Luukku 20 vie meidät tämän vuoden viimeiseen reissukohteeseeni; kansallismaisemamme keskellä Punkaharjulla sijaitsevaan viehättävään hotelli ja hyvinvointikeskus Kruunupuistoon.
Vietin Kruunupuistossa lokakuussa ihanan rentouttavan ja luontopainotteisen viikonlopun, josta voi lukea täältä.
On ollut ilo kokea tänä vuonna niin eri tyyppisiä persoonallisia majoituspalveluita, joilla kullakin on oma konseptinsa, tunnelmansa ja vetovoimansa.
Kruunupuisto on vuoden kohteistani kirkkaasti monipuolisin, ja voi sanoa, että täältä löytyy luonnosta, rauhasta, hyvinvoinnista, liikunnasta, historiallisista paikoista ja hyvästä ruoasta kiinnostuneelle ihan kaikki saman katon alta.
Monet tämän vuoden matkakohteeni löysin digitaalisesti - ja ehkä vähän tylsästi - Googlen suositusten ja artikkelien kautta, mutta Kruunupuiston löysin (Hanasaaren tapaan) ihan itse.
Olen viettänyt tänä vuonna paljon aikaa Punkaharjun tienoolla, ja löysin Kruunupuiston kirjaimellisesti alueen kartalta harjulla samoillessani. :)
Kruunupuisto-nimen alla on valtavasti toimintaa ja palveluita; hotelli, kuntoutuskeskus, hieronta- ja kauneushoitolapalvelut, laadukas ravintola, sisä- ja ulkokuntosali sekä kylpyläosasto, tunnelmallinen rantasauna, ylellinen huvilamajoitus, ohjattuja luontoelämyksiä ja räätälöityä ohjelmapalvelua sekä laitevuokrausta (veneet, kajakit, polkupyörät, retkiluistimet, lumikengät, potkukelkat...).
Hotellin pihasta pääsee suoraan luontopoluille Punkaharjun kauneudestaan kuuluisiin maisemiin.
Aivan ihana paikka. Todella erilainen, kuin mikään lomakohde missä olen koskaan käynyt.
Kaiken tämän näyttämönä toimii harjun terveelliseen ilmastoon 100 vuotta sitten rakennettu keuhkoparantola, jonka kiehtovaa historiaa löytyy kuvitettuna parantola-rakennuksen seiniltä.
Tänä päivänä Kruunupuisto koostuu useista eri rakennuksista. Vanhan parantolan puolelta löytyy hotellimajoitusta sekä toiminta- ja kokoustiloja. Voit kokea parantolan alkuperäisellä parvekkeella myös omintakeisen ja äärimmäisen rentouttavan hallimakuu-rentoutuksen, joka kuului parantolan potilaiden päivittäiseen hoito-ohjelmaan 1900-luvun alussa.
Pitemmittä puheitta, fiilistellään Kruunupuiston viehättävää tunnelmaa vielä näiden kuvien myötä, ja jos mielesi halajaa Punkaharjulle, osallistu kilpailuun, jossa voit voittaa yöpymisen kahdelle hengelle Kruunupuiston Villa Urholassa. ❤️
Villa Urhola on ollut aikoinaan parantolan lääkärin asunto. Nyt se on kunnostettu upeaksi huvilahotelliksi tasokkaine huoneineen.
Pihlajavesi tervehtii vierailijaa Villa Urholan ikkunoista.
Joulukalenterin palkintoon kuuluu myös fatbike-pyörien vuokra kahdelle. :) Lähde tutustumaan harjun ihaniin luontopolkuihin ja kuntoreitteihin.
KILPAILU
Voit voittaa
Majoittuminen perjantaista sunnuntaihin valinnan ja saatavuuden mukaan aikavälillä 1.2.2021 – 20.6.2021.
Palkinnon arvo on 157€ . Arpajaisvero maksetaan kilpailun järjestäjän puolesta. Matkoista Punkaharjulle vastaa voittaja itse.
Osallistut kilpailuun kertomalla, oletko koskaan käynyt Punkaharjulla, ja mitä muistoja sinulla on Punkaharjulta. :) Osallistumisaikaa on 23.12. saakka.
KILPAILUN SÄÄNNÖT
Luukussa 19 fiilistellään minulle rakkainta kaupunginosaa Tampereella; Lapinniemeä.
En itse asu Lapinniemessä, mutta vietän siellä todella paljon aikaa, ja alue on minulle melkein kuin koti.
Asetin tämän luukun suhteen itselleni tavoitteen, jossa epäonnistuin surkeasti: "valitse vain kaksi kuvaa Lapinniemestä, yksi talvinen, yksi kesäinen."
Tässä siis useampi kuin kaksi kuvaa ihanasta, ihanasta Lapinniemestä.
Vierailu Lapinniemessä tuntuu aina kuin lomamatkalta oman kaupungin sisällä, sillä koko alue on kuin pieni järven rantaan luotu lomakylä.
