Tunnustan jotain, joka voi viime aikojen kasvissyöntiaallon valossa (joka on pelkästään positiivinen aalto!) vaikuttaa kontroversiaaliselta.
Mä himoitsen välillä liharuokia.
Erityisen outoa tästä tekee se, että en edes tiedä miltä useimmat himoitsemani ruoat maistuvat.
Lopetin lihan syönnin 14-vuotiaana eli yli puoli elämää sitten. En ole syönyt muruakaan lihaa sitten vuoden 1994 (ainakaan tietoisesti, kuka sitä tietää mitä ilkeä ravintolakokki saattaa pahana päivänään annokseen kätkeä).
Ja tiedättekö miksi mä lopetin lihan syömisen? Kyllä mukana oli eettisiäkin syitä, mutta kirkkaasti selkein syy oli se, etten ollut koskaan pitänyt lihasta. Se maistui pahalle, yksinkertaisesti. Käytännössä jopa ällötti. Lihaisat osuudet ruoista jäivät useimmiten lautaselle ja esim. kaverin luona vieraana ollessa pahin painajainen oli tulla kutsutuksi ruokapöytään jossa tarjottiin jotain liharuokaa. Muistan eräänkin kerran kun nolouden puna kasvoilla kätkin kuumeisesti lampaanpaistin paloja sylissäni olevaan serviettiin. En kerta kaikkiaan saanut niitä niellyksi. Kun äiti paistoi kotona keittiössä jauhelihaa, minua etoi niin että en voinut olla samassa huoneessa.
Kasvissyöntitrendejä tulee aina aika ajoin, jolloin uusia tulokkaita hyppää massoittain kyytiin. Yksi tuollainen aalto kulki Suomen yli juuri vuonna 1994, ja tuolloin huuhtouduin itse mukaan. Oli hassu tunne oivaltaa yhtäkkiä että hei, miksi ihmeessä edes yritän syödä lihaa kun – tadaa – voin jättää sen kokonaan pois ruokavaliosta ja lopettaa yrittämästä. Niin yksinkertainen asia eikä 14-vuotias Sanni ollut tullut edes ajatelleeksi tätä mahdollisuutta ennen kuin lihasta luovuttiin kaveripiirissä ”oikealla ja vasemmalla”.
Trendiaaltojen jälkeen osa palaa vanhaan tapaansa syödä, minä en. Olihan minulla ollut muutama hassu lemppari liharuokien joukossa, kuten lihikset (= kunnon kuopiolaiset lihapiirakat), good ol’ makaronilaatikko ja, get this: siskonmakkarakeitto. Jostain käsittämättömästä syystä olin tykännyt tästä lähes kaikkien kauhistusruoasta. Joka tapauksessa, en kesän 1994 jälkeen enää syönyt mitään näistä ruoista. Minusta tuli kala-kasvissyöjä, jota olen vielä tänäkin päivänä.
Pitkällisen detour-alustuksen jälkeen pääsemme kohti jutun varsinaista sydäntä. Minun piti kertoa teille, että himoitsen välillä lihaa. Miten tähän on päästy tilanteesta, jossa jopa äiti-kullan lihapullat etoivat?
En tiedä, mutta jotain tapahtui syksyllä 2003. Jotain muuttui, ja muistan tuon hetken aina. Olin hakemassa hoitolapsiani ahvenanmaalaisesta päiväkodista, ja heillä oli ollut sinä päivänä joku ulkoilmatapahtuma ja makkaranpaistoa tarhan pihalla. Löysin hoitolapseni pihalta natustelemassa grillattua makkaraa. Se hetki – yhtäkkiä minun teki aivan älyttömästi mieli sitä makkaraa. En ole koskaan pitänyt makkarasta, ja yhtäkkiä yhdeksän vuoden kasvissyönnin jälkeen halusin maistaa sitä. Sinapilla ja ketsupilla kuorrutettu rasvainen köriläs näyttäytyi tuona syksyisenä päivänä valtavan puoleensavetävänä, jopa tuoksu nosti veden kielelle. Mitä ihmettä..?
Soijanakit maistuvat mökkigrillattuina
En syönyt makkaraa mieliteosta huolimatta, en silloin enkä vielä tänäkään päivänä. Siis lihamakkaraa. Mutta tuo päivä muutti suhtautumiseni lihan kaltaisiin elintarvikkeisiin ja sen jälkeen aloin syödä myös kasvisproteiinipohjaisia lihankorvikkeita kuten soijapullia, -pihvejä ja -nakkeja.
Aiemmin olin kokenut nämä elintarvikkeet todella vastenmielisinä, niiden makuhan oli tehty muistuttamaan lihaa. Nyt minulla ei yhtäkkiä ollut mitään lihan makua vastaan, ja etenkin pakastealtaan soijapyörykät olivat suurta herkkuani. Tunsin itse asiassa suurtakin ylpeyttä ja voitonriemua kun olin löytänyt puuduttavan yksipuoliseen pastaruokavaliooni jonkun proteiinipitoisen raaka-aineen. Soijapullat + Oolannin aaltoranskanperunat – siinä kilpaileva vaihtoehto spagettia tomaattioliivikastikkeessa –vakkarille.
Quorn-purilaisen pihvi on vielä soijapihviäkin lihaisampi
Fast-forward tähän päivään.
Lihan houkuttavuus on hiljalleen kasvanut vuosi vuodelta. Se ei koettele minua siinä määrin että koskaan olisi käynyt edes pienessä mielessä maistaa lihaa tai luopua lihattomasta ruokavaliosta, mutta ilmiö on mielenkiintoinen ja sitä tulee ihmeteltyä ja mietittyä.
Mistä tämä johtuu? Miksi raaka-aine, josta en koskaan tykännyt ja jota en ylipäänsä ole elämässäni kovin laajakirjoisesti edes syönyt, voi alkaa vetää puoleensa vuosikymmen sen jälkeen kun sen on jättänyt pois? Miten voi tehdä mieli sellaista mitä ei ole koskaan edes maistanut - kuten ilmakuivattua kinkkua?
Liharuokia jotka saavat veden herahtamaan kielelle:
Gourmet-makkarat (eli ei HK:n sininen..)
Laadukkaat hampurilaiset
Miehen paistamat sisäfilepihvit
Ohuet, ilmakuivatut kinkut ja muut laadukkaat leikkeleet
Joskus jopa ribsit ällössä tahmamarinadissa
Mieheni rakastaa hyviä hampurilaisia, eli jotain ihan muuta kuin mitä saa pikaruokaloista. Laadukkaita pihvejä rapeapintaisella artesaanisämpylällä ja mehukkailla itsetehdyillä kastikkeilla. Ei jestas että kuola valuu kun katson kun äijä upottaa hampaansa näihin viettelevästi sulanutta juustoa, marinoitua, pehmeää sipulia (mun heikkous!) ja asiaankuuluvan röyhkeästi valuvaa kastiketta tihkuviin herkkuihin. Tuon täytyy maistua aivan sairaaaaan hyvältä! Itse en ole eläissäni maistanut hyvää (liha)hampurilaista, se kuului lihansyöjäaikoinani eniten inhoamiini liharuokiin. Harvat kokemukseni rajoittuvatkin pikaruokaravintoloihin.
Tavoitteenani on kehittää tai löytää jostain kasvishampurilainen joka vetäisi vertoja sille, miltä kuvittelen lihaisten gourmetburgereiden maistuvan. ;) Ateenan Rosebudissa nautittu kolmesta eri sienestä ja salaisesta mausteseoksesta valmistettu hampurilaispihvi on toistaiseksi herkullisin kasvispurilaiselämys jonka olen kokenut.
Kuva: Milka Alanen / Nyt.fi
Kämp Burger on Mr. Karkkipäivän mielestä Suomen Paras Hampurilainen. Ja ilmeisesti ihan muutaman muunkin mielestä, Google tiesi kertoa.
.
En halua alkaa syödä lihaa enkä tule sitä tekemään. Minusta kasvissyönti on erittäin hyvä juttu, vaikka en tuomitse lihansyöjiäkään. On kuitenkin selvää, että etenkin punaisen lihan vähentämisestä hyötyvät ihan kaikki; niin ihmiset kuin ympäristökin, eläimistä itsestään puhumattakaan. Tämä kirjoitus ei siis ollut pro-liha. Se vain oli tunnustus jostain, joka vuosi vuodelta häkellyttää minua entistä enemmän.
Miten ihmisessä voi vuosien jälkeen muodostua himo johonkin, joka on ollut lapsuudesta saakka vastenmielistä?
Olisi muuten kiinnostava kuulla muidenkin kasvis- tai kala-kasvissyöjien ajatuksia lihasta. Te jotka olette luopuneet lihasta tilanteessa, jossa olitte aina tykänneet sen mausta, onko teillä edelleen lihamielitekoja vai onko ruokavaliomuutokseen liittynyt esimerkiksi niin voimakas vakaumus että se on muuttanut lihan kokonaisuudessaan vastenmieliseksi ravinnoksi?
Tänään (tiistaina) en pääse blogin pariin ennenkuin illalla, vastailen kommentteihin heti kun ehdin.
117 comments on “Kasvissyöjän tunnustukset”
Omasta mielestäni liha kuuluu ihmisen ravintoon - toki kohtuus kaikessa eikä sitä kannata koko ajan syödä tai muuten alkaa ällöttämään! Mutta eihän sitä voi syödä jos ei tykkää ja onneksi kasviksista löytyy korvaajia. Suosittelen kuitenkin ilmakuivattuja kinkkuja - mielettömiä herkkuja esimerkiksi juustojen kanssa ;) olen itsekin juustohiiri, hehe.
Olen kuitenkin kiinnostunut kasvisravinnosta ja poikaystäväni teki vähän aikaa sitten pavuista kasvispihvejä, joiden avulla saimme tehtyä ihanat vegeburgerit. ja suosittelen todella! Tässä linkki ohjeeseen (ei ihan sama kuin mikä meillä mutta samanlainen) ja taikinatuntuman mukaan voi myös lisätä jotain korppujauhoa tai jotain muuta, että pihvit saa vähän kiinteyttä ja purutuntumaa - tosin kananmuna kiinteyttää vähän. Nämä upposi heittämällä ja oli herkullista. Itse laitoin burgerin väliin vielä säilötyn punajuuri siivun ja anansrenkaan (tämän opin Australiassa - siellä syötiin jokaisenburgerin välissä punajuurta ja ananasta), salaatinlehden, tomaattisiivun ja sipulin lisäksi - NAM!
http://allrecipes.com/recipe/85452/homemade-black-bean-veggie-burgers/
Tyydyn kuitenkin vain ihailemaan niitä ^_^
Mitä tuohon vinkkaamaasi burgeriin tulee, mulla on itse asiassa ollut jo monta vuotta ylhäällä jostain blogista (olisikohan ollut Eeva Kolun) nappaamani mustapapuhampurilaisen ohje mutta se on edelleen testaamatta. On se kumma että sen testaus on aina vain jäänyt ja jäänyt - nyt voisin kyllä vihdoin laittaa hihat heilumaan ja kokeilla! :) Vhh-korppujauhona toimii mainiosti PoFiber- kuitu:)
Netin vegeburger-ohjeita selaillessa vaikuttaa siltä, että joko mustapapua tai sitten jotain sientä (esim. portobello) sisältävät pihvit ovat kasvispurilaisten huipulla, eivät suinkaan esim. soijaproteiini-, quorn- tai seitanpurilaiset, joiden rakenne on luonnostaan lihamainen. Mielenkiintoista. :)
Voisiko olla mahdollista, kuten useiden muidenkin ruokamielitekojen kohdalla, että lihan himoitseminen on merkki jonkin sellaisen ravintoaineen puutoksesta kehossasi, jota liha erityisesti sisältää? Esimerkiksi vaikka rauta. Monestihan sanotaan, että joissain tapauksissa kroppa osaa itse kertoa mitä se kaipaa, ja tämä voi tapahtua esimerkiksi mielitekojen kautta. Syöt kyllä todella terveellisen ja monipuolisen oloisesti, joten hankala sanoa onko kyse mistään ravintoainepuutoksesta, mutta tällainen tuli loogisesti mieleen.
