Inspiroiduin aiheesta, kun herättelin Instagramissa keskustelua siitä, mikä on kullekin se kaikkein merkityksellisin ihonhoitotuote.
Itselleni se on aina ollut putsari.
Putsari voitti vastauksissa myös Instagram-kyselyssäni.
*
Olen ollut aivan äärimmäisen tunnollinen ihonopuhdistaja varhaisteini-iästä saakka. Aloin puhdistaa ihoani puhdistusaineilla jo ennen kuin aloin meikata, ja tähän "syypäitä" olivat USAn tätini, jotka lähettivät meille joululahjaksi kaikenlaisia Jenkki-suosikkeja, mukaanlukien ihonhoitotuotteita.
Ensimmäinen käyttämäni putsari on ollut tämä kummallinen Noxzema-erikoisuus, jota näköjään edelleenkin myydään Jenkeissä. (Kuvakaappaus Noxzeman sivulta.)
Noxzeman koostumus on niin erikoinen, että en ole sen koommin vastaavaan törmännyt. Kyseessä on paksu, helmiäisen värinen ja rasvainen voide, joka syväpuhdistaa mutta ei vaahtoa. Siinä on mentolia, kamferia ja eukalyptusöljyä ja se kihelmöi iholla. Kihelmöinnin ja voimakkaan kamferin hajun muistan aivan erityisen hyvin.
Olen tainnut olla ehkäpä 12- tai 13-vuotias kun käytin tätä. Se oli joka tapauksessa ennen yläasteikää, sillä aloin meikata heti yläasteelle mennessä ja silloin vaihtui myös putsari.
En muista, miksi käytin Noxzemaa, sillä se on tarkoitettu epäpuhtaalle iholle, eikä minulla ollut epäpuhtauksia. Luulen, että tuote oli minusta vain sen verran jännä ja kiinnostava, että varhaisteinin uteliaisuudessani halusin käyttää sitä.
Saattoi myös olla, että jotenkin tykästyin tuotteen kihelmöivään tunteeseen iholla..? Vanhemmalla iällähän nimittäin olen koukuttunut kamferi- ja mentolipitoisten huulivoiteiden kihelmöintiin oikein kunnolla... 🙈
Kun sitten seiskaluokalle mennessä aloin meikata, halusin ilman muuta hankkia juuri meikinpoistoon tarkoitetun puhdistustuotteen.
Äitini oli uskollinen Yves Rocher -asiakas, ja äidiltä tyttärelle -perinteen mukaisesti minustakin tuli Yves Rocherin ystävä. Olen tilannut Yves Rocherilta niin ensimmäiset meikkini kuin puhdistustuotteetkin. Muistan päivänselvästi ensimmäisen putsarini ja kasvoveden, ja ne olivat Rocherin Acaciane-sarjasta. Suunnilleen muistan näiden tuoksunkin..! 😄 Olihan se kova juttu alkaa käyttää oikeita aikuisen ihmisen ihonhoitotuotteita..!
Tuohon aikaan puhdistusmaito oli synonyymi meikinpoistoaineelle, ainakin mun piireissä. Jos laittoi meikkiä, silloin oli puhdistettava maitomaisella putsarilla, kun taas vaahto miellettiin pelkän ihon puhdistajaksi. Ehkä se on joissain yhteyksissä yhä niin..?
Muistan, että äiti opetti poistamaan meikin vanulapulla, ja sitä vanuahan sitten kului. En koskaan laittanut puhdistusmaitoa suoraan iholle vaan aina vanulapun kautta.
Olen muuten ihan alusta saakka käyttänyt myös erillistä silmämeikinpoistoainetta! En ole ikinä voinut poistaa kasvo- ja silmämeikkiä samalla tuotteella, koska niin maidot kuin vaahdotkin kirvelevät ja tuntuvat hyvin epämukavilta mun silmissä.
Yves Rocherilla oli 1990-luvun alussa myynnissä kahta geelimäistä silmämeikinpoistoainetta (kuvassa), ja saattaapa olla, että ihan kiitos Rocherin, juuri geeli vakiintui mun suosikki-silmämeikinpoistoaine-koostumukseksi.
Nämä Rocher-kuvat ovat muuten mun vanhoista Yves Rocher -katalogeista, joita vaalin suurena aarteenani. 🥰
Lukiovuosina siirryin maidoista vaahtoihin. Tähän vaikutti merkittävimmin se, että ihoni alkoi lukion toisella tai kolmannella oireilemaan, ja NYT mulle sitten viimein tuli epäpuhtauksia. Ihoni herkistyi ja sain runsaasti kipeitä ihonalaisfinnejä. Muistan kuinka mulle tuli tunne, että haluan luopua kaikista rasvaisista ihonhoitotuotteista ja tässä yhteydessä löysin Sebamedin.
Muistaakseni olin kokeillut Sebamedia kasvojen puhdistukseen jonkun ystävän luona ja ihastuin täysillä. Ahh, miten puhdas tunne! Eli: ei-rasvainen.
