Melkein jokaisella vähänkään trendejä seuraavalla kosmetiikkamerkillä on nykyään meikkipohjavaikoimassaan myös jauhemainen mineraalivaihtoehto. Jotenkin minulta oli jäänyt kokonaan huomaamatta, että myös Yves Rocherilla on sellainen. Tämä kuulostaa nyt ihan tätä juttua varten keksityltä selitykseltä, mutta tuote saavutti tietoisuuteni kesäkuun La Gacillyn matkalla, kun ihastelin matkaseuralaiseni Liisan hehkuvaa ihoa ja kysyin mikä meikkipohja hänellä oli käytössä. Vastaus oli, "meidän mineraalipuuteri". Ahaa..?

Liisa lupasi lähettää minulle tuotteen testiin, ja nyt olenkin käytellyt sitä kuukauden päivät.

Kerrotaan heti alkuun, että kyseessä ei ole 100-prosenttinen mineraalituote. 100-prosenttisesti luonnon raaka-aineista, kuitenkin. Näyttää siltä, että vain niillä pelkästään mineraaleihin erikoistuneilla firmoilla (kuten nyt vaikkapa Lily Lolo) on täysmineraalipohjia. Muut valmistajat tykkäävät sekoittaa omiin mineraalipohjiinsa muitakin aineita.

Katsotaanpa sitten YR:n mineraalipohjan rakennetta:

zinc stearate - steariinihapon suola, käytetään kosmetiikassa paakkuuntumisenestoaineena ja "liukastajana", vähentää puuterimaisen tuotteen kuivaa tuntua ja auttaa tuotetta levittymään iholle paremmin.

zinc oxide - sinkkioksidi, yksi yleisimmistä mineraalipohjien perusraaka-aineista, toimii UV-filtterinä ja tunnetaan erityisesti epäpuhtaan ihon hoitajana antibakteerisen ominaisuutensa ansiosta

lauroyl lysine - kookoksen rasvahaposta saatava aminohappojohdannainen, sitoo pohjan ainesosia yhteen ja tuo koostumukseen silkkistä tuntua. Mm. Everyday Minerals ja Bare Minerals käyttävät tätä ainesosaa pohjissaan.

talc - talkki (tämäkin lasketaan mineraaliksi mutta useimmat mineraalimerkit eivät sitä käytä pohjissaan), tuo tuotteeseen peittoa, imee iholta talia, toimii paakkuuntumisenestoaineena.

prunus amygdalus dulcis oil - manteliöljy, kosteuttaa ja ravitsee, vähentää jauhemaisen tuotteen kuivaa tuntua.

tocopherol - e-vitamiini, käytetään säilöntäaineena

mica - kiillemineraali, yksi mineraalipohjien perusraaka-aineista, tuo tuotteeseen peittoa ja hohtoa

rautaoksideja + titaanidioksidi - tuovat tuotteeseen värin ja peittoa

Mitä mieltä olen Yves Rocherin mineraalimeikkipohjasta?

* Yllättävän peittävää, vaikkakaan ei peittävimmästä päästä mineraalimeikkien maailmassa. Hitusen läpikuultavampaa kuin Lily Lolo, mutta ehdottomasti peittävämpää kuin The Body Shopin mineraalipohja.

* Jättää iholle selkeän hohteen, hyvin valoaheijastava koostumus. Aikalailla yhtä hohtava kuin Idun.

* Levittyy iholle kauniisti ja tasaisesti, ei tunnu kuivalta.

* Iho jää hyvin meikittömän ja luonnollisen näköiseksi, niinkuin mineraaleilla yleensäkin.

* Ihanteellinen normaalista kuivalle iholle. Hohde voi olla liikaa rasvoittuvalle ja suurihuokoiselle iholle  (hohde korostaa suuria huokosia). Sopii kuitenkin paikallisesti käytettynä highlighter-tuotteeksi myös rasvoittuvalle iholle, esimerkiksi mattaisen meikkipohjan päälle kevyesti poskipäille sipaistuna niin iho saa heleyttä.

* Oikein hyvä ja kauniin pinnan jättävä luonnollinen meikkipohja, mutta ei yhtä hoitava kuin 100-prosenttiset mineraalipohjat.

