Osallistuin toissa viikolla ihanaan kasvojenhoitoiltaan, jonka järjestivät Patyka ja Jolie. Patyka on ranskalaista luksusluonnonkosmetiikkaa, ja olen tehnyt merkin kanssa tuttavuutta jo aiemminkin, mutta edellisestä kohtaamisesta on jo vuosia.
Jaksan aika harvoin käydä Helsingissä "asti" vain PR-tilaisuuksien takia, mutta ihanalla Hygge-teemalla järjestetty ilta Kirjailijatalo Villa Kivessä Helsingin Töölönlahden itärannalla vaikutti niin kivalta että se houkutti tamperelaisenkin sijoittamaan itsensä harmaana torstai-iltana Onnibussin kyytiin. :)
Kauneusillan lämmin tunnelma oli mitä mukavin kontrasti ulkopuolella sekoilevalle on-off-sateiselle säälle. Tuulikin piti huolen siitä että Hygge-iltaan saapuvat osanottajat kommentoivat sisään tullessaan kepeästi matkan föönaamaa very-bad-hair-day -lookkiaan. No, nyt oltiin tultu rentoilemaan ihonhoitorituaalin merkeissä ja hiukset katosivat pian froteepantojen alle. :)
Illan ohjelmassa oli hemmotella ihoa Patykan, tuon "luonnonkosmetiikan Chanelin", tuotteilla ja tutustua sarjan kolmivaiheiseen puhdistusrituaaliin.
Patyka on ensimmäisiä kaksoispuhdistusta promotoivia luonnonkosmetiikkasarjoja ja mielestäni edelleenkin ehkä ainoa sellainen. Ainakin Euroopassa, korealaisissa sarjoissa kaksoispuhdistus on kutakuinkin standardi niin normi- kuin luonnonkosmetiikan puolella.
Patykan puhdistusrituaaliin kuuluu runsas öljyputsari Remarkable Cleansing Oil, kevyt, sulfaatiton vaahtoputsari Cleansing Perfection Foam sekä kosteuttava ja pehmentävä kasvovesi Essential Lifting Lotion. Teimme Hygge-illassa iholle myös Double Action Smoothing Scrub -kuorinnan, josta tykkäsin ihan älyttömästi. Esittelen kuorinnan tarkemmin alempana postauksessa.
Hygge-illassa tutustuin muuten jälleen minulle uuteen puhdistavaan materiaaliin. (Näitähän löytyy, ihoa putsataan musliiniliinoilla, sieniliinoilla, konjac-sienillä, perinteisillä froteepyyhkeillä....) Kasvohoidossa käyttämämme Aquisin puhdistusliina on valmistettu teknisestä Aquitex-materiaalista ja tuntui iholla samalla ihanan pehmeältä mutta tekstuurinsa puolesta myös kevyesti kuorivalta. Voi olla että palaan liinaan myöhemmin jossain toisessa postauksessa, se vaikuttaa kiinnostavalta. Toistaiseksi ei ole ollut musliiniliinan voittanutta, mutta katsotaan tuleeko käsi jatkossa hapuilemaan useammin pehmeän Aquisin suuntaan.
(Käden luontainen hakeutuvuus eri tuotteita kohti niin kylppärissä kuin meikkipöydälläkin on muuten yksi parhaita viitteitä siitä mitkä tuotteet ovat niitä todellisia lemppareita. ;))
Olen kokeillut Patykan kaksoispuhdistustuotteita aiemminkin, tästä on yli neljä vuotta. Tuotteiden nimet ja pakkausdesign ovat hieman muuttuneet, mutta ainakin kasvoveden koostumus on sama (vanhan öljy ja vaahdon incejä minulla ei enää ole tallella).