Iho-oireet pelästyttivät minut karsimaan ihonhoitotuotteita, ja tässä vaiheessa jäi myös kasvovesi pois rutiinista moneksi vuodeksi. Luovuin hetkellisesti Yves Rocheristakin, ja aloin käyttää Aqualan L:ää kasvovoiteena. Mun ajatus tuolloin oli varmastikin: apteekin tuotteet ovat nyt paras apu. Mulla oli pitkään käytössä vain kolme ihonhoitotuotetta: Sebamed, silmämeikinpoistoine sekä Aqualan L.
Ihastuin Sebamediin yli vuosikymmeneksi, ja se oli vakkarituote mun kylppärin kaapissa vuoteen 2013 saakka. Tämä on dokumentoitunut mun blogiin..! Lopetin Sebamedin käytön vasta kun ihoni 30+ -vuotiaana alkoi tulla hieman vaativammaksi ja osoittaa pintakuivuuden merkkejä. Jossain vaiheessa tajusin, että Sebamed taitaakin jättää ihoni aika kiristäväksi, ja silloin tiemme erosivat.
Muuten - iho-oireeni loppuivat lopulta vasta Roaccutan-kuurilla. Se oli kerrassaan erikoinen episodi elämässäni, sillä ihoni on sekä ennen että jälkeen tuon vuoden ollut hyvin tasapainoinen. Kirjoitin Roaccutan-episodista täällä.
Roaccutan-kuurin ja mystisten ihopaukamien jälkeen en enää koskaan palannut puhdistusmaitojen pariin. Meidän aikamme oli päättynyt. Minuun lukkiutui iho-oireiden aikaan voimakas vastenmielisyys kaikkea rasvaista kohtaan, ja ihastuin sen sijaan runsaasti vaahtoaviin koostumuksiin. Kosteutukseenkin käytin pelkästään kaikkein ohuimpia, vesivoittoisia emulsioita. Näin jatkui hyvin pitkään, kosteusvoiteiden osalta lähemmäs ikävuotta 40.
Kun muutin 24-vuotiaana Ahvenanmaalle, löysin työkavereiden myötä Dermosilin. Dermosilistä tulikin minulle Yves Rocherin "manttelinperijä", ja etenkin sarjan putsareista muodostui minulle ehdottomia suosikkeja. Sebamedin rinnalle uudeksi suosikkiputsariksi nousi Dermosilin Face Wash, joka nykytietämykseni valossa on hyvinkin pesevä, enkä enää voisi käyttää sitä. Mutta tuohon aikaan ihoni oli täysin tasapainoinen vailla edes pintakuivuutta, ja nautin tehokkaasti pesevistä vaahdoista täysin siemauksin. :)
30-vuotiaana tein alanvaihdoksen ja menin töihin kosmetiikkaliikkeeseen. Samaan aikaan löysin luonnonkosmetiikan.
Kun työpaikalleni ilmaantui myyntiin latvialainen luonnonkosmetiikkabrändi Mádara, ja sain koulutuslahjana sarjan vaahtoputsarin, oli uusi ystävyys syttynyt. Mádaran Purifying Foam -putsarista tuli uusi kestosuosikkini, ja se on yhä lemppareitani vaahtojen joukossa 15 vuotta myöhemmin, vaikka en enää vaahtoja käytäkään kuin satunnaisesti.
Käytin kolmikymppisenä toki muitakin kuin luonnonkosmetiikan vaahtoja, kuten Dermosilin Vitamin E-vaahtoa, ja pumpattavasta vaahdosta tuli suosikkimuotoni. Vaahtoavat geelit alkoivat tuntua turhan arkisilta, ja elämyksellisyys alkoi vahvasti nousta osaksi puhdistusrituaalia. Rakastin mahdollisimman muhkeaa ja kermaista vaahtokoostumusta.
Olin jopa niin hulluna vaahtoihin, että suunnittelin pitkään tekeväni blogiin Sannin Vaahtocorner -postaussarjan, jossa ihkuttaisin ihanimpia vaahtoputsareita! 😁
Löysin kaksoispuhdistuksen niinkin myöhään kuin 38-vuotiaana. Tämä tapahtui Etelä-Korean matkallani, ja kuvassa näkyy ensimmäinen ostamani öljyputsari sekä sen parina vaahtomainen kakkosputsari.
Toki olin tietoinen kaksoispuhdistuksesta jo aikaisemminkin, mutta en vain ollut kokenut sitä tarpeellisena tai mielekkäänä itselläni. Seoulin supersaasteinen ympäristö käytännössä pakotti ymmärtämään, miksi Aasiassa kaksoispuhdistus on itsestäänselvyys. On alueita, joissa ilma on NIIN likaista, että meikitöntäkin ihoa on turha yrittää saada puhtaaksi vesipohjaisella putsarilla. Se oli herättävä kokemus.
Me täällä Suomessa elämme toki onnekkaasti niin puhtaassa ilmassa Aasian miljoonakaupunkeihin verrattuna, että täällä kaksoispuhdistuksen ydinhyöty on vahvan meikin poistossa.