Olen tykännyt käyttää YR:n mineraalipohjaa yksinäänkin, mutta mieluiten sekoitan sitä Lily Loloon jotta saan hieman himmeämmän tuloksen. Näissä kuvissa YR:n pohja on yksinään.

Kesäsävyyni Lily Lolon In The Buffiin verrattuna YR:n testisävyni 200 Teint Clair on vaaleampi, mutta niin vain sekin sulautuu ihoon kuin "second skin" eikä näytä yhtään liian vaalealta päivettyneellä ihollani, niinkuin kuvista näkyy.

YR ja Lolo ovat hyvä tiimi, sillä välillä koen että Lolon pohja on hieman liian mattainen (joinain päivinä sitä vain haluaa kuultavamman ihon! :) ja silloin YR tuo siihen juuri sopivasti valoaheijastavuutta. Kesämeikkitutorialissani käytin YR:n mineraalia viimeistelypuuterina meikkivoiteen päällä, sekin toimii kun laittaa kevyesti.

En muuten oikein tiedä mikä tuon YR:n mineraalipohjan nimi oikeastaan on, purkissa lukee vain "100% Natural Origin Loose Powder Foundation" ja Rocherin nettisivuilla se on Couleurs Nature -sarjan alla. Siksi nimesin sen Couleurs Nature -mineraalipohjaksi. :)

Onko joku kokeillut Rocherin mineraalipuuteria? Hintaa tuotteella on 18,50€ ja pakkauskoko on 4 g (kilohinta kalliimpi kuin Lily Lolossa ja Flow'ssa mutta halvempi kuin The Body Shopissa ja Idunissa).

Mietin, että laittaisinko tänään ulos mineraalipuuterijutun, vai altistanko teidät jälleen mun ruokahöpinöille (herregud, edellisestäkin on vain viikko :D)). Ruoka voitti. :) Mineraalia sitten huomenna.

Tänään puhutaan vähän eväistä. En ole syönyt työpaikkalounasta ulkona kuin yhden ainoan kerran sen jälkeen, kun vaihdoin ruokavalioni. Eli kahteen vuoteen. Tämä yksikin kerta oli vain olosuhteiden pakosta; tulin aamulennolla Edinburghista ja menin lentokentältä suoraan töihin. En nyt ihan Skotlannista saakka viitsinyt tuoda eväitä. :)

Tässä on eilinen ruokatornini.

Syön töissä myös aamiaisen, sillä  nautin aamupalan mielellään vasta pari tuntia heräämisen jälkeen. Sitä ennen ei ole nälkä. (Ykkösaamiainen on nestemäisessä muodossa, eli maitokahvia.)

Tuo edellisessä kuvassa näkynyt minigrip-pussi sisältää cocktailin soijarouhetta, kaakaonibsejä ja hasselpähkinärouhetta, jota ripottelen jogurtin päälle. Tuollainen pussi kulkee mulla aina olkalaukussa siltä varalta, että haukkaan jossain junassa tai bussissa rahkaevään. Se on aina mukava tuunata pienellä rouskuvalla! :)

Olen muutenkin aikamoinen minigrip-ihminen. Pienintä minigrip-kokoa kuluu paljon. Laukussa kulkee rouhepussukan lisäksi pussillinen pähkinöitä (suosikkikomboni on saksanpähkinää ja hasselpähkinää, varmaan arvaattekin millä ravinnollisella perusteella ;)) sekä pussiin paloiteltua tummaa suklaata (kokonainen levy on laukkuun liian suuri möhkäle ja menee joka tapauksessa paloiksi). Mulla on purukumitkin usein minigrip-pussiin siirrettynä. Mies aina välillä pyörittelee silmiään mun laukun minigrip-yhteisölle.

(Pikku-'gripeissä kulkevat muuten matkalla kätevästi shampoot, hoitsikat ja vartalovoiteetkin. :) Hyödyllistä silloin kun on tarpeen säästää kaikki mahdollinen tila matkatavaroissa.)