Ja kiitos hurjan mielenkiintoisesta blogista! Aiheet jaksavat aina yllättää ja se onkin blogissa ihanaa hyvän kirjoitustyylin lisäksi. Meitä hiljaisia monta vuotta mukana pysyneitä lukijoita on täällä varmasti monian itseni lisäksi :)
Minulla tuli mieleen tämä ihan sama juttu, mutta kans mietin voisiko se pitää paikkaansa, kun syöt kuitenkin niin monipuolisesti, mutta onhan (punaisessa)lihassa tosiaan joitakin ravintoaineita, mitkä ovat ihmiselle välttämättömiä ja niitä ei oikein muualta saa, ellei sitten ota ravintolisänä purkista.
Onhan ihminen kuitenkin pohjimmiltaan "petoeläin" eli luontaisesti me ollaan sekasyöjiä, kuten joistain tutkimuksistakin on selvinnyt niin ei me oltaisi älyllisesti tällä tasolla, millä nyt ollaan, jos ei oltaisi aikanaan alettu lihaa syödä (saaliseläimethän on usein tyhmempiä kuin saalistajat, koska niillä on ruokaa suurinpiirtein aina nenän edessä ja se niiden ruoka ei pakene :D ). Joten siis vaikka kasvisruuallakin nykyään ihminen selviytyy niin voi silti kärsiä jostain puutostiloista, kun ei saa niitä ravintoaineita, joita ainoastaan lihasta tulee ellei nimenomaan kiinnitä siiheb asiaan huomiota ja ota sitten ravintolisiä. Itse olen sekasyöjä, mutta pyrin kuitenkin syömään mahdollisimman kasvispohjaisesti ja olen kanssa sitä mieltä, että ei sitä lihaa kuitenkaan joka päivä jokaisella aterialla tarvita, protskua kun saa muistakin lähteistä ja niitä lihasta saatavia ravintoaineita saa kuitenkin riittävästi, jos sitä lihaa ylipäänsä syö, vaikkei sitä joka päivä olisikaan lautasella.
Tätä mahdollisuutta on pohdittu mutta ainakaan raudasta ei pitäisi olla kyse, hemoblogiinini on erittäin hyvä.
Kiitos itsellesi palautteesta Eve :) Toivottavasti pysyt mukana vankkureissa vielä monta vuotta lisää ^_^
Hemoglobiini ei yksistään kerro raudan puutteesta. En muista mikä tai miten rauta-arvo katsotaan mutta jotain lääkäri mulle ja anemiasta kärsivälle ystävälleni selitti. Mä olin raskaana ja olen autuaasti unohtanut sen ja monta muutakin asiaa. Mutta joku muistijälki on....
Raudanpuute todetaan mittaamalla ferritiini (varastorauta) tai transferritiini tai seeruminrauta. Hb on todella huono mittari, sillä se nousee usein mm.nestehukan/hapenpuutteen/juuri raudanpuutteen vuoksi. Nimim.hb aina 150-160 mutta ferritiini reilu vuosi sitten vain 5! (suositus yli 70, mieluiten 100-120). Olen kuitenkin terveellisesti syövä sekasyöjä, ei runsaita menkkoja tms mutta kesti 7kk saada rauta nousemaan.
Myös B-vitamiinit, D, omegat, sinkki yms on tärkeitä :)
Itse olen nyt 25 ja lopetin lihan syönnin lukion ensimmäisellä luokalla eli olisinko ollut silloin viidentoista, kuudentoista. Ja kyllä voin rehellisesti tunnustaa että välillä on muutama liharuoka saanut jälkimainingeissa veden herahtamaan kielelle. Tällaisia ovat mm. grahamlihapiirakat, maksalaatikko ja maksamakkara. Lukioajoilta tosin mukaan on jäänyt vielä toistaiseksi kanan syönti, sillä vanhemmilla vielä asuessani se helpotti heidän arkeaan sen verran että lupasin jättää siipikarjan ruokavaliooni jos äiti suostuisi lupalapun tyttärelleen kirjoittamaan. Amiksessa taas piti täysi-ikäisenä käydä terkkarin kanssa juttelemassa, onko OK jättää punainen liha pois, sitä aina ihmettelin. Toisaalta kun kanaa edelleen syön, antaa se tiettyjä mahdollisuuksia kuten broilerpekoni, kalkkunametvursti ja broilerijauheliha, joten ei sitä punaista kaipaa. Haaveena joskus jättää myös muut paitsi kala pois mutta toistaiseksi tämänhetkinen ruokavalioni mahdollistaa sen, että voimme syödä samaa ruokaa avopuolisoni kanssa. Lihaan en ole tietoisesti koskenut, mutta lähi-Prisman kalatiski teki joskus kivan yllärin ja oli täyttänyt kalapihvin normaalin parsa-juustotäytteen sijaan pekonilla pimpatulla versiolla...
Mitä ihmettä, onpas kummallista...
Woooot? Hyihyi Prisma! Lihalla täytetty/maustettu kala kuulostaa kyllä ihan pimeältä idealta...
Alotin kasvissyönnin viime lokakuussa. En kiellä iteltäni mitään ruokaa ja, jos kokoajan tekis mieli lihaa ni luultavasti söisin. Alussa muistaakseni teki mieli, koska kasvisruuasta ei ollu kokemusta. Viihdyn kuitenkin tällee kasvissyöjänä ja olo on hyvä! :)
Olen ollut aina kala-kasvissyöjä tai kasvissyöjä. Lukioon asti söin kalaa enempää miettimättä, mutta silloin huomasin alkavani kyseenalaistaa koko kalansyöntiä (eli miksi syön kalaa kun en syö muitakaan eläimiä ja en halua eläimiä tapettavan). Syödessäni kalaruokaa kalanpalat alkoivat jäädä lautasen sivuun ihan huomaamatta. Niinpä lopetin kalan syömisen.
Sen jälkeen olen vuosien aikana syönyt kalaa uudelleen muutamia kertoja ja jossain vaiheessa ostin sitä jopa kotiin. Jonkun tarjotessa tonnikalaruokaa tai käydessäni itse ulkomailla McDonald'sissa syömässä kalahampurilaisen (koska ei ollut kasvishampurilaista) pystyin syömään kalaa ihan hyvin kunhan yritin olla ajattelematta sitä. Mutta niinä muutamana kertana kun ostin kalaa kaupasta kotiin tarkoituksenani valmistaa siitä itse ruokaa, ajatus kalan syömisestä tuntui vain radikaalilta, ja kyllä, jopa hieman vastenmieliseltäkin. Toisaalta paistetun kalan tuoksu on minusta hyvä, toisin kuin muiden lihojen "tuoksu"...
Nyt olen ryhtynyt vegaaniksi, ja kananmunien jättäminen ruokavaliosta oli erittäin helppoa, vaikka söin niitä ennen tosi paljon. Kuulin ensimmäisen kerran jo monta vuotta sitten kun joku sanoi että munat on kanan kuukautisia, ja tuo inhottava ajatus jäi varmaan kytemään mieleeni, minkä takia en kaipaa enää kananmunia yhtään! :D (Juustosta luopuminen onkin ollut vaikeampaa muttei mahdotonta :)
Niin ja siis ottaen kantaa itse kysymykseesi, niin liha on oikeastaan aina ällöttänyt mua, se ajatus, ulkonäkö ja kaikki. Olen tosin syönyt pienestä asti soijanakkeja ja soijapyöryköitä yms, ja niitä vastaavat lihatuotteet eivät ällötä yhtä paljon kuin sellaiset lihatuotteet joiden ulkonäkö ja koostumus on ihan puhtaasti lihaa (toisin kuin siis esim. lihanakeissa). Koska olen ollut aina kasvissyöjä, niin koko lihatuotanto näyttäytyy mulle pelkästään tarpeettomana ja julmana käytäntönä. :)
Onko sulla siis vanhemmatkin/koko perhen kasvissyöjiä? Heräsi uteliaisuus, kun lapsi varmaan tosi harvoin itse valitsisi kasvisruokavalion jos se ei tulisi kotoa opittuna.
Joo koko perhe. Kasvisruokavalio on siis ollut mulle aina ihan "second nature" ja itsestäänselvyys. :)
Jännä juttu kyllä, että tuollainen halu lihaan tulee kuitenkaan haluamatta sitten syödä/maistaa sitä. :)
Mutta, nyt nappaat ukkelin kainaloon ja marssitte kauppahallin Ohana Grilleen purilaisille. Ukko syö hampparikisan voittaneen lihaburgerin ja sinä maistat vegeburgeria! Jospa tuo vegeversio olisi hyvä kanssa... itse olen kerran syönyt tuolla lihaversion ja oli muuten yks parhaimmista hamppareista mitä oon syönyt!
http://www.ohanarestaurants.com/ohana-grille.html
https://www.facebook.com/OhanaTampere/?fref=ts
Ainiin hitsi, sun vhh. :/
No mutta näinhän meidän täytyy ehdottomasti jonain kauniina päivänä tehdä :) Vhh ei tätä estä, jätän vain sämpylän syömättä ^_^ Tietysti hampparin autenttinen "purista kädet mätön ympärille" -syöntitapa ei onnistu sämpylättä ja joutuu nauttimaan herkun fiinimmin lautaselta, mutta se ei varmasti heikennä makuelämystä :) Mistähän heidän vegepihvi on tehty...
kyllä! En ole ollut edes kasvissyöjä kauaa (tosin ehkä johtuu myös siitä), mutta huhhuh kun välillä tekisi mieli kiskoa muutamat euron juustot ja nugetit naamaan :D Tuskin olisin edes ryhtynyt kasvissyöjäksi ilman lihaa korvaavia tuotteita, mutta eettisyys ja nykyinen "vegeaalto" tekivät sen tosi helpoksi.
Ihan uteliaisuuttani muuten kysyn, että etkö sitten rajoita maitotuotteiden käyttöä samaan eettiseen perusteeseen nojaten? Maitoteollisuus on kuitenkin hyvin linkittynyt lihantuotantoon. (En siis itsekään ole vegaani, nimeomaan siksi, että juustot on miun heikkous... Kaiken muun saa lähestulkoon korvattua vegaanituotteilla.)
En, eikä minulla ole siihen selitystä. Muuta kuin että en vain ole koskaan mieltänyt maitotuotteisiin liittyvää eläinten hyödyntämistä kärsimyksellisesti samaan kategoriaan lihantuotannon kanssa. Eivät kaikki maitotuotannon lehmät, lampaat ja vuohet varmasti elä täysin ihanteellisissa oloissa, mutta eivät ne ainakaan sellaisia kärsimyksiä koe kuin osa teuraseläimistä. Tai sitten olen vain todella naiivi käsitykseni kanssa. Mutta joka tapauksessa, tässä käsityksessä olen ja ennen kaikkea maitotuotteiden (tai kananmunien) syömiseen ei liity eläimen kuolema ruokani tähden, se on varmasti kaikkein tärkein seikka.