Korealaiset ihanan kevyet ja helposti veden mukana huuhtoutuvat öljyputsarit saivat minut kokemaan "rasvaisen" ihonhoituotteen miellyttävänä ensimmäistä kertaa sitten lukiovuosien.
Korean matkan yhteydessä tapahtui sellainenkin merkittävä putsariopillinen juttu, että tajusin pH:n merkityksen ihon puhdistuksessa. Kiitos tästä kohdentuu yksinomaan K-Beauty-bloggareille, joiden blogeista kyseisen asian omaksuin. Kirjoitin valaistumisestani postauksen (Pesetkö iholtasi suojaavan happovaipan), enkä tämän jälkeen enää nähnyt vaahtoja samassa valossa kuin ennen.
Voi pitää kenties ironisena, että juuri korealaisissa vaahtoputsareissa korkea pH on ongelma (hyvin monet niistä ovat saippuapohjaisia), korealaista kosmetiikkaa kun pidetään erittäin laadukkaana ja edistyksellisenä. Ja sitähän se onkin, jos aasialaisten mieltymystä muhkeaa vaahtoa tuottaviin saippuoihin ei lasketa.
Aasialaiset kokevat, että mitä paksumpi vaahto, sitä perusteellisempi puhdistus, ja toki tässäkin on mukana aasialaisessa ihonhoidossa korostuva elämyksellisyys. Öljyputsarin perään laitetaan Aasiassa mielellään supervaahtoava putsari, ja juuri saippualla saadaan aikaan kaikkein tihein ja pehmein vaahto. (Tämän tietävät myös monet selektiiviset länkkäribrändit... Voisin pitää aiheesta oman esitelmän. 😅) Sitä vain ei tulla ajatelleeksi, että saippuavaahdon mukana ihon pH heitetään vinksalleen ja emäksinen putsari herkästi myös kuivattaa ihoa, ja vähemmän elämyksellinen tensidi-pohjainen vaahto olisi iholle ystävällisempi vaihtoehto.
Löydettyäni korealaiset öljyputsarit aloin hitaasti mutta varmasti liukua kohti öljymäisen puhdistuksen valta-aikaa. Kun sitten luonnonkosmetiikankin brändeille alkoi ilmestyä todella miellyttäviä ja hyvin huuhtoutuvia öljyputsareita, ja oma ihoni tuli samalla yhä vastaanottavaisemmaksi öljyn sensoriselle maailmalle (--> kasvoöljyt! 💖), huomasin yhtäkkiä olevani täysin öljyjen pauloissa eikä vaahdolla enää ollut roolia.
Koska öljy puhdistaa ihon erittäin hyvin, haluaisin itse sanoa täydellisesti, ei kakkosputsari ole mikään välttämättömyys. Etenkään jos ei käytä vahvaa meikkiä. Mitä mä en tee.
Niin sitten vaahtokin jäi pois, ja nyt olen parin-kolmen vuoden ajan käyttänyt tyytyväisenä pelkkää öljy- tai balmipuhdistusta. Koen, että se on myös parempi puhdistusmuoto ikääntyvälle ja joka vuosi ohenevalle sekä haurastuvalle iholleni.
Saatan käyttää vaahtoja satunnaisesti, etenkin päivinä, jolloin en ole meikannut tai käyttänyt aurinkovoidetta. Mutta öljypuhdistus on jo sensorisena elämyksenä niin ihana, että valitsen mieluiten sen jo hemmottelun kannalta. 🥰
*
Haluaisiko joku teistäkin jakaa oman putsarievoluutionsa? 🙂
Kirjoitin blogiin viime marraskuussa ilostani, kun peikonlehteni oli saanut uuden elämän ja puhjennut kukoistukseen.
Nyt yhdeksän kuukautta myöhemmin ilo alkaa muuttua stressiksi.
Mun peikonlehti käy kuin steroideilla ja kasvu on aivan hysteeristä.
Peikko kasvaa sellaista vauhtia, että tukahduttaa jo itseään; koko ajan esiin punkevat yhä vain suuremmat lehdet vievät valon ja kasvutilan vanhemmilta lehdiltä.
Olohuoneeni kasvinurkkaus alkaa pian muistuttaa viidakkoa ja tällä tahdilla en enää ensi kesänä näe ulos ikkunasta.
Viherkasvieni tilanne maaliskuussa 2022. Olin tammikuussa muuttanut uuteen asuntoon, jota vielä tässä vaiheessa remontoitiin ja sisustettiin.
Viherkasvien tilanne 2,5 vuotta myöhemmin.
On todella vaikea käsittää, että kuvassa näkyvä kituskasvuinen, liaanimainen kasvi on sama, kuin nykyinen kolmeen ruukkuun jakautunut hervoton pusikko.
Tämä sama peikonlehti on ollut minulla pian 15 vuotta, ja eli tällaisena piskuisena liaanina minun ja exäni asunnossa vuosikymmenen, roikkuen alas asunnon parvelta. Varmaankin juuri entisen kotini rakenne vaikutti kasvin muotoon; siinä kämpässä kasvin oli käytännöllisintä antaa kasvaa parvelta alas päin, ja näin peikonlehdestä tuli liaani.