Eilinen lounaani koostui yhdestä lempikotiruoistani, eli kukkakaalitortillasta. Reseptin tähän julmetun maukkaaseen plättyyn jaoin blogissa tammikuussa. Yksinkertainen lettu syntyy raastetusta kukkakaalista, kananmunasta ja juustoraasteesta. Etkä muuten mausta pystyisi arvaamaan kukkakaalia! :D

Täytteeksi valmistin aamulla höysteen timjamilla maustetuista siitakesienistä, sipulista, tomaatista ja kesäkurpitsasta. Sekaan vähän fetaa (tai no, tuo on Pirkan salaattijuustoa) ja kylläpä masu täyttyy hyvistä mauista. :)

Rasvainen herkku tasapainottuu aina raikkaalla salaatilla. Yhdestä tortillasta tulee kylläiseksi, on sen verran täyttävää tavaraa.

Fiksumpi ja ajankäytöllisesti tehokkaampi ihminen tietysti rullaa tortillan valmiiksi kotona ja laittaa salaatinkin samaan rasiaan pötkylän kanssa ettei tarvitse raahata miljoonaa eri kippoa mukanaan töihin. ^_^ Mutta mä olen aamuisin aina ihan toivoton - hirveä kiire ja ruoat on useimmiten vielä lämpimiä kun lyön ne eväsrasioihin. (Joo, joskus olen niin fiksu että teen lounaan valmiiksi jo edellisenä iltana....)

Toisen tortillaletun nautin illalla kotona. Sinne meni niin paljon täytettä ettei mennyt enää rullalle. :D Ja hei, lukijani Kikkis joka mietit tuossa tovi sitten ettet ole keksinyt mihin käyttää Gomasiota - no tuolla tortillatäytteessäkin sitä on mausteena. :) Ja tänään laitoin sitä evässalaattiin. Oikeasti, sitä voi laittaa kaikkialle mihin haluaa vähän pähkinäisen paahteista makua ja kevyesti suolaa.

. . .

 "Entisessä" elämässäni olin niin turkaleen laiska (puhumattakaan ruoanlaittotaidottomuudesta ja mielikuvituksen puutteesta) etten juuri koskaan tehnyt eväitä. Ja jos teinkin, se oli mallia voileipä. Eikä siitä tullut koskaan kylläiseksi ja vatsa kurni pahasti loppupäivästä. Työlounaan suunnittelu oli asioita, joita kertakaikkiaan inhosin. Järkevien eväiden valmistus ei vain ollut mun juttu. Useimpina päivinä juoksinkin sitten johonkin lähikauppaan hakemaan mikroruokasatsin ja riisipiirakoita.... Kummasti niihin Siwa-lounaisiinkin saa muuten viikossa uppoamaan rahaa...! Ravintolalounaat ovat aina olleet harvinaista luksusta, mutta kun minulla yhteen aikaan oli mahdollisuus syödä läheisessä Amicassa, niin sitä kyllä hyödynsin.... Ja voin kertoa että tulokset näkyivät vaa'alla, jostain syystä ruokaa tuli aina syötyä liikaa....

Miten te hoidatte työpaikkaruokailun? Oletteko eväs- vai ravintolaihmisiä? Vai tuleeko lounaat kenties nautittua työpaikan kanttiinissa tai ruokalassa? Selviääkö joku töissä pelkillä välipalakekseillä?

Muistanette helmikuussa alkaneen projektini saavuttaa silkinsileä bikiniraja ja laittaa ihokarvani "ikuiseen uneen" kera Venus Naked Skin -valoimpulssilaitteen. Hommahan toimii pähkinänkuoressa niin, että aloitusvaiheen (6-12 hoitokertaa) aikana karva-alue käsitellään laitteella kahden viikon välein, ja kun karvojen kasvu on lakannut, siirrytään ylläpitovaiheeseen jossa kohdealue käsitellään vain kerran kahdessa kuukaudessa. Valoenergia ei tuhoa karvoja, vaan vaivuttaa ne lepotilaan jolloin kasvu pysähtyy.

Olen muistanut suorittaa valo"zäpäytyksen" todella tunnollisesti, ja vaikutukset alkoivatkin näkyä seitsemän viikon jälkeen. Viidennen käsittelyn jälkeen karvat eivät enää kasvaneet takaisin käsiteltävälle alueelle.

