Olen reissun aikana kysellyt paikallisilta, miten he ovat kokeneet tämän kesän matkailullisesti.

Vastaus yllätti.

Meillä Suomessa moni on pysytellyt vielä tänä kesänä - ja syksynäkin - kotimaan kamaralla. Minkä voin hyvin ymmärtää, enhän itsekään ollut vielä tänä vuonna kuvitellut lähteväni ulkomaille. Suomalaisten ulkomaanmatkailuasenteeseen pohjaten olinkin utelias kuulemaan, miltä sesonki täällä Kreikassa on nyt näyttänyt tänä kesänä. Arvelin, että matkailuarkuus näkyy varmasti vielä muuallakin.

Vastaus kaikkialla on ollut: kesä on ollut erittäin hyvä. Fantastinen. "Lähes normaalin tasoinen".

Kieltämättä vastaus hieman yllätti, vaikka olenhan ominkin silmin todistanut, miten paljon täällä vielä syyskuussakin on ollut turisteja ja majoituspaikat pullistelevat täysinä. Turistien määrä kertoo siitä, etteivät etelän lomailijat kaikissa maissa suinkaan ole tänä kesänä jääneet kotiinsa.

Kansanpaljous näkyy hinnoissakin: siinä missä esimerkiksi luksushotellit ovat yleensä syksyllä tarjonneet todella houkuttavia tarjoushintoja täyttääkseen huoneitaan, tänä syksynä nämä tarjoukset ovat ainakin Ateenassa loistaneet poissaolollaan.

Hintataso Ateenan hotelleissa on ylipäänsäkin ollut vahvasti nousujohteinen viime vuodet, mutta pandemian vaikutus hintoihin näkyy nyt kaikkialla Kreikassa: matkailu- ja ravintolapalveluiden hinnat ovat nousseet maanlaajuisesti.

Käytännönläheisiä esimerkkejä ovat vaikkapa tavernojen simppeleiden perusannosten hinnat: siinä missä horiatiki eli kreikkalainen salaatti on aiemmin maksanut 5€:n kummallakin puolella, nyt sen standardihinta on 6€ tai yli. Kaikkein edullisimpiin kasvislisukkeisiin kuuluvat horta (höyrytettyjä villivihanneksia) sekä kaali-porkkanasalaatti, ovat nousseet 3-4€:n hinnastaan nekin yleisesti kuuteen euroon. Suomalaisille nämä eivät ole mitään järkyttäviä hintoja, mutta prosentuaalisesti nousu on merkittävä.

Kun viime perjantaina buukkasin itselleni majapaikkaa Ateenan keskustasta, halvin vaihtoehto, joka oli hostellin äärimmäisen vaatimattomassa kahden kerrossängyn huoneessa (yhdelle hengelle), maksoi 67,50€ - ilman aamiaista, totta kai. En meinannut uskoa hintaa todeksi. Airbnb-huoneistojen keskihinnat huitelevat nekin 80-100€ tuntumassa Ateenan keskustassa, kun vielä muutamia vuosia sitten maksoin kolmen huoneen Airbnb-kämpästä Plakan sydämessä 27€ / yö.

Eli voi sanoa, että Kreikalla menee tänä vuonna matkailullisesti oikein hyvin. Miksipä ei pyytää näitä hintoja, kun ihmiset tulevat ja maksavat.

Ja he todellakin tulevat, vielä syksylläkin. Sesonki on selvästi pidentynyt ja ystäväni Marianna kertoi, että kreikkalaisista moni siirsi itsekin lomansa elokuulta syyskuulle. On voinut helposti todeta kaikkialla olevan paljon vilkkaampaa kuin minään aiempana syksynä, kun olen Kreikassa vieraillut.

