Viimeisimpiin testaamiini ihonhoitosarjoihin kuuluu The Body Shopin Drops Of Youth.

Olen muuten viimeiset viisi kuukautta kunnostautunut oikein poikkeuksellisen systemaattisessa ja aikataulutetussa ihonhoitotuotteiden testauksessa :) Kotimaisen kosmetiikan teemaviikko asetti "väkisin" aikataulun jotta ehdin saada kaikki viikolle mukaan haluamani sarjat testattua lokakuun ja joulukuun välillä, ja joulun jälkeen huomasin jääneeni tähän suunnitelmallisesti aikataulutettuun testausmoodiin. Olen ehtinyt vuodenvaihteen jälkeen koeajaa jo parikin sarjaa, mutta niistä kuulette sitten Kotimaisen kosmetiikan teemaviikolla vol. 2 joka on luvassa kevään aikana. :)

Tänään kuitenkin luupin alla Drops Of Youth. Päivän kuuma kysymys kuuluu: montako tuotetta jaksaisit tai olisit valmis kerrostamaan ihollesi ihonhoidon nimissä? Sarjan filosofian mukaan ihonhoidon peruspuhdistus- ja kosteutusrutiiniin voisi kuulua minimissään sellaiset kuusi tuotetta.

Drops Of Youth -sarja kehitettiin TBS:n ekosertifioidusta Nutriganics-sarjasta irrotetun, samannimisen tehotiivisteen ympärille.

Drops Of Youth -sarjaan kuuluu kuusi tuotetta ja se edustaa aasialaisen ihonhoidon kerrostustekniikkaa, eli sarjan tuotteita on tarkoitus käyttää kaikkia päällekkäin. Tuotteet käyttöjärjestyksessä: hoitovesi, tehotiiviste, silmänympärystiiviste, kosteusvoide tai yönaamio ja päiväsaikaan meikinpohjustusvoide.

Sain testiin hoitoveden, tehotiivisteen ja kosteusvoiteen.

Youth Essence-Lotion

"Hoitovesi, joka toimii ensimmäisenä tärkeänä vaiheena ihonpuhdistuksen jälkeen. Ravitsee ja valmistelee ihon kasvojenhoidon seuraavia vaiheita varten. Kosteuttaa ja silottaa huokosia."

Sisältää alppitähden kantasolu-uutetta Italian Alpeilta.

Koostumus: geelivesi.

Tämä on siis niin sanottu "fancy kasvovesi", eli astetta hoitavampi kasvovesi. Sitä on tarkoitus käyttää puhdistusaineen ja kasvoveden jälkeen. Tuotetta voi toki käyttää myös kasvoveden tapaan tai asemasta, mutta tällöin on suositeltavaa annostella sitä kahdesti: ensin vanulappuun jolla viimeistellään puhdistus ja sen jälkeen muutama pisara sormien kautta seerumin tapaan levitettynä.

Sannin kokemus: todella miellyttävän ja kosteuttavan tuntuinen, iho jää siloiseksi, kuulaaksi ja napakaksi. Raikas tuoksu. Silikoniton, mutta sisältää denaturoitua alkoholia jota toiset haluavat välttää. Minulle alkoholi ei ole kynnyskysymys ja tykkään tuotteesta kovasti.

Inci täällä.

Youth-tehotiiviste

Sisältää 99% luonnollisia tai luonnollista alkuperää olevia ainesosia. Kysyin TBS:ltä onko alunperin Ecocert-sertifioidun tiivisteen koostumusta muutettu tuotteen siirryttyä pois Nutriganicsista. Minulle kerrottiin, että raaka-ainepohja on säilynyt samana, mutta tuotteelle ei haluttu enää hakea sertifikaattia. Lisäksi juuri lanseerattu viimeisin versio tiivisteestä sisältää nyt kolmea eri kantasolu-uutetta aiemman yhden sijaan.

TBS:n tuotetietojen mukaan: "Nopeuttaa epidermiksen uusiutumista parantaen ihon kuntoa. Pehmentää ihon välittömästi ja säännöllisessä käytössä elvyttää, kirkastaa ja silottaa ihoa. Imeytyy nopeasti pienimolekyylisen koostumuksensa ansiosta. Sopii kaikille ihotyypeille, erityisesti niille jotka haluavat tehokkaita tuotteita hoitamaan ikääntymisen ensimerkkejä."

Koostumus: geelifluidi.

Tiivistettä suositellaan käytettäväksi aamuin illoin ennen seerumia ja päivävoidetta. Seerumin kaltaiset 'tiivisteet' ovat tehneet tuloaan valtamarkkinoille jo pitkään, rajoittuen ensin selektiiviseen kosmetiikkaan ja nyt niitä alkaa näkyä edullisemmilla päivittäistavarasarjoillakin kuten Lumenella ja The Body Shopilla. Moni kysyy: tarvitseeko tuollaista oikeasti? Eikö seerumi riitä? Eikö kyseessä ole vain lisämyyntikikka?

Minä vastaan omasta puolestani: kyllä ja ei. Ei, et varmastikaan ehdottomasti tarvitse tiivistettä. Ja kyllä, tiivisteet edustavat epäilemättä valmistajille myös lisämyyntimahdollisuutta. Mutta niistä saa oikeastikin lisäkosteutta ja jollekulle se voi olla toimiva lisä ihonhoitorutiiniin. Tuhdimmat voiteet eivät sovi kaikille, ja erilaiset seerumit, hoitovedet ja tiivisteet tarjoavat toisenlaisen, kevyemmän tavan tuoda iholle lisäkosteutta. Lisäksi aasialainen kerrostusrutiini on oma elämyksellinen kokonaisuutensa josta saatava arvo voi olla tärkeää ja sijoittamisen arvoista toisille kosmetiikan kuluttajille.

Sannin kokemus: erittäin miellyttävän ja silottavan tuntuinen. Hoitovesi + tiiviste yhdessä riittävät kosteuttamaan ihoni täysin enkä kaipaa päälle voidetta, ainakaan nyt kun ei ole enää pakkasia. Levittyy iholle liukkaasti ja kuten hoitoveden kanssa, tulee tunne että formulassa voisi olla jotain silikoni- tai polymeeriainesosia tuomassa tätä liukkauden tunnetta. Näin ei kuitenkaan ole.

Inci täällä.

On muuten outoa, että Drops Of Youth -sarjaan ei kuulu seerumia, vaikka tiiviste suositellaan käytettäväksi seerumin alla. Seerumi on siis hankittava toisesta sarjasta.

Youth Cream

"Kevyt, ilmavan kuohkea kasvovoide jättää ihon samettisen pehmeäksi ja kimmoisaksi. Kosteuttaa 24 tunnin ajan, ihohuokoset näyttävät supistuneilta ja juonteet pienemmiltä".

Koostumus: sorbettimainen, raikas voide.

Sannin kokemus: minun makuuni koostumus on liian silikoninen, mutta arvaan, että juuri tällainen ihofiilis on todella monelle normikosmetiikan käyttäjälle mieleen. Mikä minulle on keinotekoisen liukasta ja epäluonnollisen tuntuista, voi monelle muulle olla ihastuttavan sileä ja raikas tunne.

Voide on aika kevyttä kosteusteholtaan, eli ei sovi kuivaihoiselle ainakaan yksinään käytettynä.

