Blogin asiasanaluettelo on palannut. :)
Kun A-Lehdet viime kuussa uudisti Kauneus & Terveys -blogien alustan, moni entiseen sivupalkkiin kuulunut vimpain katosi. Kaivattujen joukkoon jäivät mm. asiasanaluettelo sekä otsikkoselausperusteinen arkisto, kummatkin työkaluja jotka helpottivat mieleisen sisällön löytämistä blogista. Vanhaa arkistoa on toivottu palautteessa takaisin, ja olen välittänyt terveisenne A-Lehtien it-tiimille, mutta näillä näkymin vanhan mallista arkistoa ei saa takaisin.
Mutta! Keksin, että avainsanaluettelon saan palautettua myös omatoimisesti :) Loin sen uudestaan manuaalisesti, ja liitin yläpalkin valikkoon. Sieltä se nyt siis löytyy, olkaa hyvä :)
Desktop-näkymässä blogin valikko on auki ja otsikot näkyvissä. Asiasanaluettelo löytyy arkiston vierestä.
Mobiilinäkymässä blogin valikko on kiinni, eikä moni ehkä edes tajua että "pihvin" alla on valikoita.
Klikkaa "pihviä" ja saat näkyviin entisestä sivupalkista tänne siirtyneitä sisältölinkkejä:
Täältä löytyy blogin ja bloggaajan esittely sekä Karkkipäivän eniten käytettyä ja haettua sisältöä.
Nyt ylävalikkoon liittyi siis myös aakkosellinen tunniste- eli asiasanaluettelo. Siellä on listattuna kaikki merkit joista olen kirjoittanut, eri teemoja kuten "Ysäri", "Liikunta", "Kotimainen" ja "Sanni pohtii" sekä spesifioituja ihonhoidon ja kosmetiikan alueita kuten "Hajuvedet", "Kasvojen puhdistus", "Silmän rajaus", "Make-Up For Dummies", "Smoky-meikki" jne.
Kun on kirjoittanut blogia jo yhdeksän vuotta, on kiva pystyä myös helposti selailemaan kaikkea vuosien aikana tuottamaansa sisältöä :) Avainsanojen kautta se käy hieman näppärämmin kuin valitsemalla randomisti eri kuukausia arkistosta. Vaikka on sekin joskus kivaa..! ^_^
En siis tiedä kaipasiko tätä luetteloa enemmän blogin kirjoittaja vai lukijat, mutta toivon että luettelosta on hyötyä myös teille :)
Tunnistetta klikkaamalla sivulle avautuu kerralla kymmenen asiasanaan liittyvää viimeisintä postausta kuvan ja pienen tekstinpätkän kanssa varustettuna.
Asiasana 'BB-voiteet' näyttäisi kertovan, etten ole viimeisten vuosien aikana kirjoittanut niistä kovinkaan tiheästi... :D ^_^
P.S. Suunnitelmissa on "perata" valtava satojen postausten Matkalla-tägini pikkuhiljaa omiksi maakohtaisiksi tunnisteiksi, niin että ainakin ne maat joista olen Kreikan ohella kirjoitellut blogiin eniten (USA, Sveitsi, Korea, Ranska) saavat omat tunnisteensa. Tätä on jo joskus aiemmin toivottu ja se olisi itsestänikin kivaa :)
Yksi jännä käytäntö Kreikan matkailussa liittyy - - vessassa käymiseen.
Käytännöstä seuraa myös mahdollinen väliaikainen lieveilmiö kotiin palattua.
Kreikan kävijät ehkä jo tietävätkin mistä puhun?
Kreikassa ei saa laittaa WC-pönttöön vessapaperia, eikä tietenkään mitään muutakaan "ylimääräistä". Kaikkialla törmäät "Don't throw papers in the toilet" -muistutuksiin.
Kuva: Athens 101 / Laura Kay
Kreikkalaiset viemärijärjestelmät ovat 30- ja 40-luvuilta, ja putkistot rakennettiin niin ohuiksi etteivät ne selviä paperijätteestä. Erään lähteen mukaan Kreikan viemäriputket ovat halkaisijaltaan vain 5 cm, Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa (Itä-Eurooppaa lukuunottamatta) putkien ollessa tuplasti laajemmat.
Joissain moderneissa kreikkalaisissa paremman luokan hotelleissa saattaa olla sellaiset vessat joihin paperin voi laittaa, mutta käytännössä 90% maan vessoista ei ota vastaan paperijätettä. Ainakaan siis sellaisia, no, tiedätte, "kakkosasian" yhteydessä yleensä meneviä paperimöttöjä.
Paperikäytäntö kannattaa todella muistaa, sillä vessat oikeasti tukkiutuvat hyvin helposti. Kukaan ei varmaan mielellään lomallaan kohtaa tilannetta jossa majapaikan vessa alkaa lainehtia..?
