Ajattelin kirjoittaa ruoasta. Koska viime viikkoina ruoka on tuonut minulle iloa kaiken alakulonkin keskellä.

Aloitin seitsemän viikkoa sitten karppauksen. Kyllä, minäkin siis hurahdin siihen. (Kerrankin minäkin teen jotain trendikästä...! Ohhoh!) Aloitin projektin saadakseni lopun kevättalvesta jatkuneeseen herkuttelukierteeseen ja jatkuvaan turvotukseen. Tiedätte kaikki sen tunteen, kun vatsassa on koko ajan kuin ilmapallo ja ruoan jälkeen on huono ja väsynyt olo. Ruoka on aina turvottanut vatsaani, mutta keväällä herkuttelu alkoi näkyä jo kasvoissakin - ja vaa'alla. Heinäkuussa päätin tehdä asialle jotakin.

Olin kuullut paljon positiivista vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta eli karppauksesta. Kuvittelin ensin, että karppauksen noudattaminen olisi kasvissyöjälle erityisen haastavaa, mutta lopulta karppiruokavalioon siirtyminen oli ällistyttävän helppoa. Tietysti kohdallani asioita helpottaa, että syön kalaa, kananmunia ja maitotuotteita. Vegaanikarppaus on jo ehkä oikeasti asteen haastavampaa.

Karppausprojektissani oli laajempikin tavoite kuin pelkkä herkuttelun kontrollointi ja ilmapallo-olon puhkaisu. Halusin alkaa syömään monipuolisemmin, ja siinä olen todellakin onnistunut.

"Normaali"ruokavaliotani voi liioittelematta kutsua järkyttävän yksipuoliseksi. Minulla oli käytännössä muutama hassu perusruoka, joita söin joka päivä. Pastaa oliivikastikkeella, riisiä wok-vihanneksilla, pakastealtaan keittoja ja silloin tällöin herkkuna soijanakkeja tai pyöryköitä ranskalaisilla perunoilla. Söin pastaa tai riisiä vähintään viitenä päivänä viikossa. Söin myös erittäin runsaasti leipää, muroja ja mysliä. Käytännössä siis pelkkää hiilihydraattia. Hiilihydraatit sitovat kehoon nestettä, joten ihmekös tuo että olen ollut jatkuvasti turvoksissa.

Karppaukseen siirtyessä leivät, pastat, perunat, riisit ja murot saa unohtaa. Tai ainakin melkein. ;) Pastan ja riisin poisjättäminen oli yllättävän kivutonta, mutta huomasin kaipaavani leipää kuin tupakoitsija savukettaan. Aamiaisella täytyy vain joskus saada tehdä kunnon voileipä, te tiedätte tunteen. Halkaistaan se leipä, voidellaan, laitetaan päälle juustoa, salaatinlehti, kurkkua, paprikaa, muutama kananmunan viipale.... mmmm! Olin onneni kukkuloilla kun löysin netistä runsaasti karppileipäohjeita. Ei, karppaajan ei suinkaan tarvitse luopua leivästä!

Kun ennen kauppaostoslistallani luki spaghettia, Barillan oliivikastiketta, jälkiuunileipää, maitoa ja margariinia, on listalla nyt kananmunia, maitorahkaa, turkkilaista jogurttia, kesäkurpitsaa, mantelijauhoja, juustoa ja pellavansiemeniä. Margariinit on korvattu voilla ja kermalla ja maito vähempihiilihydraattisella soijamaidolla. Karppausta on kritisoitu runsaasta eläinrasvan käytöstä, mutta itse en ota asiasta stressiä vaan käyn mittaamassa veriarvoni vuoden lopussa ja katson sitten onko syytä huolestua.

Kuvat kertovat enemmän kuin sata sanaa. :) Pahin turvotus katosi karppauksen aloitettua viikossa, ja vyötäröltä on seitsemässä viikossa kutistunut neljä senttiä. Painoa oli tarkoitus pudottaa 2 kiloa, ja ne kilot myös lähtivät.