Pakko kommentoida, että maitotuotteiden ja kananmunien takia eläimiä kyllä valitettavasti kuolee. (Älä ota tätä kommenttia ilkeilynä, äläkä saarnana, se ei ole todellakaan tarkoitus - halusin vain tarttua tähän epäkohtaan kun tätä blogia niin moni kuitenkin lukee ja en voinut olla kommentoimatta). Ajattelin ennen itsekin samalla tavalla kuin sinä, että eihän se eläintä vahingoita, koska tuottavathan ne maitoa ja munia muutenkin ja lehmiähän täytyy lypsää?! Mutta sitten etsin tietoa ja järkytyin, enkä voinut enää käyttää niitä vähiä maitotuotteita mitä käytin. Liha on itseasiassa maidontuotannon sivutuote: ensinnäkin lehmän täytyy olla jatkuvasti raskaana, jotta se voisi tuottaa maitoa, ja se keinosiemennetään sitä varten. Kun vasikka syntyy, se erotetaan äidistään, jotta ihminen saa maidon itselleen. Jos vasikka on poika, se teurastetaan useimmissa tapauksissa vain muutaman kuukauden iässä sillä sille ei ole maitotaloudella käyttöä vaan se on turha sivutuote. Normaalioloissa lehmä eläisi 20 -vuotiaaksikin, mutta maitotuotannon takia ne teurastetaan noin 4 vuoden iässä, kun maidontuotanto ehtyy - eli liha on maidontuotannon jätettä, ja ilman maidontuotantoa lehmät eivät joutuisi teuraaksi, koska maitoteollisuus ja lihateollisuus ovat saman kolikon kaksi puolta. Mitä kananmuniin tulee, niin sama juttu - poikapuoliset tipuset tapetaan lähes poikkeuksetta heti sillä ne eivät muni joten niillä ei ole mitään arvoa munateollisuudelle. Eli sekä kanamunia syömällä ja maitotuotteita käyttämällä tukee suoraan lihantuotantoa. Yritin etsiä jotain hyvää lähdettä missä tää olisi selitetty mahdollisimman epägraafisesti, tässä esim. yksi missä on selitetty niin että lapsikin ymmärtää mutta ei ole maalailtu mitään kauhukuvia käyttämällä mahdollsimman hirveää sanastoa maidontuotannosta: http://bitesizevegan.com/ethics-and-morality/just-say-no-to-milk-for-kids/ (samalla tyypillä on hyviä videoita ja blogipostauksia kaikkeen veganismiin liittyvästä, suosittelen jos kiinnostaa)
Kuitenkin haluan sanoa että on hienoa, että et käytä punaista lihaa tai siipikarjaa ruokavaliossasi ja käytät myös usein esim. soijatuotteita maidon sijaan :) jokainen pieni valinta on parempaan päin! Ja kiitos mielenkiintoisista postausaiheista jotka herättää keskustelua ja hyvästä blogista :)
Tietääkseni myös maitotuotannon puolella suurin osa eläimistä päätyy lopulta teuraaksi, vanhuuteen harvemmin yksikään lehmä, lammas tai vuohi kuolee... Elinkaari päättyy joskus jokaisella eläimellä, ja ruhon hyödyntäminen on omasta näkökulmastani parasta eläimen kunnioittamista. :)
Taitava teurastaja osaa kuitenkin tehdä elämän lopusta mahdollisimman kivuttoman ja epästressaavan - huomattavasti lempeämmän, kuin luonnossa tapahtuvan petoeläimen (nalle, susihukka) suuhun joutuminen...
http://vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa/10-myyttia-maidosta
http://peikkis.blogspot.fi/2011/06/kananmunien-eettisyys.html
Itse asiassa maidontuotannossa sonnivasikat teurastetaan tarpeettomina. Lehmän täytyy poikia, jotta maidontuotanto pysyy yllä. Jos vasikka on sonni, se menee lihoiksi. Vasikka erotetaan lehmästä heti syntymän jälkeen tai pari viikkoa syntymän jälkeen ja se kasvaa yksin ja muiden vasikoiden kanssa. Minusta tämä on yksi kaikkein julmimmista pointeista tehotuotannossa, koska lehmällä on voimakas tarve hoitaa vasikkaa. Lihalehmät saavat sentään olla vasikkansa kanssa.
Suurin osa naudanlihasta on muuten maitolehmien lihaa. Maitolehmiä "menee poistoon" niin paljon, että Suomessa ei juurikaan tarvita lihantuotantoa erikseen. Lypsylehmät teurastetaan nuorina, 4-5-vuotiaina sairauksien tai maidontuotannon laskun vuoksi. Lehmän elinikähän on parikymmentä vuotta.
Maitoteollisuutta ei voi ajatella lihateollisuudesta erillisenä. Sonnivasikat teurastetaan, jotta maidontuotantoa voisi olla ja lypsylehmät teurastetaan lihoiksi jo nuorena.
Olin viisi vuotta täysin tyytyväinen lakto-ovo luullen, että maidontuotannossa ei ole mitään väärää eikä eläimiä siellä rääkätä. Olin väärässä. Keskustelu maidontuottajien kanssa ja vierailu maitotilalla muutti käsitykseni. Nykyään en käytä maitotuotteita ollenkaan.
Mielenkiintoinen kysymys, kuinka saataisiin karjatalouden eettiset ongelmat kuriin (päästämättä lehmiä valloilleen Suomen luontoon, siellä ne eivät selviä talven yli...).
Ratkaisu on kohtuukokoiset, virikkeillä varustetut navetat, joissa eläimet viihtyvät - lehmä on älykäs ja osaa esim. saapua automatisoidussa navetassa itse lypsypaikalle ja asettua koneeseen...
Sonnimullikoiden järjestelmällinen teurastaminen on ikävä puoli maidontuotannossa, täytyisi maitoa saada muutenkin..! Vasikoille pitäisi löytyä hyvä koti ja paljon tilaa kirmailla, vaikka elinkaari olisikin vain parin vuoden mittainen.
Olen vieraillut muutamalla lähiseudun lihatilalla (luomu-), ja eläimet olivat tosi hyvinvoivan ja hyväntuulisen näköisiä. Ruokana oman tilan apila ja heinä, ei mikään ulkomainen gm-rehu.. Suukkojakin sain, tosin se lehmän kieli on sen verran karhea, ettei sitä välttämättä koe joka päivä <3
Sekä eläimistä, että hoitajaperheestä välittyi elämänilo ja lämö, ja lihakin oli maukasta. Jos joku sen tuomitsee, niin sehän on hänen valintansa.. kunhan ei pakota meitä muita elämään vakaumuksensa mukaan.
Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että liha- ja maitotuotanto lisää kasvihuoneilmiötä merkittävästi ja aiheuttaa valtavia ongemia kuten Amazonin sademetsän hakkuita, ympäristön saastumista, lajien sukupuuttoon kuolemista, kuivuutta ja nälänhätää. Maapallolla ei myöskään ole yksinkertaisesti tilaa eikä resursseja järjestää kaikille tuotantoeläimille hyviä elinolosuhteita, koska ihmiset kuluttavat nykyisellään aivan liikaa lihaa ja maitotuotteita (ja maapallon väkiluku kasvaa koko ajan ja lihankulutus kasvaa entisestään jos sille ei tehdä jotain). Suosittelen todella kaikkia katsomaan Cowspiracy-dokumentin (löytyy ainakin Netflixistä), joka kertoo lihatuotannon ongelmista ympäristönäkökulmasta. :)
Itse olen vasta tuore kasvissyöjä, tarkemmin tämän vuoden alusta alkaen en ole syönyt lihaa. Mulla on ehkä vähän päinvastainen kokemus kuin sulla: liharuuat, joita ennen pidin herkullisina, ovat alkaneet nyt ällöttää kasvisruokaan siirryttyäni. Etenkin leikkeleet, joita ennen saatoin vetää suoraan pakkauksesta sellaisenaan, ällöttävät hajullaan ja limaisuudellaan :D Sama juttu kanan kanssa, näyttää niin niljakkaalta nykyään, vaikka ennen kanaruuat oli ihan ykkösjuttu.
Ehkä sitten, kun takana on jo enemmän aikaa kasvissyöjänä, voi tulla tuo lihanhimo? Nyt oikeastaan ainoa asia, jota sekasyönnissä kaipaan, on valinnanvapaus. Siis se, että ravintolassa listalta pystyi valitsemaan mitä tahansa, mitä teki mieli. Nyt listalla on yleensä yksi tai pari ruokaa, johon joutuu "tyytymään". :)
Mun mielestä kana on aina näyttänyt niljakkaalta ja todella vastenmieliseltä, sen syömisen lopetin jo lapsena. Traumatisoiduin kerran kun ihan pienenä tyttönä näin äidin "perkaavan" broileria kotona, olin ihan että "Yäääh, tuoltako se kana näyttää sisältä?" Tuli niin suuri kuvotus että kanan syönti jäi siihen.
Heh, muistan itse seuranneeni broilerin perkaamista aina suurella mielenkiinnolla. Joskus otin niitä "luita" talteenkin johonkin leikkeihin (pidän vieläkin luita kauniina). 90-luvun vegeaallon aikoihin olin enimmäkseen sitä mieltä, että kasvissyöjät ovat kalpeita aneemikkoja ja sopuleita :D Pidin lihasta, paitsi possusta. Heräsin vasta teini-iän lopulla siihen, miten synkkää tehotuotanto ja tappaminen on, miten vähän se kunnioittaa elämää, enkä halunnut enää ottaa siihen osaa.
Ihan vegaani en ole - laiskoina aikoina/masennuskausina syön maitotuotteita ja jotkut nahkakengätkin löytyy, ja saatan joskus harvoin ottaa kalaa vierailulla, jos ei ole muuta tarjolla - en halua olla liian ehdoton. Lihaa en kuitenkaan enää miellä ruoaksi eikä tee mieli. Juusto onkin toinen juttu...
Tämä oli ihan mielenkiintoista luettavaa. Olen 33-vuotias, ja nyt ollut tämän vuoden alusta syömättä lihaa, eli kohta puoli vuotta. Edellisen kerran olin muutaman vuoden syömättä lihaa alle parikymppisenä, aloin syömään lihaa uudestaan odottaessani ensimmäistä lastani. Aina kasvissyöjänä ollessani olen ollut aika laiska kasvissyöjä. Syön pelkkää perunaa ja salaattia eli lisukkeita muun perheen syödessä niiden kanssa lihapullia jne. Suuresti tästä syystä ajauduin raskausaikanani siis uudestaan syömään lihaa. Aina minulla oli kuitenkin lihansyömisestä huono omatunto, onhan se ihan äärimmäisen itsekästä. Kasvissyönnissä on siis aina ollut minulla kysymys eettisistä arvoista, nyt tosin myöhemmällä iällä olen myös herännyt siihen terveydelliseenkin puoleen joten olen myös vähän koittanut skarpata siinä ruoanlaitossa. Pidän lihan mausta kyllä, sellaisesta mausteisesta, sanotaanko prosessoidusta lihasta. En niinkään kokolihasta. Mielenkiinnolla siis odotan kuinka niitä mielitekoja tulee, vielä ei mitään ylitsepääsemätöntä, varsinkaan kun tarjolla on nykyään vihiksiä, minun heikko kohtani kun on aina ollu lihapiirakka :). Nyt on harkinnassa siirtyä lähikuukausina vegaaniseen ruokavalioon, se tulee olemaan paljon paljon hankalampaa. Tsemppiä lihahoukutuksiin, eiköhän ne aina jollakin taltu, uskoisin :)
Toistaiseksi soijanakit ja -burgerit on hoitaneet tehtävänsä ^_^ :D Mun mielestä Hälsans Kökin soijanakit ja Chorizo-makkarat on oikeasti törkeän hyvän makuisia, syön niitä suhteellisen harvoin mutta sitäkin hartaammin :) Ehdotonta mökkiruokaa :)
Mulle tuli heti ensimmäisenä mieleen, että voisikohan himo johtua jostain puutostilasta? Ensimmäisenä tulee mieleen B12-vitamiini ja rauta, mutta voihan syynä olla joku muukin.
Tunnustan, että en voisi kuvitellakaan lihasta luopumista, mutta pyrin tekemään parempia valintoja ostamalla, aina kun se on mahdollista, luomutuotettua kotimaista lihaa. Suurin osa kotona syödystä lihasta onkin jo luomua.
Raudan puutteesta ei pitäisi johtua, hemoglobiini on aikuisiällä ollut aina hyvä.
B12-vitamiini on mulle tuntemattomampi. Googlasin ja sitä saa näemmä mm. kananmunasta, maitotuotteista ja kalasta, joita syön runsaasti joka päivä. Näillä eväillä ei siis pitäisi olla kyse B12-puutoksestakaan.
Hyvä hemoglobiini ei kerro kaikkea, sillä vaikka hemppa olisi hyvä varastorauta (eli ferritiini seerumista) voi olla silti alhainen.
