kotimainen RAINBOW-margariini maistuu oikein mainiosti :))
Maustettuja vähäsokerisia jugurtteja on tosi vähän. Meillä käytössä maustamaton, siihen voi sitten itse säätää halutessaan makeuden. Kaksivuotias lapsikin syö sitä luumusoseen tmv. kanssa. Mehuja ei meille osteta: turhia sokereita + kaloreita + hampaat sulaa. Mutta kyllä minäkin mehuista tykkään, haitat ei vaan ole sen hetken makunautinnon arvoisia.
WHO:n suosituksen mukaan eläminen vaatii kyllä suurta skarppausta ja jonkin verran päänvaivaa, koska sitä sokeria vaan kertyy niin monesta lähteestä. Kiva kun tuot näitä esiin, jos joku siitä mielensä pahoittaa niin hänellä luultavasti omatunto kolkuttaa ;)
No tämäpä juuri oli kuvitelmani :)
Mielenkiintoinen aihe! En välttele varsinaisesti mitään turhia lisäaineita, ihan vain koska mulla on (väärä) mielipide enkä koe lisäaineita kovin vaarallisiksi - mutta se sokeri ja suola.
Koska olen ratkaisukeskeinen ihminen, onko olemassa mitään keinoa, jolla tähän asiaan oikeasti voisi puuttua tai vaikuttaa? Uskon tuohon väittämään ettei sokeritonta tuotetta osteta, koska meidän makuaisti on tosiaan totutettu makeaan. Miten siis ihmiset ohjataan kokeilemaan ja jatkamaan sokerittoman tuotteen ostoa, kunnes kautta elintarviketarjonnan sokeri ei enää ole olennainen osa tuotetta ja me emme enää osaa makeutta kaivata? Itse olen niin tavi, etten osaa miettiä mitään realistista ratkaisua - yritykset kuitenkin pyrkivät aina tekemään mahdollisimman paljon rahaa ja sokerittomien tuotteiden käyttäjät taitavat olla vähemmistössä... Jokuhan se jo jossain kommentissa sanoi, että money talks. Se on aika masentavaa. :/
Olen ehdottomasti samaa mieltä, että voisi keskustella mieluummin siitä, miten ongelman voisi ratkaista. Pelkkä esimerkkien luetteleminen, missä mennään metsään, ei auta mitään eikä ketään. Aiheuttaa vain turhautumista ja kädenvääntöä. Tietenkin ongelmien kauhisteleminen joukon ja satojen kommenttien voimalla voi joillekin ihmisille olla sosiaalisesti terapeuttista. Eli ihan ok aihe, mutta jäi mietittyttämään, onko Sannilla tai kommentoijilla mielipidettä, miten itse ongelman ratkaisua voisi lähestyä (valittamisen sijaan, pieni murr!).
Minusta yritysten syyllistäminen liiasta sokerista on turhaa. Joistain kommenteista ainakin tuli sellainen kuva, että suuri sokerin määrä on elintarvikeyrityksien vika. Yrityket myyvät sitä, mikä menee kaupaksi, ja jos sokeroitu jugurtti menee suurimmalle osalle kuluttajista kaupaksi, miksi tehdä hedelmäsosetta sisältäviä jugurtteja kalliimmalla. Niinhän se bisnes toimii ja kuuluukin toimia.
Kuluttajat voivat vaikuttaa tuotevalikoimaan. Esim. luomutuotteita on tullut kauppoihin koko ajan enemmän (hitaasti mutta kuitenkin), johon varmasti kuluttajien toiveet ovat osaltaan vaikuttaneet. Toinen seikka on sitten ihan lainsäädäntö, jonka avulla voidaan lähteä vahentämään sokerin määrää elintarvikkeissa. Ihmiset, tuleeko mieleen muita vaihtoehtoja?
Nyt on vähän murahdettava takaisin, siis ihan kiltisti sellaisella pienen ystävällisen koiran murahduksella :) Ymmärsin että kommenttisi tarkoitti hyvää. MUTTA, mielestäni on aivan ok kirjoittaa ja nostaa tietoisuutta aiheesta tai ongelmasta, johon itsellä ei ole tarjota ratkaisuideoita. Tekstissäkin toin esiin, kuinka vaikea ja hankala asia on, koska yritysten kanssa on tosiaan turha keskustella suunnasta, joka merkitsisi yritykselle vähemmän massia pankkitilille. Ainoa todellinen keino, jolla voi vaikuttaa, on jättää ne sokeroidut elintarvikkeet ostamatta. Jos se päivä koittaa, että ihmiset lakkaavat ostamasta sokeroitua ruokaa, teollisuus on pakotettu muutokseen. Ja juuri tällaisen käytöksen rohkaisuun tämäkin kirjoitus on omiaan. Herättelemään ja laittamaan miettimään, mitä sokeri merkitsee omassa elämässä ja onko sen vähentäminen valmisruoassa tärkeää.
En lähde kirjoittamaan tekstiin suoraan että hei, lopettakaa niiden sokerituotteiden ostaminen niin saadaan muutos, ei ole roolini alkaa holhoamaan ketään ja sanomaan kaikken puolesta että lisätty sokeri on paha asia, toimikaa sitä vastaan. Jokainen on vapaa tekemään omat valintansa, ja kirjoitukseni tarkoitus oli herättää ihmisiä ajattelemaan, millaisia valintoja he haluavat tehdä.
Mä kyllä tarkastelen aika usein on tuotteissa (lisättyä)sokeria. Nykyään osaa jo kaupassa valita ne tuotteet, joissa sitä ei ole. Jogurtteja, myslejä tai muroja meillä ei edes syödä. Pyrin tekemään ruuan alusta asti itse puhtaista raaka-aineista. Harvoin tulee ostettua kaupasta mitään valmiiksi maiustettu/marinoitua, tällä pystyy helposti vähentämään sokerin/suolan/rasvan määrää.
Mulle sokeri ei ole ollut ikinä ongelma, itse asiassa en edes pidä makeasta. Tämä varmaan juontaa juurensa lapsuuteen. Olen saanut maistaa ekan kerran mehua vasta yli 2-vuotiaana ja karkkia sain ensimmäisen kerran ehkä 4-vuotiaana. En siis ole ihan pienestä asti tottunut makeaan. Tästä olen kiitollinen vanhemmilleni. Jos minulla on joskus lapsia, niin meillä herkutellaan hedelmillä! Tiedän, että ajatukseni ei ole ehkä helppo toteuttaa, mutta aion yrittää. Koska minä en itse juuri syö makeaa, niin miksi lapsenkaan pitäisi sitä saada?
Ja loppuun tunnustus. Vaikka mä en syö makeaa niin on mullakin heikko kohta. Nimittäin suolainen hiilari+rasva yhdistelmä. Leipää ja voita, sipsejä, suolapähkinöitä, raskalaisia.. Luojan kiitos sokeri ei ole ongelma, koska mulle tuottaa työtä pitää itseni kaidalla linjalla kun kävelen kaupassa paistopisteen ohi :D
Ymmärrän, että terveellisesti syöminen ei ole aina helppoa. Kyllä muakin ärsyttää päivän päätteeksi alkaa vääntää ruokaa. Kuinka paljon helpompaa olisi laittaa uuniin ranskikset ja kalapuikot kuin alkaa kuoria porkkanaa ja bataattia, pilkkoa kukkakaalia ja maustaa ne broilerifileet itse? Niin ja esivalmistelujen jälkeen vielä tehdäkin se ruoka, niin ja se kiva salaatti siihen kylkeen. Ranskikset, kalapuikot ja ne kolme kurkkusiivua olis syöty jo ajat sitten. Mä kannatan sokeriveroa, vero perustuisi lisätyn valkoisen sokerin määrään elintarvikkeissa. Tietenkin tää alettaisiin varmasti jotekin kiertämään, mutta luulisi, että sillä olisi jotain vaikutusta. Kasviksilta alv pois tai ainakin pienempi alv kuin muille elintarvikkeille. Eiköhän näillä saisi ohjattua kulutusta. Varmasti menetetyt rahat tulisivat taikaisin myöhemmin pienempinä terveydenhuotokuluina.