Tässä on taas erinomainen verrokkiesimerkki luonnonkosmetiikan ja normikosmetiikan koostumuksista: jos levittää Drops Of Youth -voidetta kasvojen toiselle puolelle ja toiselle puolelle yhtä kevyen koostumuksen luomuvoidetta, eroa ei voi olla huomaamatta. Kummatkin imeytyvät yhtä nopeasti, silikoniversio vain liukuu iholla aivan eri tavalla ja silottaa ihon pinnan kevyellä filmillä. Luonnonkosmetiikan voide voi jättää ihon aavistuksen nahkeaksi ainakin hetkellisesti, Drops Of Youthin kaltainen koostumus taas "kuivuu" ihon pinnalle saman tien mikä on silikoni- ja muoviyhdisteiden aikaansaamaa: ihon pinta tuntuu niiden ansiosta "samettiselta". Jep, Youth-voiteessa on myös muovia.

Inci täällä.

Summa summarum: tykästyin kovasti hoitoveteen ja tehotiivisteeseen, etenkin luonnonkosmetiikaksi laskettavaan tiivisteeseen. Ihanan raikkaita ja tehokkaasti kosteuttavilta tuntuvia tuotteita joiden jäljiltä iho jää kuulaaksi ja napakaksi.

Hintatietoja:

Essence-Lotion 160 ml / 17,90€

Youth-tehotiiviste 50 ml / 38,60€ (litrahinta laskenut vanhasta DOY-tiivisteestä)

Voide 50 ml / 27,50€

.

Ja nyt uudelleen kysymys: montako tuotetta sinä käytät ihonhoitorutiinissasi? Puhutaan siis pelkästä puhdistamisesta ja kosteuttamisesta.

Voisitko kuvitella käyttäväsi esimerkiksi kahdeksaa tuotetta aasiattarien tyyliin? Suomalainen Pirjo hieroo nassuun tyytyväisenä Pirkan päivävoiteen, "Mei Lingin" kosteutusrituaaliin voivat kuulua hoitovesi, tiiviste, seerumi, päivävoide, kasvoöljy ja suojakertoimellinen voide. :) Niitä ennen on suoritettu kaksoispuhdistus ja viimeistelty kasvovedellä. Saldo: yhdeksän tuotetta. En usko että tavalliset pirjot ihan äkkiä omaksuvat Mei Lingin ihonhoitofilosofiaa. ;) En minäkään, vaikka kosmetiikan elämyksellinen puoli minua puhutteleekin. Täällä mennään max. neljällä tuotteella. Ei kun viidellä, silmänympärysvoide unohtui. ^_^

Tänään esittelyssä RMS Beauty, ylellinen ja vähän erilainen luonnollinen meikkisarja. Sarjan kotimaa on Yhdysvalloissa.

Miksi erilainen? Ensinnäkin, RMS:n tuotteet pohjautuvat öljyihin ja rasvoihin. Luomivärit, meikkipohjat, poskipunat, allihopa, ovat rasvaisia. Toisekseen, RMS on "raakakosmetiikkaa" eli käyttää tuotteissaan kuumentamattomia, mahdollisimman vähän prosessoituja raaka-aineita. RMS:n sivulla lukee, "formulated with raw, food grade and organic ingredients in their natural state", jonka tulkitsen niin, että ainesosat ovat niin lähellä sitä tilaa missä ne ovat luonnossa. Tämä tosin ei voi päteä mineraaleihin, jotka luonnollisestikin on puhdistettava ja partikkelit jauhettava jotta niitä voi käyttää kosmetiikassa.

Sain RMS Beautyn tuotteita testattavaksi Eleven.fi-verkkokaupalta. Settiin kuuluu Beauty Oil -kasvoöljy, Un Cover-Up -meikkipohja ja sivellin sen levitykseen, Living Luminizer -kuultovoide ja Eye Polish -luomiväri. Olin toivonut myös poskipunaa mutta toivomani sävy oli varastolta lopussa.

Sarja vaikutti filosofiansa pohjalta erittäin kiinnostavalta (ja tuotteet kieltämättä tyylikkäiltä), mutta olin skeptinen meidän synkkauksesta heti alkuun. Tiedätte miksi: Sanni ja rasvaiset meikit, etenkin rasvainen luomiväri. Voiko toimia...? Aiempi kokemus ei ole ollut juhlien arvoinen.

Täyteläisen voidemaiset meikkipohjat "hikoilevat" usein irti iholtani ja rasvaiset luomivärit kasautuvat luomivakoon. Ja nyt olin testaamassa kookosrasvapohjaan perustuvaa meikkivoidetta ja luomiväriä. Mitähän tästä tulee..?

Jos joku muistaa tammikuisen Pakkassuosikit-postaukseni, niin siitä kävi ilmi että ainakin Beauty Oiliin tykästyin kovasti. Siitä lisää postauksen lopussa. Keskitytään jutussa ennen kaikkea meikkipohjaan ja luomiväriin.

"Un" Cover-Up (kyllä, kirjoitetaan RMS:n mukaan juuri noin, lainausmerkeillä), on sarjan bestseller-tuotteita.

Seokseen ei ole lisätty mitään mikä absorboisi rasvamaisten ainesosien kiiltoa ja toisi sitä synteettisille meikkivoiteille ominaista samettista ihotunnetta. "Un" Cover-Up on rehellisesti rasvainen voide. Se ei kuivu iholla vaan pinta jää juuri sellaiseksi mitä kookosrasvan, risiiniöljyn, mehiläisvahan, kaakaovoin ja jojobaöljyn cocktaililta saattaisi odottaa. Eli tahmeaksi. Ainakin minun ihollani.

Voiteen levittäminen sarjan omalla (söpöllä!) siveltimellä onnistui oikein mallikkaasti. Voide levittyy kauniin tasaisesti ja yllätyin sen peittävyydestä. Ensin kovin kiiltäväksi iholle jäävä voide himmenee imeytyessään, ja tuloksena on lopulta - - -  kaunis, hehkuva, tasaisen värinen iho. Siis sanalla sanoen: älyttömän kaunis iho.

Ennen ja jälkeen:

Sävy 22 näyttää kuvissa ehkä aavistuksen kalpealta kasvoillani, mutta livenä se ei näyttänyt siltä.

Ällistyin miten hyvin voide peitti vasemman poskeni punoituksenkin, laajentunut verisuonikin katosi. Käytin voidetta myös silmänalusilla peiteaineen sijaan.

Tulos ansaitsee suuren lähikuvan ;)

Wow, tämähän on.... mahtava meikkipohja! Vai... onko..?

Olen kokeillut RMS:n pohjaa useita kertoja talven aikana, ja jokainen kerta on mennyt samaa rataa: ensin iho näyttää aivan törkeän upealta, sanoinkuvaamattoman kuulaalta, raikkaalta ja tasaiselta. Mutta... ilo on lyhytaikainen. Meikkipohjalle käy juuri niinkuin pelkäsinkin: se ei kestä iholla vaan sulaa jo seuraavan parin tunnin aikana, liukuu paikoiltaan ja ikäänkuin haihtuu. Illalla iho on liejuisen näköinen.

Entä puuteri - voisiko se auttaa? "Un" Cover-Up on kehitetty käytettäväksi ihanteellisimmillaan ilman puuteria ja sarjan yhden raaka-aineen "Un" Powder -puuteria (silica) suositellaan vain rasvoittuvalle ihotyypille tai jos henkilö välttämättä haluaa matan lookin. Minun mielestäni "Un" Cover Upin luoma eteerinen kuulaus on koko RMS:n meikkipohjan kauneuden pointti, enkä haluaisi sammuttaa sitä puuterilla. Kokeilin kyllä pari kertaa tuputella päälle mahdollisimman ohuelti Laveran irtopuuteria, mutta tulos ei ollut senkään avulla kestävä. Ja kuulaus todellakin sammui.

Mutta katsellaan vielä pari kuvaa lisää valmiista meikistä ennen illan finaalia.