Remarkable Cleansing Oil oli edellisellä kokeilukerralla runsaan ja rasvaisen tuntuinen, ja nykyinenkin versio on koostumukseltaan sieltä täyteläisemmästä päästä. Öljypohjassa on mm. seesami,- auringonkukansiemen-, aprikoosi- ja hasselpähkinäöljyjä. Öljy levitetään kuivalle iholle ja se poistaa vedenkestävänkin meikin. Koostumuksessa on mukana myös emulgaattori, mutta Patykan öljy ei muutu veden vaikutuksesta täysin maitomaiseksi, eikä siis ole täysin rinse-off-tyyppinen puhdistusöljy. Erityisen hyvä kuivalle iholle yksinään käytettynä.
Vauhdittamaan öljyn huuhtoutumista iholta, Patykan puhdistusrituaalissa levitetäänkin seuraava putsari, Cleansing Perfection Foam, suoraan öljyn päälle ilman välihuuhtelua vedellä. (Toki vesihuuhtelun saa myös tehdä :)) Tämä on oikeastaan tosi miellyttävän tuntuinen tapa, ja jälleen kerran erityisen hyvä kuivalle iholle. Tensidipohjainen putsari, kuten vaahdot, kuivattavat ihoa aina, oli käytetty tensidi kuinka hellävarainen hyvänsä. Kun vaahdon levittää öljytylle iholle, saadaan aikaan vähän samanlainen ilmiö kuin pre-shampoo-öljyhoidolla hiustenpesussa; öljy hoitaa ihoa / hiuksia ja miedontaa päälle levitettävän tensidiliuoksen kuivattavuutta. Eli: hoitavampi pesutapa. :)
Viimeisenä iholle suihkitaan überkosteuttavaa ja silottavaa Essential Lifting -kasvovettä. Se tosiaan jättää iholle sileän tunteen ja on hoitotuote jo itsessään. Kasvovesi sisältää mm. appelsiininkukan ja ruusun kukkaisvesiä, hyaluronihappoa, aloe veraa, peptidiyhdisteen ja kaurauutetta.
Mainoslinkki *:
Saimme kauneusillasta "mukaan" myös alennuskoodin Jolien verkkokauppaan.*
Koodilla HYGGE saa syyskuun loppuun asti 15% alennuksen koko Jolien valikoimasta, poislukien merkit May Lindstrom, Kjaer Weis, Josh Rosebrook, Less is More, NUORI sekä Jolie-boxit.
Remarkable Cleansing Oil 100 ml / 39€ - alennuksella 33,15€ *
Cleansing Perfection Foam 100 ml / 39€ - alennuksella 33,15€ *
Essential Lifting Lotion 100 ml / 39€ - alennuksella 33,15€ *
Double Action Smoothing Scrub 50 ml / 39€ - alennuksella 33,15€ *
Tässä kuorinnassa on tuplavaikutus; se sisältää kemiallisesti kuorivia mietoja hedelmähappoja sekä mekaanisesti kuorivia jojobarakeita ja bambujauhetta. Koostumus on voidemainen ja se levitetään hieman kostealle iholle. Voiteen annetaan vaikuttaa muutamasta minuutista kymmeneen minuuttiin (AHA-happokuorinta), minkä jälkeen voidetta pyöritellään iholla kostutetuin sormin jolloin iho saa vielä mekaanisen kuorinnan. Erinomainen kuorintatuote mm. iholle jossa on aurinkovaurioita ja ikääntymisen merkkejä. Eli vaikkapa minulle :)
Raekoostumus Patykan kuorinnassa on aivan ihanan "hiekkainen", rakeet ovat hyvin pieniä mutta eivät karkean teräviä, ja jättävät ihon todella sileän tuntuiseksi. Ihan herkimmän ihon juttu tämän tyyppinen kuorinta ei kuitenkaan ole, sen verran tehookkaasti tällainen "micro-scrub" ihoa kuorii. Mutta se on juuri minun juttuni <3
Sain tilaisuudesta mukaani myös muutamia muita Patykan tuotteita, kuten Sacred Lotus -kasvovoiteen ja Antioxidant Perfecting -seerumin, joilla myös viimeistelimme kasvohoidon Hygge-illassa. En kuitenkaan ole ehtinyt näitä vielä niin paljon kotona testailemaan että ehtisin näistä paljon kertoa, mutta ne tuntuvat iholla oikein miellyttäviltä. Tuntuma ja tuoksut näissä tuovat mieleeni vahvasti Estelle & Thildin modernit, sofistikoituneet koostumukset ja kukkaisen parfymoidun tuoksumaailman jota normikosmetiikan käyttäjä ei todennäköisesti erottaisi ei-luonnonkosmetiikasta.
