Luukun 10 muisto "ei ole pöllömpi" :)
Olen saanut korun mieheni äidiltä.
Mikä tekee lahjasta minulle niin erityisen on se, että lahjan antaja oli huomioinut viehtymykseni pöllöihin. Emme olleet ainakaan vielä tuohon aikaan miehen äidin kanssa niin läheisiä että olisin olettanut hänen tuntevan pöllörakkauteni. En muista että olisimme koskaan keskustelleet pöllöistä, ja toisin kuin poniharrastukseni, pöllö-faniuteni ei ryöpsähtele esiin vaan on paljon hillitympää laatua.
Jos pöllöt olivatkin tulleet esiin jossain keskustelussa ohimennen, lahjan antaja oli pannut sen tarkasti merkille.
Miksi Pöllö-korusta tuli minulle merkittävä lahja oli sen välittämä viesti, että lahjan antaja oli huomioinut jotain olennaista mutta hienovaraista minussa. Se tuntui läheiseltä ja henkilökohtaiselta, henkilökohtaisemmalta kuin aiemmat miehen vanhemmilta saamani lahjat.
Olin lahjasta todella otettu. Se on yksi eniten käyttämiäni koruja. <3 Minulle tulee hyvä mieli aina kun näen sen.
Söpö riipus vieläpä sopii täydellisesti koruttomaan tyyliini, en osaa pitää näyttäviä koruja ja tyylini on arkinen.
Koru on ilmestynyt osana Kalevala Korun Made in Helsinki -korusarjaa, joka juhlisti Helsingin Maailman muotoilupääkaupunki 2012 -juhlavuotta. Korun pöllö on antiikin mytologiaan liittyvä Minervanpöllö joka on vanha viisauden ja filosofian symboli. Tosin, eivätkös kaikki pöllöt ole viisaita...? <3
Tässä helppo ja nopea idea vaikka pikkujoulujen kampaukseen. Et tarvitse tähän mitään muotoilulaitteita.
Tulin perjantaina työharjoittelupaikkaani tukka tyypilliseen tapaansa kuivan ja homssuisen näköisenä. Aamulla tukka oli vielä ollut siedettävän näköinen oltuaan yön löysällä nutturalla silottavan muotoiluvoiteen kanssa, mutta junamatkan ja sateessa kuljetun työmatkan jälkeen aamun edes-vähän-siloisempi-ja-taipuisampi look oli muisto vain.
Tältä hiukseni näyttävät aina luonnontilassaan.
Ehdotin Biodellyn Miilalle, joka on ammatiltaan kampaaja, ehtisikö hän tekemään hiuksiini jonkun nopean tukkataian. Olin myös kiinnostunut testaamaan samalla viikolla liikkeeseen tullutta uutta ammattilaistason hiustenhoito- ja muotoilusarjaa.
Off-topic / lovi-update:
Takaraivon hiusloven tilanteesta kiinnostuneet (kyllä, siitä tulee aika ajoin kyselyitä :)) voivat tuossa ylemmässä perjantai-aamun kuvassa nähdä miltä hiuslinja näyttää tällä hetkellä takaa päin. Sen jälkeen kun puolitoista vuotta sitten leikkautin tukasta reilusti pituutta lovi häivyttyi hetkellisesti lähes näkymättömiin, mutta hiusten hauraampi laatu loven alueella ei odotetustikaan ole muuttunut miksikään. Vaikka olen pitänyt hiukseni nyt lyhempinä kuin ennen ja leikkautan niitä tiheämmin, lovialueen hiukset ovat yhtä haperoiset ja kasvavat paljon "kitukasvuisemmin" kuin muualla päässä. Myös Biodellyn Miila totesi saman asian.
Ajatuksissani siinsi pituuksien nopea silotus ja kiillotus kun heitin Miilalle ehdotukseni, mutta Miila innostuikin tekemään hiuksiini kunnon kampauksen, johon tosin kuluu vain 10 minuuttia.
1 Hiuksiin tehdään takaraivolle korvasta-korvaan -jakaus.
2 Hiukset kiinnitetään kahdelle ponnarille.
Ponnarit voivat olla päällekkäin tai vierekkäin, kummin haluaa. (Jakaus tehdään tietysti toisin jos ponnarit ovat vierekkäin.)
3 Ponnareista otetaan pieniä hiusosioita joiden päähän laitetaan pinni.
4 Hiusosiota kieputetaan pinnin ympärille niin että muodostuu hiussykerö. Pinni tuikataan virkkuukoukkumaisesti ponnarin tyveen hiusmassan sisään.
Muodostuu kaksi päällekkäistä (tai vierekkäistä) sykerö-nutturaa.
5 Hiussykeröt möyhitään yhteen = rento kiharanuttura. 👌
Miila käytti kampauksessa Less Is Moren tuotteita. Kampauksen pohjalle hän suihki Proteinsprayta jonka pitäisi kosteuttaa ja tuoda aavistus rakennetta. Ponnarien hiusosiot hän käsitteli sekoituksella kiinnittävää Mascobado-geeliä ja silottavaa Lavender Smooth -voidetta.
Kampaus viimeisteltiin Timjamilakalla - josta ainakin saattoi heti todeta että sen pito on erittäin, erittäin kevyt. Mutta tuoksu on ainakin aivan ihana! ^_^
Tuli tosi kiva tukka! Ja niin nopea tehdä ilman mitään muotoilulaitteita.
(tästä viimeisestä ei ole postauksessa tutorialia mutta tuo kampaus on mun mielestä niin hieno että laitoin sen tähän ihan vain inspiraatioksi)
*
Turun viikko oli muuten juuri niin antoisa ja inspiroiva kuin toivoinkin ja harjoittelusta on tulossa juttua blogiin ensi viikon aikana :)
Yhdeksännen luukun muisto on makea :)
Ystäväni Mili rakastaa kaikenlaisten ihanien herkkujen leipomista ja valmistusta. Jo ollessamme lapsia hän tykkäsi järjestää teemajuhlia joihin hän valmisti äitinsä kanssa kaikkea superherkullista. Meillä oli myös perinteiset vuotuiset Sannin ja Milin joululeipojaiset joissa värkkäsimme kaikenlaista pullaa, keksiä ja joulukarkkia.
Yhteiset leipojaiset jäivät kun muutin pois Kuopiosta, mutta sain Mililtä aina ihania jouluherkkuja joululahjaksi. Se on ollut perinne yli 20 vuotta, olemme tunteneet toisemme 9-vuotiaista saakka.
Sitten luovuin sokerista enkä enää syönyt vehnääkään. Perinne loppuisi - vai loppuiko..?
Ei, sillä Mili alkoi valmistaa minulle ruokavalioni mukaisia sokerittomia ja viljattomia jouluherkkuja...! <3
Ette usko miten kekseliäitä ja herkullisia sokerittomia leipomuksia ja makeisia olen häneltä saanut. Olen ihan mielettömän otettu että hän näkee tämän vaivan minun tähteni ja hankkii erikoisjauhoja ja makeutusaineita joita ei muuten käyttäisi omassa leivonnassaan.
Kuvassa on vuoden 2015 joululahjaksi saamiani nameja. Ommmnomm!
Viime jouluna sain törkeän hyviä itsetehtyjä tummasuklaakonvehteja sekä tämän mehukkaan maustekakun joka perheen muiden jäsenten mukaan hakkasi jopa sisareni legendaarisen taatelikakun...! ^_^
Kiitos Mili! Olet paras! :-*