Poskilla Jemma Kiddin voidemainen Guava-poskipuna (ihana). Poskipäillä ja kulmaluulla RMS:n Living Luminizer -kuultovoide. Poskipunaa ja kuultotuotetta levittäessä meikkipohja alkaa jo haihtua; koska mikään ei varsinaisesti ole kiinnittänyt meikkivoidetta ihoon, sitä tarttuu sormeen kun taputtelen päälle muita tuotteita. Posken verisuoni on taas näkyvissä.

Luomilla RMS:n Eye Polish sävyssä Magnetic. Siitä lisää alempana.

Living Luminizer on makuuni vähän liian jähmeää. Pidän notkeammista koostumuksista kun on kyse kuultovoiteesta. Jähmeät koostumukset vaativat enemmän työstöä iholla = irrottaa alla olevaa meikkipohjaa.

Vielä toinen RMS:n meikkipohjan kestävyyteen liittyvä tekijä: alle laitettu kosteustuote. RMS Beauty suosittelee välttämään synteettisiä normikosteusvoiteita ja käyttämään "Un" Cover-Upin alla luonnollista kasvoöljyä, mieluiten tietysti sarjan omaa Beauty Oilia. Teinkin havainnon, että "Un" Cover-Up levittyy jotenkin tasaisemmin öljyllä kosteutetulle iholle kuin normikosteusvoiteen päälle (kai öljyinen meikkivoide mukautuu helposti öljytylle iholle), mutta kestoon en huomannut alle laitetun kosteustuotteen vaikuttavan. Primereita RMS Beauty ei luonnollisestikaan suosittele, sillä niissä on synteettisiä ainesosia.

Kuulas on iho... Lookista tulee mieleen talvinen versio tästä omiin lempparilookkeihini lukeutuvasta dewy skin -meikistä.

Kas niin. Lähden kaupungille ja kuvaan meikin taas palatessani kotiin.

Miltä nyt näyttää?

Tältä. En tiedä miten hyvin ihon tila välittyy kuvan kautta, mutta "Un" Cover-Up on jo liuennut reilusti ja iho näyttää hikiseltä.

"Un" Cover-Up ei tosin ole ainoa joka on liuennut.... ;) Voidaan havainnoida myös Sephoran Waterproof-kynän levinneen ja liuenneen. Se ei ole kovin yllättävää: wp-koostumukset liukenevat herkästi rasvaan, ja kun sekä ylä- että alaluomella on rasvainen tuote (käytin Un Cover-Uppia myös silmien alla peiteaineena), ei rajaukselta voida odottaakaan kovin hyvää kestävyyttä.

Vessan valossa.

Summa summarum: minulla harmillisesti "Un" Cover-Up ei toimi, mutta tuotteen suosio huomioiden se varmasti kestää paljon paremmin monien muiden iholla. Toisaalta kestävyyden mekanismi jää minulle mysteeriksi: iho tuottaa luonnostaan talia. Terveen ihon pinta on luonnostaan vähän rasvainen. RMS:n meikkipohja on rasvainen. Ja rasvat liukenevat rasvoihin. Millä pelkkiin rasvamaisiin aineisiin + väripigmentteihin perustuva tuote voi kiinnittyä ihoon siten että pinta kestää koko päivän...?

.

Katsotaanpa sitten Eye Polish -luomiväriä.

Kun avasin purkin, oli luomivärin päällä kerros erottunutta kookosöljyä. Imeytin sen paperiin ennen kuin lähdin levittämään tuotetta.

Magnetic on kaunis metallin hohtoinen taupe-sävy.

Luomivärissä on käytetty risiiniöljyä lukuunottamatta samaa rasvapohjaa kuin "Un" Cover-Up -pohjassa.

Tässä Magnetic juuri levitettynä. Luomella voi havaita jo minuutteja levityksen jälkeen vekin, johon rasvainen sävy alkaa kerääntyä.

Ja miltä Magnetic-meikki näytti kaupungilta palattua...

Nnoh.

Illalla sävy oli liuennut ja kadonnut käytännössä kokonaan. Alla oli pohjustuksena Urban Decayn Primer Potion.

Tässä yhden Magnetic-testikerran tulos illalla ilman pohjustajaa...

I rest my case. Eiköhän tämän tyyppisen luomivärin epäsopivuus luomilleni ole tarpeeksi demonstroitu.

.

Minua kiinnostaisi tietää, millaisilla luomilla tällainen luomiväri voi ylipäänsä pysyä...? Miten kuivumaton, rasvainen aine voi millään keinolla pysyä jatkuvassa liikkeessä olevalla ihoalueella..?

Onko jolla kulla onnistuneita kokemuksia RMS:n Eye Polishista?

Lopuksi: suosikkini RMS:n testituotteista.

Beauty Oilia kuvaillaan RMS:n sivuilla kevyeksi, mutta sitä se ei ole. Ei paksuintakaan tahmaa, mutta kaukana kuivaöljymäisestä koostumuksesta. Kyseessä on täyteläinen, iholla selvästi rasvaiselta tuntuva öljysekoitus. Se koostuu jojoba-, ruusunmarja,- buriti- ja tamanuöljyistä. Elevenin sivulla öljyä suositellaan levitettävän kerralla 3 tippaa, mutta tämä on minulle turhan suuri määrä ja iho jää liian rasvaiseksi, yksi tippa riittää.

Öljyn tuoksu voisi täyttää oman postauksen. Se on koukuttava, ihana ja outo. Öljy on hajustettu vaniljauutteella, ja vahva, mausteinen vanilja onkin öljyn päätuoksu. Mutta uskokaa tai älkää, haistan Beauty Oilissa myös jotain hyvin kalanmaksaöljymäistä. Aluksi luulin että kyseessä oli yksittäinen hajureseptorieni "bad smell day", mutta kyllä, haistan kalanmaksan joka kerta kun avaan pullon. Kalaisa aromi ei ole epämiellyttävä, se vain on... kalaisa. ^_^

Hajuherkille tiedoksi: vaniljan tuoksu on niin voimakas että se tuoksuu pullon läpikin. Kun avaan kylppärin kaapin, Beauty Oilin raukea vanilja tervehtii minua.

Vanilja + "Möller" ei kuulosta kovin houkuttavalta yhdistelmältä, mutta minä olen täysin koukuttunut siihen. Rakastan sitä. Sniffailen Beauty Oilia usein ihan vain aromaterapeuttisessa mielessä. :)

Pakkasilla käytin Beauty Oilia yksinään, nyt lauhemmilla säillä sekoitan sitä voiteisiin kuten Laveran hajustamattomaan Neutral Fluidiin, jolloin öljy imeytyy paremmin. Käytän Beauty Oil + voide -komboa yövoiteena.

Olenpahan sekoittanut Beauty Oilia myös Ceridal-voiteeseen, jolloin saan vielä ravitsevamman käsivoiteen.

Kun äsken tarkistin RMS Beautyn hinnat blogijuttua varten, hätkähdin kun näin öljyn hinnan - aika arvokasta ainetta käsivoiteeseen..! ^_^ 30 ml maksaa 81,30€.

Muita hintatietoja:

"Un" Cover-Up 38,70€ / 5,6 g

Living Luminizer 40,70€ / 4,8 g

Eye Polish 27,30€ / 4,2 g

Skin2Skin meikkipohjasivellin 40,70 €

*

Mitä ajatuksia arvokas "rasvameikkisarja" teissä herättää? Onko joukossamme jo RMS:n faneja?

Edit. Nyt on taas aivan valtavasti kommentteja kysymyksien kera jonossa, suurinta osaa vanhempiin postauksiin jätetyistä en ole julkaissut että muistan vastata. Älkää siis ihmetelkö kun kommenttianne ei näy, se odottaa bloginhallinnassa :) Tänään en valitettavasti ehdi vastata kommentteihin, toivottavasti jaksatte odotella.