Patyka edustaa siis sitä koostumustyyppiä, jota voi suositella niille jotka haluaisivat siirtyä normikosmetiikasta luonnolliseen mutta ovat kokeneet luonnonkosmetiikan voiteet liian tahmeina ja oudon tuoksuisina. Patykan tuotteet eivät tuoksu yrteille, heinälle tai eteerisille öljyille, eikä koostumuksissa ole old school -luomuvoiteiden jäykkyttä ja tahmaisuutta.
P.S. Minullapa on juuri alkamassa tosi kiinnostava ja vähän erilainen viikko: istun tätä kirjoittaessani junassa ja olen matkalla Hyvinkäälle työharjoitteluun - menen viikoksi harjoittelemaan Laveraa, Benecosia ja Cattieria maahantuovalle Nordic Health Systemsille :) ^_^ Kivaaaa! :)
Mukavaa viikkoa kaikille :)
Geelimäiset tai voidemaiset eyelinerit ovat aina kuuluneet suosikeihini, siitä saakka kun sellaista ensimmäistä kertaa kokeilin. Niiden etuna on parempi hallittavuus kuin nestemäisillä eyelinereilla, siistimpi jälki (ainakin itselläni) ja parempi kestävyys.
Heikkoutena on se, että geeli/voide-eyelinerit kuivahtavat usein purkkiinsa ennenkuin edes puolet tuotteesta on käytetty. Kuvassa on pari kuivahtanutta Indeliblen geelilaineria. Tämä netistä tilattava merkki oli pitkään lempparini, koska hinta oli edullinen ja erilaisia sävyjä vaikka kuinka monia. (Nykyään merkin saatavuus on huono ja hinta + postimaksutkin kohonneet).
Olenkin jatkuvasti etsinyt korvaavaa rajaustuotetta Indeliblen tilalle, ja sellainen löytyi e.l.f. Cosmeticsilta. :)
Sävyvalikoima on suppea, mutta elfin (skippaan nuo pisteet kirjainten välissä, rasittavia :p) voidemaiset eyelinerit ovat edullisia ja koostumus kestää kuivahtamatta aivan hämmästyttävän hyvin..! Paremmin kuin minkään kalliimmankaan tähän asti käyttämäni.
Ostin elfin violetin sekä mustan eyelinerin kolme vuotta sitten, ja voiteen koostumus ei ole muuttunut tässä ajassa miksikään. Ottaessani eyelinerit käyttöön totesin vielä, että violetin eyelinerin kansi oli aika löysästi kiinni eikä pakkaus tuntunut järin ilmatiiviiltä. Kantta ei siis saa kliksautettua kiinni vaan se kiertyy aina auki. Tällä pohjalla ajattelin, että eyeliner varmasti kuivuu nopeasti, mutta niin ei käynytkään.
Olen meikkirunsauteni keskellä välillä "unohtanut" elfit pitkäksi aikaa ja käyttänyt muita eyelinereita, mutta nyt kun tänä syksynä noin puolen vuoden tauon jälkeen taas otin elfit käyttöön, saatoin ilahtuneena todeta että eyeliner levittyy edelleen kuin unelma...!
Voidemaisen eyelinerin etuna meille jo vähän ikääntyneille "ruttuluomille" on myös se, että voidemainen koostumus ei asetu yhtä herkästi ihon vekkeihin ja ryppyihin kuin nestemäinen eyeliner.