Se kasvatti ainoastaan pieniä, reiättömiä lehtiä joita tuli hyvin harvakseltaan. Olin siinä uskossa, että mun peikonlehti oli jotain pienilehtistä lajia, joka ei koskaan pystyisikään kasvattamaan peikonlehdille tyypillisempiä reiällisiä lehtiä.
Nyt.... Kaikki lehdet ovat reiällisiä, ja jokainen uusi lehti on edellistä isompi.
Peikonlehteni käänteeseen vaikuttivat suuresti seuraajiltani saamat vinkit. Muuttaessani uuteen kotiin en enää pystynyt pitämään peikonlehteä liaanimaisessa muodossaan, koska asunnon korkeus ei antanut tälle luontevaa mahdollisuutta. Sain vinkin pilkkoa kasvi osiin ja istuttaa pilkotut osat uusiin ruukkuihin. Näin teinkin.
Ensimmäisen vuoden aikana kolmeen osaan jaettu peikko eli staattista ja rauhallista elämää. Se kasvatti vain muutamia uusia lehtiä, ja pienin pilkotuista osista vaikutti ottaneen niin pahasti nokkiinsa dramaattisesta jaosta, että nökötti ruukussaan kasvamatta mihinkään suuntaan. Siinä oli ruhtinaalliset kolme lehteä.
Kunnes... Alkukesästä 2023 peikonlehtiin ja muihinkin kasveihini iski ripsiäishyökkäys. Palasin kuukauden kestäneeltä Kreikan matkalta ja kohtasin kotona nuupahtaneet, erittäin huonosti voivat kasvit.
Sain jälleen apua seuraajiltani, ja tein seuraavat toimenpiteet: tuholaistorjunta-operaatio Substral Tuhohyönteis-Spray'lla ja lisäsin kasvien kasteluveteen kastelulannoitetta.
Tulos.....
Kasvit räjähtivät kukoistukseen.
Jopa kaikkein pienin ja leikkausoperaatiosta suutahtanut peikonlehti heräsi eloon ja lähti vihdoin kasvattamaan uusia lehtiä.
Kesällä 2023 todistin ihkaensimmäisen reiällisen lehden puhkeamisen peikonlehteeni. Syksyyn mennessä niitä oli jo useita.
Siitä lähtien peikonlehteni ovat kukoistaneet ja koko kasvi muuttui kuin uudeksi.
Aluksi iloitsin, totta kai, mutta turbovaihteelle vetämisellä on ollut myös haittapuolia.
Peikonlehdillä on tapana "hikoilla" ja tiputtaa ylimääräistä nestettä pois lehtiensä kautta. Mitä isommiksi peikot kasvoivat, sitä voimakkaammin ilmiö tuli esiin.
Aamuisin näin usein vesipisaroita kimmeltämässä peikkojen lehtien kärjissä, ja ihmettelin, mitä tämä oikein oli. Mielestäni en ylikastellut kasveja vaan multa ruukussa oli päin vastoin aina rutikuivaa. Koska matkustelen paljon, minun on pakko pitää kasvini altakasteluruukuissa. Kotona ollessa täytin altakastelusäiliötä hyvin vähän kerrassaan.
Viime keväänä olin kaksi ja puoli viikkoa Norjassa, ja matkaan lähtiessä täytin peikkojen vesisäiliöt tavallista runsaammin.
Tulos: kun saavuin kotiin, parketissa kasvien alla oli reilut kosteusvauriot.
Peikot olivat tiputelleet vettä oikein olan takaa. 😔
Myönnettävästi suutuin ihan kunnolla ja tunsin oloni petetyksi peikonlehden taholta. Olin tukenut kasvia ja auttanut sen uuteen kukoistukseen, ja tämä oli peikon kiitos?
Joku toinen olisi varmaan pilkkonut varret ja trimmannut kasvit järkevään kokoon ja olotilaan, mä en pystynyt siihen - tai myöskään osannut. Ennen kaikkea: en pystynyt. Nämä ovat eläviä olentoja, enkä pysty tuosta vain katkomaan niitä ja heittämään oksia roskiin. Ei ole myöskään enää tilaa jakaa peikkoja useampaan ruukkuun.
Olin alla päin, mutta mulla ei ollut muuta ratkaisua kuin ostaa bambumatto kasvien alle imemään tippuvaa kosteutta.
Puoli vuotta myöhemmin tarvitsisin jo yhden tai kaksi bambumattoa lisää. 🤦🏼♀️
Tämän kesän aikana peikonlehdet ovat villiintyneet niin, että tilanne ei kohta enää ole mun hallinnassa. Tai ei varmaan enää olekaan.
Uusia massiivisia lehtiä avautuu joka viikko ja varret sen kuin paksunevat ja pidentyvät. Ilmajuuria puskee esiin kuin viimeistä päivää.
Keväällä 2022 tämä amputoitu emo-peikonlehti näytti tältä...
...ja syksyllä 2023 tältä....