Roar! Kaipaatko rouheaa tukkaa? Tällä saat!

Lush Seanik.

Runsaasti merisuolaa sisältävä kiinteä shampoo (eli ei saippua vaan tavalliseen sulfaattitensidiin perustuva, kiinteäksi pressattu shampoo) joka lupaa tuuheutta kutreihin. Lushin brittisivulla käytetään ihanaa adjektiivia buoyant - haluathan sinäkin sellaiset hiukset? ^_^

Varmaan parin vuoden "tää pitäis ostaa ja kokeilla" -jahkailun jälkeen ostin Seanikin vihdoin tammikuussa. Sitä oli minulle suositellut useampikin lukija saippuaooppera-kauhujen jälkimainingeissa (vaikkakaan Lushin shampoopaloilla ei reseptiikaltaan ole mitään tekemistä hiussaippuan kanssa, joten se toimii ilman muuta paremmin kuin saippua).

Seanikin inci: sodium lauryl sulfate, irish moss gel, perfume, nori seaweed, fine sea salt, lemon oil, mimosa absolute, orange flower absolute, jasmine absolute, sodium cocoamphoacetate, limonene, colour 42090.

Hyvin simppeliä kamaa, kuten näkyy. Ainoa vähänkään hoitavaksi luokiteltava ainesosa on irish moss (chondrus crispus, punalevä) -geeli, jolla Lush sanoo olevan "soothing and softening effect". Seanik on itse asiassa melkeinpä yhtä kuin syväpuhdistava shampoo, hoitavuuden tunne hiuksissa on nolla ja pesuteho 10. Ero tavalliseen syväpuhdistavaan shampooseen (ainakin niihin joita itse olen käyttänyt) on Seanikin vaahto, joka liukuu hiuksissa pehmeän kermaisesti ja uskottelee että kyseessä saattaisikin olla hoitava shampoo.

Mutta ei: kun Seanikia lähtee huuhtomaan hiuksista, kuuluu vain nitinää ja natinaa ja sormet takertuvat tyveen hiusten vetäessä aivan nahkeiksi. Tämän jälkeen haluat todellakin käyttää hoitoainetta ;)

Kun hiukset ovat kuivuneet, ne ovat huomattavan ilmavat ja, etten sanoisi: rapeat. Jopa hoitoaineen jäljiltä. Hoitis kyllä silottelee ja pehmentelee kutrit takuttomiksi, mutta Seanikin suolakäsittely on sen verran tanakka ettei hoitoaine pysty sitä ihan täysin kumoamaan. Tulos: merituulen tuivertama rapsakan ilmava tukka. :) Seanik on siis vähän niinkuin suolavesisuihke shampoon muodossa.

Kaikkien näiden nitisevien, natisevien, takertuvien ja rapeiden adjektiivien jälkeen sanon, että tykkään Seanikista tosi paljon. Siis tosi paljon. Ihanan rehellinen shampoo: ei mitään "triplaa hiustesi volyymin superkeratiinikompleksilla, silottaa-vahvistaa-elvyttää ja lisää hiuksen läpimittaa 200% kera 50 tanssivan marakatin-blaablaa." No joo, lupaahan brändi että hiuksista tulee buoyant ;), mutta se ei vetoa erikoisteknologioihin eikä sorru vaivaannuttaviin yli-ilmaisuihin.

Tässä on teille shampoopala joka puhdistaa tehokkaasti natriumlauryylisulfaatilla ja pörröttää tukkasi merisuolalla. Ja on hajustettu miellyttävän miedosti (= anti-lush'maisesti) kukkaisabsoluuteilla. That's it. Tukkasi ei todellakaan jää virumaan päätä pitkin Seanik-käsittelyn jäljiltä. Jos ilmava tyvi ja voimakkaasti pesevä shampoo on sitä mitä etsit, etsiydy Seanikin luo.

Huom: Seanikia ei suositella käytettävän monta pesukertaa peräkkäin etenkään kuiviin ja huonokuntoisiin hiuksiin. Lushin myyjä sanoi käyttävänsä Seanikia pari-kolme kertaa putkeen ja sitten taas taukoa useampi pesu. Hiusten kunto ratkaisee.

* * *

Loppuun off topic päivän paketti-ilostus: Everyday Minerals!

Mä rakastan tällaisia detaljeja: yrityksen pakkausmateriaalikin on persoonallinen ja mietitty asiakkaan elämystä vahvistavaksi. Pienillä asioilla on väliä! Jos nämä olisi pakattu mustaan tai valkoiseen peruspaperiin, ihan eri juttu.

Everyday Minerals -kokemuksia on kyselty minulta suunnilleen koko blogihistorian ajan. Nyt luvassa kevään aikana vihdoin viimein matskua. Tästä satsista luulisi piisaavan kirjoitettavaa :D <3

Miten minusta tuntuu, että mulla on jo ollut tällainen otsikko blogissa aiemmin..? En löytänyt arkistoista, mutta erittäin hyvin voisi olla: persikka on nimittäin kaikkein rakkain ja käytetyin meikkisävyni. Silmämeikissä myös violetti on yhtä suuri suosikki, mutta violettia en juurikaan käytä muualla kasvoilla. Silloin tällöin mulla näkee liilaa huulipunaa mutta kyllä persikka jyrää: luomivärit, poskipunat, huulikiillot ja -punat ovat käytössä joka viikko! :)

Tämä postaus on samalla sisarpostaus Idunin Lin -postaukselle, jossa ihastelin sarjan kaunista violettia solo-luomiväriä. Tänään spotlightissa Idunin Akleja - yhtä kaunis kuin violetti sisarensa. Vihdoin löysin the persikkaisen jota suositella kun muut lempparipersikkani ovat joko lopetettuja sävyjä tai ainoastaan netissä saatavilla olevia mineraaliluomivärejä (Pure Luxe). Sain Aklejan testattavaksi Idunin maahantuojalta.

Akleja ja Lin.

Lin on sekoitus pinkkiä korallia ja kultaa, ja luomella ne sekoittuvat heleäksi persikaksi.

Liikkuvalla luomella Akleja, luomivaossa Max Factorin Burnt Bark ja rajaus Sephoran Surfer Babe -kynä.

Itse asiassa Aklejaa on vain tuolla kameraa lähempänä olevalla silmäluomella, sillä...

...halusin vertailla, eroavatko Akleja ja kaikkien aikojen lempparipersikkani L'Orealin Natural Peach (one-shot -tuote vuodelta 2010, muistaakseni) toisistaan.

Kämmenselkään swatchattuna (kuva alempana) Akleja näyttää selvästi korallisemmalta ja NP kultaisemmalta, mutta luomilla eroa tuskin huomaa. Natural Peach siis teistä katsoen vasemmalla puolella, Akleja oikealla.

Ryhmäkuvassa suosikkipersikoitani. L'Orealin Natural Peach on tosiaan sellainen sävy jota suosittelisin kaikille persikan etsijöille aina, mutta se oli kausituote ja myynnissä vain yhden sesongin.

IsaDoran Blooming Spring -paletin vaalea persikka on myöskin todella kaunis ja ahkerassa käytössä, niinkuin koko paletti (yksi IsaDoran kaikkien aikojen parhaita). Blooming Spring poistui IsaDoran valikoimasta muutama vuosi sitten.

MACin Paradisco on sävynä aivan ihastuttava, mutta koostumus harmillisen huono: nappi on todella kova ja väriä saa hinkata olan takaa että saa kunnolla sävyä irti.

Paradisco on persikoista oranssisin, Akleja korallisin, Natural Peach kultaisin ja Blooming Spring vaalein ja neutraalein.