Monelle varmaankin on tuttu ilmiö kun rasvainen tai nestemäinen huulipuna karkaa huulia ympäröviin ryppyihin. Sama tapahtuu helposti myös nestemäisen silmänrajaustuotteen kanssa. Voidemainen koostumus taas menee vekkien "yli" ja jälki on skarpimpaa. Ylipäänsä, mielestäni voidemaisella eyelinerilla on helpompi hallita rajauksen piirtoa ihan kaikenlaisilla silmäluomilla, ei vain ikääntyneellä.
Syy, miksi geelilaineri välillä kuitenkin jää sivuun ja käytän enemmän kyniä tai "dippi-eyelinereita", on niinkin yksinkertainen kuin sivellin. Voidemainen eyeliner vaatii erillisen siveltimen käytön, ja paljon reissaavana en aina jaksa (!) kuljettaa mukana rajaussivellintä. Ihan älytön syy, mutta tosi. Ylimääräisen siveltimen muistaminen on pienuudessaankin sellainen "vaiva", että on helpompi napata mukaan dippi-eyeliner jossa sivellin kulkee mukana eyelinerin korkissa.
Kotona meikatessa käytän kuitenkin lähes poikkeuksetta geeli/voide-eyelineria. <3
e.l.f. Cosmeticsin meikkejä myyvät Suomessa ainakin Yliopiston Apteekki ja Hehku-myymälät. Näissä hinnat ovat hieman verkkokauppoja kalliimmat, ja eyeliner kustantaa Yliopiston Apteekissa 8,90€ ja Hehkussa 7,80€. Sävyjä on tällä hetkellä vain kaksi, musta ja ruskea.
Netistä elfiä saa mm. Cocopandasta, jossa eyelinerin hinta on 6,95€. Kaikkein halvimmalla elfin meikit irtoavat iHerbistä, jossa elf Cream Eyeliner maksaa vain 2,58€. (Iherbin postikulut ovat muuten alentuneet taas ihan sikana, katsoin että viiden tuotteen testiostoskorille, johon laitoin elfin meikkejä ja yhden COSRX:n putsarin, tuli postareita 1,08€...! Postikulut vain halpenivat sitä mukaa kun lisäsin tuotteita...)
Löysin muuten taas hauskan "aarteen" blogin arkistosta, vuonna 2010 kirjoittamani oppaan erilaisiin nestemäisiin ja voidemaisiin eyelinereihin. Tämäkin postaus on muinoin kerännyt yli 100 kommenttia...! Niin paljon ovat eri tyyppiset eyelinerit js niiden erot lukijoita kiinnostaneet :)
Miksi intohimoinen ja tavallista intensiivisempi kiinnostus joihinkin asioihin saa toiset ärtymään?
Tiedättekö ilmiön? Kun joku on kiinnostunut jostain asiasta ns. normaaliksi miellettyä kiinnostustasoa syvemmin. Juttu voi olla harrastus kuten kutominen, keräily, fitness tai Pokémon Go. Se voi olla aihealue kuten historia, ravinto, taide, kosmetiikka. No, jälkimmäinen menee harrastuksestakin. Oli aihe tai asia mikä tahansa, kun henkilön kiinnostuksen taso asiaa kohtaan on erityisen intensiivinen ja omistautuva, se koetaan usein outona, ärsyttävänä tai kärjistetyimmillään jopa sairautena.
Ihmettelen, miksi. Onko erityisen syvä kiinnostus johonkin aiheeseen lopulta niin harvinaista, että se mielletään "erilaisuudeksi"? Erilaisuus aiheuttaa epäluuloa, joskus pelkoa ja saa meidät jopa tuomitsemaan. (Sallittehan yleistyksen tässä yhteydessä, en tietenkään tarkoita joka ikistä.) Ärsyttääkö toisen intohimossa ja överiharrastuneisuudessa siis pohjimmiltaan vain erilaisuus? Vai mikä siinä provosoi?