Kirjoitan tätä tekstiä Ateenan Hotelli Plakassa, jonka kattoterassilta jutun kuvat ovat. Hotelli on minulle ennestään tuttu ja täällä on yksi kaupungin parhaiden näkymien kattoterasseja (- sekä yksi kaupungin parhaita aamupaloja ;)). Halusin viettää viimeiset Kreikan päiväni Ateenan kattojen yllä parhaiden maisemien äärellä.

Keväällä 2019 maksoin samaisen hotellin hulppean kokoisesta deluxe-huoneesta 65€ / yö. Hintaan kuului Akropolis-näkymien ja asiakkaan käyttöön annetun älypuhelimen (!) lisäksi viinipullo. Nyt istun pienessä Economy-huoneessa ilman Akropolis-näkymää. Huoneen hinta? 90€ - ja tämä on nyt 🔥-merkitty tarjous. (Deluxe-huone irtoaa 123€ tarjoushintaan.... hinta on siis "vain" tuplaantunut kahdessa vuodessa!).

Sama tendenssi on ollut nähtävillä kautta koko reissuni. Siinä missä ennen maksoin vuokrahuoneesta 20€, hinta on nyt 40€.

Ne kengännauhabudjettimatkailun ajat joista hiljattain blogiin kirjoitin, taitavat olla nyt Kreikan osalta ohi. Olen iloinen, että pääsin ne kokemaan - mutta yhtä lailla olen iloinen, että pääsin Kreikkaan juuri nyt. Uusine post-pandemia-hintoineenkin Kreikka on yhä rakas ja ihana kohde. En ehkä enää voi viettää täällä 8 viikon reissuja, mutta otan ilolla vastaan sen ajan, minkä saan.

Olen viimein Agistrilla. Tänne olisin tullut ihan ensimmäiseksi, jos ystäväni eivät olisi vieneet minua yllätysreissulle Maniin. ❤️

Agistri on kuin lepokoti, josta olin haaveillut viimeiset kuukaudet Suomessa.

On yhä vaikeaa ja ehkä kiusallistakin pukea sanoiksi sitä väsymystä, jota tunnen. Jota olen tuntenut Suomessa tämän vuoden ja jota yhä tunnen täällä Kreikassakin. Mutta en ole hyvä naamioimaan tunteitani enkä ylipäänsä halua kirjoittaa matkoillakaan (pelkkää) eskapistista hehkutusta lomakohteen upeista fiiliksistä.

On ihanaa olla Kreikassa ja ihanaa olla viimein Agistrilla mutta olen valtavan väsynyt.

Kuten Instagramin puolella kirjoitin, korona on henkinen koettelemus, josta ei toivuta kahdella tai kolmellakaan etelän lomalla. Vaikka moni meistä on selvinnyt koronasta sairastumatta fyysisesti tai menettämättä työtään, korona on vaikuttanut jokaiseen meistä laajuudella, jonka vaikutuksia emme todennäköisesti vielä edes täysin tajua. Mieli ei ole voinut valmistautua maailmanlaajuisen pandemian ja kriisin käsittelyyn. Kenelläkään meistä ei ollut tähän valmiina työkaluja.

Kukin selviää nyt tavallaan ja mieli työskentelee asian kanssa vielä pitkään. Varmaa on, että maailma ei ole enää entisensä ja meidän elinaikamme jakautuu ennen- ja jälkeen koronan -aikaan.

Olemme lukeneet historian tunneilla maailman aiemmista pandemioista ja nyt yksi sellainen osui meidän aikaamme. Ehkä tämä pandemia ei ollut yhtä tappava kuin jotkin aiemmista, mutta ainakin yksi asia erottaa covid-19-kriisin maailmanhistorian muista kulkutaudeista: meidän aikanamme kriisiä on pahentanut internet.

