Tänä vuonna ei ole voinut välttyä hiilihydraattitietoisen ruokailutrendin paluulta. Tällä kertaa ”karppaus” esiintyy mediassa nimellä ketogeeninen ruokavalio, mutta kyseessähän on idealtaan sama hiilihydraatteja karsiva ruokavalio kuin kuusi vuotta sitten edellisen vähähiilaribuumin aikaan. Samaan perusajatukseen pohjautuvalle asialle on monta nimeä; vhh, LCHF, karppaus, Atkins, ketoilu, jopa paleo menee samaan kastiin.
Tässä välissä vhh-tyyppinen syöminen, etenkin sinne ketoositasolle tähtäävä sellainen, on ehditty moneen kertaan erinäisten terveysasiantuntijoiden toimesta kyseenalaistaa ja nonchaleerata ohimenneeksi ”hullutukseksi”. Hiilaritietoinen ruokailu tuntui viime vuosina olevan jo niin epätrendikästä, että me elämäntavakseen sen ottaneet tunnuimme suunnilleen jäänteeltä dinosaurusten ajalta (”Siis tääh, etkö sä vieläkään syö leipää?”) ja suoraan sanottuna hämmästyin, kun yhtäkkiä ketoosista alettiin taas puhua siellä sun täällä – ja kovin myönteissävytteisesti.
Viimeistään kun törmäsin hyvinvointiguru Karita Tykän blogissa ohjeeseen ketogeenisestä kesäkurpitsaleivästä ja jopa artikkeliin vegaanisesta näkökulmasta ketogeeniseen ruokavalioon Ruohonjuuren lehdessä, ajattelin, että nyt haluan itsekin pitkästä aikaa tarttua aiheeseen. Ja itse asiassa minulla on siihen tämän vuoden pienimuotoisen kokeilun jäljiltä terävöitynyt näkökulmakin ja jotain uutta kerrottavaa.
Tänä vuonna on käyty ilmapallomahakausi ja palattu taas keveään oloon. Alta voit lukea lisää.
Muutin ruokavalioni kesällä 2011, ja voi hyvin sanoa että se vaihtui megahiilihydraattisesta vähähiilihydraattiseksi. Ravintoremontti oli niin kattava että sitä voi pikemminkin kutsua elämäntaparemontiksi, sillä muutoksen myötä muuttui myös koko suhtautumiseni ruokaan ja ruoanlaittoon. Entisestä pastaa-leipää-pullaa-kiitos ja ”lisää-vain-vesi” –kokkailijasta kuoriutui kulinaristi ja ruoanlaittotaitoinen aikuinen ihminen. (Tosiaan, olin keittiötaidoiltani jossain lapsen tasolla.)
Miksi kiinnostuin muutoksesta? Olin jo pidempään halunnut päästä eroon pasta- ja voileipä-riippuvuudestani, ja syy miksi kiinnostuin juuri vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, liittyi etenkin sen turvotusta ja kaasujen muodostumista vähentävään vaikutukseen. Nämä ”bonukset” tuntuivat niin houkuttavilta, että minunkin kaltaiseni paatunut voipullahiiri motivoitui hurjalta kuulostavaan haasteeseen olla ainakin kuukausi täysin ilman viljaa ja sokeria. Loppu on historiaa.
Luulen, että kokeilu jäi kohdallani elämäntavaksi juuri siksi, että vaikutus ei ulottunut vain lautaselle vaan oli niin kokonaisvaltainen ja toi mukanaan uuden mielen ja uusia harrastuksia. En enää mieti että syön jonkin ruokavalion mukaisesti, syön vain hyvää ja ravintorikasta ruokaa joka pitää minut pitkään kylläisenä – ja vailla niitä ikäviä vatsa- ja suolisto-oireita jotka olivat elämänkumppanini monen monta vuotta.
Kokeilujen myötä olen myös löytänyt itselleni toimivan hiilihydraattitien johon on viimeiset kaksi vuotta kuulunut myös kohtuudella hitaita, hyviä hiilihydraatin lähteitä kuten kauraa ja bataattia tukemaan erityisesti liikuntaharrastustani. Vakiintunut ruokavalioni on vähähiilihydraattinen mutta ei ketogeeninen. Josta päästään väliotsikkoon:
Vaikka jutun alussa kirjoitin, että eri ilmaisut tarkoittavat käytännössä samaa asiaa, niin ketogeenisessä ruokavaliossa hiilihydraattien saanti on kaikkein niukin ja tarkkaan säädelty. Ketogeeninen ruokavalio on yhtä kuin Atkinsin mallista tutun induktio-tason noudattaminen pysyvästi. Induktiosta olen kirjoittanut mm. täällä.
Tyypillinen ketoosi-tason ateria
Yksinkertaisesti ketogeeninen ruokailu tarkoittaa hiilihydraattien rajoitusta niin matalalle, että keho alkaa muodostaa ketoneja ja menee ns. ketoosiin. Ketonit ovat ovat neljäs energian lähteemme rasvan, proteiinien ja glukoosin eli hiilihydraattien lisäksi (tai viides, jos alkoholi lasketaan). Ketoosissa elimistö alkaa purkaa kehon rasvavarastoja. (Tämä on ketogeenisen ruokavalion mekanismi painonhallinnassa.) Hiilihydraattien määrä, jolla keho menee ketoosiin, vaihtelee yksilöiden välillä mutta yleisesti useimmilla toimivana rajana pidetään 20 grammaa.
En ole lääkäri joten en ota kantaa siihen miten turvallista on pysyvästi rajoittaa hiilihydraattien määrä max. 20 grammaan, mutta olen itse ”omalla järjellä” ajatellut, ettei niin alhainen hiilihydraatin saanti ole mielekästä pysyvänä tilana. Loppupeleissä se kuitenkin rajoittaa aika lailla, karsien henkilön ruokavaliosta mm. sellaisia terveellisiä ja hyviä ruokia kuin juurekset, jogurtti, monet marjat ja pähkinät (hedelmistä puhumattakaan) sekä palkokasvit kuten pavut, linssit ja herneet. On tietysti yksilöstä itsestään kiinni miten mieluisana hän pitää näitä ruoka-aineita välttävää ruokavaliota mutta uskoisin, että monelle näin rajoittava syöminen heikentää elämänlaatua vähintään sosiaalisten tilanteiden näkökulmasta. Ja, no, itse nyt esimerkiksi haluan syödä porkkanoita, punajuurta ja jogurttia koska ne maistuvat hyvälle. :)
Nyt päästään viimein tämän vuoden kokeiluuni.
(Tästäkin osiosta saisi minulle tyypillisesti pidemmän version, jonka jo kirjoitinkin, mutta päädyin poistamaan sen ja tiivistämään koska juttu on tosiaankin pitkä :D)
Päädyin tänä keväänä erinäisten kohteliaisuusseikkoihin ja puhtaasti vaihtoehtojen vähyyteen liittyvien ravintolaruokailutilanteiden kautta siihen, että aloin syödä ravintola-annosten mukana tulevan hiilarilisukkeen. You know, perunaa, riisiä, pastaa. Tilanteet alkoivat Kreikassa ja kulminoituvat Alaskassa, jossa perinteisissä seafood-chowdereissa on aina perunaa. En stressannut vaan söin mitä eteen tuotiin.