B12-vitamiinikin on vähän kinkkinen ja supertärkeä elimistölle. Sitä luulisi, että sekasyöjä, jonka ruokavalioon punainen ja vaalea lihakin kuuluu saisi sitä tarpeeksi, mutta niinpä ei vaan välttämättä ole. Tämä on nyt vain yksi anekdootti, mutta mulla kun mitattiin B12-vitamiini viime vuoden alussa olisi se tosi lähellä alarajaa. Ei alle suosituksen, mutta yllättävän lähellä sitä siihen nähden, että syön munia, kalaa ja lihaa. Arvon olisi pitänyt olla korkeampi mutta eipäs vaan ollut. Vedin muutaman kuukauden kuurin B-vitamiineja purkista ja seuraavassa mittauksessa arvo olikin jo noussut ihan reippaasti ja oltiin turvallisessa keskikastissa.
oo, hurjan mielenkiintoinen aihe jälleen kerran ^_^ koska nää pohdinnat kiinnostaa vastaan pitkästi, toivottavasti ei haittaa :D
itse aloin kasvissyöjäksi vielä suakin nuorempana siksi, että eläimet olivat söpöjä ja oli väärin satuttaa niitä (paljon mahdollista, että ysärilapsena olen saattanut altistua jollekin oe-aineistolle tai vastaavalle :D). lakto-ovovegeys oli aivan ehdotonta, ei olisi vuosiin tullut mieleenkään syödä ystävien ruumiita. erinäisistä (huonoista?) syistä johtuen aloin syödä jossain vaiheessa ensin riistaa, ja sitten myös luomulihaa oltuani ensin pari vuotta kituva vegaani. terveyden kannalta varmaan ihan fiksu veto, sillä söin aivan päin honkia. sittemmin ryhdyin taas asteittain vegaaniksi, sillä eläinten käyttäminen ruoantuotantoon ei vain ole sellaista, mitä voisin itselleni millään tavoin perustella. oikeastaan ennemmin livuin takaisin veganismiin puolivahingossa, sillä en osannut enää syödä eläintuotteita miettimättä niiden alkuperää eivätkä ne muutenkaan lainkaan maistuneet. yht' äkkiä vaan hoksasin, että mähän oon taas vegaani :D mutta olen tavallaan ihan iloinenkin, että tuo lihansyöjäkausi tuli koettua, koska en voisi elää ajatellen, että joudun kieltäytymään ja jäämään paitsi jostain. vegaanius on iloa tuottava valinta, paljon parempi, kuin lakto-ovo-vegeys koskaan oli. vointi on parempi ja olen kauhean iloinen, että voin edes jossain asiassa elää arvojeni mukaisesti. nykyään liha onneksi ällöttää :D (söin juuri iltapalaa ja hyvä kun ei tullut ylös noita kuvia katsellessa :P) jopa juustonhimot ovat menneet, olen joskus ostanut jotain pientilan herkkujuustoa (niin, ristiriitainen olen toki) mutta ei sekään ole maistunut, ei sitten lainkaan. yleensä asioilla on tapana tulla isommiksi, jos ne kieltää itseltään, ei välttämättä sulla mutta noin ylipäänsä. itse ainakin olen tyyppi, joka syö joko karkin silloin kun tekee mieli tai kieltää sen itseltään ja vetää lopulta puoli pussia kerralla :D
muuten, uskoakseni lähimmäksi lihahampurilaista olen päässyt (tai ehkä paremminkin joutunut :D) Anamman vegoburgareiden kanssa. Hyvä sämpylä, marinoidut punasipulit ja muut tarpeelliset kastikkeet ja vihannekset ja voila. kannattaa kokeilla!
en muuten tarkoittanut tätä (moraali)saarnaksi veganismin puolesta, vaan tää aihe vain puhutteli mua kovin, sillä itselleni lihanhimolle periksi antaminen osoittautui pitkällä aikajänteellä todella huipuksi jutuksi. en usko, että olisin onnistunut luomaan näin rentoa ja iloa tuottavaa ruokasuhdetta ilman sitä.
Never :) :)
Olen maistanut, ihan jees :) (Olen tainnut syödä joka ikistä Suomessa myytävää Anamman tuotetta, paneroituja lukuunottamatta.) Mutta ei ihan voittanut Hälsans Kökin pihviä, sama juttu pullien kanssa. Anamman Vego-pullissa on parempi "inci" ^_^ ja parempi hinta, mutta Hälsans Kökin pullat on rakenteeltaan parempia, niissä on enemmän purutuntumaa. Taitavat siis sanalla sanoen olla lihaisampia.
Huomasin Anamman sivuilta että valikoimaan on vihdoin tullut myös nakkeja ja makkaroita, niiden Suomeen tuloa odotellessa... Vaikka tykkäänkin Hälsan Kökin nakeista niin halvempi hinta siirtäisi minut välittömästi Anamman nakkiasiakkaaksi :)
Peukku :) Itse en kirjoittamaasi kokenut lainkaan moraalisaarnan valossa. On kiinnostavaa kuulla miten ja millä perustein eri ihmiset ovat päätyneet ruokavalioihinsa. :)
Mutta ethän sinä edes ole sitten kasvissyöjä, jos kala ja juusto ym. maitotuotteet edelleen maistuu...
Jep, tekstissä lukeekin että olen kala-kasvissyöjä. Pesco-vegetaristit (samoin kuin lakto-ovo-vegetaristit) niputetaan kuitenkin usein ylätermin 'kasvissyöjät' alle vaikka kyllä, kala on kalaa eikä tosiaan kasvista. Otsikko olisi ollut aika tympeän kuuloinen muodossa: "Lihaa-syömättömän tunnustukset", käyttämälläni versiolla pointti käy kuitenkin ilmi.
Mutta syöthän sinä lihaa. Häiritsee nuo maininnat lihattomasta ruokavaliosta ja esimerkiksi "en ole syönyt muruakaan lihaa sitten vuoden 1994". Mitä kala sitten on, jos ei lihaa? Se, että kalan liha on lihaa siinä missä kanan, possun, lehmnn tai vaikka koirankin, ei ole mielipidekysymys.
Mahtavaa toki on, että olet jättänyt lihan kalaa lukuunottamatta ruokavaliostasi jo yli 20 vuotta sitten, siitä ei tietenkään yhtäkään pahaa sanaa sanottavana kellään varmasti ole.
Hiusten halkomista ^_^ :D Jos haluat laskea kalan lihaksi niin go ahead :) Tai jos kaikki muutkin haluavat, niin ei siinäkään mitään :) Muutetaan ilmaisu muotoon: "en ole syönyt muruakaan punaista lihaa, lintua, riistaa tai kanaa sitten vuoden 1994". "Enkä hyönteisiä." "Tai sammakoita".
Kyse ei ole pelkästään biologisesta, vaan gastronomisesta ja kulttuuriin liittyvästä jaottelusta. Ravintoloiden ruokalistoillakin erotellaan yleensä kasvis-, liha- ja kalaruuat toisistaan. Tämä on vain esimerkki siitä, miten syvälle tämä liha vs. kala -jaottelu meidän ruokakulttuurissamme on.
Ei se siis ole mielipidekysymys, vaan ruokakulttuuriin liittyä kysymys :)
No tämän minäkin olisin halunnut sanoa jos olisin osannut pukea sanoiksi, kiitos Heini :)
Mielenkiintoinen aihe! Olen nyt ollut vegaani melkein kuukauden, sitä ennen söin lihaa vain kylässä ollessani ja maitotuotteita (suurimman osan olin jo korvannut esim. soijamaidolla ja -jugurtilla) ja munia kotona vai äärimmäisen harvoin. Olin miettinyt siirtymistä jo noin vuoden, mutta ajattelin että ehkä ei kuitenkaan. Noh sitten aloin etsimään tietoa ja katselin dokumenttejä ja nyt ei kyllä tulisi mieleenkään syödä lihaa tai varsinkaan juustoa. Ja mähän siis rakastin lihaa, etenkin hyviä pihvejä ja herkkujuustoja yli kaiken! Mutta nyt ällöttää ihan sikana, toisaalta jotkut ruoat vieläkin näyttää ja tuoksuu hyvälle ja esim. aurajuuston maun muistan ja sitä kaipaan mutta toisaalta en vaan näe syöväni kyseisiä tuotteita ikinä koska houkutus on nopeasti sivuttu sillä yökötyksellä mikä tulee, kun ajattelee miten epäeettistä ja julmaa lihan (ja etenkin maitotuotteiden) valmistus on... summa summarum: tajusin että eläinperäiset tuotteet ei vaan mene yksiin mun arvomaailman kanssa joten jos jotain tekee mieli, ajattelen miten siitä saa vegaanisen version :) ja sitäpaitsi sen minkä jättää pois voi korvata uusilla herkuilla! Ja tuntuu että kun on jättänyt eläintuotteet pois sen jälkeen kun on kartuttanut tietotasoaan asioista, on paljon helpompaa kieltäytyä - ei ole kyse siitä ettenkö voisi syödä jotain, vaan siitä että en halua, olen tehnyt tietoisen valinnan (vs.olisi varmasti supervaikeaa jos joutuisin luopumaan ruisleivästä esim. allergian takia, koska päätös ei ole omissa käsissä). Mutta mielenkiintoinen postaus, saa nähdä mitkä fiilikset on kun perhe grillaa kesällä!
Mä ryhdyin kasvissyöjäksi noin kaksi vuotta sitten ja ennen sitä olin syönyt jo lähestulkoon pelkkiä kasvisruokia pitkän aikaa. Mua on aina jotenkin liha ällöttänyt ja muistan lapsuudesta, että melkein aina nypin lihan ruuasta pois. Esim. makaronilaatikosta söin vain makaronit, pitsan päälliset kaavin pois ja söin pelkkää pohjaa, nakkikeitosta poimin vain perunat ja porkkanat lautaselle jne. Näin jälkeenpäin ajatellen ihmetyttää, ettei mulla ilmennyt mitään puutostiloja, koska ei meillä korvattu lihaa millään muullakaan.
Kasvissyöjäksi ryhtyminen oli ehkä yksi elämäni helpoimmista päätöksistä ja sen jälkeen olen saanut syödä oikeastaan pelkästään tavattoman herkullisia ruokia. Mua ei ole koskaan häirinnyt se, että en ravintolassa saa eteeni samanlaista valinnan paljoutta kuin sekasyöjät saavat; olen yhteenkin kasvisvaihtoehtoon tyytyväinen, koska tykkään kaikista kasviksista ja hedelmistä mitä maa päällään kantaa. Muiden liha-annokset eivät yleensä mua ällötä, mutta jos niissä on kovin lihaisa tuoksu (kuten jauhelihaa paistettaessa) niin sitten kyllä alkaa etoa.
En muista hetkiä tältä lyhyeltä kasvissyöntiajaltani, että mieleni olisi tehnyt lihaa. En silti kiellä, etteikö joskus niin voisi käydä, mutta olen monesti miettinyt, että tuskin enää koskaan syön lihaa.
Jälleen kerran mielenkiintoista! :D Itse olen kanssa ollut reilun puolet elämästäni kasvissyöjä (en vegaani), vaikka olenkin suurin piirtein puolet sua nuorempi. Kotona ei koskaan syöty paljon, koulussa kaverikin oli, eläimet on söpöjä, eikä se niin houkutellut :D Nykyään mukana on enemmän eettisiä ja ekologisa syitä, ja vegaanius vetää puoleensa, ehkä vielä joskus... (Mutta juustot! <3
Mutta nii varsinaiseen kysymykseen. Enää ei oikein lihahimoja tule, alkanut ällötttää enemmän. Mutta joskus pari vuotta sitten tuli välillä. Varsinkin kun olin itse mukana (leirillä) tekemässä lihapullia, niin olis tehnyt mieli maistaa, ja kun tein kahvilassa meetvurstisämpylöitä niin teki kyllä niiiin mieli! :D Meetvursti oli silloin pienenäkin yksi harvoja liharuokia joista muistan oikeasti tykänneeni, kaupan valmiin rusinallisen maksalaatkon lisäksi xD Ja kerran koulussa oli ruokana lihapullia jotka tuoksuivat aivan ikean lihapullilta, oli silloin todella hokutteleva tuoksu. Pitäisi ehkä käydä ikealla testaamassa tykkäisinkö vieläkin...
Ainakin minulle näyttää että kommentista jäi puuttmaan osa, tässä loput:
(...)
Kyllä ne loputkin tuli ekassa viestissä :)
No hyvä, tietokoneen ruutu sitten vaan teki tepposet!
Uskon vahvasti kropan tietävän, mitä se tarvitsee, ja kertovan sen mielitekojen kautta... jos sitä ei ole sekoitettu roskaruoalla ja muilla väärillä tottumuksilla.
Itsekin inhosin nuorena lihaa. ja tulin hyvin toimeen pelkällä kasvisruoalla: nykyään on pakko saada punaista lihaa kerran viikossa, mikään vaihtoehto ei korvaa sitä; ei kananmuna, ei juusto, ei kasvikunnan proteiini.