Koskaan aiemmin vastaavassa tilanteessa eivät ole kaiken maailman salaliittoteoriat, feikkiuutiset ja muut ahdistavat epäinformaatiouutisoinnit pandemiaan liittyen päässeet leviämään kulovalkean tavoin maailman joka kolkkaan. Internet mahdollistaa sen, että tauti ei rajoitu vain konkreettiseen oireiden mukaiseen sairastamiseen ja tartuntaa ehkäiseviin toimenpiteisiin. Olemme sairastuneet myös hämmentävästä ja epävarmuutta tuovasta informaation ja salaliittoteorioiden tulvasta.

Monen mieli on sairastunut jo siitä, että ei tiedä mitä pitäisi uskoa ja millä lailla pitäisi toimia - mikä on oikein. Koronahelvetille leimaavaa on ollut erityisesti jatkuva syyllisyyden tunne. Jos teen näin, onko se oikein? Voinko matkustaa mummolaan? Saako nyt mennä kaverin kanssa kahville? Tuomitaanko minut, jos haluaisin käydä risteilyllä tai ravintolassa?

Tätä on jatkunut taukoamatta puolitoista vuotta. Vähemmästäkin pää menee sekaisin.

Eli joo. Olen todella väsynyt, ja tulen varmasti olemaan vielä pitkään.

Oireet eivät mene ohi kahdella piikillä ja Kreikan lomalla. Mutta rokotus ja iloa tuovien asioiden pariin hakeutuminen helpottaa oloa merkittävästi. 

Olen onnellinen, että olen saanut rokotukset ja hyvin onnellinen, että vihdoin pääsin Kreikkaan. Kotona jatkan hyvien asioiden luokse menemistä. Uuden maailman ehdoilla ja sen hyväksyen.

.

.

Agistri.

Olen käynyt saarella kerran aiemmin, keväällä 2018, jolloin jäin tänne miellyttävällä, joskin aavistuksen jännitystä sisältävällä tavalla jumiin.

Pidempi esittelyni Agistrista löytyy täältä.

Agistri on Ateenan lähellä sijaitsevan Argo-Saronian saariryhmän pienin saari. Matkaa Ateenan satamaan Pireukseen on vain 54 km ja tänne pääsee kantosiipialuksella nopeimmillaan alle tunnissa. Saarella asuu runsaat 1000 ihmistä ja asutuskeskuksia on kolme. Minä asun Skalan kylässä, joka on saaren turismin keskus.

Agistri tunnetaan uskomattoman kirkkaista vesistään, hienoista rannoistaan ja aivan erityisesti leppoisasta tunnelmastaan, joka vetää saarelle yhtä lailla lapsiperheitä, telttoineen saapuvia rantahippejä kuin romanttista getaway'ta hakevia pariskuntia.

Agistrissa yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla tuntemattomamman saaren charmi, resort-kylän lomafiilis tasokkaine palveluineen, luonnon kauneus ja rauha sekä Ateenan läheisyys. Saari on samalla tuntematon ja kosmopoliittinen. Rauhallinen, mutta samalla eloisa.

Instagram-viesteissä monet Agistrin kävijät ovat vahvistaneet tätä kokemusta. Agistrin erityislaatuista leppoisuutta on vaikea pukea sanoiksi. Tämä ei ole Kreikan pienin ja uneliain saari - mutta ehkä oikeasti rennoin. Jos jonkin osoitteen voisin antaa vinkiksi korona-uupumuksen lievitykseen - se olisi Agistri.

Saan myös paljon viestejä ihmisiltä, joita kiinnostaisi lähteä tutustumaan charter-matkojen ulkopuoliseen Kreikkaan, mutta joita omatoimimatkailu - tai yksin matkustus - silti arveluttaa.

Agistrin voisi sanoa olevan täydellinen "Kreikan omatoimireissailun vasta-alkajan saari". Saarelle on lyhyt matka Ateenasta, tänne on todella helppo tulla ja saari on turvallinen, ystävällinen ja helposti haltuunotettavissa. :) Agistrin pinta-ala on vain 14 km2, joten täällä on vaikea eksyä..! :D

Näin pääset Agistrille

Agistrilla ei ole lentokenttää, vaan saarelle pääsee ainoastaan laivalla. Laivat lähtevät Pireuksen satamasta, joka on 20 minuutin metromatkan päässä Ateenan keskustasta.