Vessapaperi kuuluu laittaa pöntön vieressä olevaan pieneen roskikseen.
Tämä on tietysti jokseenkin ällöttävää, mutta siihen tottuu. Siihen tottuu itse asiassa niinkin hyvin, että Kreikan loman jälkeen tapa jää helposti päälle ja sitä huomaa olevansa laittamassa vessapaperia roskikseen myös kotona - (tai vaikka kaverin luona, yähh.... kaveri-parka).. Kuinka monelle on käynyt näin..?
Kuva: Suzy Guese
Olen miettinyt, että varmasti Kreikassa vierailevien turistien joukossa on tuhansittain sellaisia, jotka eivät piittaa "don't throw papers" -kiellosta. Ja epäilemättä erinäisissä ravintoloissa, tavernoissa, hotelleissa, retkeilymajoissa ja kahviloissa menee päivittäin vessat tukkoon turistien ansiosta. Mikä homma olla koko ajan avaamassa niitä...
P.S. Otin huhtikuun reissussa pari vessakuvaa tätä postausta varten (sillä minun on pitänyt kirjoittaa Kreikan vessakäytännöstä jo vaikka kuinka pitkään), mutta arvatkaa löysinkö niitä enää tuhansien kuvien joukosta..? Missähän päin olin ne ottanut..? Missä niistä kymmenistä vessoista joissa kävin matkan aikana..? :D Kuka valopää jättää tiettyä postausta varten tarkoitetut kuvat merkkaamatta saman tien kun lataa ne kamerasta koneelle..? Sanni.
No, laitoin sitten taas kissakuvan. Joku ilahtuu varmaan siitäkin.
Jos koskaan löydän ne omat kuvani korvaan niillä nuo ylemmät lainakuvat. Huokaus.
Mielenkiintoista miten paljon suhteeni aurinkoon on muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana.
Olen aina ollut "aurinkotyttö", aurinko on paheeni. Olen ihannoinut rusketusta ja halunnut olla erittäin päivettynyt. Olen rakastanut kuumuutta ja porottavaa, iholla melkein kihelmöivää aurinkoa.
Ihoni kestää hyvin aurinkoa ja pärjään kesän alkuviikkojen jälkeen alhaisilla suojakertoimilla. Suomessa käytin todella pitkään suojakerrointa 6 (jota ei pian varmaan edes saa kun se on nykystandardien mukaan aivan mitätön) ja ulkomaillakin SK15:a.
En halunnut käyttää korkeampia suojakertoimia koska a) halusin ruskettua mahdollisimman syvästi ja b) koin, että kun en palanut, alhaiset suojakertoimet riittivät. Korkean suojakertoimen voiteet olivat vastenmielisiä. Ikäänkuin epäluonnollisia.
Runnoin syrjään tietoisuuden UVA-säteilystä, joka ei polta ihoa mutta vanhentaa sitä. Vaikka iho ei palaisi, pitkäaikainen altistus auringolle takaa iholle kyllä kivat annokset pro-aging-käsittelyä UVA-säteiden muodossa. En halunnut miettiä sitä. Minähän rakastin olla auringossa.
Rakastan aurinkoa edelleen. Se vetää minua puoleensa ja terasseilla valitsen edelleen sen aurinkoisen pöydän, en mene varjon alle istumaan. Muutos on kuitenkin tapahtunut. Viimeisten vuosien aikana asenteeni on muuttunut valtavasti mitä tulee ruskettumiseen ja ihon suojaamiseen. Myös entinen erittäin korkeiden lämpötilojen ihanteeni on pikkuhiljaa rapistumassa.
17-vuotias Sanni vaelteli naama kiillellen 40-asteisen Ateenan katuja, nauttien jokaisesta hikisestä askeleesta. Oli heinäkuu ja etelä-Eurooppa kuumimmillaan. Mitä tummemmat rusketusrajat, sen parempi. Ei väliä vaikka silmissä välillä sumenee ja vettä kuluu litra kahden korttelin välein. Olin aurinkonarkomaani ja sain mielettömiä kicksejä tukahduttavasta kuumuudesta. Jos asteet jonain päivänä olivat alle 30 olin pettynyt.
Oli mahtavaa kertoa kotona että lomaa on vietetty joka päivä ainakin 33 asteen paahteessa.
Nyt huomaan kokemuksen muuttuvan vuosi vuodelta. Pikkuhiljaa kuumuus on alkanut ahdistaa, ja mikä ennen toi virtaa, vetää nyt ihan puhki. En oikein jaksa enkä halua tehdä mitään kovassa helteessä. Hikinen tahmaiho ällöttää ja vahva porotus saa pään särkemään. Ennen kaikkea ei vain ole energiaa liikkua. Nykyinen ihanteeni on 25 ja 30 välillä, pienellä tuulenvireellä kiitos :)
Huvittuneena huomioin jopa kehtaavani valittaa joinain päivinä liian kuumasta säästä huhtikuisella Kreikan reissulla. Entinen aurinkotyttö on todellakin muutoksen kourissa.