Jos kehosi antaa signaalin lihan puoleen, kannattaa kuunnella, ja syödä edes kerran kuukaudessa kunon liha-ateria. Luomuliha on Suomessa hyvinkin ekologista, ja terveen onnellisen elämän kokenut sonnimullikka maistuu hyvältä :) Samoin lammas..
Vaikka rakastan eläimiä, syön niitä hyvilläni, ja se niiden elämänkaaren iso tarkoitus maataloudessa onkin. Kunhan puitteet ovat kohdallaan, ja eläimet voivat hyvin, syöminen ei aiheuta mitään eettisiä ongelmia. Ymmärrän niitä, joista tuntuu pahalta söpöliinin syöminen, mutta: omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen on myös eettinen valinta, ja tärkeä sellainen.
Tällainen menettely ei oikein taitaisi toimia henkilöllä joka on vuosikaudet ollut syömättä lihaa. Keho ei osaa enää käsitellä ja sulattaa lihaa samaan tapaan kuin jos syö lihaa säännöllisesti, ja jos pitkän linjan vegeilijä haluaa alkaa taas syödä lihaa se pitäisi tehdä hyvin hitaasti totutellen, muuten seurauksena on aikamoiset vatsanväänteet. Täten tuollainen "kerran kuussa lihaa" -systeemi ei oikein toimisi koska keho ei koskaan tottuisi takaisin lihan säännölliseen sulatteluun ja kertakuukautisesta ateriasta saisi aina vatsanväänteet oheistuotteena.
Kyllä, toki ehdottomasti pienellä annoksella (muutamalla jauhelihamurusella tai suikaleella) kannattaa aloittaa.
Mutta kyllä kehon ruoansulatus iskee päälle hyvin nopeasti ja entsyymit sulattavat ne lihapalat äkkiä :)
Itsekin nuorena elin hyvin vähälihaista vaihetta, mutta sitä mukaa kun lihaa joskus söi, kroppa sen kyllä sulatti.
Liha jää kyllä minulta edelleen syömättä ;) Asia on minulle niin syvästi periaatteellinen että sitä ei mikään pinnallinen mieliteko liikauta.
Voin sanoa, ettei toimi :D ainakaan itsellä ja eritoten jos vähääkään herkkä vatsa. Muistan kun aloitin kokkikoulun, olin ollut juurikin kala-kasvissyöjä yli 10 vuotta. Voi sitä päivää kun menin kunnolla punaista lihaa maistamaan niin monen vuoden jälkeen :D. Vatsanväänteet oli jotakin ihan kamalaa ja loppujen lopuksi kaikki tuli ylös. Tuntui vaan, ettei kroppa tiennyt miten reagoida.
Mielenkiintoinen postaus ja aihe ylipäätään! Itse aloitin kasvisruokavalion vajaa vuosi sitten ekologisista syistä eikä liharuokaa ole juuri tehnyt mieli. Mutta täytyy myöntää että itselle tulee välillä näitä "mielitekoja" esim.lihapullista jotka tuoksuvat ja näyttävät liian herkullisilta...toistaiseksi olen kuitenkin pysynyt vahvana :D
Se mitä itse olen ehkä eniten ihmetellyt, on broilerimieltymykseni katoaminen. Kanaruoat olivat ennen suosikkejani liharuoista, mutta nykyisin himoni lihaan kohdistuu esim.pihveihin. Voisiko johtua jopa pelkästä ruoan tuoksusta? Ts.kana ei tuoksu kovinkaan voimakkaalle esim joulukinkkuun verrattuna, jonka vastustaminen oli melko taistelua.
Hmm, jänniä tällaiset pohdinnat. Itse selviydyn kuitenkin yleensä hyvin mieliteoista lihaan, kun ajattelen miten paljon paremman valinnan teen valitsemalla kasvisruoan lihan sijasta. :)
Mä olen ollut kala-kasvissyöjä nyt noin kymmenen vuotta. Kotona syön kalaa äärimmäisen harvoin, mutta on kätevä olla kala-optio kyläillessä ja ulkona syödessä (etenkin tuolla maakunnissa ja pienemmillä paikkakunnilla kasvisvaihtoehtoja ei useinkaan ole saatavilla). Mulle lihansyönnin lopettaminen oli helppoa, liha ei koskaan ollut mun lempiruoka ja opiskelijana repertuaari rajoittui lähinnä jauhelihaan ja sitäkin söin harvoin. En esimerkiksi koskaan ostanut leikkeleitä tai suikalelihaa, enkä opiskelijana raaskinut ostaa mitään pihvejä. Parin ensimmäisen lihattoman vuoden aikana sain kuitenkin voimakkaita maksalaatikkohimoja, mikä oli yllättävää ottaen huomioon, etten ole ikinä tykännyt maksalaatikosta. Poikaystävällä on ollut samanalainen ruokavalio suunnilleen yhtä kauan, ja hänellä maksishimoja on välillä vieläkin. Olen ajatellut sen johtuvan raudanpuutteesta, ja ollaankin aina välillä vedetty rautatablettikuureja varmuuden vuoksi.
Olin noin kymmenisen vuotta syömättä punaista lihaa, ja kanaakin hyvin vähän. Liha vain ällötti. Muutama vuosi sitten kuitenkin kävi repsahdus, kun mies oli jättänyt puolikkaan kebabrullan jääkaappiin. Yhtäkkiä vain aloin himoitsemaan sitä. Sen jälkeen otin pikkuhiljaa punaisen lihan takaisin ruokavalioon. Nykyisin syön sitä lähes päivittäin. Enää ei liha ällötä, ja se maistuu hyvältä. On myös täyttävää, ja rauta-arvoni ovat paremmat kuin ennen.
Itse uskon että kroppa kertoo mitä se tarvitsee. Ihminen on sekasyöjä, joten en kummastelee vaikka lihassa olisi jotain jota on saatava. Vaikka kerran 14 vuodessa Ja jos oikein kovasti tekee mieli lihaa, miksei sitä myös söisi? On ihan eettistä ja perusteltua syödä kerran lihaa, jos on ollut puoli elämää sitä syömättä. Sen voi tehdä ihan hyvällä omalla tunnolla. Ainakin jos liha alkaa kasvaa liian suureksi pelkäksi tai vaivata muutoin ajatuksia. Tämä sun sanavalinta tunnustus, kertoo mielestäni siitä, ikäänkuin kyse olisi jostain synnistä. Sen jälkeen voi sitten olla taas 14 vuotta syömättä lihaa vai Pelkäätkö että sulla lähtee lapasesta lihansyönti ja se on sitten aamiaiseksi pekonia, lounaaksi lammasvarrasta ja illaksi sisäfilepihviä.
Esim. yllä NG:lle kuvailemieni vatsanväänteiden takia, monivuotisen kasvissyönnin jälkeen keho ei enää "osaa" käsitellä lihaa samaan tapaan kuin säännöllisesti lihaa syövillä ja jos nyt yhtäkkiä vetäisisin liha-aterian mahaan olisi seurauksena maailmanluokan vatsakivut.
Tärkein syy on totta kai periaate ja elämäntapa, olen tehnyt päätöksen luopua lihasta eikä pinnallinen himo lihan makua kohtaan ole minkäänlainen peruste pyörtää tämä päätös ja palata lihansyöntiin. Ravitsemuksellisestikin pärjään loistavasti ilmankin, mihin tarvitsisin lihaa?
Hyvä kirjoitus, josta löytyy hitunen tuttua!
Olen ollut vajaa 10 v syömättä lihaa (MSC-merkittyä kalaa syön joskus). Yksinkertaisesti siitä syystä, että olen erittäin eläinrakas, enkä tahdo että ruokani vuoksi jonkun eläimen pitää kuolla.
Tähän vaan on huono yhdistelmä se, että olen huono ruoanlaittaja. Ei, vihaan ruoanlaittoa ihan oikeasti. Eli ruokavalio ei kovin monipuolinen ole. Miehelleni toki teen liharuokia, vaikka en niitä itse syö.
Jos söisin lihaa, ruoanlaitto olisi huomattavasti helpompaa, eikä tarvitsisi tehdä niitä kaksia eri ruokia aina.
Eniten himottaa maksatuotteet: maksamakkara, maksapasteija ja maksalaatikko! Mutta en syö, muistan kyllä taivaalliset maut.
Mikähän tuossa maksassa on, jokunen muukin on kuvaillut himoa nimenomaan maksaruokiin...
Minussa maksa aiheuttaa edelleen inhon väristyksiä.... ^_^
Ehdotan syyksi samaa, kuin lihatuotteiden kohdalla yleensä: kroppa tietää vaistomaisesti, mitä tarvitsee, ja maksa (kuten monet muut sisäelimet) on erittäin ravintopitoinen raaka-aine. Vieläpä edullinen... Maku on totuttelua vaativa, mutta esim. appelsiini-soijakastike saa maksapalaset menemään alas mainiosti :)
Maksahan on todellinen superruoka, eli ei mikään ihme, että kasvissyöjät (ja vegaanit) himoaa juuri niitä, etenkin jos ruokavalio on huonosti koostettu ja kaikkien tärkeiden vitamiinien, hiven- ja kivennäisaineiden saamiseen ei ole kiinnitetty huomiota. Maksassa on nimenomaan paljon B-vitamiineja ja A-vitamiinia sekä rautaa ja kuparia. Vitamiinien yms biologinen hyötyosuus on usein eläinkunnantuotteissa parempi, eli ravintoaineet pystytään käyttämään paremmin hyväksi kun jos ne tulevat kasvikunnasta.
Mä en ole kasvissyöjä, mutta olen nuorempana ollut pitkiä aikoja syömättä lihaa, koska se yksinkertaisesti ällötti. Lähes jokainen näistä tauoista on päättynyt kyseisen asian järjettömään himoitsemiseen. Kanan tiputin pois 14 vuotiaana jonkun koulussa katsotun kanan tuotantoon liittyvän videon perusteella. 4-5 vuotta kana vaan ällötti, kunnes pikkusiskon mausteiset kanansiivet vei voiton. Söin niitä salaa kylmänä suoraan jääkaapista.
Makkara ja nakit oli myös varmaan 10 vuotta ällöttävintä ikinä,mutta miehen ja mökkeilyn myötä satunnainen grillimakkara alkoi houkuttelemaan. Makkara siis on ihan jees, mutta nakkeja himoitsen nykyään lähes jatkuvasti. Tai oikeastaan hodareita :D
Punainen liha oli pannassa pari vuotta, kaikki leikkeleet varmaan sen 10 vuotta. Sitten tuli metvursti, mistä en edes ikinä tykännyt, mutta mitä oli pakko saada.
Mulla on tähän lihahommaankin semmonen silmiäsulkeva asenne; kun on taipumusta murehtia maailman pahuutta yöunien kustannuksella, niin joitain asioita on vaan kieltäydyttävä ajattelemasta. Mä kuitenkin haaveilen siitä, että voisin ostaa lihan, maidon, munat jne suoraan tuottajalta. Toistaiseksi se ei kuitenkaan ole mahdollista.
Mökkeily on kyllä THE makkara-kannustin, makkarat tosiaankin jotenkin vain kuuluu sinne mökin grilliin ja tunnelmaan... Ei munkaan juuri koskaan muulloin tee mieli nakkeja tai makkaraa kuin mökillä. Onneksi on ne kasvisversiot :)
Ja muistinpa nyt tuohon lihanhimoon liittyvän jutun. Kämppiksen kanssa kun asuttiin parikymppisenä kimpassa, ei kunnon ruokaa tullut juurikaan laitettua. Oma kehittyvä syömishäiriö yhdistettynä toisen jatkuviin laihdutuskuureihin ei juurikaan lisännyt ruuanlaittohalukkuutta. Tietyin väliajoin oli kuitenkin pakko ostaa possun sisäfilettä tai muuta vastaavaa kokolihaa, koska kissanruoka alkoi tuoksumaan vastustamattoman hyvälle. Se oli selkeä merkki siitä että lihaa oli saatava :D
Itse jätin lihan viime lokakuussa. Ja eilen muuten katsoin Cowspiracy- dokumentin, aika havahduttava. Oletko nähnyt ?No, en ole himoinnut lihaa lainkaan, päinvastoin. Se ällöttää paljon, varsinkin tälläiset teollisuuslihat missä ei lihaa varmaan edes ole. Tosin niitä en syönyt edes lihallisessa elämässäni. Grillattu makkara tuoksuu hyvälle mutta sen suuhun työntäminen ei. Ei tekisi edes mieli maistaa näitä kasvisnakki versioita, en tiedä tosin miltä ne maistuu
En ole nähnyt. Jos tuo on joitain niitä videoita missä näytetään kun teuraseläimet kärsii ja kituu niin sellaisia en voi koskaan katsoa, menetän yöunet viikoiksi ja jään järjettömän pahan olon valtaan. Ei mitään mieltä katsoa tuollaista kun tietää katsomattakin että sitä tapahtuu. En pysty katsomaan mitään materiaalia missä eläimille tehdään pahaa, menen ihan suunniltani surusta ja vihasta.