Pääset Pireuksen satamaan myös suoraan Ateenan lentokentältä bussilla X96. Bussipysäkki on helppo löytää terminaalin edestä.

Pireuksen valtava satama voi hämmentää ensikertalaista, ja kannattaakin tutustua satamaan esimerkiksi tämän oppaani kautta. Argo-Saronian saarille kulkevat laivat lähtevät portilta E8, porteille on aika hyvät viitoitukset. Yksi tapa on tietysti ottaa taksi suoraan portille, jos eksyminen huolestuttaa.

Sesonkiaikaan (kesä/heinä/elokuu, erityisesti viikonloput sekä pääsiäinen) liput kannattaa ostaa hyvissä ajoin etukäteen. Muina aikoina lipun voi ostaa suoraan satamassa lippukioskista.

Agistrille liikennöi kolme laivayhtiötä ja voit valita nopean kantosiipialuksen tai hitaamman ja edullisemman autolautan. Flying Dolphin -kantosiipialuksella matka kestää vain tunnin, autolautalla vajaa kaksi tuntia.

Jos ostat liput etukäteen, se onnistuu kätevimmin Openseas.gr -sivuston kautta. Tämä sivusto listaa kaikkien Kreikan vesillä liikennöivien suurimpien laivayhtiöiden reitit ja hinnat, ja sivuston kautta voi myös ostaa lippuja. Kun haet laivayhteyksiä Agistrille, sivusto antaa kaksi satamavaihtoehtoa: Agistri Skala ja Agistri Myli. Skalan satamaan liikennöivät autolautat, Mylin (Megalochori) satamaan nopeat Flying Dolphin -alukset. Megalochorin kylä on vain runsaan kilometrin päässä Skalasta, joten kumman sataman valitsetkaan, olet lähellä kaikkia saaren palveluita. :)

Sunrise Beach House Agistrin Skalassa on ihanin rantabaari jonka tunnen missään.

Olen kolunnut Kreikassa ja muuallakin maailmassa kymmenittäin, varmaan sadoittain saaria ja rantoja, enkä missään muualla ole kohdannut yhtä maagisen tunnelman ja valon paikkaa rannalla. Te jotka harrastatte valokuvausta tiedätte, miten erilainen valo voi olla vaikka muutaman kymmenen metrin alueellakin.

Juuri tässä kohtaa Skalan kylässä Agistrilla, kun Skalan rantakatu tekee pienen käännöksen keskustan jälkeen jatkuakseen kohti Megalochoria, valo ja meren syvän turkoosit sävyt yhdessä rantabaarin lämpimän oranssisten kalusteiden kanssa luovat aivan mielettömän värien ja harmonian kokonaisuuden.

Ihastelin samaa harmoniaa jo keväällä 2018 ensimmäisellä Agistrin vierailullani. Tuolloinkin huomasin koko ajan hakeutuvani tämän kokonaisuuden äärelle, koska siinä tuli erityisen hyvä olo.

On olemassa tuoksujen luomaa aromaterapiaa, ja uskon, että yhtä lailla on olemassa esteettisten komponenttien ja valon luomaa esteettistä terapiaa. ❤️

Oikein hyvää viikkoa kaikille,

toivottaa väsynyt ja onnellinen Sanni Agistrilta.

💜

P.S. Niin paljon kuin rakastankin Ateenaa, tällä matkalla, tai tänä vuonna, paremminkin, se on minulle liikaa. Vietän Ateenassa vain torstaipäivän ennen paluutani Suomeen. Agistri on nyt minulle oikea mielentila.

Edellisessä matkapostauksessani kirjoitin, että minua ihan jännitti edessä oleva tutustuminen Monemvasiaan. Niin satumaiseksi paikalliset ystäväni - ja muutkin - ovat kylää kutsuneet.