...ja kesällä 2024 tältä.
Suurimmat lehdet ovat tällä hetkellä moninkertaisesti mun kämmenen kokoiset, ja peikkojen varret ovat yhtä sekalaista ja kiemuraista solmua.
Koko kasvi vaikuttaa olevan... yhtä kaaosta.
Myönnettävästi, en ymmärrä peikonlehden sielunmaisemaan ollenkaan.
Mun logiikalla, joka selvästikään ei seuraa viherkasvien logiikkaa, kasvin tulisi joko kasvaa ylös- tai alaspäin, tai sitten olla muraali-tyyppiä ja tarrautua tukipintaan. Mun peikonlehdet eivät kuulu mihinkään näistä tyyleistä – tai ehkäpä ne mieluiten yhä roikkuisivat liianimaisesti alaspäin – mutta kaikkien muiden tuntemieni ihmisten peikonlehdet kasvavat ylöspäin..! Miksi mun eivät tee niin?
Hulluinta on, että turbovauhdilla kasvavien uusien lehtien varret ovat paljon paksumpia kuin kasvin alkuperäiset kantavat, multaan menevät varret, johtaen siihen, että kasvista tulee niin raskas ja painava, etteivät kantavat varret jaksa kannatella kasvia.
Näyttää ihan nyrjähtäneeltä, kun multaan menevät varret ovat hentoisia ja ohuita, ja ylempänä kasvaa jopa viisi kertaa paksumpia varsia. 🤯 Yleensähän multaan menevän varren kuuluisi olla se vahvin...!
Yritin miettiä ratkaisua kasvin tukemiseen. Ruukuissa oli jo bambukeppejä ja muita tukikeppejä, mutta ne eivät riittäneet.
Lopulta päädyin ulkoiseen tukirakenteeseen.
Ostin korkeajalkaiset kukkaruukut ja hain ulkoa kiviä, joilla täytin ruukut. Ostin myös pehmeää trikoonauhaa. Pehmeä nauha ei kaivautuisi kasvin pintaan ja rikkoisi kasvin varsia, toivoin.
Tuin peikonlehden varret trikoonauhalla painorakenteeseen. Yritin myös kuroa ympäriinsä harottavia varsia trikoonauhan avulla enemmän suppuun, mutta yritys epäonnistui. Varret ovat liian voimakkaita.
Ei tämä mitenkään esteettiseltä kyllä näytä. 😞
Nyt en tiedä mitä oikein tekisin.
En halua, että peikonlehteni enää kasvavat…! 😭 Mutta en halua hankkiutua niistä eroonkaan! Olen kiintynyt niihin.
Kukoistavat ja hyvinvoivat kasvit ovat yleisesti ilonaihe, mutta entä kun kasvit riehaantuvat tähän malliin..?
Sisustuksellinen suunnitelmani kauniista vihernurkkauksesta muuttui ympäriinsä rehottavaksi viidakoksi ja "peikkolapseni" ovat nyt eri suuntiin törröttävistä ilmajuurista, kiemuraisista varsista ja toistensa päälle kasvavista lehdistä koostuvia sekasotkuja.
Mitä te tekisitte?
Hyvät neuvot olisivat jälleen tarpeen..!
Kaupallinen yhteistyö: House Of Organic
Uoga Uoga on tullut suomalaisille alkujaan tutuksi mineraalimeikkiensä kautta, mutta tätä nykyä meillä myydään myös sarjan ihonhoitotuotteita. Oma aiempi kokemukseni oli juuri mineraalimeikeistä kahdeksan vuoden takaa.
Vietin tänä keväänä useamman viikon Liettuassa, ja kosmetiikkanörttinä kävin totta kai tutustumassa maan johtavan luonnonkosmetiikkabrändin lippulaivamyymälään Vilnassa. Tein ison kassillisen ostoksia, jotka vakuuttivat minut brändin ihonhoitotuotteiden laadusta.
Kesän aikana olen testaillut vielä joukon lisää Uoga-tuotteita, ja tässä tulee nyt esittelyni kaikista kokeilemistani Uoga Uogan tuotteista.
Uoga Uogan valikoimassa on kolme suihke-muodossa olevaa kasvovettä. Punaisiin pulloihin pakatut ovat koostumukseltaan hieman yksinkertaisempia, huurrettuun lasipulloon pakattu Fog omaa hoitavimman ja monipuolisimman koostumuksen. Kaikki kolme ovat kyllä ihania, sanoo tämä kasvosuihkehullu! 😍
19,90€ / 100 ml
Fog-suihkeen ostin Vilnasta ja siitä tuli heti suosikkini. Tämä on Uogan suihkeista kosteuttavin ja pitää sisällään ruusuvettä, glyserolia, kolmea eri ksylitolia, kvitten-uutetta, aloe veraa ja beeta-glukaania. Kvittensiemen-uutteen polysakkaridit sitovat ihoon kosteutta ja auttavat myös vahvistamaan ihon suojakerrosta.