Cowspiracyssa ei näytetä rääkkäämistä. Se kertoo ympäristönäkökulmasta eli siitä miten lihantuotanto tuhoaa maapallomme. Löytyy Netflixistä! http://www.imdb.com/title/tt3302820/
Sama juttu minulla, en ole ikinä voinut katsoa minkäänlaisia eläimiin kohdistuvasta vääryydestä kertovia dokumentteja tai pienimpiäkään klippejä,jopa elokuvissa vaikka koiran kitumisäänet ja se näytelty kohtaus saa aikaan niin pahan olon, että alan itkeä ja pakko saada oma koira kainaloon. Tuskaa oli joskus yläasteella, kun katsottiin jotain dokumenttia, jossa kuvattiin miten mm. hanhenmaksaa tehdään ja miten untuvatyynyihin saadaan ne höyhenet. Tämän vuoksi onkin hyvin ristiriitaista, että olen silti sekasyöjä, mutta kun en ajattele asiaa sen kummemmin niin pystyn lihaa syömään, vaikka tämä "out of sight, out of mind" -ajattelutapa se vasta väärä onkin. Kasvissyöjäksi mun olisi kuitenkin aika vaikea ryhtyä, kun harrastan paljon lihaksia kuluttavaa liikuntaa eli tarvitsen protskuja, mutta minulla on myös ärtyvä suoli eli mitään papuja tai soijatuotteita en pysty käyttämään, vaikka niistä tykkäisinkin. Tosin jäähän sitten proteiinin lähteeksi kananmunat ja maitotuotteet ja niitä mä pääasiassa käytänkin, mutta treenipäivinä mun on vain pakko saada joku täyttävämpi ruoka, jossa sitä lihaa on ja kalaakaan en niin paljon tykkää syödä,että sitä useamman kerran viikossa saisin alas...
Sama juttu noiden dokumenttien kanssa. Menettäisin yöuneni vuosiksi ja itkisin lohduttomasti, koska en voi auttaa.
Silloin vajaa 10 v sitten näin pätkän jotain tuollaista kauhistusta ja lihan syönti loppui kuin seinään.
Ja näitä tapauksia tulee valitettavasti jatkuvasti lisää. Sama koskee turkiksia ja nahkaa, en edes halua ajatella näiden tuotantoeläinten oloja esim. ulkomailla.
Dokumentti on kaikkea muuta kun sitä. Siinä ei käsitellä millään tavoin eläinten kärsimystä vaan kuinka laidunmaat tuhoavat maapalloa pahemmin kuin pakokaasut ym. Kuitenkin järjestöt kieltävät kaiken tämän ja ihmisiä jopa listitään sen takia josjoku avaa suunsa karjantuotannosta. Jopa Greenpeace vaikenee asian edessä.. en minäkään mitään kitumisvideoita katsoisi. Älä tuomitse dokumenttia jos et tiedä mitä se käsittelee
Mä en usko että sulla on mikään puutostauti, veikkaan että se on enemmän samantyyppinen juttu kuin miksi me himoitaan sokerisia ja rasvaisia ruokia: meidät on vaan ohjelmoitu siihen koska siitä saa nopeasti [jotain].
Mulle tuli muuten ohimennen mieleen tämä: http://www.feissarimokat.com/files/2016/03/vegaani-vaikka-vakisin.png :D
Mua kasvissyönti kiinnostaa ihan eettisistä syistä, en oikein voi perustella itselleni lihansyöntiä, mutta sitten joudun aina myöntämään että olen kökkö, itsekäs ihminen ja haluan syödä lihaa. Se maistuu kivalle ja se on kätevää, koska omaa sulhoani en kasvissyöjäksi saa vaikka miten päin kääntäisi.
Eiiijjumall... Tuuli... *facepalm*
Olen ollut 9 vuotta pesco-vegetaristi ja välillä on ollut hetkiä, että on tehnyt hirveästi mieli grillimakkaraa, vaikka en ole tykännyt siitä koskaan. Olen miettinyt, että johtuuko se siitä että lapsuudessa grillimakkaraa tarjottiin aina kaikissa tapahtumissa ja tuoksu herättää muistoja lapsuudesta. Se on jotenkin niin hämmentävää huomata, että himoitsee jotain mikä on aina ällöttänyt :D
Olen ollut lapsesta pitäen vaihtelevasti joko kasvissyöjä tai kala-kasvissyöjä. Liha ei ole kuulunut ruokavaliooni koskaan, joskin olen maistanut joitakin lihatuotteita ihan uteliaisuudesta.
Ja kyllä, voin samastua lihanhimoosi hyvin :) Liha siis "näyttää" jotenkin todella ravitsevalta ja herkulliselta, mutta heti kun sitä maistaa, alkaa se todella ällöttää.
Silloin, kun olen jättänyt myös merenelävät pois ruokavaliostani, himoitsin myös kalaa, vaikka se samalla ällötti minua. Ostin kerran kalanhimoissani purkin säilykesardiineja ja mehustelin matkalla kaupasta kotiin, miten hyvältä sardiinit mahtavat maistua. Kun kotona sitten avasin purkin ja söin ensimmäiset sardiinisuupalat, olin vähällä oksentaa. Loput säilykkeestä menivät kompostiin.
Nykyään osaan taas syödä kalaa ja syönkin päivittäin. Minulla on meneillään kokeilu, kuinka Whole30-tyyppinen (paleovaikutteinen) ruokavalio vaikuttaa hyvinvointiini. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että syön proteiineja pelkästään eläinkunnasta, siis kalaa ja munia - soija, viljat (seitan!) ja maitotuotteet eivät tähän ruokavalioon kuulu. Tähän mennessä kokeilun tulokset ovat olleet erittäin hyviä, ja voi olla että siirryn entisestä karppipainotteista ruokavaliostani tämäntyyppiseen syömiseen.
Olen tosin kalan suhteen aika kranttu. Esimerkiksi mikrossa lämmitetty kala ei kelpaa, en pidä siitä muovisesta mausta joka tulee mikrossa erityisesti loheen. Tällä erää myöskään tonnikala mene alas, sillä se tuntuu loheen ja järvikaloihin verrattuna jotenkin niin "lihaisalta". Ja niistä sardiineista ei kannata edes puhua... Myöskään quornia tai seitania en ole koskaan tykännyt syödä, juuri sen takia että niiden maku ja suutuntuma ovat niin "lihaisia".
Bleurgh, lämmittääkö joku kalaa mikrossa? Ainiin joo, ehkä jos syö jotain kalaa sisältävää valmisateriaa. Ne varmaan maistuu muutenkin aika "muovisilta"... :D
Onko teilläkin muuten ollut koko perhe kasvis/kalasyöjiä vai miten olet ollut lihattomalla ruokavaliolla lapsesta saakka? Samaa kysyin yhdeltä toiseltakin lukijalta. Kiinnostaa kuulla onko joku ollut lapsena niin tiedostava että on omaehtoisesti jättänyt lihan pois (sellaisiakin lapsia varmasti on, mutta olen ajatellut sellaisen olevan tosi harvinaista), vai onko ruokavalio perheeltä opittu.
Mun pasta/hilloviili/voileipä-ruokavalio tuli valitettavasti kotoa.... :/
Whole30-ruokavalio oli muuten mulle uusi juttu. Mikä juttu tuossa 30 päivän ajassa on, mitä 30 päivän jälkeen tapahtuu..? Palataan entiseen vai muokataan entistä ruokavaliota 30 päivän aikana tehtyjen havaintojen pohjalta..?
Työpaikkalounaiden suhteen elämää helpottaisi kovasti se, jos kalaa kehtaisi mikrottaa :) Edellisenä iltana kypsennetyt kalat vaan eväsrasiaan ja lounastunnilla mikroon, se olisi helppoa se.
Kasvisruokavalio tuli minulle kotoa. Molemmat vanhempani olivat syntyessäni kasvissyöjiä (isäni oli lakto-ovo-vegetaristi ja äitini lakto-ovo-pesco-vegetaristi), joten oli luonnollista että minuakaan ei kasvatettu sekasyöjäksi. Sen sijaan isoveljeni kasvoivat sekasyöjiksi ja ovat sitä tänäkin päivänä.
Olen iloinen, että vanhempani tekivät minun suhteeni tämän ratkaisun. Usein kuulee sekasyöjien valittelevan, että he kyllä haluaisivat olla kasvissyöjiä eettisistä syistä, mutta kun liha on niin hyvää, eihän siitä voi kokonaan luopua! Minulla tätä ongelmaa ei ole ollut: kun en ole koskaan päässyt lihan makuun, en ole kokenut joutuvani luopumaan mistään.
Minulla oli kuitenkin aina valinnanvapaus lihan suhteen. Vanhempani eivät _kieltäneet_ minulta lihansyöntiä, vaan olisin saanut laajentaa sekaruokavalioon jos olisin halunnut. Tietenkään en aivan pienenä tätä tajunnut, vaan aloin ajatella asiaa varmaankin vasta hieman ennen kouluikää. En kuitenkaan nähnyt lihan syömisen aloittamisessa mitään pointtia. Kyse oli siis tiettyyn ikään asti vanhempieni valinnasta ja sen jälkeen omasta vapaasta valinnastani. (Tämä vain selvennyksenä - välillä olen kuullut paheksuntaa sen suhteen että vanhempani ovat törkeästi omiin arvoihinsa vedoten kieltäneet minulta jotain sellaista, mikä mukamas kuuluu jokaisen normaalin ihmisen ruokavalioon. En koe asiaa lainkaan näin.)
Whole30 muistuttaa tietyssä mielessä induktiota. 30 päivän "tiukka jakso" (=syödään vain ja ainoastaan sellaista ruokaa, joka on ruokavalion "ideologian" mukaista) on eräänlainen kick-start, jonka tarkoituksena on osoittaa, miten paljon paremmin keho voi, kun kaikki "haitallisiksi" katsotut ruuat on jätetty kerralla pois. Mukana on roima annos detox-ajattelua - kun kuukauden ajan syödään "puhtaasti", haitalliset aineet poistuvat kehosta ja olo paranee.
30 päivän jälkeen on tarkoitus jatkaa samojen suuntaviivojen mukaan kuin starttijakson aikanakin. On kuitenkin epärealistista olettaa, että ihmiset voisivat koko loppuelämänsä ajaksi pudottaa ruokavaliosta pois kaikki huonoina pidetyt asiat. Pääasiana pidetään sitä, että ruokavalio koostuu suurimmaksi osaksi hyvistä asioista. Englanninkielisissä lähteissä käytetään tästä hyvää termiä, "whole30ish": riittää, että ruokavalio on suunnilleen sinne päin, mutta ei haittaa jos kaikki ei mene doktriinin mukaan. Ruokavaliossa painotetaan kovasti syitä ja seurauksia: jos haluat Whole30-jakson jälkeen vaikkapa syödä juhlan kunniaksi palan kakkua tai korvapuustin, voit sen tehdä, mutta muista, että joudut kärsimään seuraukset. Jos korvapuusti on oikeasti siitä seuraavien vatsanväänteiden ja turvotuksen arvoinen asia, niin antaa mennä.
