Me täällä Suomessa olemme jo hyvin ”metsittyneitä” luonnonkosmetiikan olemassaoloon. Hyvällä tavalla.
Kiinnostus luonnonkosmetiikkaa kohtaan on kasvanut voimakkaasti viimeiset kymmenen vuotta ja Suomessa luonnonkosmetiikasta on tullut se tasaveroinen vaihtoehto tavanomaiselle kosmetiikalle, josta alan pioneerit kolme vuosikymmentä sitten haaveilivat. Suomessa luonnonkosmetiikka on tänä päivänä käytännössä itsestäänselvyys.
Genren vahva status näkyy laajalti myös keski-Euroopassa, Baltian maissa, Isossa-Britanniassa, Espanjassa sekä Yhdysvalloissa, jotka kuuluvat tärkeimpiin markkina-alueisiin. Keski-Euroopassa on luonnonkosmetiikalla kaikkein pisimmät perinteet. Ranskassa, Saksassa, Espanjassa - tai Suomessa! - liikkuessa ekokosmetiikalta ei voi välttyä. Pienempiä ja suurempia luonnonkosmetiikkaliikkeitä on kaikkialla ja luonnonkosmetiikkaa myydään niin apteekeissa, marketeissa, huoltamoissa kuin korttelien lähikaupoissa.
Monella markkina-alueella luonnonkosmetiikan ihonhoito- ja hygieniatuotteet nähdään luonnollisena osana kestävää ja vastuullista elämäntapaa. Vastuullisuus sekä ympäristötiedostavuus ovat viime vuosina nousseet merkittäviksi arvoiksi tavalliselle rivikansalaisellekin, ei vähiten jatkuvasti mediassa olevan ilmastokriisin herättelemänä.
Siksi tuntuukin niin yllättävältä, että moderneissa länsimaisissa valtioissa vallitsee yhä suuria eroja suhtautumisessa luonnonkosmetiikkaan. Tässä kirjoituksessa case-esimerkkinä Ruotsi. Tein toukokuussa matkan Ruotsiin ja perehdyin naapurimaamme luonnonkosmetiikan tuuliin.
Ruotsissa luonnonkosmetiikan paikka on yhä pienissä niche-luontaistuotemyymälöissä
Olen työni kautta jonkin verran tekemisissä Ruotsin luonnonkosmetiikka-scenen kanssa, ja kun ensimmäisen kerran kuulin naapurimme tilanteesta, olin hyvin hämmästynyt. Ruotsi tunnetaan monessa asiassa edelläkävijänä ja ruotsalaiset ovat yleisesti ottaen tiedostavia ympäristöasioiden suhteen. Tiedostavuus vain ei näy ihonhoito- ja kosmetiikkavalinnoissa.
Ruotsissa luonnonkosmetiikan kehitys on ollut Suomeen verrattuna lilliputtimaista ja tunnettuus sekä eritoten saatavuus ovat edelleen lähestulkoon sillä tasolla, missä Suomessa oltiin yli 10 vuotta sitten.
Siinä missä suomalaiset tavaratalot omistavat kokonaisia osastoja luonnonkosmetiikalle parhaalla mahdollisella näkyvyydellä ja lähikulman ruokakaupastakin löytää sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, Ruotsissa luonnonkosmetiikkaa täytyy yhä lähteä asiakseen hakemaan pienistä luontaistuotekaupoista. Kaupungista riippuen ekomyymälöitä voi olla useita - tai ei ollenkaan.
Isoista ruotsalaisista tavarataloista kuten Åhlénsilta voi löytää kemppariosaston takaosaan kätkettynä parin hyllyn verran tuotteita muutamalta luonnonkosmetiikkasarjalta. Tyypillisesti saatavilla on luonnonkosmetiikan grand old lady Weleda sekä Ruotsissa lifestyle-brändinä läpilyöneen Estelle & Thildin tuotteita. Myös L’Orealin luonnonkosmetiikkamerkit Garnier Bio sekä La Provencale Bio ovat jonkin verran edustettuina. (Koska L’Oreal.)