Lopulta aloin suhtautua asiaan niin, että mikäpä ettei nyt voisi seitsemän vuoden jälkeen olla ihan kiinnostavaa kokeilla, mitä elimistö sanoo kun syön ”mitä vain”. Minähän olen tällainen kaikenlaisten kokeilujen villi ystävä.
No, en minä alkanut syödä ”mitä vain” vaan kotona söin edelleen vakiintuneen vhh-tapani mukaan. Mutta aina ravintolassa tai tapaamisessa söin niitä ruokia (miinus liha, tietenkin) mitä tarjottiin tai mitä lisukkeita kalan ja merenelävien kanssa sattui olemaan.
Olen neljän kuukauden aikana syönyt pastaa, perunaa, bataattia, riisiä, leipää, leivonnaisia ja hilloa. Jopa pizzaa. En joka päivä, enkä välttämättä joka viikkokaan, mutta riittävästi. Niin, että kehoni aineenvaihdunta muuttui takaisin entiseen eli siihen normaalina pidettyyn, glukoosipolttoiseen. (Vhh:lla aineenvaihdunta on pääsääntöisesti rasvapolttoinen.)
Heinäkuu
Tulos: olen ollut kutakuinkin Alaskan matkasta saakka ”entisestä elämästä” tutussa kroonisessa turvotustilassa.
Ensin ajattelin, että liikunnan vähyyskin varmasti vaikuttaa asiaan, ja odotin turvotuksen lieventyvän kun kesän alussa palasin puolen vuoden tauon (!!) jälkeen salitreenin pariin. Kesäkuu meni. Heinäkuu meni. Treenasin ilolla – mutta turvotus oli ja pysyi. Treenatessa tuntui välillä kuin vatsan kohdalla olisi ollut täytetty vesi-ilmapallo.
Töissä en voinut enää käyttää samoja farkkuja kuin viime kesänä. Voin yleisellä tasolla hyvin, mutta samalla olo oli raskas ja vähemmän toivotut suolisto-ongelmatkin olivat palanneet. Tunnistin vanhan tutun kropan. Se jonka masu oli aina pinkeä ja fiilis kuin juuri pumpatulla ilmapallolla.
Lopetin ”ravintolahiilari”kokeiluni heinäkuun lopussa ja söin taas vakiintuneen vähähiilihydraattisen tapani mukaisesti. Mutta turvotus ei vieläkään hellittänyt. Olin ihmeissäni. Mitä oli tapahtunut? Miksi tämä ei nyt toiminutkaan?
Lopulta tulin siihen tulokseen, että ehkä minun on ikään kuin ”buutattava” keho ja aloitettava alusta, ”uudelleenohjelmoitava” elimistö siihen aineenvaihdunnan tilaan johon se oli viimeisten vuosien aikana mukautunut. Ehkä nesteet ja kaasut sitten poistuisivat turvottamasta?
Atkinsin mallin mukaan vähähiilihydraattiseen elämäntapaan vaihtavan on pysyvän aineenvaihdunnallisen muutoksen - edun, Atkinsin sanoin - saavuttaakseen seurattava ns. hiilihydraattiportaita. On aloitettava matalasta induktio- eli ketogeenisestä tasosta, ja edettävä pikkuhiljaa kohti laajempaa ja enemmän hiilihydraatteja sisältävää ruokavaliokokonaisuutta, johon Atkinsin viimeisellä portaalla kuuluu hedelmiä, palkokasveja ja kokojyväviljojakin.
(En ole mikään erityinen ”atkinsson” mutta hänen ruokavalionsa tuntuu olevan hurjan väärinymmärretty, se on lopulta hyvin kaukana siitä voita-ja-pekonia-eikä-yhtään-hiilareita –näkemyksestä joka monilla tuntuu olevan).
Päätin siis ”re-buutata” elimistöni ja olen nyt ollut kaksi viikkoa ketogeenisellä ruokavaliolla. Käytännössä siis jätin jogurtin, raejuuston, marjat ja juurekset pois ja olen syönyt kalaa, kananmunia, juustoa ja tofua kera vihreiden kasvisten. Ja - - - nyt näyttää tältä:
Olo on keventynyt vauhdilla ja nyt tuntuu taas hyvältä. En puhu painokiloista, sillä muutos vaa’alla on hädin tuskin kilo (laihduttamisesta ei siis ole kysymys), mutta muutos jonka havaitsen silmilläni ja tunnen kehoni olotilassa on mieletön.
Ja enää ei ole pierettänytkään ;) (Herranjestas, puhunko tosiaan ilmavaivoista… no, puhun, kyllä ne ovat yhtä luonnollisia kuin turvotuskin :p Mutta niistä ei ole pakko kärsiä jatkuvasti.)
Tässä siis minun kontribuutioni aiheeseen ketogeeninen ruokavalio. Itse kannatan laajempaa, sallivampaa vähähiilihydraattista ruokailua, mutta en kiellä etteikö ketogeenisellä tasolla ole selvät hyötynsä. Sitä ei kuitenkaan hyödyt saatuaan tarvitse jäädä noudattamaan pysyvästi. Minä odotan jo innolla että pääsen syömään taas jogurttia, omenaa ja punajuurta. :)
Täältä voit lukea lisää ruokavaliostani ja löydät hakemistollisen verran herkullisia, helppoja ruokareseptejä :)
Edit. Kommenteissa kyseltiin "kädestä pitäen" neuvoja jos haluaa kokeilla induktiota/ketogeenistä ruokailua. Näitä rautalankavinkkejä saa tästä postauksestani, jossa listaan käytännön vinkkejä ja ruoka-ainelistan induktiojaksolle. Postauksen lopussa on linkit kahden viikon induktion ruokapäiväkirjoihin. Rasvaa ei pidä jättää pois vaan päinvastoin lisätä.
57 comments on “Ketogeenisestä ruokavaliosta”
Itselläni on vehnä ja pavut (paitsi tofu) niin pahoja turvottajia etten vaan tajua miten joku niitä pystyy syömään. Enempikin hiilarien vähennys innostaisi nyt, kesä meni jäätelöä syödessä. Ja olon kevennys tosiaan tulisi tarpeeseen
Mua kiinnostaisi kokeilla vähähiilihydraattista ruokavaliota juurikin turvotuksen takia. Mutta.
Mitä syöt aamupalaksi, iltapalaksi ja välipalaksi?
Olen tottunut aamuisin tekee smoothien rahkasta ja marjoista ja marjojen poisjättäminen tuntuu ikävältä ajatukselta.
Aamupala on aina kananmunia eri muodossa (rakastan kananmunia :) :)). Suosikkini on munakokkeli herkkusienillä tai tomaatilla. Välipalojen tarve yleensä katoaa kokonaan vhh:lla (koska nälkä vähenee huomattavasti) mutta jos välipalaa tekee mieli niin syön esimerkiksi juusto/kylmäsavulohirullia tai kourallisen saksanpähkinöitä.