Itse aloitan varsinaisen Whole30-jakson vasta syksymmällä. Kesä on sellaista aikaa, etten yksinkertaisesti pysty jättämään sataprosenttisesti kaikkea kiellettyä pois. Tämä on vaan tällaista kevyttä testailua tällä erää :)
Meillä on yksi tuttavaperhe, jossa toisiksi nuorin lapsi jätti ihan oman eläinrakkautensa takia kaikki eläinperäiset tuotteet pois ruokavaliostaan, vaikka muu perhe syökin "ihan normaalisti" lihaa ja maitotuotteita. Käy vaan vähän sääliksi poikaa, kun hän on juuri siinä kriittisessä kasvuvaiheessa, että ravintoa ja monipuolista sellaista pitäisi saada paljon, mutta perheen äiti ei muutenkaan ole kovin kiinnostunut ruuanlaitosta (eli muukin perhe syö useamman kerran viikossa ranskalaisia ja kalapuikkoja) niin tämän pojan ruokavalio on aikalailla tyyliä valmissoijanakit ja -pihvit sekä perunamuusi/ranskalaiset. Erilaisia kasviksiakin hän syö todella niukasti ja oli jo ennen eläinperäisten tuotteiden pois jättämistä todella hoikka ja nyt teini-iässä lihasten kasvattelu on alkanut kiinnostaa, mutta kun eihän ne lihakset kasva, jos eivät saa tarpeeksi rakennusainetta. Anoppini (tämän pojan äidin hyvä ystävä ja kasvissyöjä) onkin antanut ihan pojalle itselleen ruuanlaittovinkkejä sekä reseptejä ja tilanne alkaa vissiin olla jo vähän parempi, mutta surullista silti, että oma äiti ei viitsi yhtään perehtyä lapsensa päätökseen ja tukea sitä, vaikka poika on sanonut myös ettei halua olla vaivaksi ja mielellään tekee vaikka itse omat ruokansa.
Sanni, olemme olleet ihan yhtä kauan ilman lihaa. Minulla ruokavalio lähentelee nykyään vegaanista, koska maitotuotteitakaan ei oikein mene. En silti kiellä itseltäni varsinaisesti mitään, mutta olenpa huomannut, että raakavegaaninen ruoka on nostanut lautasellani profiiliaan.
Itse en ole ikinä päässyt korvikkeiden makuun. En ole koskaan edes maistanut soijanakkeja. Nyt kai sitä nyhtökauraa pitäisi maistaa, mutta se "purutuntuma" ällöttää jo valmiiksi. En kaipaa "kuin lihaa" suuhuni.
Kyllä minullekin joskus makkaran tuoksu on saanut kilahduksen aikaan. Ja tuoksuuhan grillatut pihvit paremmalle kuin grillatut kesäkurpitsat! :) Myös mustamakkaraa muistan joskus oikein kaivanneeni - se tuoksu! Kai se jostain lapsuuden sopukoista tuli.
Vaikka minulla homma lähti terveydellisistä syistä ja on edelleen vallitsevin, tuli eettisyyskin vahvasti myöhemmin mukaan. Nykyään voisin syödä riistaa, jos haluaisin. Mutta en ainakaan toistaiseksi ole halunnut.
Kunnollinen kasvisruoka on NIIIIN hyvää.
Olen lopettanut lihan syönnin n. 10 vuotta sitten kun ei oikein sopinut mun vatsalle. Kalaa ja äyriäisiä menee kyllä. Ehkä pari kertaa vuodessa olen syönyt kanaa tai pekonia (pekoni on hyvää krapulassa :D ). Nyttemmin kun mulla on ärtyvän suolen oireyhtymä niin sehän nyt sitten entisestään rajoittaa ruokavaliotani sen lihaton ja laktoositon lisäksi. Siksi tykkään tehdä ite ruokaa ja reissussa on välillä vaikeeta löytää sopivaa ruokaa rafloista :( Olen varovasti viritellyt kanan syöntiä uudestaan, vähemmän se aiheuttaa vatsavaivoja kun esim. kaali mulle. Jostain sitä protskuu pitää saada mielellään vaihtelevasti ja jos esim. kerran viikossa pystyisin syömään kanaa. Vielä ei ole tullut kaupassa vastaan paljon hypetetty nyhtökaura.
Olen ollut kasvissyöjä 15-vuotiaasta saakka, tänä kesänä siis 7 vuotta. Olin aina tosi huono syömään lihaa, en siksi etten olisi pitänyt siitä, vaan siksi, että jo aivan pienenä näin suurta vääryyttä siinä että eläimiä tapetaan ravinnoksi. Jätin siis kertaheitolla kaiken muun pois paitsi maitotuotteet ja kananmunan, ja sillä tiellä olen edelleen. Ajoittain iskee kovatkin himot johonkin liharuokaan, mutta useimmiten liha kuitenkin vain ällöttää. Ajatus toisen elävän olennon syömisestä tuntuu nykyään aivan luonnottomalta.
Vuonna -97 opiskelin elintarvikealaa kondiittorin ammattitukinto silmissä kiiluen, ja päädyin yhdeksi opintoviikoksi opiskelemaan makkaran ja muiden lihavalmisteiden tekoa. Hannatyttö päätyi sen ansiosta vegaaniksi miltei vuosikymmeneksi, enkä makkaraa pysty vieläkään syömään kuin vahingossa. Jos voisin syödä kalaa ja äyriäisiä kuten sinä, olisin varmaan ruokatavoiltani vastaava, mutta koska olen henkipoisallerginen, ja kunnollisia kasviproteiinituotteita on ollut saatavilla vasta viime aikoinaon liha päässyt hiipimään lautaselle. Paitsi posdu, yök. Sekasyöjät ei kuulu sapuskaksi.
Mun kaveri oli pari vuotta syömättä lihaa, mutta sortui sitten juhannuksen grillibileissä syömään pekonia kun himotti niin paljon :-D Mä itse olen vähentänyt (punaisen) lihan syömistä, mutta en aio lopettaa kokonaan, sillä jotkut liharuoat vaan ovat yksinkertaisesti niin hyviä :-D
Vähensin roimasti lihansyöntiä vaihto-oppilasvuoteni jälkeen. Vuoden aikana söimme kaksi kertaa lihatonta ruokaa, ja taisin siis saada yliannostuksen lihasta. En ole aikaisemminkaan pitänyt lihasta, kaikki jäänteet ja "yllärit", joita lihoista saattaa löytyä on pahinta mitä tiedän! Ajattelin aluksi olevani vain nirso, mutta vaihtovuoden jälkeen päätin jättää lihan kokonaan, kalaa lukuunottamatta. Hetken päästä huomasinkin kuitenkin himoitsevani juuri makkaroita ja nakkeja!! Ihan älytöntä. En tiedä miksi juuri ne himottavat :D Nehän ovat pahimpia, kun sinne on jauhettu kaikki jänteet ym. sisään... En halua sanoa olevani kasvissyöjä, sillä juuri joskus tekee mieli maistaa esim. poroa. Kanaa tai punaista lihaa en ole kyllä maistellut vaihtovuoden jälkeen, eikä ole tehnytkään mieli! Mielenkiintoisia nämä lihahoukutukset :)
Moi Sanni! Mua on pari päivää askarruttanut kysymys, jota en googlen ihmeellisestä maailmasta ole löytänyt, joten ajattelin kysyä sinulta, vaikka tämä nyt ei liity postaukseesi millään tavalla. :D Mistä tietää, että jokin tuote esim. meikkivoide tai rasva on vesipohjainen? Onko sana aqua, se joka kertoo sen vai olenko ymmärtänyt ihan väärin? Tarvitsisin vesipohjaisia tuotteita ja yllätyin, kun katsoin omia tuotteitani ja suurimmassa osassa luki ensimmäisenä aqua tai aqua/water. Ja olisiko sinulla suositella minulle jotain ihan marketista saatavaa vesipohjaista meikkivoidetta ja rasvaa? Kiitos paljon vastauksestasi jo etukäteen!:)
Sana aqua incissä kertoo, että tuotteessa on vettä. Jos se on ensimmäisenä, niin vettä on tuotteessa eniten, ja kyseessä on ns. öljy vedessä emulsio. Kaikki voidemaiset tuotteet joissa on sekä vettä että öljyä, ovat joko 'vesi öljyssä' - tai 'öljy vedessä' -emulsioita, joista jälkimmäinen on yleisempi ja kevyempi. 'Öljy vedessä' -emulsio tarkoittaa, että voiteen öljyosa on sekoittunut (emulgoitunut) vesiosan sisään pieninä pisaroina. 'Vesi öljyssä' vastaavasti tarkoittaa sitä, että voiteen vesifaasi on sekoittunut öljyfaasiin pieninä pisaroina.
Käytännössä öljy vedessä -emulsioon pohjautuvat tuotteet ovat vesipohjaisia, eli valtaosa markkinoiden kasvovoiteista ja meikkivoiteista. Kuitenkin monesti vesipohjaisesta tuotteesta puhuttaessa tarkoitetaan sellaista tuotetta, jossa vettä on tavallista enemmän ja tuntuma on vesimäinen. Monet öljy vedessä -emulsiotkin nimittäin tuntuvat hyvinkin rasvaisilta, vaikka vettä on enemmän kuin rasvamaisia aineita vaikuttaa tietenkin koostumukseen onko vettä esim 55% vai 85%. Eli aina se, että incissä lukee ensimmäisenä 'aqua', ei kerro sitä tuntuuko tuote iholla vesimäisen raikkaalta.
Marketin tuotteista varmasti 95% on vesipohjaisia, oli kyse sitten kosteus- tai meikkivoiteista, sinällään voin siis melkein suositella mitä tahansa tuotetta ^_^ :D Siksi pyydänkin tarkentamaan, tarkoitatko tällä 'vesipohjaisella' ylipäänsä tuotetta joka pohjautuu veteen (jolloin voit valita melkein minkä tahansa tuotteen, poislukien kiinteät, vahamaiset meikkivoiteet) vai raikkaan vesimäistä ihofiilistä?
Kiitos tarkasta vastauksestasi! :) Tarkoitan nyt sellaista, joka on täysin vesipohjainen,siinä ei saisi olla minkäänlaisia rasvoja. Onko tällaisia tuotteita marketeissa vai ovatko ne juuri kalliimpia tuotteita?
Täysin rasvatonta mutta vettä sisältävää meikkivoidetta ei olekaan, jos haluaa rasvattoman meikkipohjatuotteen on valittava puuterimainen meikkipohja :) Vettä sisältävissä meikkivoiteissa on aina myös rasvoja.
Jos taas etsit täysin rasvatonta kosteusvoidetta, ne löytyvät nimellä "geeli". Geelimäinen tuote sisältää vettä, kosteutta sitovia ainesosia ja koostumusta paksuntavia, geeliyttäviä ainesosia. Yksi tällainen on Lumenen Arctic Aqua 3D Hydration Cream Gel.
Aloin itse noudattamaan ayurvedan ruokavaliota ja jätin punaisen lihan pois. Ei tee edes mieli syödä lihaa. Kana ja kala joskus on ok. Otan kyllä purkista B- ja D-vitamiinia.
Lisätietoja http://navadina.net/
Moikka! Kiva postaus :) Itsellä välillä samanlaisia "kiellettyjä himoja". Olen ollut kasvissyöjä (pesco/lakto-ovo) parikymmentä vuotta ja täysi vegaani vajaa viisi vuotta (eettiset, terveydelliset ja ympäristölliset syyt) ja välillä koen himoa mm. seuraavia kohtaan:
-paistettu kananmuna ja munakas
-grillattu kalkkunalenkki
-lohivoileipäkakku
-kalkkunaleike
-grillattu halloumijuusto
-fetasalaatti
En ole kuitenkaan koskaan "sortunut" näihin ja uskon, että niiden maistamisesta tulisi oksennusrefleksi ja todennäköisesti ne eivät maistuisi niin hyvälle kuin tuoksuvat.
Onneksi itse voi tehdä monipuolisia kasviperäisiä vastineita (usein myös terveellisempiä kuin alkuperäiset) ja kaupassakin on iso valikoima valmistuotteita nykyään (mm. ns. vihis ja kasvijuustot).
Terveyden takia en eläintuotteita koe tarvitsevani, koska olen huippukunnossa voimakkaasta sukurasitteesta huolimatta ja usein minua on luultu parikymppiseksi, vaikka olen jo lähemmäs neljäkymmentä ;) Veriarvot on hyvät ja olen melko lihaksikas, mutta hoikka.