Fog-suihke tuntuu iholla kevyesti liukkaalta ja jättää iholle ihanan raikkaan ja samalla kosteutetun tunteen. Tuoksussa voi aistia vivahteen hedelmäistä raikkautta joka varmaankin tulee juuri kvittenistä. Fog-suihkeeseen ei ole lisätty hajusteita, vaan tuoksu tulee ruusuvedestä, kvittenistä ja säilyvyyttä parantavasta fenetyylialkoholista (ei kuivattava alkoholi).
19,90€ / 100 ml
Morning Mist kulkee myös meikinkiinnityssuihkeen nimellä, mutta puhtaasti incin perusteella tämä on kosteuttava ja ihohuokosia kevyesti supistava kasvovesi. Supistavan vaikutuksen tuo karpalouute.
Morning Mist-suihkeessa on veden sijaan ruusuvesipohja seuranaan hyaluronihappoa, glyserolia, beeta-glukaania, aloe veraa ja karpalouutetta. Tuotteessa on mieto ja miellyttävän raikas ruusuinen tuoksu.
Suurin ero Morning Mist'in ja Fog-suihkeen välillä on kvitten vs. karpalo; luulen, että juuri kvittenuute polysakkarideineen tekee Fog'ista kosteuttavamman ja liukkaamman tuntuisen. Fog'in voi sanoa sopivan parhaiten normaalista kuivalle ja ikääntyneelle iholle, Morning Mist taas sopii paremmin normaalista sekaiholle.
17,90€ / 100 ml
Hauskasti nimetty Pssht! on joukon simppelein kasvovesi. Siinä on ruusuvesipohja, glyserolia sekä karhunvatukkauutetta. Karpalon tavoin myös karhunvatukalla on supistava vaikutus. Ruusuvettä on tässä Uogan kasvovedessä kaikkein eniten.
Incin perusteella suosittelisin Pssht-kasvosuihketta herkälle, punoittavalle ja couperosa-iholle, mutta myös sekaiholle tai iholle, jossa on laajentuneet huokoset - kiitos karhunvatukan. Ruusuvesi on yksi parhaita aineita rauhoittamaan couperosa-ihon punoitusta.
Tuotteessa ei ole hajusteita, vaan raikas ruusun tuoksu tulee ruusuvedestä.
14,90€ / 250 ml
Uoga Uogan valikoimassa on mielenkiintoisia sulfaatittomia geeliputsareita. Ostin itselleni tämän ihanan appelsiinin tuoksuisen Good Mood -version, mutta tästä on olemassa myös vihreään pulloon pakattu ja teepuuöljyä sisältävä variantti My Best Friend epäpuhtaalle iholle.
Nimesin tämän tuotteen puhdistusnesteeksi, sillä sen koostumus on hyvin nestemäinen ja vähäviskoosinen, ja se vaahtoaa vain aivan miedosti. Tässä on todella hyvä tuote Sinulle, joka tykkäät vesipohjaisista geeliputsareista, mutta haluaisit välttää runsaasti vaahtoavien putsareiden kuivattavaa lieveilmiötä.
Good Mood Concentrate on ihanan raikas ja hellävarainen putsari, joka puhdistaa ihon kajoamatta ihon omaan suojakerrokseen. Putsari poistaa lian ja kevyen meikin. Jos käytät tuhdimpaa meikkiä, suosittelen öljypohjaista putsaria kuten Evolven Kalahari Dream'ia (myös tarjouksissa). Uogan valikoimassa ei ainakaan toistaiseksi ole öljyputsaria.
Uoga Uogan valikoimassa on kaksi kosteuttavaa seerumia ja yksi kasvoöljy.
22,90€ / 15 ml
Ice-seerumi on Fog-kasvoveden kaveri ja sisältää kvittenuutetta. Muita kosteuttavia aineita tässä intensiivisesti vesikosteuttavassa seerumissa ovat glyseroli, ksylitoli, hyaluronihappo, beeta-glukaani ja aloe vera. Mukana on myös greipin ja appelsiinin eteerisiä öljyjä tuomassa tuoksua, tämä seerumi ei siis ole hajusteeton. Erittäin hyvä kosteuttava seerumi kaikille ihotyypeille - ja mahtava kaveri öljy- & seerumi -sekoituksiin!
22,90€ / 15 ml
Essence-seerumi sopii kuivemmalle iholle tai ikääntyneelle iholle anti-age-seerumiksi. Kerrassaan mainio koostumus sisältää ruusuvesipohjan, arganöljyä, jojobaöljyä, ruusunmarjaöljyä, hyaluronihappoa, aloe veraa ja karpalonsiemenöljyä. Vaikutus on kosteuttava, ravitseva, pehmentävä, uudistava ja antioksidanttinen.
Essence-seerumiin tuoksun tuovat greippiöljy sekä ruusugeranium-öljy. Geraniumilla on myös anti-age-vaikutuksia; se napakoittaa ja kirkastaa ihoa sekä hoitaa juonteita ja arpia.