Iltapalaakaan en syö vaan päivän ateriani ovat aamupala, lounas, joskus välipala ja illallinen. Illallinen on usein saman tyyppistä ruokaa kuin lounaallakin (esim. ruokaisa salaatti tai kalaa ja kasviksia), tai joskus juustolautanen, kuten tänä iltana. Söin erilaisia juustoja kera vihreän paprikan, kurkun ja sellerin.
Tämä on ehkä hölmö kommentti, mutta jos toive on päästä pois turvotuksesta eikä laihtua tai saavuttaa jotain muuta terveysvaikutusta, niin kyllä marjoja kannattaa kokeilla. Eivät ne välttämättä aiheuta yksinään turvotusta vaikka muuten noudattaisi vhh:ta? :) Suomen puhtaat marjat ovat kuitenkin todellisia terveyspommeja.
Itse olen addiktoitunut munakasaamiaisiin. :) Ne pitävät nälän loitolla pitkään ja eivät tosiaan kasvata masun kokoa. Itse teen usein munakkaan rinnalle jonkun kirpeän salaatin esim. kaalista, kurkusta tai ihan vihersalaatista.
Juu, eivät varmasti aiheuta, ja normaali-vhh:llahan syön marjoja päivittäin :) Nyt vain halusin tehdän tämän "buuttauksen" eli induktiojakson jotta saan kehoni aineenvaihdunnan taas käännettyä siihen moodiin jossa se on ollut viimeiset 7 vuotta ja jossa se toimii parhaiten. Induktiotasolla hiilihydraatit pidetään max 20 grammassa, siihen ei ikävä kyllä mahdu paljon marjoja. Mutta pian marjat palaavat lautaselle :)
Edit. Tajusin nyt aamulla kun luin kommenttisi uudestaan, että sen tarkoitus olikin varmaan tarjota marjoja aamiais/välipala/iltapalavaihtoehdoksi Santralle. :) Täysrasvaiseen jogurttiin yhdistettynä ne ovatkin kyllä oikein hyvä vhh-"pala" :) Lisäisin annokseen vielä pähkinöitä sen mukaan kuinka ruokaisan aamiaisen/väli/iltapalan haluaa.
Kyllä, tuo marjakommentti oli Santralle. :)
Jätitkö siis 2 viikon "siirtymäajaksi" myös kaikki rasvat/öljyt pois? Entä kookosmaidon/-kerman? Ja onko vihreät kasvikset ainoat, joissa vähän hh:a? Olen yrittänyt jo yli 3 viikkoa kääntää rasvapolttoon, mutta tuloksetta. Tarviisin kädestäpitäen-rautalangasta neuvoa, kun en muuten osaa...
Ei, ei missään nimessä, rasvoja syödään ketogeenisellä runsaasti sillä niillä korvataan hiilihydraatteja. Ja kropan täytyy saada rasvaa "moottoriin" koska se siirtyy polttamaan glukoosin sijasta rasvaa, rasva on siis ketogeenisellä ruokavaliolla polttoaineesi. (Sitä se saa myös kehostasi mutta täytyy saada myös ravinnon kautta.) Kermaa, oliiviöljyä, kookosmaitoa, majoneesia, pestoa.... ääntä kohti vain. :) Tai mieluiten tietysti ruoan mukana niin maistuu paremmalta :D ^_^
Pääsääntöisesti kyllä, mutta värikkäitäkin vhh-vihanneksia löytyy. Erilaiset kaalit (parsakaali, lehtikaali, kukkakaali, keräkaali), kurkku, kesäkurpitsa ja salaattivihreät ovat ketogeenisen ruokavalion kasvispohjan kulmakiviä.
Tsekkaa kädestä-pitäen vinkkejä täältä: https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/kaytannon-vinkkeja-ja-ruoka-ainelista-induktiojaksolle/
Tämä oli hyvä! Olisi kiva nähdä myös Sannin peruspäivä, kuvat normi aterioista. Tai sellainen postaus voi jo ollakin
Täällä on mun normiaterioiden viikko keväältä 2016, sen jälkeen kun olin päivittänyt ruokailuni sisältämään korkeamman hiilihydraattipitoisuuden lähteitä treenipäivinä:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/ruokapaivakirja-mun-arkisafkailua/
Tuolla on aika lailla mun perussettiä, tosin enää en jaksa ihan yhtä säntillisesti väsätä treenipäiville extra-hiilarilisuketta. Mun normipäivä sisältää siis tuon ruokapäiväkirjan tyyppisiä aterioita mutta viljattomasti.
Fitfarm-kokeilun jälkeen jaksoin jonkin aikaa keitellä ohraa ja kvinoaa ja sen sellaista, mutta arki on osoittanut että minulle mieleisimmät extra-hiilarin lähteet ovat bataatti ja muut juurekset sekä kaura. Juureksia syön normaalisti päivittäin, kauraa (puuro <3) vaihtelevasti viikottain tai joitain kertoja kuussa - silloin kun tekee mieli :) Etenkin pitkän lenkin jälkeen kaurapuuro on pop. :)
Tunnistan kuvasta itseni. Kuinka "selviät" sosiaalisista tilanteista, kun pyydät esim ravintolassa eri annoksia jne.? Tuntuu, että välillä se on tarjoilijoista rasittavaa ja olenkin vähentänyt ulkona ruokailua. Tai sitten syön ja kärsin... tälläkin hetkellä olen turvoksissa ja pahasti.
Onneksi valtaosassa ravintoloista ei ole mitään ongelmaa joko löytää jo valmiiksi ruokavalioni mukainen annos (monissa ravintoloissa on ruokalistalla jo valmiiksi kasvislisukkeita), tai vaihtaa pottu tai riisi kasviksiin, jos annoksissa on pelkästään niitä. En ole koskaan saanut mitään kulmien kohottelua, kasvisten suosiminen riisin tai perunan sijaan on kuitenkin niin yleistä ja moni asiakas ottaa ruokavaliosta riippumatta mieluummin vaikka uunikasviksia kuin keon valkoista riisiä. Ravintolat ovat siis tottuneet lisukkeen vaihtotoiveisiin.
Ainoastaan hampurilaisen pyytäminen sämpylättömänä on vaikeaa ^_^ :D Se kyllä aiheuttaa hämmennystä eikä onnistu oikeastaan muualla kuin asiaan vihkityneissä hampurilaispaikoissa -- tai Yhdysvalloissa <3. No, hamppareita tulee kyllä syötyä niin harvoin että juuri tästä ei ole muodostunut ongelmaa :)
Miten kahvi vaikuttaa. Eräs asiantuntija kertoi, että kahvi laukaisee insuliinin elimistöön aina. Koskaan ei siis pitäisi juoda kahvia ruuan yhteydessä.
En osaa sanoa kahvin vaikutuksista insuliiniin, en tunne asiaa, mutta itse juon kahvin aina erillään ruoasta. Aamuni alkaa 2-3 isolla mukillisella kahvia, eikä minun edes tee mieli kiinteää ruokaa heti herättyä. (Enkä ylipäänsä halua ydistää ruokaa kahviin sillä kahvi on minulle herkkua jonka aromista haluan nautiskella ihan itsekseen <3) Vasta noin tunnin kuluttua kahvista herää nälkä ja syön "ruoka-aamiaisen".