Toinen asia jota olen miettinyt on terevydenhuollon kulut. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että vain puolet ihmisistä käyttää heille määrättyä lääkettä niin kuin on ohjeistettu. Tätä varmasti voidaan soveltaa myös muihin ohjeisiin, mitä ihmisille annetaan. Mielestäni "tottelemattomuudesta" voitaisiin sakottaa. Esimerkkinä tupakointi. Esimerkiksi 50-vuotiaita tupakoivia kannustetaan lopettamaan polttaminen. Mikäli tämä ei ajassa x onnistu niin heille ilmoitetaan, että mikäli he saavat keuhkosyövän niin he joutuvat maksamaan hoitokustannuksista x prosenttia enemmän kuin nrmaalisti. Mikäli he ovat lopettaneet tupakoinnin ja saavat siitä huolimatta syövän niin kulut korvataan normaalisti. Miten tätä sitten voitaisiin kontrolloida on toinen juttu.. Mutta tuntuu tyhmältä, että ihmiset saavat turmella tahallisesti terveytensä j asitten silitellään päätä ja maksetaan kulut yhtälailla kuin heille jotka ovat eläneet terveellisesti ja siitä huolimatta sairastuneet.
Menipä ohi aiheen mutta tällaisia ajatuksia tällä suunnalla.
Olen samaa mieltä aiheesta, mutta omassa elämässä en välttele sokeria yhtä innokkaasti, koska en näe sille tarvetta. Syön satunnaisesti vaikka välipalana sokeroituja jugurtteja, vielä satunnaisemmin jälkiruoan ravintolassa tai juon drinkin. Glögin sokerista en välitä vaan valitsen mieluummin sokerin kuin aspartaamin, koska glögiä tulee juotua vain jouluaikaan; varmaan jää alle 30 lasillista, vaikka tuntuu, että sitä tulee juotua paljon. Kokonaisuutta ajettelen silti vähän.
Samalla tavalla ajattelen hedelmistä. Harva pystyy syömään hedelmiä kerralla kovin paljon ellei tee niistä juomia. Juomien mukana on helppo saada järkyttävät määrät sokeria, kaloreita ja myös alkoholia... Minusta mehut ja limsat on suurin ongelma varsinkin lasten ja nuorten ruokavaliossa ja puuttuisin ensimmäisenä niihin sekä "välipala"teollisuuteen (keksit, vanukkaat, rahkat, jugurtit, sokeriset valmishedelmäsalaatit...). Jokin aika sitten huomasin kaupassa terveelliseksi mainostetun välipalasuklaan, jossa muka-terveellistä edusti keksi (kuituja...) ja keinotekoisesti valmistettu marjatäyte! :D Itse miellän hedelmät välipalaksi tai jälkiruoaksi, joten mieluummin niitä kuin edellä mainittuja. Kuivatut hedelmät olen aina rinnastanut karkkiin ja sehän niiden asema onkin.
Minusta sokeristakin on kyllä ollut paljon puhetta, joten en oikein ymmärrä miksi oletat, että tästä postauksesta suurista määrin "loukkaannuttaisiin". Tuntuu, että vähän väliä on iltapäivälehdissä/naistenlehdissä/hesarissa juttu paljonko sokeripaloja mikäkin tuote sisältää.
Näiden juttujen takia elintarviketeollisuus on kehittänytkin ne "30 % vähemmmä sokeria"- jugurtit, koska 2 dl jugurtti on aina noissa sokeripalajutuissa. Saisivat laittaa suoraan pakkausten kylkeen montako sokeripalaa mikäkin tuote sisältää niin ihmisten olisi helpompi tehdä valintoja.
Vahvoja mielipiteitä esittävät mielenilmaisut saavat tyypillisesti aikaan vastareaktioita, siksi odotin sellaisia tähänkin postaukseen. Lisäksi monista ei ole kivaa kuulla asioita, jotka saattavat asettaa omat (ruokailu)tottumukset vähemmän myönteiseen valoon. Pikaruoan ja herkkujen jopa päivittäinen mässäily on nykyään sosiaalisesti täysin hyväksyttyä ja normaalia, epäterveellisellä ruoalla herkuttelua ei saisi osoittaa sormella ainakaan hirveän näkyvästi tai olet moralisoiva tiukkapipo.
Toi sokerin määrä päivittäin kuulostaa tosi hurjalta! Et suomalaiset vetää 90g päivittäin.. Itse en niin edes kato sokerin määrää yleensä, mut tänään laskin syömäni sokerit. Tällä hetkellä aamupalan ja lämpimän ruoan jälkeen olen 10grammassa. Mitä ihmiset vetää naamaansa? No joo, mä en juo mehuja kun itsetehtyinä ja vähemmällä sokerilla tai kokoaan ilman, en voi vetää eineksiä, koska en kestä sipulia. Tää on ollu loppujen lopuks hyvä, koska näin tulee tehtyä ite ja terveellisempää ruokaa. Olen kaikkiruokanen, mut pasta on mulle heikkous. Tai sekin on täysjyvää, mut kuitenki. Käytän mielummin täysrasvasia kermoja ruuanlaitossa. Oikeessa kermassahan on jotai kylläsyyteen vaikuttavia aineosia, mitkä taas ruokakermoista tms. puuttuu. Mut jottei liian terveellisesti eläis, niin karkit ja sipsit toimii kompensaattoreina! :D
Siis nyt oli pakko kommentoida! Täällä kans yks joka ei siedä sipulia, en olekkaan ainoa! Jipiiiii
Hyvä kirjoitus! Itse en oo sokerin kohdalla niinkään natseillut, sillä olen valitettavasti sokerikoukussa itsekin :D :/ mutta kaikkia turhia lisäaineita oon mielelläni vältellyt. Ja ahdistunut nykyisestä elintarviketeollisuudesta. Nykyisen ravitsemustiedon perusteella osattaisiin tehdä oikeasti todella hyviä ja terveellisiä ruokia joilla ihmiset pysyisivät terveempinä ja parempikuntoisina, jos ei tuottajat ajattelisi ainoastaan voittoa.... Pitää tehdä mahdollisimman halvalla, laadulla ei niin väliä kunhan voittoa tulee paljon... :/ Mutta joo, ehkä pitäis ruveta itsekin vähän tuohon sokerijuttuunkin kiinnittämään huomiota :D
Hei,
kirjoitat, että mielestäsi on paha asia, kun tuotteisiin lisätään sokeria ja näin saadaan ihmiset koukuttumaan makeaan. Kuitenkin mielestäsi esimerkiksi stevian tai muiden makeutusaineiden käyttö on ihan ok? Aivan samalla tavalla ne tuovat ruokaan makeaa makua ja voivat aiheuttaa samanlaista koukuttumista kuin sokerilla makeutetut tuotteet. Haluaisitko hieman avata logiikkaasi tässä taustalla?