Aluksi tuntui, että pastasta, puurosta ja myslistä luopuminen olisi suurikin uhraus ja kompromissi tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta nyt tuo ajatus ihan naurattaa. Syön tällä hetkellä paljon herkullisempaa, terveellisempää ja ravintorikkaampaa ruokaa kuin ennen. Makeista herkuistakaan ei ole täytynyt luopua, ja jos siltä tuntuu niin valmistan karppiresepteillä marjapiirakkaa, lettuja tai kookoskeksejä. Tosin päivittäinen makeanhimo on täysin kadonnut, joten herkkuja tekee mieli aika harvoin.

Minulla on kevyt olo. Heittelehtivään verensokeriin liittyvät päänsäryt ja heikottavat näläntunteet ovat historiaa. Kun syön, olen kylläinen kuusikin tuntia. On myös todella antoisaa olla innostunut ruoanlaitosta! Entisen pakastekesäkeiton sijaan lautaseltani voikin löytyä punajuurivuokaa ja kesäkurpitsalasagnea tai kookosmaidossa paistettua lohta ryyditettynä uusimmalla suurherkullani ruusukaalilla.

Karpatessa ei tarvitse hyvästellä leipiä ja sämpylöitä!

Karppikasvislasagne syntyy kesäkurpitsasta ja soijarouheesta.

Leivonnaiset valmistuvat ilman sokeria ja viljajauhoja.

Näkkileipä ja tortilla ovat mantelileivän ohella karppireseptisuosikkejani.

Lempileipäohjeeni karppaus.info -sivuston resepteistä. Tuunasin reseptiä vähempijuustoiseksi. Kokeilkaapa tätä, on nimittäin ihan törkeän hyvää! Fiberhusk (löytyy myös nimellä psyllium kauppojen jauho/mausteosastolta) ei ole välttämätön, mutta tuo leipiin hieman kuohkeutta.

Mitä tilanteeseeni tulee, vielä on matkaa rannalle, mutta viikonloppuna minua hymyilytti siskoni kanssa teatterissa jo näin paljon.

...ja nyt on muuten jo syyskuu, joka meilläpäin tarkoittaa sitä, että kohta on joulu...! ;)

P.S. Resepteistä kiinnostuneille suosittelen lämpimästi Karppaus.infon reseptisivua.

P.P.S Vastailen kommentteihin vähän hitaammalla tahdilla, joten jos olet kysynyt jotain, etkä saanut vielä vastausta, niin palaathan parin päivän päästä tsekkaamaan uudestaan. :)

Ikäväkseni joudun kertomaan, että blogi jää valitettavasti jälleen jonkinlaiselle tauolle. Olen miettinyt tämän viestin kirjoittamista jo muutaman viikon, mutta nyt se on kirjoitettava. En ole tuonut yksityiselämäni asioita blogin puolelle, enkä tee niin jatkossakaan, mutta kerron nyt että minulla on tällä hetkellä niin paha olla että en pysty blogiani kirjoittamaan.

Viesti tuntuu erityisen ironiselta ja oudolta, kun olen teille juuri eilen postannut iloisia ja hymyileviä kuvia kasvoistani. Kaikki ei kuitenkaan näy kuvissa. Eivätkä hymiöt ja pirteät vastaukset kerro miltä minusta oikeasti tuntuu.

Voi olla, että jaksan tehdä joitain postauksia harvakseltaan, mutta en tiedä tällä hetkellä. Blogi on ollut minulle suuri ilonaihe elämässä, ja haluaisin pystyä tekemään jotain minua ilahduttavaa. Mutta juuri nyt en tiedä.

Halusin tämän kertoa, koska en halua alkaa saamaan "Minne oikein olet kadonnut?" ja "Voitko jo päivittää?" -kommentteja.

Sanni

Esittelyssä kolme mineraaliposkipunaa Lily Lololta.