Kuulostaa järkevältä. Yllätyin vain itse, kun kuulin tuosta kahvista. Kahvi kai on kaloritonta, mutta jostakin syystä se saa aikaan jotakin kummallista. En osaa sitä selittää, kun en muista, miten se meni.
Kahvi tosiaan nostaa insuliinia, niin kuin mikä tahansa nestettä poistava asia, ihan kuin proteiinikin. Se sitten vapauttaa lihaksista glykogeeniä verenkiertoon, minkä mukana nestekin poistuu. Insuliini ei sisänsä ole vaarallista yksin (toki jatkuvasti koholla insuliini ja sv-taudit), vaan lähinnä hiilareiden yhteydessä ongelmallista.
Siis diureettiset aineet nostavat insuliinia...? Tämä oli minulle uutta, en ole tähän perehtynytkään.
Joo, kun kehossa neste on käytännössä sitoutunut lihasten glykogeeniin (varastosokeri, vrt. kasvien tärkkelys) ja solunesteenä. Solun estettä säätelee natrium-kalium -pumppu ja glykogeeniä insuliini ja glukagoni. Sitä en nyt näin äkkiä osaa sanoa/muista kumpaa ne diureetit ensin nostavat; glukagonia vai insuliinia, mutta verensokerin laskiessa glukagoni vapauttaa noita glykogeenivarastoja verenkiertoon, johon insuliini sitten reagoi käynnistämällä varastointireaktion (ja tietysti kun insuliini nousee ja verensokeri laskee, niin glukagoni vapauttaa sitten vastaavasti glykogeeniä).
Glykeeminen indeksi on varmasti tuttu juttu, mutta sitten on olemassa myös insuliini-indeksi, millä mitataan kuinka eri ruoat kohottavat insuliinia.
Nyt tuli kunnon tiede-pläjäys, nörtti kiittää ja kumartaa :)
Kofeiini nostaa kortisolia ja sitä myöten insuliini nousee.
Lihasten glykogeenivarastot on käytössä vaan lihaksissa. Maksan glykogeenivarastot on sitten muiden solujen käytössä, kun ne on ensin muutettu glukoosiksi.
Tunnistan ton pallomahan, mulla se tulee usein pitsasta tai pastasta. Ihan kuin olis kolmannella kuulla raskaana! Ei kivaa ollenkaan. Leipää syön aamulla, tänäkin aamuna ihanaa alppileipää, joten leivättä en osaisi olla. Muutoin kasvispainotteinen ruokavalio vähemmillä peruna-pasta-riisi-hiilareilla on toimiva. Mut se leipä, argh..!
Leivästä ei kyllä ole helppo luopua, se oli minullekin vaikein pala. Itselläni auttoivat alussa vähähiilihydraattiset, manteli- ja siemenpohjaiset leipävaihtoehdot (lisää tietoa ja valmistusohjeet täällä), mutta sittemmin leivän mieliteot katosivat kokonaan ja nyt syön enää vain siemennäkkäriä.
Mielenkiintoista! Olen aina ohittanut vhh-postaukset itselle soveltumattomina, vatsani ei kestä papuja ja kaalia yms ja ilman hiilareita minusta tulee kiukkuinen Pikku Myy. Nyt postauksen kuva pallomahastasi kuitenkin pysäytti.
Noudatan itse mukailtua Fodmap-ruokavaliota ja sillä olen saanut turvotuksen pysymään poissa. Hapanmaitotuotteet, kaura, riisi jne käytössä. Kesän aikana olen tietoisesti (kuten sinä) kokeillut mihin vatsani venyy, kirjaimellisesti, ja syönyt vähän vehnää, kivellisiä hedelmiä jne joita en ole syönyt aikoihin. Ja tilanne on sama kuin sinulla, aivan järkyttävä turvotus ja pinkeys mahassa. Työhousutkin puristaa. Katsotaan riittäisikö itselle paluu entiseen vai uskaltaiskiko sitä kokeilla noinkin radikaalia muutosta..
Krooninen turvotus on kyllä p*rseestä :( Kyllä minustakin olisi mukavaa halutessani syödä niitä "perinteisiä" hiilarin lähteitä (etenkin nyt kun vanhat addiktiot ovat lopullisesti mennyttä elämää eikä tarvitse niiden puolesta "jännittää"), mutta niiden säännöllisestä syömisestä seuraava olotila ei vain ole sen arvoista.
Tsemppiä kevyemmän olon löytämiseen :)
Tykkäsin kirjoituksesta, kiitos. Itsekin puolisen vuotta kirjoittajaa pitempään syönyt vähähiilarisesti.
Ketoaineista ja ketoosista, niin ketoaineita muodostuu aina kun elimistö käyttää rasvaa energiaksi, kun ketoaineet ovat ihan normaali rasvan aineenvaihduntatuote, toki ketoaineetkin käytetään yleensä nekin.
Ketoosin määritelmä on tämän takia sitten vähän hankalampi, loogisesti ajatellen Ketoosi olisi sitten tila, missä aivot käyttävät ketoaineita pääasiallisena energianaan. Ketostixit mittaavat lähinnä sitä ylimäärää mikä ei ehdi kulua energiaksi.
Periaatteessahan virtsasta mitattu "syvä ketoosi" on tehokas tapa laihtua, koska silloin rasvan energiasta osa poistuu ketoaineina sekä hengityksen että kehon nesteiden mukana.
Näin henk. koht. kokemuksena keväällä aloittamani 95% karnivooridieetti on kyllä tehnyt tosi hyvää sairastamalleni psoriasikselle.
Nämä sun ruokavalioon liittyvät postaukset ja "kokeilut" on aina hurjan mielenkiintoista luettavaa! Se on kyllä jännä, kuinka kropassaan huomaa heti ruokavalion tuomat muutokset - itsellä turvotus on varsin tuttu juttu, etenkin, jos nauttii alkoholia tai paljon suolaa sisältäviä ruokia. Olen itsekin vegetaristi, mutta muuten seuraan lähinnä "kohtuu kaikessa" tyypistä ruokavaliota, vaikka vhh:ta kyllä tekisi mieli joskus vielä testata!
Kiva kuulla :)
Jäin miettimään, kun sanoit kehosi aineenvaihdunnan muuttuneen takaisin glukoosipolttoiseen vasta nyt hiilarikokeilun myötä: miksei tämä tapahtunut jo aiemmin, kun lisäsit ruokavalioon kvinoaa, bataattia ja puuroa? Ts. Onko normaalin ruokavaliosi lisätty hiilarimäärä kuitenkin niin pikkuruinen, että kroppa pysyy siitä huolimatta rasvapolttoisena? Montako grammaa hiilareita suunnilleen pystyt syömään? Kiinnostavia juttuja, kiva kun kirjoitit!