Vaikka postauksessasi sinänsä on paljon ihan järkevääkin asiaa, minulle tuli ainakin sitä lukiessa hyvin voimakas puolustusreaktio. Kirjoittaessasi nostat itseäsi jalustalle, ihan kuin sinä olisit osa jotakin pientä eliittijoukkoa, joka ainoastaan on tajunnut sokerin vaarallisuuden. Kyllä tämä sokerin haitallisuus ja elintarvikkeiden sisältämä "piilosokeri" on ihmisillä hyvin tiedossa. Mielestäni piilosokeri ylipäätään on omituinen termi, sillä kaikissa elintarvikkeissa on ravintoainetaulukot joissa on suoraan ilmoitettu sen sisältämän sokerin määrä.
Voin avata :) Mutta tietenkin vain oman käyttöni kannalta, joka on hyvin vähäistä. Henkilö, joka kokee tarpeelliseksi lisätä keino/kaloritonta makeuttajaa ruokaansa runsaasti ja tiheästi, on todennäköisesti yhtä koukussa makeaan kuin runsaasti sokeria käyttävä, mikä ei tietenkään ole positiivinen juttu. Tällöin ainoa etu on lähinnä hampaiden säästyminen.
Kuitenkaan kaikki eivät ole persoja voimakkaasti makealle maulle tai ole koukussa siihen, vaan käyttävät makeutusta vain satunnaisesti, esimerkiksi leivonnassa tai vaikkapa taittamaan rahkan happamuutta. Itse kuulun tähän käyttäjäryhmään. 100 gramman stevia-erytritolipurkki kestää käytössäni vajaa kaksi vuotta, sen tasoista on makeutuksen käyttöni. Käytän lisämakeutusta esimerkiksi rahkaan kerran pari viikossa ja leivontaan kerran kuukaudessa. Kun käyttö on tätä luokkaa, minun on vaikea nähdä miksi makeutusaineiden käyttö ei olisi ok.
Hupaisaa että täällä joissain kommenteissa niin kiivaasti siteerataan aspartaamin ja stevian maininneita kommenttejani ja minut halutaan niiden perusteella esittää jonain "keinomakeutusaineiden puolestapuhujana", vaikka kerroin ainoastaan, että omassa vähäisessä käytössäni en koe noita makeuttajia ongelmallisina. Ja kyllä, jos joku kysyy mitä makeuttajaa suosittelen, niin se on stevia. Mutta tämä suositus ei tietenkään tarkoita sitä, että olisin suosituksen myötä tarjoamassa sokerikoukussa olevalle henkilölle "hyvän oman tunnon" vaihtoehtoa ja kannustaisin ihmisiä jatkamaan voimakkaasti makeiden ruokien syöntiä "turvallisella vaihtoehdolla". Heheh, se tulkinta on todellakin ihan tämän tulkinnan tehneen päässä. Suositukseni vaikkapa steviasta ei pidä sisällään mitään muuta kuin sen, että itse pidän ko. makeuttajasta, ottamatta kantaa kysyjän tarkoitusperiin makeuttajan käytöstä. Jos joku haluaa jatkaa makeuskoukkuaan stevialla, niin hän on vapaa niin tekemään. Mutta minä en kannusta ketään sellaiseen.
Jos ostat vaikka lihapiirakan torikojusta, sen mukana ei tule ravintoainetaulukkoa. Sinä ehkä tiedät lihapiirakankin sisältävän sokeria, mutta kaikki eivät. Kun tilaat ravintolassa lihapullat ja kastikkeen, niidenkään mukana ei tule ravintoainetaulukkoa joka kertoo niissä olevan sokeria.
Piilosokeri-termiä käytetään yleisesti kuvaamaan sokeria, jota emme luontaisesti odottaisi olevan ko. tuotteessa, ja kuvaavampi ilmaisu olisi "Sokeri-jota-emme-heti-yhdistä-kyseiseen-ruokaan". Piilosokeri on kuitenkin ymmärrettävästi helpompi termi käyttää puheessa ja kirjoituksessa. Sokeri on "piilossa", koska ruoka ei ole perinteisesti sokerinen. Riisipiirakka, sämpylä, suolakurkku, sinappi tai teollinen majoneesi eivät ole useimpien mielestä makeita tai sokerisia ruokia. Siksi niiden pakkausselosteista paljastuvaa sokeria voi kutsua piilossa olevaksi.
Lahtokohtaisesti olen sita mielta, etta suomalaisten tai kenenkaan ongelma ei ole sokeri. Sokeri yksinaan, kun ei ketaan esimerkiksi lihota tai sairastuta, vaan worst case scenario on monen asian summa: liikasyominen (sokeri, rasva, hiilarit yhdistettyna "eating feelings" mentaliteettiin) lisattyna liikkumattomuuteen (julkinen liikenne tekee ihmisista laiskoja, eika lyhyitakaan matkoja enaa kavella puhumattakaan pitemmista, vaikka paivittainen kavely olisi paras tapa kontrolloida aineenvaihduntaa). Suomalaiseen mentaliteettiin kuulunee ihmisten ohjaus kieltamalla tai maaraamalla, mutta olisi kiva, jos pohditaan myos muunlaisia vaihtoehtoja ihmisten kayttaytymisen muuttamiseksi. Kuten vaikkapa tyonantajille verovahennys, jos tyontekija kavelee/pyorailee tyomatkansa vaikka toiseen suuntaan joka paiva (mita pitempi, sen enemman vahennysta) jolloin kavelyyn kuluva aika on tyoterveytta yllapitavaa toimintaa tyoaikana, kauppojen valikoiman muuttaminen nutkaamalla siten, etta terveelliset vaihtoehdot ovat helpoiten saatavilla silman tasalla, mielenterveyspalvelut kuntoon (tasta johtuu suurin osa syomisongelmista nimenomaan niin, etta syodaan liikaa tunne-elaman saatelemiseksi).
Naiden "sokeri on pahasta" tietoiskujen hyvaa tarkoittava merkitys on antaa ajateltavaa ihmisille, jotka eivat ymmarra tai tieda omaa (fyysista) parastaan. Ehka on olemassa ihmisia, jotka eivat tienneet naita asioita sokerista, mutta minun huoleni kohdistuu niihin, jotka tietavat mutta eivat valita, koska sokerilla, rasvaisella hiilihydraattimossollajne. ruualla hoidetaan omaa psyykkista vointia eli paanuppia. Nuppien vointi ei parane asioita (sokeria) kieltamalla, vaan nimenomaan asioita lisaamalla: liikkumalla, kavelemalla luonnossa, hankkimalla ystavia, hankkimalla itsetunnon ja hankkimalla kestavia tavoitteita, joita ei mitata mittanauhalla tai sokeripalojen viikkokulutuksella.
Ehka tama polarisoiva formaatti kasvavana ilmiona on kaupallisesta mediasta opittu tapa kasitella asioita klikkauksia silmalla pitaen tai omaa agendaa korostaen, mutta on syyta pohtia minkalainen asian esittaminen lisaisi ymmarrysta harmaan eri savyista.
Kyllä minusta vaikuttaisi, että se olet Sanni sinä, joka ei halua kuulla oman kantansa vastaisia kannanottoja. Nyt vaaleanpunaiset karppauslasit pois silmiltä. Hiilihydraatittomuus ei tee tuotteesta terveellistä.
Olet oikeassa siinä, että piilosokerin välttäminen on tehty valitettavan vaikeaksi. Monelle meistä se ei kuitenkaan ole niin mahdoton tehtävä, kuin annat ymmärtää. Pitää olla aika ulalla, ettei tänä päivänä ole tietoinen esim. maustettujen jugurttien sisältämistä sokerimääristä. Mutta älä nyt hyvä ihminen anna lukijoille sitä kuvaa, että aspartaami tai stevia olisi jotenkin turvallinen korvike sokerille! Tai mustamaalaa hedelmiä, koska ne eivät sinun vhh-ruokavalioosi sovi. Blogillasi on paljon lukijoita, ja tätä lukevat myös nuoret. Minusta sinun kannattaisi hieman miettiä, mitä voit täällä "totuutena" esittää.