Luonnonkosmetiikka ei yksinkertaisesti ole Ruotsissa trendikästä. Tuotteita ei näy juuri missään, koska ruotsalaiset kuluttajat eivät niiden perään kysele. Ruotsalaisen peruskuluttajan asenne ’luonnollista’ kohtaan on yhä yleisesti se, ettei luonnollinen voi olla yhtä tehokasta kuin synteettinen. Ruotsalaiset ovat toki äärettömän kiinnostuneita kauneudenhoidosta, mutta kun kosmetiikkaan liittää etuliitteen ’luonnollinen’, se menettää heti uskottavuutta. Eteläafrikkalainen luonnonkosmetiikan huippubrändi ja hoitolasarja Esse on esimerkiksi valinnut Ruotsissa olla korostamatta markkinoinnissaan liikaa tuotteiden luonnollisuutta, koska ’luonnollisuus’ ei tuloksellisessa ihonhoidossa ole ruotsalaisiin vetoava argumentti.
Minusta tämä on hyvin kiinnostavaa. Me pohjoismaalaiset miellämme itsemme monissa asioissa samankaltaisiksi, ja jaamme paljon samoja arvoja, korkean elintason ja koulutustason. Silti jotkin asiat jäävät jakamatta.
Suomi on Pohjoismaissa kiistatta ykkönen mitä tulee luonnonkosmetiikan statukseen. Tanskasta sentään löytyy kovan luokan luonnonkosmetiikkaosaamista private label -valmistuksen muodossa (esimerkiksi Herbinan Eco By Herbina -tuotteet valmistetaan Tanskassa) ja tuleehan maasta myös ekobrändien pioneereihin kuuluva Urtekram, mutta eivät luonnonkosmetiikkabrändit sielläkään pomppaa silmiin joka kaupassa. Norjassa tilanne on kuulema lähes yhtä laiska kuin Ruotsissa.
Mielenkiintoista.
Bruns on Ruotsin ensimmäinen (ja ainoa?) luonnollinen kampaamotuotesarja
Vielä mielenkiintoisempaa on se, että ne muutamat harvat aidot luonnonkosmetiikkabrändit joita Ruotsissa on, ovat erittäin korkeatasoisia. Nämä pienet äänenkannattajat tekevät sitkeästi töitä kasvattaakseen ruotsalaisen kuluttajan uskoa ja luottamusta ekologista kosmetiikkaa kohtaan, mutta helppoa se ei ole. Siksi osa alan toimijoista suuntaa satsauksensa enemmän ulkomaan markkinaan.
Tällaisiin brändeihin lukeutuu juuri Suomessakin lanseerattu Tash Sisterhood. Tapasin Tashin perustajat, Håkan Wahlstenin ja Louise Sahlstenin Malmössa ja juttelimme Tashista sekä luonnonkosmetiikan tilasta Ruotsissa.
Tash edustaa kotimaassaan poikkeuksellista sitoutuneisuutta luonnonkosmetiikan arvoille ja korkealle laadulle. Maassa, jossa ekosertifikaatteja hädin tuskin tunnetaan, Tash valitsi sertifioida sarjansa alan vaativimpiin kuuluvalla NaTrue-sertifikaatilla ja valmistaa tuotteensa aikaa (ja rahaa) vievällä kylmävalmistusmenetelmällä.
”Vastuullisuus ja ekologiset arvot ovat meille johtoarvoja emmekä lähden niistä tinkimään”, yrityksen toimitusjohtaja Håkan Wahlsten kertoo. ”Siksi sertifiointi oli meille itsestäänselvää, tahdomme kuluttajien näkevän selkeästi, että tuotteemme ovat aitoa luonnonkosmetiikka. Kun tehdään jotain, tehdään kunnolla. Päädyimme NaTrue -sertifikaattiin, koska se vastaa kriteereiltään eniten omaa näkemystämme siitä, mistä luonnonkosmetiikassa on kyse.”
Pariskunta Wahlsten-Sahlsten kuvaa Tashin olevan kuin luonnonkosmetiikan haute cuisinea. Tash-tuotteiden valmistus vertautuu gastronomiaan ja prosessi on tärkeämpi kuin yksittäinen superraaka-aine. Luomulaatuiset kasviuutteet valmistetaan käsin kylmämenetelmällä, jolloin raaka-aineessa säilyy korkein pitoisuus vaikuttavia aineita.