Tyhjentävää tieteellistä selitystä tälle en tiedä, enkä tietenkään tarkalleen ottaen tiedä mitä aineenvaihdunnalleni ylipäänsä tapahtui tuon aiemman hiilarikokeilun myötä, mutta jos oletetaan että se pysyi pääsääntöisesti rasvapolttoisena, voin tarjota sen ainoan selityksen jonka olen lukenut, eli Robert Atkinsin. Selitän tämän omin sanoin kun en jaksa luntata miten se kirjaimellisesti äijän teoksissa selitetään :D Eli pahoittelut jos selitys kuulostaa kömpelöltä. Joku alan ihminen saattaa nauraa tälle kippurassa.
Atkinsin mukaan jokaisella henkilöllä on "kriittinen" hiilariraja, jonka alla keho pysyy pääsääntöisesti rasvapoltolla. Tämä raja voi vaihdella huomattavastikin yksilöiden välillä, se voi olla 40 g tai se voi olla 120 g. Mutta jotta päästään tilaan, jossa keho pysyvästi polttaa ensisijaisesti ravaa glukoosin sijaan, on kehon käytävä läpi rasva-adaptaatio --> henkilön on syötävä hyvin vähähiilihydraattisesti pidempään, ainakin se kaksi viikkoa. Kun keho on kunnolla adaptoitunut käyttämään rasvaa ja aineenvaihdunta muuttuu pysyvästi, tulee tuo yllä mainittu "kriittinen hiilariraja" ajankohtaiseksi. Kehon mukauduttua rasvapolttoon lisätään hiilareita pikkuhiljaa, kunnes saavutetaan raja jolla paino alkaa nousta, tämä on henkilön kriittinen hiilariraja. (Jos taas hlö laskisi hiilarinsa tuolle tasolle ilman että ensin kävisi läpi ketoosia ja erittäin niukkahiilihydraattista vaihetta, tuo taso ei takaisi rasvapolttoa, välissä täytyy siis käydä läpi rasva-adaptaatio.) Koska itselläni vhh ei liity painonhallintaan, en ole omalla kohdallani selvittänyt tuota kriittistä hiilarirajaa, se ei ole minulle tärkeä tieto. Voisin kuitenkin arvioida, että se on kohdallani aika korkea, jopa 80 tai 100 grammaa. Tämän vuoksi kvinoa-, bataatti- ja puurolisäni eivät heilauttaneet kehoa takaisin pääsääntöisesti glukoosipolttoon (pelkkää rasva- tai glukoosipolttoa ei ole, vaan elimistö käyttää toki aina kumpaakin lähdettä, mutta jompi kumpi on aina se pääasiallinen "bensa" :)).
Tuolla aiemmalla hiilarikokeilulla hiilareita lisättiin ruokavalioon hallitusti ja tarkasti laskien (minullahan oli Fitfarmin ruokavalio), joten hiilarien taso pysyi kokeilun aikana kutakuinkin vakiona, max 100 grammassa, olikohan joinain päivinä 120 g. Kun taas tämän kevään ja kesän hiilarikokeilussa on syöty hiilariruokia "holtittomasti" laskematta yhtään mitään, ja hyvin erilaisista lähteistä (peruna, vehnä, jopa sokeri) kuin Fitfarm-kokeilulla. Tämän vuoden hiilarikokeilu oli sanalla sanoen paljon epäterveellisempi ja sokeripitoisempi kuin kahden vuoden takainen. Näin ollen oli odotettua, että aineenvaihdunta on palannut glukoosivoittoiseksi.
Kivaa että jonkun muunkin mielestä nämä jutut ovat kiinnostavia ^_^ On niitäkin joiden mielestä tällaisten pohtiminen on heti merkki vähintään ortoreksiasta.
Juurikin tätä olen miettinyt useasti että miten toiset ihmiset sietävät paljon enemmän hiilaria kuin toiset. Tämä selittää asian. Itse olen myöskin mennyt löysin rantein kevään ja kesän jonka myötä elimistö ilmeisesti siirtynyt pääsääntöiseen glukoosipolttoon jonka todellakin huomaa väsymyksenä ja juurikin vatsaoireina. Mielenkiintoisin havainto on myös sama kuin Sannilla, että vaikka palasin normaaliin ruokavaliooni (joka sisältää myös jonkin verran hyviä hiilihydraatin lähteitä, koska urheilu) ei vatsaoireet silti ole hävinneet. Pähkäilin että pitää varmaankin vetäistä induktio jotta saa vatsan rauhoittumaan ja juuri silloin julkaisit tämän postauksen :D
Kiitos Sanni! Nää on hurjan kiinnostavia juttuja :)
Taas kommentoimassa kommentteja.
Mitä ne "hyvät" lähteet ovat Tanja? Hiilihydraattien lisäksi yksittäiset kasvit ovat monesti sopimattomia. Hiilihydraatteina tärkkelys ja/tai fruktoosi ovat sopimattomia monelle. Viljoissa taas ei juuri muuta olekaan kuin ongelmia aiheuttavia ainesosia (Laatikaiselta löytyy yksi hyvä kirjoitus tästä). Jos taas kaalit eivät sovi, tämä karsii rypsi/rapsiöljynkin pois. Palkokasvit ovat nekin täynnä suolistoa rasittavia aineksia.
Mitä taas urheiluun ja hiilareihin muuten tulee, niin (toki suorituksesta riippuen) ei oikeastaan ole mitään järkevää perustetta vetää hiilareita urheillessa. Oikeastaan "hiilaripolttoisesti" ATP riittää noin 7 sekunnin (anaerobiseen) suoritukseen, kun ilman ATP:tä (anaerobiseen) suoritukseen energia riittää vain noin neljäksi sekunniksi. Palautuminen sitten vie samassa suhteessa (periaatteessa, koska ensimmäisessä maitohappoja muodostuu paljon enemmän, joka moninkertaistaa palautumisajan). Näin anekdoottina, itselläni salitreenissä loppuu puhti kesken jos syön yhtään liikaa hiilareita, mutta suorituskykyä ne eivät tuo lisää, vähän sama juttu kuin jättäisin juomatta treenin aikana (toki olen vuosia ollut jo "rasvapolttoisena").
Kestävyysurheilussahan (pääosin aerobista liikuntaa) rasvapolttoisuus on ihan ylivoimaista, koska silloin ei tule sitä puhdin lopahtamista noin 45 minuutin kohdalla, milloin verensokeri romahtaa ja elimistö siirtyy käyttämään rasvaa energiaksi.