Sinänsä postauksesi piilosokerin määrästä on ihan asiaa. Olen samaa mieltä siitä, että esimerkiksi sokeriset myslit ja jugurtit voisi heivata kokonaan kaupan hyllyiltä. Kenenkään ei kuitenkaan kannata alkaa välttelemään hedelmiä niiden sisältämän sokerin takia. Enkä kehottaisi ketään lotraamaan sokerin sijasta keinotekoisilla makeutusaineilla, joilla on ihan yhtä haitallisia (kenties haitallisempiakin) vaikutuksia. Mikä sinä olet määrittelemään, että hedelmien sokeri on niin haitallista, ettei niitä kannata syödä kohtuudella, mutta pari lasia aspartaamimehua on varmasti aivan kohtuukäyttöä, josta ei ole haittaa? Nyt vähän tolkkua! Kalorittomuus tai hiilihydraatittomuus ei tarkoita terveellisyyttä, vaikka se sinun mailmankuvaasi sopiikin.
Olet sinänsä oikealla asialla. Toivottavasti tämä postaus saa ihmiset miettimään sokerin kulutustaan. En usko, että kukaan suuttuu siitä, että kirjoitat sokerin vaaroista. Sen sijaan tällainen varomaton omien uskomusten mukaisten "faktojen" heittely kyllä suututtaa.
Kommenttisi jätti kyllä aika hämmentyneeksi, ja oli jälleen esimerkki siitä, miten oma ennakkoasenne vaikuttaa luetun tulkintaan. Minä en tätä tekstiä ole kirjoittanut karppauksen näkökulmasta, mutta sinun kommenttisi kertoo selvästi, että näet minut itse hiilarilasien läpi. Ilmeisesti kuulut lukijoihin, joita ruokavalioni ärsyttää, ja tähän pohjautuen luit postauksen ruokavalioni muodostaman ennakkoasenteen läpi.
Tämä postaus ei käsittele vähähiilihydraattista ruokaa eikä pyri puhumaan vähähiilihydraattisen ruoan puolesta. Ehkä huomasitkin, ettei kukaan muu yli sadasta kommentoijasta ole vetänyt tähän hiilarikorttia, koska kaikki muut ovat ymmärtäneet, että kirjoitus käsittelee piilosokerin ja lisätyn sokerin huolestuttavaa määrää ruoassa ja sokerin kulutuksen rakettimaista kasvua viimeisen 50 vuoden aikana.
Kommenteissani en myöskään ole mustamaalannut hedelmiä, pitää lukea aika synkkien lasien läpi kommenttejani jos näin kirjoittamani tulkitsee.
Totuutena? Kirjoitan siitä, että olen ärtynyt elintarviketeollisuudelle, referoin katsomani dokumentin sisältöä ja kuvaan tuntemuksiani sokeribisneksen vallasta. En nyt ymmärrä mitä haet totuuden esittämisellä.
Niin, kuka minä olen määrittelemään? :D En minä ole sitä määritellyt vaan lukenut lääkärien ja tutkijoiden lausuntoja asiasta. Jokainen on vapaa muodostamaan oman käsityksensä asioista tarjotun tiedon valossa. Jos minä olen sitä mieltä kaiken saamani tiedon perusteella, että fruktoosi ei ole minulle tarpeellista, ja sinä taas omien tietojesi valossa sitä mieltä, että fruktoosi on kaikille hyväksi, niin näistä kumpikin on yhtä vähän faktaa. Fruktoosin haitat ovat nykyään yleisesti tiedossa (tutkimuksia on vaikka kuinka, tässä kaksi tältä vuodelta), mutta se ei tarkoita että hedelmät tulee luokitella vältettäväksi ruoaksi, kuten olen näissä kommenteissa toistuvasti kirjoittanut. Vaikka itse valitsen syödä vähän hedelmiä, en sano kenellekään, että tehkää tekin niin. Enkä usko että kukaan voi terveyttään hedelmien syönnillä pilata. :)
Pakko kysyä, jos tätä joku muu lukija lukee, että ymmärrättekö te muut mitä tällä tarkoitetaan? Mä joudun myöntämään että en tajua ollenkaan. Jos kirjoittaja viittaa edelleen fruktoosiin, niin kysyn seuraavaa: jos virallisiin tieteellisiin tutkimuksiin ei voi viitata faktalähteenä mielipiteensä muodostuksessa, niin mihin voi..? Kun jotain asiaa tutkitaan tieteellisesti, kyse ei ole enää uskomuksesta. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö saa olla toista mieltä. Noon on vapaa olemaan asioista sitä mieltä mikä itselle on uskottavinta, aivan niinkuin kaikki muutkin. Mutta on ontuvaa tulla sanomaan toisen näkemyksen omaavalle, että tämän näkemys on "varomaton uskomus" vain siksi, että se on toinen kuin oma.
Näihin tutkimuksiin en kyllä perustaisi mitään väitettä, varsinkaan niistä referoitujen uutisartikkelin pohjalta. Jos todella faktoista halutaan puhua, niin tueksi tarvittaisiin vähintäänkin alkuperäisartikkeli. Vaikka asiaa olisikin tutkittu tieteellisesti, myös tieteellisessä tutkimuksessa riittää virhelähteitä vaikka kuinka, jopa ns. julkaisuharha: tiettyä johtopäätöstä tukevia tutkimuksia julkaistaan enemmän kuin niitä, joissa saadaan päinvastaisia tuloksia. Hyvä kirjoitus sinänsä elintarviketeollisuuden harrastamasta "pakkosyötöstä", jota tapahtuu paitsi sokerin, myös suolan osalta. Suolahan on vähintään yhtä haitallista terveydelle kuin sokeri muttei ilmeisesti aiheena yhtä mediaseksikäs. Tässäkään asiassa ei mielestäni ole syytä nostaa yksittäistä energianlähdettä demoniksi ylitse muiden. Fruktoosin syöminen hedelmän muodossa on aivan eri asia kuin glukoosi-fruktoosisiirapin, eikä fruktoosin mahdollisista haitoista huolimatta laajan lääketieteellisen tutkimustiedon valossa hedelmien nauttimisen kohtuudella voi väittää olevan haitallista kenellekään.
Jälkimmäinen linkeistäni on suoraan tutkimuksen suorittaneen Illinoisin yliopiston Beckman-instituutin omalle sivulle, luulisi tutkimuksen tehneen yliopiston olevan suhteellisen luotettava lähde. Tässä puolestaan suora linkki ensimmäisen linkin uutisoimaan tutkimukseen.
Tästä olen aivan samaa mieltä ja olen ihmetellyt miksi fruktoosiin on niin tartuttu täällä kommenteissa, itse postauksenihan ei nosta sitä millään lailla erityiseksi pahikseksi, fruktoosia ei edes mainita jutussa. Se, että kommenttilaatikossa satuin vastaamaan lukijan jättämään kommenttiin koskien fruktoosia, ei tarkoita sitä, että pidän fruktoosia suurimpana mörkönä. Kunhan vain halusin tuoda esiin sen, että kaikki ainesosat hedelmässä eivät ole terveyttä edistäviä, moni kun ajattelee että niin on.
Jep, kohtuudella. :) Tätähän olen kommenteissani toistellut.