Tässä vielä Akleja / Natural Peach -vertailu luomilla kauempaa. (Kuva on joulukuulta, näemmä vielä Kreikan päivetystä jäljellä :))

Voi sanoa, että Akleja on käytännössä niin lähellä L'Orealin edesmennyttä persikkaa että tätä voi mainiosti suositella sen korvaajana :) Jess, uusi tärppituote suosituslistalle! :)

Piipahdin eilen kuopiolaisessa apteekissa ja siellä Idunin solo-luomivärien hinnat olivat vähän päälle 17 euroa. Nettiapteekissa hinta on 15,10€.

Tykkään yhdistää persikkaa pinkkiin ja liilaan. Viime aikoina myös vihreä rajaus on ollut paljon käytössä persikkaluomivärin kanssa.

Tässä meikissä Akleja liikkuvalla luomella ja luomivaon sisäkaaressa MACin Swish. Rajauksena e.lf.in violetti geelirajaus ja päällä Naturonen metallinen vaaleanvioletti eyeliner.

Heleämpi versio samasta meikistä: luomivaossa kirkkaampi pinkki Lumenen Helletuuli ja rajauksena Sephoran Purple Stilettos -kynä (+ Naturonen metallinen liila).

Eikö ole kumma juttu, että niinkin kaunista, käytännöllistä ja monelle sopivaa arkista sävyä kuin persikka on (ainakin Suomen) kosmetiikkamarkkinoilla niin vähän tarjolla? Monelta sarjalta löytyy kaikennäköistä erikoisempaa ja vähemmän imartelevaa sävyä sinitarran sinisestä luumuliilaan (niin yleinen sävy mutta kaunistaa lopulta harvan) - ja sitten niin helppo ja freesaava sävy kuin persikka puuttuu..!

Kävin tätä postausta varten asiakseni nuuskimassa parin tavaratalon kosmetiikkaosastot kartoittaakseni mitä persikkaisia sävyjä sieltä löytyy. Vaisu tulos vahvisti aiempaa, persikat ovat auttamatta vähemmistössä.

Kuva: Urban Decay

Mutta, ilokseni tein myös muutaman vilpittömän upean löydön jotka ovat menneet minulta aiemmin ohi.

Nämä persikkabeibet ovat Make Up Store Microshadow Cosmopolitan sekä Urban Decayn superherkut sävyt Freelove ja Fireball. Freelove on voimakkaan kultainen persikka ja muistutti minusta tosi paljon L'Orealin Natural Peachia. Fireball taas on pinkimpi duochrome-sävy joka shiftaa persikan ja pinkin välillä. Mielettömän ihanan näköisiä! Kannattaa tsekata. UD:n solo-luomivärit maksavat 19 euroa ja Make Up Storen 18 euroa.

Kuva: Make Up Store

Entä muut persikat? Ainoat mitä löysin olivat vanha tuttu We Care Iconin Perfect Coral (mieto, hyvin vaalea persikka) sekä paletit joissa on yksi persikan sävy: IsaDoran Savannah Sunset (neutraali peruspersikka)  ja Lumenen Sandy Island (persikkaan taittava vaaleanpunainen).

Loppuun vielä linkki mun vanhaan postaukseen joka sekin oli omansalainen ylistys persikalle: Paras kauneusmeikkini.

Kenelle muulle persikkameikit ovat suurta rakkautta?

Mitä suosikkituotteita teillä on persikan sävyssä? Poskipunia varmaan monella? :)

Tämä ei ole minulle mikään uusi löytö. Mutta nyt on aika tuoda se esiin eri tavalla kuin aiempien kokemusten yhteydessä, jotka liittyivät vähän erikoisempaan tilanteeseen eli "saippuaoopperaan". ;)

Joku saattaa muistaa mm. tämän näyn minusta karpathoslaisen vuokrahuoneeni kylppärissä uittamassa hiuksiani kattilallisessa omenaviinietikkaa.. ^_^ Tuo olikin muuten ensimmäinen kerta ikinä kun kokeilin viinietikkaa hiustenhoitoaineena. Juttu täällä.

Tämän päivän spotlightissa tapaamme Yves Rocherin Vadelmaetikkahuuhteluaineen. Sano päivää markkinoiden kevyimmälle hoitoainetyypille: aine on käytännössä kuin vettä eikä jätä hiuksiin minkäänlaista tuotetuntua. Se levitetään hiuksiin shampoopesun jälkeen hoitoaineen tapaan ja huuhdotaan pois saman tien.

Paksuihin, kermaisiin hoitoaineisiin tottuneelle tuntuu vaikealta uskoa, että tällainen neste tekisi tukalle yhtään mitään, mutta kyllä vain, se selvittää ja silottaa hiuksen pinnan hetkessä! Hiukset tuntuvat huuhdellessa lähes yhtä siloisilta kuin hyvän hoitoaineen jäljiltä. Ja paremmilta kuin keskivertohoitoaineen.

Etikka ei tietenkään ole mikään uusi juttu hiusten hoidossa, sitä on käytetty selvittämään ja tuomaan hiuksiin kiiltoa jo historian sivu. Silottava ja kiillottava vaikutus perustuu happamuuteen: etikka on hapan aine ja hapan pH sulkee hiuksen kuuluisan suomut.

Yves Rocherin ihanan tuoksuisessa vadelmaetikkahuuhteessa on myös synteettisiä apuaineita kuten kvatteja lisäämässä silottavaa ja sähköisyyttä poistavaa vaikutusta.

Lisäksi Yves Rocherin etikka on jo valmiiksi sekoitettu veteen, joten sitä voi kaataa pullosta suoraan hiuksiin ilman laimennusta.

Käyttäessä tavallista omenaviinietikkaa, se on ensin sekoitettava veteen. Minulle neuvottu sekoitussuhde on 1 rkl etikkaa per 1,5 dl vettä.

Etikkaseos ei vaadi kvatteja tai muitakaan jotta hiuksesta tulee silkkinen, vaan pelkkä ruokakaupasta ostettu etikka + vesi tuo (ainakin  minun hiuksissani) yhtä liukkaan ja sileän tuloksen kuin Rocherin apuaineilla täydennetty huuhtelu.

En koskaan unohda sitä hetkeä Kreikassa kun suoritin ensimmäisen etikkahuuhtelun. Miten etikkakattilasta saattoi nousta niin liukkaan ja hoidetun tuntuinen tukka...? Saippuakokeilun karhentama ja takkuinen tukka oli etikkakäsittelyn jälkeen kuin jonkun taian läpikäynyt...

Kolmas kokeilemani etikkapohjainen hiushuuhde on Flow Kosmetiikan Nokkonen. Se kuuluu myös laimentaa veteen ennen käyttöä (10 ml per 250 ml vettä).

Vaikutukset ovat samanlaiset kuin puhtaan omenaviinietikan ja veden sekoituksella ja Yves Rocherin Vadelmaetikalla.

Nokkos-huuhtelu näyttää sittemmin poistuneen Flow'n valikoimista, nyt siellä on Kataja- ja Kanervahuuhtelut.

.

Summa summarum: etikkahuuhtelu tavallisen hoitoaineen sijaan voi olla loistojuttu etenkin hentohiuksisille, jotka kokevat että tavallinen hoitoaine latistaa ja raskauttaa hiusta. Etikkahuuhtelu jättää hiukset ilmaviksi ja kevyiksi, sillä se ei jätä hiuksiin latistavaa kalvoa.

Itse tykkään etikasta juurikin tuon ilmavuuden vuoksi :)

Jos etikan ja veden suhde sekoituksessa on väärin, eli jos etikkaa on liikaa, hiukset voivat jäädä vähän öljyisen tuntuisiksi. Tämän havainnon tein omien omenaviinietikkakokeilujeni kautta. Siksi valmis sekoitus kuten Yves Rocherin voi olla helpoin tapa käyttää etikkaa.