He eivät liioitelleet.

Kolmen Monemvasiassa vietetyn päivän jälkeen olen edelleen ällistyksen vallassa. Kokemusta voi verrata ensimmäiseen vierailuuni Santorinilla: silloin haavini tipahti yhtä lailla auki ja olin sanalla sanoen tyrmistynyt. Melkein koin kauneusshokin. On paikkoja, joiden kauneutta on vaikea käsittää. Miten joissain paikoissa luonto ja ihmisen luoma ympäristö yhdistyvät tavalla, jota voi vain kutsua jumalalliseksi - ilman uskonnollisia merkityksiä.

Se on ihmeellistä.

Mikä Monemvasia? Monemvasia on Peloponnesoksen niemimaan etelärannikolla sijaitseva 1400 vuotta vanha kylä ja linnoitus. Linnoitus on rakennettu pienelle, jyrkälle kalliosaarekkeelle, joka aikoinaan on ollut irti mantereesta. Nykyään saari yhdistyy mantereeseen ja Gefyran eli Uuden Monemvasian kylään pengertiellä.

Monemvasian kylä on kokonaisuudessaan linnoituksen sisällä. Juuri tämä tekee siitä niin ainutlaatuisen. Eikä huikean dramaattinen sijainti kalliosaaren syleilyssä yhtään vähennä paikan lumoa.

Vai mitä sanotte? Paikka on ihan uskomaton!

Santorinin rinnalla Monemvasia on todellakin kuvauksellisin paikka jossa olen koskaan Kreikassa käynyt. Se kuuluu ilman muuta myös Top 5 kuvauksellisimpien näkemieni paikkojen joukkoon koko maailmassa. (Muita ovat Havanna, Kapkaupunki ja Sveitsi.)

Olen hyvin onnellinen, että viimein pääsin kokemaan näin erilaista henkeäsalpaavaa Kreikkaa.

Suosittelisin kaikille Monemvasiassa vieraileville myös yhtä tai kahta yötä Gefyrassa mantereen puolella. Täältä avautuu erilainen vinkkeli Monemvasiaan joka on omalla tavallaan yhtä kaunis ja dramaattinen. Monemvasiaa kannattaa ihailla yhtä lailla kauempaa kuin lähempää.

Lisäksi Gefyra tarjoaa hengähdysbreikin Monemvasian ahtaille ja kansoitetuille kujille. Gefyran rantabulevardi ja vilkas keskusaukio ovat oikein viehättäviä paikkoja joissa viettää mielellään aikaa. Kylässä on myös kaunis pikkukivinen uimaranta.

Monemvasia on todella pieni ja myös hyvin turistillinen - vaikkakin kaukana Santorinin kaltaisista paikoista, joissa massaturismin myötä tullut kehitys on ratkaisevasti ja kokonaisvaltaisesti muuttanut saaren alkuperäistä henkeä.

Monemvasiassa turismin ei ole annettu lähteä lapasesta, eikä kylään esimerkiksi ole rakennettu uima-altaita vierailijoita viihdyttämään. Vaikka kylä on täynnään hotelleja, ravintoloita, pieniä putiikkeja ja matkamuistomyymälöitä, tyyli on pidetty uskollisena keskiaikaisen kylän hengelle eivätkä hotellit erotu katukuvassa kuin pienillä puisilla kylteillä. Myymälätkin keskittyvät yhdelle ainoalle kadulle.

Monemvasian charmi piilee juuri sen tarkkaan harkitussa matkailupalvelujen rakenteessa ja autenttisessa ulkonäössä. Kun astut pois pääkadulta, et periaatteessa välttämättä tule muistutetuksi 2000-luvusta tai turismista muuten kuin kohdatessasi muita turisteja. Voit katsella ympärillesi ja todella kuvitella olevasi tuhatvuotisessa kylässä.