Vaikkei missään kirjoittamassani lue, että hedelmät ovat epäterveellisiä ja lopettakaa niiden syönti, niin fruktoosikeskustelusta on täällä joidenkin taholta tulistuttu :) Ymmärrän, että hedelmät ovat monelle niin rakkaita että jo sen vihjaaminen, että hedelmä sisältäisi jotain joka ei ole terveellistä, saa monet puolustuskannalle. Kuitenkin jos kommenttini lukee, niin niissä ei teilata hedelmiä vaan todetaan vain fruktoosin olemassaolo ja se, ettei fruktoosi ole sen terveellisempää kuin sakkaroosi tai glukoosi. Jos olet altis kariekselle, yhtä paljon saat reikiä appelsiinista kuin karamellista.
Hedelmien suurkulutuksen vaikutuksesta esim. lihomiseen en lähde tässä yhteydessä enää kirjoittamaan sen enempää, koska asiasta on pointitonta "väitellä" vaikka se kuinka on todistettu tutkimusten kautta (vaikkapa tuon Illinoisin yliopiston), sillä ihmisten metabolia on kuitenkin niin yksilöllistä. Yksi ei liho hedelmistä, toinen lihoo. Ne, jotka haluavat nähdä hedelmissä pelkkiä terveyshyötyjä eivät tätä halua kuulla, mutta se ei tee siitä vähemmän totta. Näin on tutkimuksissa ja käytännössäkin todettu. Monet lääkärit puhuvat hedelmien voivan lihottaa, eivät nuo lääkäritkään sitä ole hatusta temmanneet.
Kiinnostuneet löytävät netistä läjäpäin aihetta koskevia uutisia ja tutkimuksia. Ja jokainen on vapaa muodostamaan näkemyksensä niiden perusteella, tai sitten vaikka sen, että itse syö kilon hedelmiä päivässä ilman terveyshaittoja. Se on aivan yhtä pätevä peruste mielipiteelle :)
Valitettavasti 24 tutkittavaa on tieteellisen tutkimuksen piirissä niin olematon n-luku, että tämänkään artikkelin perusteella en kummempia johtopäätöksiä asiasta tekisi. Toinen referoimasi tutkimushan oli jokin rottatutkimus, jolla on vielä vähemmän sovellettavuutta ihmispopulaatioon. Jos siis tutkimusnäytöllä asioita aletaan perustella, kaipaisin vakuuttavaksi tueksi vähintään satoja tuhansia tutkittavia käsittäviä meta-analyyseja. Ja vaikka fruktoosin haitallisuus olisikin tieteellisesti todistettu, fruktoosin vaikutus sellaisenaan syötynä ei tosiaan välttämättä vastaa millään tavalla hedelmän syömisen metabolisia vaikutuksia. Kiitokset postauksesta, jatketaan pohdintaa toiste. :)
Osuipas taas hyvään saumaan tämä kirjoitus. Juuri ostin viikonloppuna kirjan "Irti sokerista loppuiäksi". Siinä on muuten paljon vinkkejä ja hyviä reseptejä.
Lasten kanssa on nimenomaan haastavaa se, että ei voi kontrolloida mitä ne syövät koulussa, kavereilla, juhlissa yms. Mutta onneksi voin vaikuttaa siihen mitä syövät kotona. Ja nimenomaan totuttaa vähemmän sokerisiin vaihtoehtoihin.
Hyvä, ja ajatuksia herättävä kirjoitus!
Juuri eilen maistoin todella pitkästä aikaa mangopilttiä (tarvitsin sitä isänpäiväkakun tekoon) ja mieleeni tuli heti, että tämä maistuisi kyllä paljon paremmalta, jos siihen olisi lisätty sokeria! Eli olet ihan oikeassa tuossa, että monet ihmiset tottuvat sokeriin ja jäävät kaipaamaan sitä makeutta jos lisättyä sokeria ei ole.
Tämä oli ajatuksia herättävä postaus, kiitos siitä!
Moni oli pohtinyt tuota markkinoiden ja kuluttajien suhdetta. Varmaan tämä on jo tullut esille aikaisemmissa kommenteissa(en ehtinyt lukemaan kaikkia sanasta sanaan), mutta esitämpä omaa mielipidettäni.
Kun niiden kuluttajien osuus, jotka toivovat täysin sokerittomia tuotteita kasvaa tarpeeksi suureksi, kyllä tuottajatkin alkavat niitä markkinoille tuomaan. Sokeroituja tuotteita tullaan varmasi jatkossakin tuottamaan, mutta vaihtoehdot toivottavasti lisääntyvät entisestään kuluttajien toiveiden mukana. Eli mitä useampi valveutuu todella tähän sokeriasiaan, saadaan toivottavasti niitä ei-sokeroituja vaihtoehtoja markkinoille.
Täytyy kuitenkin huomioida myös se, että pienen sokerimäärän lisääminen elintarvikkeisiin yleensä parantaa niiden makua ja muita aistittavia ominaisuuksia. En usko, että esim. lihapiirakoihin lisättäisiin sokeria, ellei se vaikuttaisi elintarvikkeen aistittaviin ominaisuuksiin. Sokerin tavoitteena usein on siis tehdä tuotteesta entistä parempi ja makutottumuksiin sopiva. Se, kuinka paljon sokeri loppujen lopuksi vaikuttaa tuotteen ominaisuuksiin jää kuitenkin kuluttajalle epäselväksi. Voi siis olla, etteivät kaikki kuluttajat huomaisi esim. lihapiirakan eroa, oli siihen lisätty sokeria tai ei. Kilpailu tuottajien kesken on kuitenkin niin kovaa, että tuotteista on pakko tehdä priimaa, että menestytään. Tai sitten markkinoille täytyy tulla hinta edelle aistittavista ominaisuuksista tinkien.
Itse koen, että sokerin (niin näkyvän, kuin piilosokerin) vähentämisessä makutottumusten muutos on se ensimmäinen askel. Se, että olemme jo vauvasta asti nauttineet makeaa äidin maitoa, luo meille mieltymyksen makeaan. Se, että makean mieliteko säilyisi kohtuullisena onkin haaste. Tärkeintä ehkä olisi se, että vähäisempään makeuteen totuttaisiin jo lapsena, jolloin makutottumus vielä aikuisenakin todennäköisesti suosisi vähemmän makeampia makuja.
Tulipas aika paatoksellinen mielipide, mutta tällaisia ajatuksia tuli asiasta kuitenkin mieleen :)
Jep, juuri siksi sokeria tuotteeseen lisätään ;) Edullinen tapa saada ruoka maistumaan. Valitettavasti samalla totuttaa makuaistin makeustasoon, joka ei ole luonnollinen.
Kuten postauksen lopussa kirjoitin, ratkaisun vaikeus on (yritysten voitontavoittelun ohella) ongelman kehärakenteessa. Valmistajat lisäävät tuotteisiin sokeria, koska heidän mukaansa me kuluttajat haluamme tuotteemme sen makuisina. Mutta miksi me haluamme tuotteet sokerilla buustattuina? Koska olemme syöneet tätä samaa ruokaa lapsesta saakka. Kehä on loputon, ja niin kauan kuin elintarviketeollisuus ei ala systemaattisesti laskemaan ruokien arominvahvennepitoisuutta (joihin lasken myös sokerin tässä yhteydessä), ihmisten kaipuu buustattuihin makuihin säilyy. Makumme ei voi muuttua sormia napsauttamalla niin, että eräänä päivänä kuluttajat alkaisivat vaatia tuottajia valmistamaan ruokaa vähemmällä sokerilla. Me totumme siihen ruokaan jota kaupasta saamme. Jos teollisuus alkaisi pikkuhiljaa vuosi vuodelta vähentämään lisäaineiden määrää, tottuisimme pois niistä. Mutta sehän ei tule tapahtumaan, koska lisäaineilla buustattu ruoka on halvempaa tuottaa kuin lisäaineeton ja tuo valmistajille enemmän voittoa.