22,90€ / 15 ml
Korkealaatuinen Elixir-anti-age-öljy koostuu ainoastaan kokonaisista kylmäpuristetuista kasviöljyistä (eli mukana ei ole estereitä). Upean eliksiirin kattaus näyttää tältä: arganöljy, jojobaöljy, seesaminsiemenöljy, ruusunmarjaöljy sekä karpalonsiemenöljy.
Karpalonsiemenöljy on harvinaisempi öljy kosmetiikassa. Mikä tekee siitä poikkeuksellisen on sen erittäin korkea tokotrienoli-pitoisuus, ilmeisesti missään muussa kasviöljyssä ei tunneta yhtä korkeaa pitoisuutta. Tokotrienoli on E-vitamiinin muoto sekä voimakas antioksidantti, paljon voimakkaampi kuin yleisempi E-vitamiinimuoto tokoferoli, ja tutkimukset ovat osoittaneet sen mm. lievittävän aurinkovaurioita iholla.
Arganöljy ja ruusunmarjaöljy ovat anti-age-öljyjen klassikoita ja niitä voi aina tervehtiä ilolla kypsän ihon tuotteissa. :)
Uoga Uogalla on todella laaja kasvovoidevalikoima, jopa niin laaja, että kaikkia ei ole otettu Suomeen myyntiin. Ostin yhden Liettuasta ja hämmästelin sen hintaansa nähden häkellyttävän korkealaatuista ainesosaluetteloa. Tällainen ainesosanörtti kun olen, olisi tehnyt mieli ostaa useampikin voide ihan vain kun niiden incit ovat niin törkeän hyvännäköiset..! Vaikka en itse edes käytä voiteita. 😅
Tähän postaukseen valitsin esiteltäväksi kaksi voidetta punaisesta anti-age-hoitolinjasta: kuivalle iholle ja rasvoittuvalle iholle, sekä epäpuhtaan ihon voiteen vihreästä tuotelinjasta.
25,90€ / 30 ml
Kuivan ihon päivävoiteessa on samettisen täyteläinen koostumus. Ihotuntuma on erittäin miellyttävä, ja jos tätä testaisi sokkona, saattaisi luulla testaavansa jotain selektiivistä tuotetta, tuntuma on jollain tapaa niin ylellinen.
Upea inci-lista vakuuttaa. Ruusuvesi saa seuraa argan-, jojoba, manteli- ja ruusunmarjaöljystä sekä sheavoista, kaikki luomulaatuisia. Mukana on myös kahta eri karpalolajin öljyä, tavallista karpaloa ja arktista karpaloa. Day Cream For Dry Skin on erinomainen voide ikääntyneelle ja kuivalle iholle lievittämään niin kuivuutta kuin ikääntymisen merkkejä.
En pysty muistamaan, milloin olisin nähnyt näin tasokkaiden ainesosien ihonhoitotuotteen näin edullisella hintalapulla! 🔥 Uogan hinta-laatu-suhde on kerrassaan huikea.
25,90€ / 30 ml
Oily Skin -voiteessa on koostumus, jota minäkin voisin mieltymysteni puolesta käyttää - ja toki käytinkin testijakson aikana! :) Tämä voide sopii kesäaikaan muillekin ihotyypeille kuin rasvoittuvalle. Dry Skin -voide oli minulle kesällä liian hoitava, mutta Oily Skin sopi täydellisesti.
Vesi- & ruusuvesipohjaan on sekoiteltu oivasti hoitava ja tasapainottava cocktail jojoba-, aprikoosi-, ruusunmarja-, argan- ja hasselpähkinäöljyä. Mukana ovat myös Dry Skin -voiteesta tutut kaksi hienoa karpalonsiemenöljyä. Karpalonsiemenöljyn elvyttävä vitamiini-, antioksidantti- ja rasvahappopitoisuus tekee öljystä erinomaisen aineen ikääntyvälle iholle. Myisin tämän voiteen aikuiselle rasvoittuvalle iholle, ja teinille sitten seuraavana esiteltävän I Am No Sweetien.
17,90€ / 30 ml
Loistava kasvovoide nuorelle, epäpuhtaalle ja rasvoittuvalle iholle! Antibakteerinen, tulehdusta laskeva ja tasapainottava koostumus sisältää hasselpähkinä-, jojoba ja tamanuöljyä, aloe veraa sekä teepuuöljyä.
Koostumus on erittäin kevyttä, lähes maitomaista emulsiota ja imeytyy hetkessä.
17,90€ / 15 ml
No Sweetie -kasvovoiteen seuraksi sopii sarjan tehokas roll-on-täsmätuote finneille ja muille epäpuhtauksille.
Tässä tuotteessa on korkea pitoisuus teepuuöljyä yhdistettynä antibakteeriseen ja rikkonaista ihoa korjaavaan tamanuöljyyn = mahtava luonnollinen tiimi lievittämään epäpuhtaan ihon huolia!
Mennään sitten värikosmetiikan puolelle.
Uoga Uoga on alun perin tullut suomalaisille tutuksi mineraalimeikeistään, ja juuri mineraalimeikkipohjan kautta minäkin sarjaan ensimmäiseksi tutustuin.