En myöskään enää piittaa pakkomielteisesti rusketuksesta. Okei, olen mielelläni ihan päivettynyt, ja pidän omaa päivettynyttä ihoani terveemmän ja kauniimman näköisenä kuin talvikalpeaa, mutta en hakeudu aurinkoon varta vasten saamaan väriä pintaan. Mikä ennen oli jopa tavoite, on nyt vain "kaupan päällisenä" tuleva mukava auringon oheisilmiö.
SK15 kasvoilla on kohonnut viime vuosina 20:een ja viime kuussa käytin Kreikassa SK30- ja SK50-voiteita.
Ironisesti - rusketun ihan yhtä lailla sillä viidenkympin voiteellakin. Kaikki se nuoruusvuosien kunnon suojakertoimen välttely rusketusperustein oli ihan turhaa. Toki rusketuksen muodostuminen on jonkin verran hitaampaa korkeilla suojakertoimilla, mutta neljän viikon auringossa oleilun jälkeen lopputuloksena on kyllä ihan yhtä päivettynyt iho kuin sillä viidellätoistakin. Nyt vain vähemmällä UVA-damagella.
Ikääntyminen ja auringon ikääntymistä vauhdittavien seikkojen parempi tiedostaminen ovat varmasti osaltaan myös vaikuttaneet asenteeni kultivoitumiseen.
Parikymppisenä ihon ikääntyminen oli vielä "kaukana edessä", ei sitä jaksanut miettiä tai tehdä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä. Se on varmasti ihan luonnollista. Toimimme usein niiden signaalien ja ärsykkeiden mukaisesti jotka ovat edessämme juuri nyt.
Ja nyt kun ohentunut ja yhä vain herkemmin reagoiva iho jolla on niin pigmenttiläiskiä, voimistuvaa couperosaa kuin juonteitakin, on tätä hetkeä ja silmieni edessä, reagoin. Jokin suojamekanismi minussa on mennyt päälle ja haluan pitää ihosta parempaa huolta. Se on alitajuista.
Vartalolla käytän edelleen vain kymppiä. Ja myönnän - saatan mennä joskus aurinkoon ilman mitään "UV-mömmöjä", kun ei vain jaksa. Siinä missä kasvoaurinkovoiteen käyttöni on viime vuosina parantunut ja olen tullut sen kanssa entistä huolellisemmaksi, kropan aurinkorasvailu tuntuu vuosi vuodelta vastenmielisemmältä. En voi sietää tahmaista ihoa, ja auringossa sen kanssa on vain elettävä - kun kerran haluaa aurinkoon mennä. Olen kirjoitellut aiheesta aiemminkin.
Fantisoin siitä, että kosmetiikkateollisuus jonain päivänä kehittää täydellisen suun kautta otettavan aurinkosuojan - kapseli, jonka syötyään olisi suojattu koko päivän. Tällä hetkellä markkinoilla olevat "aurinkokapselit" toki tuovat jo vähän suojaa auttamalla soluja suojautumaan UV-säteilyn aiheuttamalta hapettumisstressiltä, mutta mikään aurinkovoidetta korvaava tuote ne eivät ole.
Suojakerroinmarkkinoilla trendi on koko ajan ylöspäin, ja tällä hetkellä SK30 tuntuisi olevan standardi-kerroin ja se yleisimmin tarjolla oleva lukema. SK 20 ja SK 25 ovat yleisiä nekin, mutta niitä alempia lukuja enää harvemmin löytää etenkään kasvoille.
Kuvassa näkyvä Clarinsin Sun Wrinkle Control Cream oli monivuotinen suosikkini, ja kun aloin käyttää sitä, siitä oli muistaakseni olemassa SK6 ja 8 -versiotkin. Nyt tuo 15 on alhaisin, ja odottaisin että sekin katoaa pian.
Minkä suojakertoimen voiteita te käytätte? Onko teillä käytössä eri kerroin vartalolle ja kasvoille?
Mikä on suhteenne aurinkoon? Välttelettekö sitä vai hakeudutteko sitä kohti? :)
Lisää aiheesta:
Tässä kesällä 2011 tekemässäni haastattelussa ihotautilääkäri Matti Hannuksela mm. toteaa, että "jos suojavoidetta käyttää oikein, riittää SK 8 aina Suomessa, SK 15 tropiikissakin". Asiantuntijat myös kertovat, mitä eroa on aurinkovoiteella ja suojakertoimellisella päivävoiteella.
Lähiaikoina on muuten luvassa paljon aurinkovoidearvosteluja, synteettisistä luonnollisiin :)