Vaikea asia, ja vastuu on kummassakin päässä. Mutta kuinka päästä ulos kehästä, kun valtaväestö ei ruoan lisäainepitoisuudesta piittaa ainakaan sillä tasolla että antaisi mielipiteensä näkyä ostoskorissa, ja teollisuus ajattelee vain voittoja?
Minä uskon siihen, että jos lapsi ei saa makeaa niin hän ei lisättyä makeutta edes kaipaa (nimim allekirjoittanut kuuluu ko. ryhmään. Mä sain alle 5v. herkkuja vain kylässä. Hoidossa saatiin kerran karkkia ja syötyäni karkin oksensin, sen jälkeen en piiiitkään aikaan suostunut karkkia maistamaan).
Loppuun vielä tarina n. kuukauden takaa. Eräs päivä cittarissa näin varmaankin reilu 2v. tytön joka istui rattaissa äidin työntäessä niitä hevi-osastolla. "Äiti tomaatti!" "Joo, äiti ottaa.. noin, pidä sitä pussia.. ei älä nyt vielä syö niitä, saat kotona sitten" "Äiti, äiti appelsiinia kiitos" "juu otetaan, otetaanko me kukkakaaliakin?" "joo!" Oli jotenkin niin hellyttävää nähdä tyttö aivan riemastuksissaan kun äiti laittoi kärryihin kukkakaalia ja appelsiinejä. Ilme oli kuin useimmilla lapsilla karkkihyllyllä. Kyllä mä haluaisin nähdä useammin lapsia yhtä iloisena tomaattipussi kädessä!
Ihana tarina :) :)
Voi, miten loistava ja ajankohtainen aihe! Minulla on kaksi lasta, esikouluikäinen ja pian 1-vuotias. Vanhemman kohdalla terveellisestä ruuasta ei (minun mielestäni) hypetetty niin paljon kuin nyt, ja hänelle ollaan syötetty kaikkea paskaa maustetuista jugurteista lähtien. Nuoremman kohdalla haluaisin muuttaa tapojani, ja siis opettaa myös isomman syömään vähemmän sokerilla terästettyjä vaihtoehtoja, mutta se on ihan hurjan hankalaa! Siinä missä pienemmälle maistuu ihan vaan marjoista itsetehty sose ilman sokeria, esikoinen irvistelee ja kyökkii ja jättää syömättä. Kuopus syö maustamatonta jugurttia sellaisenaan, tai sitten lisään joukkoon hieman itsetehtyä tai kaupan valmista hedelmäsosetta. Olen lukenut tuoteselosteita nyt enemmän kuin koskaan aiemmin, ja valitsen niitä soseita joihin ei ole lisätty sokeria. Kuitenkin tuota sinunkin mainitsemaasi mehua niissä on, enkä ole asiaa sen enempää ajatellutkaan.. :(
Olen itse todella sokeririippuvainen. Haluaisin ammattiapua, jotta pääsisin tästä sokerikoukusta eroon, mutta tietääkseni sellaista ei ole tarjolla. Välillä toivon, että olisin alkoholisti enkä sokeriholisti... Inhoan itseäni, inhoan sitä että olen huono äiti ja lapseni syö liikaa makeaa, ja tuntuu, etten näillä voimavaroilla pysty taistelemaan tätä sokerilla kyllästettyä maailmaa vastaan. En pidä hedelmiä tai marjoja pahana, en usko että kukaan pilaa terveyttään syömällä omenaa tai vesimelonia, ja niitä haluaisin antaa lasteni syödä "rajattomasti". Mehuja meillä ei oikeastaan juoda, eikä limuja senkään vertaa, siitä olen kyllä ylpeä!
Kirjoitit jossain kommentissa, että ymmärrät lapsiperheiden olevan hankalassa tilanteessa, koska eineksiä ja puolivalmisteita käytetään niin paljon. Allekirjoitan tämän ihan täysin.. En osaa kokata, en pidä keittiössä hääräämisestä, ja se entisestään hankaloittaa elämääni ja äitiyttäni. Toivoisin, että olisi kokonainen sokeriton kauppa, josta voisi ostaa mitä vaan pelkäämättä sen sisältävän sokeria, asioisin siellä varmasti päivittäin hakemassa elintarvikkeita lasteni ruokkimiseen :D Toistaiseksi taidan kuitenkin joutua jatkamaan taistelua ominpäin, ja yritän pieniä muutoksia tekemällä saada myös esikoiseni hyväksymään ruokavalioonsa vähemmän sokeroituja tuotteita..
Jonsku, haluan toivottaa sinulle sylintäydeltä tsemppiä ja toivon kovasti ettet ole liian ankara itseäsi kohtaan. Sokeririippuvuus ei tee sinusta huonompaa äitiä, olet päinvastoin yrittänyt parhaasi riippuvuuden oivallettuasi etteivät lapsesi joutuisi samaan koukkuun. Ei varmasti ole myöhäistä esikoisesikaan kohdalla.
Sokeririippuvuudesta irtipääsy vaatii valtavasti voimia, toisilta vielä enemmän kuin toisilta eikä homma ole ollenkaan niin helppoa että eräänä päivänä vain päättää lopettaa niiden namipussien tai keksien ostamisen. Sokeriaddiktion voima voi olla käsittämätön. Ammattiapua kyllä on tarjolla, mutta se on tietysti kallista, pelkäänpä ettei KELA tue terapiaa jota haetaan makeisriippuvuuden perustein. Mutta varmasti psykologit voivat auttaa taistelussa tätä riippuvuutta vastaan, se on riippuvuus siinä missä huume- ja alkoholiriippuvuuskin ja niihinkin saa apua. Ihmisellä on oikeus hakeutua ammattiapuun minkä tahansa sellaisen asian takia, joka vaikuttaa heikentävästi elämänlaatuun.
Onko sinulla ketään henkilöitä ystävä- tai perhepiirissä jotka olisivat valmiita tukemaan sinua sokerista vierottautumisessa? Joku ystävä joka lähtisi yhdessä kanssasi vähentämään sokeria? Ryhmässä tai ystävän kanssa on aina helpompaa kun on joku joka ymmärtää mistä on kyse ja antaa tukea heikolla hetkellä.
Toivon kovasti että onnistut, Jonsku! Pieniä askeleita kerrallaan, ja muista olla lempeä itsellesi vaikka tulisikin takapakkia. Aloita vaikka vaihtamalla suklaapatukat hedelmillä ja agavesiirapilla makeutettuun raakasuklaaseen. Siinäkin on sokeria, mutta vähemmän kuin normisuklaapatukoissa, ja voit niiden avulla pikkuhiljaa lähteä totuttamaan makuasi vähempään makeustasoon.
Ja tuosta sokerittomasta kaupasta... Niitä on itse asiassa Suomessa kaksikin, mutta ne toimivat vain verkossa: YesDeli ja Hiilariton (näistä YesDelillä on parempi ja laajempi valikoima).