Minä olen tykännyt Rocherin etikasta eniten myös siksi, että sitä on helppo purskauttaa annosteluaukosta sopiva määrä niin ettei puoli pulloa kaadu vahingossa kerralla. Tuote on myös tosi riittoisa, olen käyttänyt huuhtelua nyt ehkä 6 kertaa ja 150 ml:n pullosta on kulunut hädin tuskin neljännes. Etikkahuuhdetta tarvitsee paljon vähemmän kuin tavallista hoitoainetta. Tuntuu niin mystiseltä ja taianomaiselta kun pieni loraus itsessään täysin ei-liukkaan tuntuista nestettä saa karhean hiusmassan siliämään hetkessä. :)

Yves Rocherin Vadelmaetikkahuuhtelu maksaa 7,90€ / 150 ml

Flow Kosmetiikan huuhtelut maksavat 16,90€ / 150 ml (laimennetaan)

Ja tavallinen omenaviinietikka ruokakaupassa ei maksa montaa euroa :)

.

Kuinka moni on kokeillut etikkahuuhteluita? Kuinka moni käyttää niitä säännöllisesti?

Postauksen tuotteet on saatu blogin kautta kreikkalaista omenaviinietikkaa lukuunottamatta :)

Pitkästä aikaa kynsilakkoja.

Sain jo syksyllä testiin Treat Collectionin kynsilakkoja, mutta you know me, kestää välillä hyvinkin pitkään ennen kuin joku tuote näkee päivänvalon Karkkipäivässä. Olen myös huomannut itsessäni, että vaikka kynnet tekivät paluun, lakkabloggailija minussa ei tehnyt sitä. Todella harva lakka saa minussa enää aikaan innostuksen kirjoittaa siitä blogiin, vaikka rakastan edelleen itse kynsien lakkausta.

Treat Collectionin suloiset lakat kuitenkin tuntuivat sellaisilta joista mielelläni postaan, jo pelkästään sarjan soijapohjaisen, hoitavan lakanpoistoaineen vuoksi. (Herraisä, onko mitään mitä soijasta ei voi valmistaa? :D)

Sain itse valita maahantuojalta sävyt ja meni ihan nappiin nettikatalogin perusteella - syötävän ihanat vadelman ja korallin sävyt sekä aina niin tyylikäs harmaa.

Vadelmainen pinkki kantaa nimeä Poppies & Peonies, korallikaunotar on Blushing ja vaaleanharmaa on nimeltään French Vanilla.

Saksalaisen Treat Collectionin lakat ovat ns. 5-free-lakkoja, ja sarja on muuten ensimmäinen Suomen markkinoille myyntiin tullut 5-free-lakkasarja.  Treatin lakat on formuloitu ilman viittä haitallista ja kynsilakoissa yleistä kemikaalia: tolueenia, formaldehydia, formaldehydi resiiniä, dibutyyliftalaattia ja snteettistä kamferia. Maahantuojan sivuilta voi lukea lisää näistä kemikaaleista ja ainesosista, joilla Treat on ne lakoissaan korvannut.

Kermainen Blushing on juuri niin kaunis, pastellinen korallipersikka kuin vain yksi Sannin suosikkisävyistä voi olla <3

Rakastan korallia niin kynsillä, huulilla, silmämeikissä kuin poskillakin - sävy, jota muuten teini-ikäinen Sanni ei olisi ikipäivänä käyttänyt. Tosi hassua.

Poppies & Peonies on mielettömän upea vadelmapinkki, voiko näin herkullista kynsilakkasävyä ollakaan...! Tosi keväinen. :)

Kaikki kolme testisävyä ovat todella kauniita mutta Poppies & Peonies yltää ykkössuosikiksi. Se levittyi aavistuksen notkeammin ja tasaisemmin kuin Blushing jonka koostumus on hieman paksumpi.

French Vanilla levittyi testilakoista ehkä kaikkein tasaisimmin. Klassisen kaunis vaalea "chinchilla-harmaa", livenä selvästi harmaampi kuin kuvassa jossa sävy näyttää minusta vähän taittavan beigeen. Joku kutsuu sävyä taupeksi, minulle taas taupe on tummempi.

(Off topic mutta 'taupen' määritelmä lienee yksi värimaailman epämääräisimpiä, ainakin kosmetiikassa, vaihdellen liilanharmaasta tummanharmaaseen ja ruskeaan.)

Tiedän - mun kynnen geelivahvistuksen kasvuraja ei ole nätti. Huolto taas ensi viikolla :) Makuni kynnen pituuden suhteen on muuten muuttunut, French Vanilla -kuvan mittaiset kynnet ovat minusta nyt liian pitkät. Tykkään niistä korkeintaan Blushing- ja Poppies & Peonies -kuvien pituisina. Ei muistella näitä, eihän..? Apua-apua, mä en KESTÄ että ne on joskus olleet tuon näköiset...!! Annattehan anteeksi...

Mutta sitten muutama sana lakanpoistoaineesta.

Tämä erikoisuus on tosiaan soijapohjainen ja inci kuuluu lyhykäisyydessään näin: dimethyl glutarate (liuotin), dimethyl adipate (pehmentävä aine), soybean methyl esters (liuotin), argania spinosa kernel oil (pehmentävä aine), vitamins A, C & E (muiden vitamiinien tarkoitusta tässä yhteydessä en tunne mutta e-vitamiini toimii ainakin säilöntäaineena. Vitamiineilla on kosmetiikassa lukuisia funktioita ja esim. c-vitamiini voisi olla tällaisessa tuotteessa härskiintymisen estäjänä ja peittämässä muiden raaka-aineiden hajua.)

Purkissa lukee, että tuote poistaa kaikki luonnolliset kynsilakat. Mitähän sekin sitten tarkoittaa, kun Treatin omat kynsilakat eivät ole luonnonkosmetiikkaa (5-free-status ei tarkoita sitä, että lakat olisivat välttämättä sen luonnollisempia ainesosiltaan kuin muutkaan normikynsilakat, vaikka nuo haitallisimmat kemikaalit onkin korvattu muilla).

Charming Nails kertoo omassa Treat-arviossaan käyttäneensä ko. poistoainetta myös muihin kuin Treatin omiin kynsilakkoihin, joten kai tällä kaikki lakat lähtevät. Itse olen kokeillut tätä vain Treatin lakkoihin, ja ne liukenivat yhtä nopeasti kuin muut lakat normaalisti käyttämälläni asetonittomalla lakanpoistoaineella (lempparini on Gemeyn turkoosi Gentle).

Soijapohjainen liuotin ei ole ainoa juttu joka tekee Treatin lakanpoistoaineesta erikoisen - siinä ei myöskään ole lakanpoistoaineille tyypillistä pistävää hajua ja koostumus on kuivattavan sijaan hoitava. Sormet jäävät käsittelyn jäljiltä öljyisiksi.

Tuoksusta - vaikka tuote on hajusteeton, se ei ole täysin hajuton. Haju on sellainen vähän makeahko, vaikea kuvailla. Ei voimakas, mutta selvästi havaittavissa.

Loppuun vielä tämän päiväinen French Vanilla -tuunaus synttärilahjaksi saamallani Essencen Sparkle Sand -päällyslakalla.

Ei hitto mä kyllä ihailen teitä kynsibloggaajat jotka saatte kaikki efektit niin hienosti näkymään kuvissanne - yritin turhaan ottaa kuvia kolmessa eri valaistuksessa enkä onnistunut mitenkään saamaan pintaa näyttämään kuvissa siltä miltä se näyttää livenä. Kuvassa pinta on vain tuollainen tylsän röpelöinen, kun oikeasti se on kimaltavan sokerihuurrettu pienillä hienovaraisilla väritaitteilla. Möö. Ei ihme ettei enää jaksa tehdä lakkapostauksia kun ei saa tämänkään kauneutta välitettyä.