Ostin Vilnasta Uogan mineraalimeikkipohjan sävyssä Bubbles. Ostin myös sarjan kabuki-siveltimen. Sarjan meikit ovat kokeneet täyden uudistumisen vuosien varrella, ja niin nimet, sävyt kuin ulkonäkö ovat nyt erilaiset kuin kahdeksan vuotta sitten. Aiemmin käytin sävyä Champagne, mutta sitä ei enää ole.
Ennen / jälkeen Bubbles-mineraalipohjan
Bubbles osoittautui aivan täydelliseksi sävyksi iholleni. Olin muuten ensin ostamassa tummempaa sävyä, mutta myyjä valitsi minulle Bubblesin - ja onneksi kuuntelin häntä..! Bubbles on lämmin medium-vaalea sävy.
29,90€ / 10 g
Uoga Uogan mineraalimeikkipohja sopii erityisen hyvin rasvoittuvalle iholle. Se sisältää kaoliini-savea sekä riisitärkkelystä, jotka kummatkin imevät iholta talia, ja lisäksi koostumuksessa on antibakteerista meripihkaa.
Pinta on mattainen, mutta kuitenkin kauniin kuultava.
16,90€ / 6 ml
Erityismaininnan saavat sarjan ihastuttavat voidemaiset poskipunat! 😍 Sain testiin niistä kolme, ja jokainen on todella kaunis ja hyvin wearable, kuten englanniksi sanottaisiin. Voisiko suomeksi sitten sanoa käytettävä..?
Sävyt ovat luonnollisia, imartelevia ja moneen ihonsävyyn sopivia. Oma suosikkini taitaa olla Apricot, tällainen persikkaisten sävyjen suuri ystävä kun olen..! 🍑
Tässä swatch-sävyt ruskettuneella iholla (ylempi kuva, kämmenselkä) sekä vähemmän ruskettuneella iholla (alempi kuva, ranne).
Apricot on kerrassaan vastustamaton lämmin persikka-aprikoosin sävy, Gorgeous on viileän marjainen sävy ja Tender neutraali roosa.
Tässä kuvassa poskilla sävy Apricot.
Huulilla Uoga Uogan huulikiilto sävyssä 621 Glowberry. Silmien alla peiteaineena Uogan Invisible Hero sävyssä Light Warm, ja kasvojen T-alueella Uogan Bubbles-mineraalimeikkipuuteri.
19,90€ / 5 ml
Sain oman huulikiiltoni kaupan päällisenä Vilnan myymälässä, ja pitkän harkinnan jälkeen valitsin sävyn Glowberry. Se on mehukkaan persikkainen ja yllättävän pigmenttinenkin huulikiilto. Tulos on läpikuultava, mutta selvästi värikkäämpi kuin muut persikkaiset huulikiiltoni, mikä on kiva juttu :) Etteivät kaikki kiillot näytä samanlaisilta!
Koostumus on ohut ja voidemainen, ei tahmean rasvainen. Tuntuu huulilla todella miellyttävältä. Koostumuksessa on mukana mm. jojobaöljyä, risiiniöljyä, candelilla-vahaa ja auringonkukkavahaa. Kaikki Uoga Uogan huulikiillot ovat vegaanisia.
Huulikiillossa on kevyesti yrttinen tuoksu. En olisi kiinnittänyt siihen huomiota, kunnes luin asiakkaiden kokemuksia Housen sivulta. Joidenkin makuun tuoksu on liian voimakas, mutta mä en ollut edes huomannut sitä. Olen kai niin tottunut luonnonkosmetiikan tuoksumaailmaan.
21€ / 5 ml
Erittäin hyvä peiteaine! Verrattuna mun aiempiin luonnonkosmetiikan peiteainesuosikkeihin, Uogan peittari on nopeammin paikoilleen asettuva. Se ei ole missään nimessä kuiva, mutta vähemmän kostean tuntuinen kuin muut suosikkini Lavera, Mádara ja Absolution, jotka kaikki täytyy puuteroida, jotta ne pysyvät paikoillaan. Uogan peiteaine ei vaadi puuterointia vaan asettuu napakasti paikoilleen.
Ihotuntuma on laadukas; tämä peiteaine ei "vatkuile" vaan ohut voidemainen koostumus levittyy ja häivyttyy ensiluokkaisesti, ja pysyy paikoillaan koko päivän. (Ainakin mulla!)
Peittävyys on samaa luokkaa kuin Laverassa ja Mádarassa, eli oikein hyvä. Minulle sopiva sävy 672 Light Warm on keltapohjainen medium-vaalea (swatch kuvassa). Se on vielä Laveraakin lämpimämpi - itse asiassa Laveran lämmin sävy näyttää tämän rinnalla jopa vähän pinkiltä..!
Tässä meikissä poskilla Uoga Uogan Gorgeous -poskipuna ja silmien alla Invisible Hero -peiteaine.
*
Uoga Uoga ansaitsee mielestäni ehdottomasti paremman tunnettuuden Suomessa. Toivottavasti moni löytää tämän edullisen helmen. :)