Näyte Tashin uusimmasta tuotteesta joka lanseerataan heinäkuussa
Koska ensiluokkaiset raaka-aineet sekä huipputason formulointi ovat Tashille avainasioita, tuotteet valmistetaan ja formuloidaan Italiassa. Suuri osa tuotteiden aktiiviaineista tulee yhdeltä ja samalta italialaiselta luomutilalta. Italiasta löytyi myös kemistitiimi, joka ”puhuu Tashin kieltä” ja kykenee toteuttamaan Tashin vision. ”Totta puhuen, emme edes lähteneet etsimään Ruotsista tätä osaamista, koska tilanne on mitä on,” Håkan Wahlsten sanoo mietteliään näköisenä.
Kaikki tämä kuulostaa satsaukselta, joka Ruotsin markkinoilla valuu suureksi osaksi kuuroille korville. Håkan ja Louise myöntävät, että Tash on alusta saakka suuntautunut kotimaataan enemmän kohti keski-Euroopan kiitollisempia markkinoita. Tällä hetkellä Tashin suurin markkina on Sveitsissä. Toki pariskunnalla on toivo, että Ruotsissakin vielä havahdutaan arvostamaan luonnonkosmetiikkaa, mutta suurimmat satsaukset yritys suuntaa Ruotsin ulkopuolelle.
Airbnb-emäntäni Malmö’ssa näyttää hänkin mietteliäältä, kun otan luonnonkosmetiikan puheeksi. ”Olet oikeassa, se on kummallista”, hän sanoo. ”Ekologinen elämäntapa on Ruotsissa pinnalla ja erityisesti vegaanisuus on hyvin trendikästä”, hän kertoo. ”Kaikki puhuvat vegaanisuudesta. Mutta en voi sanoa, että ihonhoito liittyisi tähän. Vegaaninen kosmetiikka ei taida olla sama asia kuin luonnonkosmetiikka..?”
Ei, ei se ole, vastaan.
Airbnb-emäntäni on hyvin toimeentuleva ja korkeasti koulutettu nainen, jolla on terveelliset elämäntavat. Hän satsaa elegantteihin ihonhoitotuotteisiin ja ostaa luomuelintarvikkeita. Mutta luonnonkosmetiikkaa hän ei ole koskaan oikeastaan edes ajatellut. Hänen täytyy oikein pysähtyä miettimään, mitä luonnonkosmetiikalla ylipäänsä tarkoitetaan.
Saan kuulla, että Ruotsissa tunnettuja ja puheenaiheiksi nousevia kosmetiikkailmiöitä ovat mm. influenssereiden kehittämät omat ihon- ja hiustenhoitosarjat.
Tämän vahvistaa myös Henrik Olténg, NOC Swedenin perustaja, jota haastattelen juttua varten. NOC eli Natural Organic Cosmetics Sweden on Suomen Pro Luonnokosmetiikka ry:tä vastaava luonnonkosmetiikan tunnettuutta edistävä yhdistys. Saan vaikutelman, että Olténgin ja yhdistyksen työ on aika turhauttavaa.
Influencer-sarjat ovat trendikkäitä, mutta niitäkin vahvempi asema Ruotsissa on Henrik Olténgin mukaan perinteisillä ruotsalaismerkeillä sekä etenkin apteekkikosmetiikalla.
Ruotsalaisten kuluttajien korkea luottamus apteekkeja kohtaan sekä farmaseuttiseen myyntikanavaan liitettävä uskottavuus on tehnyt apteekkisarjoista Ruotsissa markkinajohtajia. Apteekkisarjat dominoivat ruotsalaisessa mediassa samaan tapaan kuin luonnonkosmetiikkasarjat meillä tänä päivänä. (Ainakin oma kokemukseni on, että luonnonkosmetiikka näkyy meillä vahvasti niin sosiaalisessa kuin printtimediassa.)