Kun olin päässyt yhdeksänteen käsittelyyn, ja hoitokuukausia oli takana neljä, ajattelin, että nyt voin varmaankin siirtyä ylläpitovaiheeseen. Karvattoman alueen zäpäyttely kahden viikon välein ei tuntunut enää tarpeelliselta - olivathan karvat olleet sikeässä unessa jo viimeiset kaksi kuukautta.

Ennen kuin jatkan eteenpäin niihin lopullisiin tuloksiin, kohdistan huomionne Naked Skin -laitteen ohjeistuksen pieneen epäselkeyteen.

Ohjekirjassa lukee: "Saat parhaat tulokset käsiteltyäsi ihokarvoja Venus Naked Skin -laitteella kerran kahdessa viikossa yhteensä noin 6-12 hoitokertaa." Tekstin alla on kuva, jossa on kolme kalenterikuukautta, ja näihin ympyröity kuusi hoitokertaa. Seuraavien kuukausien kohdalla hoitokerta on ympyröity kerran kahteen kuukauteen. Teksti ja kuva antavat ymmärtää, että aloitusvaihe kestää kolme kuukautta. Muuallakin ohjekirjassa käytetään ilmaisua "noin kolmen kuukauden mittainen aloitusvaihe".

Okei. Mutta siellä sanotaan myös "yhteensä noin 6-12 kertaa". Aloitusvaihe voi siis venyä myös kuuteen kuukauteen. Mistä laitteen hankkinut henkilö voi tietää, kestääkö hänen aloitusvaiheensa 3 vai 6 kuukautta? Vai kenties 4 tai 5 kuukautta? Arvelin projektia aloittaessani, että vaiheen pituuden määräisi karvojen käytös. Mikäli karvat eivät vielä kolmen kuukauden aikana olisi vaipuneet uneen, aloitusvaihetta jatkettaisiin niin kauan, kunnes karvat eivät palaa käsittelyjen välillä. Ohjekirja ei ota asiaan kantaa lainkaan, mutta minun logiikallani homma toimisi noin.

Koska omat karvani olivat lakanneet kasvamasta takaisin jo kahden kuukauden jälkeen, en nähnyt tarpeelliseksi jatkaa aloitusvaihetta enää neljän kuukauden kohdalla. Ajattelin, että neljäskin kuukausi oli todennäköisesti tarpeeton.

Kuinkas sitten kävikään..?

Viimeisen, eli sen yhdeksännen käsittelyn jälkeen meni kolme viikkoa, ja karvat alkoivat kasvaa takaisin. Eivät yhtä tiheästi kuin ennen, ja paikoin "heiveröisempinä", mutta sieltä ne kuitenkin pungersivat. Heränneinä luvatusta unestaan.

Voin sanoa, että olin kyllä pettynyt. Ja hämmentynyt. Olin jo ihan tottunut karvattomuuteen ja iloinnut siitä, että käsittelyt olivat tuoneet pysyvän tuloksen.

Mitäs nyt sitten? Olisiko minun sittenkin pitänyt jatkaa aloitusvaihetta sen kokonaiset kuusi kuukautta? Ja jos kyllä, niin mistä minun olisi pitänyt se tietää..? Ei mistään. Karvat olivat lakanneet kasvamasta. Millä logiikalla kukaan jatkaisi tiheämpää zäpäyttelyä kun luvatut tulokset olivat ilmenneet luvatussa ajassa?  Braunin ohjekirja ei anna asiaan apua. "Yhteensä noin 6-12 kertaa". Nii-in, "noin" on monitulkintainen pikku sana. Jos kuitenkin vielä lisäisitte ohjeeseen selvityksen siitä, missä tapauksessa aloitusvaihe kannattaa venyttää aina sinne 12 käsittelykertaan.

Laitoin hoidon tuloksista ja ohjekirjan epäselvyydestä palautetta Braunille, mutta vielä en ole saanut mitään kommenttia takaisin. Braunin PR-henkilö neuvoi minua jatkamaan käsittelyjä kahden viikon välein vielä sen kolme kertaa. Näin teen. Ja palaan sitten vielä ihan lopullisen tuloksen kanssa asiaan.

Ei, 'Matti. Tää ei nyt mennyt niinkuin piti.

Kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä. Muumikuva Tove Jansson.