Kuten aiemmin uutisoin, Biodelly.com -verkkokauppa alkoi myydä Lily Loloa Suomessa toukokuussa. Biodellyläiset tietävät että olen Lolo-meikkipohjan suuri fani, ja kun he kysyivät kiinnostaisiko minua kokeilla merkin poskipunaa ja luomivärejä, niin eipähän tarvinnut kauaa miettiä. :)

Ooh La La - erittäin kaunis ruusunpunainen sävy hennolla hohteella (englannissa on tähän hyvä sana, 'sheen'). Lolon tiedoissa sanotaan että sävy on matta, mutta sitä se ei ole. Voisin kuvitella Ooh La La'n sopivan kaikille, koska sävy on hyvin neutraali ja klassinen. Luo ihastuttavan raikkaat ruusuiset posket, todella imarteleva sävy. Suosikkini kolmikosta.

Clementine - lämmin oranssihtava persikka. Tykkään myös tästä (no okei, tykkään kaikista kolmesta! :P), sopii väritykseeni tosi hyvin. Luo hyvin lämpimän, hehkuvan lookin. Koostumus on sama kuin La La'ssa, eli ei täysin matta vaan kevyellä sheenillä.

Candy Girl - todella tyttömäinen, hohtava karkkipinkki. Jälki on hyvinkin voimakkaasti hohtavaa, eli käytännössä poskipuna + highlighter yhdessä tuotteessa. Kun aluksi levitin tätä iholle, olin sitä mieltä että koostumus on liian hohtava ja sävy minulle liian viileä. Kun sitten meikki oli valmis ja katsoin kuvia, näytti poskipuna lopulta tosi raikkaalta ja freesiltä ja sulautui ihooni. Eli kyllä tämäkin on "keeper"! :)

(Saa klikattua isommaksi)

Yleisenä arviona summaan, että Lily Lolo -poskipunien koostumus on todella kauniisti ja tasaisesti iholle levittyvä, ja helposti kerrostettava. Sävyä ei tule kerralla liikaa kun muistaa kopauttaa ylimääräiset punat siveltimestä ranteen reunaan. Olen käyttänyt jauhomaisia mineraaliposkipunia aika vähän verrattuna perinteisiin kakkuposkipuniin, ja olin huomaavinani sellaisen edun mineraaliposkipunissa, että jälki oli vähemmän puuterinen ja vähemmän kuivan näköinen kuin joissain kakkuposkipunissa.

Swatchit. Näette, etteivät Ooh La La ja Clementine todellakaan ole täysin mattoja.

CLEMENTINE. Silmämeikissä myös Lily Loloa, esittelen saamani luomivärit myöhemmin omassa postauksessaan.

CANDY GIRL. Silmämeikissä samaten Lily Loloa. Huulilla se Couleur Caramelin pinkki huulipuna, jonka kuivaa koostumusta harmittelin toukokuussa. Sävy on tosiaankin nätti, mutta koostumus aivan hirveä.

Candy Girl.

OOH LA LA. Tässä meikissä ei olekaan pohjan lisäksi muuta kuin eyeliner-rajaus, ripsiväriä ja läpinäkyvää huulikiiltoa.

Koska Ooh La La on poskipunista lempparini, tein siitä toisetkin meikkikuvat. Tässä näkyy myös kynsillä Diorin syyslookin Blue Denim -kynsilakka joka on törkeän ihana. (Ja ei, tätä kynsilakkaa en ole saanut, vaan kokeilin töissä testeristä. :))

Ja vähän harvinaisempaa matskua mun blogissa; rillimeikkikuva. Huulilla muuten yksi niistä Lumene-punista joita ostin kesäkuussa alennusmyynnistä; numero 79 Ruusu Nupussa. Osoittautui loistavaksi hankinnaksi, tosi kaunis ruusuinen nude-sävy jota voi sipaista huulilleen ilman rajauskynää. Olenkin itse asiassa käyttänyt viime aikoina huulipunaa melkein päivittäin. Jee!

Lolon poskipunat maksavat 9,90€ (tai £7,29 jos tilaat Englannista). Mikäli kiinnostuitte, niin vinkkaan vielä että blogikollegani Nean FIF-koodilla saatte Biodellystä 10% alennusta. ^_^ (En tiedä onko ihan etiketin mukaista jaella toisen bloggaajan koodia, mutta haluan että ihmiset saavat tuotteensa niin edullisesti kuin mahdollista. :) Ja monethan teistä lukevat varmaan myös Nean blogia, jonka sivupalkissa koodi on julkisesti hyödynnettävissä. :))