Kuulin juuri niin mieletöntä hehkutusta uudesta shampoosta, että tämä juttu piti välittömästi nostaa esiin :D
Kyseessä on Dermosilin syksyn uutuus, syväpuhdistava suolashampoo.
Pyysin tuotteen esiteltäväksi Dermosililta, koska se vaikutti kiinnostavalta uutuudelta ja minulla on itselläni hyviä kokemuksia Lushin (paljon kalliimmasta) suolashampoosta monen vuoden takaa.
En kuitenkaan enää käytä sulfaattipitoisia shampoita, koska noudatan Curly Girliä, joten shampoon varsinaisen testiajon hiuksissa sai suorittaa sisareni.
Koska hiuspohjani ja hiukseni myös huutavat kuivuuttaan, en käytä tällä hetkellä lainkaan syväpuhdistavia shampoita - (syväputsauskin kyllä kuuluu Curly Girliin aika ajoin).
Suolashampoon koostumus on äärimmäisen yksinkertainen: se sisältää merisuolaa, puhdistavia ainesosia (SLS ja kaksi aputensidiä), paksuntavaa ainetta, tuoksuainetta, pH:n tasapainottajaa sekä säilöviä aineita. That's it, ei muuta.
Syväpuhdistavana tuotteena sitä suositellaan käytettävän kerran viikossa, ei jokaisessa pesussa.
Olen odotellut sisareni kommentteja, ja laitoin hänelle eilen viestin.
Sanalliset, kuvaavat kokemukset sain äsken puhelimessa. Sisareni on täysin hullaantunut suolashampooseen!
Sisareni hiuksista kerrottakoon, että ne ovat hennot ja hauraat, polkkapituiset, värjätyt ja hyvin helposti takkuuntuvat. Hiuspohja rasvoittuu nopeasti. Hiusten pituuksien kunnon puolesta sisarelleni sopisivat hoitavammat shampoot, mutta hän kokee niiden lätsäyttävän hentoa tukkaa ja hiukset likaantuvat nopeammin. Niinpä hän suosii normaalien tai hentojen hiusten vähemmän hoitavia shampoita. Toiveena on kunnolla puhdistava shampoo joka jättää hiukset ilmaviksi.
Dermosilin suolashampoo on mitä ilmeisimmin juuri tällainen. 👍
Sisareni kuvaili, että shampoo pesee hiukset narskuvan puhtaiksi, mutta ei silti jätä hiuksia takkuisiksi. Kuulema hoitavammatkin shampoot jättävät hänen hienoisen ja hauraan hiuslaatunsa lähes aina hattaraiseksi "takkupalloksi", ja sisareni pitää aivan ihmeellisenä, että suolashampoo ei käyttäydy näin. Täytyy sanoa, että inciä katsoessa minäkin pidän tätä erikoisena; shampoossa on 0% hiuksia selvittäviä ainesosia.
Vaahto on pehmeää ja runsasta, tuoksu aivan ihana ja tulos "ihan paras". "Koukuttava tunne, kun hiukset jäävät niin perusteellisen puhtaiksi ja samalla sileiksi..!" sisareni kuvaili.
Ja tunnusti:
"Mä käytän tätä kyllä monta kertaa viikossa suositusten vastaisesti, kun se on niin ihanaa..!"
Okei. Tuon hehkutuksen jälkeen alan jo itsekin toivoa, että hiukseni kaipaisivat syväpuhdistavaa shampoota...! :D
Puhelun taustalta kuului myös sisareni miehen peesaavia kommentteja - perheessä on kaksi suolashampooseen koukuttunutta. 😄 "Siinä on tosi hyvä tuoksu", sanoi mieskin.
Luin asiakkaiden kommentteja shampoosta Dermosilin sivulta, ja kas, se on saanut pelkkää viittä tähteä ja yhtä ylistävää palautetta kuin sisareni antoi.