Vai onko intohimoinen suhtautuminen ylipäänsä toisille tuntematon tunnetila? Jotkut eivät tunne mitään asiaa kohtaan poikkeuksellisen suurta innostusta. 'Olla intohimoinen', se voi olla hyvin vieras olotila. Ehkä toisten suuri innostus siksi näyttäytyy pelottavana ja outona.
Blogimaailmasta on helppo poimia esimerkkejä, sillä juuri blogosfäärissä kohtaa usein tavallista kiihkeämmin kiinnostuneita yksilöitä. Blogit ovat platformeja joilla tuoda esiin omaa intohimoa ja monen kohdalla juuri tämä intohimo on ajava energia koko blogin taustalla. Fitness-blogit, ruokablogit, sisustusblogit, neuleblogit - kauneusblogit.
Yleisö seuraa, viihtyy, inspiroituu ja nauttii - mutta osa myös oudoksuu, arvostelee, kritisoi, jopa haukkuu. Julkisesti intohimoaan tai omaa vahvaa persoonaansa (sekin ärsyttää) esiintuovat saavat kuulla kaikkea ihastuneesta palautteesta sairausdiagnooseihin.
Omassa kauneusblogi/kosmetiikkafriikki-genressäni suurta kummeksuntaa nauttii etenkin kollegani, Ostolakossa-blogin Virve. Hänen intohimoista suhtautumistaan kosmetiikkaan ihaillaan, ihmetellään ja haukutaan. Virve on guru, esikuva, asiantuntija ja luotettava suosittelija, mutta joidenkin silmissä myös neurootikko, tuotteiden yliläträilijä ja purkkimerelleen sokaistunut materialisti jolla ei ole "muuta elämää kuin kosmetiikka". Vain koska hän suhtautuu ammattiinsa intohimolla ja on purkeista vilpittömästi liekeissä. Ja lukijat näkevät vain sen minkä palan hän valitsee blogissaan elämästään näyttää.
Fitness-bloggaajat ja -harrastajat ovat ihan oma lukunsa, heidän valinnoilleen ja elämäntyylilleen riittää ehkä kaikkein äänekkäimpiä silmienpyörittelijöitä, arvostelijoita, diagnoosien-lätkijöitä ja besser-wissereitä.
Totta kai - joskus kiihkeän innostuneen suhtautumisen taustalla saattaa oikeasti olla sairaus ja psyyken häiriö. Mutta tätä tuskin voi yleistää. Moni tuntuu haluavan niputtaa yhteen erityisen intensiivistä kiinnostusta ilmentävän käytöksen ja neuroottisuuden. Miksi? Koska toisen voimakas kiinnostus ja sen ilmentäminen on oman käytösmallin ja persoonallisuuden ulkopuolella?
Omista kiinnostuksen kohteistani joidenkin lukijoiden "nappeja painaa" erityisesti suhteeni ruokaan. Löydettyäni joitain vuosia sitten uuden ruokavalion ja ruoanlaiton ja gastronomian ilon, ja kiinnostuttuani ravinnon vaikutuksista niin kehoon kuin mieleen, olen saanut kuulla sairastavani ortoreksiaa ja rohkaisevani ihmisiä syömishäiriöihin. Tämä siksi, että olen valinnut jättää lautaseltani lisätyn sokerin ja raffinoidut viljatuotteet ja suosia kasviksia ja kokonaisia ruokia.
Tiedän hyvin että kiinnostukseni ravintoon ja siihen liittyviin ilmiöihin on varmasti keskivertoa syvempää ja tuon kiinnostukseni esiin kenties "tavallista" hyvän ruoan ystävää vahvemmalla äänellä ja intensiteetillä. Mutta onko tämä intensiteetti merkki sairaudesta tai pakkomielteestä? Jos on, miksi samanlainen kiinnostus vaikka postimerkkeilyä tai ponien keräilyä kohtaan ei ole sairasta?