Seuraa pitkä avautuminen aiheesta, sillä ketoosi on ollut yksi elämäni tärkeimmistä asioista :D Itsekin sain suuren avun ketoosiruokavaliosta. Kärsin TODELLA vaikeista autoimmuuniongelmista, siis todella monenkirjavasta joukosta täysin invalidisoivia oireita, joita ei vain saatu kuriin millään lääkityksellä. Tein suunnilleen kuolemaa, sillä erinäinen joukko ongelmia eskaloitui todella nopeasti. Viimeisenä keinona kokeilin ketoosia. Ja kappas. Pari ensimmäistä viikkoa olivat todella vaikeita, mutta sitten olo alkoi korjaantua. Olin energinen, halvaannuttavat nivelkivut ja muu karmea olo väistyivät. Ja mikä parasta, todella huolestuttavat veriarvot normalisoituivat! Minulla oli vahva epäily autoimmuunimaksakirroosista, johon voi todella kuolla. Aiheuttajaa ei tunneta, mutta itselläni tosiaan ruokavaliomuutos korjasi n. kuukaudessa jo pitkään jatkuneen tilanteen. Nyt kesä on mennyt rennommin, kun olen halunnut syödä kotimaisia marjoja ja herneitä ja Prahassa otin tietoisen riskin ja herkuttelin ties millä letuilla ja perunoilla. Oireet ovat palanneet ja aloitan taas hiilihydraatin laskemisen, takaisin ketoosille ryhdyn kunhan saan jääkaapista ketoosiin sopimattomat jutut syötyä pois.
Kun aloitin ketoosin, kävin kyllä täälläkin kurkkimassa vinkkejä :) Esim. hämmentävä kookos-munapuuro oli yksi ketoosilemppari. Itse syön aika erilailla kuin sä, mutta kivoja reseptejä silti on löytynyt :) Kivaa siis, että kirjoitat aiheesta, ehkä joku joka hyötyisi tästä muttei muuten törmäisi, alkaa perehtyä aiheeseen syvällisemmin ja jopa kokeilla.
Hah, tulipa pitkä (ja intiimi :P) avautuminen, ja kuulostan varmaan juuri sellaiselta uskovaishörhöltä kuin kaikki ties mihin ruokavalioon hörhähtäneet. :D Olen vain todella kiitollinen siitä, että törmäsin ketoosiin parilla youtube-kanavalla jossa väitteitä perusteltiin myös oikeasti tutkimuksiin viitaten (muuten en olisi ikinä kokeillut, koska pidin koko ketoosia jälleen yhtenä ruokapelleilynä... :D) ja tein oman perehtymiseni, jonka jälkeen ketoosille ryhdyin. Omalla kokemuksellani kannustaisin varsinkin autoimmuuniongelmista kärsiviä perehtymään ketoosiin. Parin viikon tai kuukauden kokeiluun ei varmaankaan kuole, mutta edut voivat alkaa näkyä ja tuntua jo siinä ajassa. :)
Anteeksi viivästynyt vastaus, luin kyllä kommenttisi jo eilen :) <3 Hieno juttu että sinullekin on löytynyt ruokavaliosta apu :) (En sano että on hienoa että se on juuri vhh:n kautta, vaan ylipäänsä on mahtavaa jos itseään voi lääkitä terveeksi ravinnolla <3 :) Oli sopiva ruokavalio mikä hyvänsä :))
Oh, kookospuuro..! :-* Slurps! Pian on joulu (mun mielestä se on pian..! :D) ja sitten pääsee taas herkuttelemaan joulupuurosta kookosversiona :) Ai että se on hyvää :)
Ketoosista vielä - ei se tosiaan lääketieteen piirissäkään ole mitään pelleilyä, vaan sillä on jo pitkään hoidettu pätevästi mm. epilepsiaa:
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/ketogeeninen-dieetti-on-turvallinen-apu-epilepsiassa/
Diabetesta puolestaan on pitkään hoidettu perus-vhh:lla (ketoositasolla ei käsittääkseni tarvitse mennä). Eli kyllä tämän aineenvaihdunnallisen ilmiön hyödyt on tunnistettu myös lääketieteen puolella. Vaikka se ei sitä tarkoitakaan, että vhh:ta suositeltaisiin - tai pitäisikään suositella - kaikille.
Tiesitkö että ketogeeninen ruokavalio on todettu uusimpien pitkäaikaistutkimuksien mukaan vaaralliseksi elimistölle, ja sen normaalia toimintaa vahingoittavaksi. Samoin ketogeenistä ruokavaliota noudattavat kuolevat normaalia ruokaa syöviä ennen pitkäaikakstutkimusten mukaan.
Lyhyellä aikavälillä voikin saada muutoksia ja edullisia muutoksia jotka ovat hyväksi kehon toiminnalle. Mutta kannattaa muistaa kohtuus kaikessa. Aivot tarvitset vähintään. 40g hiilaria / PV.
No, kuten tässä tekstissäni kirjoitinkin, itse en noudata ketogeenistä ruokavaliota kuin lyhytaikaisena poikkeuksena, normaali-ruokavalioni on vähähiilihydraattinen mutta ei ketogeeninen.
Ja aivot saavat sen tarvitsemansa glukoosin kehon omista rasvoista ja ravinnon aminohapoista glukoneogeneesin kautta. Ravinnosta glukoosia ei siis ole pakko saada, luonto on kehittänyt glukoneogeneesin kaltaisia systeemejä takaamaan, että ihminen on selvinnyt jo kivikaudella pitkistä paastoajoista kun ravintoa ei ole ollut saatavilla. Jos aivot pystyisivät käyttämään pelkästään ravinnosta saatavaa glukoosia, mitä meille tapahtuisi kaiken maailman detox-kuureilla? Ihmisethän kuolisivat hyvin nopeasti.
Ai, että. Jos täällä blogissa pystyisi kommenttiosiossa tykkäämään kommenteista, niin tekisin sen muutaman sun kommentin kohdalla :D Ilmeisesti Suomessa on laitonta olla syömättä perunaa tai pullaa joidenkin ihmisten mielestä :D.
Muutama vuosi sitten siirryin kokonaan vhh-ruokavalioon, jossa koitin pitää hiilarit siinä 100-200 g kieppeillä ja oloni oli aivan mahtava. Ei turvottanut tippaakaan ja ylimääräiset kiloni vain tipahtivat pois. Pikkuhiljaa valuin takaisin ns. normaaliin syömiseen ja kävi ihan samalla tavalla kuin sullakin, paino nousi ja turvotus palasi. Lisäksi jouduin ihan kammottavaan sokerikoukkuun. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja rukata ruokavalioni kuntoon. Olen vasta vajaa kaksi viikkoa vähentänyt hiilareita ja olo on taas mitä mainion. Ja mikä parasta, sain sokerikoukunkin katkaistua.
Aina, kun näen keltaisessa lehdistössä jonkun artikkelin siitä, miten kuolet ilman pullaa ja perunaa, tulee pyöriteltyä silmiä :D Mitä väliä sillä muille on, mitä ihmiset syövät, jos olo on hyvä ja tietää mikä itselle sopii? Lisäksi se on aivan kammottavaa, kuinka paljon sokeria yhdessä maustetussa jogurttipurkissa voi olla o_O.
Ihanaa löytää ruokavinkkejä ja mietelmiä vhh:sta täältä sun blogista, se helpottaa erittäin paljon omaa elämääni :D Esimerkiksi tonnikalalihapullat on mun ehdoton lemppariruoka ^_^.