Joku jakoi saman havainnon kuin sisareni, että hiukset oli helppo selvittää jo ilman hoitoainetta. Mikähän ihme tuotteessa saa tuon aikaan... suola on toisaalta myös kosteutta sitova ainesosa, mutta ei sen pitäisi selvittää... Tosi erikoista. Asia jäänee mysteeriksi.
Kommenttien perusteella ei yllätä, että shampoo on tällä hetkellä loppuunmyyty. "Palaa alustavasti myyntiin viikolla 40". Höh. No, en kuitenkaan halunnut odotella tämän hehkutuksen kanssa lokakuulle saakka..! Aika harvoin sitä kohtaa näin varauksetonta innostusta kosmetiikkatuotteista, ja tällaista iloa on ihana jakaa..! Sitä on Karkkipäivä..! 🤗
Joko joku Karkkipäivän lukija on ehtinyt testaamaan Dermosilin suolashampoota? Ainiin, shampoon hinta on muuten 7,90€ ja purkissa tavaraa 200 ml. :)
Nyt vietetään Zero Waste -syyskuuta. Teemakuukauden tavoitteena on lisätä tietoisuutta jätteen minimoimisesta ja herättää ihmiset tarkastelemaan kriittisesti arkipäiväisiä kulutusvalintoja.
Kolmatta kertaa järjestettävän tempauksen takana on Zero Waste Finland Ry.
Tempaus näkyy verkossa erilaisina viikottain vaihtuvina haasteina, esimerkiksi tällä viikolla haastetaan ihmisiä käymään läpi roskiaa, kieltäytymään mainoksista ja olemaan "ostolakossa".
Mietin kuun alussa, olisinko itsekin osallistunut näkyvästi haastamalla itseni käyttämään syyskuun ajan pelkästään zero waste -ihon- ja hiustenhoitotuotteita.
Kokeilu olisi ollut tosi mielenkiintoinen ja varmasti ihan toteutettavissakin - JOS en testaisi kosmetiikkaa ammatikseni. En oikein pysty pitämään kuukauden taukoa kosmetiikan testaamisesta, tai ainakin se olisi vaatinut hyvissä ajoin tehtyjä järjestelyjä yhteistöideni suhteen. Havahduin liian myöhään. Ehkä kokeilen tätä ensi vuoden Zero Waste -syyskuussa..?
Halusin kuitenkin kirjoittaa aiheesta ja kysyä teiltä, mitä luulette:
Värikosmetiikan eli meikkien suhteen zero waste on lähestulkoon mahdotonta, ellei pitäydy muutamissa voidemaisissa tuotteissa ja unohda esimerkiksi ripsiväriä. Siksi rajaan kysymyksen ihon- ja hiustenhoitoon, sillä näissä tuoteryhmissä on täysin mahdollista käyttää pelkästään zero waste -ideologian mukaisia tuotteita.
Esimerkkejä zero waste -ihon- ja hiustenhoitotuotteista:
Merkkejä: Flow Kosmetiikka, Nurme, Lush, Kaurilan Sauna, Famo, Inkuto, Dermosil.
Merkkejä: Flow Kosmetiikka, Famo, Lush, Inkuto.
Sokeri- ja suolavedellä voi myös kiinnittää hiuksia, samoin itsevalmistetulla pellavansiemengeelillä (kuulema..!), mutta sokeri- ja suolavesi tekee hiukset myös tahmeiksi. (Kaupallisissa suola- ja sokerisuihkeissa koostumus saadaan käyttöystävällisemmäksi kosmetiikan lisäaineilla.)
Merkkejä: Lush. Lushin kasvovoidepalat tulevat paperiin käärittynä. (Saa huikata jos tiedätte muita vastaavia, lisään tähän :)
Merkkejä: Ilona Luonkos, Lush.
Merkkejä: Flow Kosmetiikka, Ilona Luonkos.
Hyviä ruoanlaitossa käytettäviä ihonhoitoöljyjä: kookosöljy, oliiviöljy, seesaminsiemenöljy.
Merkkejä: Nurme.
Merkkejä: We Love The Planet.