Vaikka postauksesta on jo kuukausia niin pakko kommentoida tähän kun tänne kerran eksyin :) mäkin koen sokeririippuvuuden ongelmaksi ja haluaisin lopettaa sokerin käytön kokonaan. Se vaan, että siinä missä alkoholistia ja narkkaria tsempataan kun haluavat lopettaa, "sokerinarkille" saatetaan nauraa eikä ymmärretä. Koska "sokerinhimohan on ihan normaalia, siitä vaan suklaata naamaan, eihän elämässä selviä ilman herkkuja!" ja saatetaan helposti pitää epäkohteliaana ja tiukkapipona jos juhlissa kieltäytyy sokerisista herkuista. Etenkin esim. Mummulla käydessä ei tosiaankaan kehtaa kieltäytyä pullista, eihän vanhat ihmiset ymmärrä sokerin epäterveellisyyttä välttämättä samalla tavalla kun aina on leivottu ja syöty sokerileivonnaisia. Tää sosiaalinen paine on lähinnä se miksi ei jaksa kokonaan vierottautua sokerista. Vähän kuin joku joka ei halua juoda alkoholia vaikkei olekaan alkoholisti, ei vaan huvita juoda. Samalla tavalla sokerittomana saa jatkuvasti selitellä miksei voi syödä sitä eikä tätä. Ajan kanssa varmasti läheisetkin tottuu mutta koko homman aloitus tuntuu niin vaikealta. :D
Niinpä, tiedän niin mitä tarkoitat.
Ei todellakaan ole helppoa ihan jo noiden sosiaalisten syiden vuoksi lähteä sokerittomalle. Saa nähdä muuttuuko yleinen asenne sokeria kohtaan vielä meidän elinaikana - tai koskaan.
Voi Jonsku, sun kirjoitus olisi voinut olla mun näppikseltä! Mä oon kans sokerikoukussa ja voin huonosti sen takia - niin henkisesti kuin fyysisesti. Toki on muitakin elämäntapa-asioita, mitkä vaikuttaa. Olen pieniä pätkiä pystynyt olemaan erossa sokerista, mutta sitten aina tulee repsahdus ja makeanhimo ottaa vallan. Tää on aika raskasta, aina tekee mieli herkkuja, kahvin kanssa tai ilman, pitäisi leipoa, että saa leivonnaisia, kaupasta lähtee herkästi suklaapatukka mukaan, koko ajan väsyttää ja v***ttaa. Oman ja lasten hyvinvnoinnin nimissä tälle pitäisi saada loppu, mutta tosi vaikeaa tuntuu olevan. Ja vielä kun puoliso on lähes samanlainen herkkupeppu niin tuplaten vaikeaa. :X
Eskarilainen täälläkin sekä 3,5v., jotka ovat myös kovasti makean perään. Esikoisen kanssa pystyin pitämään melko tiukan linjan pienenä, mutta nyt sokerin syöminen on lähtenyt käsistä. Ja mitä isompi edellä, sitä kuopus perässä.
Hurjasti sympatiaa ja tsemppiä sulle!! Yritetään parhaamme!
Toi makeaan tottuminen on kyl tosi jännä juttu. Mä olen aina ollut kunnon sokerihiiri, mutta esim rahkat, jogurtit, smoothiet yms mä en ikinä lisää sokeria tai muuta makeutusta kun mitä marjoista tulee. Samaten kermavaahdosta useimmiten unohdan sokerin. Kuitenkin erittäin makeatkin jutut uppoo edelleen hyvin. Molempi parempi siis mulle :)
Liika sokeri on ällöttävää, ja tosiaan on hankala löytää kaupoista niin sokeri "puhdasta" tuotetta että on vaikeaa elää tuossa sokerin suositusmäärässä. Eikä se aspartaami nyt ole yhtään sen parempi vaihtoehto, vaaransa siinäkin.
Loistava kirjoitus! Otsikon luettuani kerkesin jo ajatella, että (syön sokeria, enkä voisi kuvitella elämää ilman suklaata) hermostun varmasti tämän kirjoituksen luettuani, mutta toisin kävi! Käytän itse sokeria, mutta en voi siitää piilosokeroituja tuotteita ja niitä vältän kuin ruttoa. Maustetuista jogurteista tms en ole koskaan pitänyt (aivan ällömakeita mielestäni) ja teen ruoan myös lähes aina itse niin pystyn helpommin hallitsemaan sokerin määrää. Haluan syödä oman sokerini sellaisessa muodossa (suklaa, hillo, croissant tms), että tiedän sen oikeasti sisältävän sitä. Ja huomasinkin tämän kirjoituksen luettuani, että välttelenkin itse turhaa sokeria tiedostamattani tosi paljon. Mutta välillä katson kotona kauhuissani, kun parempi puolisko juo mehuja, syö jogurtteja tms ja tiedän, ettei toisella mitään käryä, miten paljon sokeria ne sisältää. On kuitenkin sanottava, että täytyy tosiaan nähdä vaivaa, jos sokereita haluaa vältellä. Sitä on lisätty niin naurettavan moniin tuotteisiin.
KIITOS! Jestas että pisti miettimään tätä juttua. Varsinkin nuo perus jogurtti purkit yms, nehän on aivan täynnä sokeria! Täst eespäin tulee kyllä pikkusen tarkemmin lukastua kaupassa purkkien kylkiä.
Kannattaa myös tsekata The Sugar Film -niminen dokumentti aiheesta. Kertoo todella hyvin sokerista ylipäätään, mistä sokeribuumi on saanut alkunsa ja mitä sokeri tekee elimistölle! Suosittelen lämmöllä kaikille.
Liiallinen sokerinsyönti on tärkeä aihe. Tosi hyvä että otit asian esille! On järkyttävää, kuinka paljon piilosokeria ihmiset saavat. Osaa ihmisistä tämä ei tunnu haittaavan. Silloin ylisokerisille tuotteille riittää yhä kysyntää. Tällöin vastuu sokerinkäytöstä on kuluttajalla itsellään. Terveellistä kotiruokaa on mahdollista tehdä puhtaista raakaaineista minimoidensokerin käytön. Harva jaksaa näin tehdä, enkä paheksu sitä. Oma on valinta. Olisin kuitenkin ennemmin huolissani lapsista, joiden sokerin käyttö on vanhemman vastuulla. Jos lapset saavat valmisruokia ja sokeripitoisia välipaloja luonnollisen kotiruuan sijaan, heillä on myös suurempi riski nauttia liikaa sokeria. He ovat kooltaankin pienempiä ja siksi myös sokeria tulisi saada vähemmän kuin aikuisen. Vanhempien ja päiväkotien tulisi huolentia terveellisestä ruokavaliosta.
Tekstissä viittaamassasi Euromonitorin tutkimuksessa on väärät luvut, kun niitä verrataan Suomen Ravintotaseeseen. (http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__08%20Muut__02%20Ravintotase/01_Elintarvikkeiden_kulutus.px/table/tableViewLayout1/?rxid=542ac89b-c1b7-4d48-af88-9c3cc69c2175)
Euromonitorin tutkimuksen mukaan suomalainen söi vuonna 2013 91,5 grammaa sokeria henkeä kohti vuorokaudessa. Ravintotaseessa saman vuoden luku on 79,2 grammaa. Ravintotaseessa luku on ilmoitettu kiloina per vuosi. (Siinä se on 28,9 kiloa.)
Väärillä luvuilla uutisoi ainakin Yle(http://yle.fi/uutiset/suomalaiset_ovat_rasvansyojakansaa__katso_sokerin-_ja_rasvansyojamaat_top_10/7789779) ja Iltasanomat (http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1423457511982.html). Tutkimuksen julkaisi ensimmäisenä The Washington Post, josta suomalaiset lehdet ottivat otsikot. (http://www.washingtonpost.com/news/wonkblog/wp/2015/02/05/where-people-around-the-world-eat-the-most-sugar-and-fat/).
Hirveää linkitystykitystä, mutta luvut voi tarkistaa näistä, jos tekee mieli. Olen samaa mieltä, että suomalaisten sokerin syönti on hälyyttävää, ja piilosokeria on liikaa, mutta virhe isossa tutkimuksessa johtaa näihin lööppeihin, jotka eivät täysin pidä paikkaansa.