*

Treatin hintatietoja:

Kynsilakka 15 ml / 19€

Kynsilakanpoistoaine 236 ml / 29,90€

Treat Collectionin lakkoja myy ainakin Biodelly.

P.S. Öhh, aika nopeatehoista tuo Treatin lakanpoistoaine. Hain pullon äsken tähän työpöydälle (lue: ruokapöydälle) luntatakseni incin postausta varten, ja vietyäni pullon takaisin kylppäriin huomasin, että yhdestä sormesta on lakat liuennet. Pullon kylki tuntui hieman öljyiseltä kun koskin siihen, siihen on siis jäänyt poistoainetta edellisen käyttökerran jäljiltä. Ja nyt kun käteni koski pulloon, ei siis edes kynsi vaan käsi, niin käden ihon kautta kynteen mennyt öljy liuotti lakan heti. Tämä aine on siis sellaista, ettei haihdu jos pullo jää auki tai sitä kaatuu johonkin... Hyvä huomioida.

Jokohan alatte väsyä mun hehkutukseen erästä merkkiä kohtaan? Ei, en vain voi pitää salassa tätäkään ihastusta, tää on vain taas niin hyvä...!

Jes, "clip-art"-ystävämme on täällä taas :) Ja kylkeensä se sai toisen kotimaisen, kun olen sitäkin tässä viime kuukauden testaillut. Arvostellaan sekin samalla pois.

Tänään siis esittelyssä EkoPharman ja Elivon pehmeät kasvojenpuhdistusvaahdot.

Tässä tämä nyt on, vaahto, jota en ehtinyt saada mukaan ensimmäiseen EkoPharma-esittelyyni kun siitä ei ollut vielä tehdaskappaleita ulkona. Minut "prepattiin" kesällä tuotteen mahtavuudesta ja olen siitä saakka odottanut saavani pullon hyppysiini.

EkoPharma Vadelmavaahto 250 ml / 24,50 €

Vastasiko tuote odotuksia? Kyllä, ja ylittikin ne! Voi pojat, kyllä ne vain osaa Naviterilla (EkoPharman valmistaja). Tässä on ensimmäinen luonnonkosmetiikan pumppuvaahto joka on koostumukseltaan lähes yhtä kermainen ja liukas kuin synteettiset vaahtoputsarit. Vaahto ei lässähdä ja katoa iholla vaan pysyy kuohkeana koko sen ajan kun sitä pyörittelee iholla. Todella hyvä ja miellyttävän tuntuinen putsari pumppuvaahtotyypin ystäville. Ei hitsi, mä olen ihan lapsellisen ilon vallassa siitä, että Suomessa osataan valmistaa näin hyvää luonnonkosmetiikkaa! Sori vaan Mia Höydön geeli, jäät toiseksi tälle putsarille.

Huomionarvoinen asia on myös se, että pullo on 100 milliä standardia suurempi! Lähes kaikki pumppuvaahtoputsarit markkinoilla ovat 150-millisiä, EkoPharmaan on ladattu desilitra lisää! Pumppuvaahdothan kuluvat tunnetusti nopeammin kuin voide- tai geelikoostumuksen vaahdot, eli isompi pakkauskoko on oikein perusteltu.

Tässä inci ainesosista kiinnostuneille. Tuoksu on mieto ja vadelmainen.

Elivo Puhdistusvaahto 150 ml / 11,25 € (hinta apteekkiverkkokaupan sivulta)

Elivo on apteekkisektorille kehitetty kotimainen tuotesarja johon kuuluu kosmetiikan lisäksi myös lisäravinteita. Itse asiassa popsin parhaillaan myös Elivo-hiusravinnetta, raportoin sitten kun 2 kk:n satsi on syöty loppuun onko havaittuja vaikutuksia.

Elivo-vaahdon arviointiin ei montaa sanaa tarvita: ihanan pehmeä ja kermainen, juuri sellainen millaiseen laatuun ja koostumukseen olen "normikosmetiikan" pumppuvaahdoissa tottunut. Synteettisiä ainesosia sisältävät pumppuvaahdot ovat aina liukkaampia ja tiheämpivaahtoisia kuin luonnonkosmetiikan, kaiken kaikkiaan täyteläisempiä. (Jos kokeilette EkoPharmaa, yllätytte varmasti koska koostumus on jo niin lähellä tätä standardia ;))

Elivo on mukavuudessaan ehkä jopa tylsä. Se on tosi miellyttävän tuntuinen putsari, piste. Pakkaus on tylsä (yhteistä monelle suomalaiselle kosmetiikan valmistajalle?) ja tuoksu, no, just sellainen tyypillinen hajustetun apteekkituotteen "puhdas" tuoksu. Elivon kasvotuotteissa on hypotuoksu, mikä tarkoittaa sitä, että niissä ei ole käytetty yhtäkään EU:ssa allergeeneiksi luokitelluista hajustekemikaaleista.

Yritin vertailla kämmensokkotestillä (:D) Elivon ja Lacto Linen vaahtojen kermaisuutta, mutta ne ovat hyvin samankaltaiset. Lacto Line kuitenkin tuntuu hoitavammalta ja hellävaraisemmalta; ihon pinta jää pehmeämmän ja vähemmän kiristävän tuntuiseksi. Elivo on sulfaatiton eikä sekään tunnu voimakkaasti pesevältä, kuitenkin päättelisin tensidien määrästä ja tuotelupauksesta ("poistaa myös meikin") että Elivon pesuteho on hieman Lactoa tehokkaampi.

Samaan tapaan kuin LL:n tapauksessa, kiinnostavammalla tuoksulla ja persoonallisemmalla pakkaus-designilla tuotteesta saisi huomattavasti vetovoimaisemman. Apteekkituotteiden ei tietysti kuulukaan olla "houkuttavia" samaan tapaan kuin muiden jakelusektorien tuotteiden, mutta kai apteekkibränditkin jollain haluavat erottua edukseen kilpailijoista..?

*

Miniolotilapäivitys: mun aamiaista suurennettiin eilisessä tapaamisessa (ja muutenkin ruokavaliota "järkevöitiin") ja ainakin tänään on päivä lähtenyt huomattavasti paremmin käyntiin :)

Olen jo pitkään halunnut tehdä highlight-postauksen yhdestä tavallaan tylsästä ja kirjaimellisesti näkymättömästä, mutta itselle huipputärkeästä meikkituotteesta.

Kulmakarvageeli.

Tältä näyttävät kulmakarvani aamulla herätessä.

Minulla on hyvin hentoinen "baby"kulmakarvalaatu, ja karvat sojottavat minne sattuu. Niissä ei ole ryhdikästä jäykkyyttä tai luonnollista kulmaa vaan ne ovat tuollaiset hieman pyöreäkaariset pötköt. Näytän vihaiselta kun pidän kulmakarvojani rentona, koska ne eivät käytännössä nouse ollenkaan.

Jotta kulmat pääsevät tähän muotoon ja kuosiin, pitää laittaa muutakin kuin kulmaväriä.

Läpinäkyvä kulmageeli. Yksi meikkirutiinini, heh, kulmakiviä.

Ja kaikkein paras on Ardell Brow Sculpting Gel. Jälleen yksi loppuunkäytetty putkilo. Ardellia myydään Kickseissä, hinta muistaakseni 11 - 12 euron kieppeillä. Ensi viikolla pitää taas käydä ostamassa uusi, vaikka kotona on muitakin kulmakarvageelejä. Ne eivät vain pärjää Ardellille.