Merkkejä: Nurme (ja varmasti monia muita)
Saippua toki lienee ihan kaikille tuttu :)
Huhhuh. Miten riippuvainen sitä onkaan tietokoneesta. Toiset eivät tule toimeen ilman puhelinta, minä olen ihan ”kädetön” ilman mun kannettavaa tietokonetta.
Ensinnäkin, oli viimeinen kerta kun avaan tietokoneen läheisyydessä tonnikalapurkin. Se tonnikalaeväs (junassa...) tuli kalliiksi ja maksoi minulle huollon ja uuden näppiksen lisäksi yhden työpäivän.
Pieni tirskahdus tonnarisäilykkeen öljyä, jonka _välittömästi_ pyyhin näppikseltä, riitti tekemään näppäimistön toimintakelvottomaksi.
Koska kirjoitan työkseni, en voi tehdä töitä ilman näppäimistöä. Huollot eivät toimi iltaisin tai viikonloppuisin. Sain lainanäppiksen jolla paukuttelin hommia viikon verran, kunnes eilen viimein tuli päivä jolloin pystyin luopumaan koneesta huollon ilmoittamaksi viideksi tunniksi. Operaatio näppiksen vaihto ei sitten mennytkään korjaajalla ihan ”niinkuin Strömsössä”, ja kone viipyi huollossa seuraavaan päivään saakka.
Tällaistahan sattuu, eipä siinä mitään, mutta oli vain kiinnostavaa (ja ehkä myös huolestuttavaa) havaita, kuinka täysin riippuvainen olen tietokoneesta. Ensimmäistä kertaa tajusin, että minähän tarvitsisin tällaisten tilanteiden varalle varaläppärin. Entä jos koneeni viipyisi huollossa monta päivää..? ”Entisessä” elämässä meillä oli kotona myös ex-mieheni pöytäkone jota saatoin käyttää, mutta nyt minulla ei ole mitään backuppia.
Eikä tietokoneettomuus luo harmia vain työn suhteen. Olen ylipäänsä tottunut katsomaan kaiken tiedon koneelta; se on mun kaiken suunnittelun ja tiedonhaun pohja.
En kuulu älypuhelingeneraatioon. Kännykkä ei koskaan tule olemaan minulle ”the” laite. Sillä katsotaan nopeasti jotain juttuja ja laitetaan lyhyitä viestejä, mutta kaikki pidempää keskittymistä vaativa hoidetaan läppärillä. On suorastaan vastenmielistä tihrustaa asioita kännykän pieneltä näytöltä, viestien kirjoittamisesta puhumattakaan.
(Järkyttyneenä luin hiljattain, että WTD-Nata tekee 90% töistään kännykällä... a-p-u-a..!)
Hämmästyin siitä avuttomuuden ja jopa hädän tunteesta jota koin vuorokauden aikana ilman tietokonetta. Olin kuin amputoitu. En kirjoita ja käsittele kuvia pelkästään työtä varten, vaan myös koska _haluan_. Olen tottunut tekemään muistiinpanoja ja luonnoksia ja selaamaan inspiraatiokuvia pitkin päivää.
Välillä saatan lomalla tai reissussa olla poissa koneelta koko päivän (ja hyvä niin..!). Mutta viimeistään illalla on kiva avata kone ja siirtää sinne kuvia kamerasta, lukea sähköpostit, vastata pariin blogikommenttiin ja ehkä kirjoittaa muutama sana päivän kokemuksista matkapäiväkirjaan (sekin tietokoneella).
Vuorokausi ei ole pitkä aika. Mutta ilman tietokonetta se muuttui paljon pidemmäksi. Jos en olisi saanut konetta tänään takaisin olisin varmasti joutunut pakokauhun valtaan.
Se on kuin mun kolmas käsi, mielen jatke. Myös ilman nettiä.
P.S. Tämä on eka postaus ikinä jonka olen kirjoittanut kännykällä. Halusin testata miltä se tuntuu. Aikaa meni tunti ja hermoja vähän enemmän.