Löysin oman lempipaikkani Monemvasian kylän itäiseltä muurilta. Itäisen muurin vieressä on kylän ainoa avara alue, jonka sortuneita rakennuksia ei ole uudelleenrakennettu. Täällä näkymää eivät hallitse talojen katot ja seinät ja muurin rappusilta avautuu esteetön näköala merelle. Tässä istuessa ajatuksilla on tilaa levätä ja mielellä aikaa "ottaa sisään" kylän kauneutta.

Monemvasia jakautuu ylä- ja alakaupunkiin. Alakaupungissa sijaitsee kylä, jyrkkien rappusten viedessä korkealle yläkaupunkiin kallion huipulla sijaitsevalle linnoitukselle.

Nykyään yläkaupungissa on lähinnä enää raunioita, mutta linnoitus on ollut aivan massiivinen ja raunioista pystyy hyvin hahmottamaan, miten valtava rakennelma se on muinoin ollut.

Raunioilla kulkee maastoisia patikkapolkuja, joiden valloitukseen suosittelen ehdottomasti hyviä kävelykenkiä. Näköalat huipulta ovat lievästi ilmaistuna palkitsevat. Ei korkean paikan kammoisille..!

Olin ajatellut, että minulle riittää majoittuminen Gefyran puolella ja vierailen Monemvasiassa päiväsaikaan. Miksipä siellä pitäisi yöpyä, kun Gefyra on 20 minuutin kävelymatkan päässä ja hinnat puolta halvemmat.

Toiseksi viimeisenä Monemvasian iltana minulle kuitenkin tuli tunne, että haluaisin herätä yhtenä aamuna linnoituksen sisällä ja nähdä auringonnousun linnan muurien yllä.

Niin varasin huoneen hotellista, joka sijaitsee alakaupungin yläosassa ihan itäisen muurin vieressä. Tämä on ainoa hotelli koko kylässä, jonka edessä eikä takana ole muita taloja, ja sieltä on esteetön näköala merelle.

Hotellin kahvilan sijainti on vertaansa vailla.

Jos tienne joskus vie Monemvasiaan ja haluatte tämän maiseman äärelle, paikan nimi on Hotel Bastione Malvasia.

Minulle majapaikat ovat useimmiten vain paikkoja nukkua, mutta joskus löydän hotelleja tai majataloja, jotka tarjoavat jotain extraa, - elämyksen, joka tekee pelkästään majapaikassa oleilusta loman arvoisen. Bastione Malvasia osoittautui sellaiseksi paikaksi.

Tänä aamuna heräsin tähän maisemaan - nämä kuvat ovat huoneeni ikkunasta.

Ehkä paras ikkuna Kreikassa. Ainakin Monemvasiassa. ❤️

Sain auringonnousuni linnan muureilla. Ikimuistoista.

(Huoneeni on kuvan oikeanpuoleisen seinämän takana.)

Ai niin. Monemvasiassa on myös "ranta". Linnoituksen muurista pääsee yhdestä kohdasta alas veden äärelle, mutta meri täällä on aika dramaattinen ja jäin miettimään, käykö joku oikeasti uimassa tältä, eh, "laiturilta". Laiturilla on uimarappuset ja suihku, eli se on selvästi tarkoitettu pulahdusta varten.

Kuvan setä valitsi (onneksi) lopulta olla kokeilematta onneaan eilisessä aallokossa. Näytti aika hurjalta!

(Oikeasti uimaan tahtoville suosittelen Gefyran rantaa. Monemvasian rantakalliot sopivat paremmin kameran kohteeksi...!)

Tänään matkani jatkuu Ateenaan ja edessä on pitkä bussimatka.

Jätän Monemvasian äärettömän iloisena kohtaamisestamme. Kiitos. Teit lähtemättömän vaikutuksen, ja tulemme näkemään vielä. 🙏🏻