Apteekkibrändit nauttivat ruotsalaisten luottamusta
Olténg mainitsee muita syitä, jotka vaikuttavat Ruotsissa luonnonkosmetiikan hitaaseen kehitykseen sekä yleiseen tahmeaan asenteeseen kategoriaa kohtaan.
Yksi syy on genren epämääräisyys – luonnonkosmetiikkaa ei ole yksinkertaisesti markkinoitu ruotsalaisille riittävän selkeästi, eikä kuluttaja osaa erottaa aitoa luonnonkosmetiikkaa epäaidosta. Sertifikaatit eivät sano ruotsalaisille juuri mitään ja sarjat kuten The Body Shop ovat monelle yhtä kuin ”luonnonkosmetiikka”. Olténg miettiikin, mitä Suomessa on osattu tehdä toisin, kun täällä luonnollisuuden viesti ja ekologisen kosmetiikan hyödyt ovat menneet niin vahvasti perille.
Toinen tekijä liittyy Ruotsin kosmetiikka- ja hygieniateollisuuden toimialajärjestöön, joka Olténgin mukaan aktiivisesti työskentelee luonnonkosmetiikka-alan yrityksiä vastaan. Alojen välillä vallitsee naapurimaassamme selkeä vastakkainasettelu, eivätkä ”normikosmetiikan” yritykset suhtaudu suopeasti luonnonkosmetiikan toimijoihin. Järjestöllä on vaikutusvaltaa kaupan alalla, ja Olténg arvelee, että luonnonkosmetiikka on saattanut tätä kautta saada negatiivisen kaiun merkittävien jälleenmyyjien piirissä.
Kolmas tekijä on jälleenmyyjien puhtaasti kaupalliset intressit. Verrattuna luonnonkosmetiikkaan, synteettisen kosmetiikan brändit myyvät enemmän ja ovat suhteessa tunnetumpia. Näin on toki meillä Suomessakin. Ruotsalainen kauppias vain valitsee mieluiten brändejä, jotka ovat kaupallisesti varmoja ja tuovat eniten voittoa. Ja koska kuluttajatkaan eivät juuri kysele luonnollisten vaihtoehtojen perään, on syntynyt kuin loputon noidankehä, jossa kuluttajat eivät opi tuntemaan luonnonkosmetiikkaa koska se ei näy kaupoissa ja mediassa, eivätkä kaupat ja media nosta luonnonkosmetiikkaa, koska sillä ei ole kysyntää.
Lyko on tunnettu ruotsalainen verkkokauppa, kivijalkamyymälät ovat selvästi hiljaisempia
Tash Sisterhoodin Håkan ja Louise heittävät ilmaan arvelun, että luonnonkosmetiikasta kiinnostuneet ruotsalaiskuluttajat asioivat enemmän verkkokaupoissa kuin kivijalassa, ja että sekin voisi olla syy luonnonkosmetiikan näkymättömyyteen tavallisissa kaupoissa.
Henrik Olténg ei usko tähän. Verkkokaupalla on Ruotsissa erittäin vahva asema ja ruotsalaiskuluttajat asioivat siellä mielellään, mutta Olténg ei näe, että luonnonkosmetiikan asiakas hakeutuisi verkkoon muita kuluttajia hanakammin. Luonnonkosmetiikan aseman näkee Olténgin mukaan verkkokauppojen rakenteessakin; harvoilla verkkokaupoilla on erikseen kategoriaa luonnonkosmetiikalle.
Tsekkaan muutaman suuren ruotsalaisen kosmetiikan verkkokaupan ja näen, mitä Olténg tarkoittaa. Pelkästään luonnonkosmetiikalle omistettuja suuria verkkokauppoja kuten meillä niin suositut Jolie, House Of Organic ja Biodelly ei Ruotsissa ole – ellei suomalaisen Ruohonjuuren ruotsalaisversiota Happy Food Storea lasketa. Ruohonjuurihan avasi Happy Food Store -liikkeen myös Tukholmaan, mutta saatatte arvata, miten sille kävi. Ruohonjuuren kaltainen konsepti ei vedä riittävästi asiakkaita länsinaapurissa.