En kutsu itseäni kasvissyöjäksi tai miksikään muuksi, koska en noudata mitään ruokavaliota 100 prosenttisesti. Mutta käytännössä jätän lähestulkoon aina punaisen lihan (ja usein myös kanan) väliin, olen jättänyt oikeastaan aina, koska en vaan pidä lihan mausta enkä eteenkään koostumuksesta. Tässä taannoin häpesin silmät päästäni, kun oltiin vähän hienommassa ravintolassa seurueella, jolle oli tilattu menu etukäteen. Tilauksesta vastannut henkilö (keski-ikäinen lihaa syövä mies, köhköh) ei tietenkään ollut etukäteen tiedustellut porukan ruokatoivomuksia, joten kaikkien eteen lyötiin pääruokana paikan hienoin (ja vissiin myös isoin :D) pihvi. En kehdannut ruveta valittamaan, kun asiayhteys kuitenkin oli vähän virallisempi... No, annos oli varmaan lihansyöjän näkökulmasta todella hieno ja liha erittäin laadukasta, mutta meikäläiselle otti koville saada nassutettua siitä pihvistä edes 1/4 runsaan veden kanssa. Ja vaikka kuinka yritin, en vaan yksinkertaisesti päässyt pihvin makuun.
Anyways, vaikka hyvin aiemmista kokemuksista tiedän, että en erityisemmin pidä lihasta, tulee minullekin joskus halu saada jotain liharuokaa. Omalla kohdalla ajattelen, että se on enimmäkseen sosiaalista - esimerkiksi sitä grillimakkaraa saattaa ruveta tekemään mieli, kun muut onnellisina syövät sitä nuotion ympärillä. Jos oikein mieli tekee, niin annan itselleni luvan ottaa sen makkaran - tähän asti joka kerta on kuitenkin käynyt niin, että ensimmäisen haukun jälkeen olen todennut, että ei tämä makkara maistu vieläkään hyvältä eikä minun itse asiassa edes oikeasti tee tätä kovin paljon mieli syödä. :D
Ei nyt liity postaukseen, mutta tulit mieleeni kun näin tämän http://kauppa.jolie.fi/category/257/jolie-box.
Aiotko tutustua pakettiin? :)
Taitaa jäädä multa väliin vaikka huippukiinnostavalta kuulostaakin, kaikkea ei vain ole aikaa testata kun minulle lähetetään tuotteita niin valtavasti. Mutta mielenkiinnolla luen muista blogeista mitä Jolie-boksit sisältävät :)
Minä olen perinteinen lihansyöjä joka kyllä söisi vaikka HK:n sinistä paljaaltaan :D tykkään kanasta ja jauhelihasta, laadukkaista nakeista ja HK sinisestä. En osta marinoituja kanoja tai lihoja, johonkin possun kasleriin en koske tai muuhun läskiseen lihaan. Olen aika nirso ja ostan samoja lihoja aina. Siihen lihansyöntiin kun on oppinut niin niiden ympärille kokoaa sen aterian.
Syön toki kasvisruokaakin mutta en osaa kummempia valmistaa. Kalasta en oikein tykkää, en osta ikinä lohta. Kuha on ok jos sitä järvestä saa. Varmaan aika perussyöjä olen mutta kyllä minua ällöttää ne kaslerit ja inhottavat leikkeleet, yritän aina tehdä parempia ja kevyempiä valintoja :)
Yhdellä kaverillani oli juuri tällainen tilanne. Nuorempana liharuoka kuvotti ja siksi hän oli vuosikaudet kasvissyöjä. Myöhemmin selvisi että ilmeisesti hänen elimistönsä ei ollut muodostanut riittävästi suolahappoa nuorena, joten keho ilmoitti kuvotuksen tunteella että ethän syö lihaa koska ei pysty sulattamaan sitä. Nyt kun kaverini sai elimistön tasapainoon suolahappolisällä, myös liha alkoi yllättäen maistua :)
Minulla vähän sama tausta kuin sinulla, aluksi en syönyt myöskään kalaa. Nyt olen jokusen vuoden syönyt silloin tällöin kanaa ja satunnaisesti lihaa, esim. ravintolassa jonkin hyvän liha-annoksen, kotona jotain leikkelettä tai laadukasta makkaraa. Jauhelihaa tms. en syö kuin korkeintaan kylässä ja syön kuitenkin edelleen pääsääntöisesti kasvisruokaa.
En näe enää mitään syytä olla syömättä laadukasta lihaa. Huvittavaa kyllä miten jotkut sukulaiset ovat innoissaan, kun olen taas "lihansyöjä", vaikka sitä lihaa todellisuudessa syön ehkä n. 50 kertaa vuodessa ja yksi kerta voi olla vain muutama siivu leikkelettä leivällä tms. Ja joidenkin kasvissyöjien mielestä olen taas luopio. :D
Olen ollut kala-kasvissyöjä viime syksystä lähtien. Syynä ovat lähinnä eettiset ja ekologiset syyt, mutta myös terveydelliset. Välillä kyllä jotenkin tekee mieli lihaa, mutta olen tottunut siihen ettei se kuulu ruokavaliooni. Pystyisin kyllä varmaankin syömään lihaa, mutta ajatus siitä on alkanut vähän jo ällöttää. Esim. ajatus lihapullasta tai jänteisestä lihapalasta suussa etoo. Varmaan tulisi myös aika raskas olo jos söisin lihaa, ja se fiilis ei vaan houkuttele. Välillä kyllä ajattelin, että alkaisin taas syödä lihaa, koska tuntui vaan jotenkin haastavalta toteuttaa kasvisruokavaliota. Kuitenkin syyt tähän ovat niin vahvoja, että pysyin kasvissyöjänä. Nyt olen alkanut miettiä myös vegaaniseen ruokavalioon siirtymistä, mutta se ei ihan vielä ole ajankohtaista.
On kyllä ihanaa että ihmiset ovat alkaneet kiinnittää huomiota näihin asioihin ja kasvissyöjien määrä lisääntyy. Kaupoissakin on jo paljon vegaanisia tuotteita! Asia on kuitenkin todella tärkeä, ja ihan jokaisen tulisi kyllä pohtia omaa ruokavaliotaan.
Hei! Olethan ottanut B-vitamiinilisää? B vitamiinit kuluvat yleensä kasvinsyöjillä, omat varastot saattaa riittää vuosiakin ilman että oireita ja himoja tulee. Kun varastot on käytetty, elimistö ei pysty enää hyödyntämään b vitamiinia entiseen tapaan joten lisästä kannattaa huolehtia! :)
En usko tarvitsevani extraa kun syön niin paljon kananmunia, kalaa, maitotuotteita, pähkinöitä ja vihreitä vihanneksia, näistä saan kaikkia B-vitamiineja.
Minä olen ollut kala-kana-kasvissyöjä n.10-vuotta, kunnes tulin raskaaksi ja alkoi tosissaaan tehdä mieli kunnon pihvejä! En nyt väitä että sinä olisit, mutta itselläni joku vaikutti ja mieliteko oli valtava. Raskauden mentyä ohi, myös lihanhimo häipyi.
Mä oon ollut aina hyvä syömään lihaa, varsinkin kana on ollut herkkua. Mutta nyt oon joutunu ihan oikeesti kehittelemään korvaavia ruokia.. syynä raskaus! Odotan tosiaan esikoistani ja tuossa huhtikuussa alkoi niin hirveä äklötys nimenomaan lihaa kohtaan.. ekana lähti possu ruokalistalta ja sitten tuo kana. En tiedä miksi liha kuvottaa niin paljon, mikään muu ruoka ei ole saanut mua voimaan niin pahoin. Nytkin vaikka tuon pahimman kuvotusvaiheen pitäis olla ohi niin liha ei meinaa mennä alas. :D oon mä kyllä sitä syönyt kun sitä ravintoa nyt nimenomaan tarvitsee mutta saapa nähdä synnytyksen jälkeen tuleeko mustakin kasvissyöjä.. xD oon nimittäin kuullut tarinoita että raskauden aikana inhottaneet ruoat ei oo maistunu enää lapsen syntymän jälkeenkään.
Tuo on jollain lailla tuttua, mä sain raskausaikana ihan hirvittävät vatsanväänteet liharuoista. Siis sellaiset, että en päässyt ruokapöydästä ylös.
Itse olin kaksi vuotta kasvissyöjä (pesco-lacto-ovo) mutta se päättyi siihen, kun aloin näkemään unia meetwurstista <3. Eräänä päivänä kebabin tuoksu oli vaan liian vastustamaton ja nykyään nautin liharuokani hartaasti. Kasvissyöntikausi oli kyllä hyvästä, koska opin syömään lihatonta ruokaa monipuolisemmin, sekä arvostamaan hyviä raaka-aineita. :)
Itse en ole kasvissyöjä mutta liha ei oikein ikinä kuitenkaan ole kuulunut suosikkeihini, yhteen väliin söin vain kanaa ja kalaa koska en vain tykännyt lihasta.. Kuitenkin tuo tunne kun joku lihajuttu mitä ei ole ikinä maistanutkaan saa kuolan valumaan ja tulee mielitekoja on hyvinkin tuttu :D ja voinkin lohdutukseksesi kertoa salaisuuden; ei ne maistu niin hyvältä kuin näyttävät ja tuoksuvat ja kuvittelet päässäsi :D
Heheh, tähän en saa koskaan todellista selvyyttä ;)
Itse olen vegaani, eikä lihatuotteet yleensä houkuta - paitsi grillimakkara! Jotenkin se tuoksuu vaan niiiiin hyvältä. Mitään muuta tosiaan en himoitse, kuin grillattua makkaraa. Harmi, että en ole löytänyt gluteenitonta vegemakkaraa mistään, joten en ole saanut himoa tyydytettyä!
Toivotaan että Anamman vegemakkarat tulevat myyntiin Suomeen, sekä chorizo että nakit ovat gluteenittomia:
http://anamma.eu/sv/prodVegochorizo.php
http://anamma.eu/sv/prodVegokorv.php
Liu'uin hiljalleen kala-kasvissyöjäksi opiskeluaikoina, nyt kymmenisen vuotta sitten. Kala jäi ruokavaliooni koska sitä on kotonani aina syöty paljon, ja ajattelin, että on kätevää jos kotikotona käydessä voi syödä samaa ruokaa muun perheen kanssa. Sosiaalisten tilanteiden ja ravintolakäyntien juttu se on minulle nykyisin, kotiin en osta. Maitotuotteita korvaan mielelläni vegaanisilla sellaisissa jutuissa, joissa eläimetön tuote on mielestäni yhtä hyvää tai parempaa, mutta kypsytetyt juustot ovat heikkouteni.
En oikein tykkää määritellä itseäni ruokavalion kautta, koska siihen liittyy niin vahvasti sosiaalisia odotuksia - "kielletyt" ruuat, "repsahtaminen", joidenkin kuvitelmat siitä, että suljettujen ovien takana ituhippi kuitenkin mässyttää salaa broileria. Olen koko ajan ollut sillä linjalla, että jos olen utelias jonkin liharuuan suhteen ja sitä on tilaisuus maistaa esim kaverin lautaselta, niin sittenhän maistan. Vuosiin ei ole tehnyt mieli haarukallista enempää, ja näitä tilanteita tulee max pari kertaa vuodessa. Ainakin osittain varmaan tämän takia ikinä ei myöskään tule oikein himo liharuokiin - enemmän just sellainen kulinaristin uteliaisuus. :D Mutta en siis viitsi kutsua itseäni kasvissyöjäksi, koska pelaisin vähän niinkuin niiden pussiin, jotka uskovat että kyllä jokainen kasvistelija joskus lankeaa makkaraan, tiäsinhämmää.
Olen testannut nyt tuota NYXin peiteainetta ääriolosuhteissa ja se selvisi täydellisellä suorituksella! :D :D Siis yhdeksän tuntia kovaa mättöä. Tulos: naama kyllä kiiltää, mutta silmänaluset ovat täysin samanlaiset kuin aamulla meikin tehtyäni! Siis peiteaineen päällä pikkusiveltimellä taputeltuna EM:n puuteria. Olen onnellista onnellisempi tästä LÖYDÖSTÄ. :) Nyt voi urheilla ja tehdä vaikka mitä jopa kesällä, ja silti pysyvät tummat renkulat piilossa. :)
Kuulostaa superilta!! :)
Sää tykkäsit kissani ruoan tuoksusta =D Herrrrkullista Whiskasia, lihaa & kasviksia kastikkeessa.
Ainiin muuten tykkäsin..! ^_^