Kävin tänään kunnioittamassa minulle tärkeän henkilön muistoa.
Chris Cornell lepää Hollywood Forever -hautausmaalla.
Kirjoitin toukokuussa miten oudolta tuntuu, että itselle tuntemattoman julkisuuden henkilön ja ihailun kohteen kuolema voi tuntua näin voimakkaasti. Se tuntuu pahalta edelleen. Kouraisevan haikealta.
Aikani suurin artisti minulle.
Kauniissa paikassa hän lepää.
Lepää hyvin, Chris.
Jotkut valinnat maailmassa tuntuvat niin vääriltä.
Mutta ne eivät ole meidän.
8 comments on “Chris”
Nämä sun kaksi viimeistä lausetta kiteyttää kaiken. Rock on.
Mää en pysty vieläkään kattomaan mitään David Bowieen viittaavaa ja jotkut sen biisit ovat vaikeita kuulla ?
No one sings like you anymore…
Kyllä se riipaisee edelleenkin niin lujaa. Jossain välissä jo mietin, olenko päästäni vialla, miten tuntemattoman ihmisen kuolema kouraisee niin syvältä, paljon syvemmältä kuin puolitutunkaan.. Mutta en taida olla ainut.
<3 Et ole ainut. Viiltää joka kerta kun katson jotain keikkatallenteita YouTubesta. Chris on "kulkenut" mukanani yli puoli elämääni enkä ole koskaan ketään toista artistia yhtä paljon ihaillut ja arvostanut. Menetys tuntuu tietyllä tapaa jopa henkilökohtaiselta.
Mulla on sama juttu Robin Williamsin kanssa. Hänen kuolemastaan on jo kolme vuotta aikaa, mut silti tulee tippa linssiin, kun katoin joitain hänen elokuviaan. Yleensä julkkisten kuolemat tulee sivuutettua semmoisella geneerisellä olankohautuksella, mutta Williamsin poismeno jo itketti.
Alan Rickman oli toinen näyttelijä, jonka poismeno riipaisi. Ei kyllä yhtä pahasti kuin Williamsin, koska olen aina tykännyt Robin Williamsista ja oikeastaan kasvanut katsellen hänen elokuviaan
Mutta, ei elämästä selviä hengissä <3.
Näinhän se on. <3 Kaikilla meillä on aikamme.
Jaan surusi täysin. Chris jätti jälkeensä tyhjän aukon minunkin sydämessä ja elämässä. On tosiaan kummallista, että tuntemattoman ihmisen kuolema koskettaa näin paljon, mutta toisaalta ihmekö tuo, sillä Chrisin musiikki ja ääni on ollut osa elämääni - soundtrack of my life - sieltä 90-luvulta asti. Olen onnellinen siitä, että näin Chrisin muutamia kertoja, Soundgardenin kanssa sekä viimeisellä soolokiertueella Helsingissä ja Lontoossa. Tuntui, että hän vain kasvoi sooloartistina, viimeisin levy on kertakaikkisen upea (tosin tuo levy on odottanut levyhyllyllä toukokuusta lähtien kun on vielä vaikea kuunnella). Uutinen kuolemasta tuntui niin epätodelliselta ja väärältä. Jotenkin sitä oli "luottanut" siihen, että Chris jatkaa vielä pitkään, mutta toisin kävi.
Hienoa, että pääsit käymään paikalla ja kiitos, että jaoit kokemuksen. ❤
<3
Juuri näin. Higher Truth saa ihon kananlihalle monitasoisesti. :'-( Eikä silmätkään ihan kuivina pysy sitä kuunnellessa.