Vierailin tashilaisten vinkistä Ystadissa ekotuotteisiin erikoistuneessa wellness- ja kauneusputiikki 5 Star Wellbeing’issä. (Kysymykseeni, mistä löytäisin luonnonkosmetiikkaa Malmössa, Tashin Håkan Wahlsten vastaa pahoittelevasti, että lähin paras luonnonkosmetiikkamyymälä sijaitsee 60 km päässä Ystadissa. Ruotsin kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Malmössa luonnonkosmetiikan myymälät loistavat poissaolollaan.)
Tiskin takaa Ystadin Hamngatanilla löydän skandinaaviseen luontoon ja elämäntyyliin rakastuneen brittiläisen Tonia McManusin. McManus teki 30 vuoden uran tunnettujen parfyymibrändien kuten Estee Lauder, Lancôme ja Chanel parissa ennen kuin päätti perheineen muuttaa Ruotsiin ihastuttuaan lomamatkalla Skånen luontoon. McManusit perustivat Skånen maaseudulle wellness-matkailuyrityksen, jonka yhteydessä toiminut pieni, asiakkaiden rakastama ekoputiikki toimi inspiraationa suuremmalle liikkeelle kaupungissa. 5 Star Wellbeing Nordic Beauty Store avasi ovensa Ystadin keskustassa viime syksynä.
McManus suhtautuu pohjoismaiden antimiin suurella intohimolla. ”Pohjoisessa on runsaasti puhdasta luontoa sekä upeita luonnon rikkauksia kuten marjoja, sieniä ja merilevää joita meidän täällä asuvien tulisi hyödyntää niin ravinnossamme, ihonhoidossa kuin mikrobiomimme vahvistamisessa niin paljon kuin pystymme”, McManus sanoo. ”Haluan rohkaista ihmisiä näkemään paikallisen rikkauden sen sijaan, että ostamme kauneuden- ja hyvinvointituotteita toiselta puolelta maailmaa.”
Tonia McManusin huolella kuratoidussa kosmetiikkabrändien valikoimassa on pienempiä, vähemmän tunnettuja artesaaniluonnonkosmetiikkasarjoja kuten tanskalainen The Witchery CPH, virolainen by Mukk, hollantilainen Liza Witte sekä L:a Bruket ja Tash Sisterhood Ruotsista. Bongaan ilokseni joukosta myös suomalaisen Pure Beautyn. Vierailuni jälkeen myymälän valikoimaan ovat liittyneet Suomesta myös Sees Company sekä Flow Cosmetics. Keskustelumme aikana McManus innostuu valtavasti myös Djusiesta!
Olen utelias kuulemaan, millaisia asiakkaita McManusin liikkeessä käy. Hakeutuvatko 5 Star Wellbeingin asiakkaat myymälään nimenomaan luonnonkosmetiikan vuoksi. Shopin vahva design-henkisyys sekä vaikuttava home & spa -valikoima luovat minulle vaikutelman, että putiikki vetää puoleensa yhtä lailla designista ja yleisestä wellness-trendistä kiinnostuneita kuluttajia.
Jaan tämän myös Tonia McManusille, joka vastaa, että asiakkaina käy monenlaisia ihmisiä matkailijoista paikallisiin. Turistilla voi olla hyvin eri syy tulla liikkeeseen kuin paikallisilla. Yleisesti ottaen asiakkaita yhdistävät ekologiset arvot sekä halu panostaa omaan hyvinvointiin kauniilla, laadukkailla pohjoismaisilla tuotteilla.
McManus kertoo, että liikkeen kosmetiikka-asiakkaat ovat hyvin laatutietoisia ja kiinnostuneita raaka-aineista. Tietyt brändit sertifikaateista puhumattakaan eivät kuitenkaan nouse esiin asiakaskohtaamisissa. Fiilikseni pitää siis paikkansa, ja 5 Star Wellbeing’istä haetaan yhtä lailla ihania kynttilöitä, ihonhoitovoiteita, sauna-tuotteita sekä huonetuoksuja. Kokonaisvaltaista hyvinvointia design-aspektilla.
Täältäkään en siis löydä diehard-luonnonkosmetiikkafaneja – liikkeen omistajaa lukuunottamatta. Eikä heitä tarvitsekaan löytyä.