Hirveän hyvin kirjoitettu teksti, terveisin toinen sokerinatsi! :) Välillä tuntuu, ettei niitä makeuttamattomia tuotteita meinaa löytyä tai sitten niistä otetaan niin jäätävää hintaa, ettei perheellinen opiskelija kyllä pysty jatkuvasti venymään. Arlan Luonto+ maustetut jogurtit on ollut kiva lisäys markkinoille. Niitä on makeutettu hedelmämehulla, joskin epäilyttää se mehu, mitähän se oikeastaan on? Mutta selvästi maistuvat väheämmän makealle ja lapset tykkää. Omat lapset ovat tottuneet maustamattomaankin hyvillä lisukkeilla, mutta tuo on mukavan helppo vaihtoehto, vaikka en sitäkään ehkä ihan täysin huolettomin mielin syö/tarjoa. Tyhjää parempi silti.
Myös makeuttamattomia myslejä on ilmestynyt hyllyyn ja ihan yhtä hyvin nekin uppoavat koko perheelle. Itselle jopa paremmin, koska makunystyrät ovat jo tottuneet vähempään makeuteen. Vastaavasti herkkujen syöntikin pysyy kohtuudessa helpommin, kun makeushimo tulee tyydytettyä helpommin ja pienemmästä määrästä. Vaikka siis vaivalloista toisinaan, kyllä se turhan sokerin välttely on vaivan arvoista!
Toivon myös, että ihmisten valveutuneisuuden lisäännyttyä ja terveysbuumin räjähdettyä sokeroitujen tuotteiden myynti laskisi jatkuvasti siten, että tuotevalikoimien painopiste kääntyisi vähitellen toisinpäin, enemmän makeuttamattomia vaihtoehtoja ja vähemmän niitä sokeripommeja.
Se on fruktoosia. 'Mehu' on tavallaan kiertotieilmaisu lisätylle sokerille, fruktoosi on sekin sokeria ja mehu on lisätty tuotteeseen. Toki mehulla makeutettu tuote kuitenkin on useimmiten vähemmän makea kuin tavallisella sakkaroosilla makeutettu versio, sillä mehua käytetään vähemmän. Mutta ns. terveysaspektista, jos tuotteessa olisi yhtä paljon fruktoosia kuin sakkaroosia, eroa ei juuri olisi. Fruktoosi ja sakkaroosi ovat yhtä kaloripitoisia ja yhtä huonoja hampaille.
Luin mielenkiinnolla kirjoitustasi :) itse olen yrittänyt silloin tällöin vähentää sokerin syömistä, mutta palannut takaisin sokeripitoisiin ruokiin. Karkit, leivonnaiset ja suklaat ovat heikkouteni, en oikeastaan juo limsoja, mehuja tai syö jugurtteja tai muita sokeroituja maitotuotteita. Sokeria silti tulee varmasti muualta koko ajan. Itse koen siis, että itselläni on suhteellisen normi ruokavalio nykypäivän tarjontaan nähden. Ei tullut kyllä silti mieleenkään lähteä hyökkäämään kimppuusi kommenttiboksin kautta :) en ymmärrä jos joku kirjoittaa tekstin perustuen kuitenkin omaan tietämykseen ja mielipiteeseen/kokemukseen hyvinvoinnista, niin täytyykö siitä sitten niin suivaantua? Voin itse kyllä myöntää ihan täysin, että sokeririippuvaisena namirohmuna ravitsemukseni on päin honkia. Tiedostan tämän kyllä, mutta kuten tiedetään riippuvuudesta on vaikea päästä eroon. Olen lapsena saanut jo heti huonot ruokailutottumukset ja ikävä kyllä ne juurtuu ihmiseen melko hyvin. En kuitenkaan ole ylipainoinen ja liikun mistä olen kyllä kiitollinen. Mielialaanhan tuo sokeri vaikuttaa voimakkaasti.
Täytyypä kattoo tuo dokumentti jostain.
Moi tanja! :)
Eihän täällä kommenttiboksissa lopulta kukaan suivaantunut? :) Ainoa "vääntö" kommenteissa käytiin fruktoosin vaikutuksista, muutaman kommentoidessa ettei hedelmien sisältämä fruktoosi ole yhtä paha juttu kuin sakkaroosi. Eikä se toki olekaan siinä mielessä, että hedelmästä saa myös vitamiineja. Mutta jos ajatellaan puhtaasti pelkkää fruktoosia ja sakkaroosia, on niillä yhtä vähän terveydellisiä etuja. Ei käytännössä mitään.
Mä kuvittelin itse tekstiä kirjoittaessani, että moni kokisi kirjoituksen provosoivana ja vastaisi sokeria puolustelevasti, sokeri kun on suurimmalle osalle ihmisistä niin itsestäänselvä osa elämää. Ajattelin, ettei moni pitäisi sokerin kyseenalaistamisesta. Olin väärässä, ja hyvä niin :)
Mä heräsin tähän sokeriasiaan kun aloin syynätä tuoteselosteita fodmap-ruokavalioon siirryttyäni. Monet "piilosokerin" lähteet osasin tunnistaa jo etukäteen, mutta aikamoisena järkytyksenä tuli kuinka paljon sokeria (enimmäkseen glukoosisiirapin muodossa) laitosruoka sisältää, eli siis Yliopiston sapuskat ja työpaikkaruokalan lounas.
Joskus sokeri on ihan perusteltua, esimerkiksi pieni hyppysellinen sokeria pyöristää tomaattisen kastikkeen makua mukavasti, mutta se ei mulla mene jakeluun miksi juuressosekeitossakin pitää olla sokeria?
Niinpä.
...tomaattikastikkeesta - steviakin pyöristää maun yhtä mukavasti :) Pieni lisämakeus sopii tomaattikeittoon tai kastikkeeseen, mutta ei sen juuri sokerista tarvitse olla. :) Ja tällä en siis sano että hyppysellisessä sokeria on mitään pahaa, totean vain että saman makeuden voi saada muistakin lähteistä :)
Stevia on makuasia ;) Moneen se sopii, mutta moneen on maultaan jotenkin liian "terävä". Yleensä heitän tomaattikastikkeeseen pienen ripauksen kookossokeria tai ihan vähän hunajaa.
Näinhän se toki on :)
Mä en "onnekseni" maista stevian sivumakua kuin vasta jos laitan sitä (no, eli erytritol-stevia-sekoitusta, puhdasta en käytä kun on liian vaikea mitata tarpeeksi vähän) jonkun puoli teelusikallista tai enemmän. Myös ruoka johon sitä lisää, vaikuttaa. Esim. tomaattikastikkeeseen stevian maku katoaa kokonaan, mutta kaakaossa maistan sen tosi selvästi. Rahkassakin stevia tulee selvemmin läpi.
Juuri ostin Arlan luonto+ jugurtin ja söin sen äsken pettyneenä sisältöön. Tutkin pitkään pakkausselostetta ja sokereita ja huomasin kyllä mehun, mutta halusin silti kokeilla punajuuren makua. Mielestäni jugurtti ei edes maistunut pätkääkään aidolle punajuurelle ja oli lisäksi aivan tarpeettoman makea.. Maustamattomia jugurtin lisäksi (jos maitotuotteita haluaa syödä) taitavat kaikki muu olla roskaa.
Mieltymys makeaan ja rasvaiseen kuuluu ihmisen evoluutioon ja selviytymiseen. Liskoaivot ja primitiivireaktiot saavat usein vallan. Toki voi olla ilman makeaa mutta hyvältä se silti maistuu, kokeiltu on.