Jatka samaan malliin Sanni! ^_^
Miten musta joskus tuntuu, et mun kommenttien punainen lanka häviää kesken kirjoittelun. Toivottavasti sait otteen ajatuskulustani :D
Kyllä mä ainakin näen punaisen langan sun jutuissa koko ajan ^_^ :) Mutta joo, välillä etenkin pidemmissä kommenteissa itselläkin tuntuu että se kirkkain pointti hävisi jonnekin rönsyihin :D
Kiitos Arlene :) :-* Kiinnostavaa oli kuulla sinunkin kokemuksiasi, en muistakaan oliko näistä jo joskus aiemmin ollut sinun kanssa puhetta..? Varmaankin jossain yhteydessä, kun ollaan jutskailtu niin monista eri aiheista :) Tosiaan se itselle sopiva hiilaritaso on tosi yksilöllinen, joku voi hyvin niukilla hiilareilla, toinen kohtuullisella tasolla ja kolmas perinteisellä sekasyömisellä jossa hiilarit muodostavat suurimman energian lähteen. Pääasia lienee että kukin viihtyy siinä ruokailutavassa mikä on itselle vakiintunut :) <3
Juuri näin. Ja jos kuolemakortin haluaa vetää esiin niin ihmisiä kuolee ihan kaikenlaisiin ruokavalioihin; sokeriin, rasvaan, vähäkaloriseen, runsaskaloriseen... you name it. Kaikkia ruokavalioita voi vetää epäterveellisellä tavalla.
Niitä lööppejä ei kannata edes lukea, sillä ne ovat lähtökohtaisesti ala-arvoisia ja sensaatiohakuisia. Vaikka tieto lisääntyy, niin ihmisillä on tapana pitäytyä (vaikka sitten alitajuisesti) sisäistetyssä ja opitussa tiedossa. Olen varma siitä että esimerkiksi valtaosa +35 vuotiaista uskoo edelleen lautasmalliin ja siihen että kalorimäärä ratkaisee painonhallinnassa, sillä niin on ala-asteella jo opetettu. Samalla logiikalla: rasva kuin rasva lihottaa riippumatta sen laadusta, vain viljasta saa riittävästi kuitua ja maitoa tulee juoda päivittäin jotta luusto pysty kunnossa. Ai niin ja oma suosikkini: suola on kaikissa muodoissa ja kaikille epäterveellistä ja sitä pitää kaikkien välttää.
Kivikaudellahan tässä edelleen eletään. Toivottavasti luonnon valinta toimii jatkossa.
Pullista mahaa - vedä vatsa sisään. Ennen ja nyt...
Niinpä niin, Kyynikko ;)
Hiilihydraatit on demonisoitu aivan suotta. Kun puhutaan hiilareista niin saa monesti heti kuulla samaa mantraa, se on sitä pastaa, pullaa, vaaleaa leipää, karkkia, sokerijuomia. Se on sama kun puhuisi rasvasta ja puhuisi vain transrasvoista. Edelleenkin maailman terveimmät ruoka-aineet ihmisille ovat hiilihydraatteja. Kvinoa, bataatti, linssit, erilaiset terveelliset viljat kuten ohra, lukuisat erilaiset hedelmät ja peruna uskokaa tai älkää on oikea ravintopommi. Jokainen oikeasti urheilua joskus edes vähemmän tosissaan harrastaneena tietää, että vaikka keho olisi kuinka rasvaa polttoaineena käyttävä niin voimatasot vähenee, räjähtävyys vähenee ja korkean intensiteetin tason treeneissä ei ole samalla tavalla polttoainetta, niistä jää uupumaan terävyyys ja suoritus on kuin tylsällä veitsellä veistäisi puuta. Maailman terveimmät kansakunnat ovat niitä missä syödään vähän kovaa rasvaa ja ylipäänsä vähän lihaa ja monipuolisesti eri hiilihydraatteja. Kuten Okinawassa missä syödään bataattia, riisiä niin tummaa kuin vaaleaa, riisinuudeleita, paljon erilaisia kasviksia sekä hedelmiä ja lihan tilalla on enemmänkin kalaa. Maailman huippu-urjeilijoista aivan ylivoimaisella osalla ruokavaliossa on runsaasti hiilihydraatteja. Eikö tuo jo kerro sen totuuden, että ruokavalio mikä heikentää ihmisen fyysistä suorituskykyä ei voi olla ihmiselle se kaikkein optimaalisin. Mutta ei kun puhutaan hiilareista niin aina kuulee pullaa, leipää ja pastaa mantraa vaikka tosiasiassa hiilihydraatit on niin paljon muuta ja enemmän ja niiden kanssa ihmisen keho on paljon suorituskykyisempi kuin ilman niitä.
Olen käytännässä hyvin pitkälle samaa mieltä kanssasi, erona vain se että en katso hiilarit & kovatehoinen liikunta -yhtälöä yhtä mustavalkoisten linssien läpi ja uskon (ja onhan siitä näyttöäkin, ei ole uskon asia) että jotkut pystyvät treenaamaan vhh:lla kovaakin (minä en) ja lisäksi näen, että vaikka kuinka tietyt hiilihydraatit voi ravitsemuksellisella tasolla ja isossa kuvassa ilman muuta nähdä erittäin terveellisinä, yksilötasolla voi kuitenkin olla mikroeroja siinä millaisella hiilihydraattikoostumuksella ja energiajakaumalla joku voi parhaiten. Mitään aihetta ei voi yleistää pätemään kaikkiin, ei mitään. Vaikka kuinka Okinawalla eletään 100-vuotiaiksi vähärasvaisella proteiinilla, riisillä ja bataatilla, se ei tarkoita että jokainen muu saavuttaa optimaalisen hyvinvoinnin juuri tällä kompositiolla.
"Vaikka kuinka Okinawalla eletään 100-vuotiaiksi vähärasvaisella proteiinilla, riisillä ja bataatilla, se ei tarkoita että jokainen muu saavuttaa optimaalisen hyvinvoinnin juuri tällä kompositiolla." Totta ei varmasti voikaan saavuttaa, mutta nämä yksilöt jotka eivät saavuta ovat melko harvinaisia poikkeuksia ja siinä taustalla on yleensä jokin sairaus. Suurelle osalle ihmisistä kyseisenkaltainen eli hiilihydraattipainotteinen, vähän punaista lihaa ja kovia rasvoja sisältävä ruokavalio on kuitenkin kaikkein optimaalisin myös erilaisten ja lukuisten laajojen ja luotettavien tutkimusten perusteella todistettu. Ja kyllä niitä korkeammallakin tasolla urheilevia vhh ihmisiä on, mutta nämäkin ovat hyvin harvinaisia poikkeusia suuressa massassa. Siihen myös viralliset ravintosuositukset perustuu eli puhtaaseen tutkittuun tietoon mikä ruokavalio on se optimaalisin suurelle enemmistölle.
Itseasiassa Mauke suositukset eivät perustu tuollaiseen tutkittuun tietoon. Suositusten "tutkitussa tiedossa" kaikki syövät kaikkea ja siitä sitten yritetään arpoa jotain mikä olisi "vähiten haitallista" kaikille. Siinä kun kaikki syövät kaikkea ongelmana on, että se (kuten suositusten mukainen ruokavaliokaan) ei sovi juuri kenellekään, koska lähes kaikilla on jotain ruoka-aineita mitkä sovi. Lisäksi kun katsoo länsimaiden lihavuus-, diabetes-, syöpä- ja sv-tautiepidemiaa, on hankala väittää ruokasuositusten sopivan kenellekään.