Tonia McManusin artesaaniluonnonkosmetiikkaa sekä pohjoisen luonnon rikkautta juhlistava myymälä on ihastuttava paikka, enkä koe, että kaltaiseni luonnonkosmetiikkahörhö asiakkaana tekisi paikasta sen arvokkaampaa.
Vaikka olin hyvin utelias tutkimusretkeilemään ruotsalaisessa ekokauneudenhoito-scenessä ja odotin pystyväni kumoamaan ainakin osan aiemmista käsityksistäni liittyen luonnonkosmetiikan statukseen naapurimaassamme, ymmärrän nyt, että tilanne Ruotsissa on perustavanlaatuisesti erilainen kuin meillä. Luonnonkosmetiikka ei ole Ruotsissa ilmiö, eivätkä meille tutut brändit ja teemat liittyen esimerkiksi vastuullisiin valintoihin ja luonnonkosmetiikan tuotannon läpinäkyvyyteen nouse esiin merkittävinä asioina tavalliselle ruotsalaiselle kuluttajalle.
Lopuksi, en tällä kirjoituksellani halua sanoa, että Ruotsissa on jotain ”väärin”, kun he eivät ole tajunneet luonnonkosmetiikkaa. Ihoaan voi ja saa hoitaa millä tuotteilla tahansa eikä mikään tapa ole väärin.
Luonnonkosmetiikalla on kuitenkin tänä päivänä paljon ihonhoitoa laajempi ulottuvuus, ja luonnonkosmetiikka ilmiönä tarjoaa kiinnostavan väylän tarkastella, miten eri maissa suhtaudutaan kestävään kehitykseen ja vastuullisiin valintoihin arjessa.
Miss Vego on ruotsalainen ekoputiikeissa jaettava "vihreälle ja ilmastoystävälliselle elämäntavalle" omistautunut lifestyle-lehti. Lehden palstatila vihreälle kosmetiikalle? Puolikas aukeama.
Itse olen jo hyvän aikaa sitten päässyt eteenpäin ajatuksesta, että luonnonkosmetiikka olisi parasta nimenomaan ihon kannalta (- vaikka henkilökohtaisesti koenkin luonnon tuotteet omalle iholleni sopivimpina). Luonnonkosmetiikka on kannanotto monen asian puolesta.
Moni pitää hygienia- ja ihonhoitotuotteita kenties liian vähäpätöisenä kategoriana, jotta valinnoilla niihin liittyen olisi laajempaa merkitystä. Se ei pidä paikkaansa. Pienilläkin valinnoilla on merkitystä, kun miljoonat ihmiset sen tekevät. Ja miljoonat ihmiset ostavat saippuaa, kosteusvoiteita ja deodoranttia.
Kun valitsee aidon luonnonkosmetiikan, se on valinta kestävän kehityksen, vastuullisuuden, läpinäkyvyyden ja usein myös perhe- ja pienyrittäjyyden, luomutuotannon sekä reilun kaupan puolesta. Luonnonkosmetiikan tuotanto työllistää pienviljelijöitä ja kehitysmaiden naisosuuskuntia. Tätä tapahtuu varmasti jonkin verran myös normikosmetiikan tuotannossa, ja myös synteettistä kosmetiikkaa on mahdollista valmistaa eettisesti ja ekologisesti. Olennainen etu kuluttajalle on, että luonnonkosmetiikan kohdalla ekologisuudesta voi olla täysin varma. (Sertifioidun) luonnonkosmetiikkatuotteen kanssa ei tarvitse jäädä arvuuttelemaan onko sanahelinä viherpesua vai aitoa sitoutuneisuutta.
Brunsin alkuperäiset salongit löytyvät Malmösta ja Lundista
P.S. Lempparini ruotsalaisista luonnonkosmetiikkasarjoista:
❤️ Bruns
❤️ Föllinge
❤️ Tash Sisterhood
❤️ C/o Gerd
❤️ Estelle & Thild
Maisema keittiön ikkunasta Maarianhaminassa tiistaina 14. kesäkuuta 2022. Maisema, jonka äärellä olen viettänyt niin monta vuotta elämästäni.