Monet laittavat kulmakarvageelin vasta kulmavärin jälkeen, mutta minä tykkään laittaa sekä ennen että jälkeen. Koska kulmani ovat niin hennot, karvat eivät "pysy aloillaan" kun levitän niihin kulmaväriä. Kun geelaan ne ensin muotoon, ne on helpompi meikata.

Geeleissä on eroja. Kokemukseni mukaan monet markkinoiden kulmakarvageeleistä ovat pidoltaan heikompia kuin Ardell, ja juuri siksi Ardellista on muodostunut suosikkini. Se pitää kulmakarvat asennossa koko päivän.

Lumenen geeli on heikkopitoinen. Se ei pidä kulmia yhtä hyvin muodossa johon ne harjaan, ja loppupäivästä kulmat sojottavat sinne tänne.

Etsin jatkuvasti edullisia tärppituotteita, ja H&M:n kulmageeli vaikutti ensin lupaavalta. Sen pito on Lumenea vahvempi, mutta koostumus märkä ja hitaasti kuivuva. Tuubin leveä suuaukko vs. harjan ohuus saavat aikaan sen, että harjan mukana tulee kerralla liikaa geeliä. Pidoltaan H&M on kuitenkin esim. Lumenea parempi.

Ardellin harja (keskellä) on H&M:ää ja Lumenea paksumpi. Joskus geeliä levittyy vähän yli koska harja on leveämpi kuin kulmakarvani, ja koollisesti Lumene (oikeanpuoleisin) on näistä eniten mieleeni. Mutta se pito... Lumene, jos luette tätä niin terkkuja kehityspuolelle: saisiko geeliin vähän enemmän ytyä? :)

The gel effect. Meikkasin itse asiassa monta vuotta ilman kulmageeliä, koska en ollut älynnyt miten suuri merkitys sillä on kulman muodolle etenkin tällaisissa lötköpötkökulmakarvoissa. Kun oivalsin minkä eron geeli tekee, en ole enää osannut olla ilman.

Oikea kulmakarvani (kuvassa) on vielä vasenta harvempi. Etenkin alkupää on niin harva että karvat voisi helposti laskea yksitellen. :)

Vasen kulmakarva on hieman tuuheampi ja alkupää paksumpi kuin oikeassa.

Meikattuina eron näkee parhaiten. En ole koskaan mainostanut olevani taitava kulmakarvojen meikkaaja ja tällainen hento, harva kulmakarvan laatu on mielestäni tosi vaikea saada meikattua nätisti ja luonnollisesti. Vaikka kuinka yritän värittää oikean yhtä paksuksi kuin vasen on, niin aina se jää jotenkin vajaaksi.

...eikä asiassa mielestäni aina onnistu ammattilainenkaan. Nämä Stage-11:n meikkiartistin minulle meikkaamat kulmakarvat viime kevään Blog Awardseista olivat monen teidän mielestä todella onnistuneet, mutta itse näen niissä samat ongelmat kuin itse meikatessa: harvaa ja hentoista kulmakarvaa on vaikea saada siistin ja ei-väritetyn näköiseksi.

Mutta nyt lähdettiin taas jo rönsyämään aiheesta. :) Kulmakarvageeli oli päivän sana.

Kuinka monelle muulle se on jokapäiväinen sana? Ehdoton osa meikkiä vai "häh, tarvitseeko tuollaisenkin?

.

P.S. Mami Go Go -blogin Minttu on yksi mun kulmakarvaidoleita:

Just tällaiset kulmakarvat on mun mielestä tosi kauniit. Ryhdikkäät ja selkeä muoto sopivalla siipikulmalla. Kuva tästä Mintun postauksesta jossa lisää kauniita kulmakarvakuvia :) (Kuva julkaistu Mintun luvalla.)

Vinkki teille, jotka etsitte hyvää sivellinten puhdistajaa :) Etenkin jos luonnollisuus on plussaa :)

Meikkisivellinten puhdistus on aihe, josta minulta kysellään blogissa tasaisin väliajoin. Olen tehnyt postauksen aiheesta heinäkuussa 2012, siellä käsittelen sivellinten yleistä huoltoa ja erilaisia puhdistusaineita ja -tapoja.

Kun minulta kysytään suositusta sivellintenpesuaineesta, vastaan, että ostakaa hiusshampoo tai marseille-saippua. Hiusshampoon pitää kuitenkin sisältää mahdollisimman vähän mitään hoitavia, kalvoa muodostavia ainesosia ja marseillesaippuapesun taas osa kokee jotenkin vaivalloisena (saippuan kuivatuksineen) eikä marseilleakaan löydy joka kaupasta.

Varsinaisia sivellinshampoita on markkinoilla yllättävän vähän, peruskaupoista niitä ei ole käytännössä löytynyt lainkaan (korjatkaa jos tiedätte jonkun merkin niin lisään tähän :)).

Nyt EcoToolsin valikoimaan on tullut kasvipohjainen sivellinten puhdistusshampoo sekä puhdistusliinat :)

Shampoo (177 ml) ja liinat (25 kpl) maksavat kumpikin 9,50€.

Sain tuotteet testiin EcoToolsin PR-toimistolta.

Shampoossa on puhdistavana aineena natriumlauryylisulfoasetaattia, joka on miedompi sulfaatti kuin SLS. Toki sivellinputsarissa täytyy melkeinpä sulfaatteja ollakin jos mielii saada oikein tiukassa istuvan lian kuten meikkivoiteen irti. Mukana on myös pari mietoa sokeritensidiä, mutta pelkästään niillä ei kunnon meikkilika lähde irti.

Fenoksietanolin luonnollisuutta vähän epäilen, sitä on luonnossakin mutta kosmetiikkateollisuuden käyttämä on synteettistä. Luonnonkosmetiikassa fenoksietanoli ei ole sallittua.

Puhdistusliinat ovat teholtaan miedompia kuin shampoo ja puhdistus on vähän pintapuolisempi kuin jos vaahdottelee ja huuhtoo siveltimet, mutta voisin kuvitella, että nämä sopivat hyvin vaikka matkalle mukaan jos haluaa illalla hotellissa nopsaan puhdistaa siveltimet. Koska liinat eivät jätä siveltimiä yhtä kosteiksi kuin shampoopesun jäljiltä, siveltimet kuivuvat nopeammin ja ovat siis nopeasti taas käyttövalmiina. Esim. kabukin kuivuminen shampoopesun jäljiltä vie ainakin mulla oli vuorokauden.

Kokeilin liinoja erityyppisten meikkilikojen irroitukseen, ja liinaan liukeni jopa geelieyeliner. Meikkivoidesivellintä en saanut sillä kauttaaltaan puhtaaksi, mutta sitä en odottanutkaan. Luomivärit lähtivät siveltimistä ja mineraalipuuteri kabukista.

Kun nyt EcoToolsista puhuttiin, niin pakko liittää loppuun kestovinkkini todella hyvästä kabukisiveltimestä: EcoToolsin hylsyllinen kabuki.

Tämän kabukin nimeen tuntuvat vannovan suunnilleen kaikki kauneusbloggarit, joten jos hakusessa on erinomainen sivellin mineraalipohjan levitykseen, kokeilepa tätä. Et pety. Olen käyttänyt omaani nyt viisi vuotta ja se on edelleen mun go-to-kabuki. :) Vieläkin tosi hyvässä kunnossa ja harjakset yhtä pehmeät. Alumiinikotelo on superkätevä reissatessa.

EcoToolsia myyvät mm. Ruohonjuuri, Stockmann, Sokos ja erinäiset apteekit ja kauneushoitolat. Lista jälleenmyyjistä täällä.