Syy siihen miksei enempää huippu-urheilijoita urheile vhh:lla on se, että nämä eivät vielä tee niin.
Itseasiassa hiilarit eivät vaikuta treenissä maksimisuorituskykyyn (=voimantuottoon), vaan sen maksimivoimantuoton kestoon. Vastapainona tähän sitten tulee se, että palautumisajat kasvavat. Jos suorituskyky kärsii vähillä hiilareilla, johtuu se siitä, että kehosi ei ole tottunut käyttämään rasvaa energiaksi. Yhä suurempi osa huippu-urheilijoistakin urheilee vähähiilarisesti.
Nyt tuossa Okinawassa tehdään yleensä juuri se virhe minkä teit itsekin; okinawalainen dieettihän sisältää enemmän rasvaa ja proteiinia kuin muualla Japanissa (missä elinikäodotukset ovat tietysti Okinawaa matalampia). Okinawan käyttäminen esimerkkinä itseasiassa puhuu hiilareiden haitallisuudesta. Okinawalla toki suuremman rasvan ja proteiinin saannin takia saadaan enemmän monia vitamiineja ja hivenaineita kuin muualla Japanissa, missä perinteisesti syödään vähemmän rasvaa ja prodea.
Cambridgen laihdutus perustuu tuohon ketoosiin. Toimii!! Henki haisee kylläkin. Olo on energinen. Mutta vanhat tavat istuvat tiukasti. Nyt kokeilen kasviksia, jotkut turvottavat. Autoimmuunisairauden takia syön töissä kasvisruokaa, johon on käytetty reippaasti kermaa ja juustoa. Eli laihtumaan ei pääse!!!!
Tämä on mielenkiintoinen blogi. Itse en pysty paljon liikkumaan, mutta suositellun minimin yritän tehdä joka päivä. Kilojen karistaminen on vaikeaa. Suomalainen kulttuuri edellyttää, että kun käydään kylässä, syödään jotakin kahvin kanssa. Jos tulee kotiin vieraita, tarjotaan kahvia ja kahvileipää. Kahvileivät ovat pääasiassa hiilaria ja joskus yhdistettynä rasvaan. Muutenkin meillä syödään viljatuotteita todella paljon. Olen kokeillut Cambridgea. Laihduin 30 kiloa vuodessa. Ne tulivat takaisin kahdessa vuodessa. Siinäkin palattiin lautasmalliin vähitellen. Mutta senkin heikkous on mielestäni se, että kaikille tarjotaan sama ohje. Etsin vielä omaa ruokavaliotani. Tähän mennessä olen voinut parhaiten niillä ohjeilla, missä vältetään viljatuotteita, hedelmiä ja maan alla kasvavia vihanneksia (siis juureksia). En syö sokeria enkä juo alkoholipitoisia juomia. Kahvin yritän nykyään juoda pelkiltään, kaukana muusta syömisestä.
Onneksi noista kahvipullista ja leivistä ei ole vaikea kieltäytyä.
Noiden Cambridge-ohjelmien sun muiden kitudieettien kanssa tuppaa fläsä palaamaan korkojen kanssa - hyvää bisnestä toki.
Noiden sijasta kannattaa tehdä elämäntapamuutos vhh/karppauksella, sillä on myös positiivisia terveysvaikutuksia, mitä noilla pussikuureilla harvemmin on.
Hei Sanni!
Ensinnäkin kiitos ihanasta blogistasi!
Olisiko sinulla antaa joku hyvä siemennäkkäriresepti?
Kiitos etukäteen ! :-)
Moi Salena :)
Tässä on kaksikin:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/sannin-herkkucorner-rapea-siemennakkari/
(Ei tosin ole välttämätöntä seurata noita annettuja määriä ja mittasuhteita, itse valmistan siemennäkkärin nykyään aina mutu-tuntumalla heittäen joukkoon mitä siemeniä kaapissa sattuu olemaan, ja lisään nestettä ja/tai munia kunnes taikinan paksuus on sopiva (eli paksu, mutta ei liian jähmeä)
Tämä on vielä vähähiilarisempi, nämä ovat kuitupitoisempia ja aika lailla kuivempia kuin nuo edelliset mutta sopivat hyvin jos on ketogeenisellä ja hiilarirajat tarkat:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/uusi-herkkunakkari-on-syntynyt/
Tuo ensimmäisen kuvan piiras näyttää todella hyvältä. Onko sulla antaa sen reseptiä?
Piiras on todennäköisesti tällä reseptillä:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/lounasviikko-keskiviikko/
Ja täytteenä pinaattia, paprikaa ja punajuurta.
Hei Sanni! En ole ennen kommentoinut, vaikka luenkin blogiasi säännöllisesti. Iso kiitos näistä ruoka-aiheisista jutuistasi! (Muutkin aiheet, joista kirjoitat kiinnostavat myös.) Itselleni vhh-ruokavalio on se sopivin ja viimeisen vuoden (!) verran olen syönyt mitä sattuu ja hankkinut itselleni äärimmäisen koukkuuntumisen sokeriin ensimmäistä kertaa elämässäni, vaikka minulla ei paino-ongelmia olekaan. Olen koettanut siirtyä takaisin normaaliin vhh-ruokailuuni, mutta se ei auttanut, vaan olo on ollut turvonnut, pinkeä ja epämiellyttävä. Löysin Atkinsin ja induktion ja muistin sinun kirjoituksesi induktiosta. Nyt olen ollut induktiolla 8 päivää ja nesteitä on poistunut huima määrä. Olo on jo nyt aivan toinen kuin hiilari- ja sokerikoukun kourissa! Ilman sinun blogistasi löytämiäni reseptejä olisin repinyt hentoisia hiuksiani, koska en ole kekseliäs ja olisin luultavasti pelkällä salaatti-munakas -linjallalla tämän pari viikkoa. Mutta vinkkisi esim. creme fraichen ja tonnikalan avulla tehdystä lisukkeesta vain yhden mainitakseni on auttanut minua todella valtavasti!! Olen syönyt induktion rajoissa monipuolisesti ja voinut hyvin. Joten kiitos, Sanni, sinulle, kun olet jakanut vinkkejä, tietoa, kokemuksiasi ja reseptejä! Ainakin minä olen saanut niistä konkreettista apua. Kaapissa odottaa ohjeillasi tehty vhh-vanukas illaksi :) Mahtavaa, että tämä ketogeenisyydestä kertova juttusikin ilmaantui juuri minulle tärkeään ajankohtaan! Mukavaa syksyä sinulle ja luen blogiasi innolla edelleen!
Ihanaa Minna, voi miten mukavaa kuulla ❤️❤️ Kiitos ilahduttavasta palautteesta ja oikein hyvää ja pirteää syksyä myös sinulle 🙂❤️