En osaa pukea sanoiksi, miten tärkeä maisemasta on minulle tullut. Minusta se on äärettömän kaunis ja ilahduttaa ja rauhoittaa minua aina sitä katsoessani. Talot Maarianhaminassa eivät ole korkeita, ja kolmannessa kerroksessa olet jo kattojen tasalla tai yläpuolella. En aina ole miettinyt tätä seikkaa, mutta ylimmän kerroksen sijainti on varmasti tärkeä osa sitä seesteisyyttä, jota olen täällä niin vahvasti tuntenut.
Kattojen yläpuolella oleminen rauhoittaa ja rentouttaa minua syvästi. Oivalsin tämän viimeistään toipuessani uupumuksesta ja huomatessani, miten korkeat näköalapaikat ja rakennusten ylimmissä kerroksissa olevat kahvilat rauhoittivat minua. Kun katsoo ympäröivää maisemaa yläperspektiivistä tulee olo, että samaan aikaan näkee kaiken ja osallistuu ympäristöön, mutta on "turvassa" - turvassa katutason vilinästä ja joka puolelta tulvivilta ärsykkeiltä. On samalla mukana, mutta samalla ulottumattomissa. Ylhäällä jatkuva ärsykevirta jalostuu suuremmaksi, hallittavissa olevaksi kokonaisuudeksi.
Maarianhaminan kodissa tämä olotila on aina toteutunut, sitä tiedostamattani. En näe ikkunastani pihaa, katua tai ihmisiä. Näen katot, taivaan ja puiden latvoja. Täällä juuri mikään ei kaappaa äkisti huomiotani ja mieli tyyntyy katsellessa hitaasti ohi lipuvien pilvien muotoja tai istuessa isolla parvekkeella auringon lämmittäessä jokaista huokosta.
Vuodet ja vuodenajat ovat vaihtuneet tämän maiseman äärellä.
Kynttilät ovat syttyneet ja sammuneet, pieneen ruokapöytään on katettu niin pastaa ja ruisvoileipää kuin salaatteja ja juustolautasia. Tämän ikkunan äärellä on istuttu meikkaamassa, kirjoittamassa, syömässä ja juomassa. On herätty aamulla töihin, valmisteltu lounaseväät ja harjattu ripsiin maskaraa kilpaa kellon kanssa (ehdin töihin kun lähdin kotoa 8.47..! ☺️)
On parannettu maailmaa yksin, ystävien ja ex-puolison kanssa. On hoidettu koiria, on hoidettu tunteita. On pelätty, on naurettu ja on rakastettu.
Nyt kun istun tässä, en enää tunne haikeutta tai halua takertua. Tunnen vain suurta kiitollisuutta. Olen onnellinen, kun olen saanut viettää tässä kodissa niin monta hyvää vuotta; melkein kolmasosan elämästäni.
Tämä paikka on ollut minulle lahja ja surun sijaan tunnen suurta iloa viettäessäni näitä viimeisiä viikkoja näiden ikkunoiden takana.
Kiitos, koti.
Tässä kolme blogipostausta Maarianhaminan kodistani vuosien varrelta.
2017: Paikoista ja kiintymyksestä
Entä eeppinen, punainen plyysisohvani..? Kotini lämmin sydän.
Se on nyt Tampereella. ❤️ Ja tuo toivottavasti mukanaan ripauksen maarianhaminalaisen kattohuoneiston sielua.
Vihdoin pääsen antamaan arvioni Essen aurinkovoiteesta!
Olen saanut voiteen töistä.
Essen aurinkovoide lanseerattiin viime vuonna, mutta sitä saatiin Suomeen niin pieni erä (ja tuote oli niin suosittu!), että erä myytiin loppuun silmänräpäyksessä. En siis päässyt edes näkemään Essen aurinkovoidetta viime vuonna - muuten kuin kuvissa.