Tunnelmaan vaikuttaa epäilemättä aluetta hallitseva, vanhassa puuvillakehräämössä toimiva kylpylä-hotelli sekä Lapinniemen koko ja maantieteellinen sijainti; se on hyvin pieni kaupunginosa ja sijaitsee nimensä mukaisesti niemellä.
Järvi ympäröi Lapinniemeä kolmelta suunnalta ja kaupunginosan liikenne rajoittuu kahteen katuun. Täällä on äärimmäisen rauhallista.
Niemen rantaa kulkee kuvankaunis kävelyreitti Näsijärvi-maisemilla. Rantanurmikko on suosittua istuskelu- ja picnic-aluetta, ja Tampereen yliopiston läheinen opiskelija-asuntola tuo nurmikolle myös runsaasti kansainvälistä tunnelmaa. Täällä kuulee päivittäin vähintään kolmea eri kieltä.
Reitti päättyy Rauhaniemeen, jonka kansankylpylä on minulle talvisin rakas avantouintipaikka. Siellä kuulee vielä useampia kieliä. :)
Kesäisin melkeinpä asun Lapinniemen pienellä uimalaiturilla, jonka valitsin luukun avauskuvaksi.
En tiedä miksi juuri tämä laituri on minulle paras paikka Tampereella, mutta jostain syystä siitä on tullut sellainen. Ehkä juuri tällä kohdalla Tampereen yin ja yang ovat oikeassa tasapainossa.
Aurinko paistaa laiturille koko päivän aamusta iltaan ja näkymät Näsijärven selälle ja Särkänniemeen ovat ihastuttavat. Tykkään katsella järvellä lipuvia purjeveneitä ja kuunnella laiturin vakkareiden leppoisaa jutustelua. Se luo lämmintä tunnelmaa. Lämpö. Se on tämän laiturin avainsana. Mun oman asuinalueen lähilaiturilla Pyhäjärven puolella ei ole yhtä lämmintä ja tunnelma on hyvin erilainen.
Viime juhannuksena sain Lapinniemen laiturille seuraksi äitinikin. <3
Tampereen kesä tiivistyy minulle tähän kuvaan.
Lapinniemi on myös kuvauksellinen. Koneeltani löytyy sadoittain kuvia Lapinniemestä eri vuodenaikoina ja eri vuorokaudenaikoina kymmenen vuoden ajalta.
Ehkä yksi selitys sille, miksi luukku 19 aukesi vasta myöhään iltapäivällä.
Talvisin Näsijärven jää kutsuu kävelyille Siilinkarille ja Kaupinojaan. Pidemmälle en ole vielä päässyt.
Ehkä tänä talvena minut nähdään siellä hiihtämässäkin..?
Luukku 18 vie meidät aurinkoiseen Vaasaan.
Vaasa oli yksi niistä monista "ekaa kertaa" -kohteista, joissa tämän vuoden aikana vierailin. Vaasa on ollut mun To Do -listalla todella pitkään, ja eräänä heinäkuisena viikonloppuna löysin viimein sopivan ajankohdan toteuttaa visiitti kaupunkiin.
Vaasa osoittautui suuremmaksi ja elegantimmaksi kaupungiksi kuin odotin, ja kuvaisinkin kaupunkikokemusta muutamaan sanaan tiivistäen; tyylikäs, lämmin, hienostunut, sivistynyt. (Älkää kysykö mistä tuo 'sivistynyt' tulee, nämä sanat vain kuvaavat spontaanisti mun Vaasa-fiilistä. ☺️)
Tässä mun Vaasan Top 3:
1 KALARANTA & "VANKILAN NURTSI"
Veden läheisyys ja ranta-alueet vetävät minua aina puoleensa. Niin myös Vaasassa.
Ihastuin rantaa seuraavaan kävelyreittiin, ja erityisesti osuus Vaskiluodon sillalta Lehmuspuistoon muodostui lempialueekseni. Tälle alueelle sijoittuvat mm. ravintolalaiva Faros, ravintola Hejm, Vaasan vankila sekä kaunis Räätälinsaari.
En voi sanoa ennen Vaasan vierailua kokeneeni yhtä viehättävää vankila-aluetta. (Tai no, viehättävää vankila-aluetta ylipäänsä.) Meren äärellä majesteetillisesti seisova ja veden pintaan kauniisti heijastuva vankilarakennus luo lähes linnamaisen vaikutelman, ja nurmikko vankilan vieressä on suosittua ajanviettoaluetta jäätelökioskeineen.
Faroksen terassilla voi päästä hiekkarannan tunnelmaan
Komea Kalastuksen talo on Vaasan ranta-alueen uusimpia komplekseja.
Talo pitää sisällään suositun ravintola Hejm'in, Fiskdiskenin kala- ja herkkupuodin sekä Pohjanmaan Kalastajaliiton tilat.