Essen aurinkovoide ilmestyi juuri ennen Patykan aurinkovoidetta ja ehti saman tien kerätä suomalaisten kuluttajien keskuudessa hurmioituneita "ihan paras luonnonkosmetiikan aurinkovoide" -arvioita. Kun sitten Patyka rantautui kauppoihin pian Essen jälkeen ja aiheutti niinikään samanlaista "no ihan paras!" -innostusta, olin enemmän kuin utelias vertaamaan näitä kahta. Mutta siihen ei sitten ollut mahdollisuutta - ennen kuin nyt, seuraavana kesänä. :)
Miltä Essen aurinkovoide tuntuu?
Essen aurinkovoide on hyvä - ja ihan erilainen kuin Patykan. Välitön kokemukseni on, että Esse sopii selvästi Patykaa kuivemmalle iholle - se on ravitsevampi. Essen koostumuksen ihofiilis muistuttaa jossain määrin Mossan 365 Day Defence -voidetta; myös Mossa on ravitseva ja tuntuu iholla hoitavalta. Esselle ja Mossalle on yhteistä myös voiteen nude sävy, joka ei kuitenkaan näy iholla. Essen sävy on vielä Mossaakin läpikuultavampi.
Essen aurinkovoide on kaiken kaikkiaan aika "jämäkän" tuntuinen ja koostumus on tiiviimpi kuin esimerkiksi Patykassa, mutta myös Mossassa. Jämäkkyys tulee Essen sisältämistä kasvivahoista (vernissasumakki ja japaninvaha), jotka tyypillisesti tuovat ihonhoitotuotteisiin tällaista suojaavaa ihotuntumaa sekä jämäkkyyttä - ja tietysti ehkäisevät tehokkaasti kosteuden haihtumista. Voide levittyy kuitenkin erittäin miellyttävästi, ei tunnu paksulta eikä jätä iholle näkyviin minkäänlaista aavistusta sisältämästään mineraalifiltteristä. UV-suojan tuo sinkkioksidi. Koostumus on hajusteeton.
Esselle tyypillisesti voide sisältää runsaasti afrikkalaisia kasviuutteita sekä antioksidantteja kuten myrothamnus- eli ylösnousemuskasvin uutetta, rooibosta, oliivinlehtiuutetta sekä oliiviöljyn saippuoitumattomia yhdisteitä. Veden sijaan voiteen nestepohja on aloe veraa. Ihoa pehmentävänä ainesosana on sheavoita.
Voidetta ei ole nimetty erityisesti kasvoaurinkovoiteeksi, ja ohjeissakin neuvotaan levittämään voidetta "auringolle altistuville alueille", mutta kyllä tämä varmasti useimmille kuluttajille on kokonsa, hintansa ja hoitavan koostumuksensa puolesta nimenomaan kasvovoide.
Essen aurinkovoiteen speksit pähkinänkuoressa:
Aurinkovoidetta myyvät Esse-hoitolat ja verkossa Jolie sekä Twistbe.
Sannin fiilis:
Esse Sunscreen on oikein miellyttävä aurinkovoide ja ymmärrän hehkutukset erityisesti liittyen voiteen tasaiseen levittyvyyteen ja näkymättömyyteen iholla. Se sopii mielestäni parhaiten henkilölle, joka toivoo aurinkovoiteeltaan hoitavuutta ja täyttä näkymättömyyttä iholla.
Jos lähden vertaamaan Esseä Patykaan, pidän Patykan koostumuksessa enemmän se vesimäisestä ohuudesta (se on yhä ohuudessaan voittamaton), mutta Essessä taas pidän enemmän hoitavasta tunteesta ja kauniista, hillitystä glow'sta jonka voiteen ravitsevampi koostumus jättää iholle. Essen voide on siis ns. kaunistavampi iholla mielestäni, varmasti ainakin kuivemmalla ja kosteusköyhällä iholla. Patyka ei jätä ihoa kuultavaksi vaan päin vastoin jopa hieman mattaiseksi.
Jos vielä vertaan Esseä kolmanteen suosikkiini Alga Mariksen sävytettyyn (SPF30), Alga Maris on aivan erilainen: se on meikkivoidemainen sekä samettisen kuivakka. Alga Maris tuntuu enemmän BB-voiteelta, Esse hoitovoiteelta. Ja Patyka kevyeltä kosteusvoiteelta. ☺️