Hejm oli minulle eniten suositeltu vaasalaisravintola, ja siellä lounastettuani en ihmettele miksi.
Tämä foodie melkein hymisi onnesta päivän kalaa syödessään; annoksen yksinkertaisen näköinen kokoonpano piti sisällään niin kauniita makuja että melkein itketti..! Täydellisesti kypsytettyä kalaa seuranaan parsaa, hernepyrettä ja rapukastiketta.
Joudun klisheisesti ihan puhumaan makujen sinfoniasta, niin taidokkaasti valmistettu oli Hejm-lounaani.
Mitään taideruokaa Hejmin murkina ei sinällään ole (ja hyvä ettei olekaan, ei kaiken kulinaristisen autuuden tarvitse olla pinseteillä ja miniatyyrisirottimilla piperrettyä molekyyligastronomiaa), mutta ainakin tuolla lounaalla kokemani annoksen maut todistivat keittiötiimin silkkaa makumaailman lahjakkuutta.
2 HOTELLI ASTOR
Valitsin Vaasan majapaikan koko vuoden matkailua leimanneella perusteella; "persoonallinen, tunnelmallinen, omintakeinen."
Vaasan muu hotellitarjonta oli ketjupohjaista ja perushotelli-tyyppistä, joten komean ja historiallisen näköinen Astor tuntui heti kättelyssä päivänselvältä valinnalta.
Astor osoittautui hurmaavan kotoisaksi paikaksi. Hotelli on ulkoa prameamman näköinen kuin sisältä. Sisätiloissa näkyy viehättävällä tavalla ajan kuluminen, eikä tiloissa ole varsinaisesti luksuksen tuntua. Tyylikkyyttä ja tunnelmaa sitäkin enemmän.
Tykkäsin paikasta tosi paljon, mutta täytyy sanoa, että hinta oli tasoon nähden aika kova. Heti vuoden alussa kokemani Kemin huikea Putiikkihotelli asetti verrokkitason koko loppuvuodelle, ja sen jälkeen tuli pakostikin verrattua kaikkia muita majapaikkoja Kemiin. Voi tietysti olla, että muu Suomi ei vain "pysty" Kemin hintoihin, toki paikan vetovoimaisuus vaikuttaa aina hinnoitteluun.
Aulabaari oli suosikkipaikkojani - ei baarin ominaisuudessaan (yhtäkään drinkkiä ei tullut täällä juotua) vaan tunnelmansa puolesta.
Fiilis on kuin jostain rustiikkisesta pubista Britannian maaseudulta konsanaan, tai vaihtoehtoisesti Twin Peaksista - ainakin jos katsoo seiniä koristavia saksanhirven päitä.
Täällä voi nauttia myös aamiaista, jos kustavilaistyylinen aamiaisruokasali on täynnä. Astor muuten tunnetaan aamiaisestaan ja brunssistaan, ja aamiaisruoan taso olikin oikein hyvä ja tarjonta jotain ihan muuta kuin suurten ketjuhotellien bulkkiaamiaisilla.
Astorin kahvi saa sekin erikoismaininnan, oikein hyvää! (Ei kuitenkaan voittanut Rovaniemen kahvia ;))
3 KÄSITYÖTALO LOFTETIN KAHVILA-RAVINTOLA
Oihh..! Mä olen niiiin sucker tällaisiin vanhanajan romanttisiin miljöisiin...! Muistelen, että tästäkin paikasta vinkkasi joku lukijani (kukas muu... ❤️)
Loftetin saleista pienempi (kuvissa) on alunperin ollut porvariskodin ruokasali. Tunnelmallisen salin seiniä hallitsevat tammiset puolipaneelit ja nahkajäljitelmätapetti. Uskomattoman viehättävä huone..!
Tulin Loftetiin sadetta pakoon, ja sain pikkusalin kokonaan itselleni. Istuin siellä pitkään kirjoittamassa ja nautiskelemassa sekä kahvista että salin kauneudesta.
Viehättävät ympäristöt inspiroivat minua. Tuntuu, että oikein kauniissa ja tunnelmallisessa ympäristössä koko mieli kirkastuu ja valpastuu, ajatukset tuntuvat selkeytyvän ja saan paljon ideoita ja virtaa.
Istuin paikassa sen sulkemiseen asti. En olisi malttanut lähteä.... Toisaalta, kukapa tällaisesta tilasta haluaisi poistua ulos sateeseen...
Joskus "pelkästä" kahvihetkestä voi muodostua yksi reissun kohokohdista.
Viivyin Vaasassa kolme päivää, ja vaikka monessa paikassa se on hyvinkin riittävä aika, tuntui, että sain Vaasasta lopulta vain pintaraapaisun. Vaasa ei vielä kunnolla avautunut minulle.
Siinä syytä palata...?
Ja täytyyhän ainakin käydä toteamassa, tekeekö Hejmin ruoka toisenkin kerran yhtä autuaaksi...! :)
